Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Minä ihan järkytyin kun luen tätäkin viestiä. Minä en enää kutsuisi tuollaisia syömään, tai jos kutsuisin, niin reilusti muiden vieraiden jo syötyä, että noille ahmateille ei jäisi niin paljoa syötävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukkoni leikkaa AINA ensimmäisen palan täytekakusta, esim syntymäpäiväkakusta. Ei nyt niin kauhean iso juttunole, mutta hänellä on aina kauhea "kiire" eikä ehdi rauhassa odottaa että esim synttärisankari leikkaisi sen ekan palan. Meillä on lasten syntymäpäiväjuhlistä jokaikiseltä vuodelta kuva, jossa lapsi puhaltaa kynttilöitä kakusta, josta on jo silpaistu viipale appiukon napaan. Hän muuten aikoinaan häissämme leikkasi ekana myös hääkakkumme. Oletan että se oli hän, pala siitä puuttui.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni poika on valitettavasti ääliö. Sen ehkä ymmärtää sitä kautta, että on perheen pitkään työstetty ainokainen, paljon keskenmenoja ollut ennen tätä poikaa ja pojan jälkeenkin, kunnes lääkäri kielsi enää yrittämästä, kun meinas miehen eksäkullalta henki aikanaan lähteä viimeistä keskenmenoa pusertaessa.
Nyt tämä kultanuppu on neljäkymppinen. Viimeinen tyttöystävänsä on kyllä saanut ainakin vähäksi aikaa jotain käytöstapoja istutettua kultanuppuun, nykyään nimittäin tämä ihminen osaa jo sanoa joskus edes kiitos. Mutta välillä tulee lunta tupaan edelleen. Saattaa tallustella sisään ja kysyä mitä vitun p-kaa tää on (pöydässä joku pata tai keitto). Meidän uudesta kodista (7 vuotta sitten): ai tämmönen lato. Jos ruoka ei maistu niin hän ei hienostele vaan sanoo että hyi h-tti. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 11 vuotta. En ole syy miehen ja hänen eksänsä eroon, mutta voin tietysti ymmärtää että alkuun oli varmaan hänellä sopeutumisvaikeuksia. Se tuskin nyt kuitenkan enää asiaa selittää, kun ollaan oltu jo näin kauan yksissä, olen kelvannut lastensa vahdiksi ja muutenkin tukijoukoksi ja olkapääksi monella tavalla. Mieheni on välillä ollut surullinen, että mikä meni pieleen, kerran ymmärsin hänen jostain puheestaan eksänsä kanssa (jossain sukujuhlissa oltiin ja juttelivat kun oltiin samassa pöydässä), että molemmat jotenkin ajattelevat kyseisen pojan olevan jollain lailla vammainen. Siitä kyllä hermostuinkin ja sanoin jälkeenpäin miehelle että kai lapsesta tulee outo jos sitä kohtelee niin ettei siltä muka voi mitään vaatia kun se on mukamas vammainen...
Hoh pitkä vuodatus, sorry. Mutta siis, tämä herra ottaa mua välillä kyllä päähän. Surullisinta on tietty että hänen lapset alkaa olla siinä iässä että ottavat oppia isästään. Onneksi pojalle tuli ero lasten äidistä, joten ehkä lapset saavat parempia vaikutteita jostain muualta...
No jonkinlainen vammainenhan tuollainen ihminen on. Ei kaikkien ole tarkoitus jatkaa sukua, kertoo jo paljon se, että on jatkuvia keskenmenoja. Ei kaikkien geenit ole terveitä ja elinkelpoisia, ei sellaisia pitäisi väkisellä (ja keinotekoisesti) saada jatkumaan jos ei helposti ja normaalisti hedelmöity.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuttavapiirissä on mies, joka tulee ensinnäkin kuusi henkisen perheensä kanssa aina "ilmaisenruuan" - bileisiin. Kotona eivät syö kuin pienen aamiaisen ja sitten paastotaan iltaan.
Tää mies omii sen pitsapala lautasen itselleen ja sen ryystettyään napaansa menee vartti niin täydessä unessa. Ihan sama mitkä juhlat.
Rouvallaan on useita kuvia illanistujaisista ja synttäreiltä, kun tää tyyppi kuorsaa leveässä takakenossa (kulmasohvissa aina omii sen kulmapaikan) suuauki, murut rinnuksilla ja tyhjä vati masun päällä. Aina ne jaksaa niistä huumoria löytää, pitävät niin uskomattoman hauskoina kuvina. Lähinnä säälittävän surullista. Eivät tajua, että sille jätkälle nauretaan ja tavoilleen, ei niille hellusille kuville.
Itse mä lopetin noiden kutsumisen perheenä. Rouva on tervetullut tyttöjeniltaan, lapset lasten synttäreille (näkyy isänsä opit!).. Pari kertaa sitten tää mies on vaan tullut, vielä takaovesta sisään "rääppijäisiin", kun on varsinaista juhlakansaa ollut paikalla. Vielä arvostellut siinä tarjottavien vähyyden, niin vähintään sipsikulhon kanssa sitten nukahtanut sohvalle.
Miksen sano? Miksen tee mitään? Koska en halua kasvattaa aikuista miestä, jos tapoja ei ole tuon enempää, niin...
Tuosta juhliin paastoamisesta olen huomauttanut muutamia kertoja, kun heillä on esim lasten synttärit ollut, niin meillä on ruoka ennen synttäreitä. Juurikin, ettei muksut mätä herkkuja älyttömiä määriä. Sitä se mies ihmettelee, että tulette juhliin vatsat täynnä? Kyllä, että jää tarjottavia muillekin. ;)
Lisäksi kun heidän bileissään on aika niukasti aina tarjottavia. Jos et itse vie mennessäs, niin ilman jäät. Uuden vuoden istujaisissa isäntä tarjosi tasan yhden punaviini pullon 10 aikuista kohden. Kyllähän tuo tiedetään, että niiden istujaiset on aina nyyttärit. Hauskaa on kuitenkin ollut. Varsinkin sitten, kun tuo itseään täynnä oleva isäntä nukahtaa uuniperunoidensa jälkeen.
En edes tiedä miksi alkoi tuo nukahtelu niin ärsyttämään :D
Ei siis tekstissä, vaan mielikuvassa.
Ja kyllähän sinä asialle jotain teetkin, kun et kutsu kyseistä herrasmiestä juhliin. Omaa törppöyttään se on jos änkeää paikalle kutsumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuttavapiirissä on mies, joka tulee ensinnäkin kuusi henkisen perheensä kanssa aina "ilmaisenruuan" - bileisiin. Kotona eivät syö kuin pienen aamiaisen ja sitten paastotaan iltaan.
Tää mies omii sen pitsapala lautasen itselleen ja sen ryystettyään napaansa menee vartti niin täydessä unessa. Ihan sama mitkä juhlat.
Rouvallaan on useita kuvia illanistujaisista ja synttäreiltä, kun tää tyyppi kuorsaa leveässä takakenossa (kulmasohvissa aina omii sen kulmapaikan) suuauki, murut rinnuksilla ja tyhjä vati masun päällä. Aina ne jaksaa niistä huumoria löytää, pitävät niin uskomattoman hauskoina kuvina. Lähinnä säälittävän surullista. Eivät tajua, että sille jätkälle nauretaan ja tavoilleen, ei niille hellusille kuville.
Itse mä lopetin noiden kutsumisen perheenä. Rouva on tervetullut tyttöjeniltaan, lapset lasten synttäreille (näkyy isänsä opit!).. Pari kertaa sitten tää mies on vaan tullut, vielä takaovesta sisään "rääppijäisiin", kun on varsinaista juhlakansaa ollut paikalla. Vielä arvostellut siinä tarjottavien vähyyden, niin vähintään sipsikulhon kanssa sitten nukahtanut sohvalle.
Miksen sano? Miksen tee mitään? Koska en halua kasvattaa aikuista miestä, jos tapoja ei ole tuon enempää, niin...
Tuosta juhliin paastoamisesta olen huomauttanut muutamia kertoja, kun heillä on esim lasten synttärit ollut, niin meillä on ruoka ennen synttäreitä. Juurikin, ettei muksut mätä herkkuja älyttömiä määriä. Sitä se mies ihmettelee, että tulette juhliin vatsat täynnä? Kyllä, että jää tarjottavia muillekin. ;)
Lisäksi kun heidän bileissään on aika niukasti aina tarjottavia. Jos et itse vie mennessäs, niin ilman jäät. Uuden vuoden istujaisissa isäntä tarjosi tasan yhden punaviini pullon 10 aikuista kohden. Kyllähän tuo tiedetään, että niiden istujaiset on aina nyyttärit. Hauskaa on kuitenkin ollut. Varsinkin sitten, kun tuo itseään täynnä oleva isäntä nukahtaa uuniperunoidensa jälkeen.
En edes tiedä miksi alkoi tuo nukahtelu niin ärsyttämään :D
Ei siis tekstissä, vaan mielikuvassa.
Ja kyllähän sinä asialle jotain teetkin, kun et kutsu kyseistä herrasmiestä juhliin. Omaa törppöyttään se on jos änkeää paikalle kutsumatta.
Totta teenhän mä. Tuo sen nukahtaminen kulminoitui erään ystävän lapsen rippijuhlilla. Siinä se kuorsas komeesti piirakkalastin jälkeen, kun me muut ruusukupeista nautimme sievästi kahvia. Huudeltiin sitten sen porauksen yli kuulumisia.
Sitähän ei edes saa hetkessä hereille, vaikkei silleen alko-ongelmaakaan ole. Se syö ittensä tainnoksiin. Oon vinkannut, että voisi ehkä verensokereiden mittaus olla paikallaan, kun noin totaalisesti vaipuu koomaan syötyään.
Kerran se tuli meille kutsumatta ja nukahti kesken prinsessasynttäreiden. Senpä takia se Siskonpedin sketsi prinsessajuhlista sai spesiaalin merkityksen, vaikkei tuolla ollutkaan nättiä päällä. Tytär tuli prinsessana ja isä tuli "rääppiäisiin", kun täällä vielä oli vastaanottokesken. Silloin tyttöset olivat hämillään, kun aikuinen mies kuorsas sohvalla, kun he bilettivät.
Jossain vaiheessa se sitten säpsähtää hereille ja paukkii ulos saatesanoin "aha, joho, taas se uni maitto!" hieroo päätään mennessään. Ei kiitosta ei moikkaa. Se vaan lähtee, kuten tuleekin. Nykyään pidetään ovet lukossa, ei ole ilmestynyt. Tai kahden viikon päästä taas olisi juhlat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme illanvietossa työkaverin luona ja meille oli valmistettu erilaisia lihoja, oli kanaa, kalaa, nautaa ja lammasta. Lammas näytti erittäin herkulliselta joten minä ja eräs työkaveri otettiin sitä. Samalla meitä hieman vanhempi naispuolinen työkaveri alkoi huutaa että yök te syötte lampaita ja että miten te voitte ottaa lammasta kun meillä oli maalla karitsoja kun olin lapsi, ja että hän kuulee mielessään että ne meidän lihat huutaa että mää, bää!
Tuommoiset voisi pitää omana tietonaan eikä huutaa muiden syöjien, eikä emännän kuullen! Moukkaa junttia käytöstä!!
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoni leikkaa AINA ensimmäisen palan täytekakusta, esim syntymäpäiväkakusta. Ei nyt niin kauhean iso juttunole, mutta hänellä on aina kauhea "kiire" eikä ehdi rauhassa odottaa että esim synttärisankari leikkaisi sen ekan palan. Meillä on lasten syntymäpäiväjuhlistä jokaikiseltä vuodelta kuva, jossa lapsi puhaltaa kynttilöitä kakusta, josta on jo silpaistu viipale appiukon napaan. Hän muuten aikoinaan häissämme leikkasi ekana myös hääkakkumme. Oletan että se oli hän, pala siitä puuttui.
Nyt pärähti kahvit näytölle! Ikimuistoista: appi was here! :D Törkeetä, mutta pakkohan tuollaiseen on huumorilla suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset on todella ruokakranttua porukkaa ja irvistelee melkein kaikelle, ihme että matkustavat lentäen etelään, Aasiaan tai muualle jossa näitä turvallisia suomimössöjä ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä että niin monelle on sattunut rohmuperheitä vieraaksi. Itsellä vähän päinvastaisia kokemuksia. Koen emäntänä tosi loukkaavaksi sen, jos vaivalla valmistamaani ruokaa ei suostuta edes maistamaan tai sitten otetaan näön vuoksi minimaalisen pieni määrä. Se on sama kuin sanoisi suoraan että hyi yäk, onpa pahaa, olet surkea kokki. Mielestäni kuitenkin teen ihan hyvää ruokaa ja oma perhe tykkää.
Samoin tuntuu että nykyään joka toisella on jokin erikoisruokavalio. Ymmärrän hyvin keliakian ja laktoosi-intoleranssin. Niihin aina varaudun, leivon ja kokkaan vieraan ruokavalion mukaisesti. Jotenkin kuitenkin nyppii karppaajat, vegetaristit, omatoimigluteenittomat, laihduttajat ja muut ties mitkä fruitaristit. Tunnen itseni jotenkin tyhmäksi, kun minä olen aina se, joka mukaudun tekemään esim. vähähiilarista ruokaa koko porukalle. Koen, että emäntänä ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, jos vieras ilmoittaa ennen tuloaan, että en sitten syö sitä enkä sitä. En vain osaa olla muuta kuin vieraanvarainen, huoh. Itselleni ei tulisi mieleenkään esittää kylään mennessä jotain vaatimuksia tarjoilujen suhteen.
Olet kyllä vaikeinta emäntätyyppiä miellyttää. Minulla on eettinen vakaumus, joka vaikuttaa ruokavaliooni. En koskaan pakota ketään tekemään minulle ruokia, mutta pahimpia ovat ne, jotka samaan aikaan suureleisesti kieltää tuomasta eväitä ja kuitenkin hiiltyy tarjoamansa ruoka ei ole ruokavalioni mukaista. Tai sitten marttyroityy kun olisi halunnut itse syödä jotain muuta, mutta nyt oli pakko tehdä tätä erikoisruokavaliosen vuoksi (kun se, että tuon omat tai vaikka jotain kaikille maisteltavaksi ei kuitenkaan käynyt).
Oma kokemukseni on meidän uuden asunnon tupareista. Olin kutsunut kavereita, kaikki tietää meidän ruokavalion ja suurin osa on arvomaailmaltaan ainakin lähelle liippaava. Puolisollani on kuitenkin yksi erittäin mukava työkaveri, jonka uusi tyttöystävä oli kuuleman mukaan vähän ennakkoluuloisempaa sorttia. Ei siinä mitään, toivotin tervetulleeksi, sillä minun puolestani saa jättää maistamatta tai maistaa ja olla tykkäämättä, saa poistua ajoissa jos haluaa syödä muualla, saa syödä eväitä.
Tämä pariskunta kuitenkin tuli paikalle ajoissa, niinpä puolisoni lähti esittelemään työkaverilleen meidän kotia ja myöhemmin pihalle odottelemaan muita vieraita. Kaverin tyttöystävä sanoi haluavansa auttaa sisällä ja hän tuli olohuoneeseen ihmettelemään tarjottavia. Olin kattanut pöytää jo reilu puolilleen ja hääräsin keittiössä viimeisten kakkujen ja piiraiden koristelujen ja esillepanojen kanssa. Kuulin olohuoneesta aina kysymyksen "Mitä tää x-värinen y-ruokatuote on? Näyttää oudolle?". Vastailin reippaasti, olen tottunut kysymyksiin ja tiesin kyseisen henkilön olevan ihan perussekasyöjä. Eihän tässä mitään, mutta kun sitten toin viimeisiä piirakoita pöytään oli jokaista ruokalajia maistettu vähän ja PISTETTY TAKAISIN. Tai sitten keskellä kakkuja oli lusikalla/sormella kaapimisen jälki. Kuka normaali aikuinen ihminen tekee noin? En pysty käsittämään.
Lusikoitakin oli ottanut vain yhden, eli hän maistoi jo suussaan olleella lusikalla toisesta kakusta. HYI! Eipä siinä auttanut kun paloitella ja asetella kaikki uusiksi ja mainita asiasta muille. Ei olla kutsuttu heitä sittemmin ja kohteliaasti kieltäydyttiin syömästä heilläkin, en haluaisi noilla hygieniastandardeilla valmistettua ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin sovittu että vieraita tulee meille uudeksi vuodeksi. Olin viimeisillämi raskaana ja viikkoa ennen uuttavuotta poikamme syntyi yllättäen muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa. No, ei se mitään, ajattelimme että pidetään kuitenkin istujaiset, mukavahan se on ystäviä tavata. Kuitenkaan aika ei sitten riittänyt omatekoisiin tarjoiluihin vaan hankimme enimmät syömiset kaupasta puolivalmiina ja teimme muutamia helppoja tarjottavia myös itse (muffinseja jne).
Vieraat saapuivat paikalle ja ensimmäinen kysyi jo tullessaan miksei ruoka ole pöydässä, on nälkä ja marssi itse jääkaapille hakemaan syötävää (!?) Mieheni siinä hikipäässä laittoi tarjottavia esille kun itse imetin makuuhuoneessa (imetys ei lähtenytkään ihan onnistuneesti käyntiin, joten jouduin aika paljon käyttämään siihen aikaa) ja samaan aikaan tämä yksi istui pöydässä ja söi.
Toinen vieras valitti siitä että "nysväsin" vaan vauvan kanssa ja että "toivottavasti tosta ei tuu semmonen joka ei osaa puhua mistään muusta kuin lapsista". Kolmas ihmetteli ääneenmiksi tarjotaan puolivalmiita.
Kun lähtivät niin itkuhan siinä pääsi, niin epäkohteliailta tuntuivat. Tosin he olivat kaikki lapsettomia eli ehkä eivät ymmärtäneet, että pari viikkoa synnytyksen jälkeen elämä on vielä täynnä uuden opettelua. Eli koitan ymmärtää heitä kuitenkin.
Yksi edesmennyt sukulaiseni oli helvetinmoinen tyrkyttäjä. Olen itse nopeasti reagoivaa sorttia, joten en vain syönyt mitään, paitsi että hellyin syömään yhden vartavasten minulle pakastimesta kaivetun jäätelön. Seuraavalla kerralla kahvipöydässä join vain kupin kahvia. Mulle ei vittuilla. No, tyrkyttäjän, joka muuten oli mies, poika tuli sitten meille kylään. Asuimme ulkomailla ja meillä oli pöydässä paikallista kahvileipää. Tämä tyrkyttäjän poika ei suostunut maistamaan. Kyllä silloin tiesin tehneeni oikein, kun aikanaan kieltäydyin. - Kun papparainen kuoli ja pojastakin tuli yli 5-kymppinen, hän lakkasi tyrkyttämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla sohvallanukahtelijamiehellä on paitsi todella paha käytöstapojen puute, niin aivan salettiin myös jonkun asteen diabetes, kuten joku ehdottikin. Ei ole normaalia sammua ruoka suussa. Veikkaan, että on vatsakas eikä liikunta maistu.
Olen tästä joskus oman aloituksen tänne AVlle kirjoittanutkin, mutta siis : Ystäväpiirissäni on ihminen joka on allerginen maidolle, kalalle, pähkinälle ja millehän vielä. Tykkäämme järjestää illallisia/lounaita, joissa jokainen tuo jotakin pöytään. Tai käymme yhdessä kaupassa ja maksamme ostokset tasan. Meillä on muutama muukin, joilla on allergioita(itselläni paprika ja chili) ja joskus saatamme tehdä sitten niin, että jos joku haluaa esim. salaattiinsa fetaa (ja muut eivät halua/voi syödä) niin kyseinen henkilö ostaa sen itse, ja lisää sen vasta lautaselleen. Eli kukaan ei maksa ylimääräistä, eikä altistu kyseiselle tuotteelle. Joskus on tehty kahta kastiketta, esim. maidoton ja tomaatiton.
Ystäväni silti aina, siis aina, valittaa ja huomauttelee siitä, ettei voi syödä maitoa/kalaa/yms. Saattaa kommentoida fetaa ostaneelle, että niin minähän en tuota voi syödä.
Ja tätä tapahtuu myös ravintoloissa. Jos joku tilaa maidollisen tai kalallisen tai pähkinäisen annoksen, valitus alkaa. Niin minähän en noita voi syödä, tai, ai että otit tommosta mitä minä en voi syödä. Ja kyllä olemme joskus kysyneet miten herkkä hän on kalalle, että voiko olla samassa pöydässä/keittiössä jossa on kalaa. Vastaus on, että voi olla, että haju ei ole ongelma ei vain voi syödä.
Hän valittaa myös kahviloissa maidosta. Jos käymme kahvilla ja otan tavallisen kahvin ja kaadan siihen tilkan maitoa, alkaa valitus niin minähän en voi juoda tuota, miksi otit semmoista mitä minä en voi juoda? Ja hän siis itse tilaa kahvinsa mustana. Henkilökohtaisesti en voi juoda mustaa kahvia, koska se käy mahaan.
Ymmärtäisin valittamisen, jos muilla olisi todella hienot annokset jotain todella herkullista (esim. kahvilla jos ottaisi valkosuklaalaten kermavaahdolla ja suklaakakun pähkinärouheella, ystävän juodessa pelkkää mustaa kahvia) mutta näin ei ole. Saatta olla ihan tavan kahvia, jossa tilkka maitoa ja johan kuuluu "kun en minä tuota voi juoda"
Muutaman kerran huomauttanut kahvilassa, että noh sullahan on sitä varten oma kahvi johon ei sinun tarvitse laittaa maitoa.
Huh kun olikin vuodatus, ärsyttää vain hiukan:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuttavapiirissä on mies, joka tulee ensinnäkin kuusi henkisen perheensä kanssa aina "ilmaisenruuan" - bileisiin. Kotona eivät syö kuin pienen aamiaisen ja sitten paastotaan iltaan.
Tää mies omii sen pitsapala lautasen itselleen ja sen ryystettyään napaansa menee vartti niin täydessä unessa. Ihan sama mitkä juhlat.
Rouvallaan on useita kuvia illanistujaisista ja synttäreiltä, kun tää tyyppi kuorsaa leveässä takakenossa (kulmasohvissa aina omii sen kulmapaikan) suuauki, murut rinnuksilla ja tyhjä vati masun päällä. Aina ne jaksaa niistä huumoria löytää, pitävät niin uskomattoman hauskoina kuvina. Lähinnä säälittävän surullista. Eivät tajua, että sille jätkälle nauretaan ja tavoilleen, ei niille hellusille kuville.
Itse mä lopetin noiden kutsumisen perheenä. Rouva on tervetullut tyttöjeniltaan, lapset lasten synttäreille (näkyy isänsä opit!).. Pari kertaa sitten tää mies on vaan tullut, vielä takaovesta sisään "rääppijäisiin", kun on varsinaista juhlakansaa ollut paikalla. Vielä arvostellut siinä tarjottavien vähyyden, niin vähintään sipsikulhon kanssa sitten nukahtanut sohvalle.
Miksen sano? Miksen tee mitään? Koska en halua kasvattaa aikuista miestä, jos tapoja ei ole tuon enempää, niin...
Tuosta juhliin paastoamisesta olen huomauttanut muutamia kertoja, kun heillä on esim lasten synttärit ollut, niin meillä on ruoka ennen synttäreitä. Juurikin, ettei muksut mätä herkkuja älyttömiä määriä. Sitä se mies ihmettelee, että tulette juhliin vatsat täynnä? Kyllä, että jää tarjottavia muillekin. ;)
Lisäksi kun heidän bileissään on aika niukasti aina tarjottavia. Jos et itse vie mennessäs, niin ilman jäät. Uuden vuoden istujaisissa isäntä tarjosi tasan yhden punaviini pullon 10 aikuista kohden. Kyllähän tuo tiedetään, että niiden istujaiset on aina nyyttärit. Hauskaa on kuitenkin ollut. Varsinkin sitten, kun tuo itseään täynnä oleva isäntä nukahtaa uuniperunoidensa jälkeen.
En edes tiedä miksi alkoi tuo nukahtelu niin ärsyttämään :D
Ei siis tekstissä, vaan mielikuvassa.
Ja kyllähän sinä asialle jotain teetkin, kun et kutsu kyseistä herrasmiestä juhliin. Omaa törppöyttään se on jos änkeää paikalle kutsumatta.
Totta teenhän mä. Tuo sen nukahtaminen kulminoitui erään ystävän lapsen rippijuhlilla. Siinä se kuorsas komeesti piirakkalastin jälkeen, kun me muut ruusukupeista nautimme sievästi kahvia. Huudeltiin sitten sen porauksen yli kuulumisia.
Sitähän ei edes saa hetkessä hereille, vaikkei silleen alko-ongelmaakaan ole. Se syö ittensä tainnoksiin. Oon vinkannut, että voisi ehkä verensokereiden mittaus olla paikallaan, kun noin totaalisesti vaipuu koomaan syötyään.
Kerran se tuli meille kutsumatta ja nukahti kesken prinsessasynttäreiden. Senpä takia se Siskonpedin sketsi prinsessajuhlista sai spesiaalin merkityksen, vaikkei tuolla ollutkaan nättiä päällä. Tytär tuli prinsessana ja isä tuli "rääppiäisiin", kun täällä vielä oli vastaanottokesken. Silloin tyttöset olivat hämillään, kun aikuinen mies kuorsas sohvalla, kun he bilettivät.
Jossain vaiheessa se sitten säpsähtää hereille ja paukkii ulos saatesanoin "aha, joho, taas se uni maitto!" hieroo päätään mennessään. Ei kiitosta ei moikkaa. Se vaan lähtee, kuten tuleekin. Nykyään pidetään ovet lukossa, ei ole ilmestynyt. Tai kahden viikon päästä taas olisi juhlat...
Piti oikein pari kertaa lukea tajutakseni ettei tuossa lukenut vastaanottokeskus :D Täytyy kai jättää uutiset vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin sovittu että vieraita tulee meille uudeksi vuodeksi. Olin viimeisillämi raskaana ja viikkoa ennen uuttavuotta poikamme syntyi yllättäen muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa. No, ei se mitään, ajattelimme että pidetään kuitenkin istujaiset, mukavahan se on ystäviä tavata. Kuitenkaan aika ei sitten riittänyt omatekoisiin tarjoiluihin vaan hankimme enimmät syömiset kaupasta puolivalmiina ja teimme muutamia helppoja tarjottavia myös itse (muffinseja jne).
Vieraat saapuivat paikalle ja ensimmäinen kysyi jo tullessaan miksei ruoka ole pöydässä, on nälkä ja marssi itse jääkaapille hakemaan syötävää (!?) Mieheni siinä hikipäässä laittoi tarjottavia esille kun itse imetin makuuhuoneessa (imetys ei lähtenytkään ihan onnistuneesti käyntiin, joten jouduin aika paljon käyttämään siihen aikaa) ja samaan aikaan tämä yksi istui pöydässä ja söi.
Toinen vieras valitti siitä että "nysväsin" vaan vauvan kanssa ja että "toivottavasti tosta ei tuu semmonen joka ei osaa puhua mistään muusta kuin lapsista". Kolmas ihmetteli ääneenmiksi tarjotaan puolivalmiita.
Kun lähtivät niin itkuhan siinä pääsi, niin epäkohteliailta tuntuivat. Tosin he olivat kaikki lapsettomia eli ehkä eivät ymmärtäneet, että pari viikkoa synnytyksen jälkeen elämä on vielä täynnä uuden opettelua. Eli koitan ymmärtää heitä kuitenkin.
Ei tuollaisia tarvi ymmärtää. Moukkamainen käytös on moukkamaista käytöstä, oli lapsia tai ei. Itseäni hiiltää aina, kun joku ottaa asiakseen arvostella ruokaa. Oli sitten kyseessä vieras omissa juhlissani, jonkun toisen juhlissa, tai työpaikan taukotilassa. Jos ei miellytä niin turpa tukkoon, ei aikuisen tarvi kaikkea sanoa ääneen. Se on hirmuisen epäkohteliasta.
Tiedä sitten miksi tämä niin nyppii, mutta meillä oli aikoinaan töissä ihminen, joka söi joka päivä ruoaksi pussipuuroa johon lisättiin vain vesi. Ja kun puhui mitä oli kokkaillut kotona, niin se oli juuri makaronilaatikkoa tai jauhelihakastiketta. Jos jollain oli eväänä vaikka pastaa tai hänen mielestään erikoisen näköistä ruokaa, niin kommentit oli luokkaa: kamalan näköistä, varmaan TOOOSI hyvää tai hyi en kyllä tommosta söis.
Erikoisen ruoan kriteerit täyttivät mm. tortillan, spagetti bolognese ja lasagne jossa oli tonnikalaa lihan sijaan. Ei silti, vaikka olisi ollut se pinaattikeitto, niin sekin oli pahan näköistä koska hänen äitinsä oli tehnyt tietyn väristä aina.
Ja kyseessä yli 50v nainen. Ei paha juttu, mutta ärsytti.
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan heittää ylimääräistä ruokaa roskiin. Joten yritän kyllä tehdä tarpeeksi, mutta en missään tapauksessa liikaa ruokia tarjolle. En tykkää myöskään syödä tai tarjoilla uudestaan pöydällä seisoneita ruokia.
Mieheni on hankala. Hänen mielestään kahvia keitetään 1 kuppi vierasta kohti, pullaa pitää olla niin monta kuin syöjääkin ja yleensäkään mitään ylimääräistä ei saisi olla. Ja kun itsekään en mikään ruoan haaskaaja kylläkään ole niin ärsyttää. Sama mies voi huoletta ottaa sen viimeisen piirakan palasen itselleen santsiksi.... vaikka joku vieraista ei olis saanut vielä yhtään. Grr. Mutta kai tossa miehessä jotain hyviäkin puolia on kun sitä pidän tässä elämässäni. Ongelman on minun kun edes kuuntelen häntä tässä asiassa. Eli tarinan opetus: nainen, ajattele omalla järjellä, älä kuuntele miehen mielipiteitä, ovat huonoja.
Kun miehesi leipoo pullan per kahvittelija, kokeile tehdä itsekin pullaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi edesmennyt sukulaiseni oli helvetinmoinen tyrkyttäjä. Olen itse nopeasti reagoivaa sorttia, joten en vain syönyt mitään, paitsi että hellyin syömään yhden vartavasten minulle pakastimesta kaivetun jäätelön. Seuraavalla kerralla kahvipöydässä join vain kupin kahvia. Mulle ei vittuilla. No, tyrkyttäjän, joka muuten oli mies, poika tuli sitten meille kylään. Asuimme ulkomailla ja meillä oli pöydässä paikallista kahvileipää. Tämä tyrkyttäjän poika ei suostunut maistamaan. Kyllä silloin tiesin tehneeni oikein, kun aikanaan kieltäydyin. - Kun papparainen kuoli ja pojastakin tuli yli 5-kymppinen, hän lakkasi tyrkyttämästä.
Olisikohan aika kasvaa aikuiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä joskus oman aloituksen tänne AVlle kirjoittanutkin, mutta siis : Ystäväpiirissäni on ihminen joka on allerginen maidolle, kalalle, pähkinälle ja millehän vielä. Tykkäämme järjestää illallisia/lounaita, joissa jokainen tuo jotakin pöytään. Tai käymme yhdessä kaupassa ja maksamme ostokset tasan. Meillä on muutama muukin, joilla on allergioita(itselläni paprika ja chili) ja joskus saatamme tehdä sitten niin, että jos joku haluaa esim. salaattiinsa fetaa (ja muut eivät halua/voi syödä) niin kyseinen henkilö ostaa sen itse, ja lisää sen vasta lautaselleen. Eli kukaan ei maksa ylimääräistä, eikä altistu kyseiselle tuotteelle. Joskus on tehty kahta kastiketta, esim. maidoton ja tomaatiton.
Ystäväni silti aina, siis aina, valittaa ja huomauttelee siitä, ettei voi syödä maitoa/kalaa/yms. Saattaa kommentoida fetaa ostaneelle, että niin minähän en tuota voi syödä.
Ja tätä tapahtuu myös ravintoloissa. Jos joku tilaa maidollisen tai kalallisen tai pähkinäisen annoksen, valitus alkaa. Niin minähän en noita voi syödä, tai, ai että otit tommosta mitä minä en voi syödä. Ja kyllä olemme joskus kysyneet miten herkkä hän on kalalle, että voiko olla samassa pöydässä/keittiössä jossa on kalaa. Vastaus on, että voi olla, että haju ei ole ongelma ei vain voi syödä.
Hän valittaa myös kahviloissa maidosta. Jos käymme kahvilla ja otan tavallisen kahvin ja kaadan siihen tilkan maitoa, alkaa valitus niin minähän en voi juoda tuota, miksi otit semmoista mitä minä en voi juoda? Ja hän siis itse tilaa kahvinsa mustana. Henkilökohtaisesti en voi juoda mustaa kahvia, koska se käy mahaan.
Ymmärtäisin valittamisen, jos muilla olisi todella hienot annokset jotain todella herkullista (esim. kahvilla jos ottaisi valkosuklaalaten kermavaahdolla ja suklaakakun pähkinärouheella, ystävän juodessa pelkkää mustaa kahvia) mutta näin ei ole. Saatta olla ihan tavan kahvia, jossa tilkka maitoa ja johan kuuluu "kun en minä tuota voi juoda"
Muutaman kerran huomauttanut kahvilassa, että noh sullahan on sitä varten oma kahvi johon ei sinun tarvitse laittaa maitoa.
Huh kun olikin vuodatus, ärsyttää vain hiukan:D
Omituista! Joskus noita ystävien allergioita on rasittavaa seurata vierestä. Hirveän nälkäisinä mennään syömään ravintolaan, siellä sitten alkaa pitkä ja rasittava jankkaus kaikesta mitä ruoka vain ei saa sisältää. Ja kun lopulta on saatu tilaukset sisään ja varmasti omanlaista ruokaa niin pöytään tuotavista alkupaloista napitaan mitä sattuu - maallikkonakin näkee, että niissä on montaakin ainesta joita juuri oli kieltänyt laittamaan ruokaansa... No, ehkä tuo on jonkinlaista siedätystä, pieninä määrinä näyttää kaikki menevän. Nuo oikeasti vaarallisesti allergiset ovat asia erikseen, heidän hysteriansa ymmärtää kun on hengestä kyse, mutta tällainen " oikullinen allergia" on joskus hieman raskasta ympäristölle..
Minulla taas on tarina varsinaisesta joka-äidin-unelmavävystä. Sisareni oli tapaillut jo tovin erästä miestä ja ajatteli esitellä hänet vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Äitini kutsui koko katraan heille koolle ja oli valmistellut tapansa mukaan oikein kunnon neljän ruokalajin illallisen, varsinainen foodie kun on. Kun siirryimme pöytään, tämä mies pälyili ympärilleen etsivän näköisenä. Äitini sitten kysyi, että onko jokin hukassa, johon ukko vastasi, että onko kastikkeet missä. Hiljaisuus valtasi pöydän ja valehtelematta kaikki muut taisi tiiviisti tuijottaa edessään nököttävää ravintolatasoista kampasimpukka-annosta. Mies jatkoi sitten, kun kukaan ei häntä heti ymmärtänyt, että niin tabascot ja muut on tainnut unohtua pöydästä. Äiti sitten toi miehen eteen sen kymmentä sorttia maustekastiketta tabascosta savuaromiin ja tämä uusi tuttavuus lappoi niitä jokaisen annoksen päälle niin, että kaikki kirjaimellisesti hautautui kastikkeen alle. Ja ihmetteli vielä, miten muut pystyvät syömään niin mautonta ruokaa :D Siskoni ja tämän miehen parisuhde päättyi kuulemma automatkalla kotiin...
Tätä ne tekevät ruokakauppojen "salaattibaareissakin", eli syövät niitä salaattitarpeita paljain käsin ja ilmaiseksi. Olivat sylkeneet myyjän päälle, joka oli tullut kieltämään.