Lue keskustelun säännöt.
Kamalin kyläpaikka missä olet käynyt?
09.01.2016 |
Minulla olis tässä:
-Sohvalla ja lattioilla kusi/paskavaippoja
-Haisevat roskikset keittiössä ja lastenhuoneessa (lemu kantautuu olohuoneeseen asti)
-Lattia täynnä leluja (ymmärrän, että aina ei jaksa siivota, mutta lelut lojuvat käytännössä lattialla viikkokausia kun niille ei ole mitään säilytyspaikkaa)
-Huutava, pilalle hemmoteltu diktaattorikakara
-Patalaiska mies, joka pyytää vaimoaan tuomaan olutta tai voileipää, kun ei itse ehdi kun pelaa tietokoneella ja katsoo samanaikaisesti tv:tä. Käskee vaimoaan olemaan hiljaa, kun pitää keskittyä peliin.
-Perheessä ei pestä käsiä sen jälkeen, kun on lapsen vaippa vaihdettu vaan saatetaan mennä niillä paskakusipillukäsillä laittamaan tarjottavia pöytään.
Kommentit (287)
Mun kaverin kämppä on mielestäni kohtuu vastenmielinen:
Eteinen - Muutenkin ihan järkyttävän pieni ja kaikki kengät ja takit (kesä ja talvimallit), mitä pari vaan suihkin omistaa ovat siinä. Vievät puolet siitä tilasta jo.
Keittiö - Ihan jokainen pöytätaso kuohuu kaikenlaista tavaraa astioista lähtien. Mihinkään et voi laskea mukia raivaamatta ensin tilaa sille. Keittiönpöydällä kissankarvoja ja kissa saa kävellä pöydällä vapaasti. Ja se jääkaappi - voi luoja. Jotain ruskeeta töhnää, likaa esim. vihannesosasto täysi ja sieltä sitten kurkut, tomaatit yms. otetaan. Myös jääkaapin muut tasot likaisia ruokamurusia ja tahroja täynnä. Paljon vanhentuneita/homeisia tuotteita. Voi oksetus - paskainen jääkaappi on kyllä kaikista kamalinta mitä tiedän. Sehän on ihan älytön terveysriski syödä mitään sieltä vaikka viileässä ovatkin..
- Pesuhuone - Kissankusi haisee kun kissan laatikko siellä. Haisee koko kämpässäkin. Ei varmaan puhdisteta joka päivä.
- Makuuhuone - Kuohuu tavaraa, sänky aina petaamatta hujan hajan
- Olohuone - Vanha rikkinäinen sohva ja hyllyt täysi tavaraa, pölyä ja kissankarvaa. Miljoona johtoa lattioilla sikin sokin.
- WC - peilistä ei näe itseään kuin pienestä pläntistä, koska siihen on roiskunut hammastahnaa yms. Lavuaari on karvoissa/roiskeissa.
Kummastuttaa, koska kaverini lapsuudenkoti oli aina mukavan siisti. Ei selvästikään ole tarttunut kaveriini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen eläkööt vaikka paskan seassa jos asuu omassa omakotitalossa mutta kerros- ja rivitaloissa (varsinkin jos asuu vaan vuokralla) niin ei aiheuteta tuhoa ja hajuhaittoja naapureille. Ötökät, home, vesivahinko tms.
Meidän kämppä on kyl ihan kauheassa kunnossa. Varsinkin stressikausina (gradu, työstressi, tms) niin ei vaan jaksa siivota. Voi mennä viikkoja välistä kun taas pesee pyykkiä (jolloin kylläkin pesen monta koneellista putkeen). Tiskikone löytyy joten aina välillä keittiö on kyllä siistissä kunnossa. Kuitenkin sitä tiskiä kertyy niin nopeasti että jo parissa päivässä keittiö on hirveän näköinen.
Itse inhoan ruoan tähteitä ja välttelenkin niitten poisheittämistä kun ne vanhentuu. Valitettavasti miesystävänikin on melko laiska joten vanhentuneita maitotölkkejä voi löytyä neljäkin jääkaapista ennen kuin joku ne sieltä heittää menemään. Eniten inhoan keittiön epäsiisteyttä joten kun teen ruokaa, yritän siistiä keittiötä edes sen verran että hella olisi suht-koht puhdas jne...
Vessaa en siivoa tarpeeksi usein. Lattialla pyykkipulveria tippunut ja vaatteista lähtevää nöyhtää. Vessanpöntön yritän jynssätä pari kertaa kuussa kun alkaa olla liian kellertävä. Imurointia inhoan mutta suurin ongelma on se kaikki tavara joka on imuroinnin tiellä! Vaatteita lojuu siellä sun täällä (etenkin toi avokki jättää sukkansa ja kalsarinsa IHAN MIHIN VAIN ja itsekin syyllistyn välillä vaatteitten heittämisen sohvalle tms).
Roskikset täyttyvät nopeasti eikä niitä viedä tarpeeksi tiuhaan. Pari kertaa kuussa otetaan jätesäkki johon kerätään kaikki roskat ja viedään kerralla pois, mutta se keittiön roskis on poikkeuksetta täynnä. Ikkunoita en ole pessyt muuton jälkeen (puoltoista vuotta sitten) joten nekin alkaa hiljalleen olla pölyiset.
Kaiken kaikkiaan ollaan molemmat ihan hirveitä sikoja ja suurin osa mammoista ei varmasti haluis tulla meille kahville! :D Kuitenkin ilmeesti meijän kodin ilmapiiri on rento ja kiva kun kaikki väkisin tunkee tänne aina yllätysvisiiteille.. No, siinäpähän sitten sietävät sotkuakin... :P
Mieheni veljen kämppä on todella kuvottava läävä.
Eteisessä on kirjaimellisesti roskapussivuori, eli ulos viemättömiä roskia on kertynyt kuukausien ajan, pusseista valuu lattialle jotain mätää ja limaa, ja haju on sanoinkuvaamaton. Lattioilla on roskaa, ruoantähteitä, lasinsirpaleita yms. törkyä, joten kenkiä ei voi ottaa jalasta. Kylpyhuoneen kaakeleista on mahdoton sanoa, minkä väriset ne ovat joskus olleet, sillä kaikki pinnat ovat keltaruskeiden kusi/paska/oksennus/yms. tahrojen peitossa. Kylpyhuone haisee homeelle, ja lattialla vilisee sokeritoukkia. Kaikki huonekalut ovat rikki, ja täynnä tupakanpolttamia reikiä. Keittiössä kaikki kaapissa olevat "puhtaatkin" astiat ovat likaisia. Jääkaappi on täynnä homehtunutta ruokaa. Jouduimme kerran yöpymään hänen luonaan, ja kaapista otetut "puhtaat" vuodevaatteet haisivat hielle, ja olivat täynnä epämääräisiä tahroja.
Kyseessä on vielä ihan fiksu ja työssäkäyvä kolmekymppinen mies, ei mikään mielenterveyspotilas.
Valitettavasti se on lapsuudenkotini. Enpä paljon siellä ehdi tehdä muuta kuin siivota ruuan laiton ja tiskaamisen lisäksi. Lenkillä käyn, sillä välillä vain on pakko päästä ulos. Se on kuolinpesä, joten omistan siitä osan, joten vähän on velvollisuuskin auttaa kunnossapidossa. Siellä asustava yksi meistä sisaruksista tekee ulkotöitä kyllä kohtuullisesti, mutta sisällä vain tiskaa ja joskus harjaa vähän roskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittääkö sotkuinen ja saastainen elinympäristö siihen että eläimet viedään pois?
Voiko tässä kertoa kaupungeista tai eri maistakin, vai onko vain kylät nyt kohteena? Kylissä yleensä asuu vähän toisenlaista porukkaa, enkä aina kyllä edes ihmettele miten asiat on miten on kun ei näe muita ihmisiä moneen päivään. Kaupunki-ihmisistä sitten odotan vähän enemmän, niillä yleensä vähän enemmän kosketuspintaa muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että lisäsin vielä yhden eläinkommentin. Mä en pysty koskemaan koiraan jollen pääse pesemään heti käsiä. Mua vaan kuvottaa kun koirat ja kissat istuu pelkällä perseellä sohvassa sitten siihen pitäis mennä vaikka lepäämään ja pitää päätä samassa kohdassa.
Mutta kai semmosen ihmisen on vaikea ymmärtää joka tykkää eläimistä ja omistaa niitä itse, että joitain ne kuvittaa ja niistä lähtevä haju on karsea.
Sä kuulostat jo siltä, että sun lian pelkosi on sairasta..
Nuo epäsiistit paikat ovat kyllä kamalia mutta on se kamalaa mennä kutsuttuna kylään ja istua hiljaa yksin olkkarissa kun isäntäväki touhuaa omiaan.
Meitä kutsuttiin aina paljon yhden sukulaisperheen luokse. Tuli tarkka aika, esim. Lauantaina kello 14 kahville yms. Siellä sitten minä, mies ja lapsi istumme yksin olohuoneessa kun perheen isä menee "omaan huoneeseen" pelaamaan tietokoneella, lapsi lähtee kavereilleen(saman ikäinen kuin meidän) ja perheen äiti on.. Jossain päin taloa. Reilu tunti aina odotettiin ja sitten kohti kotia. Lopulta eivät tulleet edes avaamaan ovea vaan joku huusi sisältä että ovi on auki (ei muuten aina ollut). Enää emme käy sillä koimme olevamme niin ei-tervetulleita ja koko aika tuolla oli pelkkää ajanhukkaa. Yritimme kyllä jutella heidän kanssaan, mutta ei siitä mitään tullut. Isäntä laittaa huoneen oven kiinni, emäntä katoaa koiran kanssa pihalle jne. Ja aina kutsuja sateli "on aina niin kiva kun käytte". Häh? Ette te edes huomaa meitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaaosta. En jaksa siivota. Oon niin uupunut.
Nytkään en tiedä mikä mua väsyttää.
Apua en saa mistään.
Ja sitten ystävä ärsyttää kun sillä on todella siistiä ja kun käytiin siellä, se kehtas marmattaa "kun on niin sotkuista"!!"
Siis hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni parhaan ystävän koti.
Kerran lasten piti leipoa jotain kouluun ja meillä oli just uuni pimahtanut. Sanoin on vain 1 vaihtoehto, mennään teille. Tyttö soitti äidilleen, joo tulkaa vaan.
Mä meinasin pyörtyä. Äiti sanoi ei tarvi ottaa kenkiä pois, eipä joo.
Otin heti ohjat käsiin ja sanoin tytöille tiedättekö missä on roskalaatikko. Ekaan pahvilaatikkoon, joka osui silmään heitettiin roskaa. Sanoin tyhjentäkää ja tuokaa takas.
Äidin määräsin tiskaamaan, tiskivuori melkoinen. Raivasinnruokapöydän, löytyi mm monta avattua maitotölkkiä ja vaikka mitä, päälle pari pyyhettä ja käskin laittamaan siihen kuivumaan,
Jääkaappi ja pakkanen sulamaan. Jääkaapissa kasvoi hometta.
Tytöt menivät varmaan 2 h koko ajan roskikseen viemään tavaraa, laitettiin kaikki pyykit koneeseen mitä tuli ja ulos kuivumaan.
Perheen isä tuli, murahti ja telkkari päälle, uhkasin heittää telkkarin ikkunasta ja käskin alkaa siivoamaan olohuoneen lattiaa, siihen tarttui sukat kiinni.
4 h saatiin koti pintasiistiksi ja taloyhtiön roskat täyteen.
Sanoin vanhemmille jos mitään ei tapahdu , soitan lastensuojeluun,
Ilmoitin asiasta ystävälleni, joka on sossussa töissä, kiittivät tiedosta ja lupasivat tehdä kotikäynnin.
En tiedä mitä sitten tapahtui mutta siihen kotiini ei lapseni saanut mennä ja kielsin asiastani saa kertoa eteenpäin.
Äidin kanssa törmätään vanhempainilloissa, mutta asiata ei enää puhut.
Ja ihan rahallisestiko perhe otti tämän kaiken vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-poikaystävän kaverin kotona. Tämän kaverin perheeseen kuului kaverin lisäksi äiti ja silloin 3-vuotias pikkusisko. Koti oli aivan kamalan näköinen: koko keittiö oli täynnä ties kuinka monen viikon tiskejä, tyhjiä energiajuomatölkkejä ja homeisia ruuantähteitä. Olohuone täynnä tavaraa lattiasta kattoon, mm. pikkusiskon leluja ja jonkin sortin värityskirja, josta oli vain kannet jäljellä. Kirjan sivut oli revitty irti ja levitetty kaikkialle asuntoon. Parveke oli suuri, mutta ei siellä mahtunut olemaan kuin kaksi ihmistä kerrallaan kun parveke oli niin täynnä kaikkea rojua. Vessanpönttöä koristi kauniit paskaraidat. Myös vessan lavuaarin äärellä oli tyhjiä energiajuomatölkkejä. Kaverin huonekin oli niin täynnä rojua ettei siellä mahtunut olemaan kuin 3 ihmistä kerralla. Äidin huone myös kuin pommin jäljiltä, pikkusisko asui samassa huoneessa. Äidin petaamatonta sänkyä koristi kirkkaanvihreä dildo. Niin ja helvetin pölyistä siellä tietenkin oli. Äiti kävi kyllä töissä, mutta ei niin paljon ettei olisi jäänyt aikaa siivoamiselle. Vietti sen ajan mieluummin pelaamassa nettikasinolla.
inhotus kirjoitti:
Asun rivitalossa. Tiesin, että naapurissa asuu alkoholisoitunut hyvin sairaan lihava nainen. Hän sitten kerran kysyi että voinko kaupasta tuoda samalla hänelle, oli jotain pientä, kun on niin vaikea liikkua. Juu toin ja menin hänen ovelle sit viemään. Pyysi sisälle. Herran perkele. Sitä jätteen määrää ei voi sanoilla kuvailla. Niitä roskiksia oli asunto täynnä, sohvat, makkarin lattiat, keittiö. Altaat ja hellan päälliset homehtuneita astioita, niitä oli joka pöydällä, puoliksi syötyjä aterioita. Tuhkakuppeina käytettyjä lasipurkkeja, kymmeniä keittön pöydässä. Lattiat täynnä mm ruokajämää, vaatteita, jopa astioita ja kaljatölkkejä uskomaton määrä, pitkin poikin. Vessan ovi oli auki, lattia täynnä vaatetta. Tiskialtaassa olevat astiat oli kai ollut tarkoitus pestä muutama vuosi sitten, olivat limaisessa vedessä. Kysyin että etkö sä koskaan siivoa? Naureskeli että siivoojalla vapaapäivä...heh heh!
Sitten n puolen vuoden päästä tuli kysymään neuvoa tietokone juttuun. No menin sinne. Pysähdyin eteiseen ja kysyin että mikä sulla on tossa keittiössä, tumma verho ihan ohut joka lepattaa? Vastasi et tuu vaan läpi, ne on ötököitä. Niitä oli siis kamala parvi siinä, ihan mustana. Silloin sanoin että nyt saatana alat hoitaan kämppää kuntoon, noi leviää muille. Kävi siellä joku kaverinsa sit siivoomassa. Tästä on nyt yli vuosi aikaa, miten lie nyt. Mut sieltä kun juoksin ulos, oksensin ja aloin pihassa jo riisumaan vaatteita ja jätin takin ja kengät ulos. Inhotti, kuvotti, hyi hitto ! Kotona tutkin jatkuvasti, koska ne ötökät lentää jotain kanavia pitkin tänne. Huolehtikaa ihmiset edes vähän kodistanne !
Hyi vitun vittu, sain melkein syövän tästä. Ajatelkaa, tuo nainen ei varmaan pese koskaan käsiään kun käy paskalla tai kusella. Sitten niillä pilluhikipaskan hajuisilla käsillään lähmii kauppojen ovia, tuotteita... Yörghh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi tuttava perhe, asuntonsa on nii sekanen et vaikee edes päästä sisälle, kymmeniä kenkäpareja sikin sokin eteisen lattialla, samoin kaikkia takkeja yms.osa naulakossa,lattioilla puoliksi syötyjä karkkeja, ruoanmuruja , kaikkea pikku roinaa koko ajan saa varoa ja vahtaa mihin astuu tai istuu, sohvalleki oli jätetty puoloksi syöty tikkari, karkkeja, leivän yms murusia, keittiössä sellane tiskivuori ettei mitään rajaa, eihän siellä edes mahtuis tekee mitää ruokaa, kun kaikki tasot täynnä käytettyjä astioita, veskiki sotkunen, pyttyäkää ei vähää aikaa putsattu, kaikenkaikkiaan hyvin sotkuista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystäväni koti. Perheessä ei siivottu koskaan, vaan siellä kävi kuulemma palkattu siivooja kerran viikossa tekemässä muka jotain. Eteisessä oli kaikki seinustat täynnä likaisia vaatevuoria. Muistan haistaneeni aina mätää ja hometta astuessani sisään, roskapussit vietiin vasta kun niitä oli keräntynyt parisen kymmentä. Likaisia astioita, ötököitä, sisällä poltettiin ketjussa, lakanoita ei vaihdettu koskaan. (tiesin koska olin usein siellä yökylässä)
Sinne kaaokseen ja paskaan ängettiin vielä koira (jolla oli varmaan joku sairaus koska siitä lähti ihan hittona karvaa), ja 15-20 gerbiiliä mitkä sikisi keskenään pienessä häkissä.
Kaikista pahinta oli vanhemmat. Äiti oli sairaalloisen lihava juoppo jonka juttuja saatiin kuunnella koko ilta, en monesti nähnyt sitä muualla kun keittiön pöydä ääressä kessun ja tölkin kanssa. Isä oli juoppo myös, joka hakkasi äitiä ja ystäväni pikkuveljeä (jolla todettiinkin sitten aivovamma ja oppimishäiriö muutaman vuoden päästä). Kyllä, häntä piestiin myös silmieni edessä kun olin kylässä, välillä ihan vyön kanssa. Muistan sen juopon akan huutaneen meille tyylillä "Tytöt tulkaa kattomaan mitä iskä tekee mulle" ja siellä ne huus pää punasena ja äitillä oli silmä mustana.
Ihan käsittämätöntä, että ne sai (ystäväni eritoten) vannotettua mulle ettei siitä saa/voi kenellekkään kertoa. Olin tosin 4-10 vuotias tuohon aikaan, asuttiin samassa talossa. Tähän päiväänkään mennessä äitini ei tiedä mihin mut lähetti pienenä ja miten ne pe/la yöt vietettiin. (Vaikka kyllä aillä vuosien varrella alko hälytyskellot soimaan siitä miten tää tyttö ei ollut mulle parasta seuraa, mutta ihan toisiin asioihin liittyen.)
Jälkeenpäin oon ollu vähän vihanen itselleni etten tajunnut paremmin, että jollekkin ois pitäny kertoa mitä siinä kämpässä oli meneillään. Edes sen pikkuveljen takia. Sain pitkään (n13 vuotiaaksi asti) yökylissä niin pahoja ahdistumiskohtauksia että itkin läpi yön, ja vanhempani joutuivat yötävasten sitten ajamaan mut takaisin ystävän luota kotiin.
Eipä oo tullu toista vastaavaa paikkaa enää ikinä vastaan.
Ihmettelen kyllä kovasti kuinka vanhempasi antoivat sinun mennä uudestaan ja uudestaan
yökylään sinne! jos kerran joutuivat hakemaan sieltä toistuvasti kesken pois. Ja varmasti vanhemmilla joku aavistus paikasta on, kun ovelta tulevat hakemaan? Ja juopon tunnistaa kyllä jo ulkonäöstä. Itse en ikinä sntaisi lasten mennä yökylään paikkaan, jonka aikuisia en ole tavannut. Vai tuliko ahdistus muissa paikoissa?
Vierailija kirjoitti:
Isäni asunto. Kärsii hamstrauksesta. Ollaan tarjottu apua, pyydetty nätisti, itketty. Mikään ei auta. Hän vaihtoi lukot ja kieltäytyy vastaamasta puhelimeen.
Ikävintä tässä on se, että te joudutte sitten joskus kuolinpesän siivoamaan. Omalla kohdallani kävi niin, että vaikka isäni ei kärsinyt hamstraamisesta sanan oikeassa merkityksessä, niin hän ei vaan jaksanut heittää turhia romuja pois. Kotitalousroskat vei pois mutta vanhat ja risat vaatteet, huonekalut tai mainosposti sekä lehdet kasaantuivat taloon. Hänen kuollessaan 25 vuotta aikaisemmin kuolleen äitini vaatteet ja henklökohtainen omaisuus oli läpi käymättä kaapeissa. Isäni oli myös varastoinut kahden yrityksensä tavarat kotiinsa. Meillä on vielä vuosienkin jälkeen osa kuolinpesästä järjestämättä. Talo on asuinalaltaan yli 250 neliötä. Hauskojakin hetkiä on ollut raivatessa. Unohtuneita muistoja ja ihan rahan arvoistakin tavaraa on tullut eteen mutta päällimmäisenä tunteena on ollut usein epätoivo.
Veljen kämppä. Homeisia astioita tiskialtaassa, vessan pytyssä kasvaa jotai rihmastoa, kissa kussut/kakannut ympäri kämppää, roskia etc.ympäri asuntoa, jääkaappi täynnä hometta jne. Monesti oon siivonnut koko kämpän mutta aina se menee samanlaiseksi tai jopa pahemmaksi. Nyt ei veli ole päästänyt käymään sisällä talossaan n.3vuoteen ketään. Pelottaa oikein mitä sieltä tulee löytymään kun joskus veli päästää taas sisälle... veli 30v masentunut ja yksin elävä ihminen. Rakas veli ja iso halu olisi auttaa mutta eipä sitä väkisin voi. Veli sanoo seiraavassa elämässään elävän paremman elämän...
Itsellänikin on useampi koira, mutta se ei automaattisesti tarkoita sotkua.
Kuitenkin sotkuisimmat asunnot ovat ehdottomasti olleet muutaman tutun koiraihmisen.. Ensinnäkin on ne koirista lähtevät liat eli paskaa ja kusta kun on niin monta koiraa ettei niitä kerkeä kouluttaa tai on koko ajan pentu joka kusee ja sitten vanhemmat koirat merkkaa sen. Mutta niiden lisäksi näillä samoilla ihmisillä on muitakin elämänhallinnan ongelmia.. roskaa ja kamaa ympäriinsä niin ettei tiedä mihin istuisi jos edes haluaa istua. Ruuantähteitä, tyhjiä pakkauksia, tölkkejä yms. Vessat ja keittiöt ihan hirveässä kunnossa. Kamala haju jatkuvasti, tekisi mieli ottaa vain painepesuri ja vedellä ympäri asuntoa.
Käytännössä kuitenkin koirat hyväkuntoisia, saavat virikkeitä, ruokaa ja huomiota. Yleisesti saastainen asunto ja koiranjätökset lattialla ei riitä todellakaan mihinkään eläinsuojelullisiin toimenpiteisiin mutta normaalille ihmiselle se sotku on jotain ihan kammottavaa. Itse en pystyisi niin elämään enkä onneksi elä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystäväni koti. Perheessä ei siivottu koskaan, vaan siellä kävi kuulemma palkattu siivooja kerran viikossa tekemässä muka jotain. Eteisessä oli kaikki seinustat täynnä likaisia vaatevuoria. Muistan haistaneeni aina mätää ja hometta astuessani sisään, roskapussit vietiin vasta kun niitä oli keräntynyt parisen kymmentä. Likaisia astioita, ötököitä, sisällä poltettiin ketjussa, lakanoita ei vaihdettu koskaan. (tiesin koska olin usein siellä yökylässä)
Sinne kaaokseen ja paskaan ängettiin vielä koira (jolla oli varmaan joku sairaus koska siitä lähti ihan hittona karvaa), ja 15-20 gerbiiliä mitkä sikisi keskenään pienessä häkissä.
Kaikista pahinta oli vanhemmat. Äiti oli sairaalloisen lihava juoppo jonka juttuja saatiin kuunnella koko ilta, en monesti nähnyt sitä muualla kun keittiön pöydä ääressä kessun ja tölkin kanssa. Isä oli juoppo myös, joka hakkasi äitiä ja ystäväni pikkuveljeä (jolla todettiinkin sitten aivovamma ja oppimishäiriö muutaman vuoden päästä). Kyllä, häntä piestiin myös silmieni edessä kun olin kylässä, välillä ihan vyön kanssa. Muistan sen juopon akan huutaneen meille tyylillä "Tytöt tulkaa kattomaan mitä iskä tekee mulle" ja siellä ne huus pää punasena ja äitillä oli silmä mustana.
Ihan käsittämätöntä, että ne sai (ystäväni eritoten) vannotettua mulle ettei siitä saa/voi kenellekkään kertoa. Olin tosin 4-10 vuotias tuohon aikaan, asuttiin samassa talossa. Tähän päiväänkään mennessä äitini ei tiedä mihin mut lähetti pienenä ja miten ne pe/la yöt vietettiin. (Vaikka kyllä aillä vuosien varrella alko hälytyskellot soimaan siitä miten tää tyttö ei ollut mulle parasta seuraa, mutta ihan toisiin asioihin liittyen.)
Jälkeenpäin oon ollu vähän vihanen itselleni etten tajunnut paremmin, että jollekkin ois pitäny kertoa mitä siinä kämpässä oli meneillään. Edes sen pikkuveljen takia. Sain pitkään (n13 vuotiaaksi asti) yökylissä niin pahoja ahdistumiskohtauksia että itkin läpi yön, ja vanhempani joutuivat yötävasten sitten ajamaan mut takaisin ystävän luota kotiin.
Eipä oo tullu toista vastaavaa paikkaa enää ikinä vastaan.
Ihmettelen kyllä kovasti kuinka vanhempasi antoivat sinun mennä uudestaan ja uudestaan
yökylään sinne! jos kerran joutuivat hakemaan sieltä toistuvasti kesken pois. Ja varmasti vanhemmilla joku aavistus paikasta on, kun ovelta tulevat hakemaan? Ja juopon tunnistaa kyllä jo ulkonäöstä. Itse en ikinä sntaisi lasten mennä yökylään paikkaan, jonka aikuisia en ole tavannut. Vai tuliko ahdistus muissa paikoissa?
Ahdistus ja turvattomuus tuli vain muissa paikoissa, kun olin "kaukana" kotoa ja oli nukkumaanmenoaika. Vanhempieni puolustukseksi täytyy sanoa, että he tosiaan pistivät yökylät minulta "jäähylle" joksikin aikaa, sillä toistuva itkuralli oli ikävää kaikille osapuolille.
Tällä kyseisellä ystävällä (jonka kämppä oli ihan helvetistä) muistan saaneeni turvaa ajatuksesta, että vanhempani asuivat muutamaa kerrosta ylenpänä. Tuolla tilanne oli se, että suurinpana osina öistä emme edes päässeet nukkumaan ennen aamuyötä. Silloin olet lapsena jo niin väsynyt että tipahdat mihin vaan. Eniten ihmettelen millanen idiootti haluaa itse aina palata kyseiseen miljööseen, oli kaveri miten kiva tahansa. Vanhempani olivat tavanneet hiekkalaatikolla tytön äidin monta kertaa, mutta voiko heitä syyttää siitä että eivät niiden pintariipaisujen perusteella tienneet mitä neljän seinän sisällä tapahtuu? Tai kieltäneet minua menemästä ns parhalle kaverilleni? Vuosia myöhemmin äidilleni riitti, me muutimme ja vaihdoin koulua nimen omaan etten enää saisi tavata kyseistä tyttöä ja saisin uusia kvereita. Mutta se on jo tarina ihan erikseen, eikä ollenkaan relevantti tän keskustelun kannalta
Lapsuudenystäväni koti. Perheessä ei siivottu koskaan, vaan siellä kävi kuulemma palkattu siivooja kerran viikossa tekemässä muka jotain. Eteisessä oli kaikki seinustat täynnä likaisia vaatevuoria. Muistan haistaneeni aina mätää ja hometta astuessani sisään, roskapussit vietiin vasta kun niitä oli keräntynyt parisen kymmentä. Likaisia astioita, ötököitä, sisällä poltettiin ketjussa, lakanoita ei vaihdettu koskaan. (tiesin koska olin usein siellä yökylässä)
Sinne kaaokseen ja paskaan ängettiin vielä koira (jolla oli varmaan joku sairaus koska siitä lähti ihan hittona karvaa), ja 15-20 gerbiiliä mitkä sikisi keskenään pienessä häkissä.
Kaikista pahinta oli vanhemmat. Äiti oli sairaalloisen lihava juoppo jonka juttuja saatiin kuunnella koko ilta, en monesti nähnyt sitä muualla kun keittiön pöydä ääressä kessun ja tölkin kanssa. Isä oli juoppo myös, joka hakkasi äitiä ja ystäväni pikkuveljeä (jolla todettiinkin sitten aivovamma ja oppimishäiriö muutaman vuoden päästä). Kyllä, häntä piestiin myös silmieni edessä kun olin kylässä, välillä ihan vyön kanssa. Muistan sen juopon akan huutaneen meille tyylillä "Tytöt tulkaa kattomaan mitä iskä tekee mulle" ja siellä ne huus pää punasena ja äitillä oli silmä mustana.
Ihan käsittämätöntä, että ne sai (ystäväni eritoten) vannotettua mulle ettei siitä saa/voi kenellekkään kertoa. Olin tosin 4-10 vuotias tuohon aikaan, asuttiin samassa talossa. Tähän päiväänkään mennessä äitini ei tiedä mihin mut lähetti pienenä ja miten ne pe/la yöt vietettiin. (Vaikka kyllä aillä vuosien varrella alko hälytyskellot soimaan siitä miten tää tyttö ei ollut mulle parasta seuraa, mutta ihan toisiin asioihin liittyen.)
Jälkeenpäin oon ollu vähän vihanen itselleni etten tajunnut paremmin, että jollekkin ois pitäny kertoa mitä siinä kämpässä oli meneillään. Edes sen pikkuveljen takia. Sain pitkään (n13 vuotiaaksi asti) yökylissä niin pahoja ahdistumiskohtauksia että itkin läpi yön, ja vanhempani joutuivat yötävasten sitten ajamaan mut takaisin ystävän luota kotiin.
Eipä oo tullu toista vastaavaa paikkaa enää ikinä vastaan.