Lue keskustelun säännöt.
Konmari, mitä mieltä?
13.01.2016 |
Tunnustan etten ole itse vielä lukenut kirjaa loppuun. Ehkä lopussa tulee suuri elämys, mutta toistaiseksi olen vähän pettynyt.
.
Olen pitänyt pari kertaa kirppispöytää ja silloin on tullut käytyä koko asunto ja jokainen kaappi läpi. Olen myös tajunnut jo aikoja sitten sen, että kannattaa pitää ympärillä vain oikeasti tärkeitä asioita, ja sitä olen noudattanutkin koko aikuisikäni. Tuossa ideologiassa ei siis ole minulle mitään uutta.
No, hyvä on. Kotonani on joitain asioita, joita en niin kovin rakasta, mutta ne ovat minimissään ja oikeasti välttämättömiä. Rakastan esimerkiksi värikkäitä ja kuviollisia vaatteita, ja jossain vaiheessa minulla olikin pelkästään niitä. Yksittäin ihania vaatteita, mutta niitä ei pystynyt yhdistelemään. En pystynyt pukeutumaan ja oli vain pari asuyhdistelmää, joissa pystyin käymään ulkona. Olen sen jälkeen pakottautunut ostamaan joitakin perusvaatteita, kuten parissa eri mallissa valkoisia toppeja ja t-paitoja. Mustia kenkiäkin olen muutamat ostanut, vaikka kaupassa tekisi mieli kulkea kaiken mustan ohi. Basic-vaatteeni ovat sinänsä mieluisia ja tyylisiäni, mutten tunne niitä kohtaan samalla tavalla kuin turkooseja ja ruosteenvärisiä neuletakkejani tai liloja printti-t-paitoja.
.
Ainut ilo kirjasta on tähän mennessä ollut periaate, kuinka omaisuus käydään läpi lajeittain. Kun kerää kaikki kynät ja huulirasvat yhteen, ymmärtää miten paljon niitä on. Ja siitä on helppo erotella suosikit ja ne, jotka eivät herätä tunteita. Jos käy tavaroita läpi huone tai lipasto kerrallaan, työ on turhaa ja kokonaisuus jää huomaamatta.
.
Lisäksi se, onko tavara tärkeä jos sen olemassaoloa ei muista?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
jatkuvasti kaipasin niitä tavaroita, jotka jätin pois. Uusia on pitänyt ostaa. Monia jättämiäni vaatteita ja muutamaa astiaa haikailen edelleen säännöllisesti.
Samantapainen kokemus. Muutaman kerran olen (ilman mitään KonMaria) heittänyt tavaraa menemään, ja jälkeenpäin sitten kaivannut. Tosin lähinnä jotain muistoarvoista, jonka muistoarvoa en silloin aikoinaan oivaltanut. Pelottaa, että KonMari-systeemin kanssa kävisi samoin. Minulla on valitettavasti taipumus kiintyä tavaraan, joten luopumien on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konmarittajat, mistä olette hankkineet laatikoita? Jos meinaa järjestää kaiken alushousuista kyniin ja toppatakkeihin, niin eikö ne laatikot tule maksamaan ihan tuhottomasti? Enkä haluaisi mitään rumiakaan laatikoita kaapeissani pitää. Miten olette ratkaisseet ongelmanne tai tiedättekö mistä saisi halpoja? Ikeaan ei ole nyt kulkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
No ne minun näkemät "entisajan kodit" on maataloja, joissa on ullakot ja piharakennukset täynnä jos jotakin roinaa, vanhat autot roudattu pihasta vähän kauemmas jonkun vajan taakse odottelemaan, josko sieltä jollekin mutterille vielä käyttöä löytyisi, jne. Siis ihan hirveitä roinaröykkiöitä, kun sitä säilytystilaa on ollut yllin kyllin. Sinä ehkä puhut jostakin pienestä kaupungin hellahuoneesta?
Asumme "entisajan maalaistalossa", joka on sukulaisilta ostettu. Ei mikään satoja vuosia vanha, mutta talon rakentaneet ovat kuitenkin syntyneet 1800-l. puolella, eivätkä näidenkään lapset kulutusjuhlaan syntyneet. Puolet talosta on varastoa, jossa on säilytetty kaikenlaista kaiken varalta. Sukulaisten lapsuudenaikaiset piirustukset vuosikymmenien takaa ilahduttavat myös kovasti. Kun vanhakansa dementoitui, eikä muistanut enää mitä omisti, ostettiin samanlainen tavara tilalle ja tadaa - näin meille on periytynyt kymmeniä ruohonleikkureita jne. Vanhaan hyvään aikaan ei tietysti myös tullut roskaa, mitä nyt vaan kymmeniä muovikassillisia jätettä nousi maasta pintaan, kun kaivinkone mylläsi meille pihaa. Ja luoja tietää, montako sataa pussillista on toisissa paikoissa pihaa, mitä ei ole tarkoitus myllätä. Toki vanhoissa ajoissa ja silloisessa elämäntyylissä oli puolensa, mutta en osaa sitä mitenkään ihannoida. Tavaroita oli hyvä hamstrata, kun sitä ei ennestään paljon ollut, mutta nykyihminen hukkuu tavaraan, jos säilyttää jokaikisen margariinirasian.
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi kommentoida, kun en ole vilkaissutkaan koko kirjaa, mutta olen kuullut, että pääideana tuossa metodissa olisi säästää vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa. Ei toimi minulla, koska pidän kaikista tavaroista.
Se iloa tuottava asia voi olla myös elämäntyyli, jolloin vaikka kaikki tavara olisikin iloa tuottavaa, osa niistä ehkä estää sitä haluttua elämäntapaa muodostumasta. Kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkuvasti kaipasin niitä tavaroita, jotka jätin pois. Uusia on pitänyt ostaa. Monia jättämiäni vaatteita ja muutamaa astiaa haikailen edelleen säännöllisesti.
Samantapainen kokemus. Muutaman kerran olen (ilman mitään KonMaria) heittänyt tavaraa menemään, ja jälkeenpäin sitten kaivannut. Tosin lähinnä jotain muistoarvoista, jonka muistoarvoa en silloin aikoinaan oivaltanut. Pelottaa, että KonMari-systeemin kanssa kävisi samoin. Minulla on valitettavasti taipumus kiintyä tavaraan, joten luopumien on vaikeaa.
Jos heitetään tavaroita ilman tarvetta, vääristä syistä ja vailla visiota, voi myöhemmin harmittaa. Tavarasuhdetta kirjassa mietitään monelta kantilta. Halutaanko pitää jostakin tavarasta kiinni muiston takia tai tulevaisuuden mahdollista tarvetta varten? Taustalla voi olla menettämisenpelkoa ja muutosvastarintaisuutta, joista kiinnipidetyt tavarat ja niiden aiheuttama tunne kielivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Konmarittajat, mistä olette hankkineet laatikoita? Jos meinaa järjestää kaiken alushousuista kyniin ja toppatakkeihin, niin eikö ne laatikot tule maksamaan ihan tuhottomasti? Enkä haluaisi mitään rumiakaan laatikoita kaapeissani pitää. Miten olette ratkaisseet ongelmanne tai tiedättekö mistä saisi halpoja? Ikeaan ei ole nyt kulkua.
KonMari nimenomaan kieltää ja neuvoo, että ei kannata ostaa mitään säilytys- tai organisointiratkaisuja! Kun tavaraa alkaa siivota ja karsia, löytyy valmiita laatikoita. Esim. kenkälaatikot ovat loistavia tähän tarkoitukseen. Toppatakit voivat mielestäni olla henkareissa ja pukupusseissa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarittajat, mistä olette hankkineet laatikoita? Jos meinaa järjestää kaiken alushousuista kyniin ja toppatakkeihin, niin eikö ne laatikot tule maksamaan ihan tuhottomasti? Enkä haluaisi mitään rumiakaan laatikoita kaapeissani pitää. Miten olette ratkaisseet ongelmanne tai tiedättekö mistä saisi halpoja? Ikeaan ei ole nyt kulkua.
KonMari nimenomaan kieltää ja neuvoo, että ei kannata ostaa mitään säilytys- tai organisointiratkaisuja! Kun tavaraa alkaa siivota ja karsia, löytyy valmiita laatikoita. Esim. kenkälaatikot ovat loistavia tähän tarkoitukseen. Toppatakit voivat mielestäni olla henkareissa ja pukupusseissa..
Mutta kyllä monet ryhmässä ovat hankkineet laatikoita. Ja ryhmässä oli myös suuri buumi tehdä laatikoita kestokasseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
No ne minun näkemät "entisajan kodit" on maataloja, joissa on ullakot ja piharakennukset täynnä jos jotakin roinaa, vanhat autot roudattu pihasta vähän kauemmas jonkun vajan taakse odottelemaan, josko sieltä jollekin mutterille vielä käyttöä löytyisi, jne. Siis ihan hirveitä roinaröykkiöitä, kun sitä säilytystilaa on ollut yllin kyllin. Sinä ehkä puhut jostakin pienestä kaupungin hellahuoneesta?
Asumme "entisajan maalaistalossa", joka on sukulaisilta ostettu. Ei mikään satoja vuosia vanha, mutta talon rakentaneet ovat kuitenkin syntyneet 1800-l. puolella, eivätkä näidenkään lapset kulutusjuhlaan syntyneet. Puolet talosta on varastoa, jossa on säilytetty kaikenlaista kaiken varalta. Sukulaisten lapsuudenaikaiset piirustukset vuosikymmenien takaa ilahduttavat myös kovasti. Kun vanhakansa dementoitui, eikä muistanut enää mitä omisti, ostettiin samanlainen tavara tilalle ja tadaa - näin meille on periytynyt kymmeniä ruohonleikkureita jne. Vanhaan hyvään aikaan ei tietysti myös tullut roskaa, mitä nyt vaan kymmeniä muovikassillisia jätettä nousi maasta pintaan, kun kaivinkone mylläsi meille pihaa. Ja luoja tietää, montako sataa pussillista on toisissa paikoissa pihaa, mitä ei ole tarkoitus myllätä. Toki vanhoissa ajoissa ja silloisessa elämäntyylissä oli puolensa, mutta en osaa sitä mitenkään ihannoida. Tavaroita oli hyvä hamstrata, kun sitä ei ennestään paljon ollut, mutta nykyihminen hukkuu tavaraan, jos säilyttää jokaikisen margariinirasian.
Minäkin olen nähnyt miten "ekologisia" ihmisiä vanha kansa on ollut. Maahan haudattua maatumatonta roskaa, järveen päätynyttä posliinimurskaa, hetekoita ja autonraatoja metsässä... nykynuoriso vain romantisoi tuota elintapaa. Kierrätystä ei oikeasti ollut mahdollisuus maalla ennen vanhaan harrastaa ja korjaamiseen ei ihan hirveästi töiden lomassa ole ollut mahdollisuutta. Korkeintaan on yritetty korjata, jos tavara on ollut vaikeasti korvattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarittajat, mistä olette hankkineet laatikoita? Jos meinaa järjestää kaiken alushousuista kyniin ja toppatakkeihin, niin eikö ne laatikot tule maksamaan ihan tuhottomasti? Enkä haluaisi mitään rumiakaan laatikoita kaapeissani pitää. Miten olette ratkaisseet ongelmanne tai tiedättekö mistä saisi halpoja? Ikeaan ei ole nyt kulkua.
KonMari nimenomaan kieltää ja neuvoo, että ei kannata ostaa mitään säilytys- tai organisointiratkaisuja! Kun tavaraa alkaa siivota ja karsia, löytyy valmiita laatikoita. Esim. kenkälaatikot ovat loistavia tähän tarkoitukseen. Toppatakit voivat mielestäni olla henkareissa ja pukupusseissa..
Mutta kyllä monet ryhmässä ovat hankkineet laatikoita. Ja ryhmässä oli myös suuri buumi tehdä laatikoita kestokasseista.
Kestokasseja on ollut varmaan ennestäänkin? Mutta jos ei tosiaan laatikon laatikkoa taloudessa muka ole, niin hakee sitten vaikka kaupasta ilmaseks niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
No ne minun näkemät "entisajan kodit" on maataloja, joissa on ullakot ja piharakennukset täynnä jos jotakin roinaa, vanhat autot roudattu pihasta vähän kauemmas jonkun vajan taakse odottelemaan, josko sieltä jollekin mutterille vielä käyttöä löytyisi, jne. Siis ihan hirveitä roinaröykkiöitä, kun sitä säilytystilaa on ollut yllin kyllin. Sinä ehkä puhut jostakin pienestä kaupungin hellahuoneesta?
Asumme "entisajan maalaistalossa", joka on sukulaisilta ostettu. Ei mikään satoja vuosia vanha, mutta talon rakentaneet ovat kuitenkin syntyneet 1800-l. puolella, eivätkä näidenkään lapset kulutusjuhlaan syntyneet. Puolet talosta on varastoa, jossa on säilytetty kaikenlaista kaiken varalta. Sukulaisten lapsuudenaikaiset piirustukset vuosikymmenien takaa ilahduttavat myös kovasti. Kun vanhakansa dementoitui, eikä muistanut enää mitä omisti, ostettiin samanlainen tavara tilalle ja tadaa - näin meille on periytynyt kymmeniä ruohonleikkureita jne. Vanhaan hyvään aikaan ei tietysti myös tullut roskaa, mitä nyt vaan kymmeniä muovikassillisia jätettä nousi maasta pintaan, kun kaivinkone mylläsi meille pihaa. Ja luoja tietää, montako sataa pussillista on toisissa paikoissa pihaa, mitä ei ole tarkoitus myllätä. Toki vanhoissa ajoissa ja silloisessa elämäntyylissä oli puolensa, mutta en osaa sitä mitenkään ihannoida. Tavaroita oli hyvä hamstrata, kun sitä ei ennestään paljon ollut, mutta nykyihminen hukkuu tavaraan, jos säilyttää jokaikisen margariinirasian.
Minäkin olen nähnyt miten "ekologisia" ihmisiä vanha kansa on ollut. Maahan haudattua maatumatonta roskaa, järveen päätynyttä posliinimurskaa, hetekoita ja autonraatoja metsässä... nykynuoriso vain romantisoi tuota elintapaa. Kierrätystä ei oikeasti ollut mahdollisuus maalla ennen vanhaan harrastaa ja korjaamiseen ei ihan hirveästi töiden lomassa ole ollut mahdollisuutta. Korkeintaan on yritetty korjata, jos tavara on ollut vaikeasti korvattavissa.
Varmaan riippuu siitä, mitä "vanhalla kansalla" tarkoitetaan. Ennen 1960-lukua autoja Suomessa oli niin vähän, ettei niitä metsiin asti lojumaan riittänyt.
Vuonna 1910 syntynyt isoisäni ei antanut taittaa oksaa puusta turhaan ja oli ekologisessa mielessä pöyristynyt sisävessoista. Suurilla ikäluokilla taas oli vähän toinen meininki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
No ne minun näkemät "entisajan kodit" on maataloja, joissa on ullakot ja piharakennukset täynnä jos jotakin roinaa, vanhat autot roudattu pihasta vähän kauemmas jonkun vajan taakse odottelemaan, josko sieltä jollekin mutterille vielä käyttöä löytyisi, jne. Siis ihan hirveitä roinaröykkiöitä, kun sitä säilytystilaa on ollut yllin kyllin. Sinä ehkä puhut jostakin pienestä kaupungin hellahuoneesta?
Asumme "entisajan maalaistalossa", joka on sukulaisilta ostettu. Ei mikään satoja vuosia vanha, mutta talon rakentaneet ovat kuitenkin syntyneet 1800-l. puolella, eivätkä näidenkään lapset kulutusjuhlaan syntyneet. Puolet talosta on varastoa, jossa on säilytetty kaikenlaista kaiken varalta. Sukulaisten lapsuudenaikaiset piirustukset vuosikymmenien takaa ilahduttavat myös kovasti. Kun vanhakansa dementoitui, eikä muistanut enää mitä omisti, ostettiin samanlainen tavara tilalle ja tadaa - näin meille on periytynyt kymmeniä ruohonleikkureita jne. Vanhaan hyvään aikaan ei tietysti myös tullut roskaa, mitä nyt vaan kymmeniä muovikassillisia jätettä nousi maasta pintaan, kun kaivinkone mylläsi meille pihaa. Ja luoja tietää, montako sataa pussillista on toisissa paikoissa pihaa, mitä ei ole tarkoitus myllätä. Toki vanhoissa ajoissa ja silloisessa elämäntyylissä oli puolensa, mutta en osaa sitä mitenkään ihannoida. Tavaroita oli hyvä hamstrata, kun sitä ei ennestään paljon ollut, mutta nykyihminen hukkuu tavaraan, jos säilyttää jokaikisen margariinirasian.
Minäkin olen nähnyt miten "ekologisia" ihmisiä vanha kansa on ollut. Maahan haudattua maatumatonta roskaa, järveen päätynyttä posliinimurskaa, hetekoita ja autonraatoja metsässä... nykynuoriso vain romantisoi tuota elintapaa. Kierrätystä ei oikeasti ollut mahdollisuus maalla ennen vanhaan harrastaa ja korjaamiseen ei ihan hirveästi töiden lomassa ole ollut mahdollisuutta. Korkeintaan on yritetty korjata, jos tavara on ollut vaikeasti korvattavissa.
Varmaan riippuu siitä, mitä "vanhalla kansalla" tarkoitetaan. Ennen 1960-lukua autoja Suomessa oli niin vähän, ettei niitä metsiin asti lojumaan riittänyt.
Vuonna 1910 syntynyt isoisäni ei antanut taittaa oksaa puusta turhaan ja oli ekologisessa mielessä pöyristynyt sisävessoista. Suurilla ikäluokilla taas oli vähän toinen meininki.
Joopajoo. Mihin sun pappa hävitti hajonneet lautasensa? Entäs rikkonaisen muovikulhon? Äläkä nyt esitä, että ne oli puusta vuollut.
Kuitenkin oli kyse esimerkistä, joten ei ole pakko tarttua vain siihen autoon. Vaikkei ehkä kulkuneuvoa metsään hylkäisikään (vaikka en kyllä tiedä mihin 60- luvun kolaroidut ja korjauskelvottomat meni, sukutilani metsissä oli kaksi raatoa) niin ei kyllä kierrättää olla osattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielipiteeni:
Olen hämmästynyt siitä kiihkeydestä ja intohimosta jolla tavaroihin suhtaudutaan, mitä Konmari osaltaan osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
No ne minun näkemät "entisajan kodit" on maataloja, joissa on ullakot ja piharakennukset täynnä jos jotakin roinaa, vanhat autot roudattu pihasta vähän kauemmas jonkun vajan taakse odottelemaan, josko sieltä jollekin mutterille vielä käyttöä löytyisi, jne. Siis ihan hirveitä roinaröykkiöitä, kun sitä säilytystilaa on ollut yllin kyllin. Sinä ehkä puhut jostakin pienestä kaupungin hellahuoneesta?
Asumme "entisajan maalaistalossa", joka on sukulaisilta ostettu. Ei mikään satoja vuosia vanha, mutta talon rakentaneet ovat kuitenkin syntyneet 1800-l. puolella, eivätkä näidenkään lapset kulutusjuhlaan syntyneet. Puolet talosta on varastoa, jossa on säilytetty kaikenlaista kaiken varalta. Sukulaisten lapsuudenaikaiset piirustukset vuosikymmenien takaa ilahduttavat myös kovasti. Kun vanhakansa dementoitui, eikä muistanut enää mitä omisti, ostettiin samanlainen tavara tilalle ja tadaa - näin meille on periytynyt kymmeniä ruohonleikkureita jne. Vanhaan hyvään aikaan ei tietysti myös tullut roskaa, mitä nyt vaan kymmeniä muovikassillisia jätettä nousi maasta pintaan, kun kaivinkone mylläsi meille pihaa. Ja luoja tietää, montako sataa pussillista on toisissa paikoissa pihaa, mitä ei ole tarkoitus myllätä. Toki vanhoissa ajoissa ja silloisessa elämäntyylissä oli puolensa, mutta en osaa sitä mitenkään ihannoida. Tavaroita oli hyvä hamstrata, kun sitä ei ennestään paljon ollut, mutta nykyihminen hukkuu tavaraan, jos säilyttää jokaikisen margariinirasian.
Minäkin olen nähnyt miten "ekologisia" ihmisiä vanha kansa on ollut. Maahan haudattua maatumatonta roskaa, järveen päätynyttä posliinimurskaa, hetekoita ja autonraatoja metsässä... nykynuoriso vain romantisoi tuota elintapaa. Kierrätystä ei oikeasti ollut mahdollisuus maalla ennen vanhaan harrastaa ja korjaamiseen ei ihan hirveästi töiden lomassa ole ollut mahdollisuutta. Korkeintaan on yritetty korjata, jos tavara on ollut vaikeasti korvattavissa.
Varmaan riippuu siitä, mitä "vanhalla kansalla" tarkoitetaan. Ennen 1960-lukua autoja Suomessa oli niin vähän, ettei niitä metsiin asti lojumaan riittänyt.
Vuonna 1910 syntynyt isoisäni ei antanut taittaa oksaa puusta turhaan ja oli ekologisessa mielessä pöyristynyt sisävessoista. Suurilla ikäluokilla taas oli vähän toinen meininki.
Joopajoo. Mihin sun pappa hävitti hajonneet lautasensa? Entäs rikkonaisen muovikulhon? Äläkä nyt esitä, että ne oli puusta vuollut.
Kuitenkin oli kyse esimerkistä, joten ei ole pakko tarttua vain siihen autoon. Vaikkei ehkä kulkuneuvoa metsään hylkäisikään (vaikka en kyllä tiedä mihin 60- luvun kolaroidut ja korjauskelvottomat meni, sukutilani metsissä oli kaksi raatoa) niin ei kyllä kierrättää olla osattu.
Myönnän nöyrästi, ettei papallani ollut kolmea erilaista jätepönttöä pihamaalla. Eikä hän varmastikaan osannut luopua iloa tuottamattomista tuotteista kiitellen ja ostaa uusia tilalle. Entisaikaan oltiin varsin rajoittuneita näissä ympäristöasioissa.
Mutta ei meillä silti ole piha läävältä näyttänyt tai viskottu astioita järveen ja hetekoita metsiin. Kaikki on säilötty navetan ullakolle, mistä olemme myöhempinä vuosina siirtäneet kierrätykseen mm. rikkonaiset kodinkoneet. Ehkä olemme olleet köyhempiä kuin te.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
No ne minun näkemät "entisajan kodit" on maataloja, joissa on ullakot ja piharakennukset täynnä jos jotakin roinaa, vanhat autot roudattu pihasta vähän kauemmas jonkun vajan taakse odottelemaan, josko sieltä jollekin mutterille vielä käyttöä löytyisi, jne. Siis ihan hirveitä roinaröykkiöitä, kun sitä säilytystilaa on ollut yllin kyllin. Sinä ehkä puhut jostakin pienestä kaupungin hellahuoneesta?
Asumme "entisajan maalaistalossa", joka on sukulaisilta ostettu. Ei mikään satoja vuosia vanha, mutta talon rakentaneet ovat kuitenkin syntyneet 1800-l. puolella, eivätkä näidenkään lapset kulutusjuhlaan syntyneet. Puolet talosta on varastoa, jossa on säilytetty kaikenlaista kaiken varalta. Sukulaisten lapsuudenaikaiset piirustukset vuosikymmenien takaa ilahduttavat myös kovasti. Kun vanhakansa dementoitui, eikä muistanut enää mitä omisti, ostettiin samanlainen tavara tilalle ja tadaa - näin meille on periytynyt kymmeniä ruohonleikkureita jne. Vanhaan hyvään aikaan ei tietysti myös tullut roskaa, mitä nyt vaan kymmeniä muovikassillisia jätettä nousi maasta pintaan, kun kaivinkone mylläsi meille pihaa. Ja luoja tietää, montako sataa pussillista on toisissa paikoissa pihaa, mitä ei ole tarkoitus myllätä. Toki vanhoissa ajoissa ja silloisessa elämäntyylissä oli puolensa, mutta en osaa sitä mitenkään ihannoida. Tavaroita oli hyvä hamstrata, kun sitä ei ennestään paljon ollut, mutta nykyihminen hukkuu tavaraan, jos säilyttää jokaikisen margariinirasian.
Minäkin olen nähnyt miten "ekologisia" ihmisiä vanha kansa on ollut. Maahan haudattua maatumatonta roskaa, järveen päätynyttä posliinimurskaa, hetekoita ja autonraatoja metsässä... nykynuoriso vain romantisoi tuota elintapaa. Kierrätystä ei oikeasti ollut mahdollisuus maalla ennen vanhaan harrastaa ja korjaamiseen ei ihan hirveästi töiden lomassa ole ollut mahdollisuutta. Korkeintaan on yritetty korjata, jos tavara on ollut vaikeasti korvattavissa.
Varmaan riippuu siitä, mitä "vanhalla kansalla" tarkoitetaan. Ennen 1960-lukua autoja Suomessa oli niin vähän, ettei niitä metsiin asti lojumaan riittänyt.
Vuonna 1910 syntynyt isoisäni ei antanut taittaa oksaa puusta turhaan ja oli ekologisessa mielessä pöyristynyt sisävessoista. Suurilla ikäluokilla taas oli vähän toinen meininki.
Joopajoo. Mihin sun pappa hävitti hajonneet lautasensa? Entäs rikkonaisen muovikulhon? Äläkä nyt esitä, että ne oli puusta vuollut.
Kuitenkin oli kyse esimerkistä, joten ei ole pakko tarttua vain siihen autoon. Vaikkei ehkä kulkuneuvoa metsään hylkäisikään (vaikka en kyllä tiedä mihin 60- luvun kolaroidut ja korjauskelvottomat meni, sukutilani metsissä oli kaksi raatoa) niin ei kyllä kierrättää olla osattu.
Myönnän nöyrästi, ettei papallani ollut kolmea erilaista jätepönttöä pihamaalla. Eikä hän varmastikaan osannut luopua iloa tuottamattomista tuotteista kiitellen ja ostaa uusia tilalle. Entisaikaan oltiin varsin rajoittuneita näissä ympäristöasioissa.
Mutta ei meillä silti ole piha läävältä näyttänyt tai viskottu astioita järveen ja hetekoita metsiin. Kaikki on säilötty navetan ullakolle, mistä olemme myöhempinä vuosina siirtäneet kierrätykseen mm. rikkonaiset kodinkoneet. Ehkä olemme olleet köyhempiä kuin te.
Niitä maahanhaudattuja jätteitä varmasti on. Kotitalousjätteet hävitettiin maalla, jopa taajamissakn, varallisuusasteesta riippumatta aina luontoon, ja sitä paikkaa kutsuttiin tunkioksi.
Ei ole mahdollista, että ullakko olisi riittänyt yhden hengen (plus puoliso, lapset...) kotitalousjätteille. Onpa muutenkin outoa, että ihan puhtaasti jätteitä säilötään kotona. Etteivät ne kuitenkin olisi olleet sitä "voi vielä tarvita ja käyttää" -osastoa.
Any how, isoisäsi on siirtänyt materiataakkaansa, suorastaan jätettä jälkipolville. Mikähän ekologia-ajatus siinä on?
Minusta on hämmentävää, että keskustelujen perusteella niin moni tuntuu hakevan esim. KonMarista onnellisuutta tai elämän mielekkyyden kokemusta – sehän on itsessään pelkkä tavaroiden järjestely- ja siivousmenetelmä! Jos elämä tuntuu tarkoituksettomalta, se tuntuu tarkoituksettomalta ylimääräisten tavaroiden poisheittämisen jälkeenkin, ennen pitkää.
Luin arvioita KonMari-kirjasta (itse kirjaa en ole lukenut), ja kävi ilmi, että metodin kehittäjä Marie Kondo lupaa elämänlaadun kokonaisvaltaista paranemista metodin avulla!
Kirjoitin juuri blogi-tekstin, jossa kritisoin metodi-liikkeiden sisällöttömyyttä ja suuria lupauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarittajat, mistä olette hankkineet laatikoita? Jos meinaa järjestää kaiken alushousuista kyniin ja toppatakkeihin, niin eikö ne laatikot tule maksamaan ihan tuhottomasti? Enkä haluaisi mitään rumiakaan laatikoita kaapeissani pitää. Miten olette ratkaisseet ongelmanne tai tiedättekö mistä saisi halpoja? Ikeaan ei ole nyt kulkua.
KonMari nimenomaan kieltää ja neuvoo, että ei kannata ostaa mitään säilytys- tai organisointiratkaisuja! Kun tavaraa alkaa siivota ja karsia, löytyy valmiita laatikoita. Esim. kenkälaatikot ovat loistavia tähän tarkoitukseen. Toppatakit voivat mielestäni olla henkareissa ja pukupusseissa..
Ja kun kerran KonMari sanoo, niin omaa järkeä ei saa käyttää? Ne kotoa löytyvät laatikot, korit ja muut säilytysratkaisut eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia, joten ihan ymmärrettävästi järjestelyn haluaa viimeistellä käyttötarkoitukseen sopivimmilla ratkaisuilla. Kenkälaatikot, no jaa. Minä säilytän niissä kenkiä. Ehkä ne ovat kivoja muuhunkin säilytykseen jos kyljessä lukee Louboutini tai Manolo, mutta jotkut tavalliset Sievin tai Jalaksen laatikot ovat oikeasti aika rumia ja kiinteällä kannella varustettuina myös epäkäytännöllisiä.
Luin juuri kyseisen kirjan.
Ainoa, mitä oikeastaan jäi käteen, oli se, että tavaroita kannattaa purkaa tietyssä järjestyksessä.
Teksti oli melko tönkköä ja tämä Marie kuulosti paikoin jopa pakkomieliseltä.
Lisäksi en ymmärrä, miksi pitäisi alkaa karsimaan valokuvia yms. muistoja niin rankalla kädellä kysyen "tuottaako tämä iloa"? Tavaran voi aina paikata, muistoja ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkuvasti kaipasin niitä tavaroita, jotka jätin pois. Uusia on pitänyt ostaa. Monia jättämiäni vaatteita ja muutamaa astiaa haikailen edelleen säännöllisesti.
Samantapainen kokemus. Muutaman kerran olen (ilman mitään KonMaria) heittänyt tavaraa menemään, ja jälkeenpäin sitten kaivannut. Tosin lähinnä jotain muistoarvoista, jonka muistoarvoa en silloin aikoinaan oivaltanut. Pelottaa, että KonMari-systeemin kanssa kävisi samoin. Minulla on valitettavasti taipumus kiintyä tavaraan, joten luopumien on vaikeaa.
Jos heitetään tavaroita ilman tarvetta, vääristä syistä ja vailla visiota, voi myöhemmin harmittaa. Tavarasuhdetta kirjassa mietitään monelta kantilta. Halutaanko pitää jostakin tavarasta kiinni muiston takia tai tulevaisuuden mahdollista tarvetta varten? Taustalla voi olla menettämisenpelkoa ja muutosvastarintaisuutta, joista kiinnipidetyt tavarat ja niiden aiheuttama tunne kielivät.
Miten sitten lopulta voi erottaa toisistaan sellaiset tavarat, joilla on aidosti tunnearvoa ja sellaiset, joissa vain roikutaan kiinni "vääristä" syistä? Onko niiden välillä lainkaan mitään selvää eroa?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hämmentävää, että keskustelujen perusteella niin moni tuntuu hakevan esim. KonMarista onnellisuutta tai elämän mielekkyyden kokemusta – sehän on itsessään pelkkä tavaroiden järjestely- ja siivousmenetelmä! Jos elämä tuntuu tarkoituksettomalta, se tuntuu tarkoituksettomalta ylimääräisten tavaroiden poisheittämisen jälkeenkin, ennen pitkää.
Luin arvioita KonMari-kirjasta (itse kirjaa en ole lukenut), ja kävi ilmi, että metodin kehittäjä Marie Kondo lupaa elämänlaadun kokonaisvaltaista paranemista metodin avulla!
Kirjoitin juuri blogi-tekstin, jossa kritisoin metodi-liikkeiden sisällöttömyyttä ja suuria lupauksia.
Kannattaako niitä kritisoida, jos ei ole itse edes kokeillut? Joskus jollakin asialla, kuten vaikka tavaroiden järjestämisellä, voi olla suurempi vaikutus kuin voisi mutu-tuntumalla kuvitella, koska elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
No ne minun näkemät "entisajan kodit" on maataloja, joissa on ullakot ja piharakennukset täynnä jos jotakin roinaa, vanhat autot roudattu pihasta vähän kauemmas jonkun vajan taakse odottelemaan, josko sieltä jollekin mutterille vielä käyttöä löytyisi, jne. Siis ihan hirveitä roinaröykkiöitä, kun sitä säilytystilaa on ollut yllin kyllin. Sinä ehkä puhut jostakin pienestä kaupungin hellahuoneesta?