Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miten ihmeessä olette uskaltaneet synnyttää??!
12.01.2016 |
Mua kauhistuttaa ajatus siitä miten 3,5kg tulee p*llusta ulos, siis oikeesti. Senhän täytyy sattua aivan v*tusti. Itse en ikinä synnyttäisi alakautta.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä 45:een. Sektiossa sattuu vielä synnytyksen jälkeen, se arpi ja se että oletbihan sekasin kun lapsi tulee maailmaan, ei sekään niin kivaa ole. Olin synnytyksen jälkeen heti kivuton, hyvinvoiva ja sain lapsen heti syliin. Tutulla oli sektio ja se haava sattuu ja paljon.
Itse olin sektiossa vähän pihalla, mutta kyseessä oli kiireellinen sektio ja olin supistuskipuihin ehtinyt saada vaikka mitä troppeja. Unilääkettäkin, kun piti yrittää nukkua siinä onnistumatta (oksensin siitä tosin osan pois). Lisäksi olin todella väsynyt. Suunnitellussa sektiossahan olisi ollut vain epiduraali tai spinaalipuudute, eli ei olisi tehnyt sekavaa oloa.
Muttamutta... sekavasta olosta huolimatta muistan sektiosta kirkkaimmin kolme asiaa: sen kun kuulin verhon takaa rääkäisyn ja tajusin vauvani olevan nyt maailmassa ja hän on elossa (sekä ilmeisen terve pontevasta vastalauseesta päätellen), sen kun hänet näytettiin minulle pesemättömänä ja sen kun sain hänet pestynä hetkeksi rinnalleni, ennenkuin vietiin isänsä luo odottelemaan.
Mitään muuta minun ei tarvitsekaan leikkauksesta muistaa, nuo tärkeimmät jäivät elävästi mieleeni väsymyksestä ja lääkehuuruista huolimatta :)
Ja muuten lisäyksenä, nuo lääkityksethän annettiin alatiesynnytystä ajatellen, joten ihan yhtä pihalla olisin ollut vaikka olisi alateitse ulos tullut. Suunnitellussa sektiossa taasen en olisi ollut laisinkaan lääkkeissä, ainoastaan alavartalo puudutettuna.
Joten meni vähän pohja tuon lainaamani tyypin pointista :)
Muuten, miksi alatiesynnyttäneitä kiinnostaa toisten sektiot niin paljon, että yritetään väkisin vääntää jotain kauhutarinoita? Ettekö ole saavuttaneet elämässänne muuta kuin synnyttäneet, vai mistä kiikastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sektiosta toipuminen verrattavissa vatsan avoleikkauksesta toipumiseen? Sektiota en ole kokenut, mutta avoleikkauksen kyllä, ja siitä kyllä toivuin mielestäni suht hyvin, viikon päästä en enää tarvinnut särkylääkkeitä jne. Synnytyskokemuksia mulla on yksi, luomuna tapahtunut alatiesynnytys, ja se kyllä sattui ihan helvetisti! Silti valitsisin alatien, jos nyt menisin synnyttämään, jotenkin se oli hieno kokemus kuitenkin.
On siinä varmasti paljon samaa. Avoleikkauksesta ei ole kokemusta, mutta pystyviiltoisesta sektiosta on. Voisin kuvitella, että haavan osalta on paljon samaa. Eroa tulee ehkä siitä, että kohtu supistelee myös sektion jälkeen, ja leikkausalueella se tuntuu kivuliaalta. Lisäksi vatsaa haavan alueelta painellaan kohdun tyhjentämiksi. Minulla ei ollut kipupumppua, kuten osalla sektioiduista. En tiedä, miten avoleikkauksessa hoidetaan kivun hoito.
minulla tai siis meillä yksi lapsi ja hän syntyi sektiolla, tarkoitus oli synnyttää ihan normalisti alakautta, mutta lääkäri päätti kesken ponnistusvaihetta, että nyt leikataanki, oli jotai ongelmia, onneksi vauva syntyi sitten kuitenki hyväkuntoisena. minuaki pelottaa alatiesynnytys oikeasti enkä ole uskaltanu toista lasta edes ajatella. minun sektio oli nopea eikä ollu jälki ongelmia. ja sektiossa ei mitää vatsaa leikata auki vaan viilto tehään ns. "bikini rajaan" ellei ole hätäsektio, pääsin sairaalasta kotiin 5 päivän päästä leikkauksesta eikä sektio haava ole vaatinu mitää jälkihoitoa , toki haava alussa on kipeä mutta en tarvinnu kuin parina ekana päivänä särkylääkettä,mutta alatie synnytyksenkö jälkee ei ole paikat kipeät? puhumattakaan kaikenmaailman pidätys, laskeuma, repeämis ongelmista ja epparihaavoista. sanon kyllä rehellisesti, että selvisin huomattavasti helpomalla kuin alasynnyttäneet, sen verran on kuullu noista vaivoista mitä alatie synnytys jätti, joita voidaa joutua korjailemaan leikkauksella kun on paikat repeilly ja jotai menny jopa poikki...huh, minä pitäydyn vain yhdessä lapsessa, kun sektion saaminen ei ole mikään läpihuuto juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa tulee loistavasti esiin se, että monet potevat synnytyspelkoa. Tuon sairaalloisen alatiesynnytyksen kammoksumisen nimi on tosiaan synnytyspelko ja se liittyy moniin muihin psykiatrisiin häiriöihin, kuten ahdistushäiriöön, masennukseen, syömishäiriöön ja ajatukseen siitä, että ei itse osaa/kykene synnyttämään oikein ja vaurioittaa vauvaansa. Synnytyspelosta voitte lukea täältä. Apua on mahdollista saada:
Psyykkiset ongelmat ennen raskautta ja sen aikana lisäävät synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus lisäävät riskiä synnytyspelkoon, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.
Väkivaltaiset tai kivuliaat seksuaaliset kokemukset tai kivuliaat gynekologiset toimenpiteet (erityisesti raskaudenkeskeytys) voivat heijastua myöhemmin synnytyspelkona. Synnytyskivun pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää, liittyy pelko lapsen vaurioitumisesta.
Jjjust. Siihen ei hirveästi "osaaminen" liity jos jokin menee vituiksi.
Meillä kävi niin, että synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, mutta lähes vuorokausi myöhemmin aukeaminen ei edistynyt ja kohtuun pääsi rikkoutuneiden sikiökalvojen takia bakteeri tjs. ja aiheutti vahinkoa.
Lopputuloksena sikiöllä havaittiin alkava hapenpuute ja takykardia, omat tulehdusarvonikin alkoivat nousta. Aika äkäiseen lähdettiin leikkaussaliin ja ripeän toiminnan ansiosta lapseni syntyi yhdeksän pisteen terveenä poikana.
Synnytys on loppujenlopuksi todella vaarallista, et todellakaan voi tietää mitä tapahtuu. Se on ollut ja on edelleen yleinen kuolinsyy, sitä ei kannata yhtään vähätellä. Omassakin tapauksessa poikani olisi kuollut ilman sektiovalmiutta , minun "synnytysosaamisellani" ei olisi ollut siihen osaa eikä arpaa.
Synnytys on kuitenkin todella luonnollinen tapahtuma ja valtaosalla naisista menee vallan hyvin. Eihän se usein kivaa ole. Sektiossa on kuitenkin äidille hyvin paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä. Alatiesynnytetyillä lapsilla on tilastollisesti vähemmän syöpää (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen muodostuksen), erityisesti lapsuusiän leukemiaa, heillä on vähemmän mielenterveysongelmia (alatiesynnytys on stressi myös vauvalle ja yhdistetty parempaan stressinsietokykyyn aikuisena ja siten vähentyneeseen mielenterveysongelmien riskiin) sekä vauva saa synnytyksessä äidin normaaliflooran, joka edistää suoliston terveyttä läpi elämän ja vähentää erilaisia tulehduksia. Niin se vain on, että alatiesynnytyksen onnistuessa sen hyödyt vauvalle ovat tieteellisesti aivan kiistattomat.
Jos poikani olisi kuollut, niin ei hirveästi lohduttaisi se että "suurin osa synnytyksistä menee ihan kivasti".
Toinen lapsi jos joskus tulee, niin se on muuten suunniteltu sektio. Nyt liippasi liian läheltä, että olisi käynyt todella pahasti.
Mitä ihmettä valitat? Ei kukaan voi sinulle taata koskaan, että synnytyksesi tai sektiosi menee hyvin. Eivät ne koskaan mene kaikilla hyvin, ja moni äiti saa erittäin vakavia seurauksia sektiosta (verenmyrkytys, suolilama, leikkaushaavan tulehtuminen ja homeisen infektiokatteen jatkuminen haavan ulkopuolelta sisäelimiin saakka, haavan repsahtaminen, hallitsematon verenvuoto, kohtutulehdus ja sitä seurannut mahd. lapsettomuus, kohdun repeäminen, sen poistaminen heti sektion jälkeen jne). Miksi ihmeessä ei saisi sanoa, että alatiesynnytys on loistava juttu, kun se onnistuu? Näinhän se on, ja hyvähän sekin on, jos sektio onnistuu. Aina ei kumpikaan onnistu, usein kyllä.
Muru, tämä keskustelu menee taas täsmälleen kuten aina kun synnytyksestä puhutaan: sektio saatanasta (vaikka olisi kiireellinen tai hätäsektio) ja alatesynnytys menee tosi kivasti.
Sinä luettelet sektion riskejä, mutta alatiesynnytyksen riskit jäävät mainitsematta. Ja kuten sanottu, ei voisi vähempää kiinnostaa se että joillain menee alatiesynnytykset oikein happy kivasti. Minulla meinasi lapsi kuolla siihen, joten toista kertaa en todellakaan lasta siihen riskiin laita.
Ja itsekin olen parantunut sektiosta ihan mukavasti, eipä ollut samanlaista horroria mitä näissä keskusteluissa sektiosta pelotellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa tulee loistavasti esiin se, että monet potevat synnytyspelkoa. Tuon sairaalloisen alatiesynnytyksen kammoksumisen nimi on tosiaan synnytyspelko ja se liittyy moniin muihin psykiatrisiin häiriöihin, kuten ahdistushäiriöön, masennukseen, syömishäiriöön ja ajatukseen siitä, että ei itse osaa/kykene synnyttämään oikein ja vaurioittaa vauvaansa. Synnytyspelosta voitte lukea täältä. Apua on mahdollista saada:
Psyykkiset ongelmat ennen raskautta ja sen aikana lisäävät synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus lisäävät riskiä synnytyspelkoon, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.
Väkivaltaiset tai kivuliaat seksuaaliset kokemukset tai kivuliaat gynekologiset toimenpiteet (erityisesti raskaudenkeskeytys) voivat heijastua myöhemmin synnytyspelkona. Synnytyskivun pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää, liittyy pelko lapsen vaurioitumisesta.
Jjjust. Siihen ei hirveästi "osaaminen" liity jos jokin menee vituiksi.
Meillä kävi niin, että synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, mutta lähes vuorokausi myöhemmin aukeaminen ei edistynyt ja kohtuun pääsi rikkoutuneiden sikiökalvojen takia bakteeri tjs. ja aiheutti vahinkoa.
Lopputuloksena sikiöllä havaittiin alkava hapenpuute ja takykardia, omat tulehdusarvonikin alkoivat nousta. Aika äkäiseen lähdettiin leikkaussaliin ja ripeän toiminnan ansiosta lapseni syntyi yhdeksän pisteen terveenä poikana.
Synnytys on loppujenlopuksi todella vaarallista, et todellakaan voi tietää mitä tapahtuu. Se on ollut ja on edelleen yleinen kuolinsyy, sitä ei kannata yhtään vähätellä. Omassakin tapauksessa poikani olisi kuollut ilman sektiovalmiutta , minun "synnytysosaamisellani" ei olisi ollut siihen osaa eikä arpaa.
Synnytys on kuitenkin todella luonnollinen tapahtuma ja valtaosalla naisista menee vallan hyvin. Eihän se usein kivaa ole. Sektiossa on kuitenkin äidille hyvin paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä. Alatiesynnytetyillä lapsilla on tilastollisesti vähemmän syöpää (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen muodostuksen), erityisesti lapsuusiän leukemiaa, heillä on vähemmän mielenterveysongelmia (alatiesynnytys on stressi myös vauvalle ja yhdistetty parempaan stressinsietokykyyn aikuisena ja siten vähentyneeseen mielenterveysongelmien riskiin) sekä vauva saa synnytyksessä äidin normaaliflooran, joka edistää suoliston terveyttä läpi elämän ja vähentää erilaisia tulehduksia. Niin se vain on, että alatiesynnytyksen onnistuessa sen hyödyt vauvalle ovat tieteellisesti aivan kiistattomat.
Jos poikani olisi kuollut, niin ei hirveästi lohduttaisi se että "suurin osa synnytyksistä menee ihan kivasti".
Toinen lapsi jos joskus tulee, niin se on muuten suunniteltu sektio. Nyt liippasi liian läheltä, että olisi käynyt todella pahasti.
Mitä ihmettä valitat? Ei kukaan voi sinulle taata koskaan, että synnytyksesi tai sektiosi menee hyvin. Eivät ne koskaan mene kaikilla hyvin, ja moni äiti saa erittäin vakavia seurauksia sektiosta (verenmyrkytys, suolilama, leikkaushaavan tulehtuminen ja homeisen infektiokatteen jatkuminen haavan ulkopuolelta sisäelimiin saakka, haavan repsahtaminen, hallitsematon verenvuoto, kohtutulehdus ja sitä seurannut mahd. lapsettomuus, kohdun repeäminen, sen poistaminen heti sektion jälkeen jne). Miksi ihmeessä ei saisi sanoa, että alatiesynnytys on loistava juttu, kun se onnistuu? Näinhän se on, ja hyvähän sekin on, jos sektio onnistuu. Aina ei kumpikaan onnistu, usein kyllä.
Muru, tämä keskustelu menee taas täsmälleen kuten aina kun synnytyksestä puhutaan: sektio saatanasta (vaikka olisi kiireellinen tai hätäsektio) ja alatesynnytys menee tosi kivasti.
Sinä luettelet sektion riskejä, mutta alatiesynnytyksen riskit jäävät mainitsematta. Ja kuten sanottu, ei voisi vähempää kiinnostaa se että joillain menee alatiesynnytykset oikein happy kivasti. Minulla meinasi lapsi kuolla siihen, joten toista kertaa en todellakaan lasta siihen riskiin laita.
Ja itsekin olen parantunut sektiosta ihan mukavasti, eipä ollut samanlaista horroria mitä näissä keskusteluissa sektiosta pelotellaan.
Kukaan ei ole väittänyt, että sektiosta ei voisi parantua kivasti. On vain tuotu esiin, että kysymyksessä on suuri leikkaus, joka aiheuttaa äideille enemmän ongelmia kuin alatiesynnytys. Tämän valossa on perusteltua ihmetellä, miksi joku ihannoi sektiota helpompana synnytystapana.
Minä olen synnyttänyt alakautta onnistuneesti ja olen tosi tyytyväinen siihen. Synnytän seuraavankin lapsen alakautta, jos mahdollista. Jos haluaisin sektion, niin tietenkin sen saisin, joten miksi olisin katkera jonkun toisen sektiosta :-) Sama kuin kadehtisin jonkun avosydänleikkausta. Onneksi alatiesynnytykseni onnistui hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minulla tai siis meillä yksi lapsi ja hän syntyi sektiolla, tarkoitus oli synnyttää ihan normalisti alakautta, mutta lääkäri päätti kesken ponnistusvaihetta, että nyt leikataanki, oli jotai ongelmia, onneksi vauva syntyi sitten kuitenki hyväkuntoisena. minuaki pelottaa alatiesynnytys oikeasti enkä ole uskaltanu toista lasta edes ajatella. minun sektio oli nopea eikä ollu jälki ongelmia. ja sektiossa ei mitää vatsaa leikata auki vaan viilto tehään ns. "bikini rajaan" ellei ole hätäsektio, pääsin sairaalasta kotiin 5 päivän päästä leikkauksesta eikä sektio haava ole vaatinu mitää jälkihoitoa , toki haava alussa on kipeä mutta en tarvinnu kuin parina ekana päivänä särkylääkettä,mutta alatie synnytyksenkö jälkee ei ole paikat kipeät? puhumattakaan kaikenmaailman pidätys, laskeuma, repeämis ongelmista ja epparihaavoista. sanon kyllä rehellisesti, että selvisin huomattavasti helpomalla kuin alasynnyttäneet, sen verran on kuullu noista vaivoista mitä alatie synnytys jätti, joita voidaa joutua korjailemaan leikkauksella kun on paikat repeilly ja jotai menny jopa poikki...huh, minä pitäydyn vain yhdessä lapsessa, kun sektion saaminen ei ole mikään läpihuuto juttu.
Voi härregyyd, etkö edes tiedä millaisessa leikkauksessa olet ollut? Siisti viilto bikinirajaan? Kun sinulta vatsanpeitteiden läpi punnataan se 3,5-kiloinen ja 50senttinen lapsi ulos, niin ei taida olla kysymyksessä mikään ihan pieni 10cm viilto. Tuossa sinulle opettavainen video sektiosta:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa tulee loistavasti esiin se, että monet potevat synnytyspelkoa. Tuon sairaalloisen alatiesynnytyksen kammoksumisen nimi on tosiaan synnytyspelko ja se liittyy moniin muihin psykiatrisiin häiriöihin, kuten ahdistushäiriöön, masennukseen, syömishäiriöön ja ajatukseen siitä, että ei itse osaa/kykene synnyttämään oikein ja vaurioittaa vauvaansa. Synnytyspelosta voitte lukea täältä. Apua on mahdollista saada:
Psyykkiset ongelmat ennen raskautta ja sen aikana lisäävät synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus lisäävät riskiä synnytyspelkoon, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.
Väkivaltaiset tai kivuliaat seksuaaliset kokemukset tai kivuliaat gynekologiset toimenpiteet (erityisesti raskaudenkeskeytys) voivat heijastua myöhemmin synnytyspelkona. Synnytyskivun pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää, liittyy pelko lapsen vaurioitumisesta.
Jjjust. Siihen ei hirveästi "osaaminen" liity jos jokin menee vituiksi.
Meillä kävi niin, että synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, mutta lähes vuorokausi myöhemmin aukeaminen ei edistynyt ja kohtuun pääsi rikkoutuneiden sikiökalvojen takia bakteeri tjs. ja aiheutti vahinkoa.
Lopputuloksena sikiöllä havaittiin alkava hapenpuute ja takykardia, omat tulehdusarvonikin alkoivat nousta. Aika äkäiseen lähdettiin leikkaussaliin ja ripeän toiminnan ansiosta lapseni syntyi yhdeksän pisteen terveenä poikana.
Synnytys on loppujenlopuksi todella vaarallista, et todellakaan voi tietää mitä tapahtuu. Se on ollut ja on edelleen yleinen kuolinsyy, sitä ei kannata yhtään vähätellä. Omassakin tapauksessa poikani olisi kuollut ilman sektiovalmiutta , minun "synnytysosaamisellani" ei olisi ollut siihen osaa eikä arpaa.
Synnytys on kuitenkin todella luonnollinen tapahtuma ja valtaosalla naisista menee vallan hyvin. Eihän se usein kivaa ole. Sektiossa on kuitenkin äidille hyvin paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä. Alatiesynnytetyillä lapsilla on tilastollisesti vähemmän syöpää (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen muodostuksen), erityisesti lapsuusiän leukemiaa, heillä on vähemmän mielenterveysongelmia (alatiesynnytys on stressi myös vauvalle ja yhdistetty parempaan stressinsietokykyyn aikuisena ja siten vähentyneeseen mielenterveysongelmien riskiin) sekä vauva saa synnytyksessä äidin normaaliflooran, joka edistää suoliston terveyttä läpi elämän ja vähentää erilaisia tulehduksia. Niin se vain on, että alatiesynnytyksen onnistuessa sen hyödyt vauvalle ovat tieteellisesti aivan kiistattomat.
Jos poikani olisi kuollut, niin ei hirveästi lohduttaisi se että "suurin osa synnytyksistä menee ihan kivasti".
Toinen lapsi jos joskus tulee, niin se on muuten suunniteltu sektio. Nyt liippasi liian läheltä, että olisi käynyt todella pahasti.
Mitä ihmettä valitat? Ei kukaan voi sinulle taata koskaan, että synnytyksesi tai sektiosi menee hyvin. Eivät ne koskaan mene kaikilla hyvin, ja moni äiti saa erittäin vakavia seurauksia sektiosta (verenmyrkytys, suolilama, leikkaushaavan tulehtuminen ja homeisen infektiokatteen jatkuminen haavan ulkopuolelta sisäelimiin saakka, haavan repsahtaminen, hallitsematon verenvuoto, kohtutulehdus ja sitä seurannut mahd. lapsettomuus, kohdun repeäminen, sen poistaminen heti sektion jälkeen jne). Miksi ihmeessä ei saisi sanoa, että alatiesynnytys on loistava juttu, kun se onnistuu? Näinhän se on, ja hyvähän sekin on, jos sektio onnistuu. Aina ei kumpikaan onnistu, usein kyllä.
Muru, tämä keskustelu menee taas täsmälleen kuten aina kun synnytyksestä puhutaan: sektio saatanasta (vaikka olisi kiireellinen tai hätäsektio) ja alatesynnytys menee tosi kivasti.
Sinä luettelet sektion riskejä, mutta alatiesynnytyksen riskit jäävät mainitsematta. Ja kuten sanottu, ei voisi vähempää kiinnostaa se että joillain menee alatiesynnytykset oikein happy kivasti. Minulla meinasi lapsi kuolla siihen, joten toista kertaa en todellakaan lasta siihen riskiin laita.
Ja itsekin olen parantunut sektiosta ihan mukavasti, eipä ollut samanlaista horroria mitä näissä keskusteluissa sektiosta pelotellaan.
Kukaan ei ole väittänyt, että sektiosta ei voisi parantua kivasti. On vain tuotu esiin, että kysymyksessä on suuri leikkaus, joka aiheuttaa äideille enemmän ongelmia kuin alatiesynnytys. Tämän valossa on perusteltua ihmetellä, miksi joku ihannoi sektiota helpompana synnytystapana.
Minä olen synnyttänyt alakautta onnistuneesti ja olen tosi tyytyväinen siihen. Synnytän seuraavankin lapsen alakautta, jos mahdollista. Jos haluaisin sektion, niin tietenkin sen saisin, joten miksi olisin katkera jonkun toisen sektiosta :-) Sama kuin kadehtisin jonkun avosydänleikkausta. Onneksi alatiesynnytykseni onnistui hyvin.
Joten miksi sinulla siis on polttava tarve kritisoida toisten synnytystapoja, jos kerran itselläsi on mennyt kivasti ja olet tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minulla tai siis meillä yksi lapsi ja hän syntyi sektiolla, tarkoitus oli synnyttää ihan normalisti alakautta, mutta lääkäri päätti kesken ponnistusvaihetta, että nyt leikataanki, oli jotai ongelmia, onneksi vauva syntyi sitten kuitenki hyväkuntoisena. minuaki pelottaa alatiesynnytys oikeasti enkä ole uskaltanu toista lasta edes ajatella. minun sektio oli nopea eikä ollu jälki ongelmia. ja sektiossa ei mitää vatsaa leikata auki vaan viilto tehään ns. "bikini rajaan" ellei ole hätäsektio, pääsin sairaalasta kotiin 5 päivän päästä leikkauksesta eikä sektio haava ole vaatinu mitää jälkihoitoa , toki haava alussa on kipeä mutta en tarvinnu kuin parina ekana päivänä särkylääkettä,mutta alatie synnytyksenkö jälkee ei ole paikat kipeät? puhumattakaan kaikenmaailman pidätys, laskeuma, repeämis ongelmista ja epparihaavoista. sanon kyllä rehellisesti, että selvisin huomattavasti helpomalla kuin alasynnyttäneet, sen verran on kuullu noista vaivoista mitä alatie synnytys jätti, joita voidaa joutua korjailemaan leikkauksella kun on paikat repeilly ja jotai menny jopa poikki...huh, minä pitäydyn vain yhdessä lapsessa, kun sektion saaminen ei ole mikään läpihuuto juttu.
Voi härregyyd, etkö edes tiedä millaisessa leikkauksessa olet ollut? Siisti viilto bikinirajaan? Kun sinulta vatsanpeitteiden läpi punnataan se 3,5-kiloinen ja 50senttinen lapsi ulos, niin ei taida olla kysymyksessä mikään ihan pieni 10cm viilto. Tuossa sinulle opettavainen video sektiosta:
Niin että parempi että tämä lainaamasi henkilö olisi kuollut lapsineen alatiesynnytykseen? Kun sektiossa on niin kovin riskejä ja iso leikkauskin on, niin revitään lapsi vaan väkisin alateitse ulos vaikka tilanne vaatii kiireellistä sektiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa tulee loistavasti esiin se, että monet potevat synnytyspelkoa. Tuon sairaalloisen alatiesynnytyksen kammoksumisen nimi on tosiaan synnytyspelko ja se liittyy moniin muihin psykiatrisiin häiriöihin, kuten ahdistushäiriöön, masennukseen, syömishäiriöön ja ajatukseen siitä, että ei itse osaa/kykene synnyttämään oikein ja vaurioittaa vauvaansa. Synnytyspelosta voitte lukea täältä. Apua on mahdollista saada:
Psyykkiset ongelmat ennen raskautta ja sen aikana lisäävät synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus lisäävät riskiä synnytyspelkoon, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.
Väkivaltaiset tai kivuliaat seksuaaliset kokemukset tai kivuliaat gynekologiset toimenpiteet (erityisesti raskaudenkeskeytys) voivat heijastua myöhemmin synnytyspelkona. Synnytyskivun pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää, liittyy pelko lapsen vaurioitumisesta.
Jjjust. Siihen ei hirveästi "osaaminen" liity jos jokin menee vituiksi.
Meillä kävi niin, että synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, mutta lähes vuorokausi myöhemmin aukeaminen ei edistynyt ja kohtuun pääsi rikkoutuneiden sikiökalvojen takia bakteeri tjs. ja aiheutti vahinkoa.
Lopputuloksena sikiöllä havaittiin alkava hapenpuute ja takykardia, omat tulehdusarvonikin alkoivat nousta. Aika äkäiseen lähdettiin leikkaussaliin ja ripeän toiminnan ansiosta lapseni syntyi yhdeksän pisteen terveenä poikana.
Synnytys on loppujenlopuksi todella vaarallista, et todellakaan voi tietää mitä tapahtuu. Se on ollut ja on edelleen yleinen kuolinsyy, sitä ei kannata yhtään vähätellä. Omassakin tapauksessa poikani olisi kuollut ilman sektiovalmiutta , minun "synnytysosaamisellani" ei olisi ollut siihen osaa eikä arpaa.
Synnytys on kuitenkin todella luonnollinen tapahtuma ja valtaosalla naisista menee vallan hyvin. Eihän se usein kivaa ole. Sektiossa on kuitenkin äidille hyvin paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä. Alatiesynnytetyillä lapsilla on tilastollisesti vähemmän syöpää (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen muodostuksen), erityisesti lapsuusiän leukemiaa, heillä on vähemmän mielenterveysongelmia (alatiesynnytys on stressi myös vauvalle ja yhdistetty parempaan stressinsietokykyyn aikuisena ja siten vähentyneeseen mielenterveysongelmien riskiin) sekä vauva saa synnytyksessä äidin normaaliflooran, joka edistää suoliston terveyttä läpi elämän ja vähentää erilaisia tulehduksia. Niin se vain on, että alatiesynnytyksen onnistuessa sen hyödyt vauvalle ovat tieteellisesti aivan kiistattomat.
Jos poikani olisi kuollut, niin ei hirveästi lohduttaisi se että "suurin osa synnytyksistä menee ihan kivasti".
Toinen lapsi jos joskus tulee, niin se on muuten suunniteltu sektio. Nyt liippasi liian läheltä, että olisi käynyt todella pahasti.
Mitä ihmettä valitat? Ei kukaan voi sinulle taata koskaan, että synnytyksesi tai sektiosi menee hyvin. Eivät ne koskaan mene kaikilla hyvin, ja moni äiti saa erittäin vakavia seurauksia sektiosta (verenmyrkytys, suolilama, leikkaushaavan tulehtuminen ja homeisen infektiokatteen jatkuminen haavan ulkopuolelta sisäelimiin saakka, haavan repsahtaminen, hallitsematon verenvuoto, kohtutulehdus ja sitä seurannut mahd. lapsettomuus, kohdun repeäminen, sen poistaminen heti sektion jälkeen jne). Miksi ihmeessä ei saisi sanoa, että alatiesynnytys on loistava juttu, kun se onnistuu? Näinhän se on, ja hyvähän sekin on, jos sektio onnistuu. Aina ei kumpikaan onnistu, usein kyllä.
Muru, tämä keskustelu menee taas täsmälleen kuten aina kun synnytyksestä puhutaan: sektio saatanasta (vaikka olisi kiireellinen tai hätäsektio) ja alatesynnytys menee tosi kivasti.
Sinä luettelet sektion riskejä, mutta alatiesynnytyksen riskit jäävät mainitsematta. Ja kuten sanottu, ei voisi vähempää kiinnostaa se että joillain menee alatiesynnytykset oikein happy kivasti. Minulla meinasi lapsi kuolla siihen, joten toista kertaa en todellakaan lasta siihen riskiin laita.
Ja itsekin olen parantunut sektiosta ihan mukavasti, eipä ollut samanlaista horroria mitä näissä keskusteluissa sektiosta pelotellaan.
Kukaan ei ole väittänyt, että sektiosta ei voisi parantua kivasti. On vain tuotu esiin, että kysymyksessä on suuri leikkaus, joka aiheuttaa äideille enemmän ongelmia kuin alatiesynnytys. Tämän valossa on perusteltua ihmetellä, miksi joku ihannoi sektiota helpompana synnytystapana.
Minä olen synnyttänyt alakautta onnistuneesti ja olen tosi tyytyväinen siihen. Synnytän seuraavankin lapsen alakautta, jos mahdollista. Jos haluaisin sektion, niin tietenkin sen saisin, joten miksi olisin katkera jonkun toisen sektiosta :-) Sama kuin kadehtisin jonkun avosydänleikkausta. Onneksi alatiesynnytykseni onnistui hyvin.
Joten miksi sinulla siis on polttava tarve kritisoida toisten synnytystapoja, jos kerran itselläsi on mennyt kivasti ja olet tyytyväinen?
Ei minulla ole mitään tarvetta siihen. Sen sijaan en halua, että palstalla esitetään väärää tietoa alatiesynnytyksestä, mm. kivunlievitystä ei saisi ja "aina menee pieleen". Kysymyksessä on kuitenkin äidille ja lapselle tilastojen valossa paras synnytystapa, kun se onnistuu. Alatiesynnytys ja sektio ovat molemmat pieleen mennessään katastrofaalisia, eikä sektioiden yleistyminen ole maissa, joissa sitä tehdään enemmän, vähentänyt lainkaan vastasyntyneiden kuolemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme synnytystä läpi käyneenä voisin sanoa että ilman puudutusta synnytys on helpompi ja nopeampi kuin puudutuksen kans eikä se niin kipeää käy. Ekalle otin puudutuksen mutta kahdelle viimeiselle en. Tämä on toki mun mielipide mutta jos vielä neljännen synnyttäisin niin en ottaisi puudutusta.
[/quote]
Kukaan ei ole väittänyt, että sektiosta ei voisi parantua kivasti. On vain tuotu esiin, että kysymyksessä on suuri leikkaus, joka aiheuttaa äideille enemmän ongelmia kuin alatiesynnytys. .[/quote]
Väärin taas. Aiheuttaa JOILLEKIN enemmän ongelmia, ei todellakaan kaikille. Hirveitä ovat vikaan menneet alatiesynnytyksetkin.
Antakaa nyt jo rauha tästä sektioasiasta ja keskittykää tässä ketjussa puhumaan vain alatiesynnytyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemuksella (2 alatiesynnytystä, n.3 kg vauvat) se vauvan pimpistä ulos puskeminen on kaikkein helpoin osa koko raskausajasta ja vauvavuodesta. Supistuskivut ovat pahempia kuin itse ponnistaminen. Minulle annettiin molemmissa synnytyksissä epiduraalipumppu eli sain jatkuvasti epiduraalia. Ekassa synnytyksessä en kokenut minkäänlaista kipua epiduraalin annon jälkeen. Tokassa synnytyksessä epiduraali ei kunnolla tehonnut, mutta ei ponnistaminen siltikään sattunut. Repeäminen toki sattui ihan helvetisti, mutta se oli äkillinen ja nopeasti ohi menevä kipu. Synnytyksen jälkeen kipuja ei juurikaan ollut. En siis tarvinnut mitään kipulääkkeitä.
Välilihaleikkaus tai repeäminen eivät ole ollenkaan niin pahoja ja pelottavia juttuja, kuin mitä etukäteen kuvittelee. Ne olivat minulla melko pieniä haavoja ja aika nopeasti ne paranevat. Mitään pysyvää arpea ei ole jäänyt. Alapää ei ole myöskään muuttunut pysyvästi miksikään messuhalliksi. Minulla on ainakin ihan normaali seksielämä ja orgasmiherkkyys on vain parantunut synnytysten jälkeen. Mieskään ei ole valittanut muuta kuin ajan puutetta seksin harrastamiseen. Ei ole seisomis- tai laukeamisongelmia.
Monilla naisilla tuntuu olevan hurjia uskomuksia synnytyksiin ja sen jälkeiseen elämään liittyen. Kannattaa kysellä asiasta naisilta, jotka ovat synnytksen kokeneet, eikä perustaa mielipidettään olettamuksiin ja nettikirjoitteluun.
[/quote].[/quote]
Tunnen henkilön kuka on syntynyt luonnollisesti mutta kenelle tuli syöpä sekö mielenterveysongelmia eli ei siihen pysty synnytystavalla vaikuttamaan. Uskon että alatiesynntys on jollakin tavalla "parempi" sillä luonto on sen näin luonut toimimaan eivätkö eläimetkään synnytä sektiolla vaan ihan omassa rauhassa luonnollisen synnytyksen. .[/quote]
Väärin tämäkin. Se, että jotain tapahtuu luonnossa, ei tarkoita, että se olisi parempaa. Luonto katsos kehittyy, ja esim. ihmisen pää on kasvanut niin paljon, että lajillamme synnytykset ovat poikkeuksellisen hankalia muihin nisäkäslajeihin verrattuna. Ihminen on, osana luontoa, kehittynyt älyssä ja pystyy näin kehittämään omia menetelmiä, joilla avittaa luontoa. Sektio on yksi esimerkki siitä.
EI ole mitään syytä, miksi emme hyödyntäisi ihmisälyn hyviä saavutuksia myös synnytysteknologiassa, jos äiti niin itse haluaa. Loppukädessä äiti on synnytyksensä asiantuntija, eikä kukaan voi määrittää synnytystapojen paremmuutta toisen puolesta.
Olen joutunut hoitamaan eläinten synnytyksiä, ja kyllä huomaa, että välillä ei ns luonto hoida lainkaan tehtäväänsä; emo ei jaksa ponnistaa ja ihmisen on puututtava asiaan, emo ei ole kiinnostunut imettämään, ja ihmisen on puututtava asiaan jne. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa tulee loistavasti esiin se, että monet potevat synnytyspelkoa. Tuon sairaalloisen alatiesynnytyksen kammoksumisen nimi on tosiaan synnytyspelko ja se liittyy moniin muihin psykiatrisiin häiriöihin, kuten ahdistushäiriöön, masennukseen, syömishäiriöön ja ajatukseen siitä, että ei itse osaa/kykene synnyttämään oikein ja vaurioittaa vauvaansa. Synnytyspelosta voitte lukea täältä. Apua on mahdollista saada:
Psyykkiset ongelmat ennen raskautta ja sen aikana lisäävät synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus lisäävät riskiä synnytyspelkoon, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.
Väkivaltaiset tai kivuliaat seksuaaliset kokemukset tai kivuliaat gynekologiset toimenpiteet (erityisesti raskaudenkeskeytys) voivat heijastua myöhemmin synnytyspelkona. Synnytyskivun pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää, liittyy pelko lapsen vaurioitumisesta.
Jjjust. Siihen ei hirveästi "osaaminen" liity jos jokin menee vituiksi.
Meillä kävi niin, että synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, mutta lähes vuorokausi myöhemmin aukeaminen ei edistynyt ja kohtuun pääsi rikkoutuneiden sikiökalvojen takia bakteeri tjs. ja aiheutti vahinkoa.
Lopputuloksena sikiöllä havaittiin alkava hapenpuute ja takykardia, omat tulehdusarvonikin alkoivat nousta. Aika äkäiseen lähdettiin leikkaussaliin ja ripeän toiminnan ansiosta lapseni syntyi yhdeksän pisteen terveenä poikana.
Synnytys on loppujenlopuksi todella vaarallista, et todellakaan voi tietää mitä tapahtuu. Se on ollut ja on edelleen yleinen kuolinsyy, sitä ei kannata yhtään vähätellä. Omassakin tapauksessa poikani olisi kuollut ilman sektiovalmiutta , minun "synnytysosaamisellani" ei olisi ollut siihen osaa eikä arpaa.
Synnytys on kuitenkin todella luonnollinen tapahtuma ja valtaosalla naisista menee vallan hyvin. Eihän se usein kivaa ole. Sektiossa on kuitenkin äidille hyvin paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä. Alatiesynnytetyillä lapsilla on tilastollisesti vähemmän syöpää (synnytys aktivoi fagosyyttisolujen muodostuksen), erityisesti lapsuusiän leukemiaa, heillä on vähemmän mielenterveysongelmia (alatiesynnytys on stressi myös vauvalle ja yhdistetty parempaan stressinsietokykyyn aikuisena ja siten vähentyneeseen mielenterveysongelmien riskiin) sekä vauva saa synnytyksessä äidin normaaliflooran, joka edistää suoliston terveyttä läpi elämän ja vähentää erilaisia tulehduksia. Niin se vain on, että alatiesynnytyksen onnistuessa sen hyödyt vauvalle ovat tieteellisesti aivan kiistattomat.
Jos poikani olisi kuollut, niin ei hirveästi lohduttaisi se että "suurin osa synnytyksistä menee ihan kivasti".
Toinen lapsi jos joskus tulee, niin se on muuten suunniteltu sektio. Nyt liippasi liian läheltä, että olisi käynyt todella pahasti.
Mitä ihmettä valitat? Ei kukaan voi sinulle taata koskaan, että synnytyksesi tai sektiosi menee hyvin. Eivät ne koskaan mene kaikilla hyvin, ja moni äiti saa erittäin vakavia seurauksia sektiosta (verenmyrkytys, suolilama, leikkaushaavan tulehtuminen ja homeisen infektiokatteen jatkuminen haavan ulkopuolelta sisäelimiin saakka, haavan repsahtaminen, hallitsematon verenvuoto, kohtutulehdus ja sitä seurannut mahd. lapsettomuus, kohdun repeäminen, sen poistaminen heti sektion jälkeen jne). Miksi ihmeessä ei saisi sanoa, että alatiesynnytys on loistava juttu, kun se onnistuu? Näinhän se on, ja hyvähän sekin on, jos sektio onnistuu. Aina ei kumpikaan onnistu, usein kyllä.
Muru, tämä keskustelu menee taas täsmälleen kuten aina kun synnytyksestä puhutaan: sektio saatanasta (vaikka olisi kiireellinen tai hätäsektio) ja alatesynnytys menee tosi kivasti.
Sinä luettelet sektion riskejä, mutta alatiesynnytyksen riskit jäävät mainitsematta. Ja kuten sanottu, ei voisi vähempää kiinnostaa se että joillain menee alatiesynnytykset oikein happy kivasti. Minulla meinasi lapsi kuolla siihen, joten toista kertaa en todellakaan lasta siihen riskiin laita.
Ja itsekin olen parantunut sektiosta ihan mukavasti, eipä ollut samanlaista horroria mitä näissä keskusteluissa sektiosta pelotellaan.
Kukaan ei ole väittänyt, että sektiosta ei voisi parantua kivasti. On vain tuotu esiin, että kysymyksessä on suuri leikkaus, joka aiheuttaa äideille enemmän ongelmia kuin alatiesynnytys. Tämän valossa on perusteltua ihmetellä, miksi joku ihannoi sektiota helpompana synnytystapana.
Minä olen synnyttänyt alakautta onnistuneesti ja olen tosi tyytyväinen siihen. Synnytän seuraavankin lapsen alakautta, jos mahdollista. Jos haluaisin sektion, niin tietenkin sen saisin, joten miksi olisin katkera jonkun toisen sektiosta :-) Sama kuin kadehtisin jonkun avosydänleikkausta. Onneksi alatiesynnytykseni onnistui hyvin.
Joten miksi sinulla siis on polttava tarve kritisoida toisten synnytystapoja, jos kerran itselläsi on mennyt kivasti ja olet tyytyväinen?
Ei minulla ole mitään tarvetta siihen. Sen sijaan en halua, että palstalla esitetään väärää tietoa alatiesynnytyksestä, mm. kivunlievitystä ei saisi ja "aina menee pieleen". Kysymyksessä on kuitenkin äidille ja lapselle tilastojen valossa paras synnytystapa, kun se onnistuu. Alatiesynnytys ja sektio ovat molemmat pieleen mennessään katastrofaalisia, eikä sektioiden yleistyminen ole maissa, joissa sitä tehdään enemmän, vähentänyt lainkaan vastasyntyneiden kuolemia.
Olet ilmeisesti lukenut/kuullut näitä juttuja valikoivasti. Muuten tietäisit, että sektioista pelotellaan lähes enemmän kuin alatiesynnytyksistä. Siitä, miten menee aina pieleen, äiti kuolee aina johonkin komplikaatioon, kohdut poistetaan kaikilta, tulee massiivinen tulehdus ja suolet purskahtaa haavasta ulos kun ekan kerran nouset seisomaan.
Eiköhän jokainen tiedä, että se alatiesynnytys voi mennä oikein kivasti, mutta oletko ihan puoleeton puhumaan jos taustallasi on vain onnistuneita kokemuksia? Mites, jos oma lapsesi olisi ollut hengenvaarassa ko. tilanteessa?
Voin nimittäin sanoa, että synnytyksen jälkeen ekan viikon päivittäin kummitteli mielessä ajatus, että lapseni kävi todella lähellä kuolemaa ja jos sektiovalmiutta ei olisi ollut, olisin menettänyt hänet.
Mun eka synnytys käynnistettiin ja supistukset olivat aivan infernaalisia, sain epiduraalin todella myöhään (olin jo 9 cm auki) ja ponnistaminen sattui enemmän kuin mikään, mitä olisin voinut kuvitella. Ei jäänyt traumaa, mutta olin kyllä järkyttynyt kivun määrästä. Minua hoidettiin sinänsä hyvin ja synnytys oli pakko käynnistää, koska oltiin jo viikolla 43 eikä mitään tapahtunut itsestään, mutta olen hieman katkera siitä, että en saanut epiduraalia aiemmin (koska kivut olivat avautumisen lopussa sitä luokkaa, että olisin mieluummin kuollut), sekä siitä, että en saanut kohdunkaulan puudutusta, vaikka pyysin. Mielestäni on typerää ja väärin pistää nainen kärsimään kipua jota voisi aivan hyvin lievittää. Ja oli kurjaa, että elämäni parhaaseen kokemukseen sekoittui myös elämäni kamalin kokemus.
Toka synnytys taas oli helppo ja lähes kivuton.
Itse en koskaan valitsisi sektiota, jos alatiesynnytys olisi mahdollinen, mutta ymmärrän myös niitä, jotka haluavat sektion. Vauvan työntäminen ulos alateitse ei todellakaan ole mikään välttämätön äitiyteen valmentava kokemus. Sektiossa on riskinsä mutta vauvalle se on varsin turvallinen toimenpide.
?[/quote]
Ei minulla ole mitään tarvetta siihen. Sen sijaan en halua, että palstalla esitetään väärää tietoa alatiesynnytyksestä, mm. kivunlievitystä ei saisi ja "aina menee pieleen". Kysymyksessä on kuitenkin äidille ja lapselle tilastojen valossa paras synnytystapa, kun se onnistuu. Alatiesynnytys ja sektio ovat molemmat pieleen mennessään katastrofaalisia, eikä sektioiden yleistyminen ole maissa, joissa sitä tehdään enemmän, vähentänyt lainkaan vastasyntyneiden kuolemia.[/quote]
Tilastot ovat vain tilastoja. Yksilön oma kokemus on aina ainutlaatuinen.
Vierailija kirjoitti:
?
Ei minulla ole mitään tarvetta siihen. Sen sijaan en halua, että palstalla esitetään väärää tietoa alatiesynnytyksestä, mm. kivunlievitystä ei saisi ja "aina menee pieleen". Kysymyksessä on kuitenkin äidille ja lapselle tilastojen valossa paras synnytystapa, kun se onnistuu. Alatiesynnytys ja sektio ovat molemmat pieleen mennessään katastrofaalisia, eikä sektioiden yleistyminen ole maissa, joissa sitä tehdään enemmän, vähentänyt lainkaan vastasyntyneiden kuolemia.
Tilastot ovat vain tilastoja. Yksilön oma kokemus on aina ainutlaatuinen.
Näin on, ja lisäksi tilastoja tehdään tilauksestakin. Alatiesynnytys tulee halvemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vauva on sen kivun arvoinen.Kipuun saa apua jos yltyy sietämättömäksi.
Aina ei ehditä antaa. Kuten omassa tapauksessani. Joo, avautusmisvaiheet ovat olleet nopeita ja supistukset siedettäviä mutta ne ponnistusvaiheet....olen molemmissa tapauksissa luullut kuolevani. Haluaisin kolmannen lapsen mutta pelko luomusynnytyksestä on liikaa, koska todennäköisesti sekin synnytys olisi niin nopea ettei mitään ehditä antaa. Ilokaasu oli omalla kohdallani ihan turha, sai vain entistä huonomman olon aikaan. Viime hädän kipulääkkeitä olisi pudendaali tai spinaali mutta sen anestesialääkärinkin tuloon menee aikaa -> oli pakko ruveta ponnistamaan.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä valitat? Ei kukaan voi sinulle taata koskaan, että synnytyksesi tai sektiosi menee hyvin. Eivät ne koskaan mene kaikilla hyvin, ja moni äiti saa erittäin vakavia seurauksia sektiosta (verenmyrkytys, suolilama, leikkaushaavan tulehtuminen ja homeisen infektiokatteen jatkuminen haavan ulkopuolelta sisäelimiin saakka, haavan repsahtaminen, hallitsematon verenvuoto, kohtutulehdus ja sitä seurannut mahd. lapsettomuus, kohdun repeäminen, sen poistaminen heti sektion jälkeen jne). Miksi ihmeessä ei saisi sanoa, että alatiesynnytys on loistava juttu, kun se onnistuu? Näinhän se on, ja hyvähän sekin on, jos sektio onnistuu. Aina ei kumpikaan onnistu, usein kyllä.