Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Kovin epämiellyttävää isäntäväkeä. Onneksi ei tarvitse heidänkaltaisia tuntea eikä heidän herkkupöytiensä tarjoiluihin kajota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani olen ihmetellyt, miksi ihmiset vain katsovat tätä sikailua vierestä, eivätkä puutu siihen mitenkään.
Olikohan jo eka sivulla, jossa siskokset olivat ladanneet kasseihinsa tarjottavia siidereitä mukanaan vietäväksi. Kyllä minä keskeyttäisin tuollaisen toiminnan. Sehän on varkaus.
Jos joku on aikeissa tyhjentää koko vadin, sanoisin: jätäpä muillekin.
Ettekö te kehtaa sanoa vai mikä on?
Jos ette kehtaa, miettikää miten tämä sikailija on kehdannut touhuta pöydän ympärillä.
Aika röyhkeä luonne pitää olla jos vieraalle sanoo: jätäpä muillekin, kyllä se on vieraan itse tajuttava miten kylässä käyttäytyy. Ite ratkaisin ongelman siten että en herkkuja tee, en nyt kyllä kaupan valmislaatikoitakaan tarjoa mutta jotain tavallista masun täytettä vaan, ainakin joihinkin tämä tepsii!
Olen eri mieltä. Vanhempani sanoivat aina, että "ole viisaampi ja pidä suu supussa". Vuosien mittaan opin, ettei moisesta "viisaudesta" ole mitään iloa silloin kun toinen on ihan super-typerä. Jurpolle pitää puhua jurpojen kieltä, jotta viesti menee perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tulee miettineeksi, että pidetäänköhän minua törkeänä vieraana, kun harvoin juhlissa syön. Syynä kasvisruokavalio ja herkkä vatsa, en kestä maitotuotteita juurikaan, joten jätän kermakakut väliin. Kaukaisemmilta sukulaisilta tulee juhlissa ihmetystä ja kommenttia, että ota ota nyt, oli niin hyvää, eikä tuossa pastasalaatissa ollut lihaa, tonnikalaa vain! Kakkukin niin hyvää, oikein kunnon kermaa, ota nyt ota!
Onneksi omani ja mieheni lähisuku tietävät kasvissyönnistäni, joten eivät ainakaan tuputa. Päinvastoin, ennen suuria sukulounaita anoppikin varmistelee, että onhan varmasti miniälle syötävää, tarjolla tätä ja tätä...Minulle tulee vähän paha mieli niiden vieraiden puolesta, joiden emäntä toteaa, että kasvissyöjät olkoot sitten ilman. Äitini syö vain kanaa ja kalaa, joten meidän suvussa on tullut ihan tavaksi se, että esim. pastasalaatista on lihatonkin versio/liha on erillisessä kulhossa tmv. Itse yritän aina huomioida vieraani tekemällä ruokia, joista he luultavasti pitävät, vaikken liharuokaa teekään (en yksinkertaisesti osaa). On tosi inhottavaa olla esim. pitkissä häissä, joissa saa lautaselleen vain vihersalaattia ja patonkia. Tiedän, että kaikki eivät tiedä ruokavaliostani enkä tietenkään serkunkaimansiskon häissä odota saavani erityiskohtelua, mutta ottaisin kyllä vittuiluna, jos vaikka anoppi vuosien jälkeen jättäisi minut kokonaan huomioimatta.
Tämä viesti näyttää sen, miksen itse koskaa huomioi kasvisruokailijoita. He eivät koskaan vastavuoroisesti huomioi minua eli tee liharuokaa. Aina väitetään ettei osata tms. Miten surkea kokki pitää olla, jos ei osaa ruskistaa jauhelihaa pannulla, joka on varmaan helpoin mahdollinen liharuoka?
Siis..
Kasvisruokavalio on yleensä eettinen kysymys. Se on ihan eri asia kuin että sä haluat lihaa.
Etkö muka pysty syömään kasvisruokaa?Onko sinulla joku eettinen pakko syödä eläimiä?Ei kaikille tarvii lemppariruokaa tehdä eikä varmaan ois kaikilla rahaa tai aikaakaan siihen.
Tärkeintä on isoissa juhlissa varsinkin huomioida allergiat ja semmoiset tärkeimmät. Ei tietenkään kaikille kumminkaiman kuokkavieraalle tarvii.
Vegaanitkin voi huomioida jos on tiedossa että heitä on.Ole eri, mutta sekasyöjä itsekin. Kasvisruoka ei todellakaan sovi kaikille, jos siinä on käytetty proteiinin lähteenä palkokasveja. Ne kun aiheuttavat monille mm vatsakipuja ja ilmavaivoja. Itse en esim pysty soijarouhetta syömään ollenkaan.
Näinpä, mulle ei käy palkokasvit kuin pienen pieninä määrin kerrallaan. Olen myös keliaakikko, eli nyhtökaura tai seitan ei käy. Hyvin, hyvin vähissä on vegaaniset proteiinivaihtoehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin epämiellyttävää isäntäväkeä. Onneksi ei tarvitse heidänkaltaisia tuntea eikä heidän herkkupöytiensä tarjoiluihin kajota.
Tätä olen ihmetellyt, niin tässä kuin monessa muussa ketjussa, vieraat syövät puille paljaille tai ei kyllä ainakaan vieraiden takia ruveta erikoisruokia laittamaan. Miksi edes kutsua ketään, jos on niin vastentahtoista? Itse kun kutsun vieraita juhliin, niin ruokaa riittää aivan varmasti parille kuokkavieraallekin ja mielelläni otan huomioon kaikki mahdolliset dieetit. Kai kutsun heidät siksi, että haluan nähdä heitä ja kaikilla olisi mukavaa eikä kellään nälkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
tuo on niitä ainoan lapsen ongelmia. ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon.
Jaa, en minä ainakaan toimi noin, toki huomioin muut, kasvatuskysymys. Ei liity mitenkään onko ainut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti-setä tulee yhteiselle kesämökille ja on törkeän juovuksissa koko ajan. Hän syö kaikkien muiden ruoat yöllä, kun muut nukkuvat. Kitaat katoavat muiden ostamat juustot, leikkeleet, oluet ja siiderit.
Ennätyksen kyseinen mies teki, kun sukulainen toi poikaystävänsä mukaan mökille. Isokokoinen ja lihava setä huojui heitä vastaan ulosteet housuissaan - ja sammui pihamaalle.
Useampi sukulainen ei mene mökille ollenkaan hänen takiaan.
Hmm. Tässäpä oli ilmainen vinkki miten saada tilaa ja "vuoroja" kuolinpesän yhteismökille. Känni päälle, huonot housuun ja menoksi. Pääsee helteisille heinäkuun viikon lopuille mökille omin porukoin ;) toki samantyyppinen kaveripiiri messiin. Eiköhän ala muilla osakkailla lopulta löytyä myynti intoa.
Viitaten ketjuihin kuolinpesän yhteismökeistä ja ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Veljeni on keliaakikko. Kukaan ei koskaan huomioinut häntä noissa duunipullissa. Veli toi itse aina heille lomapullat ym. Ja kaikki tiesi veljen keliakian, pitkään olleet samsssa duunissa kaikki. Viime kesänä veli toi itselleen vikana päivänä ennen lomaa leipomosta gluteenittoman täytekakun. Hän söi sitä siis ruokanaan kyseisen päivän. Työkaverit pyysi viipaletta jota eivät saaneet. Nyt oli keliaakikon vuoro herkutella. Kerrankin.
Mutta tämä tepsi. Sen jälkeen veli on muistettu. Käytännössä joka kaupasta saa jotain, ja myös makeisia voisi viedä. Eli vaikeaa ja kallista hänen muistaminen ei ole.
Eli joskus tarvii erikoisemman keinon, että muut hiffaisivat että tuomisia pitää olla kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti-setä tulee yhteiselle kesämökille ja on törkeän juovuksissa koko ajan. Hän syö kaikkien muiden ruoat yöllä, kun muut nukkuvat. Kitaat katoavat muiden ostamat juustot, leikkeleet, oluet ja siiderit.
Ennätyksen kyseinen mies teki, kun sukulainen toi poikaystävänsä mukaan mökille. Isokokoinen ja lihava setä huojui heitä vastaan ulosteet housuissaan - ja sammui pihamaalle.
Useampi sukulainen ei mene mökille ollenkaan hänen takiaan.
Hmm. Tässäpä oli ilmainen vinkki miten saada tilaa ja "vuoroja" kuolinpesän yhteismökille. Känni päälle, huonot housuun ja menoksi. Pääsee helteisille heinäkuun viikon lopuille mökille omin porukoin ;) toki samantyyppinen kaveripiiri messiin. Eiköhän ala muilla osakkailla lopulta löytyä myynti intoa.
Viitaten ketjuihin kuolinpesän yhteismökeistä ja ongelmista.
Meillä on oma mökki. On alunperin ollut appeni, kaupat on tehty yli 15 v sitten.
Jonkun vuoksi appeni veli tuli mökille omin luvin. Meni jääkaapille, ei sanonut mitään, otti vaan.
Jos sanoin, hån sanoi miehelleni etkö saa akkaas kuriin.
Monta ket otin ruokia edestä, sanoin nämä ei ole sinua varten.
Talutin ulos istumaan. Istui tuolissa, kusi housuihin jne jne.
Kerran tapasin partion kylällä ja kysyin mitä voi tehdä. Antoi maijan numeron ja sanoi rohkeasti soitat.
Mies on pari krt haettu maijalla putkaan.
Mies kertoi isälleen, isä veljelleen ja kielsi enää tulemasta meille.
Hänen vaimonsa on samanlainen juoppo ja tämän jälkeen heidät on saatu pois uhkaamalla.
Kukaan ei nauti heidän seuraata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.
Kun ei mitään rajaa lapsen vanhempi osaa laittaa mukulalleen. Vetää makeaa niin paljon, kuin vatsa vetää. Hypitään huoneesta toiseen syötävä kädessä murustaen. Sitten tosiaan se sokerihumala. Keikutaan tuolilla seisoen, ja vanhempi ei sano siihenkään mitään. Vierailun jälkeen tarkistettava, mitä kaikkea on mennyt hajalle.
Ei ole olemassa mitään sokerihumalaa.
Mulle kyllä tulee sokerihumala. Ei toki sellainen kuin alkoholista, mutta tekee levottomaksi ja haittaa keskittymistä. Enkä tod. ole mikään lapsi.
Lue vaikka tuolta, jos et minua usko:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/23/tiesitko-etta-sokerihumala-myy…
Olen kyllä uutisen lukenut, mutta siitä huolimatta elimistöni reagoi liikaan makeaan. Kun joskus hairahdun tempaisemaan pussillisen karkkeja tai lakuja nopeassa tahdissa, en pysty keskittymään esim. lukemiseen tai opiskeluun. Eikä kysymys ole pelkästä huonosta omastatunnosta.
Kuvailit juuri klassiset "sokerihumalan" oireet. Ja tuon olotilan jälkeen verensokeri romahtaa, alkaa olla raskas olo ja väsyttää. Menikö oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.
On muuten juuri kohtuullinen annos, 300g per ruokailija.
Joo, monesti lasketaan keittoon esim. 150 g perunaa, 80 g lihaa ja 70 g vihanneksia. Se vesi tulee siihen sitten päälle
Kyllä raavasmies toivoo tuolla kaavalla että olis ottanut omat eväät matkaan. Ja jos ei puhuta nuukuudesta, eikö ruokaa pidä aina jäädä yli, sukulaiset vierailulla, talkoot, häät, hautajaiset..... Jämiä on hyvä lämmitellä tai pakata mukaan tahtoville. Se että joku ei kehtaa syödä kunnolla tai santsata, se on häpeä mille tahansa kokoontumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Veljeni on keliaakikko. Kukaan ei koskaan huomioinut häntä noissa duunipullissa. Veli toi itse aina heille lomapullat ym. Ja kaikki tiesi veljen keliakian, pitkään olleet samsssa duunissa kaikki. Viime kesänä veli toi itselleen vikana päivänä ennen lomaa leipomosta gluteenittoman täytekakun. Hän söi sitä siis ruokanaan kyseisen päivän. Työkaverit pyysi viipaletta jota eivät saaneet. Nyt oli keliaakikon vuoro herkutella. Kerrankin.
Mutta tämä tepsi. Sen jälkeen veli on muistettu. Käytännössä joka kaupasta saa jotain, ja myös makeisia voisi viedä. Eli vaikeaa ja kallista hänen muistaminen ei ole.
Eli joskus tarvii erikoisemman keinon, että muut hiffaisivat että tuomisia pitää olla kaikille.
Miksi keliakiasta kärsivälle pitäisi tarjota pullaa, kakkua tai voileipiä. Jokainen siitä kärsivä tietää että ne on mautonta kuraa. Ennemin vaikka hyvä salaatti, se ettei huomioida on kyllä sieltä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikoina keksittiin yllättäen pitää illanistujaiset minun luonani. Lupasin, että luokseni saa tulla, mutta tarjottavaa ei nyt äkkiseltään ole ja jokainen saa tuoda omat eväänsä, jos haluaa. Ei edes ollut tietoa moniko paikalle saapuu. Oli iso opuskelijatapahtuma kaupungissa. Kaveri tuli paikalle, näki keittiössä ranskalaisia, nakkeja yms tulleen juuri uunista. Tokaisi "sähän sanoit, ettet mitään tarjoa" ja lappasi itselleen ison annoksen. Lappasi, vaikka sanoin, että pojat toivat omat eväänsä ja itselleen tekivät. Mussutti siinä poikien ranskalaiset tyytyväisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Onpas olleet epäkohteliaita ja ahneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti-setä tulee yhteiselle kesämökille ja on törkeän juovuksissa koko ajan. Hän syö kaikkien muiden ruoat yöllä, kun muut nukkuvat. Kitaat katoavat muiden ostamat juustot, leikkeleet, oluet ja siiderit.
Ennätyksen kyseinen mies teki, kun sukulainen toi poikaystävänsä mukaan mökille. Isokokoinen ja lihava setä huojui heitä vastaan ulosteet housuissaan - ja sammui pihamaalle.
Useampi sukulainen ei mene mökille ollenkaan hänen takiaan.
Hmm. Tässäpä oli ilmainen vinkki miten saada tilaa ja "vuoroja" kuolinpesän yhteismökille. Känni päälle, huonot housuun ja menoksi. Pääsee helteisille heinäkuun viikon lopuille mökille omin porukoin ;) toki samantyyppinen kaveripiiri messiin. Eiköhän ala muilla osakkailla lopulta löytyä myynti intoa.
Viitaten ketjuihin kuolinpesän yhteismökeistä ja ongelmista.
Meillä on oma mökki. On alunperin ollut appeni, kaupat on tehty yli 15 v sitten.
Jonkun vuoksi appeni veli tuli mökille omin luvin. Meni jääkaapille, ei sanonut mitään, otti vaan.
Jos sanoin, hån sanoi miehelleni etkö saa akkaas kuriin.
Monta ket otin ruokia edestä, sanoin nämä ei ole sinua varten.
Talutin ulos istumaan. Istui tuolissa, kusi housuihin jne jne.Kerran tapasin partion kylällä ja kysyin mitä voi tehdä. Antoi maijan numeron ja sanoi rohkeasti soitat.
Mies on pari krt haettu maijalla putkaan.
Mies kertoi isälleen, isä veljelleen ja kielsi enää tulemasta meille.
Hänen vaimonsa on samanlainen juoppo ja tämän jälkeen heidät on saatu pois uhkaamalla.
Kukaan ei nauti heidän seuraata
Järkkyä råskaväkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Onpas olleet epäkohteliaita ja ahneita.
En minäkään ymmärrä vieraita, jotka tulevat vain ahmimaan. Kyllä minä tykkään, kun valmistamani ruoka maistuu enkä kitsastele ja itsekin syön runsaasti, mutta minulla on sukulainen, joka minun luonani kyläillessään ahmii itsensä ähkyyn joka ikisellä aterialla. Voihkii ja ähkii sitten. Tuollaista joudun joskus kestämään muutaman päivän. Ymmärtäisin paremmin, jos kyseessä olisi jokin lempiruoka, jota tulee ahmittua, mutta tosiaan joka aterialla hänen pitää mättää suuhun kaikki mahdollinen. Olisi kiva joskus tavata samalla muitakin sukulaisia, mutta hänen takiaan minun pitäisi valmistaa kaksinkertainen määrä ruokaa normaaliin verrattuna enkä minä jaksa ruveta sellaiseen puuhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Veljeni on keliaakikko. Kukaan ei koskaan huomioinut häntä noissa duunipullissa. Veli toi itse aina heille lomapullat ym. Ja kaikki tiesi veljen keliakian, pitkään olleet samsssa duunissa kaikki. Viime kesänä veli toi itselleen vikana päivänä ennen lomaa leipomosta gluteenittoman täytekakun. Hän söi sitä siis ruokanaan kyseisen päivän. Työkaverit pyysi viipaletta jota eivät saaneet. Nyt oli keliaakikon vuoro herkutella. Kerrankin.
Mutta tämä tepsi. Sen jälkeen veli on muistettu. Käytännössä joka kaupasta saa jotain, ja myös makeisia voisi viedä. Eli vaikeaa ja kallista hänen muistaminen ei ole.
Eli joskus tarvii erikoisemman keinon, että muut hiffaisivat että tuomisia pitää olla kaikille.
Miksi keliakiasta kärsivälle pitäisi tarjota pullaa, kakkua tai voileipiä. Jokainen siitä kärsivä tietää että ne on mautonta kuraa. Ennemin vaikka hyvä salaatti, se ettei huomioida on kyllä sieltä itsestään.
Nykyään saa todella helposti laadukkaita maukkaita leivonnaisia gluteenittomina. Schaisseakin toki on, mutta suht pienellä vaivannäöllä saa hyvää.
Mietihän vehnäjauhoa. Ei se itsessään kovin maukas ole. Jos vehnän korvaa muulla jauholla, ei hyvin tehdystä gluteenittomasta leivonnaisesta erota onko se tavis vai gluteeniton versio.
Tää tiedoksi jos sinulla on gluteeniton ystävä. Älä tarjoa hänelle nietua syyllä että kaikki missä ei ole vehnää, on pas... aa.
Vein nuorempana tuoreen poikaystävän sukulaisia näkemään, olimme varmaan just täysi-ikäisiä. Kuten aina setäni luona, etenkin kun lähisuvun väkeä riitti, tarjolla oli hurja määrä erilaista sorttia ruokaa; rapuja, salaatteja, paistia, kaloja, perunoita jne jne. Ni tää ex lappasi lautasen kukkuralleen pelkkää pastasalaattia ja lohkoperunoita, yli puolet määristä mitä oli tarjolla. Kuin olisi kuvitellut ettei muita syöjiä ollut.. Itse en kehdannut ottaa samoja ruokalajeja jotta jää edes jollekin muulle maistiainen. Kyllä hävetti. Pahin oli kun kylään asteli yksi sukulainen ja kommentoi exän lautasta että onpa pastaista ruokaa täällä tarjolla. Ei kauaa mennyt kun jätin kyseisen vätyksen joka ei osannut alkeellisiakaan käytöstapoja ylipäätään. Kuiski seurassa jne. Herra varmaan edelleen elää pelkällä makaronilla ja lasten pullamössöruualla.
Ex appiukko joka poltti sisällä, laittoi joskus ikkunan auki. Ihan ruokapöydässäkin. Lisäksi hän puristi ohimennen perseestä mua. Ja puheet oli töykeitä ja epäkunnioittavia varsinkin minua kohtaan.
En ole yleensä sanonut aina kiitos, en muista, kai meillä ei kotona sitä opetettu. Tämän mieheni on muistanut mulle usein huomauttaa että kiitos pitää sanoa. Olen sittemmin koittanut muistaa kiittää. Tosin joskus tuntuu perheen kesken hölmöltä ja teennäiseltä kiittää mutta olen alkanut tottua.
Mutta sitten mieheni ei ole osannut käytöstapoja mua kohtaan vaan arvostelee ja käskee. Minusta on outoa jos niin huonokäytöksinen ihminen neuvoo toista kiittämään ruokapöydässä. Kun minusta tärkein sääntö on ystävällisyys ja hyvä kohtelu kaikille, tällöin myös kiitos on aitoa eikä tyhjää pokkurointia.
Nykyjään siis muistan kiittää. Ja onneksi mies on alkanut oppia kohtelemaan minua hyvin eikä arvostele ja määräile.
Noihin ahmatteihin, minusta juhlissa saa syödä enemmän kuin 1kpl keksejä, mutta pitää ottaa huomioon muut ja paljonko on porukkaa /on tulossa.
Ensin otetaan kohtuudella mutta keksejä kyllä voi ottaa varmaan kaksikin. Santsikierroksella voi ottaa lisää ja jos on varma ettei muita oo tulossa enää saa syödä niin paljo kuin jaksaa jos ruokaa on vielä paljon mutta ei sikailla vaan nätisti.
Mitään ei oo pakko syödä.
Juhliin voi tuoda mukanaan jotain mut ei suuri rikos vaikkei tuo, mut kohteliasta oisi tuoda. Kakkuihin ei kosketa ennenkun saa luvan tai muut on aloittaneet. Ite ei ekana mennä ellei ole ite sankari. Lapset pidetään kurissa.
Kyläkäynneille ei tarvitse tuoda mitään. Tämä on varmaan tapaero et miten missäkin on tapana.
Kylässä ei oo pakko syödä.
Itse en aina tarjoa kahvin kans mitään kyläileville mutta joskus tarjoan. Meillä ei aina oo herkkuja kaapeissa jos olen dieetillä.
Pitkänmatkalaisille ja yöpyjille yms tietysti on tarjottavaa.
Eri asia jos on lapsen synttärit tai muuta sellasta, tierty sillon on herkkuja ja tykkään myös leipoo joskus.
Työpaikalle en tuo pullia, kahvia voin tuoda jos on kahveista sovittu jos siis työpaikan puolesta ei kahveja oo. En myöskään syö pullia kun en aina halua kaloreita.
Turha kursailu on hirveää.