Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Minä kutsuisin ihan oikeasti tasan 2 tuntia myöhemmin kuin muut!
Sanoisin sitten, että muut olivat soitelleet etukäteen, että voivatko tulla vähän aikaisemmin niin siksi olivat jo ehtineet ottaa tarjottavaa.
Miehen pikkuveli tuli kakaransa kanssa kylään joskus joulun alla. Jätti kakaran meille ja läksi itse jonnekin moneksi tunniksi. Kahvipöydässä penska nuoli ja järsi tarjolla olleista koristelluista pipareista vain koristelut, jätti piparin lautaselle ja otti uuden. Isukki ei estellyt mitenkään. Kutsui myös penskaa koko ajan sanalla "poika", vaikka tällä oli nimikin. Ruma kyllä (Rasmus), mutta silti. Olisi valinnut paremman nimen.
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas mitä emäntiä täällä.
Varatkaa enemmän ruokaa juhliinne, etteivät lopu kesken.
Jahas, rohmu saapui palstalle 😂
Vanhempaa ikäpolvea oleva mieshenkilö alkaa joka kerta ruokapöydässä (nähdään 1-2x vuodessa) puhumaan sairauksistaan, seikkaperäisesti vaikeista leikkauksistaan kuvaten miltä tuntui kun puudutuksessa lääkäri repii verisuonia tai sahaa lonkkaluuta, ja mikä haju siitä tuli jne....
Siis oikeesti. Hänestä on hirmu kiva puhua kaikkea mätäpaisejuttuja eikä tajua yhtään ihmisten elekielestä kiusaantuneisuutta, eikä sitä että vuorotellen joku yrittää johdatella puhetta muihin aiheisiin. Siis niin kiusallista ja toisaalta noloa tätä puhujaakin kohtaan kun on niin ymmärtämätön poloinen ettei näin kuuluisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Minä kutsuisin ihan oikeasti tasan 2 tuntia myöhemmin kuin muut!
Sanoisin sitten, että muut olivat soitelleet etukäteen, että voivatko tulla vähän aikaisemmin niin siksi olivat jo ehtineet ottaa tarjottavaa.
...ja seuraavalla vahingosta kerralla viisastunut perhe tulee myös 2 tuntia ennemmin. Paras vaan jättää pikkuserkut kutsumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vastenmielinen ryhmä on nämä joilla ei ole pöytätapoja. Isäni ja veljeni ovat tällaisia.
Isäni on aivan kamala mäyssyttäjä ja ryystääjä. Röyhtäilee myös ruokapöydässä. Ylipainoa hänellä on vähintään 50 kiloa, niin on kuin jotain porsasta katselisi.
Veljeni, yli kolmekymppinen, myöskin röyhtäilee pöydässä. Kerran olimme ravintolassa syömässä ja häpesin silmät päästäni. Hän söi pihviä siten, että ei paloitellut sitä, vaan otti sen kokonaisena haarukkaansa ja siitä nakersi sitä. Kastikkeet vaan valuivat pihviä pitkin lautaselle ja hänen suupielissään.
Äitini ei näe mitään vikaa näissä tavoissa. Sen sijaan suuttuu minulle, jos osoitan vastenmielisyyteni näite juntteja tapoja kohtaan.Tiesitkö, että hyvät tavat ovat ihmisten määrittelemiä? Jossain päin maailmaa emäntä on tyytyväinen vasta, kun vieraat röyhtäilevät ja piereskelevät.
Näissä jutuissa ei nyt taideta puhua siitä paikasta "jossain päin maailmaa", vaan 99% tapauksista on ihan kotimaista perua. Yhtä hyvin voisit vedota siihen, että on ihan ok piestä vaimo, kun se on ok jossain Pakistanissakin.
Tein mielestäni hyvää kotiruokaa siskolleni ja hänen miehelleen, olivat viikonlopun kylässä. Aina kun he olivat lähteneet, sisko lähetti pian kuvan matkalta mäkkäri-ateriasta. Ei taineet meidän ruuat kelvata.
Jätin myös pahimman kakkurohmun kutsumatta. Nykyisin en kutsu enää ketään, koska ei ole vastavuoroista touhua ollenkaan se että itse kestitsen muita, jotka innosta piukeina tulevat aina paikalle tankkaamaan mutta vastavuoroista kutsua ja kestitsemistä ei heidän taholtaan koskaan tule.
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..
No hänellä voi olla vaikka syömishäiriö, jonka takia ei pysty syömään. Ja kaikki eivät vaan piirakasta tykkää, tai saavat oireita esim. vehnästä ja sokerista.
Sain tästä sen kuvan, että et uskonut hänen kala-allergiaansa. Onko näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet naapurimmme mökillemme viikonlopuksi, olemme tunteneet jo vuosia, grillailleet ja illastaneet yhdessä monia kertoja. Ilta meni ihan mukavasti ja aamulla huomasi että miehillä oli krapula. Olin kattanut pöydälle aamupala tarvikkeet, kaikki ottivat syötävää ja yhtäkkiä naapurin mies karjaisee minulle "Ei siihen leivänpäälle tarvi niin paljoa lastata!" Olin siis laittanut leivälle voin lisäksi leikkeen, juustoa ja paprikasiivuja. Naapurin rouva meni noloksi, mieheni aikoi sanoa jotain, mutta hiljeni kun lisäsin hymyillen leiväni päälle salaatinlehden, italiansalaattia, suolakurkkua ja vielä minitomaatit viereen. Päivän aikana paljastui, että naapurin miehen mielestä en syö "naisellisesti" eli vain pieniä määriä kerrallaan kuten oma vaimonsa ja syön talouteni konkurssiin. Eivät sitten jääneet tunnelman latistuttua enää toiseksi yöksi. Ja ne ruuat: kaikki olivat meidän maksamiamme kun me olimme kutseneet heidät vieraiksi.
Mulle on sanottu samoin! Eli syön mielelläni kunnon aamupalan, päiväruuan ja iltapalan ja mahdollisesti joitain välipaloja jos tarvitsen, mutta liikun paljon ja teen fyysistä työtä, joten painoa ei ehdi kertyä kun liikunta polttaa kalorit. Tuttava pariskunnan mies jaksaa aina kertoa kuinka hänen vaimonsa syö kuin lintu, niin vähän ruokaa kerrallaan lautasella että sitä tuskin huomaa. Ukko kylläkin jättää kertomatta että vaimonsa syö noin 15-20 kertaa päivässä, tekee toimistotyötä ja on selvästi ylipainoinen. Mutta kun syö niin naisellisen pieniä annoksia! Minun pitäisi kuulemma ottaa mallia.
Voi juupe, olen nauranut itseni tärviölle :DD Siis puolitutut äijät rupee valittaan jonkun tuttavanaisen ruoka-annosten kokoa!?! Ei elämä. Kyllä on tyypeillä isot harhaluulot itsestään. Mitä veetua se heille kuuluu mitä joku toinen pistää ääntänsä kohti? Varsinkaan kun kyse ei ole äijien eväistä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on ystävä joka silloin tällin syö meillä ja käy tietysti synttäreillä. Hänen tapansa on mm. ottaa lautanen niin kukkuroileen ruokaa/herkkuja kun se vaan on mahdollista, usein siitä tippuukin reunojen yli. Sitten hän maistaa sitä, yökkäilee ja sylkäisee lautaselle maistamansa ruoan/herkun ja poistuu pöydästä. Siis aina! Joka hemmetin kerta! Kerran annoin hänelle jäätelön pakkasesta (jokin kalliimpi yksittäispakattu, magnum tmv.) tyttö lipaisi kerran, yökkäili ja heitti kaaressa roskiin. Voi jee. Ei ole kyse 2-vuotiaasta vaan 12....
Metka tapa heittää jotain roskiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet naapurimmme mökillemme viikonlopuksi, olemme tunteneet jo vuosia, grillailleet ja illastaneet yhdessä monia kertoja. Ilta meni ihan mukavasti ja aamulla huomasi että miehillä oli krapula. Olin kattanut pöydälle aamupala tarvikkeet, kaikki ottivat syötävää ja yhtäkkiä naapurin mies karjaisee minulle "Ei siihen leivänpäälle tarvi niin paljoa lastata!" Olin siis laittanut leivälle voin lisäksi leikkeen, juustoa ja paprikasiivuja. Naapurin rouva meni noloksi, mieheni aikoi sanoa jotain, mutta hiljeni kun lisäsin hymyillen leiväni päälle salaatinlehden, italiansalaattia, suolakurkkua ja vielä minitomaatit viereen. Päivän aikana paljastui, että naapurin miehen mielestä en syö "naisellisesti" eli vain pieniä määriä kerrallaan kuten oma vaimonsa ja syön talouteni konkurssiin. Eivät sitten jääneet tunnelman latistuttua enää toiseksi yöksi. Ja ne ruuat: kaikki olivat meidän maksamiamme kun me olimme kutseneet heidät vieraiksi.
Mulle on sanottu samoin! Eli syön mielelläni kunnon aamupalan, päiväruuan ja iltapalan ja mahdollisesti joitain välipaloja jos tarvitsen, mutta liikun paljon ja teen fyysistä työtä, joten painoa ei ehdi kertyä kun liikunta polttaa kalorit. Tuttava pariskunnan mies jaksaa aina kertoa kuinka hänen vaimonsa syö kuin lintu, niin vähän ruokaa kerrallaan lautasella että sitä tuskin huomaa. Ukko kylläkin jättää kertomatta että vaimonsa syö noin 15-20 kertaa päivässä, tekee toimistotyötä ja on selvästi ylipainoinen. Mutta kun syö niin naisellisen pieniä annoksia! Minun pitäisi kuulemma ottaa mallia.
Ihan pöyristyttävää, että toinen aikuinen ihminen on niin moukkamainen että kommentoi tuttavapiirissään olevien syömistottumuksia. Ei laisinkaan heidän asiansa.
Miehen pohjattomaan ahne, pihi ja törppö veli meri ekalla kierroksella heti meidän perään seisovaan pöytään ohi vanhempiemme. Erikseen oli kylmät, lämpimät ja jälkiruoka pöytä sekä hääkakku. Lappasi valtavan kasan ruokaa alkupalapöydästä ja kylmiä. Ei mennytkään pöytään syömään vaan jatkoi vielä lämpimien puolelle ensimmäisenä, laittoi lämpimät ruoat siihen kylmien päälle valtavaksi keoksi.
Kun me menimme sitten aloittamaan lämpimät ruoat, niin siellä oli jo ne hänen rumasti sotkuisesti aloittamat lämpimät.
Hääkakku leikkaaminen oli kuva ohjelmanumero, kun kyseinen ahnehtija oli jo korjannut kakunkin. Ei sentään kerroksen ylintä kakkua, mutta kuitenkin. Joku oli syönyt loppuun sen meidän pienen ylimmän kerroksen hääparin kakun. En tiedä oliko miehen veli. Tapana aika yleisesti on, että hääpari syö sen huomenaamuna tai ensimmäisenä vuosipäivänä.
Minä olen törppö häävieras. Pöytään oli jaettu menu, jossa kerrottiin mitä ruokia voi hakea ensin ja mitä sen jälkeen. Kaikki tämä lensi tietenkin ulos päästäni, kun seisoin siinä pitkien pöytien äärellä. Otin vähän kaikkea, myös niitä joita oli tarkoitus syödä vasta toisella kierroksella. Ihan kansia nostelin ja ihmettelin, kun kukaan ei vielä ollut ottanut. No ei varmaankaan, kun olivat seuranneet ohjetta. Vieläkin hävettää.
Mun lapsi 10v valitraa, röyhtäilee ja piereskelee ruokapöydässä. Siitä huolimatta että sanon siitä hänelle joka ikinen kerta. Kuulemma "vahinko". En halua kasvattaa lapsestani juntta. Apua!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen törppö häävieras. Pöytään oli jaettu menu, jossa kerrottiin mitä ruokia voi hakea ensin ja mitä sen jälkeen. Kaikki tämä lensi tietenkin ulos päästäni, kun seisoin siinä pitkien pöytien äärellä. Otin vähän kaikkea, myös niitä joita oli tarkoitus syödä vasta toisella kierroksella. Ihan kansia nostelin ja ihmettelin, kun kukaan ei vielä ollut ottanut. No ei varmaankaan, kun olivat seuranneet ohjetta. Vieläkin hävettää.
Itsekin olen tehnyt samoin! Olen tosin lohduttanut itseäni sillä, että tuo on hiukan typerä järjestely, ei veisi hirveästi henkilökunnan aikaa nostella se pääruoka hiukan myöhemmin esille.
Vierailija kirjoitti:
Tein mielestäni hyvää kotiruokaa siskolleni ja hänen miehelleen, olivat viikonlopun kylässä. Aina kun he olivat lähteneet, sisko lähetti pian kuvan matkalta mäkkäri-ateriasta. Ei taineet meidän ruuat kelvata.
tämä sekä 80% muistakin lähes lapsellista stooreista on keksittyjä
Vierailija kirjoitti:
erkki69 kirjoitti:
Minua on aina ärsyttäny aikuiset miesvieraat jotka lasten syntymäpäivillä rynnivät ensimmäisenä kahvipöytään, ja yksi varsinkin ylitse muiden joka ei ollut mitään sukua edes kenellekkään ja rynni aina ensimmäisenä täytekakun kimpuun ja otti valehtelematta melkein puoli kakkua itsellee. onneksi olen eronnut ja voin järjestää lapsien juhlat mieluisten ihmisien seurassa.
Yksi ihminen voi ottaa puoli kakkua vain, jos kakku on hyvin pieni.
Tai jos henkilö on epätavallisen ahne ja röyhkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempaa ikäpolvea oleva mieshenkilö alkaa joka kerta ruokapöydässä (nähdään 1-2x vuodessa) puhumaan sairauksistaan, seikkaperäisesti vaikeista leikkauksistaan kuvaten miltä tuntui kun puudutuksessa lääkäri repii verisuonia tai sahaa lonkkaluuta, ja mikä haju siitä tuli jne....
Siis oikeesti. Hänestä on hirmu kiva puhua kaikkea mätäpaisejuttuja eikä tajua yhtään ihmisten elekielestä kiusaantuneisuutta, eikä sitä että vuorotellen joku yrittää johdatella puhetta muihin aiheisiin. Siis niin kiusallista ja toisaalta noloa tätä puhujaakin kohtaan kun on niin ymmärtämätön poloinen ettei näin kuuluisi tehdä.
Mä (42-vuotias) olen alkanut aivan surutta puuttumaan kaikkien ällöttäviin puheisiin ruokapöydässä. Ensinnäkin, haluan pystyä syömään rauhassa. Toiseksi, yleensä kuulolla on alakouluikäinen lapsikin, jolle pitää opettaa tapoja. Kolmanneksi, jonkun pitää vain olla se, joka sanoo anopille, että nyt ne pukamajutut poikki, ihmiset syö.
No älä syö!