Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Tuttava perheessä wc vedettiin vasta kun kaikki perheenjäsenet (3kpl) olivat käyneet isolla hädällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena perhepäivähoidossa, ja sieltä jäänyt muutamista säännöistä traumat.
1.Jos tulin hoitoon aamulla, oli aamupalaksi jättilautasellinen puuroa jossa vain pieni voinokare päällä. Vaikka olisin jo kotona syönyt ennen hoitoa, niin siitä huolimatta se oksetus piti syödä. Ällöän puuroa edelleen.
2. Vessassa käydessä pissillä vain yksi arkki paperia.
3. Pakko nukkua päiväunet, vaikka olisin tullut hoitoon vasta puolen päivän aikaan ja nukkunut aamulla pitkään.
4. Tämä on kaikista hirvein. Vettä ei saanut juoda, ollenkaan, ainoastaan maitotuotteita. Olen aina inhonnut maitoa, kuulema viskoin jo vauvaikäisenä nokkamukit yms seinille ja aloin parkua kuin syötävä jos minulle yritettiin juottaa maitoa. Hoidossa join sitten piimää pakolla ruuan kanssa ja join salaa vettä vessassa ettei tarvinnut janoisena olla. Syytä tälle en koskaan tajunnut, liekö se ettei kulu liikaa vettä. Kerran hoitaja keitti kattilassa kananmunia, tätä keittovettä tarjosi sitten juotavaksi ettei hukkaan mene. Nykyään ku nään kyseisen akan olen kun en huomaisikaan.
Minä kävin kuljetuksellisista syistä ensimmäiset kouluvuodet osa-aikahoidossa paikassa, jossa muut hoitolapset oli pienempiä. Minulle oli samat säännöt ja samat puuhat kuin pienillä, mikä oli isona itseään pitävän koululaisen itsetunnolle vaikea paikka, esimerkiksi jos olin tullut aikaisin koulusta, jouduin päiväunille muiden kanssa tai jos pihalla oli märkää (= syksyllä ja keväällä joka päivä), minunkin piti laittaa kuravaatteet. Mutta ei siellä kuitenkaan mitään tuollaisia juoma- tai vessapaperisääntöjä ollut!
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni perheessä on sääntö, että lapset eivät saa lainkaan astua vanhempien makuuhuoneeseen. Siis koskaan. Eivät yöllä saa mennä viereen. Eivät saa päivällä käydäkään huoneessa.
Vähän ihmetyttää, mitä siellä yötä päivää niin salaista on ettei lapset saa mennä koko huoneeseen... Äidin käsirautakokoelma joutuisi vääriin käsiin?
En oikeasti ymmärrä. Meillä saa vaikka 10-vuotias tulla viereen, jos näkee painajaisia. Usein myös lueskellaan vanhempien sängyllä koko perhe.
Ettei lapset näe kannabiskasveja teltassa tai vaatekaapissa. Tämä on normaali käytäntö niissä perheissä joissa kasvatetaan. Lapset saattaisivat jossain vaiheessa vahingossa ilmiantaa vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Asuin aikanaan rivarissa, jossa asui myös uskovainen perhe. Niissä oli omituista se, että yhdelläkään lapsella ei ollut omaa avainta, vaan he olivat aina joko etu- tai takaovella koputtelemassa, että joku päästäisi sisään. Siis olivat iältään 12 ylöspäin.
Sen takia ei ollu avainta että vanhemmat sai nussia ja tehä lisää lapsia rauhassa. Olishan se noloa ko lapset tulis kotia just h hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiuksia ei saanut kammata sisällä lainkaan. Kaverin äiti huusi minulle: "älä niitä karvojas sisällä pöyhi" kun erehdyin harjaamaan hiuksiani eteisen peilin edessä.
Meillä isä kanssa sai raivarin, jos näki minun harjaavan hiuksia sisällä. Ei edes kuitenkaan siivonnut tai tehnyt mitään huushollihommia, veljen kanssa siivottin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kaverin mökillä oli sääntö, että heillä on kaikkien uitava. En osannut 6-vuotiaana uida joten kahlasin vain polvisyvyydessä edestakaisin ja kun näin että kaverin isä lähestyi niin kastelin itseni kokonaan siinä matalassa vedessä. Hän näki tämän ja sanoi että häntä ei pennut kuseta, otti kädestä kiinni ja talutti laiturille ja heitti järveen. Uimataidottoman 6-vuotiaan. Onneksi kaveri huomasi ja toi minulle uimarenkaansa ja auttoi rantaan. Ihan sairas tyyppi tuo isä. Lisäksi hänellä oli pakkomielle että perunoita on syötävä jokaisella lämpimällä aterialla ja niitä oli aina syötävä viisi kappaletta. Onneksi perheen koira auttoi usein pöydän alta perunoiden syömisessä. :D
Herranjumala! Mitä vanhempasi sanoivat tämän isän toiminnasta? Hullu äijä.
Mun luokkakaverin äiti oli tosi kiree ja vihainen aina. Lapsia heillä oli 4 ja mun kaveri oli vanhin. Kukaan lapsista ei saanut pitää talvikenkiä ennen kuin pakkasta oli yli 25 astetta.kumisaappaat ja yhdet villasukat niissä piti riittää. Sääntö oli sen vuoksi ettei talvikengät kulu liikaa. Kaverini ei saanut koskaan tulla meille koska hänen piti huolehtia joka ilta pikku siskoistaan. Ei yhtään kertaa 5 vuoden aikana ollut ns. vapaa iltaa jotta olisi voinut kyläillä meillä.
Mun kaveri aina ihmetteli kun sain nukkua päikkärit jos halusin koulun jälkeen ja meillä oli aina palkkapäivän jälkeen kaakaota jota me lapset saatiin juoda iltaisin. Sain myös leipoa itsenäisesti. Kaverin olisi halunnut edes kerran leipoa kotona. Hänen äitinsä ei antanut koska jauhot olisivat voineet pöllytä ja sotkea lattian. Kaverini ei saanut meikata sen takia ettei olisi vaikuttanut lutkalta. Kaveri kuitenkin meikkasi joka aamu koulun vessassa ja lähti tunniksi kylille hässimään 15 vuotta vanhemman mies ystävänsä luokse . meikit pesi koululla ennen koulubussiin menoa.Perheen isää en koskaan nähnyt . Ilmeisesti isässä oli jotain outoa. Sain sellaisen vaikutelman että oli väkivaltainen ja dokasi paljon. Isä oli kuoliaaksi vaiettu aihe. Siitä ei koskaan puhuttu muuta kuin viittauksin.
Meilläkin oli sääntöjä joista suurin osa juonsi juurensa siihen että olimme melko vähävaraisia.Ymmärsin ne jo silloin ja nykyään, koska vanhemmat selittivät syyt sääntöihin. Meillä oli tuo yhden leikkeleen sääntö. Joko laittoi leivälle juuston tai kinkku makkaraa. Vaatteita kierrätettiin suvun kesken. Kun olin lyhyt ja laiha niin mä sain aina serkkujen vanhat vaatteet. Äiti oli kyllä äärimmäisen tarkka että värit sopivat toisiinsa ja vaatteet olivat ehjät ja puhtaat. Suihkussa oli 10 min sääntö. Jos en pessyt hiuksia niin 5 min. Eipä ole jäänyt traumoja lapsuudesta. Säästäväisyys oli vaan järkevää. Muuten meillä oli melko boheemia ja taidepainotteista elämää koska molemmat vanhemmat olivat taiteilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä pari kummallista sääntöä: tytöt eivät saaneet käyttää taskullisia vaatteita, vaan tavarat piti kuljettaa esim. käsi- tai olkalaukussa. Jos vaatteessa ostettaessa oli taskut, ne ommeltiin tai liimattiin kiinni.
Jos vanhempien ostamat hygieniatuotteet/vaatteet eivät kelvanneet (olivat aina kaikki halvinta mahdollista laatua, vaikkei rahasta pulaa ollut), joutui itse tienaamaan kodin ulkopuolella tehtävillä töillä rahat sellaisiin kuin itse halusi. Tämä sääntö koski sekä tyttöjä että poikia.
Mitkään talousasiat eivät kuuluneet lapsille. Vain itsetienatut rahat kuuluivat. Emme siis lapsina saaneet koskaan tietää, paljonko vanhemmilla oli rahaa, miten paljon esim. sähkölasku on jne.
Viikkorahoja ei saanut käyttää niin kuin halusi, vaan vain vanhempien mielestä järkevästi ja viikkorahoilla tehtäviin hankintoihin piti pyytää lupa. Lisäksi hankinnan tuli olla aina halvin mahdollinen tuote eli esim. jos halusi ostaa suklaapatukan ja jos sai luvan, piti valita halvin suklaapatukka, mitä löytyi.
Nyt ootte varmaan tosi hakoja rahankäytössä? Ostatte kalleimmat suklaat ja sähkölasku maksamatta, vai miten kävi?
Kyllä me opittiin rahankäyttö ihan ok tuosta huolimatta. Osataan kyllä maksaa sähkölaskut ja muutkin laskut sekä hoitaa muutenkin asiamme. Ei se, että ei osta aina halvinta mahdollista, tarkoita sitä, että pitäisi ostaa kalleinta mahdollista. Monesti se keskihintainen on hinta-laatu-suhteeltaan paras.
Ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Halusin vain tuoda esiin sen, että liian tiukka ihan mikä tahansa sääntö voi kääntyä itseään vastaan, ja kun itse jonain päivänä saa päättää, niin heiluri heilahtaa ihan toiseen kulmaan ja tehdään täsmälleen päinvastoin. Tai sitten ei vain opita tarpeellisia taitoja, kun ei ole annettu mahdollisuutta harjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kummallinen sääntö liittyen isämme insinööritoimistoon, joka oli kotimme yhteydessä. Oli tilanne mikävain lapset saivat mennä näihin tiloihin vain silmät sidottuna eli ovessa, joka yhdisti kodin ja tämän insinööritoimisto-osan, oli lappu "tästä vain silmät sidottuna" ja sitten vieressä oli kori, jossa oli erilaisia huiveja ja yms., joilla pystyi sitomaan silmänsä. Onneksi niissä tiloissa tarvitsi käydä harvoin. Lähinnä silloin, kun tarvitsi mennä muihin tiloihin, joihin pääsi tämän tilan kautta eikä halunnut kiertää ulkokautta. (Siis saunatiloihin pääsi vain tämän työtilan läpi sisäkautta tai sitten piti kiertää ulkoa puoli taloa ympäri)
Lähinnä tulee mieleen yrityssalaisuudet, joiden ei haluta päätyvän lörpöttelevien lasten silmiin.
Tai se ei ollutkaan insinööritoimisto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini aina sanoi, että lattialla ei saa maata, koska lattialla nukkuminen/makaaminen voi aiheuttaa kuoleman.
Oli tämän "säännön" oppinut äidiltään ja luuli vielä 50v , että siihen voi tosiaan kuolla.. :D
Itse muistan erään sukulaisen luona miten lapset ja aikuiset söivät eripöydässä. Siis ihan 15 vuotiaat nuoret söivät eripöydässä. Ja lasten sekä nuorten syöminen oli noin pari tuntia aiemmin kun aikuisten! Sitten kun lapset ja nuoret oli syöneet syöminen sai kestää noin vartin niin sitten ulos kun aikuiset söivät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla piti aina rukoilla iltarukous niin että kädet on kaikilla ristissä. Jos siis oli yökylässä. Ja käsien piti olla aina peiton päällä että se perheen äiti sai aina tarkistaa että kaikilla oli varmasti kädet ristissä :D
Tällä ehkä yritettiin myös varmistaa, ettei lapsi hiplaile itseään. Sellainen koetaan monessa uskonnollisessa perheessä synniksi ja lapsi opetetaan nukkumaan kädet peiton päällä.
Äitini äiti, joka oli pesunkestävä ateisti, mutta kasvatustieteen tutkija laittoi lapset aina ennen nukkumaanmenoa noin ja luki iltasadun. Minutkin siis. Syynä oli, että pienille lapsille ne rauhoittumis rituaalit on hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Silloinhan vessassa ei vois edes hengittää, jos huuhtelee pöntön kansi auki, ku ne kaikki bakteerit on sit nenän ja suun limakalvoilla...
Omituisimpia sääntöjä, joihin itse oon törmänny on sellaiset, jotka muuttuu sen mukaan, mikä säännön laatijan kannalta sopii parhaiten: me vietetään vkonloppuisin perheaikaa ja meidän lapset ei leiki silloin naapurin lasten kanssa. Meidän lapset ei viihdy kahdestaan, ni tottahan teidän lapset tulee leikkimään, vaikka on vkonloppu. Jne
Totta kai se vaihtelee, sopiiko kylään mennä. Ei se ole mikään sääntö. Joskus halutaan omaa aikaa. Se, miten asia sinulle ilmaistaan, on eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa vielä yksi juttu mieleeni, kun luin tuon yhden kokemuksen perhepäivähoidosta. Olin vähän aikaa perhepäivähoidossa eräässä paikassa, olin melko pieni mutta muutama asia sieltä on jäänyt mieleen. Yksi oli vaunuista kiinnipitämispakko. Yksi lapsista oli vielä vauva, jota piti ulkona rullastella vauvanvaunuissa, ja ulos mentäessä kaikkien toisten oli pakko pitää yhdellä kädellä vaunujen työntötangosta kiinni. Näin sanottuna tämä on vielä ihan fiksu sääntö. Mutta...
Ensinnäkin, emitä lapsia oli siellä muistaakseni 5 tai 6 kappaletta. Eli 4 tai 5 lasta joutuivat kävelemään vaunujen vieressä, pitäen kiinni siitä tangonhyväkkäästä. Meidän piti siis kulkea aivan toistemme selissä kiinni, ja se oli todella hankalaa. Etummaisena kävellessä taaempi oli koko ajan tallomassa kantapäille, mutta yhtä ärsyttävää oli kulkea taaimmaisena, kun piti ottaa koko ajan aivan pikkuruisia askelia ja silti tuli koko ajan vahingossa astuneeksi edessä olevan kantapäille. Muistan myös kerran, kun olin kahden lapsen välissä, eli minun kantapäilleni astuttiin ja minun oli varottava astumasta edessäni olevan kantapäille. Kokeilkaapa joskus huviksenne, miten kiva on kävellä jonkun toisen kanssa niin, että molempien täytyy pitää samasta tangosta kiinni samalta puolelta, niin että käsienne väliin ei jää viittäkään senttimetriä rakoa. Sitten muistakaa, että lasten raajat ovat kokoon nähden paljon lyhemmät kuin aikuisten, eli lapset eivät voi edes tehdä sitä temppua, että vetäytyvät kätensä varassa tangosta hieman kauemmas.
Sen lisäksi tämä kiinnipitämispakko tosiaan oli pakko. Tangosta ei saanut päästää hetkeksikään irti. Jos käden otti tangosta irti vaikka siksi, että olisi vetänyt housujaan ylemmäs, tai siksi että olisi saanut otettua lapasen kädestä pois ja rapsuttanut nenäänsä, niin hoitotäti pysäytti koko karavaanin, veti säännönrikkojan erilleen, kumartui oikein asiantuntevasti tämän tasolle ja piti puhuttelun. "Ei saa päästää tangosta irti, etkö sinä ymmärrä? Ymmärrätkö, tangosta ei saa päästää irti. Älä enää päästä tangosta irti, sillä tangosta ei saa päästää irti, ymmärrätkö nyt? Ymmärrätkö nyt viimein, että tangosta ei saa päästää irti?" Siis aivan käsittämätöntä jankutusta! Ja jos siinä sitten yritti sopertaa, että ajattelin ihan vain nostaa housuja tai rapsuttaa nenää, niin se olisi kuulemma pitänyt muistaa tehdä silloin, kun oltiin vielä sisällä. Kesken matkan kun ei ruveta 'pelleilemään', niin piti sitten odottaa siksi, kunnes päästiin leikkipuistoon asti.
En tänä päivänäkään kykene kävelemään ulkona niin, että kädet vain heiluvat sivuilla, ja luulen että se voisi johtua tästä. Minun on aina pakko pitää jostain kiinni; repun sangasta, taskusta, takinliepeestä, avaimista... Lenkkeily ei tule kyseeseenkään ilman, että pidän avaimia yhdessä kädessä ja kännykkää toisessa, sauvakävelyä voisi kokeilla. Voin siis toki tietoisesti päättää olla pitämättä mistään kiinni, mutta se tuntuu todella oudolta ja heti, kun keskittymiseni herpaantuu, kädet menevät automaattisesti kiinni jonnekin. Ei tämä minua kuitenkaan häiritse, enkä koe erityisemmin traumatisoituneeni tapahtuneesta. Oli kuitenkin minusta aika outo ja kurjasti toteutettu sääntö.
Minusta tuntuu (varsinkin tätä ketjua lukiessani), että nämä aikuiset tietävät ihan hyviä sääntöjä, mutta eivät itsekään oikein ymmärrä, mitä sillä säännöllä on tarkoitus saavuttaa, ja sen takia sortuvat säännön noudatuksessa liiallisuuksiin. Esimerkiksi ruoka-ajat. Säännölliset ruoka-ajat ovat terveellinen tapa, mutta se taas ei ole tervettä, että lapsi pakotetaan odottamaan nälässä seuraavaan ruoka-aikaan, mikäli yksi ruokailu jää välistä. Kyllähän se kai kuria opettaa eikä nälkään pakottamisesta mitään suurempia terveyshaittojakaan ole, jos sitä ei usein tapahdu, mutta sosiaaliset haitat voivat olla sitäkin suuremmat. Perheen sisäiset suhteet kärsivät, lapsi menettää luottamuksensa vanhempiinsa ja voi alkaa tuntea olonsa kotona turvattomaksikin, jos ei voi luottaa saavansa kotonaan ruokaa silloin, kun on nälkäinen.
Meillä oli sääntönä, että jos käytiin kaupassa, niin kädet piti pitää taskuissa. Jos ei ollut taskuja, niin sitten piti vaihtoehtoisesti pitää kädet kiinni kyljissä.
Piti lukea koko ketju. Vähänkö surullista se, millaisia kokemuksia meillä lapsuudenkodeistamme on. Jotkut tarinat sellaisia, että suorastaan järkyttävät. Aika moni nostaa esiin järjettömiä sääntöjä, joita noudatettiin myös omassa perheessäni 70-luvulla.
Ruokaa sai vain ruoka-aikoina. Jääkaapille tai ruokakomerolle ei ollut asiaa ominpäin. Oltiin siskon kanssa sellaisia luikkuja, että ei olisi ollut pahitteeksi saada kunnon välipaloja. Liekö tapa siirtynyt vanhempien omista perheistä. Rahaa ruokaan kyllä oli. Tai sitten jatkuvasti "laihiksella" oleva mutsi siirsi jotain lihomiskammoja meihin lapsiin. Sellainen muistikuva on, että tietyn ikäisenä oli aina nälkä, kun kouluruokakin oli usein jotain makaronivelliä.
Vessapaperin määrän sääntely on jälkikäteen ajateltuna vinksahtanutta. Ilmeisesti nuoruudessaan sanomalehteen ulkohuusseissa takapuolensa pyyhkinyt sukupolvi piti kyseistä tuotetta jonakin ylellisyytenä. Ei kai nyt hemmetti kukaan ole köyhtynyt wc-paperia ostamalla?
Kuukautissiteet olivat oma lukunsa! Yhden siteen olisi pitänyt riittää päiväksi. Pakko oli ostaa omilla rahoilla ko. hygieniatuotetta, ettei tarvinnut haista. Tamponit olivat jostain syystä paheksuttavia. Niiden pakkauksia piti piilotella.
Kotiäitimme oli siivousneurootikko ja siivoussääntöjä oli mitä mutkikkaimpia alkaen siitä, mitä siivousämpäriä käytettiin mihinkin tarkoitukseen ja mitä toimenpiteitä tehdään missäkin järjestyksessä. Kerran viikossa tehtiin siivous, jota nykyään kutsuisin suursiivoukseksi. Jos vain sää ei asettanut esteitä, niin ulos kannettiin mm. koko sohvakalusto tampattavaksi ja tuulettumaan. Matonhapsut oiottiin monta kertaa päivässä, jos oli viikonloppu. Eikä puhettakaan, että muualla kuin keittiössä syötäisiin. Imuri huusi joulupäivän aamunakin klo 7.00, kun saattoi ulla vieraita. Olis ollut häpeällistä, jos havunneulasia olisi ollut lattialla. Niitä sitten piti vahdata imurointien välissäkin. Jne, jne.
Sääntönä oli myös se, että valveillaoloaikana ei laiskotella. Olin kova lukemaan ja aina sai kuulla, että tärvään aikaani joutavaan. Olisi esim. pitänyt kutoa sukkaa tai virkata, jollei parempaa tekemistä ollut. Ja äkkiäkös sitä tekemistä keksittiin: kitkemistä, perunoiden kuorimista, aterimien kiillotusta, mankelointia, pihamaan haravointia, ulkoliiterin järjestämistä, autotallin lakaisua, halkopinon pinoamista...
Nukkumaanmenoa koski se sääntö, että TV:tä ei kukaan katso eikä musiikkia kuuntele kukaan klo 21.00 jälkeen, jolloin taloon tuli hiljaisuus. Lukea sai, mutta vain puoli tuntia. Jos aika ylittyi, oven takana oli tuota pikaa huutava isäukko. Muut eivät muka saa nukuttua, kun oven alta pilkottaa valoa...
Parhaansa varmaan vanhempani tekivät, mutta se sääntöihin ja kontrollointiin liittyvä jatkuva rähjääminen ja huutaminen kyllä johti siihen, että aloin viihtyä muualla kuin kotonani aina kun vain mahdollista. Tämä ei ihme kyllä haitannut.
Agraarikulttuurin jäänteet ne siellä takana olivat. Tytöistä kasvatettiin emäntiä. Hauskinta on, että kun muutin pois ja läksi opiskelemaan vanhemmillani oli yhtäkkiä varaa ostaa astianpesukone. Tiskaaja lähti. Siivoamisen kanssakin ruvettiin lepsuilemaan. Kuulemma uusi pölynimuri oli niin hyvä ja tehokas, että mitä niitä mattoja kerran viikossa tamppaamaan:))
Monet säännöt olivat siis kurikoulutusta ja vahinkolapsena tarvitsin erityisen kovaa koulutusta.
Eräässä perheessä ei saanut "lässyttää" eläimille. Siis ihan oikeasti, kissallekin oli puhuttava kirjakieltä :D kerran tein heillä (kaverin perhe siis kun olin lapsi) kauppalistaa kun hänen isänsä pyysi ja luetteli tuotteita joita puuttui. Yksi oli vaniljajäätelö jonka minä 9-vuotiaana kirjoitin väärin "vanilijajäätelö" isä laittoi minut kirjoittamaan sata kertaa paperille "vaniljajäätelö" ja sain saarnan että heidän talossaan ei väännellä sanoja oman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Agraarikulttuurin jäänteet ne siellä takana olivat. Tytöistä kasvatettiin emäntiä. Hauskinta on, että kun muutin pois ja läksi opiskelemaan vanhemmillani oli yhtäkkiä varaa ostaa astianpesukone. Tiskaaja lähti. Siivoamisen kanssakin ruvettiin lepsuilemaan. Kuulemma uusi pölynimuri oli niin hyvä ja tehokas, että mitä niitä mattoja kerran viikossa tamppaamaan:))
Monet säännöt olivat siis kurikoulutusta ja vahinkolapsena tarvitsin erityisen kovaa koulutusta.
Niin sama tunne. Meilläkin tytöt eivät saaneet laiskotella, tekemistä löytyi aina. Isällemme oli pettymys, että poikia oil vain yksi, vanhin ja me muut kolme olimme tyttöjä. Meidän velvollisuuksiin kuului myös muun muassa tämän pojan huoneen siivoaminen. Kummallisin sääntö oli, että aina, jos isämme tai veljemme tuli huoneeseen, piti meidän keskeyttää puuhamme, nuosta seisomaan ja niiata sekä pyytää lupaa jatkaa puuhaamme. Isoveljellämme oli 10 vuoden ikäero meihin ja hän käytti surutta hyväkseen määräysvaltaa meihin nuorempiin. Olen mm. kerran putsannut hammasharjallani hänen huoneensa jalkalistoja ja siskoni on kerran joutunut jalkarahiksi. Onneksi muurrosikäisenä pystyi olemaan paljon poissa kotoa. Muutettuani pois kotoa, myös nuoremmat siskot viettivät paljon aikaa luonani.
Ystäväpariskunta on tehnyt päätöksen, että ostaa vain eurooppalaisia viinejä, kannattaakseen "paikallista" viljelyä ja elinkeinoa. Toin kerran lahjaksi heille. chileläisen punkun, johon mies (leikillään tosin, ei ole töykeä) totesi että hyvää on mutta aijaijai kun meni mantere väärin. Sama linja myös ravintoloissa. Eivät sinänsä nipota eli juovat kyllä kylässä muitakin, hieman kyllä huvittaa kun ovat muutenkin, edelleen puolileikillään luojan kiitos, vähän snobeja :D
Itse vietin 60- ja 70-luvulla lapsuuden vanginvartijaperheessä (siis sekä isä että ukki olivat ammatiltaan vanginvartijoita). Huomasi kyllä, että isällä jäi se moodi vähän päälle myös kotiin. Muuten säännöt olivat normaalit, mutta erilaisista töppäyksistä saadut rangistukset olivat kyllä suoraan vankilamaailmasta. Pienistä rikkeistä saattoi vielä selvitä puhutteluilla tai muilla normaaleilla rangaistuksilla, mutta isompien sanktioiden kohdalla asia oli eri. Kuten siihen aikaan vankilassa, myös meillä toimi rangaistuksena kova makuualusta eli isä haki sängystä pois patjan, peiton ja tyynyn ja laittoi tilalle vanerilevyn. Kaikista suurimmista rikkeistä joutui vedelle ja leivälle eli silloin sai ruoakseen jokaisella aterialla vain 3 palaa leipää ilman mitään päällisiä ja puoli litraa vettä sekä vähän suolaa ilman mitään lisukkeita.