Lue keskustelun säännöt.
Kamalin kyläpaikka missä olet käynyt?
09.01.2016 |
Minulla olis tässä:
-Sohvalla ja lattioilla kusi/paskavaippoja
-Haisevat roskikset keittiössä ja lastenhuoneessa (lemu kantautuu olohuoneeseen asti)
-Lattia täynnä leluja (ymmärrän, että aina ei jaksa siivota, mutta lelut lojuvat käytännössä lattialla viikkokausia kun niille ei ole mitään säilytyspaikkaa)
-Huutava, pilalle hemmoteltu diktaattorikakara
-Patalaiska mies, joka pyytää vaimoaan tuomaan olutta tai voileipää, kun ei itse ehdi kun pelaa tietokoneella ja katsoo samanaikaisesti tv:tä. Käskee vaimoaan olemaan hiljaa, kun pitää keskittyä peliin.
-Perheessä ei pestä käsiä sen jälkeen, kun on lapsen vaippa vaihdettu vaan saatetaan mennä niillä paskakusipillukäsillä laittamaan tarjottavia pöytään.
Kommentit (287)
Narkki/juoppoluola. Mitäs siihen muuta sanomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin kerran mukavalta vaikuttaneen miehen ja ensimmäisen kerran kun menin kylään hänen luokseen, järkytys oli niin hirveä, että en halunnut tavata enää. Kaksio, täynnä roskia ja likaa, tiskaamattomia astioita ja paksut pölykerrokset jokapuolella. Parvekkeella ei ollut muuta kuin yksi huojuva tuoli sekä mustia roskapusseja lattia täynnä. Jos mies kutsuu naisen "treffeille" kotiinsa, eikä välitä edes alkeellisimmista tavoista, on kaverilla pakko olla päässä vikaa ja paljon. Erikoista, kun muuten mies oli siistinnäköinen ja vaikutti täysjärkiseltä.
Eräässä perheessä lapset saivat kuljeksia kotonaan alasti ja istua paljaalla perseellään jopa pöydän ääreen, lähmivät tietenkin käsillään jokaista pullaa ja keksiä ennen kuin päättivät minkä syövät.
En oikeastaan mennyt kyläilmään, vaan lapsenvahdiksi erään perheen ainokaiselle. Siinä asunnossa kaikki oli steriiliä, sairaalan tapaan. Olohuoneeseen päästyä iski lumisokeus, kaikki, siis kaikki siellä oli vitivalkoista. Lattia, seinät, kaikki huonekalut, matot. Koriste-esineitä tai huonekasveja ei ollut, ei myöskään kirjoja. Vaikeinta oli käsittää, että siinä huushollissa asui lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksän vanhempien koti. Ammatiltaan viljelijöitä, joten olivat kesäisin niin kiireisiä etteivät siivonneet/tiskanneet kesällä muuta kuin sen verran mitä syömiseen tarvittiin, muut kuulemma sitten talvella (no ei ne tiskivuoret, siis oikeasti vuoret kyllä silloinkaan hävinneet!) Ihan kaikkialla oli tavaraa ja kaiken keskellä kaksi koiraa hyppi jopa pöydille. En syönyt tai nukkunut siellä ikinä ja eksä oli todella järkyttynyt kun mainitsin että on vähän epäsiistiä... Ei yllättäen tullut mitään vuosisadan rakkaustarinaa.
Miehen kaverin ja avokkinsa kämppä. Roskia, haisevia likaisia vaatteita kekoina, ruuantähteitä kovettuneina ja homeessa lautasilla plus tavaraa sikin sokin pitkin kämppää. Sohvalle sai raivata tilaa (sekasotku pyyhkäistiin vaan lattialle), että mahtui jotenkin istumaan. Tyhjiä pulloja pilvin pimein ympäriinsä, roskapusseja kasattu keittiöön, jääkaapissa pilaantuneita ja mätiä vihanneksia jne. Kutsuivat vielä itse iltaa istumaan. En voi käsittää.
Sellainen paikka, jossa isäntäväki on juuri riidoissa ja tunnelma kireä kuin viulunkieli. Keskinäistä vittuilua, huutamista tai sitten mökötystä on todella ikävä seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kämppäni, vaikken täällä mitään kyläile vaan asun .__. Ymmärrän kyllä hävetä silmät päästäni joka kerta kun joku tulee käymään (en koskaan kutsu ketään, päinvastoin tuppautujia varoitan että meillä on EDELLEEN kämppä ko kaatopaikka, mutta saa tulla jos ei haittaa) mutta en vaan saa aikaiseksi siivota. Muutaman kuukauden ajan vaivannut masennuskausi taas niin, että kaikki energia menee aamulla heräämiseen, töissä käymiseen ja lapsesta huolehtimiseen. Jos ei olisi lasta eikä työtä, nukkuisin varmasti talviunta kevääseen saakka.
Ei varmaan saisi valittaa eikä edes hiljaa mielessään toivoa siivousapua, mutta ärsyttää kun esim. äitini joskus harvoin käy kylässä. Pitkin nenänvarttaan katselee ja kommentoi että onpas sotkuista ja likaista. Siihen totean että no niinpäs on. En siis pyydä että auttaisi, eikä äiti tosiaankaan itse tarjoudu, ei mihinkään muuhunkaan avunantoon, ei edes lapsenlapsensa hyväksi. Kuitenkin minua vaati tähän muuttaessani ostamaan häntä varten kahvinkeittimen, että saa keiteltyä jos joskus tulee käymään. No kolmen vuoden aikana keittänyt ne kahvit kahdesti, ja itse kun en kahvia juo niin olipa tarpeellinen ostos...
Ukkini kyllä joku aika sitten käydessään tarjoutui auttamaan, nimittäin viemällä kaikki tavaramme kaatopaikalle :D Todellakin tavarat, lapsen lelut ja omat harrastustarvikkeeni, vaatteemme, ei niitä roskia. Hänen mielestään kaikki muu on asunnossa turhaa kuin sänky ja ruokapöytä ja pari tuolia. Ei kiitos...
Ilmeisesti isäni siskon luona oli ollut aika kamalaa kun olin sieltä lähdettyä sanonut äidille että onneksi sinä sentään meillä siivoat. Olin n. 3- tai 4-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kämppäni, vaikken täällä mitään kyläile vaan asun .__. Ymmärrän kyllä hävetä silmät päästäni joka kerta kun joku tulee käymään (en koskaan kutsu ketään, päinvastoin tuppautujia varoitan että meillä on EDELLEEN kämppä ko kaatopaikka, mutta saa tulla jos ei haittaa) mutta en vaan saa aikaiseksi siivota. Muutaman kuukauden ajan vaivannut masennuskausi taas niin, että kaikki energia menee aamulla heräämiseen, töissä käymiseen ja lapsesta huolehtimiseen. Jos ei olisi lasta eikä työtä, nukkuisin varmasti talviunta kevääseen saakka.
Ei varmaan saisi valittaa eikä edes hiljaa mielessään toivoa siivousapua, mutta ärsyttää kun esim. äitini joskus harvoin käy kylässä. Pitkin nenänvarttaan katselee ja kommentoi että onpas sotkuista ja likaista. Siihen totean että no niinpäs on. En siis pyydä että auttaisi, eikä äiti tosiaankaan itse tarjoudu, ei mihinkään muuhunkaan avunantoon, ei edes lapsenlapsensa hyväksi. Kuitenkin minua vaati tähän muuttaessani ostamaan häntä varten kahvinkeittimen, että saa keiteltyä jos joskus tulee käymään. No kolmen vuoden aikana keittänyt ne kahvit kahdesti, ja itse kun en kahvia juo niin olipa tarpeellinen ostos...
Ukkini kyllä joku aika sitten käydessään tarjoutui auttamaan, nimittäin viemällä kaikki tavaramme kaatopaikalle :D Todellakin tavarat, lapsen lelut ja omat harrastustarvikkeeni, vaatteemme, ei niitä roskia. Hänen mielestään kaikki muu on asunnossa turhaa kuin sänky ja ruokapöytä ja pari tuolia. Ei kiitos...
Näköjään ihan hyvin tuota energiaa riittää myös palstailuun ja valittamiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttava, joka jättää tarkoituksella seksilelunsa esille milloin minnekin ja sitten esittää huomaavansa ne, kun vieraat saapuvat. Kiertäen ja kikattaen sitten suurieleisesti vie ne dildot, käsiraudat, luikkarit ja sun muut anaalihelmet makuuhuoneeseen, koska "sinnehän ne kuuluu, hihi, miten ne tänne olkkarin sohvalle eksyi."
Puhuu myös kiusallisen avoimesti ja yksityiskohtaisesti seksistä, siinä missä muut illanistujaisissa puhuu vaikka treffeistä tämä yksilö on suunapäänä kailottamassa miten sai hyvän panon jokaiseen reikään ennenkuin tänään tuli tänne!! Kyselee yksityiskohtaisia tietoja muiden seksielämästä.
Voitte arvata, ettei enää pahemmin kutsuta tätä ihmistä mihinkään, etenkään jos kutsuttujen joukossa on vähääkään tuntemattomampia ihmisiä, koska tämä sankari saa meidän koko porukan näyttämään epäkypsiltä teinipojilta, jotka ovat nähneet ensimmäisen kerran elämässään pornoa.
Siis onko kyseessä joku homopetteri? Hetken olin jo innoissaan tarinasta.
Mä en ymmärrä näitä jotka haluavat julkisesti, 10 ihmisen kuullen puhua seksi-asioista.
Yhdelle sanoin kesken ruokailun me istutaan nyt ruokapöydässä, kuuluuko mielestäsi sinun panoasiat ruokapöydän keskusteluihin ja oli sitten hiljaa.
Jossain vaiheessa jatkoi ja väitti olen sulkeutunut ja seksi on luonnollinen asia, kerroin on myös paikalla käynti enkä halua yhtään kuunnella kenenkään paskan sävyeroja.
Jos sinusta seksi on niin luonnollista, mene pornoelokuvaan ja näytä filmiäsi muille. Sain hetkeksi hiljaiseksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun rivitalossa. Tiesin, että naapurissa asuu alkoholisoitunut hyvin sairaan lihava nainen. Hän sitten kerran kysyi että voinko kaupasta tuoda samalla hänelle, oli jotain pientä, kun on niin vaikea liikkua. Juu toin ja menin hänen ovelle sit viemään. Pyysi sisälle. Herran perkele. Sitä jätteen määrää ei voi sanoilla kuvailla. Niitä roskiksia oli asunto täynnä, sohvat, makkarin lattiat, keittiö. Altaat ja hellan päälliset homehtuneita astioita, niitä oli joka pöydällä, puoliksi syötyjä aterioita. Tuhkakuppeina käytettyjä lasipurkkeja, kymmeniä keittön pöydässä. Lattiat täynnä mm ruokajämää, vaatteita, jopa astioita ja kaljatölkkejä uskomaton määrä, pitkin poikin. Vessan ovi oli auki, lattia täynnä vaatetta. Tiskialtaassa olevat astiat oli kai ollut tarkoitus pestä muutama vuosi sitten, olivat limaisessa vedessä. Kysyin että etkö sä koskaan siivoa? Naureskeli että siivoojalla vapaapäivä...heh heh!
Sitten n puolen vuoden päästä tuli kysymään neuvoa tietokone juttuun. No menin sinne. Pysähdyin eteiseen ja kysyin että mikä sulla on tossa keittiössä, tumma verho ihan ohut joka lepattaa? Vastasi et tuu vaan läpi, ne on ötököitä. Niitä oli siis kamala parvi siinä, ihan mustana. Silloin sanoin että nyt saatana alat hoitaan kämppää kuntoon, noi leviää muille. Kävi siellä joku kaverinsa sit siivoomassa. Tästä on nyt yli vuosi aikaa, miten lie nyt. Mut sieltä kun juoksin ulos, oksensin ja aloin pihassa jo riisumaan vaatteita ja jätin takin ja kengät ulos. Inhotti, kuvotti, hyi hitto ! Kotona tutkin jatkuvasti, koska ne ötökät lentää jotain kanavia pitkin tänne. Huolehtikaa ihmiset edes vähän kodistanne !
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikkea siedän. Pieni epäsiisteys ja pöly ei haittaa. Mutta mutta... Elukat! Miks niitä saatanan kissakoiramarsuja pitää pitää? Saatanan saastanlevittäjät!
Onhan joku sinutkin huolinut (?) vaikka paljon ällöttävämpi olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että lisäsin vielä yhden eläinkommentin. Mä en pysty koskemaan koiraan jollen pääse pesemään heti käsiä. Mua vaan kuvottaa kun koirat ja kissat istuu pelkällä perseellä sohvassa sitten siihen pitäis mennä vaikka lepäämään ja pitää päätä samassa kohdassa.
Mutta kai semmosen ihmisen on vaikea ymmärtää joka tykkää eläimistä ja omistaa niitä itse, että joitain ne kuvittaa ja niistä lähtevä haju on karsea.
a
Huomaatko, että kaikki eläimistä mainitut asiat sisältävät kommentit saavat paljon alapeukkuja, mutta totuushan on, että usein(EI aina) eläin menee laiskoille ihmisille, jotka sitten puolustavat sotkujaan, että eläimet sotkee. toki ne sotkee, mutta eläinten jämät on siivottava. Telkusta tuli se hamstraajat-ohjelma, niin siinä kaikilla oli niitä kissoja ja paskaa ja kissan raatoja. (ei siis ole eläinten vika)
Itse rakastan eläimiä, mutta en ota niitä kotiin, sillä en ole tarpeeksi ahkera hoitaakseni niitä hyvin. Omatunto siinä puhuu, puhuuko kailla paskalaiskureilla?
Jos normaali ihmisellä on koira tai kissa, tai molempia, ei ne haise. Jos puhutaan epänormaalista, joka ei jaksa siivota kissan astiaa, ei vie koiraa ulos ne haisee. Onko se eläinten syy? Sellainen ihminen ei taatusti pidä asuntoa puhtaana vaikkei eläimiä olisikaan. Meillä oli aikoinaan kolme koiraa ja viisi kissaa. Asuntomme oli puhdas, siisti ja eläimet saivat elää normaalia elämää. Joskus joku sanoi, että ei uskoisi että on noinkin monta eläintä kun täällä on aina niin siistiä. Kävimme ukkoni kanssa vielä töissä molemmat. Hyvin opetetut koirat ei riko, tuhoa eikä kuse sisälle kun niistä huolehditaan. Tämä kirjoitus siksi, että oppisimme kaikki ymmärtämään, että eläintä ei tarvitse vihata jos omistaja on vastuuton.
Nyt itselläni iso koira ja koskaan ei pentuajan jälkeen ole sen tarvinnut paskoa sisälle. Eikä meillä haise. Naapuritalossa asunnossa 5 pikkukoiraa ja haju on kamala, joskus ovella oon käynyt. Akka patalaiska ja koiria ei näy lenkeillä.
Lapseni parhaan ystävän koti.
Kerran lasten piti leipoa jotain kouluun ja meillä oli just uuni pimahtanut. Sanoin on vain 1 vaihtoehto, mennään teille. Tyttö soitti äidilleen, joo tulkaa vaan.
Mä meinasin pyörtyä. Äiti sanoi ei tarvi ottaa kenkiä pois, eipä joo.
Otin heti ohjat käsiin ja sanoin tytöille tiedättekö missä on roskalaatikko. Ekaan pahvilaatikkoon, joka osui silmään heitettiin roskaa. Sanoin tyhjentäkää ja tuokaa takas.
Äidin määräsin tiskaamaan, tiskivuori melkoinen. Raivasinnruokapöydän, löytyi mm monta avattua maitotölkkiä ja vaikka mitä, päälle pari pyyhettä ja käskin laittamaan siihen kuivumaan,
Jääkaappi ja pakkanen sulamaan. Jääkaapissa kasvoi hometta.
Tytöt menivät varmaan 2 h koko ajan roskikseen viemään tavaraa, laitettiin kaikki pyykit koneeseen mitä tuli ja ulos kuivumaan.
Perheen isä tuli, murahti ja telkkari päälle, uhkasin heittää telkkarin ikkunasta ja käskin alkaa siivoamaan olohuoneen lattiaa, siihen tarttui sukat kiinni.
4 h saatiin koti pintasiistiksi ja taloyhtiön roskat täyteen.
Sanoin vanhemmille jos mitään ei tapahdu , soitan lastensuojeluun,
Ilmoitin asiasta ystävälleni, joka on sossussa töissä, kiittivät tiedosta ja lupasivat tehdä kotikäynnin.
En tiedä mitä sitten tapahtui mutta siihen kotiini ei lapseni saanut mennä ja kielsin asiastani saa kertoa eteenpäin.
Äidin kanssa törmätään vanhempainilloissa, mutta asiata ei enää puhut.
Yleisen epäsiisteyden lisäksi kuivunutta kissan ripulia kaikkialla. Kissa parka. Ja tuollaiseen sitten lasten kanssa kylään. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kämppäni, vaikken täällä mitään kyläile vaan asun .__. Ymmärrän kyllä hävetä silmät päästäni joka kerta kun joku tulee käymään (en koskaan kutsu ketään, päinvastoin tuppautujia varoitan että meillä on EDELLEEN kämppä ko kaatopaikka, mutta saa tulla jos ei haittaa) mutta en vaan saa aikaiseksi siivota. Muutaman kuukauden ajan vaivannut masennuskausi taas niin, että kaikki energia menee aamulla heräämiseen, töissä käymiseen ja lapsesta huolehtimiseen. Jos ei olisi lasta eikä työtä, nukkuisin varmasti talviunta kevääseen saakka.
Ei varmaan saisi valittaa eikä edes hiljaa mielessään toivoa siivousapua, mutta ärsyttää kun esim. äitini joskus harvoin käy kylässä. Pitkin nenänvarttaan katselee ja kommentoi että onpas sotkuista ja likaista. Siihen totean että no niinpäs on. En siis pyydä että auttaisi, eikä äiti tosiaankaan itse tarjoudu, ei mihinkään muuhunkaan avunantoon, ei edes lapsenlapsensa hyväksi. Kuitenkin minua vaati tähän muuttaessani ostamaan häntä varten kahvinkeittimen, että saa keiteltyä jos joskus tulee käymään. No kolmen vuoden aikana keittänyt ne kahvit kahdesti, ja itse kun en kahvia juo niin olipa tarpeellinen ostos...
Ukkini kyllä joku aika sitten käydessään tarjoutui auttamaan, nimittäin viemällä kaikki tavaramme kaatopaikalle :D Todellakin tavarat, lapsen lelut ja omat harrastustarvikkeeni, vaatteemme, ei niitä roskia. Hänen mielestään kaikki muu on asunnossa turhaa kuin sänky ja ruokapöytä ja pari tuolia. Ei kiitos...Näköjään ihan hyvin tuota energiaa riittää myös palstailuun ja valittamiseen...
Palstailu ja valittaminen ei taida olla kovin energiaakuluttavia ajanvietteitä? Sama kuin ihmettelisi miten uupuneella voi olla energiaa nukkua tai katsoa telkkaria. Tässä taas nähdään miten vaikeaa on ymmärtää masennusta ja uupumusta on jos ei ole itse kokenut.
Nimim. Eräs jolla myös on koti kausittain todella pahassa kunnossa
Isäni asunto. Kärsii hamstrauksesta. Ollaan tarjottu apua, pyydetty nätisti, itketty. Mikään ei auta. Hän vaihtoi lukot ja kieltäytyy vastaamasta puhelimeen.
onpas koska olen austisti kissakoiramarsumursuvihaaja ja digaan paskavaipan kärystä!11