Luetellaan "ennen vanhaan" asioita

Ennen vanhaan eli vielä 90-luvulla tai 2000-luvun alussa kävin ystäväni ovella pyytämässä häntä leikkimään. Vastaavasti soitin heidän lankapuhelimeen ja kysyin "voitko olla??" :D m25

Pohjolan vakuutusyhtiössä ja mahdollisesti muuallakin naistyöntekijät eivät saaneet käyttää töissä pitkiä housuja, piti olla hame.

70-luvulla ylioppilas pääsi töihin suoraan esim. pankit vakuutuskonttorit ym. Keskikoulukin saattoi riittää.( vastaa peruskoulun käymistä)

Vierailija kirjoitti:

Pankkikortti vedettiin sellaisesta lukijasta läpi kaupassa ja allekirjoitettiin kuitti.

Ennen vanhaan ei ollut edes pankkikorttia. Haettiin käteistä pankkikonttorista, joita oli jokaisessa kylässä ja kaupunginosassa useita. Tämä oli todellisuutta noin 30 vuotta sitten. 

Kerroin 70-luvulla mummolleni, että minusta tulee isona presidentti. Olin tuolloin alle kouluikäinen. Mummo hymyili ja sanoi, että on hyvä olla haaveita ja kunnianhimoa, mutta että naisista ei voi koskaan tulla presidenttiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tupakointikulttuuri oli aivan erilainen, varsinkin vielä 80-luvulla. Isä pyysi joskus, että käypä reippaana tyttönä pyörällä kioskilla ja hae hänelle aski punaista Norttia (North State). Minähän kävin ja auliisti myytiin aina jopa ekaluokkalaiselle, kun sanoin, että tämä tulee isälle. Palkinnoksi sain yleensä ostaa jonkun tikkarin vaihtorahalla. 

Muista väärin, jos siis 80 luvulla muistat isällesi ekaluokkalaisena tupakkaa hakeneesi. Tupakkalaki tuli 1977 ja silloin tuli 16 vuoden ikäraja tupakkatuotteille. Sen jälkeen ei todellakaan yksikään ekaluokkalainen saanut kioskilta kuin leikkitupakkaa. Sitä ennenhän sai tupakkaa ostaa vaikka alle kouluikäiset, koska minkäänlaista ikärajaa ei ollut, eli ei tarvinut perustella kenelle oli tupakka ostamassa. Itse olin mummolan naapurissa heinätöissä 70-luvun alussa ollessani joku 11 vuotias. Joka päivä ensimmäinen tehtävä oli käydä kyläkaupasta hakemassa isännälle pari toppaa Gold Dollaria. Omat ensimmäiset tupakkakokeilut tehtiin naapurin pojan kanssa joskus 10 vuotiaina. Ostettiin pikkuaski Bostonia kimppaan ja niitä sitten salaa metsässä pössyteltiin. Koskaan ei tupakointi edennyt kummallakaan kokeilua pidemmälle.

Ennen radio ohjelmista oppi paljon , toimittajat tiesivät mistä puhuivat. ohjelmat olivat asiallisia , ei pelkkää juontajien kikatusta ja sönkötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuta uitettiin nippuina pitkin vesistöjä. Hinaajan vetämä tukkilautta olikin sisävesillä mitä tavallisin näky.

Puita uitetaan edelleenkin. Tavallinen näky vieläkin.

Missä vesistössä uitetaan? Itse asuin Joensuussa, ja lapsuudessani joella oli aina tukkilautta, milloin se ei ollut jäässä. Nyttemmin siellä käydessäni en muista kertaakaan nähneeni. Pyhäselältä hävinneet myös.

Kyllä niitä on sielläkin, olen nähnyt, säät vaikuttavat viedäänkö niitä tukkeja järvelle :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.

Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.

Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.

Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.

Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.

 

 

Herran tähden, miten vanha oikein olet? Minä olen syntynyt vuonna 1953, enkä muista aikaa ettei olisi ollut lankapuhelinta tai sisävessaa, sähköistä nyt puhumattakaan.

Olen maalla lapsuuteni ja Nuoruuteni viettänyt.

No kaikilla ei ollut, ei meilläkään. Lankapuhelimia oli vielä -60 luvullakin meidän kylässä vain muutama. Niissä käytiin soittamassa, kun tarvittiin keinosiementäjää tai eläinlääkäriä. Eikä sisävessaa ollut kaikissa taloissa, huusi oli ulkorakennuksessa, missä oli myös ulkovarasto ja sauna toisessa päässä. nimimerkki -50 luvun alussa syntynyt

40-luvun alussa etelä-Suomessa syntynyt äitini ja 60-luvun lopulla Oulun seudulla syntynyt mieheni ovat eläneet hyvin samankaltaisen lapsuuden ja nuoruuden :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.

Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.

Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.

Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.

Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.

 

 

Herran tähden, miten vanha oikein olet? Minä olen syntynyt vuonna 1953, enkä muista aikaa ettei olisi ollut lankapuhelinta tai sisävessaa, sähköistä nyt puhumattakaan.

Olen maalla lapsuuteni ja Nuoruuteni viettänyt.

Minä olen syntynyt v. 1963, eikä lankapuhelinta ollut meillä ennen vuotta 1971. Tärkeät puhelut tulivat naapuriin, jonka emäntä haki isäni tai äitini puhelimeen, kun oli tarvis. Matkaa oli kilometri. Jos piti soittaa jonnekin, käytiin naapurissa, jonka emäntä otti kellolla aikaa vierestä. Salaisuuksia ei siis ollut. Ennan automaattipuhelimia keskusneitien yleistä ajankulua oli kuunnella ihmisten puheluja. Joskus keskuksessa oli töissä juoruakkoja. Tilley oli meilläkin välillä käytössä 1960-luvun lopulla, kun ei ollut aina varaa sähkölaskuun. Vessassa käytiin liiterin yhetydessä olevassa ulkohuussissa. Välillä oli pakkasta -35 C. Paskavuorta piti välillä hakata kirveellä matalammaksi talvipakkasessa, ettei nousisi korkemmaksi kuin reikä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakointikulttuuri oli aivan erilainen, varsinkin vielä 80-luvulla. Isä pyysi joskus, että käypä reippaana tyttönä pyörällä kioskilla ja hae hänelle aski punaista Norttia (North State). Minähän kävin ja auliisti myytiin aina jopa ekaluokkalaiselle, kun sanoin, että tämä tulee isälle. Palkinnoksi sain yleensä ostaa jonkun tikkarin vaihtorahalla. 

Muista väärin, jos siis 80 luvulla muistat isällesi ekaluokkalaisena tupakkaa hakeneesi. Tupakkalaki tuli 1977 ja silloin tuli 16 vuoden ikäraja tupakkatuotteille. Sen jälkeen ei todellakaan yksikään ekaluokkalainen saanut kioskilta kuin leikkitupakkaa. Sitä ennenhän sai tupakkaa ostaa vaikka alle kouluikäiset, koska minkäänlaista ikärajaa ei ollut, eli ei tarvinut perustella kenelle oli tupakka ostamassa. Itse olin mummolan naapurissa heinätöissä 70-luvun alussa ollessani joku 11 vuotias. Joka päivä ensimmäinen tehtävä oli käydä kyläkaupasta hakemassa isännälle pari toppaa Gold Dollaria. Omat ensimmäiset tupakkakokeilut tehtiin naapurin pojan kanssa joskus 10 vuotiaina. Ostettiin pikkuaski Bostonia kimppaan ja niitä sitten salaa metsässä pössyteltiin. Koskaan ei tupakointi edennyt kummallakaan kokeilua pidemmälle.

 

Ihan oikein muistan. Olen syntynyt -77 ja nämä muistoni ovat 80-luvun alusta, lapsuuden asuinpaikastani, lähiöstä pääkaupunkiseudulla. Sitä en tiedä, kuinka yleistä tupakan myyminen lapsille oli, mutta moni muukin kaverini on muistellut käyneensä yhtä lailla tupakkaostoksilla. Kun lähestyimme teini-ikää, tupakkaa ei sitten enää myytykään, koska kioskin tädit arvelivat sen tulevan omaan käyttöömme. Lapsille, jotka sanoivat ostavansa tupakkaa vanhemmilleen, sitä kuitenkin myytiin. Oli sitten sallittua tai ei, tämä oli varsin yleinen käytäntö.

Itse olen syntynyt 1961 köyhään duunariperheeseen. Perheeni muutti maalta kaupunkiin vuosi ennen syntymääni pienestä mökistä jossa ei ollut mitään mukavuuksia, eli ei sähköä, ei sisävessaa, ei edes viemäriä saatika vesijohtoa. Mökki oli tiettömän tien takana, jossa maantieltä oli yli kilometrin savinen kinttupolku perille. 

Kaupungissa meillä olikin sitten kaikki sen ajan perusmukavuudet sisävessoineen ja televisiokin oli hankittu muutama kuukausi ennen syntymääni.  Asuimme (nelihenkinen perhe) 50-luvun omakotitalon yläkerrassa vuokralaisena. Kun täytin 5 vuotta, muutimme omaan uuteen hartiapankilla rakennetuun omakotitaloon, jossa ensimmäiset vuodet yhdessä huoneessa oli alivuokralaisia ja meillä veljeni kanssa yhteinen huone. 

Ensimmäinen auto perheeseemme hankittiin 1970 ja puhelin tuli 70-luvun puolivälissä, kun isän oli työnsä päivystyksen vuoksi se pakko hankkia. Ensimmäinen pakastin tuli vasta 70-luvun lopulla.

Kun olin lapsi 90-luvulla, niin kunteelin walkmanilla kasetteja. Ostin kaupasta tyhjiä kasetteja, ja nauhoitin niihin musiikkia levyiltä. Nauhoitin kaseteille jonkin verran vielä 200-luvun alussa.

Kyllä meidänkin kirkonkylällä oli yksityinen kioski, joka myi "luotetuille" alaikäisille tupakkaa vielä 2000-luvullakin. Eli jos oli tutut vanhemmat jotka kioskinpitäjä tiesi tupakoiviksi, heidän lapsilleen myytiin. Ainakin joissakin tapauksissa nämä kessut menivät aivan muualle kuin isille.

Grandfarter kirjoitti:

Kyllä meidänkin kirkonkylällä oli yksityinen kioski, joka myi "luotetuille" alaikäisille tupakkaa vielä 2000-luvullakin. Eli jos oli tutut vanhemmat jotka kioskinpitäjä tiesi tupakoiviksi, heidän lapsilleen myytiin. Ainakin joissakin tapauksissa nämä kessut menivät aivan muualle kuin isille.

Ei kai tämä mikään iso uutinen ole, että Suomesta löytyy rikollisesti toimivia kioskeja, huoltoasemia, kauppoja ja ravintoloita? Ainahan näitä on ollut, mutta ei se nyt todellakaan mikään sääntö ole ollut, että näin on toimittu, vaan onneksi sentään ainoastaan poikkeus.

Se on ihan yksi hailee, kuinka hyvin myyjä tietää kenelle ne tupakka, tai alkoholituotteet tuotteet menevät. Laki on täysin yksiselitteinen tässä asiassa. Alkoholissa myyntikiellot ovat olleet jo aiemmin, mutta tupakassa kiellot tulivat 1977 ja sen jälkeen myyntikielto alle 16 vuotiaille oli täysin ehdoton. Sanktio tuli satavarmasti, vaikka olisi kuinka toteen näytetty, että natiainen vei tupakka-askin isälleen. Jokaikinen kauppa ja kioski on vuoden 1977 jälkeen rikkonut lakia, myydessään tupakkaa alle 16 vuotiaille ja vuodesta 1995 alle 18 vuotiaille. Siis rikkomus on ollut aivan samanlainen, kuin myydessään alkoholituotteita alle 18 vuotiaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.

Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.

Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.

Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.

Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.

 

 

Herran tähden, miten vanha oikein olet? Minä olen syntynyt vuonna 1953, enkä muista aikaa ettei olisi ollut lankapuhelinta tai sisävessaa, sähköistä nyt puhumattakaan.

Olen maalla lapsuuteni ja Nuoruuteni viettänyt.

 

Minä olen syntynyt v. 1963, eikä lankapuhelinta ollut meillä ennen vuotta 1971. Tärkeät puhelut tulivat naapuriin, jonka emäntä haki isäni tai äitini puhelimeen, kun oli tarvis. Matkaa oli kilometri. Jos piti soittaa jonnekin, käytiin naapurissa, jonka emäntä otti kellolla aikaa vierestä. Salaisuuksia ei siis ollut. Ennan automaattipuhelimia keskusneitien yleistä ajankulua oli kuunnella ihmisten puheluja. Joskus keskuksessa oli töissä juoruakkoja. Tilley oli meilläkin välillä käytössä 1960-luvun lopulla, kun ei ollut aina varaa sähkölaskuun. Vessassa käytiin liiterin yhetydessä olevassa ulkohuussissa. Välillä oli pakkasta -35 C. Paskavuorta piti välillä hakata kirveellä matalammaksi talvipakkasessa, ettei nousisi korkemmaksi kuin reikä...

Ja tuo vuori jäätyi kivikovaksi, sitä ei tahtonut saada rikki millään ja jos saikin niin se oli kohta samanlainen. Ratkaisimme ongelman laittamallä tynnyrin puolikkaan pöntön alle, sen tultua täyteen vedimme sen ulos ja työnsimme tyhjän tilalle.

käyttäjä-8072 kirjoitti:

Grandfarter kirjoitti:

Kyllä meidänkin kirkonkylällä oli yksityinen kioski, joka myi "luotetuille" alaikäisille tupakkaa vielä 2000-luvullakin. Eli jos oli tutut vanhemmat jotka kioskinpitäjä tiesi tupakoiviksi, heidän lapsilleen myytiin. Ainakin joissakin tapauksissa nämä kessut menivät aivan muualle kuin isille.

Ei kai tämä mikään iso uutinen ole, että Suomesta löytyy rikollisesti toimivia kioskeja, huoltoasemia, kauppoja ja ravintoloita? Ainahan näitä on ollut, mutta ei se nyt todellakaan mikään sääntö ole ollut, että näin on toimittu, vaan onneksi sentään ainoastaan poikkeus.

Se on ihan yksi hailee, kuinka hyvin myyjä tietää kenelle ne tupakka, tai alkoholituotteet tuotteet menevät. Laki on täysin yksiselitteinen tässä asiassa. Alkoholissa myyntikiellot ovat olleet jo aiemmin, mutta tupakassa kiellot tulivat 1977 ja sen jälkeen myyntikielto alle 16 vuotiaille oli täysin ehdoton. Sanktio tuli satavarmasti, vaikka olisi kuinka toteen näytetty, että natiainen vei tupakka-askin isälleen. Jokaikinen kauppa ja kioski on vuoden 1977 jälkeen rikkonut lakia, myydessään tupakkaa alle 16 vuotiaille ja vuodesta 1995 alle 18 vuotiaille. Siis rikkomus on ollut aivan samanlainen, kuin myydessään alkoholituotteita alle 18 vuotiaille.

Totta. En tiedä minkälaiset sanktiot olisi kiinni jäämisestä seuranneet mutta melkoisen riskin on kioskikauppias varmasti ottanut myydessään alaikäisille.

Aikoja ei juuri varailtu. Parturiin mentiin istumaan ja odottelemaan, samoin kunnanlääkärille. Molemmissa sai odotellessaan tupakoida koska sekä kunnanlääkäri että miesparturi itsekin tupakoivat.

Äitimuorin kanssa käytiin parturissa ja sitten Sokoksen tavaratalossa ostoksilla, se oli niin suuri kauppa, että piti varoa eksymästä. Joulun alla näyteikkunassa oli pienelle miehelle paljon katsottavaa, piti vahtia myös äitimuorin ostoksia, en silloin enää uskonut joulupukkiin ja arvelin muorin hoitaneen lahjaostokset samalla reissulla, hyvin kyllä mokoma osasi salata.

Usein kävimme myös pienessä kaupassa, en tiedä miten sitä kuvailisin, mutta siellä oli kaikenlaista tavaraa, leluja, muovitavaraa monenmoista, suurennuslaseja, piippuja.. en tiedä mitä kaikkea, vaatteita ei ollut eikä ruokatavaraa. Sieltä sain sitten ostaa jonkinlaisen nallipyssyn kunhan se ei ollut kallis.

Muistuipa mieleeni kansakoulunopettaja, vanha sotakapiainen. Uskontotunnilla hän kertoi  nimeltä mainiten miten kylällä eräs kirkkoon kuulumaton nuoripari oli saanut lapsen eikä häntä kastettu lainkaan vaan opettajamme mukaan hänelle annettiin nimi samalla tavoin kuin koiralle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei kuljetettu harrastuksiin. Joko harrastuksia ei ollut, tai sitten kuljimme niihin omin päin. 

Tätä aina ihmettelen, kun nykyään tuntuu että lapsella pitää olla harrastuksia monelle viikonpäivälle, muuten tällä on huonot vanhemmat ja lapseen ei panosteta tarpeeksi. Itse vietin lapsuuteni 90-luvulla, mutta ei minulla mitään harrastuksia ollut.