Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Grandfarter kirjoitti:
Aikoja ei juuri varailtu. Parturiin mentiin istumaan ja odottelemaan, samoin kunnanlääkärille. Molemmissa sai odotellessaan tupakoida koska sekä kunnanlääkäri että miesparturi itsekin tupakoivat.
Äitimuorin kanssa käytiin parturissa ja sitten Sokoksen tavaratalossa ostoksilla, se oli niin suuri kauppa, että piti varoa eksymästä. Joulun alla näyteikkunassa oli pienelle miehelle paljon katsottavaa, piti vahtia myös äitimuorin ostoksia, en silloin enää uskonut joulupukkiin ja arvelin muorin hoitaneen lahjaostokset samalla reissulla, hyvin kyllä mokoma osasi salata.
Usein kävimme myös pienessä kaupassa, en tiedä miten sitä kuvailisin, mutta siellä oli kaikenlaista tavaraa, leluja, muovitavaraa monenmoista, suurennuslaseja, piippuja.. en tiedä mitä kaikkea, vaatteita ei ollut eikä ruokatavaraa. Sieltä sain sitten ostaa jonkinlaisen nallipyssyn kunhan se ei ollut kallis.
Oletko Porista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennenvanhaan kuulostaa sangen hauskalta ajalta
voisipa palata viikoksi takaisin
Vierailija kirjoitti:
-Itse kuljin 4-5 vuotiaana parin talon päässä asuvan ikäiseni pojan kanssa seurakunnan kerhoon lähes kilometrin matkan kahdestaan. Koko matka oli täynnä tuttuja ja turvallisia aikuisia joiden luo olisi voinut rynnätä jos jotain olisi sattunut. Aina oli joku kasvimaalla, leikkaamassa nurmea tai tekemässä lumitöitä tai muuten vain naapurin kanssa juttelemassa postilaatikolla kun väliä kuljimme.
-Kouluikäisenä tuli ajettua polkupyörällä 12km katsomaan onko kaveri kotona vai ei. Taisin saada kahdeksannella luokalla pyörän jossa oli vaihteet, enkä meinannut tajuta miten niitä käytettiin vaan ajoin samalla vaihteella kaikki ylämäet ja alamäet.
-Ne jotka olivat tosissaan alkoholisoituneita, osasivat tehdä alkoholinsa itse.
-Opettajalta meni pasmat täysin sekaisin kun kuuli että äidilläni on eri sukunimi kuin isälläni, siis - eihän niin VOI olla! No, ovat susipari.
Ei oo juopotkaan enää sitä mitä ennen. :D
Vierailija kirjoitti:
60- luvun lopussa ja 70 luvun alussa sai kaupassa maistaa kurkkua oliko se väkevä , samoin makkarasta sai maistaa kelpaako .Makkaraa sai ostaa irtomyyntinä joko painon tai mitan mukaan ( 10 cm launtaita).Leipää sai ostaa puolikkaan tai vain neljäsosan.Maito myytiin omaan kannuun , oli myös isot ruskeat lasipullot piimää ja maitoa, kerma pienemmässä.Kahvin sai jauhaa pavuista itse kaupassa.Oli jo valmista jauhatustakin.Voi myytiin kilon , puolen tai neljänneskilon voipapaperipaketeissa.Jäätelöä myös kaikissa ed. mainituissa kokoluokissa.Sitten maitoa sai litran pahvitetrassa, kermaa 2 dl.
Taas muisti pätkii. maito oli 60-luvulla muovipussissa, ehkä vielä joku maalaispuoti sai myydä irtomaitoa, mutta ei kyllä enää 70-luvula, jolloin ihan normaalit maitotölkit tulivat. Olin silloin itse töissä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. Itse syntynyt 1965. Muistan, että meillä oli usein ruokana leipäressua ja joskus tappaiskeittoa. Kuka muistaa/tietää nämä? Fazerin pieni salmiakkikarkkiaski maksoi 20 penniä (se musta-valko-puna rasia). Markalla sai siis 5 kpl :) Päivän posti haettiin talosta, missä posti toimi. Kaikilla kyläläisillä oli eteisessä oma lokeronsa. Semmoinen ruskea puinen lokerikko, missä kaikki näki toistensa postit. Samassa talossa toimi myös puhelinkeskus. Naapuriinkin kun soitti, piti pyytää yhdistämään tämän keskuksen kautta. Pienillä lapsilla oli "häntähatut", siis hattu, jossa roikkui semmoinen pehmeä "häntä". Retu-kenkiä myös pidettiin. Jouluna/uutena vuotena käytiin heitteleen sädetikkuja puun oksiin palavana roikkumaan ja sitten ihailtiin, kun ne paloi. Ulkohuussi oli ja sanomalehteen pyyhittiin :) :)
Olen 49 syntynyt ja meillä tehtiin 50-60 luvuilla leipäressua ja tappaiskeittoa, jota äiti sanoi tappaisrokaksi.
Tappaisrokkaa osaan tehdä, mutta miten sitä leipäressua tehtiin? Hyvää se oli ja tehtiin kuivuneista leivän kannoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60- luvun lopussa ja 70 luvun alussa sai kaupassa maistaa kurkkua oliko se väkevä , samoin makkarasta sai maistaa kelpaako .Makkaraa sai ostaa irtomyyntinä joko painon tai mitan mukaan ( 10 cm launtaita).Leipää sai ostaa puolikkaan tai vain neljäsosan.Maito myytiin omaan kannuun , oli myös isot ruskeat lasipullot piimää ja maitoa, kerma pienemmässä.Kahvin sai jauhaa pavuista itse kaupassa.Oli jo valmista jauhatustakin.Voi myytiin kilon , puolen tai neljänneskilon voipapaperipaketeissa.Jäätelöä myös kaikissa ed. mainituissa kokoluokissa.Sitten maitoa sai litran pahvitetrassa, kermaa 2 dl.
Taas muisti pätkii. maito oli 60-luvulla muovipussissa, ehkä vielä joku maalaispuoti sai myydä irtomaitoa, mutta ei kyllä enää 70-luvula, jolloin ihan normaalit maitotölkit tulivat. Olin silloin itse töissä kaupassa.
Ei pätkän, koska myös muistan 70-luvun alussa äitini myyneen maitoa kannuun pikkukaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin kohtaa ehkä nelikymppisen ennenvanhaan on ihan eri, kuin vaikka 18-vuotiaan.
Ja helsinkiläisen 40 vuotiaan ja vaikka sotkamolaisen 40 vuotiaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos on -53 syntynyt ja pienestä pitäen saanut jo veteen paskantaa niin on vain sattunut syntymään varakkaaseen perheeseen.
L.
... tai kaupunkilainen. Mun äiti on syntynyt -51 ja koko ikänsä on käyttänyt vesiklosettia, Helsingissä on ikänsä asunut. Vanhemmat työläisiä, äitinsäkin oli siivooja.
Ihme kun selvisin lapsuudesta hengissä. Autojen takapenkeillä ei tosiaan ollut turvavöitä, eikä ollut edes takaovia tai takana ikkunaa, että olisi voinut kuumalla ilmalla avata ikkunan. Yleensä etupenkillä istui aikuinen, jonka niskat olisivat menneet jumiin ilmavirrasta jos edessä olisi ikkuna avattu, joten lapset saivat läkähtyä rauhassa takapenkillä auringon porottaessa. Mitään ilmastointia ja viilennystä ei luonnollisesti ollut.
Kova halu oli nuorilla matkailla ja retkeillä, nähdä vähän "maailmaa" eli Suomea kesällä. Jos ja kun ei autoa saanut, niin lähdettiin pyöräilemään pitkin poikin Suomea teltta ja makuupussit mukana. Kuinka moni mahtaa vielä tuota nykyään harrastaa? Toki myös automaattikamera oli mukana, että reissulta sai oranssinsävyisiä kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan lapset puettiin vaatteisiin, jotka olivat joustavat ja pehmeät leikkiä ja temmeltää (esim. collegepuku) eikä kuin pikkuaikuiset (esim. pillifarkut, keinonahkatakki) kuten nykyään näkee...
Eikö leipäressu ole sitä leipäkeittoa, jota meilläkin tehtiin: keitettyyn maitoon leivänpaloja? Leipiä ei kai sitten enää varsinaisesti keitetty, korkeintaan kiehautettiin, jotta pehmenivät.
Entiseen aikaan ostettiin pimeitä viinapulloja tummilta, ja vaaleitakin. Sillä rahoittivat omaa juomistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaakkois-Suomessa leipäressua tehtiin kuivuneesta leivästä, etupäässä rieskasta. Kuivat viipaleet kastettiin maitoon ja paistettiin kullankeltaisiksi ja rapeiksi voissa. Herkkua oli. Joskus harvoin sai pullasuttua: kuivunutta pullapalaa kastettiin maitokahviin ja syötiin sitten lusikalla sieltä mukista.
Minä aloitin koulun -85. Taksissa matkusti koko kylän lapset. Etupenkillä istui sylikkäin kaksi ja takapenkillä samoin kahdessa kerroksessa koululaiset. Olisikohan meitä mahtunut 9 samaan henkilöautotaksiin. Parin vuoden päästä tuli turvavyöpakko ja meitä alettiin kuljettaa kahdessa eri vuorossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos halusi nähdä kaveria, niin viestin/wapin/snäpin laittamisen sijaan pyöräiltiin sinne kaverin luokse ja kysyttiin irl kaverilta tahtoisiko tämä nähdä. Jos edes oli kotona silloin.
N18, joka sai ensimmäisen puhelimensa luokkaa 3310 vasta yläasteella. Nykylapset saavat älypuhelimia jo ensimmäisillä luokilla.
Kyllä meillä on ihan soitettu kaverille... Pienempänä lankapuhelimesta, oman puhelimen (juurikin 3310) sain yhteiseksi siskon kanssa kun olin ekalla. Sen luurin otti mukaan se, joka ei ollut kotona, eli vaikka kaverille menevä otti puhelimen. Matopeliä pelattiin vuorotellen. Ihan oman puhelimen sain muistaakseni tokalla tai kolmannella, joku palikka sekin oli. Yläasteella oli jo kosketusnäyttöpuhelimet.
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosina 1965-1975 tieliikenneonnettomuuksissa kuoli n.1000 henkeä vuosittain.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin nykymuotia miten tytöt kävelevät talvella tennareissa ja nilkat paljaina. Tulipa sitten mieleen miten itse kuljettiin 70-luvulla selät paljaina sekä tytöt että me kollit. Talvitakin tuli olla mahdollisimman lyhyt ja kireiden farkkujen kauluksen vastaavasti mahdollisimman alhaalla, villapaita ylettyi juuri ja juuri napaan. Ja jumalattoman suuri kampa farkkujen perstaskussa.
Niinpä, mutta ylimääräisiä makkaroita ei ollut kenenkään vyötäröllä.
Oltiin lauantaina töissä, näin mun ensimmäisessä työpaikassa 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kaakkois-Suomessa leipäressua tehtiin kuivuneesta leivästä, etupäässä rieskasta. Kuivat viipaleet kastettiin maitoon ja paistettiin kullankeltaisiksi ja rapeiksi voissa. Herkkua oli.
Tämä ei ole leipäressua, vaan vain paistettua leipää. Sitä voitiin tehdä myös ruisleivästä (meillä ainakin tehtiin). Jos sattui olemaan tarvikkeita, viipaleet voitiin kastaa myös munamaitoon tai vatkattuun kananmunaan.
Leipäressu on se, kun pilkotut kuivuneet leivänpalat ensin kuullotetaan voissa ja sitten lisätään kiehuvaa (täys)maitoa päälle, niin että kokonaisuudesta tulee keittomainen. Jostkut laittoi leipäressuun myös sipulia ja/tai perunaa mukaan, joloin nämä aineet keitettiin pehmeiksi maidossa ennen leipäpalojen laittoa. Efekti on siis vähän sama, kuin krutongeilla keitossa, paitsi että leivänpaloja on paljon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio, ihana inflaatio, joka söi lainat!
Ja täystyöllisyys. Jos töitä halusit, niin sait, varsinkin jos koulutusta löytyi vähänkään enemmän kuin pakollinen oppivelvollisuus. Tosin 70-luvun puolivälissä oli olevinaan kansallinen hätätila, kun oli yhtäkkiä muutama kymmenen tuhatta suomalaista työttömänä. -Taitaa moni "kyllä töitä aina löytyy" -uskottelija elää edelleen tuossa menneessä kulta-ajassa...
Aika kultaa muistot. Miksi mentiin pilvin pimein Ruotsiin töihin, jos oli täystyöllisyys?
Minäkin olin siellä.
Ruotsin hyvien sosiaalietuuksien perässä tietenkin. Elintasopakolaiset.
Kultapossukerho
Joka kaupassa oikea lihatiski
Pullot palautettiin kassan taakse suoraan koreihin ja kerrottiin kassalle montako pientä ja montako isoa palautti
Koulun kevät,-ja joulujuhliin pukeuduttiin
Aika kultaa muistot. Miksi mentiin pilvin pimein Ruotsiin töihin, jos oli täystyöllisyys?
Minäkin olin siellä.