Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
Asuin vuosia Ranskassa ja tätä tapahtui myös tosi usein siellä, kun yritin tarjota silloin tällöin suomalaisia ruokia. Kyse ei aina ollut edes mistään maalaisjunteista, vaan pariisilaisista korkeakoulutetuista ihmisistä. Outoudet, joista valitettiin mm. lakkahillo ja leipäjuusto, karjalanpiirakat ja mustamakkara puolukkahillolla (verimakkarat ovat ihan tavallinen, pidetty ruoka myös Ranskassa, ei siis pitäisi olla mitenkään outo, paitsi tuo puolukkahillo sivussa) + piparkakut sinihomejuustolla.
Tästä tuli muuten mieleen, että ystäväni asui pari vuotta Etelä-Koreassa ja palasi sieltä takaisin Suomeen mukanaan liuta paikallisia reseptejä ja järjesti meille muille sitten illanistujaiset, jossa tarjoili näitä ruokia. Yksi vieraista saapui paikalle, tutkaili hetken nyrpeällä ilmeellä tarjottavia ja totesi, että 'yäk emmä kyl tost voi mitää syyä' ja keskittyi sen sijaan pelkästään ryyppäämään (soju siis kuitenkin kyllä kelpasi oikein hyvin). :)
Itse olen sitä mieltä että kaikkea pitää maistaa ja jos jokin näyttää ettei voi syödä, ottaa jotain muuta! Siis, ihan päiväkodeissakin opettavat lapselle, että kaikkea pitää maistaa! Itselle ei tulisi mieleenkään katsoa tarjoilua ja sanoa yök!! Ja jos epäilen, että onko siinä jtn mitä en voi syödä kysyn ja sitten nypin ne pois. Ihan ihmeellistä touhua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on ystävä joka silloin tällin syö meillä ja käy tietysti synttäreillä. Hänen tapansa on mm. ottaa lautanen niin kukkuroileen ruokaa/herkkuja kun se vaan on mahdollista, usein siitä tippuukin reunojen yli. Sitten hän maistaa sitä, yökkäilee ja sylkäisee lautaselle maistamansa ruoan/herkun ja poistuu pöydästä. Siis aina! Joka hemmetin kerta! Kerran annoin hänelle jäätelön pakkasesta (jokin kalliimpi yksittäispakattu, magnum tmv.) tyttö lipaisi kerran, yökkäili ja heitti kaaressa roskiin. Voi jee. Ei ole kyse 2-vuotiaasta vaan 12....
Onko kotikasvatus tällä tytöllä vähän vajaavainen? Suosittelen sinuna, kun tunnet tätä tyttöä niin sanomaan, että ota ensin vähän, kun tiedetään että kuitenkaan et syö mitään niin ei mene kaikki hukkaan. Ja et osta hänelle mitään erikoismakuja ym. oma vika jos on nirso ja ei tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin maailman kammottavimpaan mieheen, yks tuttu seurustelee sen kanssa. Istuimme ravintolassa vierekkäin ( ikävä kyllä). Hän joi reilusti viiniä ja arvosteli ruokia kovaan ääneen. Syötyään nosti kankkuaan ja päästi ilmaa sinne minun suuntaani. Siis ilmeenkään värähtämättä. Ja tää on tosi. Siirryin kauemmaksi, olen vaan niin kohtelias, etten osannut sanoa mitään. Toivon, ettei koskaan enää mun tartte tätä takatukkaista kammotusta tavata. Tyttöystävänsä naurahteli kiusaantuneena.
Näille valopäille ominaista on juuri nuo kiusaantuneina naurahtelevat tyttöystävät. Ja muutkin. Ilmeisesti tällaiset ihmiset, varsinkin miespuoliset törkimykset, kuvittelevat olevansa suuria humoristeja, oikein luojan antamia huumorilahjoja tylsälle ympäristölleen.
Moukka on moukka on moukka, eikä humoristiksi siitä muutu. Sehän siinä vaan on, kun itsellä on jonkinlainen kasvatus niin ei yksinkertaisesti osaa olla yhtä moukka itse. Mutta naurahtelemaan en sentään suostu näitä tavatessani (olenkin saanut kuulla olevani huumorintajuton tosikko, mitä en kylläkään ole). Vanhetessani vielä varmasti opin vastaamaan hävyttömyyteen hävyttömyydellä. Kerran jo osasinkin: yksi nuorimies nosti meidän yhtä raskasta huonekalua saadakseen jonkun lpasen lelun sieltä alta. Tietty siellä huonekalun alla oli pölyä, kun siinä on niin matala alusta ettei sinne mahdu imuri eikä rättikään kovin pitkälle noin tavallisessa siivouksessa. Tämä isoon ääneen ihmettelemään että on teil helvetin pölyistä. Hain rätin käteensä ja sanoin että senkus siivoat. Jätkä (pikkusiskoni poikakaveri) ymmärsi sentään hämmentyä... vähän siinä pyyhki (huonosti) ja aika äkkiä liukenivat kotiinsa.
Ai että miten hyvä ketju, toisten pöytä- ja vierastavat taitavat olla mun pet peeve!
Ensinnäkin lohdullista, että muidenkin lähipiiristä löytyy näitä törppöjä!
Toisekseen (ja pardon moi) en ihmettele suomalaisten ylipaino-ongelmia, jos jollekin on ihan suvereenia ottaa 5 kuppiakakkua ja puolet isosta piirakasta. Ei se ruoka syömällä tästä maasta lopu! Mitä nää ihmiset tekee - panttaako ne nälkäänsä kun tulevat kylään vai mitä ?!
Omaan lähipiiriin kuuluu perhe, jossa vanhemmat on jotenkin nirsoja (kanasalaatti tuoreella aprikoosilla oli liian outoa, närppivät joukosta kurkut ja tomaatit lautaselleen), mutta lapset sitäkin enemmän sokerihiiriä. Lisäksi nämä alle kouluikäiset lapsukaiset eivät osaa käyttää omia lautasia, vaan kahmivat suoraan tarjoiluastiasta tavaraa suuhunsa. Kerran järjestettiin näiden kanssa nyyttärit, ja sovittiin, että me tehdään pääruoka, he tuovat jälkkärin. Odotin tietty jotain kakkua tai vaikka vain jätskiä ja marjoja. He toivat mikropopcorneja ja pussillisen kuivattuja kaupan marenkeja. Sopivat tosi hyvin pihvien jälkkäriksi - not.
Toinen ihmetyksen aihe ovat nämä "isot miehet" joiden pitää saada syödä kylässä koko maailman ruuat. Omakin mieheni on lähes kaksimetrinen iso mies, mutta ei silti oleta, että joka kyläpaikassa on juuri häntä varten oma lasagnevuoka tai jotain mättöruokaa odottamassa. Tämä joidenkin ihmisten "mättäminen" on ihan käsittämätöntä kulttuuri"perinnettä". Ihan kuin salaatti tai kala ei olisi ruokaa.
Olisi aivan hirveää jos tarjottavat loppuisi kesken järjestämieni juhlien. Siksi valmistan kaikkea aina reilusti, samalla vaivalla menevät. Ja vieraat saavat ottaa vaikka kuusi siivua kakkua, ihanaa että maistuu!
Mitä enemmän vieraat syövät sitä paremmalle mielelle tulee tämä emäntä :) ja jos joku pitää kekseistäni niin paljon että ottaa koko kulhon niin seuraavalla kerralla muistan ja leivon hänelle ekstraa vielä kotiin vietäväksi. Tai vien tuliaisiksi kun seuraavaksi menen kylään. Jos kerta vieraita kutsuu juhliin ja he saapuvat sinne, niin kyllä tarjoiltavat pitää olla kohdallaan. Vieraathan sen juhlan tekevät!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukko. Tuli esikoisemme kastejuhlaan siinä vaiheessa, kun pappi jo kastamassa lasta; kolinalla ja ähkinällä eturiviin. Kun viimeinen sävel loppuvirrestä oli laulettu ilmoitti hän olevansa kiireinen ja haluavansa ruoan nyt, koska kiire lennolle. Kukaan, ei miehenikään, tiennyt tästä lennosta appiukon ensimmäisen lapsenlapsen kastejuhlan aikana. Lisäksi pienissä juhlissa olin kaverin kanssa vastuussa tarjoiluista ja tarkoitus kasteen jälkeen vasta viimeistellä tarjoilut. Appiukko ei odottanut tarjoiluja, haki keittiöstä ja söi seisaallaan keskellä katselevia juhlavieraita. Lentoa ei kuitenkaan tainnut olla, koska aikaaoli odotella "kuuluisaa" suklaakakkuani ja ottaa siitä varmaan kymmentä vastaava pala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin maailman kammottavimpaan mieheen, yks tuttu seurustelee sen kanssa. Istuimme ravintolassa vierekkäin ( ikävä kyllä). Hän joi reilusti viiniä ja arvosteli ruokia kovaan ääneen. Syötyään nosti kankkuaan ja päästi ilmaa sinne minun suuntaani. Siis ilmeenkään värähtämättä. Ja tää on tosi. Siirryin kauemmaksi, olen vaan niin kohtelias, etten osannut sanoa mitään. Toivon, ettei koskaan enää mun tartte tätä takatukkaista kammotusta tavata. Tyttöystävänsä naurahteli kiusaantuneena.
Näille valopäille ominaista on juuri nuo kiusaantuneina naurahtelevat tyttöystävät. Ja muutkin. Ilmeisesti tällaiset ihmiset, varsinkin miespuoliset törkimykset, kuvittelevat olevansa suuria humoristeja, oikein luojan antamia huumorilahjoja tylsälle ympäristölleen.
Moukka on moukka on moukka, eikä humoristiksi siitä muutu. Sehän siinä vaan on, kun itsellä on jonkinlainen kasvatus niin ei yksinkertaisesti osaa olla yhtä moukka itse. Mutta naurahtelemaan en sentään suostu näitä tavatessani (olenkin saanut kuulla olevani huumorintajuton tosikko, mitä en kylläkään ole). Vanhetessani vielä varmasti opin vastaamaan hävyttömyyteen hävyttömyydellä. Kerran jo osasinkin: yksi nuorimies nosti meidän yhtä raskasta huonekalua saadakseen jonkun lpasen lelun sieltä alta. Tietty siellä huonekalun alla oli pölyä, kun siinä on niin matala alusta ettei sinne mahdu imuri eikä rättikään kovin pitkälle noin tavallisessa siivouksessa. Tämä isoon ääneen ihmettelemään että on teil helvetin pölyistä. Hain rätin käteensä ja sanoin että senkus siivoat. Jätkä (pikkusiskoni poikakaveri) ymmärsi sentään hämmentyä... vähän siinä pyyhki (huonosti) ja aika äkkiä liukenivat kotiinsa.
Kuulostaa kyllä hyvältä. Toisaalta, onko se oikeesti ratkaisu ruveta hölmöksi itsekin koska toinen on hölmö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisko tehdä sitä ruokaa vähän lisää jos ne ahneet syö aina paljon? Ahdistavaa sekin kun kylässä on välillä liian vähän ruokaa ja kukaan ei kehtaa syödä vatsaansa täyteen. Meillä tehdään aina vähän "liikaa" ja syödään jämät sitten seuraavana pvänä.
Luciano kirjoitti:
Kannattaisko tehdä sitä ruokaa vähän lisää jos ne ahneet syö aina paljon? Ahdistavaa sekin kun kylässä on välillä liian vähän ruokaa ja kukaan ei kehtaa syödä vatsaansa täyteen. Meillä tehdään aina vähän "liikaa" ja syödään jämät sitten seuraavana pvänä.
Kuka syö pöydässä lämpimänä esillä olleita ruokia. Yök. Maku ei ole häävi ja maha menee sekaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luciano kirjoitti:
Kannattaisko tehdä sitä ruokaa vähän lisää jos ne ahneet syö aina paljon? Ahdistavaa sekin kun kylässä on välillä liian vähän ruokaa ja kukaan ei kehtaa syödä vatsaansa täyteen. Meillä tehdään aina vähän "liikaa" ja syödään jämät sitten seuraavana pvänä.
Samaa mieltä, mutta ei sitä piirakkaakaan voi tehdä puolta pellillistä per vieras tai kolmasosa kakkua per naama. Pitää vieraanakin vähän ajatella, ettei ylettömästi rohmua, jotta kaikille riittää.
Emäntä: ota nyt, tää kinkkupiirakka on tosi hyvää, ota nyt.
minä: ei kiitos
Emäntä: ota nyt, (laittaa jo palaa lautaselle), ota nyt
minä: kiitos ei, nyt en otan olen jo täynnä (maisteltu muita tarjottavia)
Emäntä: kyllä sä kuule vielä yhden palan jaksat, ota nyt!
minä: kiitos en ota en tykkää kinkusta
Emäntä vetää palkokasvin nenään ja minä olen inhottava vieras jota ei enää kutsuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa ihmetellä, mistä näitä törppöjä riittää. Veljeni tuli uuden tyttöystävän kanssa perhejuhliin ja olivat meillä yötä. Olin etukäteen kysynyt, onko tyttöystävällä allergioita tai erikoisruokavaliota. Ei kuulemma ollut. Iltaruoaksti tarjosimme pihvejä ja siitähän tyttönen suuttui kun hän ei syö lihaa. Hetken kiukuttelun jälkeen veli ja tyttöystävä lähtivät hakemaan sopivaa ruokaa. Kävivät mäkkärillä ja tulivat eväspussin kanssa meille. Ihmeen hyvin tuplajuustohampurilaiset kuitenkin kelpasivat.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempani ja varsinkin anoppi ovat rasittavia juhlavieraita. Ruoka hotkitaan, määrällisesti paljon ja sitten ähkitään että tulipa syötyä liikaa. Mitään ei ns.maistella, vaan lapotaan iso annos ja sitten valitetaan liiasta ruoasta. Olen oppinut heille varaamaan tuplamäärän jotta muutkin vieraat saavat;). Eräänkin kerran anoppi kysyi minulta meinaanko syödä täytekakun koristeruusun, sanoin etten, veteli myös sen napaansa ähkien vedettyään ensin kolme reilua palaa kakkua (ja muita suolaisia ja makeita tarjottavia).
Ns.hienossa ravintolassa sama meno jatkuu, ruoat mätetään rivakasti ja kysellään enkö syö jälkiruokaa kun jäin odottamaan että tarjoilija ehtii tuoda kahvit kaveriksi... ja minä en kestä sitä ruoka suussa puhumista! Ei ehkä maailman kauheimpia rikoksia, mutta osoittaa tiettyä käytöstapojen puutetta. Muutoin ihan ok sakkia.
Haha, tämä voisi olla minun kirjoittamani. Mikä siinä onkin, että ei voida syödä rauhassa, vaan ruoat pitää hotkia maks. kymmenessä minuutissa. Juuri jouluna sai taas todistaa tätä, kun appi oli kiskaissut sapuskansa naamariin jo ennen kuin anoppi ehti edes istua pöytään, kun hänellä on tapana kutsua ihmiset syömään ja vasta siinä vaiheessa sitten alkaa leikata leipää, huolehtia ottimista, nostella maitoa pöytään jne. Ja jälkkärit katosivat toki myös huiviin, kun minä ja mieheni vasta nautiskelimme pääruokia, eikä kukaan ollut vielä keittänyt kahvia. Rasittavaa, että ensin nähdään iso vaiva ruoanlaitossa ja sitten se hotkitaan kuin pahimmassa hädässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:ltä kysyn mielenkiinnosta, että miten ihmeessä saatte vaatehuoneessa lieden toimimaan, vai oliko kyseessä provokatiivinen liioittelu?
Vierailija kirjoitti:
Emäntä: ota nyt, tää kinkkupiirakka on tosi hyvää, ota nyt.
minä: ei kiitos
Emäntä: ota nyt, (laittaa jo palaa lautaselle), ota nyt
minä: kiitos ei, nyt en otan olen jo täynnä (maisteltu muita tarjottavia)
Emäntä: kyllä sä kuule vielä yhden palan jaksat, ota nyt!
minä: kiitos en ota en tykkää kinkusta
Emäntä vetää palkokasvin nenään ja minä olen inhottava vieras jota ei enää kutsuta.
hah, tuttua mummolasta.
mä vaan jätän sen väkisin tarjotun lautasen syömättömänä pöydälle. en sano etten tykkää vaan kylmästi jätän syömättä. käännän puheen muihin asioihin ja olen kuin en olisi huomannutkaan täysinäistä lautasta edessäni.
pöydästä noustessa siitä emäntä taas kommentoi että "etkö nyt syönytkään!" siihen totean että en, kiitos vaan.
tällä kuviolla on menty jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä: ota nyt, tää kinkkupiirakka on tosi hyvää, ota nyt.
minä: ei kiitos
Emäntä: ota nyt, (laittaa jo palaa lautaselle), ota nyt
minä: kiitos ei, nyt en otan olen jo täynnä (maisteltu muita tarjottavia)
Emäntä: kyllä sä kuule vielä yhden palan jaksat, ota nyt!
minä: kiitos en ota en tykkää kinkusta
Emäntä vetää palkokasvin nenään ja minä olen inhottava vieras jota ei enää kutsuta.
hah, tuttua mummolasta.
mä vaan jätän sen väkisin tarjotun lautasen syömättömänä pöydälle. en sano etten tykkää vaan kylmästi jätän syömättä. käännän puheen muihin asioihin ja olen kuin en olisi huomannutkaan täysinäistä lautasta edessäni.
pöydästä noustessa siitä emäntä taas kommentoi että "etkö nyt syönytkään!" siihen totean että en, kiitos vaan.
tällä kuviolla on menty jo vuosia.
Sama. Äitini on toivoton tyrkyttäjä. Hän tarjoaa alkumaljaksi puoli litraa kuumaa makeaa glögiä, pääruoaksi monen sortimentin kattauksen valtavia astiallisia ruokia, jälkiruoaksi puuroa ja kiisseliä ja sitten vielä kahvin kanssa torttuja, kakkuja, keksiä, pullaa ja isot lohkareet jäätelöä annoksina.
Vuosia olen yrittänyt äitini mieliksi syödä ja syödä. Nyt olen 45-vuotias ja paino kertyy helposti. En vain viitsi enkä jaksa syödä itseäni ähkyyn. Jätän jäätelön syömättä ja en ota santsikierrosta ruokia. Joskus jopa jätän glögin juomatta, koska tykkään enemmän niistä ruoista kuin siitä glögistä. Pullat ja kakut väistin jo noin kolmekymppisestä alkaen, koska pelottaa ne, kun ne on käyneet pakkasessa ja sulaneet ties kuinka monta kertaa jo... ehkä. Ja koska en vaan pidä pullista ja kakuista.
natsimutsi(?) kirjoitti:
Uusperheen mutkia...
Ärsyttää miehen lapset (10- ja 12-vuotiaat) mummulassaan käydessämme, kahvipöydästä napsitaan ennen pöytään kutsumista, keksilautanen tyhjennetään ihan kahteen pekkaan ja lisää herkkuja haetaan vielä kun ollaan omat mehut jo juotu. En kehtaa komentaa omassa mummulassaan ja isänsä ei näytä edes huomaavan moista. No, ehkä omassa mummulassa voi noin tehdä..
Ja kyse ei ole siitä että nälkäisinä mentäisiin kylään, päinvastoin vatsat täytetty juuri ennen mutta ei ole auttanut.
Tyytyväinen olen ko paikassa kyläillessämme ollut oman kolmivuotiaan käytöstapoihin ja häntä kiellän jos tarvis.
Siinähän se selityskin siten tuli kun isänsä ei näytä edes huomaavan. Ei varmasti näytä huomaavan edes sen teidän kolmivuotiaan kohdalla. Eli ukko odottaa että komennat hänenkin pentunsa kun entinen akka ei ole paikalla ja anoppi siunailee selän takana että aikamoinen lepsu se uusikin akka.
Äidin 60-vuotisjuhlissa eräs vähän yksinkertaisena tunnettu mies meni keskeneräiseen pöytään ennen muita ja kun voileistä ei oltu ehditty vielä kattaa, hän kaatoi öljyisen sormensa voirasiaan ja koukkasi sillä kunnon köntin leivälleen. Oli siis juuri korjannut traktoria eikä pessyt käsiään. Se koko rasia lensi sitten roskikseen...
Vierailija kirjoitti:
Olisi aivan hirveää jos tarjottavat loppuisi kesken järjestämieni juhlien. Siksi valmistan kaikkea aina reilusti, samalla vaivalla menevät. Ja vieraat saavat ottaa vaikka kuusi siivua kakkua, ihanaa että maistuu!
Mitä enemmän vieraat syövät sitä paremmalle mielelle tulee tämä emäntä :) ja jos joku pitää kekseistäni niin paljon että ottaa koko kulhon niin seuraavalla kerralla muistan ja leivon hänelle ekstraa vielä kotiin vietäväksi. Tai vien tuliaisiksi kun seuraavaksi menen kylään. Jos kerta vieraita kutsuu juhliin ja he saapuvat sinne, niin kyllä tarjoiltavat pitää olla kohdallaan. Vieraathan sen juhlan tekevät!!
No tässäkin on aste-eroja. Itsekin oon sitä mieltä, että tarjoiluja pitää olla niin paljon, ettei vieraan tarvitse mittatikun kanssa miettiä, kuinka paksun kakkusiivun voi ottaa ja teen ihan tarkoituksella vähän liikaa ruokaa, jos on vieraita tulossa. On mukavaa, että jengi santsaa ja näkee, että ruoka on ollut mieleen.
Liika on kuitenkin liikaa. Tässäkin ketjussa on ollut puhe armottomista rohmuista, jotka kiskovat napaansa absurdeja määriä tavaraa. Jos mä leivon vaikka uunipellillisen piirakkaa ja leikkaan sen vaikka 16 palaseen, en tietenkään laske, että siitä pitää nyt riittää 16 ihmiselle, mutta en myöskään odota - saati ois ilahtunut siitä - että joku lastaa lautaselleen 10-16 palaa heti kättelyssä. Jos joku pitää jostain tarjoiluista - vaikka kekseistä - tosi paljon, on musta täysin ok, että juhlien tai illanistujaisien loppupuolella tää tyyppi tyhjentää rääppeet kulhosta. (Ja joo, saattaisin mäkin leipoa sille lahjaksi tai kotiinviemisiksi samaa tavaraa myöhemmin.) Varsinkin, jos tarjolla on sen seitsemää sorttia, ois sekä vaivan että rahan kannalta turhan rankkaa varautua siihen, että yksi vieras syö joka lajia kahden aterian verran, vaikka pitäisikin notkuvista pöydistä.
(Omissa juhlissani leikkaan siis melkein aina kaikesta valmiiks isoja paloja, koska haluan, että vieraat voivat hyvillä mielin ottaa vähän enemmänkin heti kättelyssä eikä tarvitse nolostella pikkusiivujen kanssa. Sit jos ei maistu, voi aina leikata itselleen pienemmän palan. Traumat on jäänyt, koska tuun itse suvusta, jossa pitää käydä läpi sellanen rituaali (tiivistettynä: ota ny - emmää - otaota - *ottaa seitinohuen palan, syö sen* - eksää enempää - juuei - tässä tätä ny ois - emmää - ihan teitiä varten tein - no jos ny si) jos haluaa syödä jotain enemmän kun pienenpienen murusen ilman et kaikki sukulaiset päivittelee seuraavana päivänä keskenään, mikä rohmu se Marjatan (nimi muutettu) tyttö on. Sama setti pitää käydä läpi, jos haluaa esimerkiksi ottaa toisen keksin kahvipöydässä.)
En ole onneksi kohdannut törppöjä vieraita. Ehkä lähimpänä on yksi keliaakikkokaveri, joka tekee aina oharit. On tosi raivostuttavaa vääntää niitä gluteiinittomia systeemejä yhden ihmisen takia, kun se jättää systemaattisesti saapumatta ilman mitään ilmoitusta ja syytä. Nykyään en enää jaksa. Mulla on jotain gluteiinitonta kaupan valmistavaraa pakkasessa ja se saa sitten niitä syödäkseen, jos vaivautuu paikalle. Sama tyyppi myös marttyroituu tosi helposti, jos tarjolla on jotain, mitä hän ei saa syödä ja on käytännössä mahdoton, jos pitäisi joukolla valita joku ravintola.
Tutustuin maailman kammottavimpaan mieheen, yks tuttu seurustelee sen kanssa. Istuimme ravintolassa vierekkäin ( ikävä kyllä). Hän joi reilusti viiniä ja arvosteli ruokia kovaan ääneen. Syötyään nosti kankkuaan ja päästi ilmaa sinne minun suuntaani. Siis ilmeenkään värähtämättä. Ja tää on tosi. Siirryin kauemmaksi, olen vaan niin kohtelias, etten osannut sanoa mitään. Toivon, ettei koskaan enää mun tartte tätä takatukkaista kammotusta tavata. Tyttöystävänsä naurahteli kiusaantuneena.