Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Meillä sa kaikki tehdä mitä haluaa, ettei vaan tule traumoja ja naapurit rupea juoruilemaan...
Kun meillä paistetaan lettuja niin osa syödään heti kuormasta, osa laitetaan folion alle, osa laitetaan kaappiin pahan päivän varalle ja osa jaetaan naapureiden lapsille.
Suihkussa ja saunassa saa käydä niin paljon kun haluaa ja ainakin kerran päivässä molemmissa ja toki lasten kaveritkin ovat tervetulleita. Olen ostanut useita palasaippuoita, ettei tarvitse niiden puoleenväliin kuluneiden kanssa säätää ja shampoita ja hoitoaineita on kaikile hiustyypeille ja värjätäkin saa minkä väriseksi vaan. Jos kuuma vesi tuntuu loppuvan kolmesta sähkökäyttöisestä varaajasta, niin lämmitän mikrossa sitten lisää. Vesi saa muutenkin justa ja tipotella hanoista sehän pitää putket kunnossa ja sitähän sataa taivaalta lisää, ekä vesiyhtiö tuosta montaa sataa välistä vedä. Vessan olen suositellut vetämään ennen ja jälkeen ja mielummin välissäkin, että varmasti on vesi raikasta, eikä tule vessaan mitään hajuja. Ja hihkaisu vain minulle jos tuntuu, että jotain meni ohi niin toki pesen heti tilan lattiasta kattoon. Paperia saa ja pitää käyttää runsaasti. Enhän minä turhaan maksa puolet vesilaskustani jätevesimaksua. Ja hyvälatuista viisinkertaista paperiamme saa niin halutessaan viedä mukanaankin vähäosaiset laihat tuhraajat.
Syödä saa ja pitää niin paljon kuin haluaa ja eväät kouluun kaikille lapsille, koska ruoka siellä on niin ala-arvoista, ettei se kelpaa edes pakolaisille. ja koulun jälkeen tietysti mahdollisimman paljon kavereita meille syömään ja viettämään sosiaalista elämää, mielummin kovaäänisesti. Elämän ääniä vaan lisää meidän taloon. Voileipiä nin monella päälisellä kun hyvältä tuntuu ja suu venyy. Dietti viikolla toki sen seitsemää sorttia erilaisia hedelmiä valtavissa laareissa saa naapurin muksutkin syödä ja tai maistaa ja sitten heittää roskiin jos ei ollut mieleinen. Roskis on niin iso, että sinne voi suoraan ikkunasta heittää edellisen päivän syömättä jääneet, vähän maistetut tai muuten vaan syötäväksi kelpaamattomat maistiaiset ja lasten omat kokkaukset. Se kuka ruuassa pihistelee sitä tikulla silmään. Ja leipä miehen tiellä pitää.
Talomme on elämistä varten ja siihen tehty. Kaikki valot ja koneet päälle vuorokauden ajasta riippumatta, siksihän niitä on hankittu. Ostaa nyt satasen valaisin ja käyttää sitä vain silloin kun tarvitsee, liekö maksa itseään ikinä takaisin. Telkkarit ja vehkeet on hankittu joka huoneeseen, että ei mikään juttu tai kanava jää näyttämättä tai käyttämättä - lupamaksuhan menee suoraan palkasta, niin kyllä sille pitää saada katetta kans! Loput laitetaan digipoksiin talteen. Ja jos ei netti ole 24h päällä tableteissa ja puhelimissa, niin harkintaan menee kannattaako niitä datarajoittamattomia neljägee yhteyksiä lukisissa laitteissa pitää, ja jos joku tsätti tai blogi lukematta jää, niin noinkohan sitä tipahtaa armotta johonkin omaa aikaa seuraamattomien luuserien joukkoon. Sitä en toivoisi edes keskiverto duunariperheen toisaikaisille lapsille.
Mutta nyt talvella patterit täysille joka huoneesen, että voi pitää niitä ikkunoita auki ja katsella maisemia ja heipatella ohikulkijoille. Raitista ilmaa ei koskaan voi saada liikaa, mutta kylmää ei nähdä saata.
Pyykinpesukone ja kuivausrumpu tahkoaa meillä yksittäisiä vaatteita aamusta iltaan valmiiksi eri tilanteisiin. Sekin paita mikä on testimielessä tunnin päällä ollut ja sen jälkeen päivän pari lattialla rypyssä virunut on muun nuorison sisustukseen sopivien käytettyjen astioiden ja sipsipussien seasta hyvä pesuun mitä pikimmiten saattaa. Mutta annas olla jos väärään tavaraan kosket tai tekemisilläsi mitenkään kälkikasvusi harkittua sisustusta järkytät, niin siitä lastensuojeluun ilmoitus.
Sanaharkkaan jos joudut, niin aina heti syyllisyytesi myönnä ja pahoittelut ja ehkä jokin rahallinen korvaus asiasta sovi, ettei huonoja muistoja jää, jota omille lapsilleen sitten kostavat ja kierteessä koko sukuhaara.
Jos naapurin nuorisoa kuulolla on ollut, niin heille myös selväksi saattaman, että kyseessä ei ollut ainakaan mikään outo sääntö, minkä perusteella kokonaisuuteen kajosit ja harmoniaa häiritsit.
Norisolle kyytejä ristiin rastiin pitkin kylää pakkasilla, kun ei talvivaatteet ole tarkoitettu kuin laskettelurinteessä chillailuun. Taksi hoitaa sen mitä en itse kerkeä ajaa. Ja autoja meillä tietysti on useita eri tarpeisiin; Pikku bussi, kun puoli treeni joukkuetta pitää ajaa toiselle puolelle suomea, makee sedan kauppareissuille, pakettiauto muutohommiin ja naapureille lainaksi. Pikkusportti tietysti vanhimman tyttären poikakaverille kesäksi.
Kesällä erikokoisia telttoja nurmikolle virumaan syksyn odottelua ja uuden nurmikon istutusta. Eihän sitä koskaan tiedä jos jokin kaunis kesäilta haluaa lapset lukuisine kavereineen meille asettua festareita pitämään. Ja uudet ja raikkaat pitää silloin makuupussien ja alustojen olla, eikä mitään edellisenä kesänä pilkuttuneita tunkkaisia.
Loppukesäisin ja syksyisin on kaikki puutarhamme hedelmäsato tietenkin koko kulmakunnan käytettävissä, mutta jos tulee omenasadosta vähän rupinen niin heti kerään kaikki pois, ja kaupasta ostan kunnon kiiltävät hedelmät, ettei joudu alttiiksi kukaan millekään luonnon homeille ja sairauksille. Hyvää omenaa ei maasta kannata syödä vaan vaikka haravalla parikymmentä omenaa puusta tiputtelemalla löytynee parempikin.
Talvella nätisti lumettunut piha ja siististi rajatut polut möyhitään talkoovoimin nurkasta nurkkaan, ettei vaan näytä siltä, että täällä joku pikkutarkka nihilisti komentoa pitäisi. Kuusen koristeluun jouluna kutsutaan kaikki mukaan ja voi miten mieltäni lämmittääkään aito käsintehty savimöykky joka toisella oksalla ja jos kuusi kaatua meinaa kaikesta siitä kaudeuden paljoudesta, niin näkymättömillä siimolla sitä eri suuntaan tuen.
Joulukinkusta meillä on aina syöty vain parhaat, täysin kaikista epämuodostumista vapaat palat siksi useita kinkkuja meillä. Ja lahjojen määrä on sitä luokkaa, ettei tarvitse naapurin lasten ihmetellä tahi pelätä, että heille jotain meidän tavaroista vaivihkaa taskuun lipsahtaessa, se meille puutosta tai pahaamieltä aiheuttaisi.
Viekää toki ja lisää hakekaa. Meillä ei ole koskaan mitkään ovet lukittuna, ellei sitä erityisesti joku puolituntia vessassa tai kylppärissä aikaa viettäessään itselle oikeudekseen suo. Siksi useita erilaisia tiloja mainioon, yltäkylläiseen ja kodikkaaseen taloomme on järjestetty.
Meille saa kuka vaan tulla milloin vain ja ristus minut ryövätköön jos ei kotoisaksi oloaan tunne ja siitä joutuu jossain itseänsä avaamaan...
Meillä ei kummallisia sääntöjä tunneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kertoi että kaverinsa luona ei saa laittaa leivälle kuin yhtä sorttia. Jos pöydässä on esim. Juustoa, kinkkua ja kurkkua niin niistä pitää valita.
Tuttu sääntö mullekin, kun olen sellaisen itse asettanut. Pienituloisena yh:na ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. Vielä vähemmän olisi rahaa ja ruokaa, jos lasten kaverit söisivät mitä haluaisivat. Tosin meillä rajoitus menee hieman toisin: joko makkaraa tai juustoa, lisäksi saa ottaa kurkkua, mutta 3 ohutta siivua kyllä riittää.
Suihkurajoituskin meillä on, vesilasku tulee kahdesti vuodessa ja palkka on niinäkin kuukausina pieni. Lenkkisaunassa on käytävä, seuraavana päivänä ei tarvitse ainakaan hiuksia pestä.
Palstan äideille tiedoksi, ettei ole mitenkään nautinollista rajoittaa kaikkea, vaan täysi pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi tapa, jonka toin lapsuudenkodista mukanani. Kun kakku oli uunissa, niin piti olla ihan hiljaa ettei se olisi lätsähtänyt. Siis oikeasti kuiskittiin ja hiivittiin varpaillaan.
Mun mielestä se on oikeastaan aika hauska juttu. Siihen synttärikakkuun tulee lisää vaikuttavuutta, kun sitä pitää paistaessa varjella. Ja saahan siinä myös vartin verran ihanaa hiljaisuutta taloon.
Tähän sopii jatkoksi yksi lapsuusmuistoni mummolasta. Muistelen mummon sanoneen, ettei ukkosen ilmalla saa vatkata kermavaahtoa. Ei kuulemma vatkaannu. Mummo oli kyllä ihan täysjärkinen, joten liekö vitsillä heittänyt? :D
Minulle mummo opetti , ettei ukkosella kannata tehdä viiliä ,se ei onnistu.
- Kas kas, lainaus ilmatieteen laitoksen sivuilta:
Kansanviisauksissa väitetään, että ukkosella viili epäonnistuu ja kermavaahto menee voiksi. Tiede ei kuitenkaan tunnusta tätä kansanperinteessä tuttua ukkosen vaikutusta. Todennäköisin selitys liittyy lämpötilaan, sillä ukkosella on usein hiostavan lämmintä ja ilman kosteus myös monesti korkea. Kermavaahdon epäonnistuminen johtunee siis siitä, että kerma on päässyt lämpenemään. Kerman rasvapisaroiden ydin on nestemäistä öljyä ja niiden pinta kiinteää voirasvaa, joka vahvistaa pisaroita. Lämmetessä pisaroiden rasva sulaa kokonaan, jolloin ne yhdistyvät rasvakasaumaksi eli voiksi.
Meillä tytöt eivät saaneet kiroilla tai puhua muuta kuin kirjakieltä. Jos puhui, vei jompikumpi välittömästi vessaan suun pesulle.
Kuka täälläkin ihmisten rahoista ja elämäntilanteista tietää.
Jotkut voi asua omakotitalossa ja sillon joutuvat maksaman jokaisen desin käyttämäänsä vettä aivan eri hinnoittelulla, kun joku kerrostaloperheessä asuva kymmenen kertaa viikossa suihkuttelija.
Ja tuo joku saattaa arvostaa silti omassa talossa asumista niin paljon, että hankkii sellaisen, vaikkaa tulot eivät siihen muiltaosin suureellista elämän tyyliä tarjoaisi. Satoja tuhansia lainaa ja valtaosa tuloista lyhennyksiin.
Siinä jää ehkä niille kärsineille lapsille jotain pientä korvausta perinnön muodossa sitten, mitä on elämässä nipistelty.
Ja kumma kyllä täällä näitä ihmetteleviltä löytyy itseltään jotain aivan käsittämättömiä aivoituksia..
Harva kertoi heti lähtökohtaisesti jonkun omassa taloudessa olevan "säännön"
On toki sitten jotain ihan sairaalloista natsismia, jota varten tämä kysely lienee alun perin pistettykin pystyyn.
Jos joku ihmettelee aikuisten oikeasti jonkun letun syöntiä, niin kyllä pitää hyvin olla omassa elämässä jutut kohdallaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Agraarikulttuurin jäänteet ne siellä takana olivat. Tytöistä kasvatettiin emäntiä. Hauskinta on, että kun muutin pois ja läksi opiskelemaan vanhemmillani oli yhtäkkiä varaa ostaa astianpesukone. Tiskaaja lähti. Siivoamisen kanssakin ruvettiin lepsuilemaan. Kuulemma uusi pölynimuri oli niin hyvä ja tehokas, että mitä niitä mattoja kerran viikossa tamppaamaan:))
Monet säännöt olivat siis kurikoulutusta ja vahinkolapsena tarvitsin erityisen kovaa koulutusta.
Niin sama tunne. Meilläkin tytöt eivät saaneet laiskotella, tekemistä löytyi aina. Isällemme oli pettymys, että poikia oil vain yksi, vanhin ja me muut kolme olimme tyttöjä. Meidän velvollisuuksiin kuului myös muun muassa tämän pojan huoneen siivoaminen. Kummallisin sääntö oli, että aina, jos isämme tai veljemme tuli huoneeseen, piti meidän keskeyttää puuhamme, nuosta seisomaan ja niiata sekä pyytää lupaa jatkaa puuhaamme. Isoveljellämme oli 10 vuoden ikäero meihin ja hän käytti surutta hyväkseen määräysvaltaa meihin nuorempiin. Olen mm. kerran putsannut hammasharjallani hänen huoneensa jalkalistoja ja siskoni on kerran joutunut jalkarahiksi. Onneksi muurrosikäisenä pystyi olemaan paljon poissa kotoa. Muutettuani pois kotoa, myös nuoremmat siskot viettivät paljon aikaa luonani.
Teillä siis isoveli luvan kanssa alisti ja nöyryytti siskojaan, ja rikkoi oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen? Taisi kasvaa siitäkin pojasta tosi tervepäinen tapaus. Noitakin juttuja mietin, missä teinitytöt on joutuneet peseytymään ovi auki ja ilman suihkuverhoa. Väkisinkin mieleen tulee miten paljon on lasten hyväksikäyttöä ja pedofiliaa perheissäkin. En tiedä onko tämä ketju enemmän itkettävä vai oksettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kummallinen sääntö liittyen isämme insinööritoimistoon, joka oli kotimme yhteydessä. Oli tilanne mikävain lapset saivat mennä näihin tiloihin vain silmät sidottuna eli ovessa, joka yhdisti kodin ja tämän insinööritoimisto-osan, oli lappu "tästä vain silmät sidottuna" ja sitten vieressä oli kori, jossa oli erilaisia huiveja ja yms., joilla pystyi sitomaan silmänsä. Onneksi niissä tiloissa tarvitsi käydä harvoin. Lähinnä silloin, kun tarvitsi mennä muihin tiloihin, joihin pääsi tämän tilan kautta eikä halunnut kiertää ulkokautta. (Siis saunatiloihin pääsi vain tämän työtilan läpi sisäkautta tai sitten piti kiertää ulkoa puoli taloa ympäri)
Lähinnä tulee mieleen yrityssalaisuudet, joiden ei haluta päätyvän lörpöttelevien lasten silmiin.
Tai se ei ollutkaan insinööritoimisto?
Se oli taatusti sellainen isin ja äitin salainen "suomenmestaruustoimisto"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli paljon, paljon outoja sääntöjä (tuli remmistä ja pahempaakin, jos niitä ei noudattanut).
Jokainen sai syödä viikossa enintään yhden jogurtin ja kaksi hedelmää. Jokainen sai yhden Jaffa-pullon viikossa, yleensä lauantaina. Isällä ei ollut rajoituksia.
Hampaita ei saanut pestä jos isä oli kotona - ei pesty juurikaan hampaita, kun koulussa opetettiin pesemään hampaat aamuin illoin ja isä oli silloin kotona.
Kavereita ei saanut tuoda sisälle asti, pihalle sai tuoda yhden hyvän kaverin.
Radiota ei saanut laittaa päälle kukaan muu kuin isä. TV:n sai laittaa päälle vain silloin jos siitä oli erikseen sovittu (pyydetty lupa tiettyä ohjelmaa varten). Tämä sääntö onneksi raukeni pikkuhiljaa, ensin äiti sai alkaa laittaa telkkarin päälle ja isoveli jo ennen armeijaa.
Kun isä ilmoittaa, että nyt on nukkumaan menoaika, lapset menevät juosten nukkumaan. Intti-ikäinen isoveli sai mennä kävellen, kunhan lähti heti.
Mihinkään ei parane koskea, koska mämmikourat rikkoisivat kuitenkin kaiken, sama onko kyse kamerasta tai betonimyllystä. Ja voi sitä huutoa, kun yhtäkkiä annettiinkin kamera käteen ja käskettiin ottaa kuva, kun erehtyi kysymään miten.
Ei saa hymyillä, koska jokainen lapsi oli tullut äitiinsä ja näytti hymyillessään idiootilta apinalta, normaali-ilmeessä muistutti vain idiottia.
Purukumia piti mässyttää vähintään yli tunti, ettei se mene hukkaan. Emme pitäneet purkasta, mutta isä keräsi purkkakuvia eikä syönyt purkkaa. "Saimme" siis päivittäin vuosien ajan useamman purkan.
Jos kaveri soitti (silloin oli pöytäpuhelimet) ja kysyi vain: Onko xxx kotona, isä vastasi että on ja laittoi puhelimen kiinni. Se pyysi puhelimeen vain silloin kun kaveri älysi toivottaa hyvää päivää, esitellä itsensä ja pyytää tyyliin "voisinko saada jutella xxx:n kanssa".
Keväällä piti pissata pottaan, jotta raparperit saavat lannoitetta (ne oli kieltämättä aina tosi reheviä).
Peseytyä sai vain saunapäivinä, kerran tai kahdesti viikossa.
Hyviä vaatteita ei saanut käyttää, niitä säästettiin. Ne otettiin sitten käyttöön (käyttämättöminä siis) kun alkoivat jäämään pieneksi ja olivat äärimmäisen epämukavia. Kun talvisaappaat kävivät ahtaaksi, piti laittaa ohuempi sukka jne. Ylimääräisiä vaatteita ei ostettu, hyvin riitti, että on esim. yhdet käytössä olevat housut, yksi pitkähihainen pusero ja kaksi t-paitaa jne. Jos haluaa enemmän vaatteita, voi tehdä ne itse. Kangasta, lankoja tms ei kuitenkaan osteta, koska yksikään mämmikourista ei kuitenkaan osaisi tehdä mitään.
Samoja vaatteita piti pitää viikko, koska ei kukaan pese jatkuvasti vaatteita. Pesu vie aikaa ja vaatteet kuluvat.
Pesuvati kuivataan pesun jälkeen.
Puiden kanto ja lumityöt kuuluvat pojille, vedenkannon hoitavat lapset yhdessä. Kitkeminen ja haravointi on tyttöjen työtä. No polttopuiden teko kuului isännän tehtäviin.
Äidin työpäivinä tiskaus (vedenkanto, veden lämmitys, tiskaus,huuhtelu, astioiden kuivaus, vesien poiskanto) oli lasten työtä, äidin vapaapäivinä äidin työtä.
Ja kun kasvettiin, säännöt lisääntyivät:
Terveyssiteitä ei tarvita, koulusta voi ottaa vessapaperia ja tehdä tuppoja.
Seuraava koski vain poikia: Lukioon ei saa mennä, parempi mennä aputyömieheksi raksalle.
Jos isä hermostui ja tappoi perheen lemmikin (tapahtui useamman kerran), joko äiti tai vanhin poika sai siivota jäljet - siksi koska oli kuitenkin jotenkin syypää hermostumiseen.
Isän auto ei yleensä lähtenyt talvipakkasilla käyntiin, joten isompana minun tuli lähteä ajelulle mukaan mieluiten hameeseen pukeutuneena - näin saatiin äkkiä työntäjiä apuun, kun menin vähissä vaatteissa työntämään autoa käyntiin.
Kahvilaankin sitten mentiin tietyllä tyylillä: Minä ensin, yksin istumaan. Isä perässä, kovaan ääneen kailottaen jotain: Saakos tähän neidin pöytään istua, mitäs jos tarjoaisin neidille jotain juotavaa. Ja sitten piti hymyillä ja nyökkäillä ja tietää että muut ihmiset tuijottaa.
Isällähän oli tietysti paljon ns. "vieraita naisia", osa vaan parin yön juttuja, mutta monta vakavampaakin, pitkäkestoista suhdetta. Näille naisille tuli olla iloinen ja kohtelias, jos heitä tapasi (helppoa, ihan mukavia ihmisiä he olivat) mutta ennen kaikkea piti muistaa se oma rooli: yksinhuoltajan tytär. Isä esiintyi kaikille naisilleen usean lapsen yh:na, leskimiehenä. Näitä naisia oli siis meillä kotonakin, kun äiti lähti kyläilemään omalle äidilleen.
Äiti leipoi joka viikko. Pullaan piti olla aitoa voita (kerran äiti oli kokeillut jotain margariinia ja isä näkikin paperin, voi ei). Ennen leipomista äiti siirsi pöydältä sivuun parisataa isän tavaraa (ruuveja, niittejä, nippeleitä, kuoria, lippuja, lappuja) viereiselle pukkisängylle. Leipomisen jälkeen äiti siirsi nupit ja naulat mahdollisimman samalla tavalla takaisin pöydälle, viidentoista vuoden ajan. Kun muutto tuli, isä laittoi kaikki nupit ja niitit kaatopaikkakuormaan.
Rahankäyttö oli myös tarkkaa . Äiti ja isä maksoivat lottokupongit ja jaffakorit puoliksi. Muutoin kumpikin huolehti omista menoistaan. Äiti siis maksoi vuokran, ruoan ja ne meidän vähäiset menot. Isä maksoi lähes täysin omat menonsa, mitä nyt bensarahaa joutui välillä äidiltä pyytämään. Meidän lasten vähäiset säästöt isä käytti joko vanhimman tai vahvimman oikeudella. Motto: Se mikä on minun, on minun, se mikä on teidän, on myös minun.
- Anteeksi romaani, mutta ei ainakaan sanaakaan lätyistä;-)
Tulihan vielä tämäkin mieleeni: Äidin kuului seistä pöydän ja hellan välissä sen aikaa kun isä söi. Kun isä oli syönyt, täytyi äidin kysyä "maistuiko" ja korjata lautanen, sitten äitikin sai käydä syömään. t. 682
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noitakin juttuja mietin, missä teinitytöt on joutuneet peseytymään ovi auki ja ilman suihkuverhoa. Väkisinkin mieleen tulee miten paljon on lasten hyväksikäyttöä ja pedofiliaa perheissäkin.
Ei tuo ovi auki peseytyminen tarkoita hyväksikäyttöä, vaan syy on yleensä se, että halutaan vahtia, etteivät kädet tai suihku viivy liian pitkään alapäässä ja että itseään ei tyydytä. Ainakin meillä syy oli se tuohon sääntöön.
Huh huh, tuo 682 oli ihan kauheaa luettavaa. Tosi kiinnostava ketju, mutta aloittajan ajattelemia "hyviä nauruja" ei ole paljon irronnut, suurimmaksi osaksi nää on suorastaan traagisia kärsimyskertomuksia. Voi tuota kaksinaismoralismin ja mielivaltaisuuden määrää, mitä monissa perheissä harrastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tiedän myös yhden perheen jonka kotiin ei saanut koskaan kutsua kavereita. Tosi surullista. Ei olleet alkkiksia ym enkä tänä päivänäkään tiedä syytä miksi näin oli.[/
Mun lapsuudenkodissa oli just näin. Isä teki kolmivuorotyötä ja yövuoron jälkeen omienkin lasten piti olla hipihiljaa. Kavereita nähtiin ulkona ja nuorisotilassa.
Täydellinen kirjoitti:
Meillä sa kaikki tehdä mitä haluaa, ettei vaan tule traumoja ja naapurit rupea juoruilemaan...
Kun meillä paistetaan lettuja niin osa syödään heti kuormasta, osa laitetaan folion alle, osa laitetaan kaappiin pahan päivän varalle ja osa jaetaan naapureiden lapsille.
Suihkussa ja saunassa saa käydä niin paljon kun haluaa ja ainakin kerran päivässä molemmissa ja toki lasten kaveritkin ovat tervetulleita. Olen ostanut useita palasaippuoita, ettei tarvitse niiden puoleenväliin kuluneiden kanssa säätää ja shampoita ja hoitoaineita on kaikile hiustyypeille ja värjätäkin saa minkä väriseksi vaan. Jos kuuma vesi tuntuu loppuvan kolmesta sähkökäyttöisestä varaajasta, niin lämmitän mikrossa sitten lisää. Vesi saa muutenkin justa ja tipotella hanoista sehän pitää putket kunnossa ja sitähän sataa taivaalta lisää, ekä vesiyhtiö tuosta montaa sataa välistä vedä. Vessan olen suositellut vetämään ennen ja jälkeen ja mielummin välissäkin, että varmasti on vesi raikasta, eikä tule vessaan mitään hajuja. Ja hihkaisu vain minulle jos tuntuu, että jotain meni ohi niin toki pesen heti tilan lattiasta kattoon. Paperia saa ja pitää käyttää runsaasti. Enhän minä turhaan maksa puolet vesilaskustani jätevesimaksua. Ja hyvälatuista viisinkertaista paperiamme saa niin halutessaan viedä mukanaankin vähäosaiset laihat tuhraajat.
Syödä saa ja pitää niin paljon kuin haluaa ja eväät kouluun kaikille lapsille, koska ruoka siellä on niin ala-arvoista, ettei se kelpaa edes pakolaisille. ja koulun jälkeen tietysti mahdollisimman paljon kavereita meille syömään ja viettämään sosiaalista elämää, mielummin kovaäänisesti. Elämän ääniä vaan lisää meidän taloon. Voileipiä nin monella päälisellä kun hyvältä tuntuu ja suu venyy. Dietti viikolla toki sen seitsemää sorttia erilaisia hedelmiä valtavissa laareissa saa naapurin muksutkin syödä ja tai maistaa ja sitten heittää roskiin jos ei ollut mieleinen. Roskis on niin iso, että sinne voi suoraan ikkunasta heittää edellisen päivän syömättä jääneet, vähän maistetut tai muuten vaan syötäväksi kelpaamattomat maistiaiset ja lasten omat kokkaukset. Se kuka ruuassa pihistelee sitä tikulla silmään. Ja leipä miehen tiellä pitää.
Talomme on elämistä varten ja siihen tehty. Kaikki valot ja koneet päälle vuorokauden ajasta riippumatta, siksihän niitä on hankittu. Ostaa nyt satasen valaisin ja käyttää sitä vain silloin kun tarvitsee, liekö maksa itseään ikinä takaisin. Telkkarit ja vehkeet on hankittu joka huoneeseen, että ei mikään juttu tai kanava jää näyttämättä tai käyttämättä - lupamaksuhan menee suoraan palkasta, niin kyllä sille pitää saada katetta kans! Loput laitetaan digipoksiin talteen. Ja jos ei netti ole 24h päällä tableteissa ja puhelimissa, niin harkintaan menee kannattaako niitä datarajoittamattomia neljägee yhteyksiä lukisissa laitteissa pitää, ja jos joku tsätti tai blogi lukematta jää, niin noinkohan sitä tipahtaa armotta johonkin omaa aikaa seuraamattomien luuserien joukkoon. Sitä en toivoisi edes keskiverto duunariperheen toisaikaisille lapsille.
Mutta nyt talvella patterit täysille joka huoneesen, että voi pitää niitä ikkunoita auki ja katsella maisemia ja heipatella ohikulkijoille. Raitista ilmaa ei koskaan voi saada liikaa, mutta kylmää ei nähdä saata.
Pyykinpesukone ja kuivausrumpu tahkoaa meillä yksittäisiä vaatteita aamusta iltaan valmiiksi eri tilanteisiin. Sekin paita mikä on testimielessä tunnin päällä ollut ja sen jälkeen päivän pari lattialla rypyssä virunut on muun nuorison sisustukseen sopivien käytettyjen astioiden ja sipsipussien seasta hyvä pesuun mitä pikimmiten saattaa. Mutta annas olla jos väärään tavaraan kosket tai tekemisilläsi mitenkään kälkikasvusi harkittua sisustusta järkytät, niin siitä lastensuojeluun ilmoitus.
Sanaharkkaan jos joudut, niin aina heti syyllisyytesi myönnä ja pahoittelut ja ehkä jokin rahallinen korvaus asiasta sovi, ettei huonoja muistoja jää, jota omille lapsilleen sitten kostavat ja kierteessä koko sukuhaara.
Jos naapurin nuorisoa kuulolla on ollut, niin heille myös selväksi saattaman, että kyseessä ei ollut ainakaan mikään outo sääntö, minkä perusteella kokonaisuuteen kajosit ja harmoniaa häiritsit.
Norisolle kyytejä ristiin rastiin pitkin kylää pakkasilla, kun ei talvivaatteet ole tarkoitettu kuin laskettelurinteessä chillailuun. Taksi hoitaa sen mitä en itse kerkeä ajaa. Ja autoja meillä tietysti on useita eri tarpeisiin; Pikku bussi, kun puoli treeni joukkuetta pitää ajaa toiselle puolelle suomea, makee sedan kauppareissuille, pakettiauto muutohommiin ja naapureille lainaksi. Pikkusportti tietysti vanhimman tyttären poikakaverille kesäksi.
Kesällä erikokoisia telttoja nurmikolle virumaan syksyn odottelua ja uuden nurmikon istutusta. Eihän sitä koskaan tiedä jos jokin kaunis kesäilta haluaa lapset lukuisine kavereineen meille asettua festareita pitämään. Ja uudet ja raikkaat pitää silloin makuupussien ja alustojen olla, eikä mitään edellisenä kesänä pilkuttuneita tunkkaisia.
Loppukesäisin ja syksyisin on kaikki puutarhamme hedelmäsato tietenkin koko kulmakunnan käytettävissä, mutta jos tulee omenasadosta vähän rupinen niin heti kerään kaikki pois, ja kaupasta ostan kunnon kiiltävät hedelmät, ettei joudu alttiiksi kukaan millekään luonnon homeille ja sairauksille. Hyvää omenaa ei maasta kannata syödä vaan vaikka haravalla parikymmentä omenaa puusta tiputtelemalla löytynee parempikin.
Talvella nätisti lumettunut piha ja siististi rajatut polut möyhitään talkoovoimin nurkasta nurkkaan, ettei vaan näytä siltä, että täällä joku pikkutarkka nihilisti komentoa pitäisi. Kuusen koristeluun jouluna kutsutaan kaikki mukaan ja voi miten mieltäni lämmittääkään aito käsintehty savimöykky joka toisella oksalla ja jos kuusi kaatua meinaa kaikesta siitä kaudeuden paljoudesta, niin näkymättömillä siimolla sitä eri suuntaan tuen.
Joulukinkusta meillä on aina syöty vain parhaat, täysin kaikista epämuodostumista vapaat palat siksi useita kinkkuja meillä. Ja lahjojen määrä on sitä luokkaa, ettei tarvitse naapurin lasten ihmetellä tahi pelätä, että heille jotain meidän tavaroista vaivihkaa taskuun lipsahtaessa, se meille puutosta tai pahaamieltä aiheuttaisi.
Viekää toki ja lisää hakekaa. Meillä ei ole koskaan mitkään ovet lukittuna, ellei sitä erityisesti joku puolituntia vessassa tai kylppärissä aikaa viettäessään itselle oikeudekseen suo. Siksi useita erilaisia tiloja mainioon, yltäkylläiseen ja kodikkaaseen taloomme on järjestetty.
Meille saa kuka vaan tulla milloin vain ja ristus minut ryövätköön jos ei kotoisaksi oloaan tunne ja siitä joutuu jossain itseänsä avaamaan...
Meillä ei kummallisia sääntöjä tunneta.
Edes yksi on tunnistanut itsensä tästä ketjusta. Mä mietinkin, että kumma, kun ei kenenkään omatunto kolkuta. Kyllä nimittäin pitäis ja kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli niin, että tytöt eivät saaneet käyttää housuja ilman hyvää syytä. Niitä ei ollutkaan kuin parit, mutta nekin harvat olivat lukkojen takana ja isältä piti pyytää perustellen, miksi pitäisi saada laittaa housut jalkaan. Yleensä pakkanen tai jokin erittäin likainen suoritus, kuten kitkeminen olivat riittäviä syitä. Ainoat housut, joita sai omassa kaapissa pitää olivat alushousut ja sukkahousut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli niin, että tytöt eivät saaneet käyttää housuja ilman hyvää syytä. Niitä ei ollutkaan kuin parit, mutta nekin harvat olivat lukkojen takana ja isältä piti pyytää perustellen, miksi pitäisi saada laittaa housut jalkaan. Yleensä pakkanen tai jokin erittäin likainen suoritus, kuten kitkeminen olivat riittäviä syitä. Ainoat housut, joita sai omassa kaapissa pitää olivat alushousut ja sukkahousut.
Teillä ei sitten varmaan ollut edes kurahousuja, vaan joku kurahame! :)
Tunnen näiden lukemisen jälkeen olevani kuin pumpulissa kasvatettu. En osannut ajatellakaan, että niin monissa perheissä on ja on ollut tällaista julmaa touhua ja silkkaa tahallista kärsimyksenaiheuttamista etenkin lapsille ja vaimolle. Järkyttävää. Sitten ihmetellään miten nykyaikanakin sukupolvet voivat miten voivat, kun edelliset polvet kantavat tällaista kärsimyksen taakkaa niskoillaan yrittäen kasvattaa uutta polvea..
Viitosluokalla ollessani jouduttiin homekoulusta evakkoon toiselle koululle, jonne oli meidän luota 4,8km matkaa (taksikyydityksen raja 5km) ja poljin sitten tietenkin sinne säässä kuin säässä, kun meillä ei vanhemmat päässeet kuljettamaan eikä kovin helpolla kyllä kyytiä olisi muutenkaan saanut muuta kuin pakkasessa tai muissa haastavissa olosuhteissa. Mutta kuljin sinne kaverini kanssa, joka asui n. 2 km päässä meiltä.
On vähän jäänyt traumat tuosta perheestä, kun kerrankin oli -32 astetta pakkasta ja minä poljin sinne kaverille ja sitten kaverin isä ilmoittaa, että hän vie tyttönsä kouluun autolla, mutta sinä saat polkea! Muistan, kun jäin ihan hoomoilasena katsomaan niiden perään ja lähdin sitten polkemaan aika suuressa vitutuksessa sinne kouluun (ja taisin myöhästyäkin sitten lopulta, kun pyörä liikkui niin kankeasti). Ja kerran kaaduin pahasti juuri heidän talon kohdallaan suoraan vesilätäkköön ja olin ihan jäässä, niin tämä isä sanoo taas että "Joo minullapas onkin aikaa kuskata, vienpäs tyttöni kouluun" ja sinne ne meni perävalot vilkkuen ja minä jäin polkemaan sitten litimärkänä perässä. Pikkuisen oli äitini ja isäni vihaisia, kun kerroin näistä :D Taisivat soitella sinne kaverin isälle, joka vastasi, että "Minulle ei kuulu teidän lapsen kuskaaminen". Jooooo, eihän se oikeasti kuulukaan, mutta se että kun hän kerta jo menee sinne ja minä seison heidän pihassa, niin saattaisi olla kohteliasta ottaa kyytiin ja auttaa sen pari kertaa vuodessa. Että ihan kohteliaisuussyistä olisi ollut jo ihan jees :D Minun vanhemmat siis kuskasivat minua ja kaveriani sitten iltaisin paikkaan jos toiseen, eli ei pitäisi olla siitäkään ollut kiinni.
Ei sekään ole terveelistä, jos paperiin ei tule yhtään mitään. Mene nyt vaikka syömään sitä välimerta jonnekkin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Pitäkää lettulautanen lämpimässä uunissa alumii ifolio päällä niin pysyvät lämpiminä paiston ajan.
Miksi, kun ne voi syödä heti.
Koska meillä on tapana istua koko perheen samaan aikaan syömään lettuja eikä niin, että ensin syö esikoinen ja menee sitten tekemään omiaan, sitten kuopus ja palaa jatkamaan leikkejään, sen jälkeen lettuja syö harrastukseensa kiirehtivä isä ja viimeisenä keskimmäinen lapsista, joka on saanut odotella aikansa, että hänellekin riittää. Tietty jos letuilla on tarkoitus vain täyttää joku tietty kaloritarve ja ne voi syödä pikaruokana, niin miksipä ei jokainen söisi yksinään.
Okei, no meillä ei oikeastaan lettuja edes aikuiset syö kuin erikoistilanteissa. Se ei ole meillä ikinä ollut sellainen tilanne, että kaikki istuvat lautasliinat sylissä odottamassa, että lettulautanen tulee pöytään. Letut on meillä olleet just sellainen herkutteluhetki, että paistetaan muurikassa saunaillan aikana lettuja ja aina valmistuttua joku syö sen letun heti pannutuoreena.
Tietenkin sellaisessa tilanteessa, etä letut olivat vaikka aterian jälkiruoka tai kahvipöytätarjoilu, olisi tilanne eri. Mutta itsestänikin letut ovat kyllä parhaimmillaan just pannusta kuin veltostuneina pinossa jonkin folion alla. Jos ne ovat meillä jälkiruoka, niin joku paistaa niitä lettuja syöjien mukaan, mikä tietty on tylsää sen paistajan kannalta.
Niin meilläkin, lettuja ei joka viikko syödä. Juuri siksi ne eivät ole mikään pikaruoka, jonka jokainen voi käydä nappaamassa ja mennä syömään omaan loukkoonsa. Enkä ole ikinä ollut saunaillassa, jossa aterioidaan vuorotellen. Meilläpäin aikuiset malttavat odottaa sitä, että pino lettuja saadaan paistettua.
Jos lettusi veltostuu 10 minuutissa, on paistotaidoissasi jotain vikaa.
Lopettaisitte nyt jo! Menee hyvä ketju pilalle. Ja ne on lättyjä eikä lettuja. ;)
Etelä-amerikkalaisiin viineihin liittyy myös monesti riistotyö. Töitä paiskitaan huonoissa oloissa ja pitkiä päiviä ilman kunnollista palkkaa. Tästä on ollut julkisuudessa puhetta. Voi siis olla myös eettinen valinta, toki en voi tietää tuttavapariskunnan syitä.