Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju

Miksi te ette sano niille törpöille mitään?

Tämä ei ole olleenkaan paha, kun sitä vertaa tämän ketjun monen muun sukulaisiin, mutta ärsytti meitä.

Me olimme kutsuneet sukulaisia syömään. Asumme sen verran ahtaasti, että isoonkaan keittiö-ruokailutilaamme ei mahdu paikat kuin reilulle kymmenelle ja meitä ruokailijoita oli melkein parikymmentä. Parhaimmassa pöydässä (isoin, helpoimmin saavutettavissa jne.) istuivat tietysti vanhempamme ja muut vanhat sukulaiset. Juhlan kunniaksi siinä oli valkoinen liina kynttilöineen ja kukkineen.

Juhlaväen joukossa oli myös muutama lapsi. Meillä ei ole lapsia, mutta olimme yrittäneet tehdä kodistamme niin lapsiystävällisen kuin suinkin. Yksi huone, josta on näköyhteys ruokailutilaan, oli sisustettu kokonaan lapsille: siellä oli legot, koristeet joihin sai koskea, huoleton liina, led-kynttilät jne.

Toiset lapsiperheet ymmärsivätkin tämän huoneen idean ja hoiti lastensa ruokailut tyynesti siellä. Toinen taisi loukkaantua järjestelystä aika pahoin, sillä ruokailun päätyttyä ja kahvin alettua (kun kaikki olivat tietysti liikkuneet pöydistä tässä välissä) he linnoittautuivat lapsineen "pääpöytään", pyysivät suojakankaita valkoiselle liinalle ja sotkivat koko tienoon. Tästä seurasi tietysti se, että vanhat sukulaisemme yrittivät vähän varovaisesti etsiä itselleen paikkaa jostain sohvan nurkalta - tai sieltä lasten huoneesta.

Olisikohan tämän perheen mielestä vanhusten pitänyt istua alun alkaenkin siellä toisessa huoneessa ja kaikkien lasten parhailla paikoilla sotkemassa ja närppimässä? En vain voi ymmärtää tällaista kasvatustyyliä!

Olimme kerran silloisen mieheni kanssa lomamatkalla Bed and breakfast -tyylisessä majoituksessa, meitä oli matkaseurueessa kaksi pariskuntaa + kaksi poikamiestä. Kyseisen majapaikan aamiaishuone oli pieni, ja aamiainen oli katettu pöytäkohtaisesti, niin että jokaisessa pöydässä oli kahdelle henkilölle aamiaisruuat; leivät, leikkeleet, juustot, kasvikset, valmiiksi viipaleina lautasille laitettuna. No kävipä niin että eräänä aamuna tämä poikamies-pari oli herännyt ennen meitä pariskuntia, mennyt aamiaiselle ja syönyt KAIKISTA pöydistä kaikki leikkeleet ja juustot. En todellakaan meinannut uskoa silmiäni, että voiko tämä moukkamaisuus olla mahdollista, mutta kyllä vaan oli. Kun ihmeteltiin siinä että miksi meidän lautaset on tyhjiä niin kohauttelivat vaan olkapäitään suut täynnä leipää mussuttaen. Että terkkuja vaan, ahnekaisat.

Pitäisin täytekakut lukitussa kaapissa, kun kakkuvarasappi tulee käymään.

Jokaisella päivänsankarilla on oikeus leikata itse ensimmäinen pala kakusta.

Hääkakun leikkaaminen oli mielestäni todella häpeällistä.

Mitä kyseinen mies tekee tai on tehnyt työkseen? Onko hän psyykkisesti sairas?

Vierailija kirjoitti:

Yksi edesmennyt sukulaiseni oli helvetinmoinen tyrkyttäjä. Olen itse nopeasti reagoivaa sorttia, joten en vain syönyt mitään, paitsi että hellyin syömään yhden vartavasten minulle pakastimesta kaivetun jäätelön. Seuraavalla kerralla kahvipöydässä join vain kupin kahvia. Mulle ei vittuilla. No, tyrkyttäjän, joka muuten oli mies, poika tuli sitten meille kylään. Asuimme ulkomailla ja meillä oli pöydässä paikallista kahvileipää. Tämä tyrkyttäjän poika ei suostunut maistamaan. Kyllä silloin tiesin tehneeni oikein, kun aikanaan kieltäydyin. - Kun papparainen kuoli ja pojastakin tuli yli 5-kymppinen, hän lakkasi tyrkyttämästä.

En tajunnut tämän sepustuksen pointtia laisinkaan?

Miehen veljen lapsiin kyllä välillä menee hermo. Ihan mitä tahansa ruokaa laitat, alkaa hirveä show ja "hyi en syö tätä" "yäk tää on ällöä". Ymmärrän kyllä että lapset eivät aina osaa käyttäytyä, mutta kyllä se olisi vanhempien tehtävä sanoa että nyt hiljaa. Sitten alkaa se kaappien penkominen olisiko mitään heille kelpaavaa.. Yritän kyllä aina miettiä mistä vieraat pitäisivät, mutta jos tullaan kylään ilman varoitusaikaa, niin sitten syödään mitä tarjotaan tai otetaan omat eväät.

Vierailija kirjoitti:

Olimme kerran silloisen mieheni kanssa lomamatkalla Bed and breakfast -tyylisessä majoituksessa, meitä oli matkaseurueessa kaksi pariskuntaa + kaksi poikamiestä. Kyseisen majapaikan aamiaishuone oli pieni, ja aamiainen oli katettu pöytäkohtaisesti, niin että jokaisessa pöydässä oli kahdelle henkilölle aamiaisruuat; leivät, leikkeleet, juustot, kasvikset, valmiiksi viipaleina lautasille laitettuna. No kävipä niin että eräänä aamuna tämä poikamies-pari oli herännyt ennen meitä pariskuntia, mennyt aamiaiselle ja syönyt KAIKISTA pöydistä kaikki leikkeleet ja juustot. En todellakaan meinannut uskoa silmiäni, että voiko tämä moukkamaisuus olla mahdollista, mutta kyllä vaan oli. Kun ihmeteltiin siinä että miksi meidän lautaset on tyhjiä niin kohauttelivat vaan olkapäitään suut täynnä leipää mussuttaen. Että terkkuja vaan, ahnekaisat.

Tämä on kyllä käsittämätöntä. 

Vähän vastaava tapahtui joskus kun järjestimme juhannuksen meille. Siis kaksi yötä ja nyyttäriperiaate. Ei ollut edes montaa vierasta. Muut toivat melko reilulla kädellä grillattavaa ja napsittavaa, minä lupasin tarjota aamiaiset ja pääruoat. Vaimon sisko ei tuonut mitään, oma serkku pullapitkon.Luonnollisesti halvimman, mitä cittarista löytyi.

Ekana iltana grillatessa nämä kaksi olivat ensimmäisinä kattausten kimpussa. Meillä kun on pienehkö grilli, niin kaikille ei saanut kerralla grillattua joten päätimme pitää jatkuvan pöydän periaatteen, eli sitä tahtia syödään kun valmistuu. Eipä tullut mieleen, että aikuisille pitäisi kertoa, että otetaan niin että jokainen vuorollaan, eikä niin, että hyökätään tarjoiluvadin kimppuun heti kun sinne tule lisää ruokaa. Kerkesivät rohmuamaan jo kolmatta makkaraa/varrasta tms. kun minä itse ja pari vierasta emme olleet ehtineet ottaa vielä yhtään mitään. Tässä kohtaa kyllä jo melko tiukkasanaisesti kehoitin pitämään näpit kurissa kunnes kaikki ovat saaneet edes jotain.

Sama toistui aamiaisella seuraavana päivänä, lappasivat käytänössä kahteen pekkaan kaikki pekonit ja vähänkään hyvät värkit, ja sitten hihkuivat hitaammin herääville että nopeat syövät hitaat. Molemmat siis tuolloin lähemmäs 30v. 

Jotenkin tuollaiseen ei osaa heti reagoida, sitä vain ihmettelee kuinka moukkia ja röyhkeitä omaan napaan tuijottajia toiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on tarina varsinaisesta joka-äidin-unelmavävystä. Sisareni oli tapaillut jo tovin erästä miestä ja ajatteli esitellä hänet vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Äitini kutsui koko katraan heille koolle ja oli valmistellut tapansa mukaan oikein kunnon neljän ruokalajin illallisen, varsinainen foodie kun on. Kun siirryimme pöytään, tämä mies pälyili ympärilleen etsivän näköisenä. Äitini sitten kysyi, että onko jokin hukassa, johon ukko vastasi, että onko kastikkeet missä. Hiljaisuus valtasi pöydän ja valehtelematta kaikki muut taisi tiiviisti tuijottaa edessään nököttävää ravintolatasoista kampasimpukka-annosta. Mies jatkoi sitten, kun kukaan ei häntä heti ymmärtänyt, että niin tabascot ja muut on tainnut unohtua pöydästä. Äiti sitten toi miehen eteen sen kymmentä sorttia maustekastiketta tabascosta savuaromiin ja tämä uusi tuttavuus lappoi niitä jokaisen annoksen päälle niin, että kaikki kirjaimellisesti hautautui kastikkeen alle. Ja ihmetteli vielä, miten muut pystyvät syömään niin mautonta ruokaa :D Siskoni ja tämän miehen parisuhde päättyi kuulemma automatkalla kotiin...

Heh. Tällainen tyyppi on niin tuttu työpaikan lounasruokailuista. Joka ikinen ruokalaji pitää sotkea niillä kastikkeilla. Harmitonta mutta huvittavaa :)

Pari kesää sitten pidettiin ukille 90-vuotisjuhlat. Emme tilanneet ruokia pitopalvelusta, vaan jokainen sukulainen teki jotain, esimerkiksi itse leivoin piirakan ja veli teki salaatin. Eräs sukulainen (yhtä läheinen ukille kuin minä) toi juhliin pikkuleipiä ja ilmoitti, että raaka-aineista ja työstä hän voisi ottaa 20 euroa. Menin niin hämilleni, että maksoin hänelle nuo 20 euroa, mainiten kuitenkin muiden tuoneen tarjoilut ihan ilman vaatimuksia.

Juhlat menivät mukavasti, ja kun lähdön aika koitti, sukulainen kysyi löytyisikö pientä muovipussia. Annoin pussin, ja hän lähti painelemaan kotiinsa ylijääneet pikkuleivät muovipussissa. Sellaista sillä kertaa.

Toisten lapsilta usein kuultua (minulla ei ole omia);

- Otatko tätä vähäsen kun huomasin ettet laittanut lautaselle, maista nyt edes pikkasen?

- En mä tykkää.

- Oletko maistanut tätä aiemmin?

- Ei mutta isä/äiti sanoo ettei se ole hyvää.

Eli vanhemmat ei tykkää ruuista, sanoo sen ääneen lapsen kuullen jolloin lapsella kamalat ennakkoluulot.

Tähän olen siis törmännyt vain Suomessa ja olen asunut 7 muussa maassa elämäni aikana.

Vierailija kirjoitti:

Olimme illanvietossa työkaverin luona ja meille oli valmistettu erilaisia lihoja, oli kanaa, kalaa, nautaa ja lammasta. Lammas näytti erittäin herkulliselta joten minä ja eräs työkaveri otettiin sitä. Samalla meitä hieman vanhempi naispuolinen työkaveri alkoi huutaa että yök te syötte lampaita ja että miten te voitte ottaa lammasta kun meillä oli maalla karitsoja kun olin lapsi, ja että hän kuulee mielessään että ne meidän lihat huutaa että mää, bää!

Tuommoiset voisi pitää omana tietonaan eikä huutaa muiden syöjien, eikä emännän kuullen! Moukkaa junttia käytöstä!!

Oi voi, mullakin on tällainen työkaveri! Ravintolassa työporukalla käydessämme arvosteli kovaan ääneen tilaamaani karitsa-annosta. Ne pienet söpöt eläimet laitumella telmivät ja sitten minä hirviö tulen ja syön. Tuolloin hiljeni, kun totesin vain, että onneksi sun ei tarvitse tätä syödä. Mutta muutenkin on kova arvostelemaan "ai kauhee miten iso pihvi, miten sä voit ton syödä"-tyylisesti. Julkisesti hän itse on lähes kasvissyöjä (liha käy, jos se on erityisen herkullisen näköistä) ja närkkii jotain salaattia, mutta reilusta ylipainosta voi päätellä, että kotona maistuu muukin.

Muuten tämä ketju on parasta av:ta pitkään aikaan! Vaikka olenkin vähän järkyttynyt miten törppöjä ihmisiä jotkut voivat olla!

Vierailija kirjoitti:

Pari kesää sitten pidettiin ukille 90-vuotisjuhlat. Emme tilanneet ruokia pitopalvelusta, vaan jokainen sukulainen teki jotain, esimerkiksi itse leivoin piirakan ja veli teki salaatin. Eräs sukulainen (yhtä läheinen ukille kuin minä) toi juhliin pikkuleipiä ja ilmoitti, että raaka-aineista ja työstä hän voisi ottaa 20 euroa. Menin niin hämilleni, että maksoin hänelle nuo 20 euroa, mainiten kuitenkin muiden tuoneen tarjoilut ihan ilman vaatimuksia.

 

Juhlat menivät mukavasti, ja kun lähdön aika koitti, sukulainen kysyi löytyisikö pientä muovipussia. Annoin pussin, ja hän lähti painelemaan kotiinsa ylijääneet pikkuleivät muovipussissa. Sellaista sillä kertaa.

Tuollainen saituus on oikeasti järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kesää sitten pidettiin ukille 90-vuotisjuhlat. Emme tilanneet ruokia pitopalvelusta, vaan jokainen sukulainen teki jotain, esimerkiksi itse leivoin piirakan ja veli teki salaatin. Eräs sukulainen (yhtä läheinen ukille kuin minä) toi juhliin pikkuleipiä ja ilmoitti, että raaka-aineista ja työstä hän voisi ottaa 20 euroa. Menin niin hämilleni, että maksoin hänelle nuo 20 euroa, mainiten kuitenkin muiden tuoneen tarjoilut ihan ilman vaatimuksia.

 

Juhlat menivät mukavasti, ja kun lähdön aika koitti, sukulainen kysyi löytyisikö pientä muovipussia. Annoin pussin, ja hän lähti painelemaan kotiinsa ylijääneet pikkuleivät muovipussissa. Sellaista sillä kertaa.

Tuollainen saituus on oikeasti järkyttävää.

Jep. Etenkin kun kyseinen sukulainen on toiselta puolelta sukuaan perinyt lähes miljoonan euron verran omaisuutta. :)

Minut on lapsesta saakka opetettu maistamaan kaikkea ja vasta sitten sai sanoa jos piti tai ei. Minulla on huonoja kokemuksia erittäin ruokanirsosta tapauksesta.

Minä toin uuden kundikaverin vanhempien luokse meidän kotitaloon jouluna illalliselle, tästä aikaa yli 10 vuotta. Laitamme pöytään kaikki perinteiset herkut ja muutakin eli jokaiselle löytyy varmasti monta syötävää sorttia. No tämä osottautui varsinaiseksi ruokanirppikseksi, tajusin sen jonkin aikaa tapailtuamme että jauhelihapizza-olut-cokis-hampurilaistyyppiähän tämä. Miten semmoisen kanssa pystyisi edes matkustamaan missään?!

Rosollia ei voinut ottaa koska siinä on keitettyjä vihanneksia, sillisalaattia ei voinut ottaa koska siinä on kalaa ja keitettyjä vihanneksia, mitään laatikoita ei voinut ottaa koska niissä oli keitettyjä vihanneksia, perunalaatikko oli imellytetty joten sen täytyy olla pahaa, mitään savu- tai kylmäsavukalaa ei voinut ottaa koska ne oli kalaa, kinkussa oli läskiä päällä niin sekään ei kelvannut, jälkiruuissa oli luumua (joulutortut, luumujäädyke) joten niitä ei voinut ottaa. Lihapullissa oli paistettua sipulia joka näkyi palasina, joten niitä ei voinut ottaa ym ym ym! Kaikesta  noin 15 muustakin ruuasta löytyi jotain vikaa. Salaatit ei kelvanneet koska niissä oli tuoreita vihanneksia!

Sitten hän murjotti koska meillä ei ollut mitään syömäkelpoista!

Äiti oli ihan neuvoton, ja täytyy sanoa että kaikkien mielestä meillä on aina ollut tosi hyvät pidot sama milloin ollaan juhlia järjestetty, joten tuo ruokanirsokäytös oli jotain aivan pöyristyttävää.

Loppujen lopuksi äitini putsasi siistin kinkkupalan hänelle kaikesta ylimääräisestä ja hän pureskeli sitä. Aika köyhä joululautanen. Sinappikaan ei kelvannut koska se on pahaa, ketsuppi oli ok! :D

Koko perheeni ihmetteli tapausta jälkeenpäin että mistä hitosta minä olin tuollaisen löytänyt.

Voitte kuvitella että tuosta tyypistä tuli exä uuteenvuoteen mennessä. Toivottavasti löysi itselleen jauhelihapizza-olut-cokis-hampurilaisnaisen.

Kaverin naapurissa on 60v nainen joka leipoo kerran vuodessa sukulaisilleen piparkakut, käy jakamassa ne ja laskee että paljonko työ ja raaka-aineet tulivat maksamaan ja veloittaa näiltä ne. Jopa omalta yli 80v äidiltään kehtasi nyhtää monta euroa rahaa muutamasta joulupiparista!!! Kehtaa vielä leuhkia sillä että paljonko tienasi. Sukulaiset maksavat käsitykseni mukaan mielellään tuolle niistä, koska eivät jaksa katsoa ja kuunnella sen kilahteluja että miten he käyttävät häntä hyväkseen jonain leipurina. Jos eivät ottaisi pipareita niin johan siitäkin alkaisi huuto että kun hänen leipomat eivät kelpaa.

Katsoitteko Solsidanin uusintoja sunnuntaina (tulevat Avalta taas ensi lauantaina)?

Siinä olivat lähdössä viettämään juhannusta porukalla ja pihi-Ove änkeää mukaan mutta hälle sanottiin että voi lähteä mukaan saareen jos ei tuo kauppahallista savuankeriaita (jotka maksaa helvetisti) eli tuo ankeriasjuttu oli juoni yrittää saada häntä olla tulematta sinne vaimoineen koska ei raaskisi ostaa.

Perillä kävi ilmi ettei nämä tuoneet pyydettyjä savuankeriaita vaan kassissa oli Lidlistä ostettua matjessilliä, suolaa, näkkäriä ja suolatikkuja! :D

Ei tällaisia ihmisiä voi olla, eihän? :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että ärsytti, kun sukulaislapsi haki pöydästä keksejä ennen kuin oltiin pöytään kutsuttu. Ruoka oltiin siis syöty alle, ja seuraavaksi oli jälkkärikahvien aika. No, pöytään kun istuttiin, niin cup cakeja hän rohmusi kolme, keksejä veteli n. 5-10 kappaletta ja sen jälkeen kävi lupaa kysymättä olohuoneen lipastolta löytyneiden joulusuklaiden kimppuun. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.

 

Ja emäntäkään ei ilmeisesti saanut suutaan auki?

emännän tehtävä ei ole kasvattaa toisten lapsia. Se on jokaisen vanhemman itse tajuttava, että hillitsee lastensa rohmuamista. Vaikka fyysisesti oman lapsen käteen tarttumalla ja kauniisti sanomalla "nyt pidä pieni paussi ahmimisessa, että muutkin saavat"

Jokaisen vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsensa. Mutta itse näen myös, että emäntä olisi voinut sano vanhemmille kohteliaasti, että "kerrotteko lapsellenne että ei ole soveliasta noin vain mennä pöydästä rohmuamaan ennen kuin on kutsuttu ja että toisten kaappeja ei saa availla?". Jos lapsi olisi ollut tuttu niin että on ollut kylässä/muuten vain tutumpi, niin silloin voi mielestäni komentaa toisten lapsia. 

Appivanhempani ja varsinkin anoppi ovat rasittavia juhlavieraita. Ruoka hotkitaan, määrällisesti paljon ja sitten ähkitään että tulipa syötyä liikaa. Mitään ei ns.maistella, vaan lapotaan iso annos ja sitten valitetaan liiasta ruoasta. Olen oppinut heille varaamaan tuplamäärän jotta muutkin vieraat saavat;).  Eräänkin kerran anoppi kysyi minulta meinaanko syödä täytekakun koristeruusun, sanoin etten, veteli myös sen napaansa ähkien vedettyään ensin kolme reilua palaa kakkua (ja muita suolaisia ja makeita tarjottavia).

Ns.hienossa ravintolassa sama meno jatkuu, ruoat mätetään rivakasti ja kysellään enkö syö jälkiruokaa kun jäin odottamaan että tarjoilija ehtii tuoda kahvit kaveriksi... ja minä en kestä sitä ruoka suussa puhumista! Ei ehkä maailman kauheimpia rikoksia, mutta osoittaa tiettyä käytöstapojen puutetta. Muutoin ihan ok sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sohvallanukahtelijamiehellä on paitsi todella paha käytöstapojen puute, niin aivan salettiin myös jonkun asteen diabetes, kuten joku ehdottikin. Ei ole normaalia sammua ruoka suussa. Veikkaan, että on vatsakas eikä liikunta maistu.

No tota. Ei diabeteksen oireisiin kuulu ruuan jälkeen nukahtelu.