Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vastenmielinen ryhmä on nämä joilla ei ole pöytätapoja. Isäni ja veljeni ovat tällaisia.
Isäni on aivan kamala mäyssyttäjä ja ryystääjä. Röyhtäilee myös ruokapöydässä. Ylipainoa hänellä on vähintään 50 kiloa, niin on kuin jotain porsasta katselisi.
Veljeni, yli kolmekymppinen, myöskin röyhtäilee pöydässä. Kerran olimme ravintolassa syömässä ja häpesin silmät päästäni. Hän söi pihviä siten, että ei paloitellut sitä, vaan otti sen kokonaisena haarukkaansa ja siitä nakersi sitä. Kastikkeet vaan valuivat pihviä pitkin lautaselle ja hänen suupielissään.
Äitini ei näe mitään vikaa näissä tavoissa. Sen sijaan suuttuu minulle, jos osoitan vastenmielisyyteni näite juntteja tapoja kohtaan.Tiesitkö, että hyvät tavat ovat ihmisten määrittelemiä? Jossain päin maailmaa emäntä on tyytyväinen vasta, kun vieraat röyhtäilevät ja piereskelevät.
Tiesitkö, että hyvä tavat ovat toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun vegaani kyllä saa kiusata ja pakottaa muut syömään pahaa epämääräistä kasvissotkua ja sille vain nauretaan, mutta jos vegaanille ehdotettaisiin ruoaksi sisäfilepihviä karjuttaisi päät punasena poliisia paikalle.
Sekasyöjän ruokavalioon sopii vegaanin ruokavalioon sopivat ruuat, mutta toisinpäin ei sovi. Minusta tuo on ihan yksinkertainen asia. Sekasyöjänä saatan viikon aikana syödä nautaa, possua, kalaa, kanaa, kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa. Joskus jopa lammasta tai riistaa. En ymmärrä miksi minun pitäisi tehdä jokin numero, jos syömäni ruoka sattuu olemaan jonkun erityisruokavalion annos.
Kun erään kaverini pyytää kahville, tulee hän yleensä sillä asenteella, että nyt syödään tarjottavat viimeistä murua myöten, olipa kyseessä sitten kokonainen kakku tai mitä tahansa. Noh, kivahan se on, että leipomukseni maistuvat, mutta vähän kumma olo tulee, kun kaveri monesti oikein tekee ahtamisestaan hassunhauskan ohjelmanumeron. Joskus samainen ihminen pyysi yönsijaa ja lupasin hänelle majapaikan tarjota. Mukavahan se oli nähdä pitkästä aikaa. Koska hän on ruokarajoitteinen, leivoin itse hänen ruokavalioonsa sopivat sämpylät, joiden ajattelin toimittavan aamu- ja iltapalan virkaa siinä, missä itse syön normileipää. Kaveri ahmi ison osan sämpylöistä heti tultuaan samalla, kun katseli minua laittamassa pääruokaa, ja mainosti taas, että pitää nyt syödä paljon, kun kerran on tehty. Liekö sitten joku kohteliaisuuden osoitus hänen synnyinseudullaan..? Syötäväksi sämpylät oli toki tehtykin, mutta kunnon sämpylätaikinasta huolimatta hiukan alkoi huolestuttaa, riittääkö varaamani ruokamäärä kaverille. :D Omine lupineen meni myös jääkaapille ottamaan lämmintä ruokaa, ilman että edes kysyi, syönkö minäkin.
Harmi vaan, ettei vieraanvaraisuus toimi toisinpäin. Joskus matkasin kutsusta hänen luokseen kylään bussilla kuutisen tuntia. Perillä olin myöhään ja nälkäisenä, mutta kaveri ei ollut varautunut tulooni
kai mitenkään, koska edes leipäviipaletta ei tarjonnut vaan saman tien lähdettiin kävellen kauppaan ostamaan tarvikkeita hänen miettimään illalliseen - jonka minä lopulta pääasiassa sitten meille valmistin.
Onneksi hotelli- ja ravintolatarjonnassa riittää, se on ihan kelpo vaihtoehto molemmin puolin jatkossa, niin ei tarvitse häiriintyä toisen tavasta elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vastenmielinen ryhmä on nämä joilla ei ole pöytätapoja. Isäni ja veljeni ovat tällaisia.
Isäni on aivan kamala mäyssyttäjä ja ryystääjä. Röyhtäilee myös ruokapöydässä. Ylipainoa hänellä on vähintään 50 kiloa, niin on kuin jotain porsasta katselisi.
Veljeni, yli kolmekymppinen, myöskin röyhtäilee pöydässä. Kerran olimme ravintolassa syömässä ja häpesin silmät päästäni. Hän söi pihviä siten, että ei paloitellut sitä, vaan otti sen kokonaisena haarukkaansa ja siitä nakersi sitä. Kastikkeet vaan valuivat pihviä pitkin lautaselle ja hänen suupielissään.
Äitini ei näe mitään vikaa näissä tavoissa. Sen sijaan suuttuu minulle, jos osoitan vastenmielisyyteni näite juntteja tapoja kohtaan.Tiesitkö, että hyvät tavat ovat ihmisten määrittelemiä? Jossain päin maailmaa emäntä on tyytyväinen vasta, kun vieraat röyhtäilevät ja piereskelevät.
Tiesitkö, että hyvä tavat ovat toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista?
Niin? Jossain päin maailmaa se tarkoittaa ruokapöydässä röhkimistä ja piereskelyä halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun vegaani kyllä saa kiusata ja pakottaa muut syömään pahaa epämääräistä kasvissotkua ja sille vain nauretaan, mutta jos vegaanille ehdotettaisiin ruoaksi sisäfilepihviä karjuttaisi päät punasena poliisia paikalle.
Sekasyöjän ruokavalioon sopii vegaanin ruokavalioon sopivat ruuat, mutta toisinpäin ei sovi. Minusta tuo on ihan yksinkertainen asia. Sekasyöjänä saatan viikon aikana syödä nautaa, possua, kalaa, kanaa, kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa. Joskus jopa lammasta tai riistaa. En ymmärrä miksi minun pitäisi tehdä jokin numero, jos syömäni ruoka sattuu olemaan jonkun erityisruokavalion annos.
Kasvisten syöminen on ihan ok, mutta jostain syystä vegaanien tarjoamat ruoat on yleensä aina jotain käsittämätöntä moskaa. Yksi sukulaistyttö järjesti juhlat. Oli vähän outoa lähteä kotiin nälissään, vaikka oli istuttu koko ilta ravintolassa syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.
Kun ei mitään rajaa lapsen vanhempi osaa laittaa mukulalleen. Vetää makeaa niin paljon, kuin vatsa vetää. Hypitään huoneesta toiseen syötävä kädessä murustaen. Sitten tosiaan se sokerihumala. Keikutaan tuolilla seisoen, ja vanhempi ei sano siihenkään mitään. Vierailun jälkeen tarkistettava, mitä kaikkea on mennyt hajalle.
Ei ole olemassa mitään sokerihumalaa.
Mulle kyllä tulee sokerihumala. Ei toki sellainen kuin alkoholista, mutta tekee levottomaksi ja haittaa keskittymistä. Enkä tod. ole mikään lapsi.
Lue vaikka tuolta, jos et minua usko:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/23/tiesitko-etta-sokerihumala-myy…
Olen kyllä uutisen lukenut, mutta siitä huolimatta elimistöni reagoi liikaan makeaan. Kun joskus hairahdun tempaisemaan pussillisen karkkeja tai lakuja nopeassa tahdissa, en pysty keskittymään esim. lukemiseen tai opiskeluun. Eikä kysymys ole pelkästä huonosta omastatunnosta.
Kuvailit juuri klassiset "sokerihumalan" oireet. Ja tuon olotilan jälkeen verensokeri romahtaa, alkaa olla raskas olo ja väsyttää. Menikö oikein?
Riippuu ehkä siitä, onko nukkunut riittävästi edellisenä yönä. Pikemminkin iskee levottomuus, eikä pysty keskittymään keskittymistä vaativaan tekemiseen. Juoksemaan voi lähteä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Veljeni on keliaakikko. Kukaan ei koskaan huomioinut häntä noissa duunipullissa. Veli toi itse aina heille lomapullat ym. Ja kaikki tiesi veljen keliakian, pitkään olleet samsssa duunissa kaikki. Viime kesänä veli toi itselleen vikana päivänä ennen lomaa leipomosta gluteenittoman täytekakun. Hän söi sitä siis ruokanaan kyseisen päivän. Työkaverit pyysi viipaletta jota eivät saaneet. Nyt oli keliaakikon vuoro herkutella. Kerrankin.
Mutta tämä tepsi. Sen jälkeen veli on muistettu. Käytännössä joka kaupasta saa jotain, ja myös makeisia voisi viedä. Eli vaikeaa ja kallista hänen muistaminen ei ole.
Eli joskus tarvii erikoisemman keinon, että muut hiffaisivat että tuomisia pitää olla kaikille.
Miksi keliakiasta kärsivälle pitäisi tarjota pullaa, kakkua tai voileipiä. Jokainen siitä kärsivä tietää että ne on mautonta kuraa. Ennemin vaikka hyvä salaatti, se ettei huomioida on kyllä sieltä itsestään.
Nykyään saa todella helposti laadukkaita maukkaita leivonnaisia gluteenittomina. Schaisseakin toki on, mutta suht pienellä vaivannäöllä saa hyvää.
Mietihän vehnäjauhoa. Ei se itsessään kovin maukas ole. Jos vehnän korvaa muulla jauholla, ei hyvin tehdystä gluteenittomasta leivonnaisesta erota onko se tavis vai gluteeniton versio.
Tää tiedoksi jos sinulla on gluteeniton ystävä. Älä tarjoa hänelle nietua syyllä että kaikki missä ei ole vehnää, on pas... aa.
Hän sitten varmaan vihasi sitä grillikana salaattia, jonka valmistin häntä ajatellen ja tuntui kelpaavan muillekin. Itsekin syön kyllä ennemin suolaista, kuin vetistä täytekakkua. Ja kyllä kaikki gluteeniton leivonta on sontaa. Pistä yksi ohje tai linkki hyvään gulteenittomaan leivonnaiseen. Hyvää pihviä ei tehdä kasviksista, hyvä leivonnainen tarvii gluteenia? Hyviä tarjoiluja voi järjestää ilman molempia.
Kookoshiutaleita, sokeria, korintteja tai muita kuivahedelmiä pieninä paloina, haluttaessa mantelilastuja tai mantelijauhoa, margariinia tai voita, kananmunaa, jotta taikina pysyy kasassa.
Leivotaan pieniksi pulliksi/palleroiksi ja paistetaan niin, että hieman ruskistuvat.
Ymmärtääkseni on gluteenitonta, ainakin nämä ovat tosi hyviä pikkuleipiä.
Itse en ole gluteeniton, mutta kyllä nämä meidän perheessä maistuvat herkullisilta.
-Jos jättäisi munan pois ja kokeilisi kiinteyttää peruna- tai maissijauhoilla, olisi myös vegaanista (margariini myös vegaanisena ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme perhejuhlissa ja minulle oli tehty oma jälkiruoka allergian vuoksi. Jäin lopulta ilman jälkiruokaa kun sukulaisten piti saada maistaa pöydän sivuun laitetua annostani, että millainen on maidoton suklaamousse. Kun n. 12 henkeä halusi maistiasen ja osa edes kysyi näön vuoksi tyyliin: "Saako maistaa vähän kun mulla on ihan puhdas lusikka?"", niin ei siitä paljoa ollut jäljellä eikä enää edes huvittanut sitä kaiveltua jämää syödä.
Vierailija kirjoitti:
Olimme perhejuhlissa ja minulle oli tehty oma jälkiruoka allergian vuoksi. Jäin lopulta ilman jälkiruokaa kun sukulaisten piti saada maistaa pöydän sivuun laitetua annostani, että millainen on maidoton suklaamousse. Kun n. 12 henkeä halusi maistiasen ja osa edes kysyi näön vuoksi tyyliin: "Saako maistaa vähän kun mulla on ihan puhdas lusikka?"", niin ei siitä paljoa ollut jäljellä eikä enää edes huvittanut sitä kaiveltua jämää syödä.
Kun normaaliannoksesta on otettu kerran tai pari, loput joutuvat ottamaan omansa siitä kaivetusta jämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vieraita ja eräälle heistä oli gluteenitonta ja laktoositonta tarjottavaa. Eräs toinen vieraista otti ihan tyynesti esim. keksit ja leivoksen, joka oli tarkoitettu tuolle toiselle vieraalle, vaikka hänelle tehtiin selväksi, että ne on tarkoitettu kyseiselle henkilölle. No, tuo ne tarjottavat ottanut henkilö nappasi käteensä vehnäjauhoja ja laktoosista maitoa sisältävän pullan, ojensi sitä kourassaan tuolle toiselle vieraalle ja melkein huusi, että "Ota tästä, kyllä sinä voit tätä syödä".
Miksi aina haukutaan vegaaniruokaa? Olen armoton lihansyöjä, mutta aina kun olen syönyt vegaaniruokaa olen saanut nauttia. Itse en ole kovin hyvä kokki, joitain salaatteja ja uunikasviksia ja keittoja osaan tehdä ja pidän niistä. Mutta vegaanikavereilta on saanut mm. kaikkia ihania vegekakkuja ja palleroita, suklaita, ja ties mitä. Ainiin joku porkkolan "graavi" myös. Ainoa vegaaniruoka mistä en pidä on soijanakki ja -makkara. Lihansyöjä mieheni taas pitää niistä enemmän kuin tavallisista makkaroista.
Joten täältä yksinäinen huraa-huuto vegesapuskoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina haukutaan vegaaniruokaa? Olen armoton lihansyöjä, mutta aina kun olen syönyt vegaaniruokaa olen saanut nauttia. Itse en ole kovin hyvä kokki, joitain salaatteja ja uunikasviksia ja keittoja osaan tehdä ja pidän niistä. Mutta vegaanikavereilta on saanut mm. kaikkia ihania vegekakkuja ja palleroita, suklaita, ja ties mitä. Ainiin joku porkkolan "graavi" myös. Ainoa vegaaniruoka mistä en pidä on soijanakki ja -makkara. Lihansyöjä mieheni taas pitää niistä enemmän kuin tavallisista makkaroista.
Joten täältä yksinäinen huraa-huuto vegesapuskoille!
Armoton lihansyöjä? Vain joku vegaani voi keksiä tuollaisen termin, koska liha on murha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina haukutaan vegaaniruokaa? Olen armoton lihansyöjä, mutta aina kun olen syönyt vegaaniruokaa olen saanut nauttia. Itse en ole kovin hyvä kokki, joitain salaatteja ja uunikasviksia ja keittoja osaan tehdä ja pidän niistä. Mutta vegaanikavereilta on saanut mm. kaikkia ihania vegekakkuja ja palleroita, suklaita, ja ties mitä. Ainiin joku porkkolan "graavi" myös. Ainoa vegaaniruoka mistä en pidä on soijanakki ja -makkara. Lihansyöjä mieheni taas pitää niistä enemmän kuin tavallisista makkaroista.
Joten täältä yksinäinen huraa-huuto vegesapuskoille!
Armoton lihansyöjä? Vain joku vegaani voi keksiä tuollaisen termin, koska liha on murha.
Tässä taisi tulla väärinkäsitys. Käytän ilmaisua "armoton" kuvaamaan "kovan luokan / todellinen jne" lihansyöjää tai jotain muuta. Esim. Mummo on kyllä armoton sukkien kutoja, tulee sata sukkaparia kuukaudessa.
Tunnustan kyllä, että yritin kerran elää vegaanina mutta mm. terveydellisistä syistä se ei minun kohdallani ole fiksua. Ja jos puhutaan hyvästä ruuasta ja syömisen nautinnosta, niin minä pidän esim. joulukinkun ja paistetun kalan mausta. Ihan.. armottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun erään kaverini pyytää kahville, tulee hän yleensä sillä asenteella, että nyt syödään tarjottavat viimeistä murua myöten, olipa kyseessä sitten kokonainen kakku tai mitä tahansa. Noh, kivahan se on, että leipomukseni maistuvat, mutta vähän kumma olo tulee, kun kaveri monesti oikein tekee ahtamisestaan hassunhauskan ohjelmanumeron. Joskus samainen ihminen pyysi yönsijaa ja lupasin hänelle majapaikan tarjota. Mukavahan se oli nähdä pitkästä aikaa. Koska hän on ruokarajoitteinen, leivoin itse hänen ruokavalioonsa sopivat sämpylät, joiden ajattelin toimittavan aamu- ja iltapalan virkaa siinä, missä itse syön normileipää. Kaveri ahmi ison osan sämpylöistä heti tultuaan samalla, kun katseli minua laittamassa pääruokaa, ja mainosti taas, että pitää nyt syödä paljon, kun kerran on tehty. Liekö sitten joku kohteliaisuuden osoitus hänen synnyinseudullaan..? Syötäväksi sämpylät oli toki tehtykin, mutta kunnon sämpylätaikinasta huolimatta hiukan alkoi huolestuttaa, riittääkö varaamani ruokamäärä kaverille. :D Omine lupineen meni myös jääkaapille ottamaan lämmintä ruokaa, ilman että edes kysyi, syönkö minäkin.
Harmi vaan, ettei vieraanvaraisuus toimi toisinpäin. Joskus matkasin kutsusta hänen luokseen kylään bussilla kuutisen tuntia. Perillä olin myöhään ja nälkäisenä, mutta kaveri ei ollut varautunut tulooni
kai mitenkään, koska edes leipäviipaletta ei tarjonnut vaan saman tien lähdettiin kävellen kauppaan ostamaan tarvikkeita hänen miettimään illalliseen - jonka minä lopulta pääasiassa sitten meille valmistin.Onneksi hotelli- ja ravintolatarjonnassa riittää, se on ihan kelpo vaihtoehto molemmin puolin jatkossa, niin ei tarvitse häiriintyä toisen tavasta elää.
Tää on ihan tyypillistä rohmuille. Itse mätetään kaksin käsin, muille ei anneta (eikä jätetä) mitään.
Minulla on ystävä, joka ääneen mainostaa olevansa opportunisti. Vetää kyllä kaiken tarjolla olevan, mutta niin, että jättää lirun tai murun pohjalle. Näin hän ei omasta mielestään ole syönyt tai juonut kaikkea ja on täten kohtelias. Ihan muuten vaan veti 98% siitä ruoasta tai juomasta. Omin nokkineen menee ja ottaa, Tai kysyy luvan, saa luvan ja vielä saatesanoilla "Kunhan et kaikkea ota" ja jättää sen nökösen sinne pohjalle.
Itse en muista, että hän koskaan olisi vastavuoroisesti tarjonnut, että nyt kun ostin tätä hyvää juustoa/viskiä/kaakaota/teetä/leivonnaista jne. niin ota tuosta niin paljon kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
En kyllä IKINÄ kutsuisi tällaisia ihmisiä uudelleen. Tai vähintään kövisin tiukan keskustelun aiheesta,
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina haukutaan vegaaniruokaa? Olen armoton lihansyöjä, mutta aina kun olen syönyt vegaaniruokaa olen saanut nauttia. Itse en ole kovin hyvä kokki, joitain salaatteja ja uunikasviksia ja keittoja osaan tehdä ja pidän niistä. Mutta vegaanikavereilta on saanut mm. kaikkia ihania vegekakkuja ja palleroita, suklaita, ja ties mitä. Ainiin joku porkkolan "graavi" myös. Ainoa vegaaniruoka mistä en pidä on soijanakki ja -makkara. Lihansyöjä mieheni taas pitää niistä enemmän kuin tavallisista makkaroista.
Joten täältä yksinäinen huraa-huuto vegesapuskoille!
Jaa, minä taas en ikinä ole saanut hyvää vegaaniruokaa. Aina se on sitä mautonta mössöä, missä ei ole rakennetta ja maku on outo kun kelvolliset ainekset (kuten voi ja kananmuna) on pitänyt korvata jollain keinotekoisella korvikkeella. Lisäksi useimmiten mukaan tupataan soijaa, joka on lähinnä myrkkyä suolistolle.
Kaveriperhe oli tulossa lähelle meitä häihin ja kysyivät yöpaikkaa kahdeksi yöksi. Toki tervetulleita. Tulivat 4 lapsen kanssa, tuliaisena ruisleipä. Olivat 2 vrk meidän eväissä häitä lukuunottamatta. Söivät, juotiin viiniä.
Rouva kävi sitten kylällä ja toi kaupsta tasan kaksi lonkeroa, molemmat itselleen.
Ei ole nyt hetkeen kutsuttu....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina haukutaan vegaaniruokaa? Olen armoton lihansyöjä, mutta aina kun olen syönyt vegaaniruokaa olen saanut nauttia. Itse en ole kovin hyvä kokki, joitain salaatteja ja uunikasviksia ja keittoja osaan tehdä ja pidän niistä. Mutta vegaanikavereilta on saanut mm. kaikkia ihania vegekakkuja ja palleroita, suklaita, ja ties mitä. Ainiin joku porkkolan "graavi" myös. Ainoa vegaaniruoka mistä en pidä on soijanakki ja -makkara. Lihansyöjä mieheni taas pitää niistä enemmän kuin tavallisista makkaroista.
Joten täältä yksinäinen huraa-huuto vegesapuskoille!
Armoton lihansyöjä? Vain joku vegaani voi keksiä tuollaisen termin, koska liha on murha.
Tässä taisi tulla väärinkäsitys. Käytän ilmaisua "armoton" kuvaamaan "kovan luokan / todellinen jne" lihansyöjää tai jotain muuta. Esim. Mummo on kyllä armoton sukkien kutoja, tulee sata sukkaparia kuukaudessa.
Tunnustan kyllä, että yritin kerran elää vegaanina mutta mm. terveydellisistä syistä se ei minun kohdallani ole fiksua. Ja jos puhutaan hyvästä ruuasta ja syömisen nautinnosta, niin minä pidän esim. joulukinkun ja paistetun kalan mausta. Ihan.. armottomasti.
Vegaanisuus tuntuu olevan terveysriski monellekin. Ainakin mielenterveyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vastenmielinen ryhmä on nämä joilla ei ole pöytätapoja. Isäni ja veljeni ovat tällaisia.
Isäni on aivan kamala mäyssyttäjä ja ryystääjä. Röyhtäilee myös ruokapöydässä. Ylipainoa hänellä on vähintään 50 kiloa, niin on kuin jotain porsasta katselisi.
Veljeni, yli kolmekymppinen, myöskin röyhtäilee pöydässä. Kerran olimme ravintolassa syömässä ja häpesin silmät päästäni. Hän söi pihviä siten, että ei paloitellut sitä, vaan otti sen kokonaisena haarukkaansa ja siitä nakersi sitä. Kastikkeet vaan valuivat pihviä pitkin lautaselle ja hänen suupielissään.
Äitini ei näe mitään vikaa näissä tavoissa. Sen sijaan suuttuu minulle, jos osoitan vastenmielisyyteni näite juntteja tapoja kohtaan.Tiesitkö, että hyvät tavat ovat ihmisten määrittelemiä? Jossain päin maailmaa emäntä on tyytyväinen vasta, kun vieraat röyhtäilevät ja piereskelevät.
Tiesitkö, että hyvä tavat ovat toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista?
Niin? Jossain päin maailmaa se tarkoittaa ruokapöydässä röhkimistä ja piereskelyä halusit tai et.
Muun maailman tavat eivät vaikuta täällä mitenkään. Joten pointtisi on täysin turha.
Joo uskotaan, ihan varmaan tapahtunu oikeesti 😂