Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Kaverini perheessä oli monia ystävyyttä häirinneitä sääntöjä. Hänen piti aina koulun jälkeen mennä suoraan kotiin ulkoiluttamaan koiraa, viideltä piti oli kotona syömässä ja kesäisin hänen piti leikata viikottain nurmikko. Yhteiselle olemiselle oli tosi rajatusti aikaa. Toisessa perheessä vanhemmat suhtautuivat minuun karsaasti kun tiesivät minun polttavan (jotain 13-14v.).
Naapurissa oli kova kuri, eivätkä antaneet oikoa sivupihansa kautta pulkkamäkeen vaan joutui kiertämään pitkän matkan katua pitkin.
Kummaa tiukkapipoisuutta!
Kyllä minäkin karsastaisin jos joku 13-v. kakara polttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lamalapsi kirjoitti:
Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli laman vuoksi muutamia sääntöjä jotka nyt kyllä ymmärrän, tosin silloin vaan ärsyttivät;
-Maitoa sai max. Kaksi mukia per ruokailu
- leipää max. 3 viipaletta per ruokailu
- Vaatteita kierrätettiin ja siksi kuljin poikien vaatteissa aina kakkosluokalle saakka (olen nainen )
- Polkupyörät kierrätettiin, ei väliä oliko poikien vai tyttöjen pyöräSäännöistä erikoisin mieleen jäänyt on se, että suihkun jälkeen piti kuivata seinälaatat. Isän mielestä vesi jää muuten seisomaan ja tulee kosteusvaurio
Tässä nyt ei ollut mitään hullua / erikoista.
Omassa lapsuudessani marja-aikaan äiti hysteerisenä vahti, ettei mitään marjoja syöty tuoreena vaan kaikki, siis aivan kaikki meni pakastimeen/hilloksi/mehuksi. Eli näpeille tuli, jos yritti sankosta ottaa ja jos oltiin poimimassa mukana niin silloinkin poimittiin eikä syöty. Hyvähän se on että säilöönkin sitä marjaa jää, mutta tuoreena ne kuitenkin ovat parhaita..kun niitä sitten pakasteesta sai kuitenkin vapaasti syödä mutta tuoreeltaan ei. Omat lapset kyllä saavat tuoreena marjoja syödä niin paljon kuin jaksavat, hyvin on pakkaseenkin riittänyt siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Pakko kommentoida lettuasiaa. Tässähän on kaksi koulukuntaa, ne, jotka haluavat paistajana itsekin syödä niitä lettuja ja niitä, jotka paistaa tyyliin vain lapsille.
Jos haluaa itsekin syödä lettuja, kannattaa niitä paistaa siinä vaiheessa, kun kaikilla ei ole hirveä nälkä, vaan ovat saaneet vaikkapa leipää tai jotain syötävää ensin. Valmiit letut pysyy lämpimänä, kun ne laittaa astiaan, joka on peitetty foliolla tai isolla kannella. Folio tai kansi syrjään siinä vaiheessa, kun uusi lettu tulee pinoon ja heti uudelleen kiinni, niin lämpö pysyy. Kun kaikki letut on paistettu, koko komeus nostetaan pöytään ja kaikki istuu syömään.
Toinen vaihtoehto on tämä toisille paistaminen, jolloin suoraan pannulta voi antaa toisten lautasille. Paistaja jää todennäköisesti kokonaan ilman tai saa sen yhden ekan ja epäonnistuneen ylirasvaisen letunviuhakkeen, tai jonkun palaneen. Jos paistajalle se on ok, muu porukka saa letut tuoreeltaan ja varmasti kuumana.
Miksi se ensimmäinen lettu ei koskaan onnistu? Ei mulla ole koskaan ollut samaa ongelmaa esim pihvejen kanssa, että se ensimmäinen ei jotenkin paistu kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani marja-aikaan äiti hysteerisenä vahti, ettei mitään marjoja syöty tuoreena vaan kaikki, siis aivan kaikki meni pakastimeen/hilloksi/mehuksi. Eli näpeille tuli, jos yritti sankosta ottaa ja jos oltiin poimimassa mukana niin silloinkin poimittiin eikä syöty. Hyvähän se on että säilöönkin sitä marjaa jää, mutta tuoreena ne kuitenkin ovat parhaita..kun niitä sitten pakasteesta sai kuitenkin vapaasti syödä mutta tuoreeltaan ei. Omat lapset kyllä saavat tuoreena marjoja syödä niin paljon kuin jaksavat, hyvin on pakkaseenkin riittänyt siitä huolimatta.
Meillä myös pakastettiin kaikki. Inhottavinta oli, että äiti ne marjat sieltä pakkasesta söi. Tai ainakin näin oletan, kun ne marjat jonneki katosi. Itse en saanut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin kotona piti omenat syödä kokonaan. Siis myös kara, mitään ei saanut jättää roskiin paitsi sen tikun. Sain kerran siellä välipalaksi yhden omenan ja söin siitä mielestäni kaikki syötävät osat. Karan ym heitin roskiin. Perheen isä tuli töistä ja alkoi huutaa, että kuka j...lauta on heittänyt omenan roskiin enne ku se on syöty! Kyllä säikähdin.
Tähän oon kans törmänny perheessä, jossa olin lastenhoitajana. Kuten normaalit ihmiset, heitin karan roskiin, niin lapset sanoivat, ettei omenaa saa jättää syömättä. No mähän totesin, et söin jo, niin muksu vaan intti vastaan ja samalla alko nakertaa karaa. Kysyin, et mitä ihmettä tekee, niin selitti, et syö koko ompun. Minä siinä sitten monttu auki katsoin, kun 3 ja 4v muksut veti koko ompun suihinsa. Keskustelin asiasta vanhempien kanssa ja päädyimme kompromissiin eli en syö omenia heidän lasten aikana, jos olen niin nirso. :D
Siis eikö ihmiset ole tietoisia, että omenan siemenet ovat myrkyllisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on tuo lettusääntö.
Sehän olisi ihan sama asia, jos teet ruokaa, ja jokainen käy kauhomassa siitä heti erikseen kun on valmista,,, paistat vaikka pihvejä, niin ette ikinä söisi niitä samaan aikaa, kun jokainen nappaa heti kun on valmis tms. ja ennenkuin joku nyt tulee vinkumaan että se pihvi on syötävä heti...joo, mutta lettu ei mene miksikään!
Letut ja pihvit pitää , huom. pitää syödä oitis pannnulta oton jälkeen.
Pihvien täytyy antaa levätä paiston jälkeen, ettei ne kaikki mehut valu heti ulos kun sitä vähän haarukalla painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupesin tässä ketjua lukiessa muistelemaan, että oliko meillä lapsuudenkodissani mitään älyttömiä sääntöjä. En muista olleen mitään kategorisia sääntöjä muuta kuin "vanhemman sana on laki". Ja tuo, että mun oma tilani tai mun omaisuuteni ei oikeastaan koskaan kuuluneet mulle.
Tää ketju sai mut kuitenkin miettimään omassa perheessäni olevia sääntöjä, jotka saattavat vaikuttaa ulkopuoliselle vähän hämäriltä. Niillä on paljon tekemistä sen kanssa, että meillä esikoinen on erityislapsi. Hänen erityistuen tarpeensa on aika lievää, ja päälle päin hän vaikuttaa ihan normaalilta tyypiltä. Mutta hänen kanssaan auttavat vielä tässä vaiheessa perustellut, mutta yksiselitteiset ja kategoriset säännöt. Muutamia esimerkkejä:
- Pikkusiskon päähän ei saa koskea.
- Vessassa on käytävä kun vanhempi tai muu hoitava aikuinen niin sanoo.
- Eteiseen tai keittiöön ei saa tulla pitkien narujen, lankojen tai keppien kanssa.
- Ulos ei mennä ilman aikuisen seuraa.
- Pesukoneen päällä oleviin tavaroihin ei saa koskea.
- Vaatteita puettaessa ei saa koskea mihinkään pöydillä, lattioilla, naulakoissa tai muuallakaan sijaitseviin tavaroihin. Pukiessa pitää myös kääntyä peilistä pois päin.
Tää lista jatkuisi kyllä, mutta saanette käsityksen.
Kiinnostaisi kuulla, että miksi juuri tällaiset säännöt? Saako olohuoneeseen tulla kepin kanssa tai vaikka pienen serkun päähän koskea? Ja kiinnostaa myös tuo pukemissääntö. Ymmärrän siis kyllä että tarvitsette sääntöjä erityislapsen kanssa, mietin vaan :D
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani marja-aikaan äiti hysteerisenä vahti, ettei mitään marjoja syöty tuoreena vaan kaikki, siis aivan kaikki meni pakastimeen/hilloksi/mehuksi. Eli näpeille tuli, jos yritti sankosta ottaa ja jos oltiin poimimassa mukana niin silloinkin poimittiin eikä syöty. Hyvähän se on että säilöönkin sitä marjaa jää, mutta tuoreena ne kuitenkin ovat parhaita..kun niitä sitten pakasteesta sai kuitenkin vapaasti syödä mutta tuoreeltaan ei. Omat lapset kyllä saavat tuoreena marjoja syödä niin paljon kuin jaksavat, hyvin on pakkaseenkin riittänyt siitä huolimatta.
Meillä oli tämä, mutta ei niitä marjoja, varsinkaan mansikoita, olisi saanut ottaa pakastimestakaan. Kaikki piti säästää "talveksi". Marjoja oli kuitenkin aina niin paljon, että niitä riitti pitkälle kevääseen, vaikka joskus otin rasiallisen välipalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupesin tässä ketjua lukiessa muistelemaan, että oliko meillä lapsuudenkodissani mitään älyttömiä sääntöjä. En muista olleen mitään kategorisia sääntöjä muuta kuin "vanhemman sana on laki". Ja tuo, että mun oma tilani tai mun omaisuuteni ei oikeastaan koskaan kuuluneet mulle.
Tää ketju sai mut kuitenkin miettimään omassa perheessäni olevia sääntöjä, jotka saattavat vaikuttaa ulkopuoliselle vähän hämäriltä. Niillä on paljon tekemistä sen kanssa, että meillä esikoinen on erityislapsi. Hänen erityistuen tarpeensa on aika lievää, ja päälle päin hän vaikuttaa ihan normaalilta tyypiltä. Mutta hänen kanssaan auttavat vielä tässä vaiheessa perustellut, mutta yksiselitteiset ja kategoriset säännöt. Muutamia esimerkkejä:
- Pikkusiskon päähän ei saa koskea.
- Vessassa on käytävä kun vanhempi tai muu hoitava aikuinen niin sanoo.
- Eteiseen tai keittiöön ei saa tulla pitkien narujen, lankojen tai keppien kanssa.
- Ulos ei mennä ilman aikuisen seuraa.
- Pesukoneen päällä oleviin tavaroihin ei saa koskea.
- Vaatteita puettaessa ei saa koskea mihinkään pöydillä, lattioilla, naulakoissa tai muuallakaan sijaitseviin tavaroihin. Pukiessa pitää myös kääntyä peilistä pois päin.
Tää lista jatkuisi kyllä, mutta saanette käsityksen.
Kiinnostaisi kuulla, että miksi juuri tällaiset säännöt? Saako olohuoneeseen tulla kepin kanssa tai vaikka pienen serkun päähän koskea? Ja kiinnostaa myös tuo pukemissääntö. Ymmärrän siis kyllä että tarvitsette sääntöjä erityislapsen kanssa, mietin vaan :D
Kepit ja pitkät narut on kiellettyjä siksi, että lapsi rakastaa rakennella kaikkia virityksiä niistä. Meillä mennään eteiskäytävän läpi kaikkiin huoneisiin, joten sinne kun on tehty naruista ja kepeistä sellainen ansarata, on tilanne aika vaarallinen. Erään kerran ansa oli viritetty niin, että kun mies painoi makuuhuoneen ovenkahvaa (ovi oli siis kiinni) ja astui siitä ulos, kuopuksen matkarattaat kaatuivat hänen päälleen. Lapsi oli siis jotenkin saanut viritettyä pitkän narun naulakon, oman huoneensa ovenkahvan, rattaiden aisan ja makuuhuoneen ovenkahvan välille. Keittiössä hän tykkää viritellä kanssa langat ja kepit ym. tuoleihin niin, että siellä ei enää mahdu kulkemaan. Olohuoneen nurkkaan kuitenkin voi rakentaa vaikka majan, johon voi liittää niitä omia virityksiään. Meillä myös roikkuu aina pyykkitelineistä, suihkuverhoista, ovenrivoista "hirtettyjä" pehmoeläimiä ja kaikkea mahdollista. Ostoskasseja ei kannata unohtaa eteiseen, koska lapsi rakastaa rakennella varsinkin säilyketölkeistä linnoja. Kaikkialla on niitä pikkuvirityksiä.
Pukiessa hänen ei voi antaa koskea mihinkään siitä syystä, että jos jokin päätyy hänen käsiinsä, se vie kaiken huomion. Ja useimmiten hän alkaa rakentaa siitä jotain. Peili myös vie hänen huomionsa siinä määrin, että pukeminen käy mahdottomaksi.
Esikoinen ei hallitse voimankäyttöään vielä oikein hyvin. Hän myös tykkää yhä tutkia toisten kasvoja omilla käsillään. Hän vaan saattaa tehdä sen tosi kovakouraisesti. Häntä ei voi kehottaa koskemaan toiseen "sievästi", koska silloin hän tekee sen jotenkin keimaillen ja vaikkapa laulaen samalla, mutta tasan yhtä kovalla voimalla. Hän ymmärtää paremmin sen, että siskon päähän ei kosketa piste. Sääntö koskee oikeastaan kaikkia pikkuisia, jotka ovat liian pieniä ilmaisemaan omia rajojaan selkeästi - siis lapsi ei saa koskea ketään pientä päähän.
Serkun naapuri lessuilla ei ollut ikkunallista pesukonetta juurikin sen takia että sieltä olisi saattanut näkyä alusvaatteet! Myöskään saatanallisia pelikoneita ei saanut pelata lainkaan ja television katselukin oli erittäin rajoitettua. Tulivat sitten kaikki lapset sinne serkulle viettämään normaalia elämää. Tosin nuorimmat lapset olivat melko pelonsekaisin tuntein, että mitähän jos vanhemmat saa tietää. Alkaa mun mielestä olemaan lasu -juttuja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa asui todella outo baptistikirkon rouva. Sääntöjä jäänyt mieleen lukuisia, mutta tässä muutama mieleenpainuvimmista:
- pitkäperjantaina pelit, kaverit ym. oli kiellettyjä, koska pitkäperjantain tulee tuntua pitkältä
- koiria ei saanut kehua söpöiksi. Nainen pelkäsi kai niitä
- nainen vei pihan lapsia omatoimisesti seurakuntaan ja esittelemään poikakerhoa
- lasten piti kesälomalla tehdä seuraavan luokan koulutehtäviä, kun muut leikkivät ulkona
Yritti "kannustaa" vihalla, kurittamisella ja loputtomilla vaatimuksillaan lapsiaan huippuälykkäiksi ja kuuliaisiksi ihmisiksi. No ei siinä onnistunut, kun koko perhe lopulta käänsi selkänsä yksi toisensa jälkeen. Ja hyvä niin.
OT, mutta onko ihan todella poikkeavaa jos yläasteikäiset kakarat eivät saa luuhata yöaikaan kaduilla tai talouteen ei hankita kolmatta pelikonsolia kun jo on kaksi käyttökelpoista? Mä en koskaan yläasteella ollut klo 20 pitempään ulkona, lukiossa sitten klo 22-24 asti perjantaisin tai lauantaisin oli ok, muina päivinä edelleen viimeistään kasilta kotona. Ja oli vain Nintendo ja siihen 2 (kaksi) PELIÄ. En myöskään tajua miksi monet ovat kokeneet traumaattisena sen ettei leivän päälle saa lätkiä kaikkea mahdollista täytettä. Olen kai poikkeava, mutta kun eivät ne leikkeleet ja juusto vaan sovi makunsa puolesta ollenkaan yhteen, ei tulisi itselle mieleenkään tunkea niitä samaan leipään.
Meillä ei outoja sääntöjä ollut, mutta ehkä se oli vähän kummallista, että opintotukeni (joitakin kymmeniä markkoja) meni äidin tilille. Kävin sitten pankissa salaa sen vaihtamassa omalle tililleni. Raivarit tietty tuli kun mutsi tämän huomasi, mutta kyllä siitä nopeasti yli päästiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran kaupassa perheen, jossa lasten piti teititellä vanhempiaan. Isän kohdalla näiden tuli myös mainita sotilasarvo.
Oppilaani kartoi, että hänen pitää kutsua isoisäänsä herra paroniksi :D
Meillä ei oo ikinä ollukaan muuta ku ikkunallisia pesukoneita.
Meillä tuo "marjasääntö" meni niin, että poimiessa sai (ja melkein pitikin) syödä niin paljon, että säilöntään tuotuja marjoja ei marjastamassa olleet enää syöneet. Nyt mies aina kyselee, että mitä laitetaan pakastimeen, jos marjat syödään tuoreina ja mä aina vastaan, että tuoreena niistä saa isoimman hyödyn. Mä muuten marjastan meillä eniten.
Kyllähän 70- ja 80-luvuilla oli aika normaalia, että leivän päälle laitettiin vain yhtä päällistä kerrallaan. Eihän huoltamoiden baareissakaan ollut kuin kinkku-, makkara- tai juustosämpylöitä. Ja nekin tosiaan olivat tyyliin sipaisu voita ja yksi tai kaksi juustosiivua välissä. Ei mitään kurkkuja, salaatteja tms.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän 70- ja 80-luvuilla oli aika normaalia, että leivän päälle laitettiin vain yhtä päällistä kerrallaan. Eihän huoltamoiden baareissakaan ollut kuin kinkku-, makkara- tai juustosämpylöitä. Ja nekin tosiaan olivat tyyliin sipaisu voita ja yksi tai kaksi juustosiivua välissä. Ei mitään kurkkuja, salaatteja tms.
Ja jos syötiin ruoan kanssa leipää, se oli aina tummaa ja päälle vain rasvaa.
Jos esim. iltapalaksi söi leipää, se saattoi olla myös vaaleaa ja päälle sai laittaa rasvan lisäksi juustoa TAI kinkkua/makkaraa.
Vierailija kirjoitti:
OT, mutta onko ihan todella poikkeavaa jos yläasteikäiset kakarat eivät saa luuhata yöaikaan kaduilla tai talouteen ei hankita kolmatta pelikonsolia kun jo on kaksi käyttökelpoista? Mä en koskaan yläasteella ollut klo 20 pitempään ulkona, lukiossa sitten klo 22-24 asti perjantaisin tai lauantaisin oli ok, muina päivinä edelleen viimeistään kasilta kotona. Ja oli vain Nintendo ja siihen 2 (kaksi) PELIÄ. En myöskään tajua miksi monet ovat kokeneet traumaattisena sen ettei leivän päälle saa lätkiä kaikkea mahdollista täytettä. Olen kai poikkeava, mutta kun eivät ne leikkeleet ja juusto vaan sovi makunsa puolesta ollenkaan yhteen, ei tulisi itselle mieleenkään tunkea niitä samaan leipään.
Meillä ei outoja sääntöjä ollut, mutta ehkä se oli vähän kummallista, että opintotukeni (joitakin kymmeniä markkoja) meni äidin tilille. Kävin sitten pankissa salaa sen vaihtamassa omalle tililleni. Raivarit tietty tuli kun mutsi tämän huomasi, mutta kyllä siitä nopeasti yli päästiin.
Etkö yläasteella harrastanut mitään? Minulla oli jo ala-asteella yksi, ja yläasteella kolme tai neljä iltaa viikossa, jolloin tulin harrastuksista kotiin klo 20 jälkeen.
Kaverini perheessä oli monia ystävyyttä häirinneitä sääntöjä. Hänen piti aina koulun jälkeen mennä suoraan kotiin ulkoiluttamaan koiraa, viideltä piti oli kotona syömässä ja kesäisin hänen piti leikata viikottain nurmikko. Yhteiselle olemiselle oli tosi rajatusti aikaa. Toisessa perheessä vanhemmat suhtautuivat minuun karsaasti kun tiesivät minun polttavan (jotain 13-14v.).
Naapurissa oli kova kuri, eivätkä antaneet oikoa sivupihansa kautta pulkkamäkeen vaan joutui kiertämään pitkän matkan katua pitkin.
Kummaa tiukkapipoisuutta!