miten ihmeessä olette uskaltaneet synnyttää??!

Vierailija kirjoitti:

Sattuuhan se, mutta niin sen kuuluukin sattua.  Elämässä nyt muutoinkin sattuu ja tapahtuu..

Täyttä sontaa. Kipu synnytyksessä ei ole tarpeen mihinkään. Kaltaisesi naiset ovat jarruina kehitykselle. Kyllä ihmiskunta pystyy HALUTESSAAN kehittämään turvallisen ja tehokkaan kivunpoiston synnytyksiin.

Juuri sinunlaillasi ajattelevat naiset Afrikassa myös vaativat tyttöjen ympärileikkausten jatkamista, koska ovat itse sen joutuneet kokemaan,

Tälleen synnyttämättömänä kakskymppisenä "tyttönä" en ehkä ole oikea henkilö kommentoimaan, mutta en ole ikinä ymmärtänyt tätä alapääsynnytys vs. sektio -tappelua. Molemmissa on lopputuloksena ihana asia, viaton lapsi, ketä me loppujenlopuksi ollaan arvostelemaan toisten valintaa synnyttää sektiolla tai luonnollisesti? Jokainen synnytys on erilainen, jokainen synnyttäjä on erilainen. Tuntuu ikävältä, että näin rajusti arvostellaan toisten naisten valintoja, sitä, mitä päättivät omalla kropallaan tehdä.

Minä ja veljeni synnyimme molemmat sektiolla, veli suunnitellulla, minä hätäsektiolla. Äiti yritti luonnollista tietä, mutta jäin kiinni lantion kohdalle. Toisen lapsen kohdalla riskiä ei edes lähdetty ottamaan. Koen, että jokainen raskauden kokenut nainen on tehnyt mielettömän työn, itse synnytys on vain pienen pieni osa sitä työtä.

Vierailija kirjoitti:

En uskoltanutkaan, siksi mulle tehtiin suunniteltu sektio. En ole koskaan synnyttänyt, joten en voi verrata kokemuksia. Sektion jälkeisen kivun kestin helposti, kun tiesi että lapsi on turvallisesti maailmassa ja kaikki on hyvin vauvalla ja itselläni.

Sama täällä.

Pelkäsin että vauva jäisi kiinni ja revittäisiin ulos tai että hän kärsisi esim hapenpuutteesta synnytyskanavassa.

Lisäksi pelkäsin että kivunlievitystä ei saisi, minua ei kuunneltaisi tai että tyyliin tikatataan ilman puudutusta kuten monille on käyny.

Vierailija kirjoitti:

Oma tarkoitukseni EI ole tehdä tästä mitään alatiesynnytys vs. sektio keskustelua vaikka se siihen varmaan meneekin. Tosiaan haluan mielenkiinnosta kuulla, en vaan ikinä itse pystyisi samaan. Minä olen todella YLPEÄ teistä jotka olette siihen uskaltautuneet, en siis todellakaan ajatellut ''haukkua'' vaan päinvastoin.  :D

-ap

Suurin osa maailman naisista on siihen "uskaltautunut" ja yleensä paljon paskemmissa olosuhteissa kuin me täällä Suomessa. Ei se ole mitään "sankarillisuutta". Ennemminkin ap:n kaltaiset ovat elämän tosiasioista vieraantuneita prinsessoja!

Olenko ainoa, jota ponnistaminen sattui enemmän kuin supistukset?

3 luomusynnytystä hypnosynnytysopeilla. Kipua en tuntenut missään vaiheessa, eikä tullut mieleenkään, pyytää puudutuksia.

Ensimmäinen kesti 4 tuntia, toinen kaksi ja kolmas yhden tunnin. Täältä perämetsästä nipin napin ehdimme sairaalaan kahden viimeisen synnytyksen kohdalla. Ovelta suoraan saliin ja kymmenessä minuutissa oli vauva sylissä.

Ilmeisesti osasin rentoutua riittävästi:)

Ei komplikaatioita, vauvat terveitä. Yhdelläkään ei pientä räkätautia kummempaa ole ollut ikinä.

Synnyttäisin milloin tahansa mieluummi kuin menisin hammaslääkäriin, eikä sekään hirveän vastenmielistä ole.

Mitenkäs muuten sen lapsosen saa? (Jos siis itse kykenee.) Alakautta paranee nopeemmin kuin leikkauksesta. Ja lisäksi SE ON LUONNOLLISTA. Mutta silti, ei se hääviä ole! Mutta jos lapsia haluaa, pitää vähän kärsiäkkin.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä aio hankkia biologisia lapsia. Ajatus raskausarvista, roikkuvista tisseistä ja repeämisestä perseen asti lähinnä oksettaa.

Ei se kroppa siitä paljon muutu! Itsellä ainakin mielestäni parantui siitä mitä oli ennen. Tissit kyllä pieneni imetyksestä. Mutta saipa lapset ainakin ruokaa! Pilluun ei mitään vaikutusta kun jumppailee. Lääkärikin sanonut että on "se" niin kaunis että ihan ku ei olisi ikinä synnyttänyt. Eikä arpia välttämättä tule. Ja niitä voi tulla ilman raskauttakin. Enkä ole revennyt. Taidat olla pissis? Kyllä ajatukset muuttuu kun vähän kasvat aikuiseksi :))

Vierailija kirjoitti:

3 luomusynnytystä hypnosynnytysopeilla. Kipua en tuntenut missään vaiheessa, eikä tullut mieleenkään, pyytää puudutuksia.

Ensimmäinen kesti 4 tuntia, toinen kaksi ja kolmas yhden tunnin. Täältä perämetsästä nipin napin ehdimme sairaalaan kahden viimeisen synnytyksen kohdalla. Ovelta suoraan saliin ja kymmenessä minuutissa oli vauva sylissä.

Ilmeisesti osasin rentoutua riittävästi:)

Ei komplikaatioita, vauvat terveitä. Yhdelläkään ei pientä räkätautia kummempaa ole ollut ikinä.

Synnyttäisin milloin tahansa mieluummi kuin menisin hammaslääkäriin, eikä sekään hirveän vastenmielistä ole.

Ilmeisesti olit jo niin löysä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lapsia haluaa, pitää vähän kärsiäkkin.

Ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs muuten sen lapsosen saa? (Jos siis itse kykenee.) Alakautta paranee nopeemmin kuin leikkauksesta. Ja lisäksi SE ON LUONNOLLISTA. Mutta silti, ei se hääviä ole! Mutta jos lapsia haluaa, pitää vähän kärsiäkkin.

Jos lapsia haluaa, on noustava yöllä niitä hoitamaan ja siivottava sotkut ja jaksettava ottaa vastaan tunteenpurkaukset. Jos se on kärsimystä, niin sellaista kärsimystä vanhemmuus tosiaan vaatii.

Ei sen sijaan ole mitään syytä, miksi lasta haluavan pitäisi välttämättä kärsiä synnytyksessä (ja itse olen synnyttänyt kaksi alateitse, joten olen myös siinä mielessä "kärsinyt". Minusta vain naisen pitää saada kaikki kivunlievitys, mikä on lääketieteellisesti mahdollista, ja jos alatiesynnytys on pelon takia mahdoton ajatus, niin sektio on ok eikä tee naisesta mitenkään huonompaa äitiä).