Luetellaan "ennen vanhaan" asioita

Olen syntynyt 1967.

paikallispuhelut maksoi saman verran ajasta riippumatta iltaisn ja viikonloppuisin. Eli ilta 17:00 - aamu 07:00 puhelu maksoi saman verran kun arkisin noin viidenminuutin puhelu. Joten kavereille soitettiin iltaisin :)

Kaverit teki ensimmäiset etelänmatkat yläasteikäisinä, itse tein enesimmäisen lentomatkan parikymppisenä. Toki oli perheitä joissa matkustettiin jo aikaisemmin, mutta aika lailla harvinaisempaa se oli kuin tänä päivänä.

Muistan webin tulon 90-luvula :)

Ja kyllä olin käyttänyt Internettiä jo 1987 yliopston tietokoneella.

Oon syntynyt 82 ja itse muistelen näitä lapsuudesta ja nuoruudesta:

Mua 6 vuotta vanhempi serkku hoiti mua ja meitä muita nuorempia serkuksia kun olin pieni ja vanhemmat oli humalassa/töissä/kalassa tms.

Autossa ei ollut turvavöitä takapenkillä ja iskä poltti aina ajaessaan vaikka lapset oltiin kyydissä.

Mummolla oli keinutuolin alla kossupullo mistä hörppi mukamas salaa kun oltiin hoidossa. Mummo asui maalla ja talossa on edelleen vain ulkovessa, tosin ei siellä kukaan ole asunut vakituisesti kai 20 vuoteen.

Mulla oli kasettisoitin ja röllikasetteja. Sain jossakin vaiheessa myös vhs-laitteen jossa oli muutaman metrin johdolla toimiva kaukosäädin. Vähän jo vanhempana kuuntelin lauantaisin jotain toivebiisiohjelmaa (en muista nimeä) Ja nauhoittelin biisejä sieltä. Ärsytti jos juontajat alkoivat puhumaan kun kappale oli vielä kesken.

Meidän naapurissa oli Spar-kauppa jossa meillä oli tili ja kävin ostamassa iskälle tupakkaa lupalapun kanssa (tää siis tapahtunut varmaan 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa :D)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakointikulttuuri oli aivan erilainen, varsinkin vielä 80-luvulla. Isä pyysi joskus, että käypä reippaana tyttönä pyörällä kioskilla ja hae hänelle aski punaista Norttia (North State). Minähän kävin ja auliisti myytiin aina jopa ekaluokkalaiselle, kun sanoin, että tämä tulee isälle. Palkinnoksi sain yleensä ostaa jonkun tikkarin vaihtorahalla. 

Muista väärin, jos siis 80 luvulla muistat isällesi ekaluokkalaisena tupakkaa hakeneesi. Tupakkalaki tuli 1977 ja silloin tuli 16 vuoden ikäraja tupakkatuotteille. Sen jälkeen ei todellakaan yksikään ekaluokkalainen saanut kioskilta kuin leikkitupakkaa. Sitä ennenhän sai tupakkaa ostaa vaikka alle kouluikäiset, koska minkäänlaista ikärajaa ei ollut, eli ei tarvinut perustella kenelle oli tupakka ostamassa. Itse olin mummolan naapurissa heinätöissä 70-luvun alussa ollessani joku 11 vuotias. Joka päivä ensimmäinen tehtävä oli käydä kyläkaupasta hakemassa isännälle pari toppaa Gold Dollaria. Omat ensimmäiset tupakkakokeilut tehtiin naapurin pojan kanssa joskus 10 vuotiaina. Ostettiin pikkuaski Bostonia kimppaan ja niitä sitten salaa metsässä pössyteltiin. Koskaan ei tupakointi edennyt kummallakaan kokeilua pidemmälle.

 

Minä oon hakenut lupalapulla iskälle tupakkaa lapsena naapurin Spar-kaupasta ja oon syntynyt vuonna 1982.

Vielä 80-luvun lopussa kun oli vaalit sun piti täyttää 18 edellisvuoden loppuun mennessä jotta sait äänestää.

Eli jos täytit 18 vaalivuonna ennen vaalipäivää et saanut äänestää

Ja kyllä, tota pidettiin ihan normaalina

Samaten 80-luvun puolivälissä Ylen puoli yhdeksän tv -uutiset näkyi ykkösellä ja kakkosella.

Perusteluna oli että uutiset on niin tärkeä asia että valtionjohdon tehtävänä oli huolehtia kansalaisten puolesta että muuta ei silloin katsottu

Mun kaverin äiti on kertonut että 60-luvulla eivät saaneet kaupungilta vuokra-asuntoa kun eivät olleet nykyisen ex-miehensä kanssa vielä naimisissa. Sitten menivät naimisiin ja piti toimittaa avioliittotodistus että vuokra-asunto irtosi :)

Olin aina hoidossa tän kaverin luona ja jäätiin monesti ihan ala-asteikäisinä leikkimään barbeilla koko yöksi kun tämä äiti lähti ravintolaan. Mitään traumoja ei jäänyt, se oli vaan meistä hauskaa kun saatiin leikkiä rauhassa ja keitettiin aina makaroonia iltapalaksi, syötiin sitä ketsupin kanssa.

Jouluina oli hienoa, kun tuli paljon piirrettyjä telkkarista (mm. Samu Sirkan joulutervehdys). Nykyään lastenohjelmia tulee joka aamu monelta kanavalta, ja monissa kodeissa on lisäksi maksukanavia tai lastenohjelmia katsotaan netin kautta.

N84

Vierailija kirjoitti:

Jouluina oli hienoa, kun tuli paljon piirrettyjä telkkarista (mm. Samu Sirkan joulutervehdys). Nykyään lastenohjelmia tulee joka aamu monelta kanavalta, ja monissa kodeissa on lisäksi maksukanavia tai lastenohjelmia katsotaan netin kautta.

N84

Nykyään lastenohjelmia on kyllä runsaasti mutta ovat täyttä sontaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.

Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.

Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.

Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.

Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.

 

 

Herran tähden, miten vanha oikein olet? Minä olen syntynyt vuonna 1953, enkä muista aikaa ettei olisi ollut lankapuhelinta tai sisävessaa, sähköistä nyt puhumattakaan.

Olen maalla lapsuuteni ja Nuoruuteni viettänyt.

Suhteellista. Äitini on syntynyt -32 ja hänen nuoruudessaan heillä oli astianpesukone. Itse synnyin 60-luvulla ja tiskikoneet olivat harvinaisia. Ei edes meillä ollut vaikka äitini kotona oli. Muistan, että kodinkoneliikkeen omistajilla vain oli tiskikone.

Meidän korttelissa oli 70-luvulla oikea kalakauppa. Siellä siis myytiin vain kalaa. Sitä syötiinkin tosi paljon, oli hyvää ja tuoretta.

Euroviisuissa ja useissa urheilukilpailuissa kuten lätkän MM-kisoissa oli vähemmän osallistujia, kun Nevostoliitto, Tsekkoslovakia ja Jugoslavia olivat olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60- luvun lopussa ja 70 luvun alussa sai kaupassa maistaa kurkkua oliko se väkevä , samoin makkarasta sai maistaa kelpaako .Makkaraa sai ostaa irtomyyntinä joko painon tai mitan mukaan ( 10 cm launtaita).Leipää sai ostaa puolikkaan tai vain neljäsosan.Maito myytiin omaan kannuun , oli myös isot ruskeat lasipullot piimää ja maitoa, kerma pienemmässä.Kahvin sai jauhaa pavuista itse kaupassa.Oli jo valmista jauhatustakin.Voi myytiin kilon  , puolen tai neljänneskilon voipapaperipaketeissa.Jäätelöä myös kaikissa ed. mainituissa kokoluokissa.Sitten maitoa sai litran pahvitetrassa, kermaa 2 dl. 

Taas muisti pätkii. maito oli 60-luvulla muovipussissa, ehkä vielä joku maalaispuoti sai myydä irtomaitoa, mutta ei kyllä enää 70-luvula, jolloin ihan normaalit maitotölkit tulivat. Olin silloin itse töissä kaupassa.

Kotipaikkakunnallani ei koskaan myyty maitoa muovipusseissa. Meillä oli silloin  Pyramidimaiset tetrat. Ei kaikki ollut ennenkään jokapaikassa samanlaista.

Televisioluvantarkastajat liikkuivat ainakin 60- ja70- luvuilla.  En muista tulivatko pistokokeena vai kävivätkö kaikissa talouksissa.  Olin keran lapsena yksin kotona ja pelotti moinen herra,kaivoin kuitenkin vaaditun luvan esiin .

Kaupoissa oli vähemmän valinnan varaa, elämä oli jotenkin yksinkertaisempaa.Ei tarvinnut vertailla eri ominaisuuksia ja laatuja.Ei ollut paljoa kodinkoneita silti kerettiin kyläillä ,ja viettää aikaa lukien ,käsiyöitä tehden ja radion ja tv.n ääressä koko perheen kesken.Yleensä  aterioitiin samaan aikaan koko perhe,ei ollut mikroja ei pitsoja.

Vierailija kirjoitti:

60-luvulla mentiin todella nuorena naimisiin, ja myös lapset tehtiin nuorena, tai ainakin aloitettiin se puuha nuorena. Äitini oli 25-vuotias saadessaan esikoisensa eli minut, eli siis ihan ikäloppuna, kun vertaa siihen mitä luokkakavereilla oli. Yli kolmikymppinen ensisynnyttäjä oli harvinaisuus, alle kaksikymppinen ihan tavallista.

Ja ennen myös synnytettiin "loppuun asti" eli niin kauan kuin muniksia ja seksiä riitti.

Itkuhälyttimestä saattoi yhtäkkiä kuulua naapurin ääntä, jos heidän hälyttimessään oli käytössä sama taajuus, tai rekkamiesten juttuja. En tiedä, onko nykyään vielä näin, mutta ainakin 90-luvun lopulla tästä vallan lehdissä kirjoiteltiin ja varoiteltiin puhumasta sivu suunsa.

80-luvulla yläkouluikäiset ostivat kioskilta tupakkaa (ja niitä viiden pennin ja kymmenen pennin irtokarkkeja tyyliin 4 merkkaria, 2 lakupommia) ja kioskin ikkunat olivat täynnä lehtiä, mm. todella K18-kuvia sisältäviä pornolehtiä. Niitä oli myös ruokakaupoissa. Pienestä lapsesta lukiolaiseksi asti piti niitä tuijottaa kun etsi itselleen jotain muotilehtiä..

Vierailija kirjoitti:

Itkuhälyttimestä saattoi yhtäkkiä kuulua naapurin ääntä, jos heidän hälyttimessään oli käytössä sama taajuus, tai rekkamiesten juttuja. En tiedä, onko nykyään vielä näin, mutta ainakin 90-luvun lopulla tästä vallan lehdissä kirjoiteltiin ja varoiteltiin puhumasta sivu suunsa.

Lankapuhelimista kuului joskus muiden ääniä ja keskusteluja. Saatiin ysärillä kylkiäisenä pitsapaikasta seinään kiinnitettävä lankapuhelin ja opiskelijakämpässä hauskaa hupia oli nostaa luuri korvalle ja näpytellä muutama numero. Usein päätyi jonkun toisen linjalle hihittämään.

Ennen vanhaan lapset eivät roikkuneet tietokoneiden tai älypuhelimien ääressä tuntikausia joka päivä jo taaperoina, vaan oltiin ulkona kesät talvet aamusta iltaan. Ei ollut kaupasta ostettuja leluja, vaan leluina oli käpyjä, kiviä ja keppejä. Näin ainakin minun lapsuudessani 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapsia saatettiin nukuttaa alkoholin avulla, jos heitä ei saatu millään nukkumaan. Mutta tämä käsittääkseni oli yleisempää 1800-luvun puolella.

Tuttavan puheista pystyi päättelemään, että hänen mummonsa aikoihin tapana oli laittaa konjakkia tuttipulloon niin vauva rauhoittui :)

Vierailija kirjoitti:

Kerroin 70-luvulla mummolleni, että minusta tulee isona presidentti. Olin tuolloin alle kouluikäinen. Mummo hymyili ja sanoi, että on hyvä olla haaveita ja kunnianhimoa, mutta että naisista ei voi koskaan tulla presidenttiä. 

Ja minulle sanottiin, ettei tytöstä voi tulla pappia ja myöhemmin, etteivät naiset koskaan pääse armeijaan.