Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Kaveri kieltää hänen ja poikakaverinsa yhteisessä taloudessa sipsit ja piereskelyn :D
Voi, mikä pirttihirmu, kauheeta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Pakko kommentoida lettuasiaa. Tässähän on kaksi koulukuntaa, ne, jotka haluavat paistajana itsekin syödä niitä lettuja ja niitä, jotka paistaa tyyliin vain lapsille.
Jos haluaa itsekin syödä lettuja, kannattaa niitä paistaa siinä vaiheessa, kun kaikilla ei ole hirveä nälkä, vaan ovat saaneet vaikkapa leipää tai jotain syötävää ensin. Valmiit letut pysyy lämpimänä, kun ne laittaa astiaan, joka on peitetty foliolla tai isolla kannella. Folio tai kansi syrjään siinä vaiheessa, kun uusi lettu tulee pinoon ja heti uudelleen kiinni, niin lämpö pysyy. Kun kaikki letut on paistettu, koko komeus nostetaan pöytään ja kaikki istuu syömään.
Toinen vaihtoehto on tämä toisille paistaminen, jolloin suoraan pannulta voi antaa toisten lautasille. Paistaja jää todennäköisesti kokonaan ilman tai saa sen yhden ekan ja epäonnistuneen ylirasvaisen letunviuhakkeen, tai jonkun palaneen. Jos paistajalle se on ok, muu porukka saa letut tuoreeltaan ja varmasti kuumana.
Miksi se ensimmäinen lettu ei koskaan onnistu? Ei mulla ole koskaan ollut samaa ongelmaa esim pihvejen kanssa, että se ensimmäinen ei jotenkin paistu kunnolla.
Ensimmäinen lettu menee usein vikaan, koska pannu ei ole ehtinyt kuumentua tasaisesti koko alaltaan, lettuhan usein peittää koko pannun pinnan. Esim. valurautapannun tasainen kuumentuminen kestää jonkin aikaa, toki muidenkin. Pihvit taas paistetaa väljästi, ja yleensä keskellä pannua, ei niitä ängetä sinne vieri viereen, jotta eivät ala kiehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupesin tässä ketjua lukiessa muistelemaan, että oliko meillä lapsuudenkodissani mitään älyttömiä sääntöjä. En muista olleen mitään kategorisia sääntöjä muuta kuin "vanhemman sana on laki". Ja tuo, että mun oma tilani tai mun omaisuuteni ei oikeastaan koskaan kuuluneet mulle.
Tää ketju sai mut kuitenkin miettimään omassa perheessäni olevia sääntöjä, jotka saattavat vaikuttaa ulkopuoliselle vähän hämäriltä. Niillä on paljon tekemistä sen kanssa, että meillä
esikoinen on erityislapsi. Hänen erityistuen tarpeensa on aika lievää, ja
päälle päin hän vaikuttaa ihan
normaalilta tyypiltä. Mutta hänen
kanssaan auttavat vielä tässä vaiheessa
perustellut, mutta yksiselitteiset ja
kategoriset säännöt. Muutamia
esimerkkejä:- Pikkusiskon päähän ei saa koskea.
- Vessassa on käytävä kun vanhempi tai muu hoitava aikuinen niin sanoo.
- Eteiseen tai keittiöön ei saa tulla pitkien narujen, lankojen tai keppien kanssa.
- Ulos ei mennä ilman aikuisen seuraa.
- Pesukoneen päällä oleviin tavaroihin ei saa koskea
- Vaatteita puettaessa ei saa koskea mihinkään pöydillä, lattioilla, naulakoissa tai muuallakaan sijaitseviin
tavaroihin. Pukiessa pitää myös kääntyä peilistä pois päin.Tää lista jatkuisi kyllä, mutta saanette käsityksen.
Kiinnostaisi kuulla, että miksi juuri tällaiset säännöt? Saako olohuoneeseen tulla kepin kanssa tai vaikka pienen serkun päähän koskea? Ja kiinnostaa myös tuo pukemissääntö. Ymmärrän siis kyllä että tarvitsette sääntöjä erityislapsen kanssa, mietin vaan :D
Kepit ja pitkät narut on kiellettyjä siksi, että lapsi rakastaa rakennella kaikkia virityksiä niistä. Meillä mennään eteiskäytävän läpi kaikkiin huoneisiin, joten sinne kun on tehty naruista ja
kepeistä sellainen ansarata, on tilanne
aika vaarallinen. Erään kerran ansa oli
viritetty niin, että kun mies painoi makuuhuoneen ovenkahvaa (ovi oli siis kiinni) ja astui siitä ulos, kuopuksen matkarattaat kaatuivat hänen päälleen. Lapsi oli siis jotenkin saanut viritettyä
pitkän narun naulakon, oman huoneensa ovenkahvan, rattaiden aisan ja makuuhuoneen ovenkahvan välille. Keittiössä hän tykkää viritellä kanssa langat ja kepit ym. tuoleihin niin, että siellä ei enää mahdu kulkemaan. Olohuoneen nurkkaan kuitenkin voi rakentaa vaikka majan, johon voi liittää
niitä omia virityksiään. Meillä myös
roikkuu aina pyykkitelineistä,
suihkuverhoista, ovenrivoista
"hirtettyjä" pehmoeläimiä ja
kaikkea mahdollista. Ostoskasseja ei kannata unohtaa eteiseen, koska lapsi
rakastaa rakennella varsinkin
säilyketölkeistä linnoja.
Kaikkialla on niitä
pikkuvirityksiä.Minkä ikäinen lapsi kyseessä ?
Pukiessa hänen ei voi antaa koskea mihinkään siitä syystä, että jos jokin päätyy hänen käsiinsä, se vie kaiken huomion. Ja useimmiten hän alkaa rakentaa siitä jotain. Peili myös vie hänen huomionsa siinä määrin, että pukeminen käy mahdottomaksi.
Esikoinen ei hallitse voimankäyttöään vielä oikein hyvin. Hän myös tykkää yhä tutkia toisten kasvoja omilla käsillään. Hän vaan saattaa tehdä sen tosi kovakouraisesti. Häntä ei voi kehottaa koskemaan toiseen "sievästi", koska silloin hän tekee sen jotenkin keimaillen ja vaikkapa laulaen samalla, mutta tasan yhtä kovalla voimalla. Hän ymmärtää paremmin sen, että siskon päähän ei kosketa piste. Sääntö koskee oikeastaan kaikkia pikkuisia, jotka ovat liian pieniä ilmaisemaan omia rajojaan selkeästi - siis lapsi ei saa koskea ketään pientä päähän.
Käyttäjä2343 kirjoitti:
Serkun naapuri lessuilla ei ollut ikkunallista pesukonetta juurikin sen takia että sieltä olisi saattanut näkyä alusvaatteet! Myöskään saatanallisia pelikoneita ei saanut pelata lainkaan ja television katselukin oli erittäin rajoitettua. Tulivat sitten kaikki lapset sinne serkulle viettämään normaalia elämää. Tosin nuorimmat lapset olivat melko pelonsekaisin tuntein, että mitähän jos vanhemmat saa tietää. Alkaa mun mielestä olemaan lasu -juttuja :)
Voisikohan tämä lestadiolaisten pyykkikone juttu johtua oikeasti siitä että halutaan ohjata heitä käyttämään päältä täytettävä pesukonetta joka on noin sata kertaa kätevämpi kuin sivusta täytettävä kun perheessä tulee paljon pyykkiä.
Minäkin tiedän perheen jossa lapset teitittelevät isää... tekevätköhän sinunkauppoja koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei lapsuudessa muuta ollutkaan kuin sääntöjä.
Nukkumaanmenoaika oli klo 21. AINA, yläasteellakin. Se tiestysti väistämättä johti eritäytymiseen muista ja en vieläkään tunne kuuluvani mihinkään porukkaan. Olen todella yksinänen ollut aina. Eristäytyminen alkoi jo hyvin nuorena, kun minut oli kielletty, ettei kavereiden pihoille saa mennä - sisälle puhumattakaan, joten odotin aina katukivellä ja istuin montakin tuntia, kun kaverit leikkivät. Tämä oli sitä aikaa, kun sain vielä mennä ulos.
Huoneen ovea ei saanut pitää koskaan kiinni, koska ilmanvaihto"ilmastointi" menee muuten rikki. Se oli tosin tekosyy, oikea syy oli, etteivät vanhempani halunneet minulla olevan mitään yksityisyyttä.
Yksityisyys oli kielletty: en saanut käydä saunassa yksin, en saanut laittaa vessanovea lukkoon (käytiin aina tarkistamassa, että mitä siellä tein), en huoneen ovea edes teininä pukeutumisen ajaksi, päiväkirjat jne olivat aina äidin luettavissa jne ja niiden sisällöstä kuulustetiin keittiön pöydän äärellä. En tietenkään että kirjoittanut niitä, kun tähän kuulusteluun jouduin.
Omaa rahaa ei saanut käyttää. Sain viikkorahaa, mutta se meni aina "säästöön" ja euroakaan en ikinä saanut niistä käyttää. En vieläkään ymmärrä, miksi kiusattiin sillä tavalla, että annettiin ymmärtää, että olisi rahaa vaikkei sitä sitten ollutkaan.
En saanut kuunnella musiikkia, en lukea kirjoja (tästä joustettiin välillä, mutta kuitekin haukuttiin pahasti, jos luin ja peloteltiin, että se tekee hulluksi), en käyttää puhelinta, en käydä jääkaapilla, en mitään ns. normaaleja juttuja. enkä tietenkään missään nimessä mennä yökylään enkä kutsua kavereita käymään.
Äiti leikkasi väksin saksilla häpykarvoituksenikin. Eli siitäkään en saanut päättää itse.
Meikata ei saanut, ei laittaa hiuksia (Edes föönata).
En saanut ylä-asteella uusia vaatteita ollenkaan, minulla oli yhdet farkut ja kaksi paitaa. Rahasta ei ollut kyse tässä.
Sääntörikkomuksista - ja joskus ihan muutenkin - seurasi pahoinpitely.
Minulle ei ainakaan jäänyt yhtään hyvää muistoa lapsuudestani ja nuoruudestani. Mukaan jäi vaan ikuinen häpeän tunne ja kyvyttömyys mitenkään tunnistaa omia tarpeitani. Nykyisissä parisuhteissani olen aina ns. palvelijan ja maksumiehen roolissa, mutta toinen ihminen ei tee vuokseni asioita. Lisäksi olen uskomattoman yksinäinen. Kannattaa vähän miettiä, miten paljon sitä lastaan haluaa oikeasti rajoittaa ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2343 kirjoitti:
Serkun naapuri lessuilla ei ollut ikkunallista pesukonetta juurikin sen takia että sieltä olisi saattanut näkyä alusvaatteet! Myöskään saatanallisia pelikoneita ei saanut pelata lainkaan ja television katselukin oli erittäin rajoitettua. Tulivat sitten kaikki lapset sinne serkulle viettämään normaalia elämää. Tosin nuorimmat lapset olivat melko pelonsekaisin tuntein, että mitähän jos vanhemmat saa tietää. Alkaa mun mielestä olemaan lasu -juttuja :)
Voisikohan tämä lestadiolaisten pyykkikone juttu johtua oikeasti siitä että halutaan ohjata heitä käyttämään päältä täytettävä pesukonetta joka on noin sata kertaa kätevämpi kuin sivusta täytettävä kun perheessä tulee paljon pyykkiä.
Haha... Naurattaa lukea tätä samaa jauhantaa vuodesta toiseen. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että tuo pesukonejuttu on täyttää sontaa. Tämän palstan kirjoittelun taso on monesti tosi surkea, mutta tämä alittaa käsityskykyni. Olen ex-lestadiolainen ja voin taata, että täyttä tuubaa kaikki tällaiset jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran kaupassa perheen, jossa lasten piti teititellä vanhempiaan. Isän kohdalla näiden tuli myös mainita sotilasarvo.
Oppilaani kartoi, että hänen pitää kutsua isoisäänsä herra paroniksi :D
Minkä maalainen isoisä mahtaakaan olla? Voi hyvin olla, että jossain Keski- tai Itä-Euroopan maassa tuollaista puhuttelua on.
1995 syntynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lamalapsi kirjoitti:
Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli laman vuoksi muutamia sääntöjä jotka nyt kyllä ymmärrän, tosin silloin vaan ärsyttivät;
-Maitoa sai max. Kaksi mukia per ruokailu
- leipää max. 3 viipaletta per ruokailu
- Vaatteita kierrätettiin ja siksi kuljin poikien vaatteissa aina kakkosluokalle saakka (olen nainen )
- Polkupyörät kierrätettiin, ei väliä oliko poikien vai tyttöjen pyöräSäännöistä erikoisin mieleen jäänyt on se, että suihkun jälkeen piti kuivata
seinälaatat. Isän mielestä vesi jää
muuten seisomaan ja tulee
kosteusvaurioMeillä sai kaksi leipäpalaa, jos oli nälkä, piti ottaa lisää ruokaa eikä täyttää mahaa leivällä.
Suihkua meillä ei edes ollut, vain ulkosauna ja padassa lämmitettävä
sauna. Tuota mä vihasin ja häpesin,
muut kohdat oli mulle ihan ok.
Olen syntynyt 1980 eli lapsuus tuli vietettyä samoihin aikoihin kuin tämän
kirjoittajalla.Suihkuton ulkosaunahan on kaikkein paras
Joo, on varmaan kesällä mökillä, mutta ei ainoana pesupaikkana talvipakkasilla. Paukkupakkasten aikaan saunaa lämmitettiin vain kerran viikossa, joten peseytyminen oli murkkuikäisenä todella mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsuudessa muuta ollutkaan kuin sääntöjä.
Nukkumaanmenoaika oli klo 21. AINA, yläasteellakin. Se tiestysti väistämättä johti eritäytymiseen muista ja en vieläkään tunne kuuluvani mihinkään porukkaan. Olen todella yksinänen ollut aina. Eristäytyminen alkoi jo hyvin nuorena, kun minut oli kielletty, ettei kavereiden pihoille saa mennä - sisälle puhumattakaan, joten odotin aina katukivellä ja istuin montakin tuntia, kun kaverit leikkivät. Tämä oli sitä aikaa, kun sain vielä mennä ulos.
Huoneen ovea ei saanut pitää koskaan kiinni, koska ilmanvaihto"ilmastointi" menee muuten rikki. Se oli tosin tekosyy, oikea syy oli, etteivät vanhempani halunneet minulla olevan mitään yksityisyyttä.
Yksityisyys oli kielletty: en saanut käydä saunassa yksin, en saanut laittaa vessanovea lukkoon (käytiin aina tarkistamassa, että mitä siellä tein), en huoneen ovea edes teininä pukeutumisen ajaksi, päiväkirjat jne olivat aina äidin luettavissa jne ja niiden sisällöstä kuulustetiin keittiön pöydän äärellä. En tietenkään että kirjoittanut niitä, kun tähän kuulusteluun jouduin.
Omaa rahaa ei saanut käyttää. Sain viikkorahaa, mutta se meni aina "säästöön" ja euroakaan en ikinä saanut niistä käyttää. En vieläkään ymmärrä, miksi kiusattiin sillä tavalla, että annettiin ymmärtää, että olisi rahaa vaikkei sitä sitten ollutkaan.
En saanut kuunnella musiikkia, en lukea kirjoja (tästä joustettiin välillä, mutta kuitekin haukuttiin pahasti, jos luin ja peloteltiin, että se tekee hulluksi), en käyttää puhelinta, en käydä jääkaapilla, en mitään ns. normaaleja juttuja. enkä tietenkään missään nimessä mennä yökylään enkä kutsua kavereita käymään.
Äiti leikkasi väksin saksilla häpykarvoituksenikin. Eli siitäkään en saanut päättää itse.
Meikata ei saanut, ei laittaa hiuksia (Edes föönata).
En saanut ylä-asteella uusia vaatteita ollenkaan, minulla oli yhdet farkut ja kaksi paitaa. Rahasta ei ollut kyse tässä.
Sääntörikkomuksista - ja joskus ihan muutenkin - seurasi pahoinpitely.
Minulle ei ainakaan jäänyt yhtään hyvää muistoa lapsuudestani ja nuoruudestani. Mukaan jäi vaan ikuinen häpeän tunne ja kyvyttömyys mitenkään tunnistaa omia tarpeitani. Nykyisissä parisuhteissani olen aina ns. palvelijan ja maksumiehen roolissa, mutta toinen ihminen ei tee vuokseni asioita. Lisäksi olen uskomattoman yksinäinen. Kannattaa vähän miettiä, miten paljon sitä lastaan haluaa oikeasti rajoittaa ja miksi.
Kuulostaa todella rankalta. Miten vanhemmat voivat olla noin omituisia. Onko vanhemmilla jokin uskonnollinen vakaumus, josta ainakin osa noista säännöistä ja toimintatavoista pohjautuu?
Vierailija kirjoitti:
1995 syntynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lamalapsi kirjoitti:
Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli laman vuoksi muutamia sääntöjä jotka nyt kyllä ymmärrän, tosin silloin vaan ärsyttivät;
-Maitoa sai max. Kaksi mukia per ruokailu
- leipää max. 3 viipaletta per ruokailu
- Vaatteita kierrätettiin ja siksi kuljin poikien vaatteissa aina kakkosluokalle saakka (olen nainen )
- Polkupyörät kierrätettiin, ei väliä oliko poikien vai tyttöjen pyöräSäännöistä erikoisin mieleen jäänyt on se, että suihkun jälkeen piti kuivata
seinälaatat. Isän mielestä vesi jää
muuten seisomaan ja tulee
kosteusvaurioMeillä sai kaksi leipäpalaa, jos oli nälkä, piti ottaa lisää ruokaa eikä täyttää mahaa leivällä.
Suihkua meillä ei edes ollut, vain ulkosauna ja padassa lämmitettävä
sauna. Tuota mä vihasin ja häpesin,
muut kohdat oli mulle ihan ok.
Olen syntynyt 1980 eli lapsuus tuli vietettyä samoihin aikoihin kuin tämän
kirjoittajalla.Suihkuton ulkosaunahan on kaikkein paras
Joo, on varmaan kesällä mökillä, mutta ei ainoana pesupaikkana talvipakkasilla. Paukkupakkasten aikaan saunaa lämmitettiin vain kerran viikossa, joten peseytyminen oli murkkuikäisenä todella mielenkiintoista.
Kas, kohtalotoveri :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsuudessa muuta ollutkaan kuin sääntöjä.
Nukkumaanmenoaika oli klo 21. AINA, yläasteellakin. Se tiestysti väistämättä johti eritäytymiseen muista ja en vieläkään tunne kuuluvani mihinkään porukkaan. Olen todella yksinänen ollut aina. Eristäytyminen alkoi jo hyvin nuorena, kun minut oli kielletty, ettei kavereiden pihoille saa mennä - sisälle puhumattakaan, joten odotin aina katukivellä ja istuin montakin tuntia, kun kaverit leikkivät. Tämä oli sitä aikaa, kun sain vielä mennä ulos.
Huoneen ovea ei saanut pitää koskaan kiinni, koska ilmanvaihto"ilmastointi" menee muuten rikki. Se oli tosin tekosyy, oikea syy oli, etteivät vanhempani halunneet minulla olevan mitään yksityisyyttä.
Yksityisyys oli kielletty: en saanut käydä saunassa yksin, en saanut laittaa vessanovea lukkoon (käytiin aina tarkistamassa, että mitä siellä tein), en huoneen ovea edes teininä pukeutumisen ajaksi, päiväkirjat jne olivat aina äidin luettavissa jne ja niiden sisällöstä kuulustetiin keittiön pöydän äärellä. En tietenkään että kirjoittanut niitä, kun tähän kuulusteluun jouduin.
Omaa rahaa ei saanut käyttää. Sain viikkorahaa, mutta se meni aina "säästöön" ja euroakaan en ikinä saanut niistä käyttää. En vieläkään ymmärrä, miksi kiusattiin sillä tavalla, että annettiin ymmärtää, että olisi rahaa vaikkei sitä sitten ollutkaan.
En saanut kuunnella musiikkia, en lukea kirjoja (tästä joustettiin välillä, mutta kuitekin haukuttiin pahasti, jos luin ja peloteltiin, että se tekee hulluksi), en käyttää puhelinta, en käydä jääkaapilla, en mitään ns. normaaleja juttuja. enkä tietenkään missään nimessä mennä yökylään enkä kutsua kavereita käymään.
Äiti leikkasi väksin saksilla häpykarvoituksenikin. Eli siitäkään en saanut päättää itse.
Meikata ei saanut, ei laittaa hiuksia (Edes föönata).
En saanut ylä-asteella uusia vaatteita ollenkaan, minulla oli yhdet farkut ja kaksi paitaa. Rahasta ei ollut kyse tässä.
Sääntörikkomuksista - ja joskus ihan muutenkin - seurasi pahoinpitely.
Minulle ei ainakaan jäänyt yhtään hyvää muistoa lapsuudestani ja nuoruudestani. Mukaan jäi vaan ikuinen häpeän tunne ja kyvyttömyys mitenkään tunnistaa omia tarpeitani. Nykyisissä parisuhteissani olen aina ns. palvelijan ja maksumiehen roolissa, mutta toinen ihminen ei tee vuokseni asioita. Lisäksi olen uskomattoman yksinäinen. Kannattaa vähän miettiä, miten paljon sitä lastaan haluaa oikeasti rajoittaa ja miksi.
Kuulostaa todella rankalta. Miten vanhemmat voivat olla noin omituisia. Onko vanhemmilla jokin uskonnollinen vakaumus, josta ainakin osa noista säännöistä ja toimintatavoista pohjautuu?
Ei ollut mitään uskontoa, kyseessä oli vain joku sairaalloinen tarve kontrolloida ja "mitätöidä" oma tahtoni. Siksi kai se rangaistus aina olikin väkivaltaa. Esimerkiksi kerran kaaduin ja kumisaappaisiin meni vettä -> menin kotiin aivan paniikissa, koska tiestin, kuinka pahasti tästä suututaan. Äiti raivostui , löi niin, että päänahka vuosi verta ja kanteli isälle, joka tietysti antoi oman rangaistuksensa. Ja joka päivä oli tällaista: jos kaatoi maitolasin, jäi kiinni tv:n katsomisesta jne. tai siitä, että oli ostanut jotain.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2343 kirjoitti:
Serkun naapuri lessuilla ei ollut ikkunallista pesukonetta juurikin sen takia että sieltä olisi saattanut näkyä alusvaatteet! Myöskään saatanallisia pelikoneita ei saanut pelata lainkaan ja television katselukin oli erittäin rajoitettua. Tulivat sitten kaikki lapset sinne serkulle viettämään normaalia elämää. Tosin nuorimmat lapset olivat melko pelonsekaisin tuntein, että mitähän jos vanhemmat saa tietää. Alkaa mun mielestä olemaan lasu -juttuja :)
Voisikohan tämä lestadiolaisten pyykkikone juttu johtua oikeasti siitä että halutaan ohjata heitä käyttämään päältä täytettävä pesukonetta joka on noin sata kertaa kätevämpi kuin sivusta täytettävä kun perheessä tulee paljon pyykkiä.
Tai voisko se vaan johtua siitä, että joku on keksiny mehukkaan urbaanilegendan, joka on uponnu tehokkaasti niihin, jotka ei juuri lestadiolaisuudesta tiedä ja haluavat kuitenkin saada nämä näyttämään omituisilta? Eräs rauhanyhdistys osti jo 70-luvun lopussa talonmiehen asuntoon sivusta täytettävän, ikkunallisen pyykkikoneen...
Arvelen muuten itse pyykkääväni kohtuullisen paljon 10 henkisen perheen äitinä, enkä kyllä vaihtais sivusta täytettävää pesukonettani päältä täytettävään. Kummastakin kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymäpäivillä ei saanut nauraa tai hymyillä tai isäpuoli ilmestyi viereen ja ärjyi "Tyhjännaurajista ja virnuilijoista ei tule isona mitään" No, istuttiin sitten pöydän ääressä ja varoimme hymyilemästäkin ettemme ärsyttäisi häntä. Hyvää syntymäpäivää vaan.
Yhden kaverin perheessessä lapset söivät jouluaterian omassa huoneessaan ja vanhemmat keittiössä. Kyseinen perhe ei siis syönyt muutenkaan koskaan yhtaikaisesti vaan muina päivinä ruokaa oli jääkaapissa ja sitä sai nälän tulessa lämmittää ja syödä keittiössä, jouluna ruoka oli samaan aikaan kaikilla mutta ehdottomasti eri huoneessa. "Lapset" nykyään parikymppisiä eivätkä käsittääkseni vieläkään saa syödä keittiössä jouluna.
Toisessa perheessä on kolme kotona asuvaa nuorta joista vanhin, 20, on kaverini. Äiti tarkastaa edelleen hänen pukeutumistaan ja määrää esim. mitä tytär laittaa päällensä baariin. Kahta nuorempaa ei vahdita samalla tavalla, ovat 19 ja 18. Kyse ei todellakaan ole siitä että vanhin pukeutuisi sopimattomasti, tiedä sitten mikä on asian taustalla.
Laita ne paistetut letut kahden lautasen väliin, niin ne pysyy lämpimänä koko paiston ajan.
Yhden kaverin luona sai syödä muroja, hedelmiä ja jogurttia ainoastaan aamupalaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin luona sai syödä muroja, hedelmiä ja jogurttia ainoastaan aamupalaksi :D
Noin oli meilläkin pitkälti. Hedelmiä sai kyllä muulloinkin, jos niitä siis oli, mutta niitä ei saanut kuin yhden päivässä eli yleensä se oli aamupalalla.
Eräällä minun kanssani saman ikäinen kaverillani oli häntä 8v ja 10v nuoremmat sisarukset. Tämä kaveri ei saanut vielä 20-vuotiaanakaan kun me viimeisiä kertoja tapasimme saanut katsoa K-18 elokuvia, kun taas hänen silloin 10v ja 8v sisarukset saivat niitä katsoa. Muutenkin hänen vanhempansa suhtautuivat näihin lapsilta kiellettyihin elokuviin nimenomaan tämän kaverini suhteen. En epäilisi yhtään, jos häneltä olisi kielletty jopa K-3 elokuvat. Hänen vanhempansa perustelivat kieltoa sillä, että kaverini ei muka ollut tarpeeksi vanha katsomaan niitä elokuvia, koska hän oli heistä vielä liian pieni lapsi katsomaan niitä. Heistä oli siis ok, että 8v ja 10v lapset katselivat jotain lapsilta kiellettyä elokuvaa, mutta että 20v ei niitä saanut katsoa.
Toisaalta taas he kielsivät tältä esikoiseltaan leikkimisen jo joskus 8-9 vuotiaana kun olimme jo ystävystyneet. Hän ei saanut koskaan leikkiä sisarustensa kanssa vaikka nämä olisivat pyytäneet häntä leikkiin ja hän olisi halunnut leikkiä. Syynä oli se, että hän oli vanhempiensa mielestä jo niin iso, melkein aikuinen, että ei saanut leikkiä. Muistan kuinka olin heillä kylässä kun kaverini oli muistaakseni 13 ja hän nosti vanhempiensa nähden olohuoneen lattialle jääneen pehmolelun viedäkseen sen sisarustensa huoneeseen ja siitä syntyi heidän välilleen hirveä riita jossa vanhemmat huusivat naama punaisena, että "Noin isot tytöt eivät enää leiki" ja kaveri yritti selittää, että "En minä mitään leikkinyt, olisin vain vienyt tuon pehmolelun lastenhuoneeseen, koska te ette halua, että täällä on leluja olohuoneessa".
Kaveri kieltää hänen ja poikakaverinsa yhteisessä taloudessa sipsit ja piereskelyn :D