Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vastenmielinen ryhmä on nämä joilla ei ole pöytätapoja. Isäni ja veljeni ovat tällaisia.
Isäni on aivan kamala mäyssyttäjä ja ryystääjä. Röyhtäilee myös ruokapöydässä. Ylipainoa hänellä on vähintään 50 kiloa, niin on kuin jotain porsasta katselisi.
Veljeni, yli kolmekymppinen, myöskin röyhtäilee pöydässä. Kerran olimme ravintolassa syömässä ja häpesin silmät päästäni. Hän söi pihviä siten, että ei paloitellut sitä, vaan otti sen kokonaisena haarukkaansa ja siitä nakersi sitä. Kastikkeet vaan valuivat pihviä pitkin lautaselle ja hänen suupielissään.
Äitini ei näe mitään vikaa näissä tavoissa. Sen sijaan suuttuu minulle, jos osoitan vastenmielisyyteni näite juntteja tapoja kohtaan.Tiesitkö, että hyvät tavat ovat ihmisten määrittelemiä? Jossain päin maailmaa emäntä on tyytyväinen vasta, kun vieraat röyhtäilevät ja piereskelevät.
Tiesitkö, että hyvä tavat ovat toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista?
Niin? Jossain päin maailmaa se tarkoittaa ruokapöydässä röhkimistä ja piereskelyä halusit tai et.
Muun maailman tavat eivät vaikuta täällä mitenkään. Joten pointtisi on täysin turha.
Vai ei muun maailman tavat vaikuta, kun kouluissakin luovutaan perinteistä, ettei vain loukata muualta tulleita.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet naapurimmme mökillemme viikonlopuksi, olemme tunteneet jo vuosia, grillailleet ja illastaneet yhdessä monia kertoja. Ilta meni ihan mukavasti ja aamulla huomasi että miehillä oli krapula. Olin kattanut pöydälle aamupala tarvikkeet, kaikki ottivat syötävää ja yhtäkkiä naapurin mies karjaisee minulle "Ei siihen leivänpäälle tarvi niin paljoa lastata!" Olin siis laittanut leivälle voin lisäksi leikkeen, juustoa ja paprikasiivuja. Naapurin rouva meni noloksi, mieheni aikoi sanoa jotain, mutta hiljeni kun lisäsin hymyillen leiväni päälle salaatinlehden, italiansalaattia, suolakurkkua ja vielä minitomaatit viereen. Päivän aikana paljastui, että naapurin miehen mielestä en syö "naisellisesti" eli vain pieniä määriä kerrallaan kuten oma vaimonsa ja syön talouteni konkurssiin. Eivät sitten jääneet tunnelman latistuttua enää toiseksi yöksi. Ja ne ruuat: kaikki olivat meidän maksamiamme kun me olimme kutseneet heidät vieraiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina haukutaan vegaaniruokaa? Olen armoton lihansyöjä, mutta aina kun olen syönyt vegaaniruokaa olen saanut nauttia. Itse en ole kovin hyvä kokki, joitain salaatteja ja uunikasviksia ja keittoja osaan tehdä ja pidän niistä. Mutta vegaanikavereilta on saanut mm. kaikkia ihania vegekakkuja ja palleroita, suklaita, ja ties mitä. Ainiin joku porkkolan "graavi" myös. Ainoa vegaaniruoka mistä en pidä on soijanakki ja -makkara. Lihansyöjä mieheni taas pitää niistä enemmän kuin tavallisista makkaroista.
Joten täältä yksinäinen huraa-huuto vegesapuskoille!
Armoton lihansyöjä? Vain joku vegaani voi keksiä tuollaisen termin, koska liha on murha.
Tässä taisi tulla väärinkäsitys. Käytän ilmaisua "armoton" kuvaamaan "kovan luokan / todellinen jne" lihansyöjää tai jotain muuta. Esim. Mummo on kyllä armoton sukkien kutoja, tulee sata sukkaparia kuukaudessa.
Tunnustan kyllä, että yritin kerran elää vegaanina mutta mm. terveydellisistä syistä se ei minun kohdallani ole fiksua. Ja jos puhutaan hyvästä ruuasta ja syömisen nautinnosta, niin minä pidän esim. joulukinkun ja paistetun kalan mausta. Ihan.. armottomasti.
uuslihansyöjä?
Vierailija kirjoitti:
Oltiin syömään menossa kolmikirjaimiselle huoltoasemalle syömään reissussa kun oltiin. Juuri ennen saapui lauma uussuomalaisia käpälöimään buffettia paljain sormin ja maistelemaan kaikkia. Eivät käyneet kun vessassa mutta ohimennen.
Ei huvittanut sitten enää mennä syömään.
Olisikohan ollut saman merkkinen asema kun kävin muka merimiespihvillä. Paikan käsitys asiasta oli kylmä perunamuusi johon oli sekoitettu jauhelihaa. En ole käynyt sitten vuoden 2013.
Vierailija kirjoitti:
Olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet naapurimmme mökillemme viikonlopuksi, olemme tunteneet jo vuosia, grillailleet ja illastaneet yhdessä monia kertoja. Ilta meni ihan mukavasti ja aamulla huomasi että miehillä oli krapula. Olin kattanut pöydälle aamupala tarvikkeet, kaikki ottivat syötävää ja yhtäkkiä naapurin mies karjaisee minulle "Ei siihen leivänpäälle tarvi niin paljoa lastata!" Olin siis laittanut leivälle voin lisäksi leikkeen, juustoa ja paprikasiivuja. Naapurin rouva meni noloksi, mieheni aikoi sanoa jotain, mutta hiljeni kun lisäsin hymyillen leiväni päälle salaatinlehden, italiansalaattia, suolakurkkua ja vielä minitomaatit viereen. Päivän aikana paljastui, että naapurin miehen mielestä en syö "naisellisesti" eli vain pieniä määriä kerrallaan kuten oma vaimonsa ja syön talouteni konkurssiin. Eivät sitten jääneet tunnelman latistuttua enää toiseksi yöksi. Ja ne ruuat: kaikki olivat meidän maksamiamme kun me olimme kutseneet heidät vieraiksi.
Mulle on sanottu samoin! Eli syön mielelläni kunnon aamupalan, päiväruuan ja iltapalan ja mahdollisesti joitain välipaloja jos tarvitsen, mutta liikun paljon ja teen fyysistä työtä, joten painoa ei ehdi kertyä kun liikunta polttaa kalorit. Tuttava pariskunnan mies jaksaa aina kertoa kuinka hänen vaimonsa syö kuin lintu, niin vähän ruokaa kerrallaan lautasella että sitä tuskin huomaa. Ukko kylläkin jättää kertomatta että vaimonsa syö noin 15-20 kertaa päivässä, tekee toimistotyötä ja on selvästi ylipainoinen. Mutta kun syö niin naisellisen pieniä annoksia! Minun pitäisi kuulemma ottaa mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Minua on haitannut, etenkin se, että ruuan valmistaneelle ei jätetä mitään, kaapaistaan kaikki tarjoiluastiat kättelyssä tyhjäksi katsomatta lainkaan, että onko kaikilla jo syötävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vastenmielinen ryhmä on nämä joilla ei ole pöytätapoja. Isäni ja veljeni ovat tällaisia.
Isäni on aivan kamala mäyssyttäjä ja ryystääjä. Röyhtäilee myös ruokapöydässä. Ylipainoa hänellä on vähintään 50 kiloa, niin on kuin jotain porsasta katselisi.
Veljeni, yli kolmekymppinen, myöskin röyhtäilee pöydässä. Kerran olimme ravintolassa syömässä ja häpesin silmät päästäni. Hän söi pihviä siten, että ei paloitellut sitä, vaan otti sen kokonaisena haarukkaansa ja siitä nakersi sitä. Kastikkeet vaan valuivat pihviä pitkin lautaselle ja hänen suupielissään.
Äitini ei näe mitään vikaa näissä tavoissa. Sen sijaan suuttuu minulle, jos osoitan vastenmielisyyteni näite juntteja tapoja kohtaan.Tiesitkö, että hyvät tavat ovat ihmisten määrittelemiä? Jossain päin maailmaa emäntä on tyytyväinen vasta, kun vieraat röyhtäilevät ja piereskelevät.
Tiesitkö, että hyvä tavat ovat toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista?
Niin? Jossain päin maailmaa se tarkoittaa ruokapöydässä röhkimistä ja piereskelyä halusit tai et.
Totta, jossain päin maailmaa on näin, mutta ei täällä! Maassa maan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummitytön perhe pitää yhteyttä kahdessa tapauksessa: kutsutaan kummitytön synttäreille (viedään tietysti lahja) tai sitten meiltä kaivattaisiin majapaikkaa. Asutaan siis isossa kaupungissa, jossa on konsertteja ja nähtävyyksiä, eli kesälomilla ja rokkikeikoilla olisi tarvetta majoitukselle. Paras oli jokunen vuosi sitten, kun oli joku konsertti, johon kummitytön isä oli menossa örveltämään. Kysyi edeltävänä päivänä, että sopiiko jos hän tulee yöksi, ei kuulemma saa enää hotellia? Ilmoitettiin, että ei olla kotona. Kehtasi vielä sitten kysyä, että saisiko avaimen toimitettua jotenkin hänelle...
Tänä kesänä tuli pitkän hiljaiselon jälkeen puhelu, ollaanko kotona silloin ja silloin, voidaanko tulla koko perhe yöksi? Meillä sattui olemaan ihan oikea meno, joka oli heilläkin tiedossa. Puhelimenkin läpi tunsi harmistuksen, koska olivat jo varanneet muita aktiviteettejä. Joutuivat sitten varaamaan hotellin, mutta tulivat kuitenkin seuraavana päivänä hyvissä ajoin nälkäisenä syömään (6 henkeä). Perhe on makaronilaatikko-tyyppiä, joten piruuttaan teimme hirveän määrän hodareita erilaisilla nakeilla. Nämä olivat liian erikoista ruokaa, joten pettyneinä maistelivat pelkkiä nakkeja, niitä perusmalleja.
Vierailija kirjoitti:
Olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet naapurimmme mökillemme viikonlopuksi, olemme tunteneet jo vuosia, grillailleet ja illastaneet yhdessä monia kertoja. Ilta meni ihan mukavasti ja aamulla huomasi että miehillä oli krapula. Olin kattanut pöydälle aamupala tarvikkeet, kaikki ottivat syötävää ja yhtäkkiä naapurin mies karjaisee minulle "Ei siihen leivänpäälle tarvi niin paljoa lastata!" Olin siis laittanut leivälle voin lisäksi leikkeen, juustoa ja paprikasiivuja. Naapurin rouva meni noloksi, mieheni aikoi sanoa jotain, mutta hiljeni kun lisäsin hymyillen leiväni päälle salaatinlehden, italiansalaattia, suolakurkkua ja vielä minitomaatit viereen. Päivän aikana paljastui, että naapurin miehen mielestä en syö "naisellisesti" eli vain pieniä määriä kerrallaan kuten oma vaimonsa ja syön talouteni konkurssiin. Eivät sitten jääneet tunnelman latistuttua enää toiseksi yöksi. Ja ne ruuat: kaikki olivat meidän maksamiamme kun me olimme kutseneet heidät vieraiksi.
Moukkamaisimpia ovat ihmiset jotka kommentoivat toisten syömisiä kun ollaan kokoonnuttu yhteiseen ruokapöytään (paitsi kyllä sitten saa huomauttaa jos joku on ottamassa puoli kakkua lautaselleen). Se ei kuulu siinä tilanteessa kenellekään kuinka paljon joku syö. Olen itse vähän päälle 150 cm mittainen nainen, ja saan syödä päivässä pienen määrän kaloreita jotta en liho, paljon vähemmän kuin vaikka joku 175 cm pitkä. Minun ruoka-annokseni saattaa näyttää lapsen annokselta varsinkin jonkun fyysistä työtä tekevän aikuisen miehen annoksen rinnalla. Olen saanut osakseni huomauttelua miksi otan niin vähän ruokaa. Kenenkään ei todellakaan pitäisi joutua silmätikuksi ruokapöydässä kutsuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vastenmielinen ryhmä on nämä joilla ei ole pöytätapoja. Isäni ja veljeni ovat tällaisia.
Isäni on aivan kamala mäyssyttäjä ja ryystääjä. Röyhtäilee myös ruokapöydässä. Ylipainoa hänellä on vähintään 50 kiloa, niin on kuin jotain porsasta katselisi.
Veljeni, yli kolmekymppinen, myöskin röyhtäilee pöydässä. Kerran olimme ravintolassa syömässä ja häpesin silmät päästäni. Hän söi pihviä siten, että ei paloitellut sitä, vaan otti sen kokonaisena haarukkaansa ja siitä nakersi sitä. Kastikkeet vaan valuivat pihviä pitkin lautaselle ja hänen suupielissään.
Äitini ei näe mitään vikaa näissä tavoissa. Sen sijaan suuttuu minulle, jos osoitan vastenmielisyyteni näite juntteja tapoja kohtaan.Tiesitkö, että hyvät tavat ovat ihmisten määrittelemiä? Jossain päin maailmaa emäntä on tyytyväinen vasta, kun vieraat röyhtäilevät ja piereskelevät.
Tiesitkö, että hyvä tavat ovat toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista?
Niin? Jossain päin maailmaa se tarkoittaa ruokapöydässä röhkimistä ja piereskelyä halusit tai et.
Muun maailman tavat eivät vaikuta täällä mitenkään. Joten pointtisi on täysin turha.
Vai ei muun maailman tavat vaikuta, kun kouluissakin luovutaan perinteistä, ettei vain loukata muualta tulleita.
-ohis
Ja oikea syyhän on se, että osa suomalaisista ei halua noudattaa vanhoja perinteitä ja sijaisloukkaantuu muiden puolesta. Muita ei hetkauttaisi meidän perinteet, he jättäisivät epäsopivat vain väliin.
Tietty osa näistä, onneksi pieni osa, ottaa yhteyttä iltapäivälehtiin ja haastaa koulun oikeuteen, kun Nico-Jannicalle ei järjestetty korvaavaa tekemistä (mäkkäriä ja hoploppia ja Linnanmäkeä) sillä aikaa kun luokka lauloi Suvivirren tai koko koulu kävi kirkossa pääsiäistapahtumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun vegaani kyllä saa kiusata ja pakottaa muut syömään pahaa epämääräistä kasvissotkua ja sille vain nauretaan, mutta jos vegaanille ehdotettaisiin ruoaksi sisäfilepihviä karjuttaisi päät punasena poliisia paikalle.
Sekasyöjän ruokavalioon sopii vegaanin ruokavalioon sopivat ruuat, mutta toisinpäin ei sovi. Minusta tuo on ihan yksinkertainen asia. Sekasyöjänä saatan viikon aikana syödä nautaa, possua, kalaa, kanaa, kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa. Joskus jopa lammasta tai riistaa. En ymmärrä miksi minun pitäisi tehdä jokin numero, jos syömäni ruoka sattuu olemaan jonkun erityisruokavalion annos.
Mitä, jos ei sovikaan? Vegaaniruokavalio on itse päätetty juttu, samoin joku voi päättää, ettei pidä kasviksista. Tunnen sellaisiakin ihmisiä. Proteiinina pavut, linssit, tofut sun muut ovat vieläpä usein epäsopivia monelle.
Sitten ovst nämä kakkuahmatit, jotka sukujuhlissa hotkaisevat puolet täytekakusta ja syötyään kysyvät, että olisiko pitänyt jättää kakkua muillekin. Tyhmää tai ahnetta porukkaa ja röyhkeyttäkin riittää.
Aikuisen luulisi jo ymmärtävän, että tarjottavia otetaan kohtuudella niin, että kaikille riittää eikä yksi perhe syö kaikkea, vaikka miten hyvää olisi. Kyseessä oli sentään parillekymmenelle hengelle tarkoitettu kakku, josta kaksi ihmistä rohmusi suurimman osan. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Näppärä ratkaisu tähän oli se, ettei näitä etäisempiä rohmusukulaisia kutsuttu enää juhliin. Sen jälkeen on riittänyt tarjottavia kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun erään kaverini pyytää kahville, tulee hän yleensä sillä asenteella, että nyt syödään tarjottavat viimeistä murua myöten, olipa kyseessä sitten kokonainen kakku tai mitä tahansa. Noh, kivahan se on, että leipomukseni maistuvat, mutta vähän kumma olo tulee, kun kaveri monesti oikein tekee ahtamisestaan hassunhauskan ohjelmanumeron. Joskus samainen ihminen pyysi yönsijaa ja lupasin hänelle majapaikan tarjota. Mukavahan se oli nähdä pitkästä aikaa. Koska hän on ruokarajoitteinen, leivoin itse hänen ruokavalioonsa sopivat sämpylät, joiden ajattelin toimittavan aamu- ja iltapalan virkaa siinä, missä itse syön normileipää. Kaveri ahmi ison osan sämpylöistä heti tultuaan samalla, kun katseli minua laittamassa pääruokaa, ja mainosti taas, että pitää nyt syödä paljon, kun kerran on tehty. Liekö sitten joku kohteliaisuuden osoitus hänen synnyinseudullaan..? Syötäväksi sämpylät oli toki tehtykin, mutta kunnon sämpylätaikinasta huolimatta hiukan alkoi huolestuttaa, riittääkö varaamani ruokamäärä kaverille. :D Omine lupineen meni myös jääkaapille ottamaan lämmintä ruokaa, ilman että edes kysyi, syönkö minäkin.
Harmi vaan, ettei vieraanvaraisuus toimi toisinpäin. Joskus matkasin kutsusta hänen luokseen kylään bussilla kuutisen tuntia. Perillä olin myöhään ja nälkäisenä, mutta kaveri ei ollut varautunut tulooni
kai mitenkään, koska edes leipäviipaletta ei tarjonnut vaan saman tien lähdettiin kävellen kauppaan ostamaan tarvikkeita hänen miettimään illalliseen - jonka minä lopulta pääasiassa sitten meille valmistin.Onneksi hotelli- ja ravintolatarjonnassa riittää, se on ihan kelpo vaihtoehto molemmin puolin jatkossa, niin ei tarvitse häiriintyä toisen tavasta elää.
Tässähän on ihan rehellinen Lokki isolla L:llä. Lokkeja ei kiinnosta tarjota mitään muille, koska se on pois heiltä. Sen sijaan lokit syövät omat ja varastetut ruoat toisen luona, kun ilmaiseksi saa.
Älkää passatko lokkeja, kun ne eivät passaa teitäkään, vaikka olisivat miten mukavia. Ei tarvitse ryhtyä ilmaisravintola-hotelliksi ja vastalahjaksi tyytyä Lokin luona siihen, että itse saa sielläkin maksaa ruokansa ja valmistaa ne, Lokille tietysti kanssa.
No on teille kyllä sattunut törppöjä vieraita. Minut on kasvatettu niin, että vierailulla otetaan vaan enintään yksi kappale/pala per tarjottava eikä sen enempää. Käsittämätöntä miten ei oteta huomioon muita, jos rohmutaan kaikki vaan omiin suihin.
Herranjestas mitä emäntiä täällä.
Varatkaa enemmän ruokaa juhliinne, etteivät lopu kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet naapurimmme mökillemme viikonlopuksi, olemme tunteneet jo vuosia, grillailleet ja illastaneet yhdessä monia kertoja. Ilta meni ihan mukavasti ja aamulla huomasi että miehillä oli krapula. Olin kattanut pöydälle aamupala tarvikkeet, kaikki ottivat syötävää ja yhtäkkiä naapurin mies karjaisee minulle "Ei siihen leivänpäälle tarvi niin paljoa lastata!" Olin siis laittanut leivälle voin lisäksi leikkeen, juustoa ja paprikasiivuja. Naapurin rouva meni noloksi, mieheni aikoi sanoa jotain, mutta hiljeni kun lisäsin hymyillen leiväni päälle salaatinlehden, italiansalaattia, suolakurkkua ja vielä minitomaatit viereen. Päivän aikana paljastui, että naapurin miehen mielestä en syö "naisellisesti" eli vain pieniä määriä kerrallaan kuten oma vaimonsa ja syön talouteni konkurssiin. Eivät sitten jääneet tunnelman latistuttua enää toiseksi yöksi. Ja ne ruuat: kaikki olivat meidän maksamiamme kun me olimme kutseneet heidät vieraiksi.
Mulle on sanottu samoin! Eli syön mielelläni kunnon aamupalan, päiväruuan ja iltapalan ja mahdollisesti joitain välipaloja jos tarvitsen, mutta liikun paljon ja teen fyysistä työtä, joten painoa ei ehdi kertyä kun liikunta polttaa kalorit. Tuttava pariskunnan mies jaksaa aina kertoa kuinka hänen vaimonsa syö kuin lintu, niin vähän ruokaa kerrallaan lautasella että sitä tuskin huomaa. Ukko kylläkin jättää kertomatta että vaimonsa syö noin 15-20 kertaa päivässä, tekee toimistotyötä ja on selvästi ylipainoinen. Mutta kun syö niin naisellisen pieniä annoksia! Minun pitäisi kuulemma ottaa mallia.
Missä noin juntteja asuu?
Suomalaisille syömisestä, tarjoilemisesta ja kyttäämisestä on tullut monella tapaa sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet naapurimmme mökillemme viikonlopuksi, olemme tunteneet jo vuosia, grillailleet ja illastaneet yhdessä monia kertoja. Ilta meni ihan mukavasti ja aamulla huomasi että miehillä oli krapula. Olin kattanut pöydälle aamupala tarvikkeet, kaikki ottivat syötävää ja yhtäkkiä naapurin mies karjaisee minulle "Ei siihen leivänpäälle tarvi niin paljoa lastata!" Olin siis laittanut leivälle voin lisäksi leikkeen, juustoa ja paprikasiivuja. Naapurin rouva meni noloksi, mieheni aikoi sanoa jotain, mutta hiljeni kun lisäsin hymyillen leiväni päälle salaatinlehden, italiansalaattia, suolakurkkua ja vielä minitomaatit viereen. Päivän aikana paljastui, että naapurin miehen mielestä en syö "naisellisesti" eli vain pieniä määriä kerrallaan kuten oma vaimonsa ja syön talouteni konkurssiin. Eivät sitten jääneet tunnelman latistuttua enää toiseksi yöksi. Ja ne ruuat: kaikki olivat meidän maksamiamme kun me olimme kutseneet heidät vieraiksi.
Moukkamaisimpia ovat ihmiset jotka kommentoivat toisten syömisiä kun ollaan kokoonnuttu yhteiseen ruokapöytään (paitsi kyllä sitten saa huomauttaa jos joku on ottamassa puoli kakkua lautaselleen). Se ei kuulu siinä tilanteessa kenellekään kuinka paljon joku syö. Olen itse vähän päälle 150 cm mittainen nainen, ja saan syödä päivässä pienen määrän kaloreita jotta en liho, paljon vähemmän kuin vaikka joku 175 cm pitkä. Minun ruoka-annokseni saattaa näyttää lapsen annokselta varsinkin jonkun fyysistä työtä tekevän aikuisen miehen annoksen rinnalla. Olen saanut osakseni huomauttelua miksi otan niin vähän ruokaa. Kenenkään ei todellakaan pitäisi joutua silmätikuksi ruokapöydässä kutsuilla.
Tulen ikuisesti muistamaan, kun oltiin Ruotsin-laivalla jotain 35 vuotta sitten, ja buffetissa kasasin itselleni lautaselleni ison keon kuorimattomia katkarapuja. Pöydässä kaveri huusi suureen ääneen, että miten ihmeessä voit syödä noin paljon ja olla silti noin laiha. Kärsin pahasta alipainosta, ja asia oli mulle tosi arka.
Se oli vain esimerkki. Varsinainen pointti on, että ne tavat on ihmisten keksimiä juttuja ja ne muuttuu koko ajan.
Kuinka moni herrasmies esim nostaa vastaantulevalle naiselle hattua? Tai edes käyttää hattua?