miten ihmeessä olette uskaltaneet synnyttää??!

Onpa taas hiton kiva kun tuolla sektiolla pelotellaan aina, itselläni on paha endometrioosi, jonka takia koko vatsa täytyy ylhäältä alas vetää auki ja poistaa pesäkkeitä. Ei kovin kivalta tunnu lukea noita juttuja. Eipä tässä valmiiksi ollenkaan pelottanutkaan mennä tuohon leikkaukseen :((( Ja kun tuntuu että osa noiden pelottelujen kirjoittajista ei ole edes kokenut sektiota, vaan pelkän alatiesynnytyksen?! En siis itse ole raskaana, toivottavasti joskus pystyn tulemaan endon vuoksi, mutta iso leikkaus on tulossa joka tapauksessa, joten inhottavalta tuntuu.

Yksinkertaisesti siksi, etten ikinä pienessä mielessänikään voinut kuvitella, että synnytys tai ylipäänsä mikään voi sattua niin helvetisti. Luulin oikeasti että kuolen siihen kipuun, ja menin ihan paniikkiin, tärisin, oksentelin, tajukin meni välillä. Mieletön helvetti. Ja kyllä, tytär (nyt 10v) on jäänyt ainokaiseksi. Ei ikinä enää.

Tuota en ymmärrä että "jos ei synnytä alakautta niin ei ole mitään" tai on "huono äiti". Jopa sekä neuvolassa että synnytyssairaalassa minulle on tehty paremmin kuin hyvin selväksi että näin ei ole. Miksi ihmeessa yhtä ainoatakaan sektioleikkausta tehtäisiin jos siinä olisi jotain pahaa tai väärää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko, että sektion jälkeen ei satu? Väsynyt aloitus, vaikka edellisestä alatie vs. sektio keskustelusta on hieman aikaa.

Sattuu varmaan, mutta silti aivan eri asia. En sinänsä pelkää kipua, esim. leikkauksessa olemista jne. Mutta alakautta synnyttäminen on aivan käsittämättömän järjetön ajatus, se miten voi revetä persuksiin asti. Sen sijaan vatsan leikkaaminen auki ei kuulosta pahalta.

-ap

Ei ole eri asia. T. kummatkin kokenut

ai onko sun mielestä sama asia leikata vatsa auki/ pusertaa 3,5kg pimpistä?! Kipu voi olla sama asia mutta eihän ne nyt h*lvetti sama asia todellakaan ole. Sektiossa mitään ei tule pimpistä ulos. 

Se kipu loppuu kuin seinään kun lapsi on ulkona. Leikkauskipu jatkuu pitkään, ja joillakin jää haavan alueeseen kipuja ja tuntopuutoksia loppuelämäksi. En itse tosiaan vaihtaisi sektioon omaa 4 tunnin synnytystäni, josta ei tullut minkäänlaisia repeämiä ja jonka jälkeen olin välittömästi valmis vaikka lenkille.

Mun synnytyksestä on nyt 22 vuotta ja tälläkin hetkellä on särkylääkkeet sisuksissa synnytyksessä tulleiden vammojen vuoksi. Uskotte varmaan, että jos olisin tiennyt mitä voi tapahtua, en olisi ruvennut hommaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas hiton kiva kun tuolla sektiolla pelotellaan aina, itselläni on paha endometrioosi, jonka takia koko vatsa täytyy ylhäältä alas vetää auki ja poistaa pesäkkeitä. Ei kovin kivalta tunnu lukea noita juttuja. Eipä tässä valmiiksi ollenkaan pelottanutkaan mennä tuohon leikkaukseen :((( Ja kun tuntuu että osa noiden pelottelujen kirjoittajista ei ole edes kokenut sektiota, vaan pelkän alatiesynnytyksen?! En siis itse ole raskaana, toivottavasti joskus pystyn tulemaan endon vuoksi, mutta iso leikkaus on tulossa joka tapauksessa, joten inhottavalta tuntuu.

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, aikamoinen osa niistä jotka sektiolla muita pelottelee niin heillä ei ole siitä minkäänlaista hajuakaan. En sano etteikö pieleen menneitäkin sektioita olisi, totta kai on, niitä on varmasti jokaisessa leikkauksessa. Mutta juuri nuo huutelijat - ne mitään mistään tiedä. Ja jos oikein pelottaa niin sä voit aina puhua hoitohenkilökunnalle siitä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko, että sektion jälkeen ei satu? Väsynyt aloitus, vaikka edellisestä alatie vs. sektio keskustelusta on hieman aikaa.

Sattuu varmaan, mutta silti aivan eri asia. En sinänsä pelkää kipua, esim. leikkauksessa olemista jne. Mutta alakautta synnyttäminen on aivan käsittämättömän järjetön ajatus, se miten voi revetä persuksiin asti. Sen sijaan vatsan leikkaaminen auki ei kuulosta pahalta.

-ap

Ei ole eri asia. T. kummatkin kokenut

ai onko sun mielestä sama asia leikata vatsa auki/ pusertaa 3,5kg pimpistä?! Kipu voi olla sama asia mutta eihän ne nyt h*lvetti sama asia todellakaan ole. Sektiossa mitään ei tule pimpistä ulos. 

Se kipu loppuu kuin seinään kun lapsi on ulkona. Leikkauskipu jatkuu pitkään, ja joillakin jää haavan alueeseen kipuja ja tuntopuutoksia loppuelämäksi. En itse tosiaan vaihtaisi sektioon omaa 4 tunnin synnytystäni, josta ei tullut minkäänlaisia repeämiä ja jonka jälkeen olin välittömästi valmis vaikka lenkille.

Mun synnytyksestä on nyt 22 vuotta ja tälläkin hetkellä on särkylääkkeet sisuksissa synnytyksessä tulleiden vammojen vuoksi. Uskotte varmaan, että jos olisin tiennyt mitä voi tapahtua, en olisi ruvennut hommaan ollenkaan.

Olen pahoillani siitä miten sinulle on käynyt. Oikeasti, synnytys on todella yksilöllinen asia, vaikka se pääpiirteittäin menisikin samallatavalla yleisesti. Silti, toinen henkilö selviää vähin kivuin ja ihan minimaalisin kehonmuutoksin koko raskaudesta ja synnytyksestä ja toiselle tuhot voivat olla jopa invalidisoivia ja koko elämän pilaavia jo yhdellä synnytyskokemuksella! :( Tämä on ihan todellinen fakta ja näistä kaikenlaisista kokemuksista olisi syytä puhua avoimesti.

Mulla näin: esikoista odotan ja n. 8 viikkoa h-hetkeen, jos sujuu hyvin. Mä en oo synnytystä kauheasti ajatellut. Tiedän faktat oman työn kautta, mutta synnytyskokemukset on niin erilaisia, että vaikea varautua. Osa ystävistä on sitä mieltä, että ei tuntunut juuri miltään, osa on aivan shokissa. Olen muutenkin sellainen luonne, etten jaksa ottaa hirveää stressiä asioista. Verikokeisiin mennään koska täytyy, leikkaukseen mennään jos tarve vaatii, synnytettäväkin vaan on. Suurin osa maailman naisista synnyttää alkeellisissa oloissa, osa vielä ympärileikkauksen jälkeen. Mulla on 10 min keskussairaalaan ja 45 min yliopistolliseen, en oikein kehtaa valittaa tai tehdä asiasta suurta numeroa.

En halua, että aukkoni ammottaa avoimena loppuikäni tai muutun messuhalliksi, joten haluan sektioon.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas hiton kiva kun tuolla sektiolla pelotellaan aina, itselläni on paha endometrioosi, jonka takia koko vatsa täytyy ylhäältä alas vetää auki ja poistaa pesäkkeitä. Ei kovin kivalta tunnu lukea noita juttuja. Eipä tässä valmiiksi ollenkaan pelottanutkaan mennä tuohon leikkaukseen :((( Ja kun tuntuu että osa noiden pelottelujen kirjoittajista ei ole edes kokenut sektiota, vaan pelkän alatiesynnytyksen?! En siis itse ole raskaana, toivottavasti joskus pystyn tulemaan endon vuoksi, mutta iso leikkaus on tulossa joka tapauksessa, joten inhottavalta tuntuu.

Itsekin pelkäsin sektiota kaikkien pelotteluiden jälkeen ja sektioon sitten jouduinkin.

Ja turhaanpa pelkäsin, olen parantunut todella loistavasti. Panadolia ja buranaa menee, mutta niillä on hyvin pärjännyt, eikä tosiaan ole "järkyttäviä kipuja" niinkuin osa tässäkin keskustelussa vikisee. Normaaleja kotitöitä pystyin tekemään oikeastaan heti kotiuduttua.

Joskus se oma asennekin voi vaikuttaa paranemiseen..

Itselläni myös poistettu endoa,kylläkin tähystyksellä eli kolme pientä arpea on jäänyt vatsaa koristamaan. Itse toimenpide oli helppoja sujui lääkärin mukaan hyvin. Pääsin samana iltana jo kotiin. Seuraava viikko oli kyllä tuskallista. Ylösnoussut, nukkuminen minkäänlainen kyykistely. Itselleni tuli jälkeenpäin vielä kohti tulehdukseen viittaavia oireita, niin kaikkien muiden pillereiden lisäksi vielä tupla antibiootit päälle.

Nyt olen onnellisesti raskaana, luomusti. Ja nyt kun viimeisiä viikkoja viedään, olen miettinyt paljon juuri toipumista, jos jostain syystä sektioon joutuisi. Voisin kuvitella,että isommalla viillolla kivutkin ovat kovemmat ja olo vielä heikompi eli itse en kyllä sektioon haluaisi. En tiedä miten jaksaisi vauvan kanssa, kun kaikki energia menisi omaan toipumiseen.

Mutta siitä ensimmäisestä viikosta, kun selvisi elämä alkoi voittaa...tsemppiä leikkaukseen.

Onko sektiosta toipuminen verrattavissa vatsan avoleikkauksesta toipumiseen? Sektiota en ole kokenut, mutta avoleikkauksen kyllä, ja siitä kyllä toivuin mielestäni suht hyvin, viikon päästä en enää tarvinnut särkylääkkeitä jne. Synnytyskokemuksia mulla on yksi, luomuna tapahtunut alatiesynnytys, ja se kyllä sattui ihan helvetisti! Silti valitsisin alatien, jos nyt menisin synnyttämään, jotenkin se oli hieno kokemus kuitenkin.

Josefina kirjoitti:

Mulla aivan sama, ei pelota seksio eikä iso leikkaus yhtään, mutta alatiesynnytys senkin edestä. En voisi kuvitellakaan.. ja pelkään ikuisia vauritoita alapäähän, jotka rikkoo seksielämän ja sitä kautta parisuhteen. Täällä tosin ei saisi seksielämää enää halutakaan, kun on jo lapsi tai ei lastaan rakasta ja miehenkin pitäisi rinnalla pysyä, vaikka pillu olisi kuin kilon kaivo tai sitä ei enää ole edes tarjolla. Mikään näistä ei ole realistisista, etenkin jos itselleen seksi on tosi tärkeää. Se ei korreloi ollenkaan sen kanssa, rakastaako lastaan.

Kolme lasta synnyttäneenä pakko vastata, kun häiritsi sun kirjoituksessa se, että synnytykset tuhoo seksielämän ja parisuhteen. Mun sekä parisuhde, että seksielämä on vaan koko ajan parantunut ja parantunut. Ja mun mies ei ole koskaan valittanut mistään kilon kaivosta vaan on aina halukas ja kysykäs. Rakkaus kantaa ja seksi paranee. Näin meillä ja uskon, että niin monella muullakin, vaikka onkin alakautta synnyttänyt. Maailman luonnollisin asia.

Kyllä vauva on sen kivun arvoinen.Kipuun saa apua jos yltyy sietämättömäksi.

En uskoltanutkaan, siksi mulle tehtiin suunniteltu sektio. En ole koskaan synnyttänyt, joten en voi verrata kokemuksia. Sektion jälkeisen kivun kestin helposti, kun tiesi että lapsi on turvallisesti maailmassa ja kaikki on hyvin vauvalla ja itselläni.

Sanopa älä muuta. En ikinä synnyttäisi ala kautta. Nykyvauvat kasvaa jostain syystä liian isoiksi verrattuna entisaikaan, jolloin pystyttiin synnyttämään kotonakin. Nykyään ei pärjää ilman sairaalaa.

Mua järkyttää ajatuskin siitä, kun muutama vuosi sitten tuttava nainen miehen puolelta lähti synnyttämään ennenaikaisesti, niin lapsi juuttui synnytyskanavaan, sai murtumia päähänsä ja kaulanikaman vaurioittumisen seurauksena halvaantui. Oli kuulemma lähellä pään irtoaminen. Naiselle taas puolestaan tuli jotakin hermovaurioita, alapää tunnoton ja lantio murtui. Vaikka tapahtuneesta useampi vuosi niin edelleenkin tekee kipeää istuminen ja kävely.

Joten ei kiitos synnytykselle! :(

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti siksi, etten ikinä pienessä mielessänikään voinut kuvitella, että synnytys tai ylipäänsä mikään voi sattua niin helvetisti. Luulin oikeasti että kuolen siihen kipuun, ja menin ihan paniikkiin, tärisin, oksentelin, tajukin meni välillä. Mieletön helvetti. Ja kyllä, tytär (nyt 10v) on jäänyt ainokaiseksi. Ei ikinä enää.

Mua ihmetyttää kivunlievityksen taso Suomessa. Synnytykseen ja muihin rajuimpiin toimenpiteisiin annetaan vaan vähän jotain esilääkettä. Sitten joihinkin pienempiin kiputiloihin saa kasan kasisatasta buranaa ja hampaan poraamisessakin saa halutessaan tujut puudutteet.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kaksi lasta, sektiolla tulleet. En ikinä synnyttäisi alakautta kun voi päästä niin paljon helpommallakin. 

Mun toka synnytys kesti 50min, sen kesti hyvin ilman kipulääkkeitä. Ei repeämiä, tikkejä siis 0. Lähdettiin kotiin 6h synnytyksestä (polikliininen synnytys) ja kivut oli sitten siinä :) Mites itselläs? Sektiohan ei varmaan ole kivulias puudutuksen loputtua. Makoilit sängyssä, virtsa meni katetrin kautta pussiin, hoitajat toivat kipulääkettä ja auttoivat vaihtamaan asentoa? Sairaalassa nökötit muutaman päivän, sen jälkeenkin piti varoa ettei nosta vauvaa painavampaa ja nätti arpi muistona loppuiän tästä helppoudesta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti siksi, etten ikinä pienessä mielessänikään voinut kuvitella, että synnytys tai ylipäänsä mikään voi sattua niin helvetisti. Luulin oikeasti että kuolen siihen kipuun, ja menin ihan paniikkiin, tärisin, oksentelin, tajukin meni välillä. Mieletön helvetti. Ja kyllä, tytär (nyt 10v) on jäänyt ainokaiseksi. Ei ikinä enää.

Mua ihmetyttää kivunlievityksen taso Suomessa. Synnytykseen ja muihin rajuimpiin toimenpiteisiin annetaan vaan vähän jotain esilääkettä. Sitten joihinkin pienempiin kiputiloihin saa kasan kasisatasta buranaa ja hampaan poraamisessakin saa halutessaan tujut puudutteet.

Kyllä synnytyksessä on tarjolla loistavia kipulääkkeitä, joten älä yleistä. Monia vaan ei voida antaa, jos tulee sairaalaan, kun synnytys on jo pitkällä. Silti useita voidaan antaa. Minä en käytännössä kokenut kipua synnytyksessäni, sain mm. epiduraalin kolme kertaa ja ilokaasu auttoi hyvin. Ihan hyvä kokemus oli eikä mitään pelkoja jäänyt. Nuorena naisena ja normaalipainoisena kun synnyttää, niin valtaosa synnytyksistä menee hyvin. Vanhemmalla iällä ja ylipainoisena myös sektion riskit ovat suuremmat.

Tässäkin ketjussa tulee loistavasti esiin se, että monet potevat synnytyspelkoa. Tuon sairaalloisen alatiesynnytyksen kammoksumisen nimi on tosiaan synnytyspelko ja se liittyy moniin muihin psykiatrisiin häiriöihin, kuten ahdistushäiriöön, masennukseen, syömishäiriöön ja ajatukseen siitä, että ei itse osaa/kykene synnyttämään oikein ja vaurioittaa vauvaansa. Synnytyspelosta voitte lukea täältä. Apua on mahdollista saada:

Psyykkiset ongelmat ennen raskautta ja sen aikana lisäävät synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus lisäävät riskiä synnytyspelkoon, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.

Väkivaltaiset tai kivuliaat seksuaaliset kokemukset tai kivuliaat gynekologiset toimenpiteet (erityisesti raskaudenkeskeytys) voivat heijastua myöhemmin synnytyspelkona. Synnytyskivun pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää, liittyy pelko lapsen vaurioitumisesta.

Olen 157cm ja 52kg (raskausaikana toki enemmän) ja synnytin alakautta yli 4kg vauvan. Sattuuhan se aivan törkeästi ja repeämiä tuli. Nyt olen uudelleen raskaana. Vaikka on jo se kokemus siitä, mitä synnyttäminen on, niin todella toivon etten joudu sektioon! Eli kaikilla on omat kammonsa...