Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisuus jää elämättä lasten myötä?
29.12.2015 |
Toisessa ketjussa pohdittiin, miten nuoruus voi jäädä elämättä lasten saamisen myötä. Tämähän on tuttua tematiikaa kaikille, jotka vähääkään ympäristöään seuraavat. Mutta jostakin syystä paljon vähemmän puhutaan siitä, miten aikuisuus jää elämättä lasten saamisen myötä.
Tämä on minusta outoa, koska lasten hankinta rajoittaa kuitenkin aikuisikää paljon enemmän kuin se rajoittaa nuoruutta. Nuorena ei ole rahaa, arki on säänneltyä ja vaikutusmahdollisuudet omaan elämään ovat verraten vähäiset. Lasten hankinta ei tuota muuksi muuta. Aikuisena on rahaa, itsevarmuutta, suunnitelmallisuutta, tietoa ja erilaisia kykyjä tehdä, mitä nyt sitten haluaakin,ja jättää tekemättä se, mikä ei kiinnosta. Tämän vapauden lasten hankinta rikkoo. Jos mietin vaikka omaa elämääni, juuri mikään siinä ei jäisi ennalleen, jos päättäisin ryhtyä vanhemmaksi.
En nyt ota kantaa siihen, kannattaako lasten hankinta vai ei. Mutta kysyn: Miksi lasten hankkimista nuorena paheksutaan, vaikka sen vaikutus aikuisen elämään on paljon suurempi?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Aina löytyy joku, joka paheksuu sitä tai tätä valintaa.
Toki. En nyt kuitenkaan puhu varsinaisesti paheksunnasta. Monet sellaisetkin, jotka eivät paheksu lasten hankkimista nuorena, voivat kuitenkin ajatella, että nuorena lapset hankkinut jää helposti jostakin paitsi. Miksi ei ajatella, että 30-vuotiaana lapsia hankkinut jää vähintään yhtälailla paitsi? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ehkäisyn aikana pitää hankkia joitain pikkusia ihmisiä pummamaan 18 vuotta tai enemmänkin. eikö samantien voisi ottaa jonkun spurgun tai kerjäläisen nurkkiinsa?
Niin. Hyvä mietintä. Itse olen itse olen 26v ja sain kesällä neljännen ja "viimeisimpäni" lapsen.
Olen 36v kun esikoinen tulee täysi-ikäiseksi, 38v kun toinen tulee...
Monet naiset ovat 38v iässä vasta tekemässä lapsia, tai sitten heillä on se raskain vaihe menossa kun lapset on 0-6 vuotiaita. En halua edes ajatella sen enempää mitä se olisi sen ikäisenä...
Olen hommani hoitanut niin että olen nuori vielä kun lapset ovat jo sen verran isoja etteivät estä minun menoja ollenkaan :) Se lohduttaa minua raskailla hetkillä.
No mitä sun mielestä kuuluu tuohon aikuisuuteen, joka sitten jää lasten takia elämättä? Nuoruuden elämättä jäämisen ymmärrä sikäli, että nuoruuteen liitetään perinteisesti kaikenlaisia asioita, joita "kuuluu tehdä": etsiä itseään, kokeilla, rikkoa vähän rajojakin, bilettää kavereiden kanssa, nauttia vapaudesta ja opiskeluista, solukämppäelämästä, käydä festareilla jne. tämän tyylisiä asioita. Mutta aikuisuus nyt on aika pitkälti työnteon ja "vastuiden" sanelema elämänvaihe, ei siinä paljon hirveästi spontaaneja päätöksiä tehdä. Esim. töihin on mentävä, asuntolaina maksettava, lomalle pääsee kun on lomaa jne. kaikki ihan riippumatta siitä onko lapsia vai ei.
Minä nimenomaan huomasin, että lasten kanssa en kasvanut aikuiseksi. Jäi aikuisuus välistä. Nyt sitten kun lapset on exällä niin tässä on urakalla kasvettu naiseksi eikä piilouduttu äitiyteen joka on minusta lähinnä lapsellisuuden kehittyneempi muoto. Vasta kun on YKSIN voi kasvaa aikuiseksi. Niin kauan kun sinun päätehtäväsi on vastata muiden tarpeisiin ja olla jokin toiveautomaatti niin sinä et kuule itseäsi ja silloin et kasvakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät ajattele, että jotain jää tekemättä. Voisiko joku alkuun luetella asioita mikä aikuiselta jää tekemättä lapsen myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te haluatte tehdä, mitä ei voi lapsen saannin jälkeen tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina löytyy joku, joka paheksuu sitä tai tätä valintaa.
Toki. En nyt kuitenkaan puhu varsinaisesti paheksunnasta. Monet sellaisetkin, jotka eivät paheksu lasten hankkimista nuorena, voivat kuitenkin ajatella, että nuorena lapset hankkinut jää helposti jostakin paitsi. Miksi ei ajatella, että 30-vuotiaana lapsia hankkinut jää vähintään yhtälailla paitsi? -ap
Mistä se + 30-vuotias jää paitsi? Nuorena kaverit opiskelevat ja bilettävät, matkustelevat ja elävät sellaista huoletonta nuoruutta. 30-vuotiaana elämä on monilla jo huomattavasti vakiintuneempaa. Ja jos on elänyt sitä villiä elämää 20-30-vuotiaana, niin harvemmin sitä enää kaipaa samanlaista menoa vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän yskän yksinhuoltajan kohdalla, mutten niinkään silloin kun on kaksi aikuista.
Onneks mä hommasin alle 30v.mukelot viimeistään 40v. jos henki pihisee, voi alottaa oman elämän, nyt ei tulis kuuloonkaan esim.uusi parisuhde ja työntekokin tuo omat haasteensa, kun yh.olen, esim.vuorotyö ei toimis olleskaan, kyllä tämä semmonen elinkautinen on, mutta en kadu, mikä m tehty, ni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nimenomaan huomasin, että lasten kanssa en kasvanut aikuiseksi. Jäi aikuisuus välistä. Nyt sitten kun lapset on exällä niin tässä on urakalla kasvettu naiseksi eikä piilouduttu äitiyteen joka on minusta lähinnä lapsellisuuden kehittyneempi muoto. Vasta kun on YKSIN voi kasvaa aikuiseksi. Niin kauan kun sinun päätehtäväsi on vastata muiden tarpeisiin ja olla jokin toiveautomaatti niin sinä et kuule itseäsi ja silloin et kasvakaan.
No tuo "aikuiseksi kasvaminen" kuuluu mielestäni siihen nuoruuteen, nuoreen aikuisuuteen. Silloin opitaan tuntemaan itsensä ja saadaan vähän sitä järkeä päähän ja perspektiiviä elämään. Nuoruus päättyy, kun ollaan tultu aikuisiksi. Että tuon perusteella sanoisin, että sulta on jäänyt se nuoruus elämättä.
Esikoinen syntyi kun olimme 39 v. Ehdittiin elää ihanaa nuoruutta ja sen jälkeen monta vuotta "dinkeinä". Oli aikaa, rahaa, ystäviä ja harrastuksia, kunnes sekin elämä alkoi tuntua tylsältä ja kaipasimme lapsiperheen arkea ja rutiineja. Tämä oli meille paras mahdollinen valinta. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ajatus aikuisuudesta huolien, velvollisuuksien ja vastuiden leimaamana elämänvaiheena taitaa olla lisääntyjien harha. Minun (lapsettomassa) aikuisen elämässäni velvollisuuksilla on hyvin pieni osa. Aikuisuuteen kuuluu oleellisena osana syventyminen omiin kiinnostuksenkohteisiin, oppiminen ja itsen kehittäminen, omistautuminen omille intohimoille, aktiivinen kansalaisuus ja aktivismi, ystävyyssuhteiden ja parisuhteen vaaliminen, opiskelujen myötä saavutetusta taloudellisesta asemasta nautiskelu, huolettomuus ja monet muut asiat, jotka muuttuvat joko mahdottomaksi tai hyvin hankaliksi, kun hankkii lapsia. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun on YKSIN voi kasvaa aikuiseksi.
Aikuinen on sitten kun elämänkatsomus ei ole yhtä mustavalkoinen kuin sinulla. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nimenomaan huomasin, että lasten kanssa en kasvanut aikuiseksi. Jäi aikuisuus välistä. Nyt sitten kun lapset on exällä niin tässä on urakalla kasvettu naiseksi eikä piilouduttu äitiyteen joka on minusta lähinnä lapsellisuuden kehittyneempi muoto. Vasta kun on YKSIN voi kasvaa aikuiseksi. Niin kauan kun sinun päätehtäväsi on vastata muiden tarpeisiin ja olla jokin toiveautomaatti niin sinä et kuule itseäsi ja silloin et kasvakaan.
No tuo "aikuiseksi kasvaminen" kuuluu mielestäni siihen nuoruuteen, nuoreen aikuisuuteen. Silloin opitaan tuntemaan itsensä ja saadaan vähän sitä järkeä päähän ja perspektiiviä elämään. Nuoruus päättyy, kun ollaan tultu aikuisiksi. Että tuon perusteella sanoisin, että sulta on jäänyt se nuoruus elämättä.
Se on kyllä totta. Minä käytin nuoruuteni kirjastossa lukien sosiaalipolitiikkaa ja filosofiaa, välillä otin vapaapäivän koulusta, että sain rauhassa lukea lehteni puistokahvilassa aamulla ja juoda latteni ilman vanhempieni puuduttavaa riitelyä. Ihmissuhteita ja ystäviä minulla ei ollut. Siinä oli minun hurja nuoruus. Sitten hankin miehen jonka kanssa ajattelin syntyvän kauniita lapsia ja tein ne. Sitten heräsin 32 vuotiaana ja tajusin vihaavani elämääni ja äitiyttä ja tukehtuvani sen alle ja lähdin. Sitten minusta alkoi kasvaa aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun on YKSIN voi kasvaa aikuiseksi.
Aikuinen on sitten kun elämänkatsomus ei ole yhtä mustavalkoinen kuin sinulla. :)
et vain tajua mitä tarkoitan yksinäisyydellä :)
Vierailija kirjoitti:
Tuo ajatus aikuisuudesta huolien, velvollisuuksien ja vastuiden leimaamana elämänvaiheena taitaa olla lisääntyjien harha. Minun (lapsettomassa) aikuisen elämässäni velvollisuuksilla on hyvin pieni osa. Aikuisuuteen kuuluu oleellisena osana syventyminen omiin kiinnostuksenkohteisiin, oppiminen ja itsen kehittäminen, omistautuminen omille intohimoille, aktiivinen kansalaisuus ja aktivismi, ystävyyssuhteiden ja parisuhteen vaaliminen, opiskelujen myötä saavutetusta taloudellisesta asemasta nautiskelu, huolettomuus ja monet muut asiat, jotka muuttuvat joko mahdottomaksi tai hyvin hankaliksi, kun hankkii lapsia. -ap
En kyllä tavoita ajatustasi. Velvollisuuksia on enemmän tai vähemmän, mutta fakta on se, että aikuisuudessa valtaosalla noin 24 % viikosta menee töissä, noin toiset mokomat nukkuessa ja se loppu jää sitten muille asioille. Jollainhan sitä on elettävä ja mahdollistettava se huvittelu, joten töitä on tehtävä. Mutta en tajua, miten lapset tekisivät omasta harrastamisesta tai ystävien tapaamisesta mahdotonta. Joskus joutuu joustamaan asioista, mutta se on ihan valintakysymys mihin haluaa kulloinkin keskittyä. Itse harrastan edelleen kilpatasolla nuorena aloittamaani lajia, vaikka n. 5 vuoden ajan harjoittelin vähemmän lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ajatus aikuisuudesta huolien, velvollisuuksien ja vastuiden leimaamana elämänvaiheena taitaa olla lisääntyjien harha. Minun (lapsettomassa) aikuisen elämässäni velvollisuuksilla on hyvin pieni osa. Aikuisuuteen kuuluu oleellisena osana syventyminen omiin kiinnostuksenkohteisiin, oppiminen ja itsen kehittäminen, omistautuminen omille intohimoille, aktiivinen kansalaisuus ja aktivismi, ystävyyssuhteiden ja parisuhteen vaaliminen, opiskelujen myötä saavutetusta taloudellisesta asemasta nautiskelu, huolettomuus ja monet muut asiat, jotka muuttuvat joko mahdottomaksi tai hyvin hankaliksi, kun hankkii lapsia. -ap
Juuri noin pitää elää ja tuo on aikuisuutta :)
Alue: Aihe vapaa
Aina löytyy joku, joka paheksuu sitä tai tätä valintaa.