Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli hupina kuunnella ihmisten kännykkäpuheluita, poliisia, palokuntaa, taksia ja ambulanssia. Radiosta tulikin vielä Göstan ohjelma. Kaveriksi muutama karhu....
meinaatko lälläriä?
Lälläri oli nimensä veroinen. Kuuntelu tehtiin scanneriradiolla, siis NMT aikaan. Poliisit yms oli myös analogisia.
Minulla pitäisi sellainen scanneri olla vielä jemmassa, mutta mitäpä sillä enää on virkaa, en minä ainakaan jaksa kuunnella rekkamiesten jorinoita, ei kai sieltä enää mitään jännää kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autot alkoivat kulkea paljon lujempaa heti kun niihin laittoi pisarapeilit ja sporttikapselit, jotkut ökyrikkaat hankkivat jopa erikoisvanteet. Toki myös tassin kokoinen ralliratti oli välttämättömyys vaikka se oikesti teki autosta kuin autosta kammottavan käsiteltävän, ohjaustehostimia kun ei tuohon aikaan juurikaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuunneltiin radiota korva kovana ja sormi rec napilla, että pystyi nauhoittamaan oman lempi kappaleen c-kasetille ja sitten sitä voi kuunnella koska halusi.
"Sitä voi"? Menneestä aikamuodosta puhuttaessa käytetään pystyä-verbiä: "Sitä pystyi kuuntelemaan".
"Sitä voi kuunnella" käytetään vain nykyhetkestä.
Hauska ketju. Itse syntynyt 1965. Muistan, että meillä oli usein ruokana leipäressua ja joskus tappaiskeittoa. Kuka muistaa/tietää nämä? Fazerin pieni salmiakkikarkkiaski maksoi 20 penniä (se musta-valko-puna rasia). Markalla sai siis 5 kpl :) Päivän posti haettiin talosta, missä posti toimi. Kaikilla kyläläisillä oli eteisessä oma lokeronsa. Semmoinen ruskea puinen lokerikko, missä kaikki näki toistensa postit. Samassa talossa toimi myös puhelinkeskus. Naapuriinkin kun soitti, piti pyytää yhdistämään tämän keskuksen kautta. Pienillä lapsilla oli "häntähatut", siis hattu, jossa roikkui semmoinen pehmeä "häntä". Retu-kenkiä myös pidettiin. Jouluna/uutena vuotena käytiin heitteleen sädetikkuja puun oksiin palavana roikkumaan ja sitten ihailtiin, kun ne paloi. Ulkohuussi oli ja sanomalehteen pyyhittiin :) :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuta uitettiin nippuina pitkin vesistöjä. Hinaajan vetämä tukkilautta olikin sisävesillä mitä tavallisin näky.
Puita uitetaan edelleenkin. Tavallinen näky vieläkin.
Missä vesistössä uitetaan? Itse asuin Joensuussa, ja lapsuudessani joella oli aina tukkilautta, milloin se ei ollut jäässä. Nyttemmin siellä käydessäni en muista kertaakaan nähneeni. Pyhäselältä hävinneet myös.
Proomuilla taitavat kuljettaa enimmäkseen, mutta on bongattu myös uittoja lähikesinä välillä Joensuu - Liperi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan istuttiin joukolla uudenvuoden päivänä jännäämään kuka suomalaisista voittaa kisan.
Nykyisin jännittää pääseekö kukaan edes toiselle kierrokselle:/
Kasikyt luvulla pelattiin tiukkoja matseja länsisaksaa vastaan, -yleensä hävittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat vanhoja paljon aikaisemmin. Kolmekymppiset olivat sellaisia kuin 40-50-vuotiaat nyt. Nelikymppiset olivat jo selvästi kunnolla keski-ikäisiä, vähän samanlaisia kuin n. 60-vuotiaat nyt.
Niin oli. Mistäköhän tämä johtuu? Terveellisempi elämä ja vähemmän raskaita töitä? Toisaalta sitten taas, roskaruokaa ja makaamista päätteen ääressä, eli se terveellisyys ei ehkä ole syy.
Ylioppilaaksi täytyi lukea, ja naimisiin täytyi päästä, mielellään naapurikylän pojan kanssa. Omakotitalo täytyi olla, astiat ja autot tiettyä merkkiä. Tämä oli noin viisi vuotta sitten :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat vanhoja paljon aikaisemmin. Kolmekymppiset olivat sellaisia kuin 40-50-vuotiaat nyt. Nelikymppiset olivat jo selvästi kunnolla keski-ikäisiä, vähän samanlaisia kuin n. 60-vuotiaat nyt.
Niin oli. Mistäköhän tämä johtuu? Terveellisempi elämä ja vähemmän raskaita töitä? Toisaalta sitten taas, roskaruokaa ja makaamista päätteen ääressä, eli se terveellisyys ei ehkä ole syy.
Ravitsemuksesta ei taidettu ainakaan paljoa ymmärtää. Lääkkeet olivat tehottomampia, syöpädiagnoosi oli kuolemantuomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli hupina kuunnella ihmisten kännykkäpuheluita, poliisia, palokuntaa, taksia ja ambulanssia. Radiosta tulikin vielä Göstan ohjelma. Kaveriksi muutama karhu....
meinaatko lälläriä?
Lälläri oli nimensä veroinen. Kuuntelu tehtiin scanneriradiolla, siis NMT aikaan. Poliisit yms oli myös analogisia.
Minulla pitäisi sellainen scanneri olla vielä jemmassa, mutta mitäpä sillä enää on virkaa, en minä ainakaan jaksa kuunnella rekkamiesten jorinoita, ei kai sieltä enää mitään jännää kuulu.
Eipä niin, siksi se mainittiinkin "ennen oli" ketjussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos halusi vaihtaa televisiossa kanavaa tai säätää ääntä, piti jaksaa nousta soffalta, käppäillä sinne töllön luo, vääntää nappuloita ja sitten takaisin soffalle.
Ennen vanhaan ei tarvinnut vaihtaa kanavaa koska koskaan ei tullut peräkkäin mitään katsottavaa siltä toiselta kanavalta (näkyi yle 1 ja yle 2)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-yläasteella oli valinnainen oppiainen nimeltä konekirjoitus (valkkasin kun siitä ei tullut läksyä)
-samoin oli yläkoulussa tasoryhmät, suppea, keski ja laaja
-mummoni kun oli lapsi heillä keitettiin saippua itse, kauppaan jos lähti niin ensin mentiin veneellä 10km ja sitten tietä pitkin toiset 10km
-kahvi keitettiin poroista pannussa
-jos halusit syödä kanaa, menit kanalaan ja teurastit kanan, suolistit ja poistit sulat
-kioskilta sai pennin irtokarkkeja, oli juhlaa kun oli 20 penniä jolla ostaa karkkia
90-luvun puolivälissä oli vielä. Moni otti silloinkin tuosta syystä sen.
Minulla oli valinnaisena aineena tuo konekirjoitus. Oli siitä hyötyäkin, nytkin kirjoitan sieltä opitulla kymmensormijärjestelmällä tätä viestiä. 1981 syntynyt.
Minä olen syntynyt 1971 ja minulla oli yläasteella konekirjoitus juuri siksi että halusin oppia kirjoittamaan tietokoneilla kymmensormijärjestelmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Itse kuljin 4-5 vuotiaana parin talon päässä asuvan ikäiseni pojan kanssa seurakunnan kerhoon lähes kilometrin matkan kahdestaan. Koko matka oli täynnä tuttuja ja turvallisia aikuisia joiden luo olisi voinut rynnätä jos jotain olisi sattunut. Aina oli joku kasvimaalla, leikkaamassa nurmea tai tekemässä lumitöitä tai muuten vain naapurin kanssa juttelemassa postilaatikolla kun väliä kuljimme.
-Kouluikäisenä tuli ajettua polkupyörällä 12km katsomaan onko kaveri kotona vai ei. Taisin saada kahdeksannella luokalla pyörän jossa oli vaihteet, enkä meinannut tajuta miten niitä käytettiin vaan ajoin samalla vaihteella kaikki ylämäet ja alamäet.
-Ne jotka olivat tosissaan alkoholisoituneita, osasivat tehdä alkoholinsa itse.
-Opettajalta meni pasmat täysin sekaisin kun kuuli että äidilläni on eri sukunimi kuin isälläni, siis - eihän niin VOI olla! No, ovat susipari.
Tohtori tuli kaupunkiin ja Pieni talo Preerialla ja Anna ystävämme ja Heidi ja Sound of Music yms.
Yläasteella oli yksi kaveri jolla oli "purkki". Purkki oli sähköinen postilaatikko, johon jotku tietokonenörtit pystyivät lähettämään viestejä. Kai se oli niin kuin sähköposti, mutta niihin otettiin yhteys modemeilla. Netti tuli sitten noin 10 vuotta myöhemmin 90 luvulla.
Kaupasta sai kanaa vain kokonaisena raakana pakasteena.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin kohtaa ehkä nelikymppisen ennenvanhaan on ihan eri, kuin vaikka 18-vuotiaan.
Minusta 18 vuotiailla ei vielä ole olemeassa enenvanhaa. Eikä kyllä ole vielä 30 vuotiallakaan. Sanoisin että raja menee siinä kun voi omien aikuisten lasten kanssa vertailla omaa ja heidän lapsuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko totta, mutta äiti kertoi, että vielä joskus 80-luvun alkupuolella nainen ei voinut avata pankkitiliä ilman, että oli aviomies tai sukulaismies mukana vahvistamassa, että on sillä lupa.
Joo,,ei ole totta.
Oli se totta 1880 Suomessakin
Joo,,ei ole totta.