Konmari, mitä mieltä?
Tunnustan etten ole itse vielä lukenut kirjaa loppuun. Ehkä lopussa tulee suuri elämys, mutta toistaiseksi olen vähän pettynyt.
.
Olen pitänyt pari kertaa kirppispöytää ja silloin on tullut käytyä koko asunto ja jokainen kaappi läpi. Olen myös tajunnut jo aikoja sitten sen, että kannattaa pitää ympärillä vain oikeasti tärkeitä asioita, ja sitä olen noudattanutkin koko aikuisikäni. Tuossa ideologiassa ei siis ole minulle mitään uutta.
No, hyvä on. Kotonani on joitain asioita, joita en niin kovin rakasta, mutta ne ovat minimissään ja oikeasti välttämättömiä. Rakastan esimerkiksi värikkäitä ja kuviollisia vaatteita, ja jossain vaiheessa minulla olikin pelkästään niitä. Yksittäin ihania vaatteita, mutta niitä ei pystynyt yhdistelemään. En pystynyt pukeutumaan ja oli vain pari asuyhdistelmää, joissa pystyin käymään ulkona. Olen sen jälkeen pakottautunut ostamaan joitakin perusvaatteita, kuten parissa eri mallissa valkoisia toppeja ja t-paitoja. Mustia kenkiäkin olen muutamat ostanut, vaikka kaupassa tekisi mieli kulkea kaiken mustan ohi. Basic-vaatteeni ovat sinänsä mieluisia ja tyylisiäni, mutten tunne niitä kohtaan samalla tavalla kuin turkooseja ja ruosteenvärisiä neuletakkejani tai liloja printti-t-paitoja.
.
Ainut ilo kirjasta on tähän mennessä ollut periaate, kuinka omaisuus käydään läpi lajeittain. Kun kerää kaikki kynät ja huulirasvat yhteen, ymmärtää miten paljon niitä on. Ja siitä on helppo erotella suosikit ja ne, jotka eivät herätä tunteita. Jos käy tavaroita läpi huone tai lipasto kerrallaan, työ on turhaa ja kokonaisuus jää huomaamatta.
.
Lisäksi se, onko tavara tärkeä jos sen olemassaoloa ei muista?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kirjan kirjastosta juuri. Vähän kyllä epäilyttää eli saa nyt nähdä irtoaako siitä jotain hyviä juttuja.
Pallo on sinulla. Jos luet kirjan loppuun ja seuraat ohjeita, niin et voi epäonnistua. Näin Kondo lupaa, minä komppaan.
Mitä nyt epäonnistumisena pidetään. Olihan tälläkin palstalla keskustelu, miten joku oli konmarittanut melkein koko omaisuutensa ja tullut katumapäälle.
Itse uskon, että apinan vimmalla tulee tehtyä apinamaisia päätöksiä. Pistän omat kierrätyskassini aina pariksi kuukaudeksi tuumaustauolle, katson ne uudestaan ja vien hyväntekeväisyyteen.
Minä muutama vuosi sitten muutin uuteen asuntoon. Mitään Konmareita ei varmaan ollut olemassakaan tai ainakaan en tiennyt aiheesta mitään. Olin vaikeassa elämäntilanteessa ja halusin "puhdistaa" elämääni. Otin mukaan vain välttämättömät ja erityisen rakkaat jutut, kaiken muun eräs tuttavaperhe sai (ilmeisesti jakoi perheensä ja työpaikkansa kesken ja jotain ehkä myikin). Jätin pois myös useita elektroniikka- ja kodinkonetuotteita, joita en ollut koskaan käyttänyt.
No sitten sain elämäni kuntoon ja jatkuvasti kaipasin niitä tavaroita, jotka jätin pois. Uusia on pitänyt ostaa. Monia jättämiäni vaatteita ja muutamaa astiaa haikailen edelleen säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
I
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan nimeltä Konmartta. Sen sijaan että haetaan sitä omaa iloa joka ainoasta sulakkeesta ja sukasta, pyritään mieluummin kohtuuteen, ekologisuuteen ja vanhan kansan kätevyyteen.
Kirja sisältää jo kohtuuden, ekologisuuden ja kätevyyden. "Vanhan kansan kätevyys" on sitä että kaikki säästetään tyyliin sodan varalle. Lopputulos on himohamstraajan koti ja sen mukana tuomia muita ongelmia.
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
Ja nykyään jos esim. vaate menee rikki, on se yleensä merkki siitä että se on tullut tiensä päähän. Kaikkea ei voi eikä kannata lähteä korjaamaan, muuten hukkuu roskaan. Ei ole mitään syytä noudattaa "vanhan kansan käytännöllisyyttä", elää kuin olisi pula-aika, nykyajan kodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan nimeltä Konmartta. Sen sijaan että haetaan sitä omaa iloa joka ainoasta sulakkeesta ja sukasta, pyritään mieluummin kohtuuteen, ekologisuuteen ja vanhan kansan kätevyyteen.
Kirja sisältää jo kohtuuden, ekologisuuden ja kätevyyden. "Vanhan kansan kätevyys" on sitä että kaikki säästetään tyyliin sodan varalle. Lopputulos on himohamstraajan koti ja sen mukana tuomia muita ongelmia.
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
Ja nykyään jos esim. vaate menee rikki, on se yleensä merkki siitä että se on tullut tiensä päähän. Kaikkea ei voi eikä kannata lähteä korjaamaan, muuten hukkuu roskaan. Ei ole mitään syytä noudattaa "vanhan kansan käytännöllisyyttä", elää kuin olisi pula-aika, nykyajan kodeissa.
Se, että korjaa käyttöesineen ja jatkaa tyytyväisenä sen käyttöä, ei millään tavalla hukuta ketään roskaan, vaan juuri päinvastoin. Ellei sitten taloon koko ajan kulkeudu lisää ja lisää kamaa. Onkohan sulla jäänyt konmarissa jotakin olennaista tajuamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kirjan kirjastosta juuri. Vähän kyllä epäilyttää eli saa nyt nähdä irtoaako siitä jotain hyviä juttuja.
Pallo on sinulla. Jos luet kirjan loppuun ja seuraat ohjeita, niin et voi epäonnistua. Näin Kondo lupaa, minä komppaan.
Mitä nyt epäonnistumisena pidetään. Olihan tälläkin palstalla keskustelu, miten joku oli konmarittanut melkein koko omaisuutensa ja tullut katumapäälle.
Itse uskon, että apinan vimmalla tulee tehtyä apinamaisia päätöksiä. Pistän omat kierrätyskassini aina pariksi kuukaudeksi tuumaustauolle, katson ne uudestaan ja vien hyväntekeväisyyteen.
Minä muutama vuosi sitten muutin uuteen asuntoon. Mitään Konmareita ei varmaan ollut olemassakaan tai ainakaan en tiennyt aiheesta mitään. Olin vaikeassa elämäntilanteessa ja halusin "puhdistaa" elämääni. Otin mukaan vain välttämättömät ja erityisen rakkaat jutut, kaiken muun eräs tuttavaperhe sai (ilmeisesti jakoi perheensä ja työpaikkansa kesken ja jotain ehkä myikin). Jätin pois myös useita elektroniikka- ja kodinkonetuotteita, joita en ollut koskaan käyttänyt.
No sitten sain elämäni kuntoon ja jatkuvasti kaipasin niitä tavaroita, jotka jätin pois. Uusia on pitänyt ostaa. Monia jättämiäni vaatteita ja muutamaa astiaa haikailen edelleen säännöllisesti.
Just tämä on näiden konmarien ongelma. Siivotaan tavaraa kämpästä vaikka se siivottava tavara olisi korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kirjan kirjastosta juuri. Vähän kyllä epäilyttää eli saa nyt nähdä irtoaako siitä jotain hyviä juttuja.
Pallo on sinulla. Jos luet kirjan loppuun ja seuraat ohjeita, niin et voi epäonnistua. Näin Kondo lupaa, minä komppaan.
Mitä nyt epäonnistumisena pidetään. Olihan tälläkin palstalla keskustelu, miten joku oli konmarittanut melkein koko omaisuutensa ja tullut katumapäälle.
Itse uskon, että apinan vimmalla tulee tehtyä apinamaisia päätöksiä. Pistän omat kierrätyskassini aina pariksi kuukaudeksi tuumaustauolle, katson ne uudestaan ja vien hyväntekeväisyyteen.
Ei tainnut KonMarittaa, vaan siivousvimmassaan heitti kaiken menemään sen enempää ajattelematta. Onhan jotkut Kondon asiakkaatkin katuneet jonkin esineen pois heittämistä, mutta kuitenkin todenneet että se on vain materiaa jota saa tarvittaessa lisää. Sellaisen voi korvata sellaisella joka (myös) tuottaa iloa.
Mulla olis varmaan kaapit täynnä noita kasseja jos pitäisin miettimistaukoa. Mitään ei kuitenkaan ole tullut ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan nimeltä Konmartta. Sen sijaan että haetaan sitä omaa iloa joka ainoasta sulakkeesta ja sukasta, pyritään mieluummin kohtuuteen, ekologisuuteen ja vanhan kansan kätevyyteen.
Kirja sisältää jo kohtuuden, ekologisuuden ja kätevyyden. "Vanhan kansan kätevyys" on sitä että kaikki säästetään tyyliin sodan varalle. Lopputulos on himohamstraajan koti ja sen mukana tuomia muita ongelmia.
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
Ja nykyään jos esim. vaate menee rikki, on se yleensä merkki siitä että se on tullut tiensä päähän. Kaikkea ei voi eikä kannata lähteä korjaamaan, muuten hukkuu roskaan. Ei ole mitään syytä noudattaa "vanhan kansan käytännöllisyyttä", elää kuin olisi pula-aika, nykyajan kodeissa.
Se, että korjaa käyttöesineen ja jatkaa tyytyväisenä sen käyttöä, ei millään tavalla hukuta ketään roskaan, vaan juuri päinvastoin. Ellei sitten taloon koko ajan kulkeudu lisää ja lisää kamaa. Onkohan sulla jäänyt konmarissa jotakin olennaista tajuamatta.
No kerroppas mitä metodi sanoo rikkinäisen korjaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan nimeltä Konmartta. Sen sijaan että haetaan sitä omaa iloa joka ainoasta sulakkeesta ja sukasta, pyritään mieluummin kohtuuteen, ekologisuuteen ja vanhan kansan kätevyyteen.
Kirja sisältää jo kohtuuden, ekologisuuden ja kätevyyden. "Vanhan kansan kätevyys" on sitä että kaikki säästetään tyyliin sodan varalle. Lopputulos on himohamstraajan koti ja sen mukana tuomia muita ongelmia.
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
Ja nykyään jos esim. vaate menee rikki, on se yleensä merkki siitä että se on tullut tiensä päähän. Kaikkea ei voi eikä kannata lähteä korjaamaan, muuten hukkuu roskaan. Ei ole mitään syytä noudattaa "vanhan kansan käytännöllisyyttä", elää kuin olisi pula-aika, nykyajan kodeissa.
Se, että korjaa käyttöesineen ja jatkaa tyytyväisenä sen käyttöä, ei millään tavalla hukuta ketään roskaan, vaan juuri päinvastoin. Ellei sitten taloon koko ajan kulkeudu lisää ja lisää kamaa. Onkohan sulla jäänyt konmarissa jotakin olennaista tajuamatta.
No kerroppas mitä metodi sanoo rikkinäisen korjaamisesta?
Ihan kuulostaa niin kuin konmari olisi joku uskonto. Ulkoistetaan tavaraan epämääräisiä tunteita, joita ei osata muuten sanallistaa. Varmaan toimii paremmin aasialaisessa spirituaalisessa kontekstissa kuin meidän kulutushegemoniassa.
Mun järkeni sanoo, että jos tykkään esineestä ja se menee rikki, korjautan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kirjan kirjastosta juuri. Vähän kyllä epäilyttää eli saa nyt nähdä irtoaako siitä jotain hyviä juttuja.
Pallo on sinulla. Jos luet kirjan loppuun ja seuraat ohjeita, niin et voi epäonnistua. Näin Kondo lupaa, minä komppaan.
Mitä nyt epäonnistumisena pidetään. Olihan tälläkin palstalla keskustelu, miten joku oli konmarittanut melkein koko omaisuutensa ja tullut katumapäälle.
Itse uskon, että apinan vimmalla tulee tehtyä
apinamaisia päätöksiä. Pistän omat kierrätyskassini aina pariksi kuukaudeksi tuumaustauolle, katson ne uudestaan ja vien hyväntekeväisyyteen.Ei tainnut KonMarittaa, vaan siivousvimmassaan heitti kaiken menemään sen enempää ajattelematta. Onhan jotkut Kondon asiakkaatkin katuneet jonkin esineen pois heittämistä, mutta kuitenkin todenneet että se on vain materiaa jota saa tarvittaessa lisää. Sellaisen voi korvata sellaisella joka (myös) tuottaa iloa.
Mulla olis varmaan kaapit täynnä noita kasseja jos pitäisin miettimistaukoa. Mitään ei kuitenkaan ole tullut ikävä.
Marie Kondon kirjan tuo henkilö oli lukenut, mutta varmaankaan ei ollut sitten oikea konmarittaja, kun ei taivas auennutkaan.
Minusta kuulostaa vähän arveluttavalta, että ihminen jolla valmiiksi on jo tavarasuhteessa ongelmia, pistetään raivaamaan kertaheitolla joku osa-alue ja sitten hankkiutumaan kamasta heti eroon.
Mitä muuten se haittaisi, jos kaapit olisivat täynnä kasseja parin kuukauden ajan? Ovathan ne kamat olleet kaapeissa tähänkin asti.
Miksi pitää jossakin kumman kiihkossa vetää prosessi läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan nimeltä Konmartta. Sen sijaan että haetaan sitä omaa iloa joka ainoasta sulakkeesta ja sukasta, pyritään mieluummin kohtuuteen, ekologisuuteen ja vanhan kansan kätevyyteen.
Kirja sisältää jo kohtuuden, ekologisuuden ja kätevyyden. "Vanhan kansan kätevyys" on sitä että kaikki säästetään tyyliin sodan varalle. Lopputulos on himohamstraajan koti ja sen mukana tuomia muita ongelmia.
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
Ja nykyään jos esim. vaate menee rikki, on se yleensä merkki siitä että se on tullut tiensä päähän. Kaikkea ei voi eikä kannata lähteä korjaamaan, muuten hukkuu roskaan. Ei ole mitään syytä noudattaa "vanhan kansan käytännöllisyyttä", elää kuin olisi pula-aika, nykyajan kodeissa.
Se, että korjaa käyttöesineen ja jatkaa tyytyväisenä sen käyttöä, ei millään tavalla hukuta ketään roskaan, vaan juuri päinvastoin. Ellei sitten taloon koko ajan kulkeudu lisää ja lisää kamaa. Onkohan sulla jäänyt konmarissa jotakin olennaista tajuamatta.
No kerroppas mitä metodi sanoo rikkinäisen korjaamisesta?
Ihan kuulostaa niin kuin konmari olisi joku uskonto. Ulkoistetaan tavaraan epämääräisiä tunteita, joita ei osata muuten sanallistaa. Varmaan toimii paremmin aasialaisessa spirituaalisessa kontekstissa kuin meidän kulutushegemoniassa.
Mun järkeni sanoo, että jos tykkään esineestä ja se menee rikki, korjautan sen.
Ai nyt se olikin sun järki eikä konmari josta jäi jotain olennaista tajuamatta. :p
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten se haittaisi, jos kaapit olisivat täynnä kasseja parin kuukauden ajan? Ovathan ne kamat olleet kaapeissa tähänkin asti.
Miksi pitää jossakin kumman kiihkossa vetää prosessi läpi?
Ne on tiellä? Vievät tilaa tavaroilta joita oikeasti tarvitsee ja pahimmassa tapauksessa putoaa päälle/pitkin lattioita jos sieltä täyteen tungetusta kaapista yrittää ottaa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan nimeltä Konmartta. Sen sijaan että haetaan sitä omaa iloa joka ainoasta sulakkeesta ja sukasta, pyritään mieluummin kohtuuteen, ekologisuuteen ja vanhan kansan kätevyyteen.
Kirja sisältää jo kohtuuden, ekologisuuden ja kätevyyden. "Vanhan kansan kätevyys" on sitä että kaikki säästetään tyyliin sodan varalle. Lopputulos on himohamstraajan koti ja sen mukana tuomia muita ongelmia.
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
Ja nykyään jos esim. vaate menee rikki, on se yleensä merkki siitä että se on tullut tiensä päähän. Kaikkea ei voi eikä kannata lähteä korjaamaan, muuten hukkuu roskaan. Ei ole mitään syytä noudattaa "vanhan kansan käytännöllisyyttä", elää kuin olisi pula-aika, nykyajan kodeissa.
Se, että korjaa käyttöesineen ja jatkaa tyytyväisenä sen käyttöä, ei millään tavalla hukuta ketään roskaan, vaan juuri päinvastoin. Ellei sitten taloon koko ajan kulkeudu lisää ja lisää kamaa. Onkohan sulla jäänyt konmarissa jotakin olennaista tajuamatta.
No kerroppas mitä metodi sanoo rikkinäisen korjaamisesta?
Ihan kuulostaa niin kuin konmari olisi joku uskonto. Ulkoistetaan tavaraan epämääräisiä tunteita, joita ei osata muuten sanallistaa. Varmaan toimii paremmin aasialaisessa spirituaalisessa kontekstissa kuin meidän kulutushegemoniassa.
Mun järkeni sanoo, että jos tykkään esineestä ja se menee rikki, korjautan sen.
Ai nyt se olikin sun järki eikä konmari josta jäi jotain olennaista tajuamatta. :p
Järkeni on heikko, myönnän sen. Onneksi tällä on viisaampia. Kerro nyt, mitä konmarin mukaan pitää tehdä, jos tarpeellinen ja iloa tuottava esine menee rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten se haittaisi, jos kaapit olisivat täynnä kasseja parin kuukauden ajan? Ovathan ne kamat olleet kaapeissa tähänkin asti.
Miksi pitää jossakin kumman kiihkossa vetää prosessi läpi?
Ne on tiellä? Vievät tilaa tavaroilta joita oikeasti tarvitsee ja pahimmassa tapauksessa putoaa päälle/pitkin lattioita jos sieltä täyteen tungetusta kaapista yrittää ottaa yhtään mitään.
Jos vaikka laitat eri kaappiin ne, jotka ovat menossa kierrätykseen. Kyllähän se kamamäärä on ennenkin jotenkin jonnekin mahtunut. Vai tarviiko tilaa uudelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan nimeltä Konmartta. Sen sijaan että haetaan sitä omaa iloa joka ainoasta sulakkeesta ja sukasta, pyritään mieluummin kohtuuteen, ekologisuuteen ja vanhan kansan kätevyyteen.
Kirja sisältää jo kohtuuden, ekologisuuden ja kätevyyden. "Vanhan kansan kätevyys" on sitä että kaikki säästetään tyyliin sodan varalle. Lopputulos on himohamstraajan koti ja sen mukana tuomia muita ongelmia.
Vanhan kansan kätevyys on sitä, että korjataan tai korjautetaan rikkonainen esine. Entisajan kodeissa tavaraa oli todella vähän, huomaahan sen jo säilytystiloistakin. Ja siivottiin muuten aika paljon enemmän kuin nykyään.
Ja nykyään jos esim. vaate menee rikki, on se yleensä merkki siitä että se on tullut tiensä päähän. Kaikkea ei voi eikä kannata lähteä korjaamaan, muuten hukkuu roskaan. Ei ole mitään syytä noudattaa "vanhan kansan käytännöllisyyttä", elää kuin olisi pula-aika, nykyajan kodeissa.
Se, että korjaa käyttöesineen ja jatkaa tyytyväisenä sen käyttöä, ei millään tavalla hukuta ketään roskaan, vaan juuri päinvastoin. Ellei sitten taloon koko ajan kulkeudu lisää ja lisää kamaa. Onkohan sulla jäänyt konmarissa jotakin olennaista tajuamatta.
No kerroppas mitä metodi sanoo rikkinäisen korjaamisesta?
Ihan kuulostaa niin kuin konmari olisi joku uskonto. Ulkoistetaan tavaraan epämääräisiä tunteita, joita ei osata muuten sanallistaa. Varmaan toimii paremmin aasialaisessa spirituaalisessa kontekstissa kuin meidän kulutushegemoniassa.
Mun järkeni sanoo, että jos tykkään esineestä ja se menee rikki, korjautan sen.
Ai nyt se olikin sun järki eikä konmari josta jäi jotain olennaista tajuamatta. :p
Järkeni on heikko, myönnän sen. Onneksi tällä on viisaampia. Kerro nyt, mitä konmarin mukaan pitää tehdä, jos tarpeellinen ja iloa tuottava esine menee rikki.
Rikkinäisenä se ei ole kenellekään tarpeellinen tai tuota iloa, päinvastoin. Jos hajoaminen johtuu muusta kuin esineen elinkaaresta ja sen saa jotenkin järkevästi korjattua niin siitä vaan. Mutta ei ole mitään syytä roikkua roskassa. Tavara on vain tavaraa ja sitä saa tarvittaessa lisää.
Ei toimi. Kommunismia on koeteltu monessa maassa ja aina tuloksena on sekasorto.
Ihmetyttää tämä kommunismin suosiminen ja sen saama kannatus nykyajan maailmassa. Kommari saat olla mutta älä minulle tyrkytä sitä sinun kolhoosi viisivuotisprojektia!
"Tavara on vain tavaraa ja sitä saa tarvittaessa lisää."
Kiitos. Siinä tuli kiteytettyä kaikki se, miksi konmari ei vetoa minuun. Muka jotenkin kunnioitetaan kamaa, mutta tosiasiassa vain oikeutetaan omaa ähkykulutusta.
Aasiassa, missä feng shuin tyyppisellä ajattelulla on pitkät perinteet, koko konmari varmasti ymmärretään toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten se haittaisi, jos kaapit olisivat täynnä kasseja parin kuukauden ajan? Ovathan ne kamat olleet kaapeissa tähänkin asti.
Miksi pitää jossakin kumman kiihkossa vetää prosessi läpi?
Ne on tiellä? Vievät tilaa tavaroilta joita oikeasti tarvitsee ja pahimmassa tapauksessa putoaa päälle/pitkin lattioita jos sieltä täyteen tungetusta kaapista yrittää ottaa yhtään mitään.
Jos vaikka laitat eri kaappiin ne, jotka ovat menossa kierrätykseen. Kyllähän se kamamäärä on ennenkin jotenkin jonnekin mahtunut. Vai tarviiko tilaa uudelle?
Kaikilla ei ole loputonta määrää kaappeja. Plus harvemmin kukaan tuntee tarvetta heittää mitään pois jos ne on kivasti ennenkin mahtuneet jonnekin. Kyllä se lähtee siitä että tavaraa on liikaa tilaan nähden.
Mitä tulee uuteen tavaraan, niin se löytää tiensä taloon ihan luonnostaankin. Se ei ole ongelma, kunhan tajuaa luopua tarpeettomasta.
Vierailija kirjoitti:
"Tavara on vain tavaraa ja sitä saa tarvittaessa lisää."
Kiitos. Siinä tuli kiteytettyä kaikki se, miksi konmari ei vetoa minuun. Muka jotenkin kunnioitetaan kamaa, mutta tosiasiassa vain oikeutetaan omaa ähkykulutusta.
Aasiassa, missä feng shuin tyyppisellä ajattelulla on pitkät perinteet, koko konmari varmasti ymmärretään toisin.
Ajattelinkin että sinulle on turha alkaa selittämään _feng shui tyyppisestä ajattelusta_ kirjan takana, joten yritin selittää mahdollisimman yksinkertaisesti, järkeen perustuen, jotta jokainen ähkykuluttajakin ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten se haittaisi, jos kaapit olisivat täynnä kasseja parin kuukauden ajan? Ovathan ne kamat olleet kaapeissa tähänkin asti.
Miksi pitää jossakin kumman kiihkossa vetää prosessi läpi?
Ne on tiellä? Vievät tilaa tavaroilta joita oikeasti tarvitsee ja pahimmassa tapauksessa putoaa päälle/pitkin lattioita jos sieltä täyteen tungetusta kaapista yrittää ottaa yhtään mitään.
Jos vaikka laitat eri kaappiin ne, jotka ovat menossa kierrätykseen. Kyllähän se kamamäärä on ennenkin jotenkin jonnekin mahtunut. Vai tarviiko tilaa uudelle?
Entä ne joilla se tavaramäärä ei ole ennekään mahtunut, vaan on pursuillut esim. lattialla?
Mitä nyt epäonnistumisena pidetään. Olihan tälläkin palstalla keskustelu, miten joku oli konmarittanut melkein koko omaisuutensa ja tullut katumapäälle.
Itse uskon, että apinan vimmalla tulee tehtyä apinamaisia päätöksiä. Pistän omat kierrätyskassini aina pariksi kuukaudeksi tuumaustauolle, katson ne uudestaan ja vien hyväntekeväisyyteen.