Kamalin kyläpaikka missä olet käynyt?

Erään kenneliä pitävän naisen omakotitalo.pidän itse eläimistä mutta se meininki,että koirat elelevät pääasiassa keittiössä oli jo minulle liikaa.pieniä räksyttäviä koiria jotka kusivat ja paskoivat keittiön lattialle.talon emäntä ilmoitti heti että kengät voi pitää jalassa mutta hän oli kuulemma juuri pessyt lattian.ei siltä näyttänyt.koirat olivat osin jo "aikuisia"mutta sisäsiistejä ne eivät olleet.talon emännän mielestä ne olivat niin ihania vaikka vieraista ne eivät pitäneet.jos niitä vähänkin lähestyi alkoi heti murina.

Yhden sukulaisperheen koti on tosi surkeassa ja surullisessa kunnossa. En ole varmaan vuosikymmeneen käynyt eteistä pidemmällä siellä. Heti oven avatessa on vastassa löyhkäävä hajuvalli, oikein tymäkkä siivoamattomuuden, eläimen jätöksen ja saastan haju. Eteinen on vain iso romunsäilytyspaikka, paskasia ulkotyövaatteita, hirveä määrä kenkiä, mattoja, kaikenmaailman purnukoita ja keppejä ja koiranruokapaketteja. Koiran paskaa vilkkuu eteisen romujen keskellä ja pidemmällä talossa joka puolella. Lattioita ei ole imuroitu tai pesty taatusti kuukausiin. Muilta sukulaisilta olen kuullut, että keittiöstä löytyvät valtavat homeiset tiskiläjät, eivät koskaan tee itse ruokaa nykyisin, syövät pikaruokaa sohvalla. Kaikki kodin remonttihommat ovat pysähtyneet täysin.

Surkea juttu kyllä kokonaisuudessaan, koska eivät ole aina eläneet näin. Ja olen itse suhteellisen epäsiistissä kodissa kasvanut, en niinkään likaisessa tai minkään mätälöyhkän keskellä mutta sellaisessa jossa ei ihan jatkuvasti imuroitu ja tavarat oli miten sattuu. Silti etenkin se haju lamauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava, joka jättää tarkoituksella seksilelunsa esille milloin minnekin ja sitten esittää huomaavansa ne, kun vieraat saapuvat. Kiertäen ja kikattaen sitten suurieleisesti vie ne dildot, käsiraudat, luikkarit ja sun muut anaalihelmet makuuhuoneeseen, koska "sinnehän ne kuuluu, hihi, miten ne tänne olkkarin sohvalle eksyi."

Puhuu myös kiusallisen avoimesti ja yksityiskohtaisesti seksistä, siinä missä muut illanistujaisissa puhuu vaikka treffeistä tämä yksilö on suunapäänä kailottamassa miten sai hyvän panon jokaiseen reikään ennenkuin tänään tuli tänne!! Kyselee yksityiskohtaisia tietoja muiden seksielämästä.

Voitte arvata, ettei enää pahemmin kutsuta tätä ihmistä mihinkään, etenkään jos kutsuttujen joukossa on vähääkään tuntemattomampia ihmisiä, koska tämä sankari saa meidän koko porukan näyttämään epäkypsiltä teinipojilta, jotka ovat nähneet ensimmäisen kerran elämässään pornoa.

 Olipa hyvin kirjoitettu. Nauroin ääneen joillekin kohdille :D. Tuollaiset kuvatun kaltaiset ihmiset ovat jotenkin ahdistavia, ei minua kiinnosta kuulla tarkkoja yksityiskohtia muiden seksielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Narkki/juoppoluola. Mitäs siihen muuta sanomaan

 On nähty näitä, erään tuttavani kämppä, nykyään en halua vierailla siellä kun se näkymä ahdistaa. Joskus kun siellä vierailin, niin se oli kuin jostain elokuvasta, saastaa ympäriinsä. Pöytä täynnä tupakantumppeja, huumepiikkejä, lonkerotölkkejä, kahvikuppeja, lautasia, kaikkea sotkua. Lattiassa isännän paikan edessä paljon tupakanpolttamia jälkiä, sohvassa isoja palaneita reikiä. Kerran säikähdin pahasti, kun siellä kuljin jostain syystä ilman kenkiä, ja yhtäkkiä tunsin piston jalassani, luulin että huumeneula tökkäsi, mutta se oli tavallinen nuppineula. Niitä paskaisia huumeneuloja oli myös lattiallakin.

Miltei sotkuisuutta enemmän ahdistaa itse ihmiset. Esim. Sellainen perhe jossa keskustellaan rahasta. Mitä mikäkin on maksanut. Tässä perheessä ei olla köyhiä. Minusta osoittaa jonkinlaista mauttomuutta kerroilla koko ajan mitä jokin maksaa. Ja kysellä vastavuoroisesti mitä teidän se ja se maksoi.en yleensäkään tykkää puhua raha asioista julkisesti. Olemme ns. Normituloisia ei köyhiä ei rikkaita. Ostopaikat on miltei aina jonkinasteisen mt potilaan koteja, ainakin ne jotka tiedän. Ns. Taiteellinen sotku onkin sitten eri juttu.

Ystäväni kissa vietiin juuri tuosta syystä. Naapuri ilmoitti asunnon kunnosta kun kävi kissaa hoitamassa. Sääliksi käy ystävääni mutta olisin ehkä itse tehnyt saman. Emme siis tapauksen aikaan vielä tunteneet. Olen myös toiselta ystävältäni "catnapannut" kissan itselleni kun ei tuntunut olevan kykyä hoitaa kissaa kunnolla. Tämä ystävä käy luonani lähes päivittäin joten hyvä ratkaisu kaikille :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on kani häkissä olohuoneessa. Kanin nukkumakopin päällä on aivan tolkuton määrä kuivunutta p*skaa. Ei kuulemma lähde irti pesemällä...(niin varmaan...) On kiva katella sitä p*skakerrostumaa siiinä olohuoneessa kun istutaan (on suht näkyvällä ja keskeisellä paikalla olohuonetta). Muuten saattaa olla koti oikein siisti ja vimpan päälle esim. juhlien aikana, mutta tuo häkki + p*skat aina esillä. En voi ymmärtää.

Toivottavasti kaverisi antaa pupun olla vapaana usein, eikä pidä vain häkissä. Jos ei, niin on aikamoista eläinrääkkäystä. Tosin jotenkin aavistelen, että pupu on vain kaiken aikaa liian pienessä häkissään, koska ei ole edes vaivautunut opettamaan käyttämään vessalaatikkoa, voi pupu parkaa.....

En tajua miksi pitää ottaa eläimiä jos niitä ei osata hoitaa.

Kani kyllä tekee tarpeensa yhteen paikkaan opettamattakin, tassunpohjien mukana papanat liikkuu ja jämähtää kopin kattoon kiinni. Kertokaapa minullekin miten vanerisesta kopista saa paskat pestyä irti, niin ostan heti tälläisen kopin?!

Oletan siis että koppi on perus vaneri mallia, edellisessä työpaikassa yritin samanlaista koppia jynssätä ja yhtä paskainen oli kuin ennen pesuakin, eipä ihme että olin ainoa työntekijä joka näitä koppeja yritti epätoivoisesti puhdistaa. Todella epäkäytänöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veljen kämppä on todella kuvottava läävä.

Eteisessä on kirjaimellisesti roskapussivuori, eli ulos viemättömiä roskia on kertynyt kuukausien ajan, pusseista valuu lattialle jotain mätää ja limaa, ja haju on sanoinkuvaamaton. Lattioilla on roskaa, ruoantähteitä, lasinsirpaleita yms. törkyä, joten kenkiä ei voi ottaa jalasta. Kylpyhuoneen kaakeleista on mahdoton sanoa, minkä väriset ne ovat joskus olleet, sillä kaikki pinnat ovat keltaruskeiden kusi/paska/oksennus/yms. tahrojen peitossa. Kylpyhuone haisee homeelle, ja lattialla vilisee sokeritoukkia. Kaikki huonekalut ovat rikki, ja täynnä tupakanpolttamia reikiä. Keittiössä kaikki kaapissa olevat "puhtaatkin" astiat ovat likaisia. Jääkaappi on täynnä homehtunutta ruokaa. Jouduimme kerran yöpymään hänen luonaan, ja kaapista otetut "puhtaat" vuodevaatteet haisivat hielle, ja olivat täynnä epämääräisiä tahroja.

Kyseessä on vielä ihan fiksu ja työssäkäyvä kolmekymppinen mies, ei mikään mielenterveyspotilas.

 Mitä ihmettä? Työssäkäyvä ihminen? Kun luin tuota, niin olin varma, että kyseessä on avohoidossa oleva mielenterveyspotilas joka "lääkitsee" itseään kaikilla mahdollisilla huumausaineilla.

Lähihoitajana erään asiakkaan koti. Asiakkaan omaa kusta ja paskaa KAIKKIALLA. Lattiat olivat märät, mihinkään ei voinut koskea ilman hanskoja, lakanat aivan kusessa ja paskassa. Kerran vessassa oli pönttö tukossa ja paska vaan lillui siellä. Koko ihanuuden kruunaa se että kämppä oli 20 neliön kokoinen. Pieni luukku. Kusta ja paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma kämppäni, vaikken täällä mitään kyläile vaan asun .__. Ymmärrän kyllä hävetä silmät päästäni joka kerta kun joku tulee käymään (en koskaan kutsu ketään, päinvastoin tuppautujia varoitan että meillä on EDELLEEN kämppä ko kaatopaikka, mutta saa tulla jos ei haittaa) mutta en vaan saa aikaiseksi siivota. Muutaman kuukauden ajan vaivannut masennuskausi taas niin, että kaikki energia menee aamulla heräämiseen, töissä käymiseen ja lapsesta huolehtimiseen. Jos ei olisi lasta eikä työtä, nukkuisin varmasti talviunta kevääseen saakka.

Ei varmaan saisi valittaa eikä edes hiljaa mielessään toivoa siivousapua, mutta ärsyttää kun esim. äitini joskus harvoin käy kylässä. Pitkin nenänvarttaan katselee ja kommentoi että onpas sotkuista ja likaista. Siihen totean että no niinpäs on. En siis pyydä että auttaisi, eikä äiti tosiaankaan itse tarjoudu, ei mihinkään muuhunkaan avunantoon, ei edes lapsenlapsensa hyväksi. Kuitenkin minua vaati tähän muuttaessani ostamaan häntä varten kahvinkeittimen, että saa keiteltyä jos joskus tulee käymään. No kolmen vuoden aikana keittänyt ne kahvit kahdesti, ja itse kun en kahvia juo niin olipa tarpeellinen ostos...

Ukkini kyllä joku aika sitten käydessään tarjoutui auttamaan, nimittäin viemällä kaikki tavaramme kaatopaikalle :D Todellakin tavarat, lapsen lelut ja omat harrastustarvikkeeni, vaatteemme, ei niitä roskia. Hänen mielestään kaikki muu on asunnossa turhaa kuin sänky ja ruokapöytä ja pari tuolia. Ei kiitos...

Jos asut pks-seudulla voisin tulla vkl auttamaan sinua? Vaikka tiskaamaan. Löytyy voimassa oleva rikosrekisteriote (opiskelen sosiaali-ja terveysalaa ja tuollainen täytyy hankkia).

T. nainen, äiti, Helsinki

Minut kutsuttiin joskus etkoille käppään, jonka seinät olivat täynnä reikiä ja tägejä. Siis niitä sotkuja mitä narkit kirjottaa junaratojen varrelle ja sotkee talojen ulkoseiniin. Jokaisesta ovesta ja väliseinästä oltiin lyöty nyrkki jos toinenkin läpi. Kenkiä ei voinut ottaa jalasta koska lattiat oli niin törkyset, einesroskia ja tölkkejä joka puolella. Huonekaluja ei ollut sohvan ja patjan lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole kyläpaikka missä olen käynyt, mutta äitini koti silloin, kun minun oli vielä pakko asua siellä.

Kerran juhliin oli tarjolla kermakakku. Pakko mainita, että tosi paska kakku, välissä aina samat, tylsät täytteet ja kakkupohjana aina samat, kaupan valmiit kuivakänttypohjat, joiden käyttöä äiti peitteli aina sillä samalla valheella, että kakkupohjia ei osaa leipoa kuin kulinaristiset ihmelapset, jotka ovat ammattikokkeja jo vuosikymmenten kokemuksella (tosiasiassa äiti ei vain ehtinyt, mikä on ymmärrettävää, mutta ei olisi tarvinnut valehdella). No, kerran keittiöön sitten pääsi juhlien alussa kissa, joka nuoli kakun kulmasta kermat pois. Mitä äiti teki? Laittoi päälle uuden kerroksen ja supisi minulle, että tästä ei saa mainita vieraille. Siis miten vaikeaa olisi ollut leikata se kulmapala pois? Jos joku olisi kysynyt, niin olisi voinut kertoa, hmm enpä tiedä, kenties totuuden? Että kissa nuoli eikä sitä palaa haluttu tarjota vieraille? Meidän suvussamme kun ei ollut mitään turhan tarkkoja hiippastelijoita, jotka olisivat pahastuneet siitä että kissa on päässyt keittiöön, mutta useimmat olisivat kuitenkin varmasti pahastuneet, jos olisivat saaneet tietää syövänsä kissan nuolemaa kakkua. Tai jos vieraiden pahastuminen olisi silti pelottanut, niin olisi voinut vaikka huijata, että aamulla naapuri oli käynyt kylässä, ja äiti olisi hänelle halunnut tarjota palan kakkua, kun naapuri ei päässyt itse juhliin mukaan sitten myöhemmin päivällä. Yhh.

Toisen kerran oli jälleen kakkuongelmia. Olin melko nuori lapsi, kai alle 10v, ja äiti antoi minulle juhla-aamuna yhden, selkeän käskyn: Tulet sitten syömään vieraiden kanssa. No minä menin. Sain palan kakkua, söin sen loppuun, ja äidin käskyä totellen hain sitten uuden palan. Äiti alkoi santsaukseni huomatessaan ärjyä minulle kaikkien vieraiden edessä, että miten hän saattoi epäonnistua kasvatuksessani näin, miten voin olla niin ahne että rohmuan toisen palan kakkua, vaikka siitä ei edes riitä kaikille vieraille. Ensinnäkin tosi ikävää vieraille joutua katsomaan tuollaista ärjymisshowta, ja toisekseen tosi outoa tehdä juhliin niin pieni kakku, että siitä ei riitä kaikille edes yhtä palaa. Ja jos kakusta ei kerran saanut ottaa kahta palaa, niin miksei äiti maininnut siitä aiemmin?

Se talo oli aina ahdettu aivan liian täyteen tavaraa, niin täyteen ettei kaikille tavaroille edes ollut omaa paikkaa. Hienojenkin sukujuhlien aikana talo oli kuin kaatopaikka. Lattiat imuroitiin kyllä ja siisteydestä pidettiin (äidin taitotason mukaisesti) huolta, mutta minkäs teet kun tulostimien, pöytälamppujen, kansioiden ja sensellaisten vakituinen säilytyspaikka oli lattia, kun pöytätilaa ei yksin kertaisesti ollut. Ruokapöytä oli täynnä vateja ja vaaseja, ei koristeeksi vaan siksi, koska kaapit olivat jo täynnä kaikkea muuta.

Ja sitten se, mikä minusta oli kaikkein pahin. Vessanpönttö ei siinä talossa koskaan toiminut. Siinä oli sellainen vipujuju, joka piti osata, muuten vessaa ei saanut vedettyä. Me ydinperheen jäsenet tiesimme sen, mutta vieraat eivät. Vessaan ei jätetty asiasta mitään ystävällistä ohjelappua, eikä äiti kertonut asiasta vieraille mitään. Kun minä näin jonkun vieraan aikovan vessaa kohti, menin selittämään pöntön toimintaa, mutta äiti tuli hiljentämään minut, koska "ei ole sopivaa lässyttää vessa-asioista vieraille, illalla voi sitten puhua peppujuttuja jos on vielä niin epäkypsä, että kokee sen huvittavaksi". Oli ikävä katsella vieraiden kiusaantuneisuutta, kun yrittivät hipsiä vessasta pois toivoen, ettei kukaan osaisi yhdistää heitä pöntössä lilluvien jätöksien syypääksi. 

Vai olisikohan se kuitenkin pahempi, miten sitä vessaa ei siivottu koskaan? Joskus vedeltiin rätillä ja pönttöä huitaistiin vessaharjalla niin, että näytti siistiltä, mutta pesuaineita ei käytetty. Muualla talossa kyllä joskus, mutta vessassa ei tietääkseni ikinä, siis kertaakaan niiden vuosien aikana kun minä siellä asuin. Vieraathan eivät ehkä huomanneet, mutta minä tiesin. Sen lisäksi isäni ei oikein tykännyt vessan vetämisestä, eli pöntössä saattoi olla "kiva" yllätys. Ja usein pöntön kansi oli auki, eli se "kiva" yllätys oli saanut hajustaa koko vessan aivan järkyttäväksi.

Ja kamalin kyläily, minkä itse olen kokenut, oli isoäitini eläkejuhlat. Juhlat olivat tätieni järjestämät, ja he olivat tehneet Powerpoint-valokuvaesityksen valokuvista, joissa isoäitini esiintyi. Yksi niistä kuvista oli ALASTONKUVA minusta, jossa minulla sattui vieläpä olemaan melko epäimarteleva ilme. Vauvojen alastonkuvat vielä käsitän, mutta olin kuvassa 11-vuotias, enkä muuten enää vartaloltani mikään pikkutyttö, vaan karvaa orastava muhkurarinta. Kaiken kukkuraksi kuva oli alunperin otettu vastoin tahtoani. Äitini oli pakottanut minut hassunhauskaan saunakuvaan vaikka kieltäydyin, ja olin käynyt hävittämässä sen kuvan välittömästi, kun se ilmaantui perhealbumiin. Negatiivi oli kuitenkin säilynyt, ja jostain ne neropattitädit keksivät sen lisätä esitykseensä. Siellä se kuva kellisteli, seinälle heijastetulla, loputtomasti toistuvalla kuvaesityksellä, eivätkä juhlat muuten olleet ihan pienet.

 Tämä oli ihan hirveä tarina. Järkytyin.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä saatana kuka hyvänsä masentuu jos elää kaatopaikalla paskan keskellä.

Pieni puuhailu pitää vireänä ja puhdas koti vaikuttaa mieleenkin puhdistavasti.

Ja varsinkin jos on lapsi/lapsia niin kotona pitää olla normaalin puhdasta eikä mitään tekosyitä!!!

Masennus ei estä siivoamasta vaan laiskuus ja saamattomuus. Masentuneellakin toimii kädet ja jalat mutta paljon mukavampi vain maata sohvalla perse homeessa itsesäälissä velloen.

Elämä on valintoja joten jos olet valinnut äidin tai isän elämän niin anna lapselle edes puhdas koti ja jos se ei mitenkään onnistu niin mene hoitoon ja hae apua!

 Tuo on kyllä totta, että se sotkun keskellä eläminen masentaa entisestään. Mutta jos on on vakavasti masentunut, ei sitä saa siivottua, vaikka itsekin tietää, että se sotku ei ole hyväksi. Totta tuokin, että jos on pitänyt lapsia hommata, niin ei niitä lapsia paskan keskellä elätetä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun miehen kanssa 90-luvun alussa tutustuttiin, oltiin molemmat opiskelijoita ja hän asui kahden muun miehen kanssa soluasunnossa... se on pahinta mitä olen tähän mennessä koskaan nähnyt :D Luettelisin vain samaa kuin ketjun edellisetkin viestit, mutta pahin piste i:n päälle oli kyllä se että erään kämppäkäverin tapana oli ripustaa loukkuihin jääneet kuolleet hiiret KEITTIÖN LAMPPUUN?! Ei paljoa tullut siellä aikaa vietettyä, yhteen muutettaessa mies onneksi siistiytyi ja nykyään meillä on ihan normaali koti :D

 Tästä tulikin mieleeni aika, jolloin asuin kaverini kanssa soluasunnossa (noin 10-12 vuotta sitten). Se meidän asustelu oli välillä ihan järkyttävää toimintaa, ei oltu ihan selvinpäin siinä asunnossa. Kerran eräs kaverimme tuli kylään ja hänelle tuli huono olo, ja hän oksensi eteisen lattialle ja sitä oksennusta roiskui ympäri seiniäkin. Noh, eihän niitä oksennuksia heti jaksettu siitä siivota, taisi mennä ainakin kaksi viikkoa kunnes ne raaputettiin ja pestiin pois.

Vierailija kirjoitti:

Yhden sukulaisperheen koti on tosi surkeassa ja surullisessa kunnossa. En ole varmaan vuosikymmeneen käynyt eteistä pidemmällä siellä. Heti oven avatessa on vastassa löyhkäävä hajuvalli, oikein tymäkkä siivoamattomuuden, eläimen jätöksen ja saastan haju. Eteinen on vain iso romunsäilytyspaikka, paskasia ulkotyövaatteita, hirveä määrä kenkiä, mattoja, kaikenmaailman purnukoita ja keppejä ja koiranruokapaketteja. Koiran paskaa vilkkuu eteisen romujen keskellä ja pidemmällä talossa joka puolella. Lattioita ei ole imuroitu tai pesty taatusti kuukausiin. Muilta sukulaisilta olen kuullut, että keittiöstä löytyvät valtavat homeiset tiskiläjät, eivät koskaan tee itse ruokaa nykyisin, syövät pikaruokaa sohvalla. Kaikki kodin remonttihommat ovat pysähtyneet täysin.

Surkea juttu kyllä kokonaisuudessaan, koska eivät ole aina eläneet näin. Ja olen itse suhteellisen epäsiistissä kodissa kasvanut, en niinkään likaisessa tai minkään mätälöyhkän keskellä mutta sellaisessa jossa ei ihan jatkuvasti imuroitu ja tavarat oli miten sattuu. Silti etenkin se haju lamauttaa.

Kuulostaa ihan lapsuudenkodiltani. Lisäyksenä, että talon joka ikinen taso oli täynnä romua (keittiön pöydällä oli yleensä iso tavarakasa jokaista neliösenttiä myöten, ei mahtunut koskaan ruokailemaan siinä) ja lattiat samoin olivat täynnä romua.

Nyt oman perheeni kodissa pidetään yleissiisteyttä, mutta kyllä tuon taustan huomaa monesti. Esimerkiksi siinä, että ahdistun välillä kovastikin jos tiskipöydällä on päivän tiskit, hellalla parit roiskeet päivällisen teon seurauksena ja keittiön tasoilla leivänmuruja. Tulee tuosta näystä väkisinkin ahdistus ja suuttumus itselleni, ettei paikat pysy ihan supersiistinä koko ajan, ja on pakko hoitaa ainakin keittiö siistiksi ennen nukkumaanmenoa, oli kello kuinka paljon tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veljen kämppä on todella kuvottava läävä.

 

Eteisessä on kirjaimellisesti roskapussivuori, eli ulos viemättömiä roskia on kertynyt kuukausien ajan, pusseista valuu lattialle jotain mätää ja limaa, ja haju on sanoinkuvaamaton. Lattioilla on roskaa, ruoantähteitä, lasinsirpaleita yms. törkyä, joten kenkiä ei voi ottaa jalasta. Kylpyhuoneen kaakeleista on mahdoton sanoa, minkä väriset ne ovat joskus olleet, sillä kaikki pinnat ovat keltaruskeiden kusi/paska/oksennus/yms. tahrojen peitossa. Kylpyhuone haisee homeelle, ja lattialla vilisee sokeritoukkia. Kaikki huonekalut ovat rikki, ja täynnä tupakanpolttamia reikiä. Keittiössä kaikki kaapissa olevat "puhtaatkin" astiat ovat likaisia. Jääkaappi on täynnä homehtunutta ruokaa. Jouduimme kerran yöpymään hänen luonaan, ja kaapista otetut "puhtaat" vuodevaatteet haisivat hielle, ja olivat täynnä epämääräisiä tahroja.

 

Kyseessä on vielä ihan fiksu ja työssäkäyvä kolmekymppinen mies, ei mikään mielenterveyspotilas.

Olet varmasti vähän värittänyt tarinaa, koska tuollaisia asuntoja on vain pahasti mt-ongelmaisilla ihmisillä. Ihminen joka kykenee töihin ja on selväjärkinen, ei kyllä todellakaan anna esim kaakeleiden olla haisevan paskan ja oksennuksen peitossa. Eikä normaali ihminen anna kenenkään häpeältään tulla sisään tuollaiseen asuntoon. Työt tietysti väsyttävät montaa ja aina ei jaksa kotitöitä tehdä mutta ei nyt kukaan muu kuin sekaisin oleva ihminen pidä tuollaista.. En ymmärrä miksi pitää valehdella. Mulla jopa on pahasti näiden ongelmien kanssa taisteleva ihminen eikä sen kämppä ole lähelläkään tuota.

love kirjoitti:

Jos normaali ihmisellä on koira tai kissa, tai molempia, ei ne haise. Jos puhutaan epänormaalista, joka ei jaksa siivota kissan astiaa, ei vie koiraa ulos ne haisee. Onko se eläinten syy? Sellainen ihminen ei taatusti pidä asuntoa puhtaana vaikkei eläimiä olisikaan. Meillä oli aikoinaan kolme koiraa ja viisi kissaa.  Asuntomme oli puhdas, siisti ja eläimet saivat elää normaalia elämää. Joskus joku sanoi, että ei uskoisi että on noinkin monta eläintä kun täällä on aina niin siistiä. Kävimme ukkoni kanssa vielä töissä molemmat. Hyvin opetetut koirat ei riko, tuhoa eikä kuse sisälle kun niistä huolehditaan. Tämä kirjoitus siksi, että oppisimme kaikki ymmärtämään, että eläintä ei tarvitse vihata jos omistaja on vastuuton.

Nyt itselläni iso koira ja koskaan ei pentuajan jälkeen ole sen tarvinnut paskoa sisälle. Eikä meillä haise. Naapuritalossa asunnossa 5 pikkukoiraa ja haju on kamala, joskus ovella oon käynyt. Akka patalaiska ja koiria ei näy lenkeillä.

Tuli tästä mieleen, miten esikoista odottaessa neuvolaterkka sanoi kun puhuttiin vauva-arjen tuomista rutiinimuutoksista, että teillä varmaan nyt ei muutenkaan niin siistiä aina ole kun on lemmikkejä.

No, tuli myöhemmin sitten kotikäynnille vauvan synnyttyä, niin näki että kyllä se kodin voi ihan siistinä pitää vaikka olisikin pari lemmikkiä asukkeina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veljen kämppä on todella kuvottava läävä.

Eteisessä on kirjaimellisesti roskapussivuori, eli ulos viemättömiä roskia on kertynyt kuukausien ajan, pusseista valuu lattialle jotain mätää ja limaa, ja haju on sanoinkuvaamaton. Lattioilla on roskaa, ruoantähteitä, lasinsirpaleita yms. törkyä, joten kenkiä ei voi ottaa jalasta. Kylpyhuoneen kaakeleista on mahdoton sanoa, minkä väriset ne ovat joskus olleet, sillä kaikki pinnat ovat keltaruskeiden kusi/paska/oksennus/yms. tahrojen peitossa. Kylpyhuone haisee homeelle, ja lattialla vilisee sokeritoukkia. Kaikki huonekalut ovat rikki, ja täynnä tupakanpolttamia reikiä. Keittiössä kaikki kaapissa olevat "puhtaatkin" astiat ovat likaisia. Jääkaappi on täynnä homehtunutta ruokaa. Jouduimme kerran yöpymään hänen luonaan, ja kaapista otetut "puhtaat" vuodevaatteet haisivat hielle, ja olivat täynnä epämääräisiä tahroja.

Kyseessä on vielä ihan fiksu ja työssäkäyvä kolmekymppinen mies, ei mikään mielenterveyspotilas.

Olet varmasti vähän värittänyt tarinaa, koska tuollaisia asuntoja on vain pahasti mt-ongelmaisilla ihmisillä. Ihminen joka kykenee töihin ja on selväjärkinen, ei kyllä todellakaan anna esim kaakeleiden olla haisevan paskan ja oksennuksen peitossa. Eikä normaali ihminen anna kenenkään häpeältään tulla sisään tuollaiseen asuntoon. Työt tietysti väsyttävät montaa ja aina ei jaksa kotitöitä tehdä mutta ei nyt kukaan muu kuin sekaisin oleva ihminen pidä tuollaista.. En ymmärrä miksi pitää valehdella. Mulla jopa on pahasti näiden ongelmien kanssa taisteleva ihminen eikä sen kämppä ole lähelläkään tuota.

Näin sivusta, itsekin tunnen erään jolla ei mitään mt-diagnoosia ole eikä mt-ongelmaiselta liioin vaikuta, mutta ihan tyytyväisenä elelee todella saastaisessa kodissa.

Sisällä (kerrostaloyksiössä) tupakoidaan, sohva on täynnä tupakantuhkaa ja likaa, lattialla on tavaroita, tupakantumppeja ja - tuhkaa hujanhajan, keittiössä seinät ja kaapinovet aivan paskaiset, samoin tietysti kaikki tasot. Tiskialtaat täynnä homeisia tiskejä, samoin jotain toukkia siellä ainakin viimeksi käydessä seikkaili saastaisten astioiden seassa. Hella niin ikään aivan pinttyneessä liassa, liedellä oli useita viikkoja kattila ruoanjämineen, homeen määrä kasvoi kasvamistaan.

Vessassa oli kaakelit aivan pinttyneet liasta, varmaan valkoiset kaakelit oli joskus olleet, mutta nyt olivat likaisen keltaiset. Wc:n, lavuaarin ja peilikaapin kuntoa ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita... Lisäksi wc-paperia ei ollut lähes koskaan, vaan pöntön vieressä oli pinkka mainoslehtiä tätä varten. Nice!

Sanattomaksi vetää! Omia lähellekään liippaavia kokemuksia ei ole, otetaanhan näistä opiksemme ja opetetaan lapsillemme perushygienia, vieraanvaraisuus ja käytöstavat.

Noin yleisesti ahdistaa isojen koirien omistajat, jotka eivät huomioi sitä etteivät kaikki vieraat ole välttämättä tottuneet isoihin koiriin. Monesti tullut vierailtua kodeissa, jossa heti ovella on vastassa joku ponin kokoinen turre tunkemassa kuonoa haaroväliin, haukkumassa ja hyppimässä päälle. Omistaja siinä sitten vähän hymähtelee että "Voi Rekku, äläs nyt, hehheh...". On oikeasti ahdistavaa olla motissa jossain tuulikaapissa vaikka vähän vieraan ihmisen luona tällaisessa tilanteessa, tutummille sanon kyllä usein että olen hieman koirapelkoinen. Varsinaisesti en edes pelkää koiria, ahdistaa vaan kun vieras iso eläin on pärstä haaravälissä ja/tai hyppii päälle.