Konmari, mitä mieltä?

Tunnustan etten ole itse vielä lukenut kirjaa loppuun. Ehkä lopussa tulee suuri elämys, mutta toistaiseksi olen vähän pettynyt.
.
Olen pitänyt pari kertaa kirppispöytää ja silloin on tullut käytyä koko asunto ja jokainen kaappi läpi. Olen myös tajunnut jo aikoja sitten sen, että kannattaa pitää ympärillä vain oikeasti tärkeitä asioita, ja sitä olen noudattanutkin koko aikuisikäni. Tuossa ideologiassa ei siis ole minulle mitään uutta.
No, hyvä on. Kotonani on joitain asioita, joita en niin kovin rakasta, mutta ne ovat minimissään ja oikeasti välttämättömiä. Rakastan esimerkiksi värikkäitä ja kuviollisia vaatteita, ja jossain vaiheessa minulla olikin pelkästään niitä. Yksittäin ihania vaatteita, mutta niitä ei pystynyt yhdistelemään. En pystynyt pukeutumaan ja oli vain pari asuyhdistelmää, joissa pystyin käymään ulkona. Olen sen jälkeen pakottautunut ostamaan joitakin perusvaatteita, kuten parissa eri mallissa valkoisia toppeja ja t-paitoja. Mustia kenkiäkin olen muutamat ostanut, vaikka kaupassa tekisi mieli kulkea kaiken mustan ohi. Basic-vaatteeni ovat sinänsä mieluisia ja tyylisiäni, mutten tunne niitä kohtaan samalla tavalla kuin turkooseja ja ruosteenvärisiä neuletakkejani tai liloja printti-t-paitoja.
.
Ainut ilo kirjasta on tähän mennessä ollut periaate, kuinka omaisuus käydään läpi lajeittain. Kun kerää kaikki kynät ja huulirasvat yhteen, ymmärtää miten paljon niitä on. Ja siitä on helppo erotella suosikit ja ne, jotka eivät herätä tunteita. Jos käy tavaroita läpi huone tai lipasto kerrallaan, työ on turhaa ja kokonaisuus jää huomaamatta.
.
Lisäksi se, onko tavara tärkeä jos sen olemassaoloa ei muista?