Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuiko 80-luku siltä kultaiselta vuosikymmeneltä jo silloin sitä elettäessä
27.12.2015 |
Nykyään kun se tuntuu edustavan kaikille sitä aikaa jolloin kaikki oli vielä hyvin. Oli arvot kunnossa ja niin pois päin. Joulunakin kaivataan Home Alonea, Die Hardia, sitä Bill Murrayn joululeffaa ja muita 80-luvun klassikoita telkkariin.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Monikohan mainitsee Reaganin tai Thatcherin 80-luvusta puhuttaessa? Useimmille 80-luku on vain pitkä hilirimpsu erilaisia muotivaatteita ja pop-ilmiöitä.
Tuo oli se aika kun tajusi, että poliitikot voi oikeasti olla täysin kyvyttömiä tehtäviinsä ja naurettavia. Erityisesti Reagan, joka heitteli one-linereitaan, jonka vaimo Nancy kuiskutti vuorosanoja vieressä, joka kysyi astrologeilta miten edetä, joka paasasi uskonasiaa politiikkana ja vakuutti rakentavasa "avaruussuojan USA:lle tähtien sotaa estämään".
Thatcherin aikana tavallista kansaa pistettiin ruotuun aika kovalla kädellä Briteissä. Ei siellä vieläkään kaikki todellakaan rakasta ja ihaile "rautarouvaa" (rust in peace), päätellen mm. kuolinuutista seuranneista vitseistä ja meemeistä.
Kasarilla myös alettiin nauraa ja pilkata valtaapitäviä. Oli näitä kuminaama-ukkoja ja musiikkivideoita. Itsekin muistan nauraneeni Reagania poikkiksen kanssa teiniä, kun oli niin uskomattoman hölmö.
Ja Suomessa oli siihen asti ollut Kekkosen aika. Kekkosen, joka oli kuin puolijumala, jotka ei arvosteltu ja jolle ei naurettu. Saati muille politiikan setämiehille. Naispoliitikkoja ja muita kyllä pilkattiin, siitä syystä nostan Thatcherillekin hattua. Sovinismi oli järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotaveteraaneja todellakin pilkattiin, eikä niille annettu mitään arvoa. Äitini, 40-luvulla syntynyt, on tästä kertonut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan mainitsee Reaganin tai Thatcherin 80-luvusta puhuttaessa? Useimmille 80-luku on vain pitkä hilirimpsu erilaisia muotivaatteita ja pop-ilmiöitä.
Tuo oli se aika kun tajusi, että poliitikot voi oikeasti olla täysin kyvyttömiä tehtäviinsä ja naurettavia. Erityisesti Reagan, joka heitteli one-linereitaan, jonka vaimo Nancy kuiskutti vuorosanoja vieressä, joka kysyi astrologeilta miten edetä, joka paasasi uskonasiaa politiikkana ja vakuutti rakentavasa "avaruussuojan USA:lle tähtien sotaa estämään".
Thatcherin aikana tavallista kansaa pistettiin ruotuun aika kovalla kädellä Briteissä. Ei siellä vieläkään kaikki todellakaan rakasta ja ihaile "rautarouvaa" (rust in peace), päätellen mm. kuolinuutista seuranneista vitseistä ja meemeistä.
Kasarilla myös alettiin nauraa ja pilkata valtaapitäviä. Oli näitä kuminaama-ukkoja ja musiikkivideoita. Itsekin muistan nauraneeni Reagania poikkiksen kanssa teiniä, kun oli niin uskomattoman hölmö.
Ja Suomessa oli siihen asti ollut Kekkosen aika. Kekkosen, joka oli kuin puolijumala, jotka ei arvosteltu ja jolle ei naurettu. Saati muille politiikan setämiehille. Naispoliitikkoja ja muita kyllä pilkattiin, siitä syystä nostan Thatcherillekin hattua. Sovinismi oli järkyttävää.
Reagan murskasi neuvostoliiton. Vapautti Euroopan.
Vierailija kirjoitti:
Pizza oli eksoottisinta ruokaa, muuten syötiin makkarakeittoa ja muuta perinteistä suomalaista ruokaa. Ei ollut hampurilaisketjuja tai kiinalaisia ravintoloita.
Helsingissä oli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan mainitsee Reaganin tai Thatcherin 80-luvusta puhuttaessa? Useimmille 80-luku on vain pitkä hilirimpsu erilaisia muotivaatteita ja pop-ilmiöitä.
Tuo oli se aika kun tajusi, että poliitikot voi oikeasti olla täysin kyvyttömiä tehtäviinsä ja naurettavia. Erityisesti Reagan, joka heitteli one-linereitaan, jonka vaimo Nancy kuiskutti vuorosanoja vieressä, joka kysyi astrologeilta miten edetä, joka paasasi uskonasiaa politiikkana ja vakuutti rakentavasa "avaruussuojan USA:lle tähtien sotaa estämään".
Thatcherin aikana tavallista kansaa pistettiin ruotuun aika kovalla kädellä Briteissä. Ei siellä vieläkään kaikki todellakaan rakasta ja ihaile "rautarouvaa" (rust in peace), päätellen mm. kuolinuutista seuranneista vitseistä ja meemeistä.
Kasarilla myös alettiin nauraa ja pilkata valtaapitäviä. Oli näitä kuminaama-ukkoja ja musiikkivideoita. Itsekin muistan nauraneeni Reagania poikkiksen kanssa teiniä, kun oli niin uskomattoman hölmö.
Ja Suomessa oli siihen asti ollut Kekkosen aika. Kekkosen, joka oli kuin puolijumala, jotka ei arvosteltu ja jolle ei naurettu. Saati muille politiikan setämiehille. Naispoliitikkoja ja muita kyllä pilkattiin, siitä syystä nostan Thatcherillekin hattua. Sovinismi oli järkyttävää.
Reagan murskasi neuvostoliiton. Vapautti Euroopan.
Reagan?!? Haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään ydinsotaa nyt ei ainakaan pelätty vitun vertaa. Oli ihan muut mietteet silloin. Korkeintaan joskus naureskeltiin, että alkaakohan kohta jytinä, heh heh.
Sinun piireissäsi ehkä. Helsingissä oli valtavan kokoisia rauhanmarsseja, niihin osallistuvat oli kyllä huolissaan.
Olin opiskelija, estoinen ja neuroottinen sellainen. Osa opiskelukavereista kyllä muistaa sen kivana aikana. Olihan siinä puolensa. MTV:ltä tuli hyviä musiikkivideoita. Minulla ei sitä kanavaa näkynyt, hoten kaverin luona kävin katsomassa. Toisaalta ilmassa oli ydinsodan uhkaa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelun vuoksi. Näin painajaisia ydinsäteilystä. Ne kummasti loppuivat, kun sattui se Tsernobylin onnettomuus. Vuosikymmenen lopussa työskentelin pa
nkissa. Oli kulutusjuhlan henkeä, lainaa otettiin mm. lomamatkoja varten. Kauppa Neuvostoliittoon oli vielä vilkasta ja aika suuri osa Suomen hyvinvoinnista tuli varmaan sieltä. Mutta jotkut jo varoittelivat, ettei tästä kulutusjuhlasta seuraa hyvää ja että siitä tulee iso lasku. Katukuva minusta oli silloin tylsempi kuin nykyään. Nykyisin kaupungilla on jotenkin vapaampi ja rennompi olo, yksilöllisyyttä on enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizza oli eksoottisinta ruokaa, muuten syötiin makkarakeittoa ja muuta perinteistä suomalaista ruokaa. Ei ollut hampurilaisketjuja tai kiinalaisia ravintoloita.
Helsingissä oli!
Rovaniemelläkin oli pitserioita ja tosiaan Hesassa ainakin Carrols vai mikä se oli? Grilleiltä sit ostettiin ananashampurilaisia. Myös sushi ja kiinalainen tuli tutuksi (kaikkihan näkivät mm. Breakfast Club elokuvan, jossa koulun kaunotar syö sushia puikoilla ja E.T:ssä tilataan kotiin pitsaa..)
Olen luullut, että ydinsotaa pelättiin tuolloin yleisesti ympäri Eurooppaa. Sting julkaisi laulun Russians "I hope the Russians love their Children tio" ja Frankie Goes to Hollywood lauloi When two tribes go to war.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 80-luvulla mentiin harppauksilla eteenpäin: pääsin viimein tuppukylästä pois, matkustelin useammin kuin nykyään, olin jo aikuinen ja itsenäinen. Muodista viis, silloin porkkanafarkut, olkatoppaukset tai vastaavat olivat in. Discopallo pyöri katossa ja meno oli mukavaa, glamrock ☺, 90-luvun myötä alkoi pitkä parisuhde, vakiintuminen, aikuisuus ja tylsyys. Kaiken kaikkiaan sumuinen ajanjakso koko 90-luku.
Minullla tuon vuosikymmenen aikana tuntipalkka kuusinkertaistui, tosin myös monet hinnat nousivat, mutta kyllä ostovoima kuukausipalkallani silti oli ihan toista kuin nyt. Töitä oli ja niistä maksettiin. Parhaimmillaan tein kolme 12-tuntista päivää joka viikko, ja 2 päivää normaalia 8-tuntista sekä usein viikonloput päälle. Sillon jäi jopa rahaa säästöön vaikka asui vuokralla. Muutamassa vuodessa saimme kasaan asuntolainaan tarvittavan omavastuuosuuden ja pääsimme rakentamaan omaa taloa. Lainojen korkotaso oli hirvittävä. Lamavuosina tuon mökin maksaminen sitten olikin käydä ylivoimaiseksi, mutta siitä kuitenkin selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset eivät koskaan sitä ennen eikä sen jälkeen ole ollut niin kauniita kuin silloin, liekö tuolloin televisiossa pyörineellä Charlien enkeleillä ollut osuutensa asiaan. Parhaat autot tehtiin tuona vuosikymmenenä, mielestäni autoteollisuus saavutti silloin huippunsa ja alkoi alamäki. Alkoi tulla katalysaattoripakkoa, elektroniikkaa sun muuta mitä ei enää voinut tee-se-itse-mies korjata. 80-luvulla rakennettin paljon, valitettavasti myös hävitettiin vanhoja rakennuksia uusien tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuntui silloin normaalilta ja nykyaikaiselta (sen ajan kriteereillä), ei miltään "kasarilta" jota sanaakaan ei ollut silloin käytössä. Kun koulukirjoissa oli kuvia 70-luvulta, niin niille naurettiin että onpa epämuodikkaita ihmisiä. Samoin käy 2010-luvulle tulevaisuudessa. Nyt jo voi sanoa muutamista ilmiöistä (esim. Cheek) että ne on takuuvarmoja naurunremakan aiheita tulevaisuuden nuorille.
Tavallaan näin mutta on asia niinkin, että 80-luvulla länsimaalaisuus tuli Suomeen. 70-luku oli ollut kekkosta, yya:ta, ddr, neuvostoliitto, taistolaiset yms. paskan vääristämää. Normaalius tuli Suomeen toden teolla vasta 80-luvulla. Oikeastaan 80-luku on vuosikymmen joka ei koskaan loppunut, hiljalleen hiipui pois, koska se oli luonnollinen olotila eikä ylhäältä pakotettu kuten kommunistinen 70-luku.
70-luvulla oli kaikki vapaampaa kuin 60/50-luvulla. Kaljaa kaupoissa, naiset sai mennä ilman miestä baariin, abortti vapautui, interrail jne. Kokoomuslaisetkaan ei enää kehdanneet haastaa kirjailijoita oikeuteen jumalanpilkasta. Sotaveteraaneja ei pilkattu, vaan he johtivat maata kaikkien puolueiden ja järjestöjen johtopaikoilla. Vapain vuosikymmen Suomen koko historiassa siihen mennessä.
Presidentti valittiin poikkeuslailla.
Kuten Ryti ja Mannerheim aikoinaan.
Miksi heidän kohdallaan tehtiin niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizza oli eksoottisinta ruokaa, muuten syötiin makkarakeittoa ja muuta perinteistä suomalaista ruokaa. Ei ollut hampurilaisketjuja tai kiinalaisia ravintoloita.
Helsingissä oli!
Suomi on paljon muutakin kuin Helsinki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizza oli eksoottisinta ruokaa, muuten syötiin makkarakeittoa ja muuta perinteistä suomalaista ruokaa. Ei ollut hampurilaisketjuja tai kiinalaisia ravintoloita.
Helsingissä oli!
Ei ollut hampurilaisketjuja siinä määrin kuin nyt. Sitävastoin lähes jokaisessa kirkonkylässä oli kunnon grillikioski josta sai kunnon hampurilaisia ja muuta sapuskaa päinvastoin kuin nyt.
Kukas pressa on 80- luvulla valittu poikkeuslailla?
Kyllä se tuntui. Mutta ei sitä voinut verrata nykyaikaan kun tätä aikaa ei vielä ollut.
Mutta syke oli mahtava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizza oli eksoottisinta ruokaa, muuten syötiin makkarakeittoa ja muuta perinteistä suomalaista ruokaa. Ei ollut hampurilaisketjuja tai kiinalaisia ravintoloita.
Helsingissä oli!
Ei ollut hampurilaisketjuja siinä määrin kuin nyt. Sitävastoin lähes jokaisessa kirkonkylässä oli kunnon grillikioski josta sai kunnon hampurilaisia ja muuta sapuskaa päinvastoin kuin nyt.
No ei saanut kunnon hampurilaisia 80-luvulla kirkonkylien grillikioskeilta. Ei todellakaan. Makkaraperunat ja lihapiirakka olivat sen ajan annoksia. Sai sinne nakkeja myös väliin. Mausteet olivat sinappi, ketsuppi ja kurkkurelissi. Siinä 80-luvun snagarigurmee.
Tietokoneet teki tuloa koteihin -Commodore 64
Mediasta mieleen painuvimmat ulkomaalaiset sarjat: Mc-Gyver, Ritari Ässä, Katuhaukka, Moukarimies, V-sarja.
Huoleton aikakausi, ei nykyajan turhaa hössötystä.
Koulussa kaikki istu kiltisti, kun opettajat sai käydä kiinni oppilaisiin :-) (-ainakin maaseudulla)
Alue: Aihe vapaa
Olemmeko nyt eläneet samassa valtiossa keskiolut vapautui 60 luvulla ja sotaveteraanien pilkaaminen oli nuorien stalinistinen suurinta hupia, mitäs läksitte.
Ne miehet läksivät kun oli pakko ei kysytty vaan oli pakko. Stallarit 70 luvulla esittivät että miehet menivät huvikseen sotimaan ja natsejakin olivat.
Ehkä olet minua vanhempi ja muista nuo kaksi edellistä vuosi kymmentä. Minä muistan vain puolet 60 luvusta ja siitä eteenpäin.