Tuntuiko 80-luku siltä kultaiselta vuosikymmeneltä jo silloin sitä elettäessä

Vietin nuoruuteni 80-luvulla. Kirjoitin ylioppilaaksi 80-luvun alussa. Rauhanmarsseilla käytiin, mutta ei sitä ydinsotaa nyt aktiivisesti pelätty, että olisi yöunet menneet. Nuorilla oli nuorten murheet silloin.

Töitä riitti ja vaikka palkka oli pieni, silti sai säästöön. Interreilillä käytiin ja elettiin huoletonta aikaa. Muistan, kun isosiskoni sai silloin lapsia, lapsiperheiden etuja nostettiin koko ajan. En muista, oliko silloin jo vaippalisät ja muut, jotka poistettiin myöhemmin. Mutta olo oli toiveikas, että koko ajan lapsiperheiden edut paranee ja kannattaa tehdä lapsia. Hoitoalan palkkojen odotettiin nousevan, koska hoitajapula oli kova. Hoitajiakin arvostettiin vielä silloin, kun ei ollut lähihoitajia, vaan minäkin olin apuhoitaja ja sairaalassa töissä. Keikkaa tein niin, että neuvottelin 400 markkaa keikasta, että suostuin tulemaan tekemään vuoron, kaksi tms.

Musiikkipuolella muistan, että bändit kukoisti ja joka pikku kaupungissa oli keikkaa ja punk-musiikki vielä kukoisti. 

Pizzaa sai kyllä jo joka pikkukaupungista. Kiinalaista söin Helsingissä. Lennot oli halpoja nuorisoalennuksella, joten tuli käytyä usein tuttujen luona.

Toiveikasta aikaa, kunnes rysähti 90-luvun lama, mikä ei toisaalta hoitoalan ihmisenä minua paljon koskettanut, koska oli vakituinen työpaikka.

Varmaan parasta aikaa elämässäni

Lisään vielä, että apuhoitajien, mielisairaanhoitajien yms. piti yleensä olla ylioppilaita, että pääsivät kouluun. Siksi perustason hoitajien taso oli huomattavasti korkeampi, kuin nykyään lähihoitajilla. Ehkä silloin hoitajien arvostus oli kovempi, koska kouluun oli vaikea päästä ja lukion todistuksen piti olla suht hyvä. Itsekin kirjoitin magnan paperit ja keskiarvo oli 8.6, että pääsin sairaanhoito-oppilaitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pizza oli eksoottisinta ruokaa, muuten syötiin makkarakeittoa ja muuta perinteistä suomalaista ruokaa. Ei ollut hampurilaisketjuja tai kiinalaisia ravintoloita.

Helsingissä oli!

Ei ollut hampurilaisketjuja siinä määrin kuin nyt. Sitävastoin lähes jokaisessa kirkonkylässä oli kunnon grillikioski josta sai kunnon hampurilaisia ja muuta sapuskaa päinvastoin kuin nyt.

No ei saanut kunnon hampurilaisia 80-luvulla kirkonkylien grillikioskeilta. Ei todellakaan. Makkaraperunat ja lihapiirakka olivat sen ajan annoksia. Sai sinne nakkeja myös väliin. Mausteet olivat sinappi, ketsuppi ja kurkkurelissi. Siinä 80-luvun snagarigurmee.

En tiedä missä olet mahtanut majailla, mutta jopa Mäntsälän linja-autoasemalla syötiin hampurilaisia jo 70-luvulla ja niillä lähti nälkä toisin kuin nyky-mäkkäreiden eväillä. Mausteet olivat nuo mitä luettelit eikä muuta osattu kaivata.

80-luvulla suuri osa ihmisistä eli selvästi yli varojensa. Kostautui sitten 90-luvulla.

80- luvulla muuten radiosta alkoi tulla ohjelmaa läpi yön, myös television kolmoskanava tuli vuosikymmenen puolenvälin paikkeilla, duunissa kyhättiin kolmosantenneja kunnes pomo kielsi. Jossakin vaiheessa viinakaupat olivat lauantaisin kiinni, olikohan samoja aikoja kun Salmiakkikossua ei saanut Alkosta.

Ja kyllä. Tuo vuosikymmen tuntui todella upealta ajalta silloinkin, 90-luvun laman myötä alkoi myös henkinen alamäki koko yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla suuri osa ihmisistä eli selvästi yli varojensa. Kostautui sitten 90-luvulla.

Niin teki. Muistan miten 90-luvun alussa alkoivat yleistyä realisointikeskukset ja ainakin yhden sellaisen pihassa näin melkoisen rivistön ökyveneitä, toisessa rivissä uudenkarheita Bemareita, Volvoja, Mersuja...

Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo oli aivan luonnollinen seuraus holtittomasta luotonannosta, velkarahaa sai lähes jokainen ja niin paljon kuin halusi kunhan vain sai toisen kahelin takaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Oli siinä se ero nykyaikaan että nuoret kokoontui kaikkiin paikkoihin yhteen.

Nyt  nuoret on kotonaan netin ääressä. 

Ei kaikilla ollut kavereita 80-luvulla. Nykyajan yksinäiset nuoret löytävät juttuseuraa netistä.

80-luvun lapsena sanoisin, että ydinsotaa oikeasti pelättiin 80-luvun alkupuolella (sitä pidettiin melkeinpä väistämättömänä), ja kyllä, niin silloin ajateltiin, että sota syttyy vahingon, teknisen vian tms. seurauksena tai koska joku hullu amerikkalainen painaa punaista nappia. Neuvostoliittoa pidettiin siihen aikaan jälkeenjääneenä ja vähän tylsänä valtiona, jonka kanssa kuitenkin käytiin kauppaa, joka hyödytti suomalaisia. 80-luvun lopulla paljastukset Stalinin ajoista ym. alkoivat sitten vyöryä meikäläisiinkin medioihin, mikä muutti vähän käsityksiä.

E.T. oli ensimmäinen teatterissa näkemäni uusi elokuva (-82 tai -83). Enemmän pojille suunnatun viihde-elokuvan osalta 80-luku oli varmasti klassikoiden aikaa, ja niiden parissa oli kiva kasvaa, vaikka sitten jossakin vaiheessa ajauduinkin niistä vähän etäämmälle. Kotivideoiden tulo helpotti huomattavasti elokuvien katsomista, eikä ikärajojakaan tarvinnut ottaa niin tiukasti.:) Sarjakuviakin julkaistiin Suomessa aika paljon, tosin esim. kaikki Marvelit eivät välttämättä uponneet suomalaiseen makuun, ja niiden kaari saattoi jäädä lyhyeen.

Muistan jonkun amerikkalaisen elokuvan missä tapahtuu ydinkatastrofi ja hirveästi ihmisiä kuolee, joku nuoripari jne. Se oli suosittu ja sitä katsotiin kouluissakin ja oltiin ihan jäykkänä kauhusta. Mikähän sen nimi oli.

Toisaalta myös Täältä tullaan elämä katsottiin koulussa ja sen jälkeen en halunnut koskaan synnyttää (elokuva alkaa synnytyskohtauksella).

Vierailija kirjoitti:

Kukas pressa on 80- luvulla valittu poikkeuslailla?

Mikäs vuosi se olikaan, kun Kekkonen valittiin jatkoon poikkeuslailla? Oli jo se sen verran huonossa kunnossa, että tuskin olisi normaalia vaalikampanjaa voinut tehdä. Presidentiksi tuli 1980-luvulla kaukopartiomies, ja  veteraanien arvostus alkoi nousta. Neuvostoliiton inkeriläiset pääsivät Suomeen paluumuuttajina.

Minun kokemukseni mukaan 1980-luku oli hyvää aikaa. Vakituista työtä en saanut ja olin silloinkin työttömänä, enemmän kuitenkin töissä. Niin Suomi kuin maailma muuttuivat, mutta parempaan suuntaan.

Jostakin syystä tätä ketjua lukiessa tuli mieleen suomalaisten keihäsvoitot, doping urheilussa ja Palmen murha, joka toi suuren maailman pahuuden aivan liian lähelle meitä. Eihän ennen ammuttu kuin amerikkalaisia presidenttejä ja sellaisia kaukaisempien maiden poliitikkoja.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun lapsena sanoisin, että ydinsotaa oikeasti pelättiin 80-luvun alkupuolella (sitä pidettiin melkeinpä väistämättömänä), ja kyllä, niin silloin ajateltiin, että sota syttyy vahingon, teknisen vian tms. seurauksena tai koska joku hullu amerikkalainen painaa punaista nappia. Neuvostoliittoa pidettiin siihen aikaan jälkeenjääneenä ja vähän tylsänä valtiona, jonka kanssa kuitenkin käytiin kauppaa, joka hyödytti suomalaisia. 80-luvun lopulla paljastukset Stalinin ajoista ym. alkoivat sitten vyöryä meikäläisiinkin medioihin, mikä muutti vähän käsityksiä.

Jo vain silloinen idänkauppa hyödytti suomalaisia. Barter-periaatteeseen soveltuvan kauppavaihdon puitteissa saatiin Neuvostoliittoon tuupattua tavaraa joka ei mennyt kaupaksi lännessä, mutta oli kuitenkin laatutavaraa idässä. Ikäväksi tilanne tuli suomalaisille kun neukut 90-luvun alussa lopettivat tämän suomalaisten ylistämän kauppasysteemin ja suomalaisyrityksillä tuli ongelmaksi mihin sitä kakkosluokan tavaraa saadaan myytyä....yksi syy siihen miksi 90-luvun lama rokotti erityisen pahasti suomalaisia. Idänkaupan liiallisesta merkityksestä Suomen kansantaloudelle varoiteltiin kyllä, mutta eipä mennyt poliitikoilla kuuleviin korviin. Ei silloin, eikä myöhemminkään kuten olemme euron suhteen nähneet....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui silloin normaalilta ja nykyaikaiselta (sen ajan kriteereillä), ei miltään "kasarilta" jota sanaakaan ei ollut silloin käytössä. Kun koulukirjoissa oli kuvia 70-luvulta, niin niille naurettiin että onpa epämuodikkaita ihmisiä. Samoin käy 2010-luvulle tulevaisuudessa. Nyt jo voi sanoa muutamista ilmiöistä (esim. Cheek) että ne on takuuvarmoja naurunremakan aiheita tulevaisuuden nuorille.

Tavallaan näin mutta on asia niinkin, että 80-luvulla länsimaalaisuus tuli Suomeen. 70-luku oli ollut kekkosta, yya:ta, ddr, neuvostoliitto, taistolaiset yms. paskan vääristämää. Normaalius tuli Suomeen toden teolla vasta 80-luvulla. Oikeastaan 80-luku on vuosikymmen joka ei koskaan loppunut, hiljalleen hiipui pois, koska se oli luonnollinen olotila eikä ylhäältä pakotettu kuten kommunistinen 70-luku.

70-luvulla oli kaikki vapaampaa kuin 60/50-luvulla. Kaljaa kaupoissa, naiset sai mennä ilman miestä baariin, abortti vapautui, interrail jne. Kokoomuslaisetkaan ei enää kehdanneet haastaa kirjailijoita oikeuteen jumalanpilkasta. Sotaveteraaneja ei pilkattu, vaan he johtivat maata kaikkien puolueiden ja järjestöjen johtopaikoilla. Vapain vuosikymmen Suomen koko historiassa siihen mennessä.

Presidentti valittiin poikkeuslailla.

Kuten Ryti ja Mannerheim aikoinaan.

Miksi heidän kohdallaan tehtiin niin?

Olisikohan Rydin ja Mannerheimin valintojen yhteydessä syy todellisissa poikkeusoloissa (v. 1940 ja 1944).

Kyllä elämä tuntui silloin täydelliseltä. Saavutin täysi-ikäisyyteni, rahaa oli, olin hoikka, muodokas, kaunis ja... no, täydellinen. Matkustelin, harrastin seksiä (ulkomaalaisten) julkkisten kanssa... jne... Juu, nyt ei ole ihan tuollaista enää :).

Jokaisella on omanlaisensa kokemukset kasariajoista. Minä en bilettänyt, vaikka täytin 20 vuonna 1982. Olin liian arka ja ujo sellaiseen. En dokaillut, en harrastanut seksiä. Kävin töissä ja opiskelin ja asuin vielä vanhempieni luona. Pääpiirteissään se oli aika tylsä vuosikymmen minulle. Helsingin katukuva oli aika ankea silloin, kun nykyiseen vertaa.

Tuona vuosikymmenenä alkoi maaseudun palveluiden alasajo. Lakkautettiin kyläkauppoja, myymäläautot oli romutettu jo edellisellä vuosikymmenellä. Lakkautettiin pikkuhiljaa myös posteja sivukyliltä ja koulujakin pienemmästä päästä. Tuhansia lehmiä lähti pientiloilta teurastamoille ja tuhansia vanhoja isäntiä ja emäntiä kirkonkylälle rivariin odottamaan kuolemaa, maat vuokrattiin tai nuori isäntä jatkoi viljelyä sivutoimisesti. Muistaakseni uuden pellon raivaamisesta joutui maksamaan rangaistusveron, se oli siis rikollista. Metsäkoneet kavensivat yhä kiihtyvällä vauhdilla metsureiden leipää ja niinpä moni metsuri siirtyikin koneen koppiin tai lähti kaupunkiin tehtaaseen eikä viihtynyt vaan alkoholisoitui.  Kaiken kaikkiaan 80-luku oli kyllä melkoista muutoksen aikaa niin maalla kuin kaupungeissakin, seuraavaa vuosikymmentä voikin siihen verrattuna luonnehtia pysähtyneisyyden ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Stingin "Russians"-biisissä sanotaan "I think the Russians love their children too", ja ollaan eri mieltä Reaganin kanssa asioista. Siksi vasemmistolaiset diggaili sitä biisiä isosti Suomessakin. Se ei ole mikään pelottelubiisi, vaan toiveikas ja tulevaisuuteen uskova. Päämelodia on venäläisestä sävellyksestä, olikohan muistaakseni Rahmaninovilta.

Kuuntelin tuon biisin nyt pitkästä aikaa, ja ei siinä sanotakaan think, vaan juuri hope, kuten edellinen postaaja sanoi. Ehkä jotain kertoo kuitenkin, että muistin sen tuossa virheellisessä muodossa, koska se mielestäni on sen biisin oikea pointti. Tai ehkä vielä tarkemmin: I know.

t. sama

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla suuri osa ihmisistä eli selvästi yli varojensa. Kostautui sitten 90-luvulla.

Pankit tyrkytti rahaa ovista ja ikkunoista. Pienilläkin paikalliskonttoreilla oli julisteet ikunassa että tulkaa tänne, täältä saa. Tottakai silloin törsätään enemmän kuin tilanteessa, jossa lainahanat on tiukalla. Kunnon alkkiksetkin täydenteli sossutukiaan takaamalla toisilleen isoja lainoja.

Prokofjevin sävellys 30-luvun elokuvaan Luutnantti Kije. On merkitty Stingin biisiin toiseksi säveltäjäksi, eli ei ole plagiointia.

Hallitus ja eduskunta tappelivat lähinnä siitä, miten budjetin ylijäämä jaetaan ja valtiolla ei ollut velkaa käytännössä ollenkaan. Rakennukset eivät olleet vielä homeessa. Jotain töitä riitti jokaiselle työhaluiselle. Terveyskeskuslääkärille pääsi ilmaiseksi milloin halusi eikä puhelimessa tarvinnut kertoa syytä käynnille. Ainakaan Keski-Suomessa ei ollut vielä yhtään mamuja. Olihan se hyvää aikaa.