Lue keskustelun säännöt.
Onko uuden puolison kestettävä ja jakseta va lapsia
27.12.2015 |
Joiden oikea vanhempi ei ole? Vai saako sanoa ettei jaksa tai pidä heistä?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo, mä en ikinä ole mainostanut itseäni minään pakettina. Mun miesystäväni on halunnut _minut_, naisen. Sellaisen hän on saanut. Miksi mä olisin joku erottamaton paketti lasteni kanssa? Hän ei halua lapsiperhe-elämää, eikä sellaista ole mun kanssa tarjolla.
Eikä tarvi käsittää väärin, mies pitää mun lapsista ja tulevat tosi hienosti juttuun. Mutta se riittää kaikille, että äidin miesystävä käy joskus saunomassa, joskus syömässä tai istumassa iltaa. Vahtii välillä nuorinta mun jumpan aikana ja sekin menee aina hienosti.
Mutta kuitenkaan en haluaisi miestä sotkenaan arkikuvioita, haluan olla lasteni kanssa äiti, huomioida heitä. Muutenkin saan olla heidän kanssaan vain puolet ajasta, joten silloin en kyllä halua enää jakaa itseäni ja huomiotani yhtään.
T.22
Ei sun sitä mainostaa tarvi. Sun kans seurusteluun kuuluu sen hyväksyminen että elämääsi kuuluu myös lapsi, sitä sillä tarkoitetaan. Miehen ei tarvi uudeksi isäksi alkaa, mutta sinä et voi elää kuin lapseton, se nyt on vaan niin.
Miksi en voi elää lapsivapaallani, kuten lapseton? Mulla on kolme lasta, mutta ei mies heidän kanssaan seurustele.
T.22
Kyllä se lapsi vaikuttaa sun elämään koko ajan. Et voi lähtä ex-tempore kuukaudeksi Thaikkuihin tai muuttaa työn perässä Englantiin, et voi tuhlata kaikkia rahojasi baari-iltaan ja päättää yksinäsi ensi vuoden juhlapäivien kuvioista. Sä et oo lapseton. Koita nyt vaan itsekkin hyväksyä se. :D
Se, etten voi lähteä ex-tempore thaikkuihin tai muuttaa työn perässä Englantiin johtuu itse asiassa enemmän mun luonteesta ja elämäntyylistä, kuin lapsista. Jos miesystäväni olisi halunnut tuon tyylisen naisen, niin vikaan meni. Multa ei tuollainen olisi onnistunut ikinä, ei lasten kanssa eikä ilman. Mä en ole lapseton, mutta mun ja mieheni parisuhteeseen mun lasten olemassaolo ei vaikuta mitenkään. Sori.
T.22
No tuu kertoon kun pystyt myöntään että oot väärässä. :)))
No kerro nyt mulle, kun tiedät... Mun miesystäväni on introvertti tyyppi, joka kaipaa omaa tilaa ja rauhaa. Hän nauttii siitä, kun saa olla yksin. Hänelle on täydellistä, että naisystäväksi on löytynyt nainen, joka ei vaadi 100 % yhdessäoloa. Yhteinen aikamme on ihanaa, keskitymme toisiimme. Lapsiajan keskityn lapsiin ja mies itseensä :) Tyytyväisenä. Olemme miehen kanssa matkustelleet, harrastamne yhdessä, tapaamme ystäviä, juhlimme. Teemme niitä asioita, joita haluamme. Vaikka sä olet sitä mieltä, että mun lapset jotenkin määrittävät meidän suhdetta, niin en nyt itse pääse sisälle siihen kuvioon, että mitä tarkoitat.
Lapseton en ole, tietenkään. Mutta mitään pakettia en ole tarjoamassa miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo, mä en ikinä ole mainostanut itseäni minään pakettina. Mun miesystäväni on halunnut _minut_, naisen. Sellaisen hän on saanut. Miksi mä olisin joku erottamaton paketti lasteni kanssa? Hän ei halua lapsiperhe-elämää, eikä sellaista ole mun kanssa tarjolla.
Eikä tarvi käsittää väärin, mies pitää mun lapsista ja tulevat tosi hienosti juttuun. Mutta se riittää kaikille, että äidin miesystävä käy joskus saunomassa, joskus syömässä tai istumassa iltaa. Vahtii välillä nuorinta mun jumpan aikana ja sekin menee aina hienosti.
Mutta kuitenkaan en haluaisi miestä sotkenaan arkikuvioita, haluan olla lasteni kanssa äiti, huomioida heitä. Muutenkin saan olla heidän kanssaan vain puolet ajasta, joten silloin en kyllä halua enää jakaa itseäni ja huomiotani yhtään.
T.22
Ei sun sitä mainostaa tarvi. Sun kans seurusteluun kuuluu sen hyväksyminen että elämääsi kuuluu myös lapsi, sitä sillä tarkoitetaan. Miehen ei tarvi uudeksi isäksi alkaa, mutta sinä et voi elää kuin lapseton, se nyt on vaan niin.
Miksi en voi elää lapsivapaallani, kuten lapseton? Mulla on kolme lasta, mutta ei mies heidän kanssaan seurustele.
T.22
Kyllä se lapsi vaikuttaa sun elämään koko ajan. Et voi lähtä ex-tempore kuukaudeksi Thaikkuihin tai muuttaa työn perässä Englantiin, et voi tuhlata kaikkia rahojasi baari-iltaan ja päättää yksinäsi ensi vuoden juhlapäivien kuvioista. Sä et oo lapseton. Koita nyt vaan itsekkin hyväksyä se. :D
Se, etten voi lähteä ex-tempore thaikkuihin tai muuttaa työn perässä Englantiin johtuu itse asiassa enemmän mun luonteesta ja elämäntyylistä, kuin lapsista. Jos miesystäväni olisi halunnut tuon tyylisen naisen, niin vikaan meni. Multa ei tuollainen olisi onnistunut ikinä, ei lasten kanssa eikä ilman. Mä en ole lapseton, mutta mun ja mieheni parisuhteeseen mun lasten olemassaolo ei vaikuta mitenkään. Sori.
T.22
Jankutijankuti, kova on tarve todistella ettei äitiys muka vaikuta sinuun lainkaan aikoina jolloin lapset eivät ole luonasi. Itse ajattelen asian ennemmin niin päin että uusi seurustelusuhteeni ei vaikuta lapsiini ja hyvä niin. Äiti olen aina, silloinkin kun lapset ovat isällään ja tuntuu konkreettisesti mm siinä että vaikka lapset ovat toisella huoltajallaan ja hänen vastuullaan niin olen kuitenkin lähes aina pikkuisen hälytysvalmiudessa jos jotain ikävää sattuu. Tähän vaikuttaa varmasti nuorimmaisen sairaus jonka vuoksi on vuosien aikana välillä kiireelläkin lähdetty sairaalaan, ei se huoli ole poissa vaikka tiedän lasten olevan hyvissä ja vastuullisissa käsissä. Äitiyteni näkyy suhteessamme myös siinä että tapaamme vain joka toinen viikko, jos lapsia ei olisi niin tapaisimme varmasti joka viikko ja ehkä jo asuisimmekin yhdessä. Aika usein noiden "isä-viikkojen" aikana tulee myös hetkiä että huomaamme jonkun tarpeellisen unohtuneen toiseen kotiin ja lapset käyvät sen hakemassa tai on vaikka jonkun harrastuksen näytös jonne minäkin menen vaikka lapset eivät sillä viikolla asu luonani. Eli missään nimessä en voi tai halua väittää että eläisin kuin lapseton viikkoina jolloin lapset ovat isällään :)
Jos haluaa niiden äidin/isän kumppanikseen, niin on. Surullista on myös vanhempi, joka ei jaksa omaa lastaan, kun kierroksessa on uusi seurustelukumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo, mä en ikinä ole mainostanut itseäni minään pakettina. Mun miesystäväni on halunnut _minut_, naisen. Sellaisen hän on saanut. Miksi mä olisin joku erottamaton paketti lasteni kanssa? Hän ei halua lapsiperhe-elämää, eikä sellaista ole mun kanssa tarjolla.
Eikä tarvi käsittää väärin, mies pitää mun lapsista ja tulevat tosi hienosti juttuun. Mutta se riittää kaikille, että äidin miesystävä käy joskus saunomassa, joskus syömässä tai istumassa iltaa. Vahtii välillä nuorinta mun jumpan aikana ja sekin menee aina hienosti.
Mutta kuitenkaan en haluaisi miestä sotkenaan arkikuvioita, haluan olla lasteni kanssa äiti, huomioida heitä. Muutenkin saan olla heidän kanssaan vain puolet ajasta, joten silloin en kyllä halua enää jakaa itseäni ja huomiotani yhtään.
T.22
Ei sun sitä mainostaa tarvi. Sun kans seurusteluun kuuluu sen hyväksyminen että elämääsi kuuluu myös lapsi, sitä sillä tarkoitetaan. Miehen ei tarvi uudeksi isäksi alkaa, mutta sinä et voi elää kuin lapseton, se nyt on vaan niin.
Miksi en voi elää lapsivapaallani, kuten lapseton? Mulla on kolme lasta, mutta ei mies heidän kanssaan seurustele.
T.22
Kyllä se lapsi vaikuttaa sun elämään koko ajan. Et voi lähtä ex-tempore kuukaudeksi Thaikkuihin tai muuttaa työn perässä Englantiin, et voi tuhlata kaikkia rahojasi baari-iltaan ja päättää yksinäsi ensi vuoden juhlapäivien kuvioista. Sä et oo lapseton. Koita nyt vaan itsekkin hyväksyä se. :D
Se, etten voi lähteä ex-tempore thaikkuihin tai muuttaa työn perässä Englantiin johtuu itse asiassa enemmän mun luonteesta ja elämäntyylistä, kuin lapsista. Jos miesystäväni olisi halunnut tuon tyylisen naisen, niin vikaan meni. Multa ei tuollainen olisi onnistunut ikinä, ei lasten kanssa eikä ilman. Mä en ole lapseton, mutta mun ja mieheni parisuhteeseen mun lasten olemassaolo ei vaikuta mitenkään. Sori.
T.22
No johan olet ärsyttävä todellisuudenpakoilija. Sinulla on kolme lasta, jotka eivät mitenkään vaikuta ajatuksiisi esimerkiksi tulevaisuudensuunnitelmiin miehesi kanssa, muutatteko yhteen, menettekö naimisiin, otatteko yhteisen asuntolainan, vietättekö joulun yhdessä, hankitteko yhteisen lapsen ja millä aikataululla jne jne. Lapsesi eivät vaikuta mitenkään ajatuksiisi, kun he ovat poissa, et ikinä ajattele hetkeäkään heitä, heidän koulunkäyntiään, kuravaatteitaan, flunssaansa jne. Sori vaan itellesi. Ja en siis ole tuo aiempi kommentoija.
Ihanaa liioittelua. Olen sanonut, että en tarjoa miehelle lapsiperhe-elämää enkä kokonaispakettia minä+lapset. Mä tarjoan miehelle aikuista seurustelusuhdetta, jossa ei ole tarve ottaa isäpuolen roolia eikä muuttaa yhteen.
T.22
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei koskaan kysy niiltä lapsilta/nuorilta että pitääkö jaksaa uusia miehiä ja naisia. He eivät saa sanoa siihen mitään että kotiin muuttaa joku, josta he eivät välttämättä edes pidä. Miettikää omalle kohdallenne, tulee joku uusi määräilevä kämppäkaveri ja teidän pitää vaan sopeutua. Lapsen asema on perseestä. He eivät voi erota vanhemmistaan.
No ei se nyt ihan näin mene. Kyllä mun miehen lapset on ainakin tehneet hyvinkin selväksi sen, että en ole toivottu. Vaan tulisiko minun lempata mieheni koska hänen lapsensa eivät minusta pidä? Ja joo, yritetty on. Mutta aikuisena mun pitää vain sopeutua noihin uusiin määräileviin kämppäkavereihini tai sitten erota miehestä jota rakastan. Turpiin tulee joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joo, mä en ikinä ole mainostanut itseäni minään pakettina. Mun miesystäväni on halunnut _minut_, naisen. Sellaisen hän on saanut. Miksi mä olisin joku erottamaton paketti lasteni kanssa? Hän ei halua lapsiperhe-elämää, eikä sellaista ole mun kanssa tarjolla.
Eikä tarvi käsittää väärin, mies pitää mun lapsista ja tulevat tosi hienosti juttuun. Mutta se riittää kaikille, että äidin miesystävä käy joskus saunomassa, joskus syömässä tai istumassa iltaa. Vahtii välillä nuorinta mun jumpan aikana ja sekin menee aina hienosti.
Mutta kuitenkaan en haluaisi miestä sotkenaan arkikuvioita, haluan olla lasteni kanssa äiti, huomioida heitä. Muutenkin saan olla heidän kanssaan vain puolet ajasta, joten silloin en kyllä halua enää jakaa itseäni ja huomiotani yhtään.
T.22
Ei sun sitä mainostaa tarvi. Sun kans seurusteluun kuuluu sen hyväksyminen että elämääsi kuuluu myös lapsi, sitä sillä tarkoitetaan. Miehen ei tarvi uudeksi isäksi alkaa, mutta sinä et voi elää kuin lapseton, se nyt on vaan niin.
Miksi en voi elää lapsivapaallani, kuten lapseton? Mulla on kolme lasta, mutta ei mies heidän kanssaan seurustele.
T.22
Kyllä se lapsi vaikuttaa sun elämään koko ajan. Et voi lähtä ex-tempore kuukaudeksi Thaikkuihin tai muuttaa työn perässä Englantiin, et voi tuhlata kaikkia rahojasi baari-iltaan ja päättää yksinäsi ensi vuoden juhlapäivien kuvioista. Sä et oo lapseton. Koita nyt vaan itsekkin hyväksyä se. :D
Se, etten voi lähteä ex-tempore thaikkuihin tai muuttaa työn perässä Englantiin johtuu itse asiassa enemmän mun luonteesta ja elämäntyylistä, kuin lapsista. Jos miesystäväni olisi halunnut tuon tyylisen naisen, niin vikaan meni. Multa ei tuollainen olisi onnistunut ikinä, ei lasten kanssa eikä ilman. Mä en ole lapseton, mutta mun ja mieheni parisuhteeseen mun lasten olemassaolo ei vaikuta mitenkään. Sori.
T.22
No johan olet ärsyttävä todellisuudenpakoilija. Sinulla on kolme lasta, jotka eivät mitenkään vaikuta ajatuksiisi esimerkiksi tulevaisuudensuunnitelmiin miehesi kanssa, muutatteko yhteen, menettekö naimisiin, otatteko yhteisen asuntolainan, vietättekö joulun yhdessä, hankitteko yhteisen lapsen ja millä aikataululla jne jne. Lapsesi eivät vaikuta mitenkään ajatuksiisi, kun he ovat poissa, et ikinä ajattele hetkeäkään heitä, heidän koulunkäyntiään, kuravaatteitaan, flunssaansa jne. Sori vaan itellesi. Ja en siis ole tuo aiempi kommentoija.
Ihanaa liioittelua. Olen sanonut, että en tarjoa miehelle lapsiperhe-elämää enkä kokonaispakettia minä+lapset. Mä tarjoan miehelle aikuista seurustelusuhdetta, jossa ei ole tarve ottaa isäpuolen roolia eikä muuttaa yhteen.
T.22
Musta vain oli "ihanaa liioittelua" jankata, etteivät lapsesi vaikuta teidän seurusteluunne mitenkään. Ok, et hae isää lapsillesi, joten ehkä voidaan sanoa, ettei miehesi vaikuta lapsiisi mitenkään. Mikä on varmasti hieno asia. Mutta seurusteluusi lapsesi vaikuttavat paljonkin. Ilman lapsiasi olisit mitä luultavasti jo suunnittelemassa ensimmäistä lastasi tämän miehen kanssa ja kaikkea muutakin. Nyt mies sen sijaan paikkaa aikuisen kaipuutasi sinä aikana kun et ole lastesi kanssa. Mikä siis sinänsä on varmasti tosi hyvä järjestely teille kaikille. Mutta et kyllä oikeasti voi sanoa millään tavoin, ettei äitiytesi vaikuttaisi suhteeseesi miehen kanssa.
Nro 22, mä ymmärrän täysin sun pointin, näin toimisin itsekin, jos sellainen tilanne tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei koskaan kysy niiltä lapsilta/nuorilta että pitääkö jaksaa uusia miehiä ja naisia. He eivät saa sanoa siihen mitään että kotiin muuttaa joku, josta he eivät välttämättä edes pidä. Miettikää omalle kohdallenne, tulee joku uusi määräilevä kämppäkaveri ja teidän pitää vaan sopeutua. Lapsen asema on perseestä. He eivät voi erota vanhemmistaan.
No ei se nyt ihan näin mene. Kyllä mun miehen lapset on ainakin tehneet hyvinkin selväksi sen, että en ole toivottu. Vaan tulisiko minun lempata mieheni koska hänen lapsensa eivät minusta pidä? Ja joo, yritetty on. Mutta aikuisena mun pitää vain sopeutua noihin uusiin määräileviin kämppäkavereihini tai sitten erota miehestä jota rakastan. Turpiin tulee joka tapauksessa.
Mikä pakko on asua yhdessä. Lapset muuttaa kuitenkin pois kotoa muutamassa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei koskaan kysy niiltä lapsilta/nuorilta että pitääkö jaksaa uusia miehiä ja naisia. He eivät saa sanoa siihen mitään että kotiin muuttaa joku, josta he eivät välttämättä edes pidä. Miettikää omalle kohdallenne, tulee joku uusi määräilevä kämppäkaveri ja teidän pitää vaan sopeutua. Lapsen asema on perseestä. He eivät voi erota vanhemmistaan.
No ei se nyt ihan näin mene. Kyllä mun miehen lapset on ainakin tehneet hyvinkin selväksi sen, että en ole toivottu. Vaan tulisiko minun lempata mieheni koska hänen lapsensa eivät minusta pidä? Ja joo, yritetty on. Mutta aikuisena mun pitää vain sopeutua noihin uusiin määräileviin kämppäkavereihini tai sitten erota miehestä jota rakastan. Turpiin tulee joka tapauksessa.
Mikä pakko on asua yhdessä. Lapset muuttaa kuitenkin pois kotoa muutamassa vuodessa.
Jep, noin kymmenessä, uskoisin. Se on aika pitkä aika venailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän erittäin hyvin tunteesi ap. Meillä on sama tilanne, lapsia tosin vain yksi miehellä edellisestä liitosta. Kun lapsi on täällä, arki kaatuu päälaelleen. Hyvä kun hengittää uskaltaa, ettei lapsella mene hermot. Pelaamista koko ajan, ruoka on pahaa, "äidillä mun ei koskaan tarvii syödä näin pahaa, äidillä mä en koskaan joudu viemään pyykkiä koriin, äidillä mua ei koskaan pakoteta ulos, mun äidillä ei koskaan tarvii käydä suihkussa", loputon narina ja marina kaikesta. Hohhoijaa. Ja kyllä, otin miehen jolla on lapsi, mutta en nuorena ja naivina tajunnut, että siitä tulee tällaista. Lapselle yritän olla turvallinen aikuinen ja asettaa samat rajat kuin täällä on muillakin. Asiaa ei helpota se, että lapsen äiti joka kerran jälkeen soittaa ja raivoaa, että "miksi teillä on ollut puuroa aamulla , miksi se on pakotettu ulos leikkimään, miksi ei ole saanut enempää lahjoja jouluna, miksi teillä ei ollut joulukuusta, miksi ostitte lahjaksi sukset ettekä sitä tätä tai tota peliä ". En suosittele uusperhettä kenellekään, ikinä.
Niin tutulta kuulostaa moni kommentti täällä. Ehkä me voitaisiin perustaa semmoinen väsyneiden "äitipuolien" kommuuni, jonne voisi sitten paeta uusperheilyä aina toisinaan? Isäpuolet toki tervetulleita myös. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos toisinaan tuntuu ettei jaksa ja haluaa lähteä ja lähtee yöksi pariksi pois, kun lapset tulevat luokse? Ap
Se on ihan fine mutta älä näytä lapsille että et pidä heistä, he eivät ole aiheuttaneet tilannetta eivätkä saa valita äitipuoltaan. Sinä sen sijaan saat valita miehesi, jos et kestä lapsia niin ota joku lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ole isän homma kasvattaa niitä omia lapsiaan eron jälkeenkin, eikä lykätä kasvatusvastuuta uudelle naiselle? Minä en ota mitään vastuuta miehen muksuista, hoitakoon, ruokkikoon ja vaatettakoon itse. En ala sanelemaan mitään sääntöjä, niiden sanelu on lasten vanhempien tehtävä. En ole mikään uusi äiti.
22, olen myös eronnut ja lapsilla vuoroviikkosysteemi. Olen sinkku ja tavoittelen nimenomaan tuollaista suhdetta kuin sinulla! Uuspethekuvio ei kiinnosta tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelimmekin pitkään ennen yhteistä lasta ja yhteenmuuttoa. Ja aiemmin lasten kanssa meni paremmin. Nykyään se on yhtä nahistelua päivästä toiseen. Iltaisin kikatellaan ja mölytään, vaikka sängyssä jo ovat.ap
Kauanko tää "pitkään" oli?
Kun asuu samassa taloudessa lasten kanssa, heitä pitää jaksaa samalla tavalla kuin kämppiksiä jaksetaan: hyväksyä se, että toisen tavat eivät aina sovi yhteen omien kanssa, ja koettaa arvostaa sitä, mikä on yhteistä. Sellaista vanhemman kärsivällisyyttä ja kasvatusvastuuta ei puolisolta odoteta. Puoliso ei ole vanhempi.
Seurustelimme muutaman vuoden ennen yhteen muuttoa. Ja kaikki oli ok. Lapset hyväksyivät. Käytös on muuttunut nyt kun teini-ikä on tullut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Seurustelimme muutaman vuoden ennen yhteen muuttoa. Ja kaikki oli ok. Lapset hyväksyivät. Käytös on muuttunut nyt kun teini-ikä on tullut. Ap
Teinit haluavat/tarvitsevat omaa tilaa/rauhaa, mitä teillä ei ilmeisesti ole.
No johan olet ärsyttävä todellisuudenpakoilija. Sinulla on kolme lasta, jotka eivät mitenkään vaikuta ajatuksiisi esimerkiksi tulevaisuudensuunnitelmiin miehesi kanssa, muutatteko yhteen, menettekö naimisiin, otatteko yhteisen asuntolainan, vietättekö joulun yhdessä, hankitteko yhteisen lapsen ja millä aikataululla jne jne. Lapsesi eivät vaikuta mitenkään ajatuksiisi, kun he ovat poissa, et ikinä ajattele hetkeäkään heitä, heidän koulunkäyntiään, kuravaatteitaan, flunssaansa jne. Sori vaan itellesi. Ja en siis ole tuo aiempi kommentoija.