Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ei nyt ollut sääntö, mutta kummallista käyttäytymistä kuitenkin. Luokkakaverillani oli synttärit ja se oli saanut luvan kutsua kaikki luokkakaverinsa kylään muiden ystäviensä lisäksi. Minäkin sain kutsun, kakkosryhmään. Sitten selvisi, että muut luokkakaverit ja tän tytön ystävät kutsuttiin ykkösryhmään, eli he juhlivat ensin. Kun minun "vuoroni" tuli, muut olivat lähteneet ja paikalla oli tytön ja hänen parhaan kaverinsa lisäksi tytön pikkuveljen kavereita. Ilmeisesti tarkoitus oli, ettei mitään tarjoilusta menisi hukkaan, vaan pikkuveljen kaverit - ja minä - saisimme nauttia rääppiäispöydän antimista.
Olin tietysti tyytyväinen, että yleensä oli kutsuttu kylään. Kun sitten lähdin kotiin, satoi kaatamalla vettä ja kotiini oli pari kilsaa matkaa. Kävellessäni sateessa läpimärkänä viereeni pysähtyi auto. Minä tyhmä ilostuin kun näin kyydissä synttärisankarin bestiksineen, kuskina oli luokkakaverini isä, luulin että he olivat keksineet että kun on niin kamala ilma, ajavat minutkin kotiin.
He avasivat sivuikkunan ja kysyivät, etteihän minulla vaan ole jalassa tän bestiksen kumisaappaat. No ei ole, oli läpimärät tennarit. Isä kysyi, että onko mulla jotain kassia tai muuta tai takin alla piilossa ne saappaat. Eipä ollu. Vielä varmistivat, etten ollut ottanut niitä mukaani ja heittänyt jonnekin. Joo ei. Siihen he tyytyivät ja käänsivät auton ja ajoivat pois. Tuli suhteellisen urpo olo, vaik ei kyllä ollut ensimmäinen kerta. t. se "romaanin" kirjoittaja
Parhaan kaverini perheessä ei ollut sisäovia missään makuuhuoneessa. 3 lasta.
On tullut surullisempia sääntöjä kuin oletin ja en tietenkään halua pilkata heidän kokemuksiaan. Onnekas mukana on välillä hauskojakin sääntöjä kuten esim. tuo että kissalle pitää puhua kirjakieltä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut luokaltani kutsuttiin yhden kaverin synttäreille paitsi minut. Jälkeen päin sain tietää että heidän vanhemmillaan oli sääntö ettei lestadiolaisia tai helluntailaisia saa kutsua ja kasvoin helluntailaisperheessä. Äiti ihmetteli miksen saanut kutsua mutten viitsinyt pahoittaa hänen mieltään ja sanoin että kaveri oli kutsunut vain parhaat ystävänsä.
Mä en teininä saanut tamponeita, mutsi sanoi että ne on tarkoitettu synnyttäneille 😂
Kerran muistan saaneeni kamalat huudot kun soitin lankapuhelimella 1,5h kaukopuhelun. Ihan kertaluonteisesti kaverille ja ei meillä rahasta kiinni ollut.
En olis saanut leikata hiuksia lyhyiksi, seiskaluokkalaisena leikkasin pitkän polkan ja sekin oli äidilleni ihan kamalaa olevinaan. Samoin se kun värjäsin sen kamalaksi punaiseksi.
Sit mun äiti inhosi ihmisiä ihan ihme syistä, yks oudoimmista oli et "sillä näkyy ikenet kamalasti kun se hymyilee" .
Nykytilanteesta:
Meillä on iso perhe ja omakotitalo, oon sit varmaan natsi mutta kyllä koitan rajoittaa teinien suihkussa asumista. Helposti ovat kuumassa suihkussa 30-45 minuuttiakin! Mun mielestä max 10min 1-2krt päivässä on ihan riittävä.
Vanhan talon ilmanvaihto ei ole kaikista toimivin ja usein laitan lasten huoneiden ovia raolleen että ilma kiertäisi paremmin, mistään kyttäämisestä ei ole kyse ja kyllä ne ovet kiinnikin saa olla.
Pattereitakin kierrän silloin tällöin säätelemässä pienemmälle jos jonkun huone alkaa olla trooppinen. Kun itse maksaa just kulutuksen mukaan (öljy)lämmityksen ja veden niin huomaa et ns. pienillä jutuilla voi säästää niin ettei tarvii säännöstellä vaikka leivänpäällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluin sääntö, johon viime aikoina olen törmännyt: teini-ikäiset tytöt eivät saa lähteä kaupungille tai palata kaupungilta ilman autokyytiä. Muutoinkin menemisiä rajoitettu aika paljon, koska perhe pelkää heille tapahtuvan jotain nykyisen maahanmuuttotilanteen vuoksi.
Meillä oli sääntö, että kylässä sai ottaa kaikkia tarjottavia tasan yhden kappaleen riippumatta siitä, mitä tarjottava oli. Siis esimerkiksi synttäreillä sipsikulhosta sai ottaa yhden sipsin, yhden pullan, yhden popcornin jne. Sääntöön ei ollut poikkeuksia tarjottavien koon suhteen. Nestemäisiä asioita (esim. keitto tai juoma) sai ottaa yhden laustasellisen tai mukillisen. Lisää ei saanut ikinä ottaa mitään. Ei ruokaa, ei juomaa.
Tämä sääntö johtui siitä, että isä ei halunnut, että näytämme ahneilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös meidän aikaan (oon -83) monen kaverin perheen luona oli tapana, että jos koulun jälkeen mentiin kylään, niin ei siellä saanu mitään ruokaa. Kaveri meni syömään ja muut odotti kaverin huoneessa oven takana. Yökylässä tietenkin sai edes ilta- ja aamupalan. Yhen kaverin luona sai koulun jälkeen välipalaa ja leivän päällä oli aina tosi pahaa juustoa, joka oli pakko syödä. Niiden isäpuoli höyläs sitä aina useita siivuja, enkä lapsena uskaltanu kieltäytyä. Syötin joskus salaa niitä juustoja perheen koiralle, joka norkoili pöydän alla.
Hedelmät oli myös harvinaisia, mummolassakin sai ottaa aina vaan yhen mandariinin. Jäätelöä oli usein tarjolla ja sitä suorastaan tuputettiin, oudoksuttiinkin jos joku ei sitä halunnu. Karkkia sai harvoin, ja nekin oli jotain aikuisten kahvikarkkeja tai jonkun täälläkin mainitsemia kurkkupastilleja :D
Yhen kaverin luona oli tosi tiukkaa, ja siellä piti olla aina hiljaa. Leikkiä ei saanu muualla kun kaverin huoneessa ovi kiinni. Kaverin isoveljen huoneeseen ei saanu edes vilkaista. Joskus vakoiltiin salaa, kun se pelas Doomia ja pelkäsin pitkään sitä veristä miehen päätä :D Jos tuli jano, niin kaverin piti ensin käydä kysymässä äitiltään, et saadaanko tulla keittiöön juomaan vettä. Siellä myös valitettiin, jos ei esittäytyny puhelimessa tarpeeks kohteliaasti.
Asuttiin rivitaloyhtiössä ja jotkut asukkaat oli asentanu portin takapihan aitaan. Usein porttia ei kuitenkaan saanu käyttää, koska saranat kuulemma kului. Myöskään aidan yli ei saanu kiivetä, koska maali kului ja aitaan tuli tikkuja. Aidan alta sai kuitenkin kulkee jostain syystä, vaikka nurmikko lakoontui ja vaatteet meni likaseks. Joka kevät oli talkoot taloyhtiössä ja vaikka osallistumispakkoa ei ollu, niin kaikkia hommista luistelleita asukkaita katottiin nenänvartta pitkin. Tuolla oli myös sääntöjä, ettei joidenkin pihoissa saanu leikkiä, koska lumenpinta olis menny ruman näköseks. Myllättiin usein taloyhtiön isoissa lumikasoissa.
Rivitalojen keskellä oli pyykkinarut ja roskakatokset, ja niiden ympäri kulkevaa tietä ei saanu ajaa pyörällä rinkiä, koska yhen talon päädyssä asunu vanha äijä kyttäs ja tuli valittamaan. Myöskään pyykkinarujen keskelle ei saanu missään nimessä ajaa. Veli kuitenkin ajo kerran sen äijän lakanoihin pyörällä ja yks niistä repeyty, ja jopa meidän äiti oli ihan kauhuissaan, kun joutu lähtee selvittää asiaa :D Muistaakseni tilanne päätty niin, että isä meni sinne huutamaan. Suurin rike oli ajaa autolla oman asunnon eteen, ja auta armias jos joku vieras oli erehtyny pysäköimään autonsa pienellä metsäalueella olevalle "parkkipaikalle", niin joku soitti poliisit ja vieras sai sakot.
Ennen oli tapana kyläillä perhetuttujen luona säännöllisesti ja yhessä kyläpaikassa, missä ei ollu lapsia, se nainen oli tosi ankea. Lapset ei saanu koskee mihinkään, eikä myöskään tulla keittiöön samaan aikaan kun aikuiset oli siellä kahvilla. Piti istua olohuoneessa sen aikaa. Myöskään lapset ei saanu keskeyttää aikuisten juttuja, ja jos erehdyit sanomaan äitille jotain, niin se kyläpaikan akka alko valittamaan miten epäkohtelias lapsi on. Joskus kun oltiin yötä siellä, niin lapset joutu olemaan koko illan keskenään ullakkotiloihin rakennetussa huoneessa ja viihtymään siellä jonkun piirtelyn parissa. Toinen "viihdyke" oli ikivanhat Seurat, Avut sun muut aikuisten lehdet :D Alakerrassa sai käydä korkeintaan vessassa ja portaat piti hiippailla hiljaa alas, ettei kukaan kuule.
Joskus viikonloppusin oltiin serkkujen tai toisten perhetuttujen luona istumassa iltaa. Oli normaalia, että lapsia juoksutettiin tuomassa lisää kaljaa/lonkeroa, ja keräämään tyhjät pullot.
Meidän omassa perheessäkin oli aika tiukka kuri isän osalta. Äiti oli lempeämpi, mut silti isän tossun alla. Jos isä sanoi jotain, niin se oli sitten niin eikä vastaväitteitä saanu esittää. Jokaiseen menoon piti kysyä lupa, mutta se yleensä onneks irtoskin koska ei juurikaan edes uskallettu tehä mitään pahaa. Suihkussa sai olla tietyn aikaa, isä päätti mitä kanavaa katotaan olohuoneen telkkarista, mitään ylimääräistä ääntä ei oikeestaan suvaittu kotona, joten elettiin koko ajan kusi sukassa. Meidän piti pyöräillä säästä huolimatta kouluun ja muualle, juuri koskaan ei saatu autokyytiä. Jos oltiin lähössä johonkin, niin äiti hoiti aina pakkaamisen ja meidän lasten valmistelun, isä vaan nousi sohvalta ja haki auton, ajo oven eteen ja sillon oli syytä olla valmiina tai sai kuulla valitusta hidastelusta, uhkailtiin myös kyydistä jättämisellä yms. Hirveä huuto, jos oli unohtunu jotain ja piti kääntyä takas, joten ennemmin oli hiljaa. Jos teki jonkun virheen, niin joutu puhutteluun ja piti kattoa isää kiinteästi silmiin koko puhuttelun ajan.
Loppuun vielä yks positiivinen muisto. Meidän luokalle tuli ala-asteella yks venäläinen tyttö, ja sen kotona oli tosi mukavaa ja rentoa. Niiden äiti oli ystävällinen ja siellä oli aina notkuvat tarjottavat lapsen kavereillekin, ja ovet oli aina auki ystäville. Ei nuo muutkaan säännöt sillon aikanaan sen kummempaa ihmetystä herättäny, kai sitä vaan sopeutu. Toki tuo isän dominoiva persoonallisuus on jättäny tiettyjä jälkiä, mut en sanois olevani mitenkään traumatisoitunu. Itelläni ei lapsia ole, joten en ole siirtäny mitään häiriintyneitä tapoja eteenpäinkään ;)
Muumit oli pyhä asia. Kun katsoimme kaverilla muumeja(joskus 7-9-vuotiaina sillointällöin), ei saanut hiiskahtaakaan tai liikkua sohvalta mihinkään, esim. vessaan tai vettä juomaan. Katseen piti pysyä ruudussa. Niihin videokasetteihin ei saanut lapset koskea lainkaan ja kun se loppui, ne laitettiin lukittuun laatikkoon ettei lapset pääse koskemaan niihin.
Ei nyt niin kamalaa/traumaattista mutta minusta koominen sääntö :D Muut ohjelmat sai kyllä ihan surutta keskeyttää ja vaikka juosta ympäri kämppää kiljuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ei nyt ollut sääntö, mutta kummallista käyttäytymistä kuitenkin. Luokkakaverillani oli synttärit ja se oli saanut luvan kutsua kaikki luokkakaverinsa kylään muiden ystäviensä lisäksi. Minäkin sain kutsun, kakkosryhmään. Sitten selvisi, että muut luokkakaverit ja tän tytön ystävät kutsuttiin ykkösryhmään, eli he juhlivat ensin. Kun minun "vuoroni" tuli, muut olivat lähteneet ja paikalla oli tytön ja hänen parhaan kaverinsa lisäksi tytön pikkuveljen kavereita. Ilmeisesti tarkoitus oli, ettei mitään tarjoilusta menisi hukkaan, vaan pikkuveljen kaverit - ja minä - saisimme nauttia rääppiäispöydän antimista.
Olin tietysti tyytyväinen, että yleensä oli kutsuttu kylään. Kun sitten lähdin kotiin, satoi kaatamalla vettä ja kotiini oli pari kilsaa matkaa. Kävellessäni sateessa läpimärkänä viereeni pysähtyi auto. Minä tyhmä ilostuin kun näin kyydissä synttärisankarin bestiksineen, kuskina oli luokkakaverini isä, luulin että he olivat keksineet että kun on niin kamala ilma, ajavat minutkin kotiin.
He avasivat sivuikkunan ja kysyivät, etteihän minulla vaan ole jalassa tän bestiksen kumisaappaat. No ei ole, oli läpimärät tennarit. Isä kysyi, että onko mulla jotain kassia tai muuta tai takin alla piilossa ne saappaat. Eipä ollu. Vielä varmistivat, etten ollut ottanut niitä mukaani ja heittänyt jonnekin. Joo ei. Siihen he tyytyivät ja käänsivät auton ja ajoivat pois. Tuli suhteellisen urpo olo, vaik ei kyllä ollut ensimmäinen kerta. t. se "romaanin" kirjoittaja
Hei kohtalotoveri :) Minutkin on kutsuttu rääppiäisiin. Kiva mennä juhlakuteissa synttäreille kun huomaa olevansa syömässä juhlien jämiä sankarin ja tämän veljien ja veljen kaverien kanssa.
Toisaalta näin aikuisena kutkuttaa mukavasti se ajatus överihienosta pukeutumisestani. Ehkä törppöjä vanhempia edes vähän hävetti. Ei tullut enää rääppiäisiin kutsuja. En olisi kyllä mennytkään.
Kaverilla aikoineen (90-lukua) olimme 10-12v silloin niin jos ei jaksanut syödä ruokaansa loppuun, se heitettiin kompostiin! Siis miksi ei voinut laittaa rasiaan ja syödä sitten kun jaksoi? Ymmärtäisi jos kyseessä olisi joku vuoka mistä kaikki ovat kuolaisilla haarukoilla kähmineet, mutta se oma annos. Sitä ei saanut laittaa esim. tyhjään margariinirasiaan, nimilappu päälle ja olisi voinut syödä seuraavana päivänä. Aikuisetkin toimivat näin.
Todella kummallista ainakin minun mielestäni.
Myöskin tällä isällä oli semmoinen sääntö että esim. paskaa ei saanut sanoa kakaksi kun semmoinen olisi pikkukakaroiden juttuja. Myös vatsaa piti kutsua mahaksi. Ilmeisesti vatsa on liian hieno sana tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla aikoineen (90-lukua) olimme 10-12v silloin niin jos ei jaksanut syödä ruokaansa loppuun, se heitettiin kompostiin! Siis miksi ei voinut laittaa rasiaan ja syödä sitten kun jaksoi? Ymmärtäisi jos kyseessä olisi joku vuoka mistä kaikki ovat kuolaisilla haarukoilla kähmineet, mutta se oma annos. Sitä ei saanut laittaa esim. tyhjään margariinirasiaan, nimilappu päälle ja olisi voinut syödä seuraavana päivänä. Aikuisetkin toimivat näin.
Todella kummallista ainakin minun mielestäni.
Myöskin tällä isällä oli semmoinen sääntö että esim. paskaa ei saanut sanoa kakaksi kun semmoinen olisi pikkukakaroiden juttuja. Myös vatsaa piti kutsua mahaksi. Ilmeisesti vatsa on liian hieno sana tai jotain.
Yäks. Kyllä meillä saa ja pitää laittaa lautaselle jäänyt ruoka kompostiastiaan. Meillä opettaan että ruoka aotetaan kohtuudella jotta sitä ei jää lautaselle, lisää saa aina ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paljon, paljon outoja sääntöjä (tuli remmistä ja pahempaakin, jos niitä ei noudattanut).
Jokainen sai syödä viikossa enintään yhden jogurtin ja kaksi hedelmää. Jokainen sai yhden Jaffa-pullon viikossa, yleensä lauantaina. Isällä ei ollut rajoituksia.
Hampaita ei saanut pestä jos isä oli kotona - ei pesty juurikaan hampaita, kun koulussa opetettiin pesemään hampaat aamuin illoin ja isä oli silloin kotona.
Kavereita ei saanut tuoda sisälle asti, pihalle sai tuoda yhden hyvän kaverin.
Radiota ei saanut laittaa päälle kukaan muu kuin isä. TV:n sai laittaa päälle vain silloin jos siitä oli erikseen sovittu (pyydetty lupa tiettyä ohjelmaa varten). Tämä sääntö onneksi raukeni pikkuhiljaa, ensin äiti sai alkaa laittaa telkkarin päälle ja isoveli jo ennen armeijaa.
Kun isä ilmoittaa, että nyt on nukkumaan menoaika, lapset menevät juosten nukkumaan. Intti-ikäinen isoveli sai mennä kävellen, kunhan lähti heti.
Mihinkään ei parane koskea, koska mämmikourat rikkoisivat kuitenkin kaiken, sama onko kyse kamerasta tai betonimyllystä. Ja voi sitä huutoa, kun yhtäkkiä annettiinkin kamera käteen ja käskettiin ottaa kuva, kun erehtyi kysymään miten.
Ei saa hymyillä, koska jokainen lapsi oli tullut äitiinsä ja näytti hymyillessään idiootilta apinalta, normaali-ilmeessä muistutti vain idiottia.
Purukumia piti mässyttää vähintään yli tunti, ettei se mene hukkaan. Emme pitäneet purkasta, mutta isä keräsi purkkakuvia eikä syönyt purkkaa. "Saimme" siis päivittäin vuosien ajan useamman purkan.
Jos kaveri soitti (silloin oli pöytäpuhelimet) ja kysyi vain: Onko xxx kotona, isä vastasi että on ja laittoi puhelimen kiinni. Se pyysi puhelimeen vain silloin kun kaveri älysi toivottaa hyvää päivää, esitellä itsensä ja pyytää tyyliin "voisinko saada jutella xxx:n kanssa".
Keväällä piti pissata pottaan, jotta raparperit saavat lannoitetta (ne oli kieltämättä aina tosi reheviä).
Peseytyä sai vain saunapäivinä, kerran tai kahdesti viikossa.
Hyviä vaatteita ei saanut käyttää, niitä säästettiin. Ne otettiin sitten käyttöön (käyttämättöminä siis) kun alkoivat jäämään pieneksi ja olivat äärimmäisen epämukavia. Kun talvisaappaat kävivät ahtaaksi, piti laittaa ohuempi sukka jne. Ylimääräisiä vaatteita ei ostettu, hyvin riitti, että on esim. yhdet käytössä olevat housut, yksi pitkähihainen pusero ja kaksi t-paitaa jne. Jos haluaa enemmän vaatteita, voi tehdä ne itse. Kangasta, lankoja tms ei kuitenkaan osteta, koska yksikään mämmikourista ei kuitenkaan osaisi tehdä mitään.
Samoja vaatteita piti pitää viikko, koska ei kukaan pese jatkuvasti vaatteita. Pesu vie aikaa ja vaatteet kuluvat.
Pesuvati kuivataan pesun jälkeen.
Puiden kanto ja lumityöt kuuluvat pojille, vedenkannon hoitavat lapset yhdessä. Kitkeminen ja haravointi on tyttöjen työtä. No polttopuiden teko kuului isännän tehtäviin.
Äidin työpäivinä tiskaus (vedenkanto, veden lämmitys, tiskaus,huuhtelu, astioiden kuivaus, vesien poiskanto) oli lasten työtä, äidin vapaapäivinä äidin työtä.
Ja kun kasvettiin, säännöt lisääntyivät:
Terveyssiteitä ei tarvita, koulusta voi ottaa vessapaperia ja tehdä tuppoja.
Seuraava koski vain poikia: Lukioon ei saa mennä, parempi mennä aputyömieheksi raksalle.
Jos isä hermostui ja tappoi perheen lemmikin (tapahtui useamman kerran), joko äiti tai vanhin poika sai siivota jäljet - siksi koska oli kuitenkin jotenkin syypää hermostumiseen.
Isän auto ei yleensä lähtenyt talvipakkasilla käyntiin, joten isompana minun tuli lähteä ajelulle mukaan mieluiten hameeseen pukeutuneena - näin saatiin äkkiä työntäjiä apuun, kun menin vähissä vaatteissa työntämään autoa käyntiin.
Kahvilaankin sitten mentiin tietyllä tyylillä: Minä ensin, yksin istumaan. Isä perässä, kovaan ääneen kailottaen jotain: Saakos tähän neidin pöytään istua, mitäs jos tarjoaisin neidille jotain juotavaa. Ja sitten piti hymyillä ja nyökkäillä ja tietää että muut ihmiset tuijottaa.
Isällähän oli tietysti paljon ns. "vieraita naisia", osa vaan parin yön juttuja, mutta monta vakavampaakin, pitkäkestoista suhdetta. Näille naisille tuli olla iloinen ja kohtelias, jos heitä tapasi (helppoa, ihan mukavia ihmisiä he olivat) mutta ennen kaikkea piti muistaa se oma rooli: yksinhuoltajan tytär. Isä esiintyi kaikille naisilleen usean lapsen yh:na, leskimiehenä. Näitä naisia oli siis meillä kotonakin, kun äiti lähti kyläilemään omalle äidilleen.
Äiti leipoi joka viikko. Pullaan piti olla aitoa voita (kerran äiti oli kokeillut jotain margariinia ja isä näkikin paperin, voi ei). Ennen leipomista äiti siirsi pöydältä sivuun parisataa isän tavaraa (ruuveja, niittejä, nippeleitä, kuoria, lippuja, lappuja) viereiselle pukkisängylle. Leipomisen jälkeen äiti siirsi nupit ja naulat mahdollisimman samalla tavalla takaisin pöydälle, viidentoista vuoden ajan. Kun muutto tuli, isä laittoi kaikki nupit ja niitit kaatopaikkakuormaan.
Rahankäyttö oli myös tarkkaa . Äiti ja isä maksoivat lottokupongit ja jaffakorit puoliksi. Muutoin kumpikin huolehti omista menoistaan. Äiti siis maksoi vuokran, ruoan ja ne meidän vähäiset menot. Isä maksoi lähes täysin omat menonsa, mitä nyt bensarahaa joutui välillä äidiltä pyytämään. Meidän lasten vähäiset säästöt isä käytti joko vanhimman tai vahvimman oikeudella. Motto: Se mikä on minun, on minun, se mikä on teidän, on myös minun.
- Anteeksi romaani, mutta ei ainakaan sanaakaan lätyistä;-)
Aivan järkyttävä viesti, tuossa lihavoidussa kohtaa aloin jo itkeä... Toivottavasti teillä kaikilla on nyt asiat paljon paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Ehkä samaa vettä mutta hana täynnä kakka ja persebakteereita jotka tarttuvat siihen veteenkin.
Mietippä sitä kun naamaasi peset tai hampaitasi harjaat.
Lasten huoneen ovea ei saanut ikinä, mistään syystä, laittaa kiinni. Esiintyi jo aiemmin täällä ketjussa, mutta siinä perheessä sentäs sai luvan anottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkiperhe on siis lestadiolaisia. Niillähän on juuri tuo deodoranttisääntö.
Aijaa :O Tämä tuli ihan yllätyksenä. Ei muistaakseni mainittu viestissä ks. perheen uskonnosta. Onko ihan totta yleistäkin tuollainen sääntö lestadiolaisilla vai vain niissä kaikkein tiukimmissa perheissä?
Ap
En usko että on uskontoriippuvainen asia. Itse olen lestadiolaisperheessä kasvanut, ja kaikki sai kyllä käyttää ihan mitä dödöjä halusi. En ole ollut enää uskossa teini-iän jälkeen, mutta nyt kun minulla on omat lapset, en anna heidän suihkutella minkänlaisia hajusteita. Syynä on kylläkin oma hajusteyliherkkyyteni, eikä mikään muu. :D
Nyt olet turhan tyly. Kuulostaa siltä, että olet uskosta eronnut, joka nyt purkaa patoutumiaan ja aggressioitaan tällä palstalla. Ja lapsia saadaan. Niitä ei kukaan tee tuosta vain, uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Harmittaa kuinka useat ihmiset pitävät asioita itsestäänselvyyksinä.
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle ja muille palstalaisille valoa, onnea, rakkautta ja iloa vuodelle 2016.