Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Veljeni on keliaakikko. Kukaan ei koskaan huomioinut häntä noissa duunipullissa. Veli toi itse aina heille lomapullat ym. Ja kaikki tiesi veljen keliakian, pitkään olleet samsssa duunissa kaikki. Viime kesänä veli toi itselleen vikana päivänä ennen lomaa leipomosta gluteenittoman täytekakun. Hän söi sitä siis ruokanaan kyseisen päivän. Työkaverit pyysi viipaletta jota eivät saaneet. Nyt oli keliaakikon vuoro herkutella. Kerrankin.
Mutta tämä tepsi. Sen jälkeen veli on muistettu. Käytännössä joka kaupasta saa jotain, ja myös makeisia voisi viedä. Eli vaikeaa ja kallista hänen muistaminen ei ole.
Eli joskus tarvii erikoisemman keinon, että muut hiffaisivat että tuomisia pitää olla kaikille.
Miksi keliakiasta kärsivälle pitäisi tarjota pullaa, kakkua tai voileipiä. Jokainen siitä kärsivä tietää että ne on mautonta kuraa. Ennemin vaikka hyvä salaatti, se ettei huomioida on kyllä sieltä itsestään.
Nykyään saa todella helposti laadukkaita maukkaita leivonnaisia gluteenittomina. Schaisseakin toki on, mutta suht pienellä vaivannäöllä saa hyvää.
Mietihän vehnäjauhoa. Ei se itsessään kovin maukas ole. Jos vehnän korvaa muulla jauholla, ei hyvin tehdystä gluteenittomasta leivonnaisesta erota onko se tavis vai gluteeniton versio.
Tää tiedoksi jos sinulla on gluteeniton ystävä. Älä tarjoa hänelle nietua syyllä että kaikki missä ei ole vehnää, on pas... aa.
Hän sitten varmaan vihasi sitä grillikana salaattia, jonka valmistin häntä ajatellen ja tuntui kelpaavan muillekin. Itsekin syön kyllä ennemin suolaista, kuin vetistä täytekakkua. Ja kyllä kaikki gluteeniton leivonta on sontaa. Pistä yksi ohje tai linkki hyvään gulteenittomaan leivonnaiseen. Hyvää pihviä ei tehdä kasviksista, hyvä leivonnainen tarvii gluteenia? Hyviä tarjoiluja voi järjestää ilman molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaistyttö ja etenkin miehensä ovat aivan hirveitä täytekakkurohmuja. Iäkkään sukulaisen syntymäpäivillä söivät todella ison täytekakun melkein loppuun ja toinen vielä kehtasi kysyä "Pitääkö tätä jättää muillekin?" No olisi pitänyt, kun illalla oli tulossa vielä muitakin vieraita. Kaupasta haettiin sitten lisää pakastekakkua lopuille vieraille, kun nämä pölvästit olivat hotkineet alkuperäisen kakun kahdestaan.
Käsittämätöntä, että aikuiset, tuolloin jo yli kolmekymppiset ihmiset käyttäytyvät noin, ihan kuin eivät olisi täytekakkua ikinä ennen syöneet. Varsinkin ko. mies on kunnostautunut ahmattina ja myös näyttää siltä. Vaikka porukkaa olisi useampi, tämä saattoi yksinään hotkia mansikkakakun kylmän viileästi. Ilmeisesti aivotoiminta ei riitä tajuamaan, että muutkin haluaisivat kakkua ja että kakku ei ole tarkoitettu pelkästään isolle, vanhempiensa ikuiselle lellilapselle (ainoa lapsi) ja tämän yhtä röyhkeälle vaimolle. Muutenkin vastenmielistä ja röyhkeää minä-minä -porukkaa. Onneksi voi itse valita, kenen kanssa on tekemisissä.
Nämä ihmiset ovat selvästikin sairaita. Onko silla tapana moittia muitakin sairaita ihmisiä? Esim paheksua keuhkotautista, koska tämä yskii?
Tuolla lailla sairaita ei mielellään katsele ruokajuhlissa. Tekevät muutkin huonovointisiksi.
(Ja esimerkiksi valitsemasi keuhkotautisen on todellakin paras yskiä keskenään jossain. Limaa irtoaa melko tavalla.)
Taisipa analyysini osua harvinaisen kohdilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.
Kun ei mitään rajaa lapsen vanhempi osaa laittaa mukulalleen. Vetää makeaa niin paljon, kuin vatsa vetää. Hypitään huoneesta toiseen syötävä kädessä murustaen. Sitten tosiaan se sokerihumala. Keikutaan tuolilla seisoen, ja vanhempi ei sano siihenkään mitään. Vierailun jälkeen tarkistettava, mitä kaikkea on mennyt hajalle.
Ei ole olemassa mitään sokerihumalaa.
Mulle kyllä tulee sokerihumala. Ei toki sellainen kuin alkoholista, mutta tekee levottomaksi ja haittaa keskittymistä. Enkä tod. ole mikään lapsi.
Lue vaikka tuolta, jos et minua usko:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/23/tiesitko-etta-sokerihumala-myy…
Olen kyllä uutisen lukenut, mutta siitä huolimatta elimistöni reagoi liikaan makeaan. Kun joskus hairahdun tempaisemaan pussillisen karkkeja tai lakuja nopeassa tahdissa, en pysty keskittymään esim. lukemiseen tai opiskeluun. Eikä kysymys ole pelkästä huonosta omastatunnosta.
Placebo-vaikutus. Samaan tapaan kuin teinit tulevat känniin laimentamattomasta Mehukatista, jos heille sanotaan, että se on viiniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini kieltäytyi syömästä tekemääni ruokaa, koska "sun kokkauksista ei ikinä tiedä onko ne hyvää vai pahaa". Rehellistä, mutta tuntui silti pahalta.
Saman henkilön mielestä minun pitäisi jakaa ruokaa hänen lapsensa kanssa. Olin tuonut heille omat eväät ja lapsen mielestä ruokani näytti hyvältä. Kaveri sanoi lapselleen, että lapsi saa syödä puolet eväistäni. Molemmat näyttivät nyrpeää naamaa kun annoin lapselle vain maistiaisen ja söin itse omat evääni.
Miksi viet kaverisi luo omat eväät?
Joko hän kaverinsa tapaan kieltäytyy syömästä tämän tekeleitä, kun ei koskaan tiedä onko ne hyviä vai oahoja.
Tai sitten hän unohti kesken tarinansa kuka ei syönyt kenen ruokia.
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta mieleeni tuli muuan Urho Kekkoseen liitetty tarina. Lieneekö jo ollut täällä esillä?
Urkki oli jollakin maakunta- ja lobbausvierailulla vanhoilla kotikulmillaan Kainuussa. Istui siinä sitten jossakin tavallisessa pirtissä, jonne isäntäväki oli hänet kutsunut. Tai jonka vieraaksi arpaonni oli hänet saattanut.
Kahvipöydässä oli täysi kattaus: pipareita, kakkua, viinereitä, vehnäpullaa ja ties mitä. Ja pöytäliinaksi oli valikoitu talon paras sukupolvelta toiselle kulkeutunut mikälie riepu.
Sattuipa sitten, että Urkki kaatoi vahingossa kahvikupin tälle perintöpöytäliinalle. Pyyteli kovasti anteeksi, anteeksi, anteeksi.
Emäntä siihen, että ei se mitään, sattuuhan sitä. Vaihtoi lennossa puhtaan pöytäliinan ja jatkettiin tarinointia.
Sitten talon isännältä kaatui kahvikuppi tälle uudelle puhtaalle pöytäliinalle. Emäntä totesi siihen, että siinä on minulla toinen tohelo.
Vierailu oli kaikinpuolin onnistunut, ja UKK kiitteli kovasti kestityksestä. Parin kolmen viikon kuluttua taloon tuli postipaketti, jossa oli oikein hieno ties mikä Kalevala- tai Marimekko-aiheisella kuvalla varustettu pöytäliina ja UKK:n saatekirje: "Terveisin. Se toinen tohelo".
Terveisin, se ENSIMMÄINEN tohelo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vastenmielinen ryhmä on nämä joilla ei ole pöytätapoja. Isäni ja veljeni ovat tällaisia.
Isäni on aivan kamala mäyssyttäjä ja ryystääjä. Röyhtäilee myös ruokapöydässä. Ylipainoa hänellä on vähintään 50 kiloa, niin on kuin jotain porsasta katselisi.
Veljeni, yli kolmekymppinen, myöskin röyhtäilee pöydässä. Kerran olimme ravintolassa syömässä ja häpesin silmät päästäni. Hän söi pihviä siten, että ei paloitellut sitä, vaan otti sen kokonaisena haarukkaansa ja siitä nakersi sitä. Kastikkeet vaan valuivat pihviä pitkin lautaselle ja hänen suupielissään.
Äitini ei näe mitään vikaa näissä tavoissa. Sen sijaan suuttuu minulle, jos osoitan vastenmielisyyteni näite juntteja tapoja kohtaan.
Tiesitkö, että hyvät tavat ovat ihmisten määrittelemiä? Jossain päin maailmaa emäntä on tyytyväinen vasta, kun vieraat röyhtäilevät ja piereskelevät.
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. Jaksaa kuitenkin ihmetyttää, miten jotkut laskee noita ruokia. Yks liha per vieras jne. Oma mummoni pyörisi haudassaan, jos tekisin tuollaista :D Meillä on kaikille aina ruokaa tarpeeksi, eikä todellakaan oleteta, että vieraat syö yhden palan tai viisi lihapullaa tai mitä tahansa.
Jos joku uhoaa käyttäen sanaa aina, voi olla varma, ettei se pidä aina paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
entäs jos se vieras syö 50 lihapullaa = 1 pellillinen. Näitä tämän palstan perusteella tuntee löytyvän . Joiltakin puuttuu tolkku, se on tämän ketjun ydinsanoma.
Puuttuu tolkku tai puuttuu kylläisyyden tunne. Syöminen lopetetaan vasta, kun maha on niin täysi, että se tuntuu ihan fyysisenä kipuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tulee miettineeksi, että pidetäänköhän minua törkeänä vieraana, kun harvoin juhlissa syön. Syynä kasvisruokavalio ja herkkä vatsa, en kestä maitotuotteita juurikaan, joten jätän kermakakut väliin. Kaukaisemmilta sukulaisilta tulee juhlissa ihmetystä ja kommenttia, että ota ota nyt, oli niin hyvää, eikä tuossa pastasalaatissa ollut lihaa, tonnikalaa vain! Kakkukin niin hyvää, oikein kunnon kermaa, ota nyt ota!
Onneksi omani ja mieheni lähisuku tietävät kasvissyönnistäni, joten eivät ainakaan tuputa. Päinvastoin, ennen suuria sukulounaita anoppikin varmistelee, että onhan varmasti miniälle syötävää, tarjolla tätä ja tätä...Minulle tulee vähän paha mieli niiden vieraiden puolesta, joiden emäntä toteaa, että kasvissyöjät olkoot sitten ilman. Äitini syö vain kanaa ja kalaa, joten meidän suvussa on tullut ihan tavaksi se, että esim. pastasalaatista on lihatonkin versio/liha on erillisessä kulhossa tmv. Itse yritän aina huomioida vieraani tekemällä ruokia, joista he luultavasti pitävät, vaikken liharuokaa teekään (en yksinkertaisesti osaa). On tosi inhottavaa olla esim. pitkissä häissä, joissa saa lautaselleen vain vihersalaattia ja patonkia. Tiedän, että kaikki eivät tiedä ruokavaliostani enkä tietenkään serkunkaimansiskon häissä odota saavani erityiskohtelua, mutta ottaisin kyllä vittuiluna, jos vaikka anoppi vuosien jälkeen jättäisi minut kokonaan huomioimatta.
Tämä viesti näyttää sen, miksen itse koskaa huomioi kasvisruokailijoita. He eivät koskaan vastavuoroisesti huomioi minua eli tee liharuokaa. Aina väitetään ettei osata tms. Miten surkea kokki pitää olla, jos ei osaa ruskistaa jauhelihaa pannulla, joka on varmaan helpoin mahdollinen liharuoka?
Siis..
Kasvisruokavalio on yleensä eettinen kysymys. Se on ihan eri asia kuin että sä haluat lihaa.
Etkö muka pysty syömään kasvisruokaa?Onko sinulla joku eettinen pakko syödä eläimiä?Ei kaikille tarvii lemppariruokaa tehdä eikä varmaan ois kaikilla rahaa tai aikaakaan siihen.
Tärkeintä on isoissa juhlissa varsinkin huomioida allergiat ja semmoiset tärkeimmät. Ei tietenkään kaikille kumminkaiman kuokkavieraalle tarvii.
Vegaanitkin voi huomioida jos on tiedossa että heitä on.
Oma eettinen valintani on syödä lihaa, koska liha on hyvää. Mielestäni on eettisesti väärin kiduttaa vieraitaan pahanmakuisilla kasvisvirityksillä, joilla ei lähde edes nälkä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erkki69 kirjoitti:
Minua on aina ärsyttäny aikuiset miesvieraat jotka lasten syntymäpäivillä rynnivät ensimmäisenä kahvipöytään, ja yksi varsinkin ylitse muiden joka ei ollut mitään sukua edes kenellekkään ja rynni aina ensimmäisenä täytekakun kimpuun ja otti valehtelematta melkein puoli kakkua itsellee. onneksi olen eronnut ja voin järjestää lapsien juhlat mieluisten ihmisien seurassa.
Yksi ihminen voi ottaa puoli kakkua vain, jos kakku on hyvin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Tein juhannuksena mökilläni paljon erilaisia ruokia. Oli tortillavehkeet, pari itsetehtyä pizzaa, suolasia herkkuja, makeaa yms.. Kutsuin 6 läheistä ystävääni, emmekä koronan takia ollut nähneet samalla porukalla melkein vuoteen. Ajattelin, että vitsi meillä tulee olemaan pitkästä aikaa kivaa. Olin keksinyt vähän viihdykettäkin ja oli juotavaa tarjolla, mutta kyllä minä mieleni pahoitin, kun kaksi tyttöä toi mukanaan uudet poikaystävät (ilmoittamatta), yksi valitti, että tortillaletut olisi voinut olla vähähiilihydraattisia?, yksi sanoi, että haluaisi lähteä uuden opiskelukaverinsa kanssa toisiin bileisiin, mutta kun on täällä skutsissa ja lähes koko ruokailun ajan kaikki selailivat facea ja instagramia...
Tervetuloa 2000-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Veljeni on keliaakikko. Kukaan ei koskaan huomioinut häntä noissa duunipullissa. Veli toi itse aina heille lomapullat ym. Ja kaikki tiesi veljen keliakian, pitkään olleet samsssa duunissa kaikki. Viime kesänä veli toi itselleen vikana päivänä ennen lomaa leipomosta gluteenittoman täytekakun. Hän söi sitä siis ruokanaan kyseisen päivän. Työkaverit pyysi viipaletta jota eivät saaneet. Nyt oli keliaakikon vuoro herkutella. Kerrankin.
Mutta tämä tepsi. Sen jälkeen veli on muistettu. Käytännössä joka kaupasta saa jotain, ja myös makeisia voisi viedä. Eli vaikeaa ja kallista hänen muistaminen ei ole.
Eli joskus tarvii erikoisemman keinon, että muut hiffaisivat että tuomisia pitää olla kaikille.
Miksi keliakiasta kärsivälle pitäisi tarjota pullaa, kakkua tai voileipiä. Jokainen siitä kärsivä tietää että ne on mautonta kuraa. Ennemin vaikka hyvä salaatti, se ettei huomioida on kyllä sieltä itsestään.
Tilattiin aikoinaan anopin hautajaistarjoilut pitopalvelusta. Vaimo toivoi, että voisiko saada kakkua tai jotain myös gluteenittomana. Emäntä totesi, että hän tekee vain yhden ison täytekakun, joka on sekä gluteeniton, että laktoositon, eikä kukaan huomaa mitään.
Ja niin teki ja kakku syötiin viimeistä murua myöten ja kaikki kehui, että hyvää oli.
Oltiin sovittu 4 daamin kesken että he tulevat mun luo ottamaan pohjia, laittautumaan ja sit lähdetään baariin. Oli muiden idea että jokainen tuo jotain syötävää koska ilta oli aika pitkä ja että mun ei tarvii kustantaa kaikkea. Mulla oli 1 kuohari jotka lupasin tarjota ja muuten jokainen tuo oman maun mukaan juomat mukanaan.
1 hlö ilmoittaa samana iltap ettei tulekaan jos en tule häntä hakemaan autollani (n 6 km sivu) hän ei kuullemma halua käyttää muutaman eur bussilippua.
Hain hänet ja kävin ostamassa meille 2 eri makuista bizzaa joka jaetaan tietty kaikkien kesken. Hän ei tuonut mitään. Joi muiden viinat koska valitti vähävaraista tilannettaan ja muut tarjosi kohteliaisuussyistä. Söi kaikista eniten, kaiken mikä irtosi.
Hän ei maksanyt osuuttaan taksista kun mentiin baariin vaan sanoi maksavansa myöhemmin. Ei koskaan maksanut mitään.
Hän ei tule järjestämiini kekkereihin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ystäväni on todella surkea emäntä. Tarjoiluja on niukasti, esim. ylioppilasjuhlissakin kahvikuppeina kaikkein halvimmat valkoiset kertakäyttökupit ilman kahvoja. Lisäksi hän yleensä voivottelee ääneen, miten tarjoiluihin meni paljon rahaa, kerran jopa kielsi poikaani ottamasta kakkua, jotta jää muillekin.
Meillä käydessään syö kyllä itse runsaasti ja hyvällä halulla, tosin tarjoiluni ovat aina huippuluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ystäväni on todella surkea emäntä. Tarjoiluja on niukasti, esim. ylioppilasjuhlissakin kahvikuppeina kaikkein halvimmat valkoiset kertakäyttökupit ilman kahvoja. Lisäksi hän yleensä voivottelee ääneen, miten tarjoiluihin meni paljon rahaa, kerran jopa kielsi poikaani ottamasta kakkua, jotta jää muillekin.
Meillä käydessään syö kyllä itse runsaasti ja hyvällä halulla, tosin tarjoiluni ovat aina huippuluokkaa.
Kirjoituksesi lässähti lopussa naurettavaksi omakehuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tulee miettineeksi, että pidetäänköhän minua törkeänä vieraana, kun harvoin juhlissa syön. Syynä kasvisruokavalio ja herkkä vatsa, en kestä maitotuotteita juurikaan, joten jätän kermakakut väliin. Kaukaisemmilta sukulaisilta tulee juhlissa ihmetystä ja kommenttia, että ota ota nyt, oli niin hyvää, eikä tuossa pastasalaatissa ollut lihaa, tonnikalaa vain! Kakkukin niin hyvää, oikein kunnon kermaa, ota nyt ota!
Onneksi omani ja mieheni lähisuku tietävät kasvissyönnistäni, joten eivät ainakaan tuputa. Päinvastoin, ennen suuria sukulounaita anoppikin varmistelee, että onhan varmasti miniälle syötävää, tarjolla tätä ja tätä...Minulle tulee vähän paha mieli niiden vieraiden puolesta, joiden emäntä toteaa, että kasvissyöjät olkoot sitten ilman. Äitini syö vain kanaa ja kalaa, joten meidän suvussa on tullut ihan tavaksi se, että esim. pastasalaatista on lihatonkin versio/liha on erillisessä kulhossa tmv. Itse yritän aina huomioida vieraani tekemällä ruokia, joista he luultavasti pitävät, vaikken liharuokaa teekään (en yksinkertaisesti osaa). On tosi inhottavaa olla esim. pitkissä häissä, joissa saa lautaselleen vain vihersalaattia ja patonkia. Tiedän, että kaikki eivät tiedä ruokavaliostani enkä tietenkään serkunkaimansiskon häissä odota saavani erityiskohtelua, mutta ottaisin kyllä vittuiluna, jos vaikka anoppi vuosien jälkeen jättäisi minut kokonaan huomioimatta.
Tämä viesti näyttää sen, miksen itse koskaa huomioi kasvisruokailijoita. He eivät koskaan vastavuoroisesti huomioi minua eli tee liharuokaa. Aina väitetään ettei osata tms. Miten surkea kokki pitää olla, jos ei osaa ruskistaa jauhelihaa pannulla, joka on varmaan helpoin mahdollinen liharuoka?
Siis..
Kasvisruokavalio on yleensä eettinen kysymys. Se on ihan eri asia kuin että sä haluat lihaa.
Etkö muka pysty syömään kasvisruokaa?Onko sinulla joku eettinen pakko syödä eläimiä?Ei kaikille tarvii lemppariruokaa tehdä eikä varmaan ois kaikilla rahaa tai aikaakaan siihen.
Tärkeintä on isoissa juhlissa varsinkin huomioida allergiat ja semmoiset tärkeimmät. Ei tietenkään kaikille kumminkaiman kuokkavieraalle tarvii.
Vegaanitkin voi huomioida jos on tiedossa että heitä on.Oma eettinen valintani on syödä lihaa, koska liha on hyvää. Mielestäni on eettisesti väärin kiduttaa vieraitaan pahanmakuisilla kasvisvirityksillä, joilla ei lähde edes nälkä.
-eri
Ai että, nyt oli kunnon huumori_huiskaus suoraan Vasepuukin vitsiryhmästä!! xD
Kutsun mielelläni vieraita kylään ja tykkään laittaa ruokaa. Jo jonkin aikaa on ollut lisääntymään päin sellainen tyyli etteivät vieraat lähde kotiin ennen kuin pyydän. Esimerkkejä: kutsun lounaalle, niin lähtevät kotiinsa puolilta öin. Tulkaa KÄYMÄÄN kahvilla, niin viipyvät kuusi tuntia. Pyysin naapurin lasilliselle ja tämä vietti meillä koko päivän. Eikö ole itsestään selvää, että lounaskutsu on lounaskutsu? Silloin ei jäädä päivälliselle. Kertokaa te jotka näin kylässä toimitte? Saan vieraat kyllä lähtemään, mutta vasta pyydettäessä.
Voisin antaa varoittavan esimerkin, miten ruokailuja EI pidä järjestää, jollei haluta ylenpalttista rohmuamista.
Eli aikoinaan kerättiin koululla rahoja luokkaretkeen. Päätettiin järjestää illalliskutsut Ruotsin-laivan tyyliin eli seisova pöytä ja kattauksia kaksi. Paperilla suunnitelma vaikutti hyvältä: Jotkut valmistavat alkuruuat, toiset pääruuat ja loput jälkiruuat.
Ongelma oli siinä, että vaihtoehtoja oli liikaa, eli olisi pitänyt olla vaikka pari alkuruokaa, pari pääruokaa ja pari jälkiruokaa. Nyt oli liian monta, joista valita, joten ensimmäisen kattauksen syöjät ahtoivat lautasensa täyteen. Toinen ongelma oli ruokien eksoottisuus eli haluttiin noudattaa kansainvälistä teemaa ja yksi valmisti saksalaisia, toinen englantilaisia, kolmas turkkilaisia jne pääruokia.
Pääruuat eivät sitten menneet oikein kaupaksi, sillä esim.saksalainen sipulipiirakka ei houkutellut. Porukka sitten söi alkuruokaa normaalisti, hyvin vähän pääruokaa ja santsasi useita lautasellisia jälkiruokia. Eli jälkiruuat loppuivat kesken jo heti ensimmäisen kattauksen jälkeen, eikä niitä olisi enää ehditty valmistaa lisää vaan piti lähteä ostamaan kioskilta jäätelöä.
Tämän olisi voinut järjestää joko pöytiin tarjoiluna tai sitten vähemmillä ruokavaihtoehdoilla. Ja jos olisi etukäteen tiedetty jälkiruokien suosio, olisi ne ehkä kannattanut annostella valmiiksi lautasille.
En halua puolustella "rohmuajia" mutta joskus tulee mieleen, että jos on esim.työpaikalla vähemmän hyvää ruokaa, panostan sitten enemmän jälkiruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tulee miettineeksi, että pidetäänköhän minua törkeänä vieraana, kun harvoin juhlissa syön. Syynä kasvisruokavalio ja herkkä vatsa, en kestä maitotuotteita juurikaan, joten jätän kermakakut väliin. Kaukaisemmilta sukulaisilta tulee juhlissa ihmetystä ja kommenttia, että ota ota nyt, oli niin hyvää, eikä tuossa pastasalaatissa ollut lihaa, tonnikalaa vain! Kakkukin niin hyvää, oikein kunnon kermaa, ota nyt ota!
Onneksi omani ja mieheni lähisuku tietävät kasvissyönnistäni, joten eivät ainakaan tuputa. Päinvastoin, ennen suuria sukulounaita anoppikin varmistelee, että onhan varmasti miniälle syötävää, tarjolla tätä ja tätä...Minulle tulee vähän paha mieli niiden vieraiden puolesta, joiden emäntä toteaa, että kasvissyöjät olkoot sitten ilman. Äitini syö vain kanaa ja kalaa, joten meidän suvussa on tullut ihan tavaksi se, että esim. pastasalaatista on lihatonkin versio/liha on erillisessä kulhossa tmv. Itse yritän aina huomioida vieraani tekemällä ruokia, joista he luultavasti pitävät, vaikken liharuokaa teekään (en yksinkertaisesti osaa). On tosi inhottavaa olla esim. pitkissä häissä, joissa saa lautaselleen vain vihersalaattia ja patonkia. Tiedän, että kaikki eivät tiedä ruokavaliostani enkä tietenkään serkunkaimansiskon häissä odota saavani erityiskohtelua, mutta ottaisin kyllä vittuiluna, jos vaikka anoppi vuosien jälkeen jättäisi minut kokonaan huomioimatta.
Tämä viesti näyttää sen, miksen itse koskaa huomioi kasvisruokailijoita. He eivät koskaan vastavuoroisesti huomioi minua eli tee liharuokaa. Aina väitetään ettei osata tms. Miten surkea kokki pitää olla, jos ei osaa ruskistaa jauhelihaa pannulla, joka on varmaan helpoin mahdollinen liharuoka?
Siis..
Kasvisruokavalio on yleensä eettinen kysymys. Se on ihan eri asia kuin että sä haluat lihaa.
Etkö muka pysty syömään kasvisruokaa?Onko sinulla joku eettinen pakko syödä eläimiä?Ei kaikille tarvii lemppariruokaa tehdä eikä varmaan ois kaikilla rahaa tai aikaakaan siihen.
Tärkeintä on isoissa juhlissa varsinkin huomioida allergiat ja semmoiset tärkeimmät. Ei tietenkään kaikille kumminkaiman kuokkavieraalle tarvii.
Vegaanitkin voi huomioida jos on tiedossa että heitä on.Oma eettinen valintani on syödä lihaa, koska liha on hyvää. Mielestäni on eettisesti väärin kiduttaa vieraitaan pahanmakuisilla kasvisvirityksillä, joilla ei lähde edes nälkä.
-eri
Ai että, nyt oli kunnon huumori_huiskaus suoraan Vasepuukin vitsiryhmästä!! xD
On se kumma, kun vegaani kyllä saa kiusata ja pakottaa muut syömään pahaa epämääräistä kasvissotkua ja sille vain nauretaan, mutta jos vegaanille ehdotettaisiin ruoaksi sisäfilepihviä karjuttaisi päät punasena poliisia paikalle.
Haha minulla oli nälkä. Kotona ei ollut ruokaa. Kiitos ranskalaisista.