Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Luciano kirjoitti:
Kannattaisko tehdä sitä ruokaa vähän lisää jos ne ahneet syö aina paljon? Ahdistavaa sekin kun kylässä on välillä liian vähän ruokaa ja kukaan ei kehtaa syödä vatsaansa täyteen. Meillä tehdään aina vähän "liikaa" ja syödään jämät sitten seuraavana pvänä.
Vaan kun mikään ei riitä. Samat tyypit syövät kaiken joka tapauksessa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin kaverini poikaystävän ensimmäistä kertaa, kun molemmat tulivat luokseni kahville. Juttelin siinä niitä näitä kaverini kanssa, mutta sivusilmällä huomasin jotain kummallista tapahtuvan tämän poikaystävän suunnalla. Tämä mies oli juuri saanut kahvinsa ryystettyä ja tunki paraikaa servettiä kainaloonsa. Yritin esittää, etten huomaa mitään, mutta mies jatkoi hommiaan: puristettuaan jonkin aikaa servettiä kainalossaan hän otti sen pois, haistoi sitä ja työnsi sen kahvikuppiinsa. Onhan se tietysti kesällä hyvä varmistaa, haiseeko hieltä vai ei... Taisin ottaa sen mehustetun servetin pois kahvikupista tyyliin pyykkipojalla tai vastaavalla.
Olen varmaan itse suvun/tuttavapiirini törpöin vieras ruokapöydässä :'D Tykkään syödä paljon jos tarjolla on hyvää ruokaa, kotonakin kun teen lasagnea, syön siitä heti puolet. Mutta koskaan en syö niin, etteikö muille jäisi mitään. Annan muiden santsatakin ensin. Ja jos jokin ruoka on "pahaa", en sitä ääneen ala haukkumaan, vaan jätän suosiolla muiden syötäväksi.
Eräille sukulaisilleni tämäkin on silti ongelma, ja kesämökillä olen nyt kahtena vuonna ostanut ja valmistanut omat ruokani, kun siitä v*ttuilusta ei muuten tullut loppua. Jos otin esim. kaksi pihviä (kun niitä pihvejä oli paistettu paljon ja kaikki muut olivat jo saaneet tarpeekseen, kaksi teini-ikäistä suursyömäripoikaakin) niin äitini ja enoni alkoivat naureskelemaan kuinka syön "miehen annoksia". Toisena päivänä oli paistettu lohta, josta kovasti pidän, ja otin sitä palasen (tämän jälkeen toinen serkkuni santsasi lautaselleen kaiken lopun lohen, 2x niin ison palan kuin olin itse ottanut) ja sain hirveän valitusryöpyn, kun enolle ei minun takiani ollut jäänyt yhtään. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää, itsekin ruokapöytään myöhässä tulleena, että eno oli vielä lenkillä ja tulossa syömään vasta puolen tunnin kuluttua :D
Tuolloin ruokaa kuitenkin oli edes joten kuten tarpeeksi. Itku meinasi tulla kun kerran tulin nälkäisenä päivällispöytään, kun en ollut ehtinyt aamulla syödä kuin pienen aamupalan ja ollut koko päivän menossa, ja enon vaimo oli laittanut pyttipannua. Siinä oli, aivan totta kuulkaa, kaksi palaa nakkia ja kolme palaa perunaa per syöjä :D Toisen kerran taas en ehtinyt ruoalle ollenkaan, jolloin äitini oli hyvyydessään säästänyt minulle tähteet. Todellakin tähteet; siinä oli peukalonpään kokoinen pala läskistä lihaa, vielä pienempi pala chilillä kuorrutettua kanaa (pelkkä jänne oikeastaan) ja pari lohkoperunaa ja iso kasa raakaa parsakaalia, joka ei ollut muille syöjille kelvannut.
Joten siitä asti hankin omat ruoat. Ensi kerralla pitää kyllä muistaa hankkia mausteetkin, niitä ei yllättäin mökillä ollutkaan kun viime kesänä makkarasoppaa itselleni keittelin. Maistui tiskivedeltä, plus sen keittämiseen kului noin 1,5 tuntia aikaa, koska käyttööni annettiin vain hitaasti lämpenevä takalevy. (muut keittivät pikalevyllä perunoita omaksi ruoakseen)
-Lyhyt ja hoikka nainen
Ps. Vähän törppöä on muuten myös enoni suhtautuminen vaimonsa kokkailuihin. Ensimmäisenä mökkikesänä tämä oli keittänyt kasviksia enon mielestä liikaa, jolloin eno piti ruokapöydässä pitkän paasauksen siitä, miten parsaa ja porkkanaa pitää PURRA ja mössöt on vauvoille. (itse pidän pehmeäksi keitetyistä vihanneksista, ja nekin "liian pehmeät" olivat liian kovia) Jokaisena seuraavana mökkikesänä, jokaisella aterialla, vaimo on erikseen kysynyt ovatko vihannekset nyt hyviä? Ja eno sitten arvostellut joko on tai ei. Tekisi kovasti mieleni sanoa että herra on hyvä ja kokkaa ite jos ei muiden tekemät kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
Asuin vuosia Ranskassa ja tätä tapahtui myös tosi usein siellä, kun yritin tarjota silloin tällöin suomalaisia ruokia. Kyse ei aina ollut edes mistään maalaisjunteista, vaan pariisilaisista korkeakoulutetuista ihmisistä. Outoudet, joista valitettiin mm. lakkahillo ja leipäjuusto, karjalanpiirakat ja mustamakkara puolukkahillolla (verimakkarat ovat ihan tavallinen, pidetty ruoka myös Ranskassa, ei siis pitäisi olla mitenkään outo, paitsi tuo puolukkahillo sivussa) + piparkakut sinihomejuustolla.
Tästä tuli muuten mieleen, että ystäväni asui pari vuotta Etelä-Koreassa ja palasi sieltä takaisin Suomeen mukanaan liuta paikallisia reseptejä ja järjesti meille muille sitten illanistujaiset, jossa tarjoili näitä ruokia. Yksi vieraista saapui paikalle, tutkaili hetken nyrpeällä ilmeellä tarjottavia ja totesi, että 'yäk emmä kyl tost voi mitää syyä' ja keskittyi sen sijaan pelkästään ryyppäämään (soju siis kuitenkin kyllä kelpasi oikein hyvin). :)
Itse olen sitä mieltä että kaikkea pitää maistaa ja jos jokin näyttää ettei voi syödä, ottaa jotain muuta! Siis, ihan päiväkodeissakin opettavat lapselle, että kaikkea pitää maistaa! Itselle ei tulisi mieleenkään katsoa tarjoilua ja sanoa yök!! Ja jos epäilen, että onko siinä jtn mitä en voi syödä kysyn ja sitten nypin ne pois. Ihan ihmeellistä touhua...
Minkä ihmeen takia kaikkea pitäisi maistaa? Ei tietenkään tarvitse yök sanoa, mutta ei kenelläkään pitäisi olla velvollisuutta syödä. Jos ei maistu, on syömättä.
Meillä yksi ihmeellisimmistä ruokavieraista on ollut eräs, joka oli kasvatettu maistamaan kaikkea ja tätä sitten julisti opettavaiseen sävyyn. Kertoi vielä, että saa kyseisestä ruuasta vatsavaivoja, mutta maistaa kuitenkin kun on niin kohtelias ihminen. Vaihtoehtoja pöydässä olisi kyllä löytynyt. Meillä ei todellakaan toivota, että vieraat maistelevat itselleen sopimattomia tai epäilyttäviä ruokia, vaan toivotaan että he ottaisivat jotain muuta ja kaikki voisivat nauttia illasta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi aivan hirveää jos tarjottavat loppuisi kesken järjestämieni juhlien. Siksi valmistan kaikkea aina reilusti, samalla vaivalla menevät. Ja vieraat saavat ottaa vaikka kuusi siivua kakkua, ihanaa että maistuu!
Mitä enemmän vieraat syövät sitä paremmalle mielelle tulee tämä emäntä :) ja jos joku pitää kekseistäni niin paljon että ottaa koko kulhon niin seuraavalla kerralla muistan ja leivon hänelle ekstraa vielä kotiin vietäväksi. Tai vien tuliaisiksi kun seuraavaksi menen kylään. Jos kerta vieraita kutsuu juhliin ja he saapuvat sinne, niin kyllä tarjoiltavat pitää olla kohdallaan. Vieraathan sen juhlan tekevät!!
Pilaat tän ketjun idean, senkin marttyyriapina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin anoppi! Vihaan, kun jos ottaa ekana, niin pitää laskea oikeen että nyt otan yhden perunan niin mulle kolmelle jää myös 1. Nälkä siis usein jää.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Niinpä! Siis Pohjanmaahan on Suomen Teksas! :D Huvittaa aina kun siellä rannikolla käy miehen sukulaisten luona. Siellä on aina kaikki suurempaa ja mahtavampaa ja isompaa; isoimmat täytekakut, isoimmat häränpihvit, isoimmat mansikat, isoimmat jäätelöannokset, isoimmat buffetpöydät, isoimmat possupaistit... siis oikeasti kaikki!
(silti alkuperäiset pohjanmaalaiset ovat aika hoikkia ruumiinrakenteeltaan vaikka syövät isot annokset, lienee ruotsalaista perimää?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin syömään menossa kolmikirjaimiselle huoltoasemalle syömään reissussa kun oltiin. Juuri ennen saapui lauma uussuomalaisia käpälöimään buffettia paljain sormin ja maistelemaan kaikkia. Eivät käyneet kun vessassa mutta ohimennen.
Ei huvittanut sitten enää mennä syömään.
Tätä ne tekevät ruokakauppojen "salaattibaareissakin", eli syövät niitä salaattitarpeita paljain käsin ja ilmaiseksi. Olivat sylkeneet myyjän päälle, joka oli tullut kieltämään.
Apua, missä päin näin oli käynyt?
Minua inhottaa nuo salaattibuffetit joita on nykyään joka marketissa, aina kun näen jonkun kasaavan sieltä tavaraa laatikkoon niin se henkilö nyysää ja tuhisee siinä ihan flunssaisena! Sama juttu Ruotsin ja Viron laivoilla, lopetin buffetissa (ja oikeastaan koko laivoilla) käynnin kun näin miten vanhemmat ja lapset aivastelivat suoraan sinne ruokatarjottimille!
Meillä taas oli kouluaikojen peruina perhetuttuina pariskunta, joille loppujenlopuksi siunaantui viisi lasta. Usein vietettiin joitain, ellei useampia juhlapyhiä vuodessa kimpassa muiden tuttavaperheiden kanssa, ja ikävä kyllä, vuoro tuli myös näiden kohdalle säännöllisesti. Perheen äiti oli tyyliin boheemi potenssiin kymmenen, ammatiltaan lääkäri, jolle oli pelastus kun anoppi sääli lapsia ja kävi säännöllisesti siivoamassa kodin ja täyttämään pakkasen sapuskalla, kun hän oli toissä. Mies (myös lääkäri) taas oli, noh, enemmän kallellaan kaikkeen muuhun kuin keittiö- ja huushollihommiin, eikä varmaan tullut koskaan edes ajatelleeksi mitään ruoka-asioita.
Opiskelukämpässähän oli ok, kun kahden litran kattilassa oli edes makaronia, kun kaikille paikalle eksyneille ei ruoka edes maistunut kankkusessa. Kuitenkin vuosien vieriessä ja lapsikatraan kasvaessa käytössä oli sama kattila, oli enemmän vieraita tai vähemmän. Oli tuskaa, kun omien lasten kanssa oltiin kylässä juhlimassa uuttavuotta tms. ja oltiin sanottu että mitään ei tarvitse tuoda. Kattilan pohja paistoi, ennenkuin kaikille lapsille saatiin edes niukat annokset. Jos oltiin yhtä iltaa pidempään kylässä, niinkuin aina vaadittiin, kun välimatkaa oli, aina ajettiin lähikaupunkiin ravintolaan ja tietenkin omin laskuin mikä nyt sinänsä on tietenkin ihan ok. Tietenkin parempi se kuin nälkiintyminen.
En tiedä vieläkään oliko kyseessä saituus (kun se ei muissa asioissa koskaan näkynyt) vai pelkkä matikkapään puute tai muu ajattelemattomuus. Et ruoki viittä kutsuttua lapsiperhettä samalla määrällä ruokaa kuin satunnaista sakkia ryyppyseuraa. Sittemmin tiet erosivat eron myötä, mutta mietin vieläkin, käykö satavuotias anoppi huolissaan vieläkin täyttämässä perheen pakastinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin syömään menossa kolmikirjaimiselle huoltoasemalle syömään reissussa kun oltiin. Juuri ennen saapui lauma uussuomalaisia käpälöimään buffettia paljain sormin ja maistelemaan kaikkia. Eivät käyneet kun vessassa mutta ohimennen.
Ei huvittanut sitten enää mennä syömään.
En usko että näin on todella taphtunut.Nykyisin kilpaillaan siitä kuka keksii parhaimman jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sukulaisperhe, joka vissiin paastoaa ennen juhlia. Ovat aina ensimmäisenä ruokaa hakemassa ja parkkeeraavat lähimmille tuoleille pöydän viereen, tai jopa seisovan pöydän äärelle mikäli emäntäparka unohtaa tuoleja lähistölle. Saattavat käydä kolmannella santsikierroksella ennen kuin muut on ehtineet ensimmäistäkään kierrosta. Tuolloinkin ei ole kyse siitä, että muut kursailevat ja on vaikea tarkkailla ovatko ihmiset syöneet. Ehei, vaan jonoon vain painelevat yhä uudelleen, kun osa porukasta odottelee kohteliaasti vähän väljemmin, jotta ruuan hakijat mahtuvat keittiöstä pois. Siis kiilaavat ohi, jos porukka ei jonota tiukassa letkassa,
Suvun juhlissa ihmiset ovat yleensä tarjonneet pikkusuolaisia, ei varsinaista tukevampaa ruokaa. Yksissä juhlissa, jotka alkoivat "tyypillisen iltaruoka-ajan" jälkeen, perheen teini veteli pitsaa, peruna- ja pastasalaattia, vihersalaattia, lohta, juustoja, voikeipäkakkua, leikkeleitä, sipsejä, montaa sorttia makeita leivoksia siihen malliin, että mahan olisi luullut täyttyvän. Mutta ei, vähintään kahdeksan normaalikokoista (ei mitään coctail-)karjalanpiirakkaa maistui myös. Kyllä, laskin, koska emäntänä alkoi ahdistaa loppuuko tarjottava yhden perheen takia. Nykyään jos lasketaan esim. piirakoita 3 per syöjä niin näiden kohdalla varaudutaan 10 kpl per pahimmat rohmut ja maltillisemmille 6 kpl. Hoikkia ovat ja kotona syövät vain kaikkea rasvatonta, sokeritonta ja terveellistä, vissiin juhlissa otetaan ilo irti. Muuten ovat ihan normaaleita, fiksuja ihmisiä. Kivahan se että kelpaa, mutta voisi jättää muillekin muuta kuin muruset tarjoiluvadilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.
On muuten juuri kohtuullinen annos, 300g per ruokailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vanhemmat, aaargh. Kesällä tulivat yllättäen kylään, kun olimme aloittelemassa grillailemaan. Kysyin tietysti, että ovatko jo syöneet vai grillataanko heillekin, sillä ylimääräistä grillimakkaraa oli kyllä jääkaapissa. Sanoivat, että eivät syö. Siinä sitten tein lisukkeet ja grillailin pihvit perheellemme. Kun pihvit valmiit ja lapset jo odottavat pöydässä, niin minä kipaisen sisälle hakemaan lisukkeet, juomat ym jääkaapista. Kun tulen takaisin terassille, niin appivanhemmat istuvat terassin pöydässä pihvejä syöden... "Tulikin nälkä", sanoi appiukko. Jep. Olin sitten grillannut ainoastaan jokaiselle perheenjäsenelle omat pihvit, miehelle kaksi. Mies söi sitten yhden pihvin ja minä pelkkää salaattia, lapset ja appivanhemmat "omat" pihvinsä. Eikä appivanhemmat näyttäneet tajuavat yhtään mitään.... Vieläkin ihmetyttää, että miten pöllö sitä ihminen voikaan olla?
En tuolloin enää viitsinyt alkaa uudelleen grillaamaan itselleni ruokaa, mutta enpä ole enää kesän jälkeen viitsinyt mitään tarjoiluja appivanhemmilleni järjestää. Kaapissa on laseja ja hanasta tulee vettä. Feel free.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.
Onhan siinä sentään 3dl keittoa per nenä, periaatteessa juuri ja juuri riittäisi jos kattila on ihan täynnä. Toki kylläisyyteen vaikuttaa se, kuinka tukuisaa keitto oli, vai oliko pelkkää lientä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin syömään menossa kolmikirjaimiselle huoltoasemalle syömään reissussa kun oltiin. Juuri ennen saapui lauma uussuomalaisia käpälöimään buffettia paljain sormin ja maistelemaan kaikkia. Eivät käyneet kun vessassa mutta ohimennen.
Ei huvittanut sitten enää mennä syömään.
Tätä ne tekevät ruokakauppojen "salaattibaareissakin", eli syövät niitä salaattitarpeita paljain käsin ja ilmaiseksi. Olivat sylkeneet myyjän päälle, joka oli tullut kieltämään.
Apua, missä päin näin oli käynyt?
Minua inhottaa nuo salaattibuffetit joita on nykyään joka marketissa, aina kun näen jonkun kasaavan sieltä tavaraa laatikkoon niin se henkilö nyysää ja tuhisee siinä ihan flunssaisena! Sama juttu Ruotsin ja Viron laivoilla, lopetin buffetissa (ja oikeastaan koko laivoilla) käynnin kun näin miten vanhemmat ja lapset aivastelivat suoraan sinne ruokatarjottimille!
Oikeasti missään ei ole käynyt näin. Nämä 'mamut sylkee päälle' on niiden tarinoita, jotka eivät ihan uskalla keksiä raiskaustarinaa vrt Ylivieska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.
Heh kuulostaa tutulta. Vähän aikaa sitte tämä armas anoppini tarjosi possupataa neljälle aikuiselle ja kahdelle isoruokaiselle lapselle - oli sitten ostanut peräti YHDEN possun sisäfileen ja vetänyt sen viipaleiksi. Kaksi perunaa/nuppi oli lisäksi.
Ja nyt uudenvuoden kunniaksi oli panostanut ja ostanut alkupalaksi kahdeksalle aikuiselle ja viidelle lapselle YHDEN paketin kylmäsavulohta.
Näitä esimerkkejä on parinkymmenen vuoden ajalta jo vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Olisi aivan hirveää jos tarjottavat loppuisi kesken järjestämieni juhlien. Siksi valmistan kaikkea aina reilusti, samalla vaivalla menevät. Ja vieraat saavat ottaa vaikka kuusi siivua kakkua, ihanaa että maistuu!
Mitä enemmän vieraat syövät sitä paremmalle mielelle tulee tämä emäntä :) ja jos joku pitää kekseistäni niin paljon että ottaa koko kulhon niin seuraavalla kerralla muistan ja leivon hänelle ekstraa vielä kotiin vietäväksi. Tai vien tuliaisiksi kun seuraavaksi menen kylään. Jos kerta vieraita kutsuu juhliin ja he saapuvat sinne, niin kyllä tarjoiltavat pitää olla kohdallaan. Vieraathan sen juhlan tekevät!!
Mutta kun käy niin että jotkut.jäävät ilman kun on kutsuttu kymmenen ja varmuuden vuoksi varattu syötävää kahdellekymmenelle. Tai keksejä ajattelee että kuusi per syöjä ja tekee kuitenkin kymmenen per syöjä ja silti joku jää ilman. Jokin on pielessä jos yksi täytekakku ei riitä koska joku rohmuaa, ja jos leipoo kaksi ja tietty oerhe ei tulekaan, niin se yksi riittää enemmän kuin hyvin ja sit onkin laittanu aivan liikaa kaikkea.
Tarpeeksi.pitää olla, mutta joku raja määrässä.
Yksi törppöporukka on myös tuttavapariskunta joka on uusperhe.
Heillä on päivästä ja tilanteesta riippuen 0 - 4 lasta.
Ovat lähisukulaisia (miehen). Saattavat soittaa perjantaina tai lauantaina että onks ruokaa? tullaan syömään. Mies sitten mulle että "Sari ja Jari tulee syömään, riittääks ruoka?) ja minä vastaan että joo, kyllä kahdelle riittää. Mies puhelimeen että joo tulkaa vaan. Niin sitten sieltä tuleekin Sari, Jari sekä niiden teinit Ari, Kari, Mari ja Lari. Meidän huushollissa siis ollaan minä ja mies ja meidän koira. Ehei sitten ehkä riitäkään ruoka tuplamäärälle porukkaa. Olisko mitenkään voinut vaikka ilmoittaa että suunnitelmat muuttu, meit tuleekin vähän enemmän...
Ei sitä toimimaan tietty saa, vaan on vaan säilössä siellä odottamassa ostajan noutoa :) Lähinnä oli tarkoitus kuvata remonttityömaan kokkausolosuhteita, kun ei normaalitilanteessa ehkä vieraille kiusauksia tarjoiltaisi. Mutta naapurin keittiössä ei viitsinyt ihan monen tunnin huseerauksia järjestää (ja onneksi näille vieraille ei järjestettykään...)
Kiitos muuten viesteistä kaikille, olen naureskellut ja kauhistellut täällä tarinoitanne! :) Lisää vaan!
- ap