Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Uuden vuoden nyyttäreissä puolet tulivat ilman tuomista ja toivat myös kavereita (ilman tuomisia) mukana. Paitsi että ruokaa oli alunperinkin liian vähän, nämä sankarit lastasivat lautasensa ensimmäisinä täyteen yhtään ajattelematta vieraiden lukumäärää suhteutettuna tarjoiluihin. Ruuan tuoneille jäi jaettavaksi suunnilleen vain parin sentin siivu pizzaa kun kukaan ei raaskinut sitä ottaa ja jättää muita täysin ilman.
Ei oo todellista! Tulee ihan mieleen opiskeluajat, kun kaveriporukkamme ainut työssäkäyvä jäsen saapui jok'ikiseen illanviettoon kaupan halvin keksipaketti ja pari pirkka-siideriä mukanaan. Joskus sovittiin vastuualueet nyyttärituomisiin joihinkin isompiin pippaloihin ja tämä tyyppi sai tehtäväkseen salaatin. Salaatti oli kurkku ja kukkakaali, sellaisinaan. Muiden tuomiset kelpasivat oikein runsain määrin kyllä ja muiden yhteisiksi tuomia viinipulloja oltiin oikein ensimmäisenä availemassa ja kaatamassa oikein lasin täydeltä... Ja mikäli jotain jäi jäljelle, oli hän kädet ojossa ensimmäisenä ottamassa mukaansa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Oltiin syömään menossa kolmikirjaimiselle huoltoasemalle syömään reissussa kun oltiin. Juuri ennen saapui lauma uussuomalaisia käpälöimään buffettia paljain sormin ja maistelemaan kaikkia. Eivät käyneet kun vessassa mutta ohimennen.
Ei huvittanut sitten enää mennä syömään.
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me järjestettiin mieheni kanssa mun syntymäpäiväni kunniaksi isot pirskeet pihallamme, täytin 30 ja näimme monta viikkoa vaivaa, esim. rakensimme itse pihallemme katoksen ja sinne baaritiskin, koristelimme piharakennuksen seinät, minä väkersin jos jonkin sortin sapuskaa tarjolle, mies teki helevetin ison ämpäriin boolia, suunnittelimme erilaisia joukkuepelejä ja hankimme palkinnot jne.
No, paikalle saapui sitten kaksi mieheni ystävää (jotka tunsin ja olin kutsunut) tyttöystävineen (siskokset). En tuntenut näitä siskoksia ollenkaan entuudestaan. Kummallakaan ei luonnollisesti ollut mitään tuomisia mukanaan, en tosin ollut mitään lahjoja pyytänytkään, mutta monet toivat silti jotain pientä. No, pihalla sitten nämä neitokaiset ensimmäisinä ryntäsivät tarjoilupöydän kimppuun tyhjentämään vadin-pari ihan tyhjiksi ihan kahdestaan, niin ettei muille jäänyt kyseisistä ruoista mitään. Siitä sitten baaritiskille, missä oli viinipulloja muutama rivissä ja mukit vieressä, niin kumpikin sisko nappasi itselleen oman pullon kainaloonsa ja paineli pihakeinuun tyhjentämään sitä!
Yhteenkään peliin eivät tietenkään osallistuneet, mutta nämä ratkiriemukkaat kuokkavieraat muistivat kuitenkin kumpainenkin tunkea kassinsa täyteen tarjolla olleita olut- ja siideritölkkejä mukanaan vietäväksi. Tämä siis sen jälkeen kun olivat ensin käyneet sisältä etsimässä itselleen yösijaa. Olivat löytäneet oikein hyvän paikan, mutta kun ilmoitin, että kyllä nuo sohvat ja patjat on varattu mun ystäville, joista moni oli tullut useamman tunnin ajomatkan päästä, meni kummallakin naama norsunvitulle, raukat kun joutuivat ottamaan taksin kotiin, ja sehän maksoi ainakin 15€. Minkä luultavasti senkin jomman kumman poikaystävä maksoi.
Ei jumalauta. Paras ystäväni kyseli seuraavana päivänä, että "ketä ne eukot oikein oli?" ja mitäs siihen muuta kuin rehellisti vastaamaan, etten todellakaan tuntenut, eikä ole tämän jälkeen hinkua tutustuakaan.
No, jokunen kuukausi myöhemmin järjestimme talkoot, meillä oli iso remontti menossa ja moni kaveri ilmottautui mukaan sillä periaatteella, että he auttavat, me lämmitämme saunan sitten illalla, tarjoamme safkat ja juomat. Ja kas kas; kun olimme huhkineet useamman tunnin hiki hatussa ja saaneet hommat kuosiin, sauna oli lämpeämässä ja istuskelimme oluet kädessä pihalla juttelemassa, portti aukeaa ja nämä samat siskoksethan siellä kahdestaan(!), "Mooooi, teillä on kuulema talkoot", ja ihan pokerinaamalla kävelivät jäillä täytetystä tynnyristä hakemaan siideritölkit!!
Oli juu talkoot. Tänään päivällä (kello oli tässä vaiheessa n.22.00). Ensinnäkin, en edelleenkään tuntenut kyseisiä pimuja, toisekseen en ollut missään vaiheessa pyytänyt heitä meille, ja kolmanneksi, miten helvetissä joku kehtaa tulla kuokkimaan toisten talkoisiin pistämättä tikkua ristiin vain ilmaisen viinan toivossa?! Mulla sumeni niin kovin päässä, että ilmoitin lähteväni sisälle ja sanoin miehelleni, että "Hoida nuo vittuun täältä". Oli pakko poistua, tai muuten olis tapahtunut kauheita.
Terveisiä vaan kyseisille idioottisiskoksille, jos tunnistatte itsenne. Ja äidillenne kanssa, suosittelen kyseistä rouvaa tarkistamaan kasvatusmetodinsa.
4:lle unohtui vielä sanoa, että jos sinun vain on mahdollista kutsua tuota perhettä myöhemmin, niin minä kutsuisin. Eivät tyhjennä lautasia muiden nokan edestä. Me ollaan kutsuttu tuo perhe, josta kirjoitin vähän myöhemmin kuin muut. Ongelma tulee vaan silloin kun joku toinen perhe ei pääse aikaisemmin vaan tulevat yhtä aikaa tai myöhemmin kuin rohmuperhe.
t. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sumeni niin kovin päässä, että ilmoitin lähteväni sisälle ja sanoin miehelleni, että "Hoida nuo vittuun täältä". Oli pakko poistua, tai muuten olis tapahtunut kauheita.
Olet sankarini! Tuollaisiin lokkeihin ei tehoa kuin suora puhe/toiminta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni poika on valitettavasti ääliö. Sen ehkä ymmärtää sitä kautta, että on perheen pitkään työstetty ainokainen, paljon keskenmenoja ollut ennen tätä poikaa ja pojan jälkeenkin, kunnes lääkäri kielsi enää yrittämästä, kun meinas miehen eksäkullalta henki aikanaan lähteä viimeistä keskenmenoa pusertaessa.
Nyt tämä kultanuppu on neljäkymppinen. Viimeinen tyttöystävänsä on kyllä saanut ainakin vähäksi aikaa jotain käytöstapoja istutettua kultanuppuun, nykyään nimittäin tämä ihminen osaa jo sanoa joskus edes kiitos. Mutta välillä tulee lunta tupaan edelleen. Saattaa tallustella sisään ja kysyä mitä vitun p-kaa tää on (pöydässä joku pata tai keitto). Meidän uudesta kodista (7 vuotta sitten): ai tämmönen lato. Jos ruoka ei maistu niin hän ei hienostele vaan sanoo että hyi h-tti. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 11 vuotta. En ole syy miehen ja hänen eksänsä eroon, mutta voin tietysti ymmärtää että alkuun oli varmaan hänellä sopeutumisvaikeuksia. Se tuskin nyt kuitenkan enää asiaa selittää, kun ollaan oltu jo näin kauan yksissä, olen kelvannut lastensa vahdiksi ja muutenkin tukijoukoksi ja olkapääksi monella tavalla. Mieheni on välillä ollut surullinen, että mikä meni pieleen, kerran ymmärsin hänen jostain puheestaan eksänsä kanssa (jossain sukujuhlissa oltiin ja juttelivat kun oltiin samassa pöydässä), että molemmat jotenkin ajattelevat kyseisen pojan olevan jollain lailla vammainen. Siitä kyllä hermostuinkin ja sanoin jälkeenpäin miehelle että kai lapsesta tulee outo jos sitä kohtelee niin ettei siltä muka voi mitään vaatia kun se on mukamas vammainen...
Hoh pitkä vuodatus, sorry. Mutta siis, tämä herra ottaa mua välillä kyllä päähän. Surullisinta on tietty että hänen lapset alkaa olla siinä iässä että ottavat oppia isästään. Onneksi pojalle tuli ero lasten äidistä, joten ehkä lapset saavat parempia vaikutteita jostain muualta...
Poikaystävän veli on semmonen että se syö ihan kamalan paljon. Isoihin juhliin (esmi. Mun lakkiaiset) varataan aina tyyliin kaksi palaa piirakkaa/kakkua kun yleensä vieraat nyt ei ihan ylettömästi syö. Yleensä jää joka sorttia jonkin verran yli. Mutta tälle veljelle ei ollq vissiin opetettu sitä että juhlissa ei ole tarkoitus syödä koko pöytää tyhjäksi.
Yksin veteli melkein pellillisen piirakkaa, todella paljon kakkua ja karjalanpiirakoita niin että piti kaupasta isän lähteä hakemaan lisää kun itsetehdy loppui. Mietin vaan koko ajan että kummoista kasvattamista tuommonen käytös... Itse vieraana juhlissa en edes kehtaa syödä niin paljoa koska pelkään ettei muille myöhemmin tulijolle riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää kälynin
Synttäreillä useimmilla on tapana odottaa että pyydetään pöytään, aina kaikki ei ole valmiina kun vieraat saapuu.
Jotkut kysyvät tarvitsenko apua jne.
Käly sanoo "Moi! Oi, näyttääpä hyvältä!", onnittelee synttärisankaria (minä, mieheni tai joku lapsista) ja istuu alas syömään.
Ai sä oot tehny näitä hyviä keksiä! (Juu, olis kivaa jos joku muukin saisi maistaa) Oi että, hyvää et sul on näitä nyt niin paljon et voi syödä ilman morkkista (juu, et ikinä.arvaa miksi niitä on paljon... )
Oi miten hyvää kakkua, saanko kotiin jos sitä jää?
No, siinä vaiheessa kun on valmista niin onhan kaikki kuulleet että syötävät maistuu ainakin ja kaikkea uskaltaa maistaa.
Mitä enemmän laitan, sitä enemmän hän syö.. Mutta joo, kivaa kun maistuu ja tuntuuhan kehut hyvältä.
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Kuinka kaukaisia sukulaisia te oikein kutsutte johonkin synttäreille? Jotkut pyöreet vielä ymmärrän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Mielestäni sopiva nyrkkisääntö on maltillinen lautasellinen tai pala kaikkea ensimmäisellä kierroksella. Lisää voi santsata sitten, jos on jäljellä sen jälkeen kun kaikki ovat ottaneet sen oman maltillisen annoksensa. Ei niin, että kaksi pullaa, puolikas piirakka, kourallinen keksejä ja mussuttamaan. Jos tarjolla on yksi piirakka, niin siitä aikuinen aika nopeasti laskee sopivan kokoisen palan, minkälaisen ottaessa kaikille vieraille riittää samankokoinen pala. Ja jos ei osaa, ei ehkä kannata rynnistää ensimmäisenä pöytään.
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..
Tässä on kyllä jänniä kulttuurieroja havaittavissa, muutaman ystäväni kanssa kun ollaan juteltu aiheesta. Osa kokee tarjoilujen välttämisen juurikin niin, ettei kelpaa ja on noloa, kun taas osa niin, että ei vain jostain syystä halua ottaa tai vieras ei halua vaivata emäntää, jos pitäisikin olla jotain erityishuomioitavaa tarjoiluissa.
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..
Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Tässä on kyllä jänniä kulttuurieroja havaittavissa, muutaman ystäväni kanssa kun ollaan juteltu aiheesta. Osa kokee tarjoilujen välttämisen juurikin niin, ettei kelpaa ja on noloa, kun taas
osa niin, että ei vain jostain syystä halua
ottaa tai vieras ei halua vaivata
emäntää, jos pitäisikin olla jotainerityishuomioitavaa tarjoiluissa.
ei tarvitse keksiä allergioita, voi ihan suoraan sanoa että " haluan kahvin kahvina, kiitos" tms. Jotkut eivät vain halua kahvinsa kanssa mitään ja se on
ok. Mutta asiam voisi sanoa suoraan!
Uuden vuoden nyyttäreissä puolet tulivat ilman tuomista ja toivat myös kavereita (ilman tuomisia) mukana. Paitsi että ruokaa oli alunperinkin liian vähän, nämä sankarit lastasivat lautasensa ensimmäisinä täyteen yhtään ajattelematta vieraiden lukumäärää suhteutettuna tarjoiluihin. Ruuan tuoneille jäi jaettavaksi suunnilleen vain parin sentin siivu pizzaa kun kukaan ei raaskinut sitä ottaa ja jättää muita täysin ilman.