Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisuus jää elämättä lasten myötä?
29.12.2015 |
Toisessa ketjussa pohdittiin, miten nuoruus voi jäädä elämättä lasten saamisen myötä. Tämähän on tuttua tematiikaa kaikille, jotka vähääkään ympäristöään seuraavat. Mutta jostakin syystä paljon vähemmän puhutaan siitä, miten aikuisuus jää elämättä lasten saamisen myötä.
Tämä on minusta outoa, koska lasten hankinta rajoittaa kuitenkin aikuisikää paljon enemmän kuin se rajoittaa nuoruutta. Nuorena ei ole rahaa, arki on säänneltyä ja vaikutusmahdollisuudet omaan elämään ovat verraten vähäiset. Lasten hankinta ei tuota muuksi muuta. Aikuisena on rahaa, itsevarmuutta, suunnitelmallisuutta, tietoa ja erilaisia kykyjä tehdä, mitä nyt sitten haluaakin,ja jättää tekemättä se, mikä ei kiinnosta. Tämän vapauden lasten hankinta rikkoo. Jos mietin vaikka omaa elämääni, juuri mikään siinä ei jäisi ennalleen, jos päättäisin ryhtyä vanhemmaksi.
En nyt ota kantaa siihen, kannattaako lasten hankinta vai ei. Mutta kysyn: Miksi lasten hankkimista nuorena paheksutaan, vaikka sen vaikutus aikuisen elämään on paljon suurempi?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä ja parisuhde on ihanaa. Voimme koska tahansa lähteä pikamatkalle ulkomaille. Rakastella koska haluamme ja kuinka paljon haluamme. Maata koko päivä vaikka peiton alla ja tilata noutoruokaa ja katsoa leffoja. Rahaa riittää ja elämään saa sillä kokemuksia ja elämyksiä.
Parisuhdekin pysyy hyvänä, kun voi omistautua toiselle, eikä tarvitse antaa tilaa ja jäädä syrjään lasten takia. Toki tärkeää on sekin, että alapää pysyy nättinä ;)
No veikkaisin että teidän elämäntilanteenne ei paljon muuttuisi vaikka lapsia tulisikin. Palkkaisitte vaan lastenhoitajaparven, joka ottaisi lapset hoitoonsa sillä sekunnilla kun haluatte naida miehenne kanssa, matkustaisi teidän mukana lomille jne.
Kahden keskituloisen palkalla elää (ainakin pk-seudun ulkopuolella) hyvin toimeentulevaa elämää. Sillä ei kuitenkaan todellakaan palkata "lastenhoitajaparvea", saatika matkustella ylimääräisen palveluskunnan kera.
Keskituloisten ihmisten elämä muuttuu lasten myötä varmasti eniten - pienituloiset elävät kuitenkin tukien varassa oli lapsia tai ei, ja rikkailla on rahaa mihin tahansa. Keskituloisilla lapsettomilla sen sijaan voi olla kovinkin hyvä elintaso, jonka lapsi tai pari syöksevät pienituloisen, tuilla elävän kanssa samalle tasolle kun kaiken joutuu maksamaan itse, hoitomaksut on tapissa ja vähintään vuodeksi tai pariksi tulot tippuvat huomattavasti.
Niin eli käytte töissä? No mitenkäs me sitten onnistuu rakastelut ja matkustelut milloin vain haluaa tai koko päivän peiton alla makoilu?
Täällä on enemmän kuin yksi ihminen keskustelemassa. En ole eka kommentoija, haloo. Mistä näitä ihmisiä oikein riittää, jotka ei ymmärrä, että muutkin kuin alkuperäinen kirjoittaja voi kommentoida?!
Sitäpaitsi keskituloisuus ei edellytä töissäkäyntiä. Myös esim. pääomatuloilla elävä voi olla keskituloinen.
:D No miksi sitten vastaat ja kommentoit kuin olisit ensimmäinen kommentoija, etkä mainitse ettet ole? Osoitin kysymykseni ja kommenttini nimenomaan hänelle (koska vastasin nimenomaan hänen viestiinsä enkä kirjoittanut uutta viestiä), en avoimesti kaikille palstailijoille. Mistä teitä taukkeja riittää, jotka työnnätte nokkanne joka asiaan? ;)
Meinaatko tosissasi, että täällä jokaisen pitäisi kommentoida "en ole eka kirjoittaja, mutta..." :D??? Et ole tainnut käyttää keskustelupalstoja kovinkaan paljoa?
Kommenttini keskituloisista ei sitäpaitsi mitenkään väitä liittyvänsä vain ekan kommentoijan juttuun, vaan on ihan yleispätevä muistutus siitä, kuinka rahaa voi olla lapsettomana reilusti, mutta se ei tarkoita, että olisi varaa 24/7 nannyyn.
Voi sinua :) Mikäli vastaat johonkin olemassa olevaan viestiketjuun, on sekaannusten välttämiseksi hyvä tehdä selväksi ettet ole aikaisempi kirjoittaja. Muuten voi avata ihan oman viestiketjun kirjoittamalla aiheesta uuden kommentin. Ja luopa se viestini uudelleen: en puhunut sanallakaan mistään keskituloisista tai yleisesti kenestäkään, vaan ihan juuri sen aikaisemman kommentoijan elämäntilanteesta. Tämän voit päätellä vaikka käyttämistäni persoonamuodoista "teidän elämäntilanteenne" jne. Hämmentävän samanalainen kirjoitustyyli muuten sinulla ja sillä aikaisemmalla, jos ette kerran ole sama henkilö ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mira Tiirikainen on sellainen prototyyppi vela-naisesta
Vierailija kirjoitti:
mira Tiirikainen on sellainen prototyyppi vela-naisesta
No siinä on ainakin paneuduttu ja antauduttu elämän intohimoille!73
Vierailija kirjoitti:
Tämän on jo moni kirjoittanut aiemminkin, mutta miten elämä lasten kanssa ei ole elämistä?
Olen muutaman vuoden palstailun myötä oppinut sen palstaveloilta
-et voi lähteä kuukausien reppureissuille. He tekevät sitä jatkuvasti
-et voi istua parvekkeella nauttien sangriaa auringonlaskussa
-et voi riehakkaasti harrastaa seksiä takkatulen ääressä karhuntaljalla. Tätäkin he palstan mukaan tekevät jatkuvasti
Tässä on muutama syy, mitkä tulevat usein esiin aihe vapaalla
Vierailija kirjoitti:
mira Tiirikainen on sellainen prototyyppi vela-naisesta
Ulkoisesti näyttää ainakin viiden lapsen wt-yh siiderivalaalta (eli normimamma). Minun mielessäni velat ovat kuivan kesän oravia, jotka ovat unohtaneet ruokakätkön paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.
Ja jos joku väittää, ettei lasten hankkiminen rajoita elämää niin hän valehtelee, ei tiedä mistä puhuu tai elää aika tylsää elämää.
Lapsista ei ns pääse koskaan eroon. Se huoli ja murhe, mikä voi olla aikuisista lapsista... Myös ilo toki. Ne asiat jatkuvat niin kauan kuin elämä jatkuu.
Ja entäpä jos saat vammaisen lapsen...?
Kyllä vanhemmuus on elinikäinen asia, jota ei niin vain katkaistakaan. Joskus voi tosiaan jopa elinkautiselta tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä se dinkeminen on?
Dinkut. Double incomes, no kids. Eli hyvätuloiset pariskunnat ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se + 30-vuotias jää paitsi? Nuorena kaverit opiskelevat ja bilettävät, matkustelevat ja elävät sellaista huoletonta nuoruutta. 30-vuotiaana elämä on monilla jo huomattavasti vakiintuneempaa. Ja jos on elänyt sitä villiä elämää 20-30-vuotiaana, niin harvemmin sitä enää kaipaa samanlaista menoa vanhempana.
Kaikki menee hyvin jos kypsällä iällä lapsen hankkinut ei sairastu. Meillä kävi niin. Äiti joka sai ekan ja ainoan lapsensa 37 vuotiaana ollut jatkuvasti sairas. Minä, isä, siis joudun tekemään kaikki huusholllihommat. Eikä siinä vielä kaikki. Me ei voida lähteä lomailemaan minnekään kauas, uran luominen jäi stressin vuoksi tekemättä. Lisäksi lapsen koulunkäynti takkuilee. Tuntuu myös hölmöltä istua koulun vanhempainilloissa 10 vuotta nuorempien äitien ja isien kanssa. Sanoisin että jos lapsia ei ole ehditty hankkia ennenkuin on 35 niin parempi olla hankkimatta.
Onpa kapea näkemys. Kaikenikäiset ihmiset voivat sairastua eikä se liity yleensä lasten tekemiseen mitenkään.
Tottakai liittyy, monestikin. Moni sairaus aiheutuu tai laukeaa raskaudesta ja synnytyksestä, mm. MS-tauti. Puhumattakaan laskeumista, repeämisistä, diabeteksestä, mielenterveysongelmista jne. Myös pahimmillaan vuosikausien huonot yöunet altistavat mitä moninaisemmille sairauksille.
Lapsettomuudessa ainoa terveysriski on hieman kasvanut rintasyöpäalttius, joka sekin saattaa osaltaan johtua pidempiaikaisesta hormoniehkäisyn käytöstä, ja on siten suht helposti pienennettävissä välttämällä hormoneja.
MS ei todellakaan ole seurausta lasten saamisesta, ei myöskään diabetes eivätkä mielenterveysongelmat. Laskeumia voi tulla myös lapsettomille. Synnytysrepeymät, joista tulee pysyvästi toimintarajoitteiseksi, taitavat olla yleisyydeltään korkeintaan promilleja synnyttäjistä. Itse en kohdannut ainuttakaan tällaista asiakasta. Vaikeat repeämät ovat harvinaisia ja nämäkin yleensä saadaan korjattua. t: neuvolan hoitaja
Ajattelen sen niin, että olisin onnellisempi aikuisena lapsettomana. Toisaalta olen kuitenkin varma, että kun vanhana muistelen elettyä elämää, onnellisempia ja täydellisempiä hetkiä ovat silloin mielestäni olleet ne kun oma pieni lapsi on käpertynyt viereeni ja nostanut käden poskelleni.
En enää tekisi lapsia, koska lapsista on niin paljon huolta ja murhetta. Sydän on koko ajan syrjällään ja tiedän myös, etten ole kovin hyvä ollut äitinä. Kai tämä on sitä aikuisuutta, huolta ja murhetta, työtä ja perhe-elämää. Jos ei olisi lapsia, aikuisuudestani olisi tullut aivan toisenlainen, huolettomampi ja vapaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisuus on kehitystarina, johon kuuluu lastensaantikin:) Se on sitten ihmisestä kiinni, että minkä ikäisenä on tarpeeksi kypsä aloittelevaksi vanhemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen on sitten kun ottaa itse vastuun omasta elämästä ja onnellisuudesta. Ei siihen elämättömään elämään lapsia tarvita, ihan hyvin voi piilotella vaikka puolison, vanhempiensa, sairauden tai vaikkapa työnsä selän takana. Ja huom, kaikki eivät tule onnelliseksi matkustelusta tai baarielämästä, tällaisten puuttuminen elämästä ei tee elämästä "elämätöntä". Elämästä tulee elämätöntä kun ei ole siinä henkisesti läsnä. Eli vaan odottaa vapaamatkustajana että jokin ulkopuolelta tulee ja tekee susta onnellisen. Sitku. Ei se niin mene. Ja lapsienkin kanssa voi elää ihan täyttä elämää. Se että on vastuussa jostakin muusta kuin itsestä, ei poista sitä seikkaa, että ensimmäiseksi on vastuussa itsestään. Oikeastaan päinvastoin.
Asia on todellakin juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän on jo moni kirjoittanut aiemminkin, mutta miten elämä lasten kanssa ei ole elämistä?
Niin juuri, lasten kanssa eläminen on täyttä elämää. Itse lasten myötä olen paljon järjestelmällisempi, mitä olin ennen lapsia. Sitä teki tosiaan mitä mieleen juolahti ja töiden jälkeen monesti vain tappoi aikaa kavereiden kanssa tai kävi leffoissa jne. Matkustelu ja spontaanit reissut Berliiniin yms. Nyt pienten lasten äitinä en kaipaa mitään noista. Toki matkustelemme lasten kanssa ja menemme miehen kanssa välillä kahdestaan syömään ja elokuviin. Elämä on tällä hetkellä oikein täyteläistä. Kiitos oman perheen, johon lapset kuuluvat.
Tunnen paljon eri ikäisiä lapsettomia ja kyllä he eivät ole edes aikuisiksi kasvaneet, vaikka aikaa olisi ollut. Kyllä lapset tekevät ihmisestä aikuisen, ja sitä aikuisuutta saa sitten elää, jos osaa.
Mitä nuorempana lapset hankkii sitä pitempään saa elää aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon eri ikäisiä lapsettomia ja kyllä he eivät ole edes aikuisiksi kasvaneet, vaikka aikaa olisi ollut. Kyllä lapset tekevät ihmisestä aikuisen, ja sitä aikuisuutta saa sitten elää, jos osaa.
Mitä nuorempana lapset hankkii sitä pitempään saa elää aikuisena.
Minä taas tunnen paljon eri ikäisiä ihmisiä enkä ole huomannut minkäänlaista korrelaatiota lasten saamisen ja aikuistumisen välillä.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Ja minusta tuntuu kuin elämäni jäisi elämättä kun juutuin lukemaan tällaista hieman tyhjänpäiväistä ketjua. Nyt ylös ja lenkille, eläkää te muutkin päivä täydesti!