Lue keskustelun säännöt.
miten ihmeessä olette uskaltaneet synnyttää??!
12.01.2016 |
Mua kauhistuttaa ajatus siitä miten 3,5kg tulee p*llusta ulos, siis oikeesti. Senhän täytyy sattua aivan v*tusti. Itse en ikinä synnyttäisi alakautta.
Kommentit (151)
Jaa-a. Olen jo kerran uskaltautunut ja parin kuukauden päästä toinen. Hirveää oli mutta se lopputulos on se asia minkä takia kerta kerran jälkeen synnärille mennään.
Tarkoitan siis lasta enkä repeämiä ja pukamia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyttäminen pelotti, mutta ehkä omalla kohdallani päätin luottaa siihen, että saan apua ammattilaisilta ja kivunlievitystä. Luotin myös siihen, että suurimmalla osalla synnytys menee menee läpi siten, että äiti ja lapsi jää henkiin, enkä juuri minä voisi olla se jolle käy huonommin. Vaikka synnytys pelotti, niin kun lapsivedet meni tunsin jonkinlaista helpotusta ja positiivistakin jännitystä. Vihdoin pitkä odotusaika oli ohi ja pääsin seuraavaan vaiheeseen.
Kipu oli kieltämättä hirveämpää mitä edes osasin pahimmissa painajaisissani kuvitella, mutta keho pystyy ihmeellisiin asioihin. Kipu "unohtui" ja kroppa palautui yllättävän nopeasti! Toinen vauva toiveena eli traumoja ei jäänyt :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaksi lasta, sektiolla tulleet. En ikinä synnyttäisi alakautta kun voi päästä niin paljon helpommallakin.
Mun toka synnytys kesti 50min, sen kesti hyvin ilman kipulääkkeitä. Ei repeämiä, tikkejä siis 0. Lähdettiin kotiin 6h synnytyksestä (polikliininen synnytys) ja kivut oli sitten siinä :) Mites itselläs? Sektiohan ei varmaan ole kivulias puudutuksen loputtua. Makoilit sängyssä, virtsa meni katetrin kautta pussiin, hoitajat toivat kipulääkettä ja auttoivat vaihtamaan asentoa? Sairaalassa nökötit muutaman päivän, sen jälkeenkin piti varoa ettei nosta vauvaa painavampaa ja nätti arpi muistona loppuiän tästä helppoudesta :)
En ole tuo yllä oleva kirjottaja. Mutta täytyy kommentoida että jokaisella on synnytys erilainen kokemus. Eihän se sitä tarkoita jos itselläsi on ollut helppo synnytys että se olisi sitä muilla. Terkuin se jolla kesti parantua yli puoli vuotta alatie synnytyksestä. Siis pahin ohi siinä vaiheessa ja toinen puoli vuotta että saattoi sanoa että on kunnossa.
Mulle synnytys oli mahtavaa, sattuhan se hitosti se avatutumisvaihe, mutta kyllä sen kesti. Ponnistushomma oli jo ihan helppo kun muusta selvisi, eikä todellakaan alapää mennyt mitenkään pilalle, päin vastoin. Muistan kyllä miten mietitytti itseäkin esikoista odottaessa että repeääkö sitä, kipu ei niinkään mua pelottanut. Nyt odotan toista, toivottavasti tulisi yhtä kiva synnytys toisaalleenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin tuli ulos 4-kiloinenkin. Ja aattelepas, kun on tehty jopa 6-kiloisiakin. Ja useampi kerralla, siis peräkanaa.
Kenelläkään ei ole lapsi mahaan jäänyt, ja mitään ihan hirvittäviä kipuja ei enää tarvitse kärsiä. Luonto hoitaa tehtävänsä. Ja jos on hätä, tehdään sektio.
Eipä! http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/muumioitunut-sikio-loydett…
Mulla on vähän sama juttu. En pysty käsittämään, miten ihminen mahtuu tulemaan niin pienestä reiästä ulos, sen on satuttava aivan hitosti - ja niin sattuikin. Tuntui, että repeän kahtia ja jatkuvasti poltteli, kipu oli täysin lamaannuttavaa. Olisin halunnut epiduraalin, mutta eivät suostuneet laittamaan, kun olin jo täysin auki, joten ei auttanut muu kuin ponnistaa ja tuntea se kipu raakana kaikessa kamaluudessaan. Ainut lohtuni oli, että tästä kivusta on selvinneet muutkin ennen minua.
Selvisin, en edes saanut yhtään tikkiä. On tämä elämä niin ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kummassakin on riskinsä, mutta jos puhutaan hätäsektiosta, silloin kaikki on jo menossa pieleen. Suunniteltu sektio on ihan yhtä turvallinen kuin alatiesynnytyskin. Alatiesynnytyksestä ja toosan repimisestä ei saa lisäpinnoja. Ei kyllä suunnitellusta sektiostakaan.
Mitä hemmetin väliä sillä synnytystavalla on? Vai saako lapsi yliopistoon pyrkiessään siitä lisäpinnoja?
http://www.theguardian.com/politics/reality-check-with-polly-curtis/201…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin tuli ulos 4-kiloinenkin. Ja aattelepas, kun on tehty jopa 6-kiloisiakin. Ja useampi kerralla, siis peräkanaa.
Kenelläkään ei ole lapsi mahaan jäänyt, ja mitään ihan hirvittäviä kipuja ei enää tarvitse kärsiä. Luonto hoitaa tehtävänsä. Ja jos on hätä, tehdään sektio.
Itse asiassa on jäänyt lapsia mahaankin. Katsoin dokumentin marokkolaisesta naisesta, joka oli raskaana 50-luvulla, mutta lapsi ei tullut ulos eikä nainen uskaltanut mennä keisarinleikkaukseen. Vauva kuoli kohtuun ja nainen uskoi vanhaan legendaan nukkuvasta lapsesta, eikä mennyt lääkäriin. 7-kymppisenä meni lääkäriin vatsakipujen takia ja sieltähän se löytyi, 46-vuotias kalkkeutunut sikiö. Ilmiö on nimeltään Lithopedion, jos kiinnostaa lukea lisää.
Höpsistä. Jos sikiö jää kohtuun, äiti saa vaarallisen kohtutulehduksen.
Höpsistäpöpsistä. Suosittelen lukemaan dokumentoiduista Lithopedion-tapauksista. Erittäin mielenkiintoinen osa lääketiedettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama juttu. En pysty käsittämään, miten ihminen mahtuu tulemaan niin pienestä reiästä ulos, sen on satuttava aivan hitosti -
Mulla on sama, ja voin sen ihan reilusti myöntää. Se ihmettely menee samaan sarjaan sen kanssa etten ymmärrä vaikka sitä on miten yritetty selittää, että miten laivat voi pysyä pinnalla ja lentokoneet ilmassa, kun ne kuitenkin painaa aivan rutosti.
Ja voi hitsin vitsi, joku jo toivoi täällä ettei ap koskaan hankkisi lapsia (koska ei ymmärrä miten ne alisteise ulos mahtuu), siis mullahan on jo vauva, ja silti se ajatus syntymästä on vain niin utopistinen. Mut hei, mähän oon sektiomamma enkä siis olekaan koskaan SYNNYTTÄNYT kuten joku valopää täällä väitti. Jännästi vaan kaikki SYNNYTYSsairaalassa onnitteli perheenlisäyksestä. Tai siis, en kai minä voi olla ÄITI kun en ole koskaan SYNNYTTÄNYT :D
Vierailija kirjoitti:
Kipu oli kieltämättä hirveämpää mitä edes osasin pahimmissa painajaisissani kuvitellaquote]
Tämä, ei kiitos, en halua kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä neanderdalilaisnaiset ajattelivat juuri noin.
Ei nainen ole nainen jos ei ole synnyttänyt! Aika noloo jos lapset on keisari keikattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kauhistuttaa ajatus siitä miten 3,5kg tulee p*llusta ulos, siis oikeesti. Senhän täytyy sattua aivan v*tusti. Itse en ikinä synnyttäisi alakautta.
Se ei minulla ollut se ulostulo, joka sattui enemmän vaan kuukautiskipumaiset kohdunsuun avautumiseen liittyvät kivut.
Aloittajalle: Miksi et synnyttäisi alakautta, sehän on se luonnollisin tapa synnyttää.
Ja jos luonto ei olisi suunnittellut naisen alakertaa siten, että se venyy synnyttäessä uutta ihmislasta pusatessa tähän maailmaan, niin eihän meitä olisi täällä yhtäkään, jos kaikki pelkäisivät moista luonnollista tapahtumaa mitä synnyttäminen sinänsä on. Sattuuhan se, mutta niin sen kuuluukin sattua. Elämässä nyt muutoinkin sattuu ja tapahtuu.
Älä anna pelolle valtaa, jos ryhdyt vauvan hankintapuuhiin. Nykyaikainen lääketiede on kehittynyt synnytyksenkin osilta niin hyvin, että kipujakin saadaan lievennettyä, ja kyllä kätilö ja lääkäri sen vauvan sieltä ulos saavat, vaikka mikä tulisi, ole vaan huoleti.
Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, ja itse puhun vain omasta puolestani, mutta omat synnytykseni sujuivat onneksi ilman komplikaatioita, ja lopputuloksena oli terveet lapset, ja he ovat jo hyvän aikaa olleet aikuisia ihmisiä, ja kasvatustehtäväkin tuli suorittua ilman mitään konflikteja, ja nyt lapsemme ovat itsenäisiä nuoria aikuisia.
Suosittelen synnyttämistä, jos haluat oman lapsen. Se on elämäsi pituinen juttu sitten. Ota se huomioon.
En ikinä aio hankkia biologisia lapsia. Ajatus raskausarvista, roikkuvista tisseistä ja repeämisestä perseen asti lähinnä oksettaa.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä aio hankkia biologisia lapsia. Ajatus raskausarvista, roikkuvista tisseistä ja repeämisestä perseen asti lähinnä oksettaa.
Ootko jotain 18-vuotias vaiko kenties nuorempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä aio hankkia biologisia lapsia. Ajatus raskausarvista, roikkuvista tisseistä ja repeämisestä perseen asti lähinnä oksettaa.
Ootko jotain 18-vuotias vaiko kenties nuorempi?
Se on joko 12-vuotias tai joku lähemmäs 30 jolle on jäänyt teiniaivot päälle. Huvittaa nämä nykyajan prinsessat hohhoijaa. Suomi on käytännössä jo miehitetty.
Vierailija kirjoitti:
Ei nainen ole nainen jos ei ole synnyttänyt! Aika noloo jos lapset on keisari keikattu.
Aika noloo jos ei osaa edes termejä kirjoittaa oikein.
Noo, minä en ajatellut synnytystä, juuri siksi että olisin varmasti kehittänyt siitä jonkun ongelman itselleni. Tiesin jo, mitä vaiheita synnytyksessä tulee olemaan ja miten se kirjoissa tapahtuu. Kävin läpi ainoastaan kaikki mahdolliset kivunlievitykset, jotka olisi saatavilla.
Synnytys kesti kauan ja lisäpotkua annettiin oksitosiinitipalla. Tipan jälkeen supistukset olivatkin aivan hirveän voimakkaita ja kipeitä. Epiduraalin jälkeen kohdunsuu vihdoinkin aukeni kunnolla ja itse ponnistusvaihe ei tuntunut oikeasti yhtään miltään ja kesti vain muutaman minuutin. Kauheinta oli supistukset. Tuntui kun vartaloani olisi sahattu poikki. Epiduraali alkoi muuten kutittaa vatsaani ihan kamalasti.. en siis tuntenut kipua mutta voi kamala kun minua kutitti :D