Tuntuiko 80-luku siltä kultaiselta vuosikymmeneltä jo silloin sitä elettäessä

80-luku ei kyllä ollut kultaista aikaa silloin eikä myöhemminkään. Kymmenen vuotta 90-luvun puolivälistä eteenpäin oli paljon parempaa aikaa. Sitten onkin kiduttu kohta kymmenen vuotta ankeutta.

Eh. Lähinnä kaipaan entisajoilta sitä ettei ollut sosiaalista mediaa.

Vierailija kirjoitti:

Oli siinä se ero nykyaikaan että nuoret kokoontui kaikkiin paikkoihin yhteen.

Nyt  nuoret on kotonaan netin ääressä. 

Kyllä ne edelleen kokoontuu, ainakin ostoskeskusten penkeille :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui silloin normaalilta ja nykyaikaiselta (sen ajan kriteereillä), ei miltään "kasarilta" jota sanaakaan ei ollut silloin käytössä. Kun koulukirjoissa oli kuvia 70-luvulta, niin niille naurettiin että onpa epämuodikkaita ihmisiä. Samoin käy 2010-luvulle tulevaisuudessa. Nyt jo voi sanoa muutamista ilmiöistä (esim. Cheek) että ne on takuuvarmoja naurunremakan aiheita tulevaisuuden nuorille.

Tavallaan näin mutta on asia niinkin, että 80-luvulla länsimaalaisuus tuli Suomeen. 70-luku oli ollut kekkosta, yya:ta, ddr, neuvostoliitto, taistolaiset yms. paskan vääristämää. Normaalius tuli Suomeen toden teolla vasta 80-luvulla. Oikeastaan 80-luku on vuosikymmen joka ei koskaan loppunut, hiljalleen hiipui pois, koska se oli luonnollinen olotila eikä ylhäältä pakotettu kuten kommunistinen 70-luku.

70-luvulla oli kaikki vapaampaa kuin 60/50-luvulla. Kaljaa kaupoissa, naiset sai mennä ilman miestä baariin, abortti vapautui, interrail jne. Kokoomuslaisetkaan ei enää kehdanneet haastaa kirjailijoita oikeuteen jumalanpilkasta. Sotaveteraaneja ei pilkattu, vaan he johtivat maata kaikkien puolueiden ja järjestöjen johtopaikoilla. Vapain vuosikymmen Suomen koko historiassa siihen mennessä.

Olemmeko nyt eläneet samassa valtiossa keskiolut vapautui 60 luvulla ja sotaveteraanien pilkaaminen oli nuorien stalinistinen suurinta hupia, mitäs läksitte.

Ne miehet läksivät kun oli pakko ei kysytty vaan oli pakko. Stallarit 70 luvulla esittivät että miehet menivät huvikseen sotimaan ja natsejakin olivat.

Ehkä olet minua vanhempi ja muista nuo kaksi edellistä vuosi kymmentä. Minä muistan vain puolet 60 luvusta ja siitä eteenpäin.

Keskiolut vapautui 1969. Se ehti vaikuttaa 60-luvulla yhden vuoden ja 70-luvulla koko vuosikymmenen.

Linkkiä yhteenkään lähteeseen, jossa taistolaiset pilkkaavat sotaveteraaneja? Taisto Sinisalo oli itse sotaveteraani. Mustaa Mannerheimia ja Tom of Finland -postimerkkkiä ei olisi silloin voinut toteuttaa. Joillekin se on merkki sen ajan ankeudesta, joillekin kunnioitettavuudesta.

Plussat: se oli tavallaan viatonta aikaa. Silloin ei kaikenlainen yliseksuaalisuus ollut vielä iskenyt. Musavideot eivät olleet täynnä törötissejä ja duckfacea, vaan ne oli hauskoja tarinoita ja "minileffoja". Silloin pystyi oikeasti juttelemaan naapurin sedälle ilman, että epäili sen olevan pervo. Pystyi hillumaan puolilta öin ulkona ilman, että tartti miettiä onko puskassa joku raiskari. Kavereita haettiin ovelta, piha oli täynnä penskoja, kotona oli tylsää mutta turvallista, koko perhe sohvalla kattomassa telkkaa yhdessä. Musa oli iloista poppia ja leffat koomisia. 

Miinukset: nuorilla ei ollut juurikaan sananvaltaa asioissaan. Koulu oli todella autoritäärinen ja ainoa tapa kapinoida oli ryyppääminen. Se Breakfast clubin maikka oli ihan perusope kasarikoulussa. Osasta lapsia ei pidetty huolta, ja asiat sai mennä aika pahaksi, ennenkuin kukaan ilmoitti vaikka poliisille tai sossuun. Oltiin aika köyhiä, monille ulkomaanmatkat oli kaukaista haavetta vaan. Ruoka oli mautonta peruskamaa, eikä ollut tapana herkutella siten kuin nykyään. Kaiken piti olla jotenkin vaatimatonta ja muunlaisia pyrkimyksiä pidettiin helposti itsensä tehostamisena tai ylpeytenä. Juppikausi 90-l taitetta kohti muutti tän ja siitä sitten moni putosikin korkealta kun lama vyöryi päälle 90-luvun alussa. Voi aikoja. 

Nim. 42 nyt

 

Ei tuntunu. Eri vuosikymmen samat kusipäät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pizza oli eksoottisinta ruokaa, muuten syötiin makkarakeittoa ja muuta perinteistä suomalaista ruokaa. Ei ollut hampurilaisketjuja tai kiinalaisia ravintoloita.

Helsingissä oli!

Ei ollut hampurilaisketjuja siinä määrin kuin nyt. Sitävastoin lähes jokaisessa kirkonkylässä oli kunnon grillikioski josta sai kunnon hampurilaisia ja muuta sapuskaa päinvastoin kuin nyt.

No ei saanut kunnon hampurilaisia 80-luvulla kirkonkylien grillikioskeilta. Ei todellakaan. Makkaraperunat ja lihapiirakka olivat sen ajan annoksia. Sai sinne nakkeja myös väliin. Mausteet olivat sinappi, ketsuppi ja kurkkurelissi. Siinä 80-luvun snagarigurmee.

No sai niitä. Ihan Sodankylässä asti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun se tuntuu edustavan kaikille sitä aikaa jolloin kaikki oli vielä hyvin. Oli arvot kunnossa ja niin pois päin. Joulunakin kaivataan Home Alonea, Die Hardia, sitä Bill Murrayn joululeffaa ja muita 80-luvun klassikoita telkkariin.

Ei se mulle ainakaan edusta, enkä todellakaan kaipaa mitään noita mainitsemiasi. 70-luku sen sijaan edusti kaikkea hienoa ja sieltä kaipaan ihan kaikkea. Telkkaristakin tuli vain helmiä kuten Mennään bussilla, Cannon, Yö juttu, Pertsa ja Kilu jne.

80-luvun alussa kun pääsin intistä työttömyys oli suorastaan tyrmäävää, ei toivoakaan päästä mihinkään töihin. Vaikka työttömyysluvut on nykyään paljon pahemmat, niin silti nykyään on sentään avoimia työpaikkoja ja osaava saattaa löytää töitäkin. Poikani pääsi intistä vuosi sitten ja pääsi samantien vakihommiin.

80-luvun loppu oli taas hulvatonta juppiaikaa ja lanarahaa pantiin haisemaan, kun sitä kerrankin oli tarjolla. No vuosikymmenen vaihtuessa sitten se paska kaatuikin totaalisesti niskaan, kun lama syöksyi päälle valtaisalla voimalla.

70-lukua kaipaan kovastikin, 80-lukua en pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

70-luku oli monessa suhteessa poliittisen mädännäisyyden aikaa - niin kotimaan- kuin ulkomaanpolitiikassa. Suomessakin tehtiin lakialoitteita Neuvostoliiton kritisoimisen kieltämiseksi ja eräs sen aikainen opetusministeri ajoi venäjän kieltä pakolliseksi Suomen kouluihin.

Noilla aloitteilla ei todellisuudessa ollut minkäänlaisia läpimenon mahdollisuuksia, mutta sen sijaan Suomessa oli ja on edelleenkin vallitsevaa lainsäädäntöä jumalanpilkan kieltävä laki. Ja sitä lakia oikeisto myös käytti ahkerasti 60-luvulla. Venäjän opetus kouluissa jopa ei-valinnaisena ei olisi yksiselitteisesti huono idea nykyäänkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pizza oli eksoottisinta ruokaa, muuten syötiin makkarakeittoa ja muuta perinteistä suomalaista ruokaa. Ei ollut hampurilaisketjuja tai kiinalaisia ravintoloita.

Helsingissä oli!

Myös Lahteen tuli Carrols 70/80-luvun vaihteessa, oisko ollut 1979. Myös kebab-paikkoja paljon ja niissä oli hyvät kebabit nykyisiin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

80-luku ei kyllä ollut kultaista aikaa silloin eikä myöhemminkään. Kymmenen vuotta 90-luvun puolivälistä eteenpäin oli paljon parempaa aikaa. Sitten onkin kiduttu kohta kymmenen vuotta ankeutta.

Juuri näin. Presidenttikin valittiin suoralla kansanvaalilla 94 ja heti saatiin normaali länsimielinen rauhan puolesta uran tehnyt kaveri. Hänet toki piti syrjäyttää joten 00 ja 03 vaaleista alkoi sitten tosiaan uusankeus. Mutta hetken aikaa ehti mennä hyvin. Onneksi ehdittiin sentään EU- ja EURO-ovista sisään, Natoonkin oltiin ihan hilkulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli siinä se ero nykyaikaan että nuoret kokoontui kaikkiin paikkoihin yhteen.

Nyt  nuoret on kotonaan netin ääressä. 

Kyllä ne edelleen kokoontuu, ainakin ostoskeskusten penkeille :O

Niin kokoontuu. On todella hämentävää katsella kun puolentusinaa teiniä istuu samassa pöydässä, eikä kukaan vaihda sanaakaan, vaan jokainen tuijottaa silmät tapillaan kapulaansa, välillä sitä näpyttäen. Jonkun ajan kuluttua lähtevät kukin omiin suuntiinsa, eikä katse nouse kapulasta pois missään vaiheessa. Hämmentävää ja samalla niin saatanan surullista.

80-luvulla oli vahva usko parempaan huomiseen, vaikka rauhamarsseilla käytiinkin, suurin osa uskoi järkeen ja kauhun tasapainoon. Reagania tai Thacheria ei ihailu tai neuvostoliiton vieterillä käyviä viimeisiä johtajia, neuvostoliitto hyväksyttiin outona maana, jonne voi myydä loputtomasti tavaraa, mikä takasi suomalaisille työtä ja hyvinvointia.

Ainakin minulle 80-luku on ollut elämäni parasta aikaa, vuonna 80 kirjoitin, alkuvuodet opiskelin, sain heti vakituisen työpaikan, lapset loppu vuosikymmenestä ja sitten alkoikin 90-luku ja alamäki niin yksityisesti kuin Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Plussat: se oli tavallaan viatonta aikaa. Silloin ei kaikenlainen yliseksuaalisuus ollut vielä iskenyt. Musavideot eivät olleet täynnä törötissejä ja duckfacea, vaan ne oli hauskoja tarinoita ja "minileffoja". Silloin pystyi oikeasti juttelemaan naapurin sedälle ilman, että epäili sen olevan pervo. Pystyi hillumaan puolilta öin ulkona ilman, että tartti miettiä onko puskassa joku raiskari. Kavereita haettiin ovelta, piha oli täynnä penskoja, kotona oli tylsää mutta turvallista, koko perhe sohvalla kattomassa telkkaa yhdessä. Musa oli iloista poppia ja leffat koomisia. 

Miinukset: nuorilla ei ollut juurikaan sananvaltaa asioissaan. Koulu oli todella autoritäärinen ja ainoa tapa kapinoida oli ryyppääminen. Se Breakfast clubin maikka oli ihan perusope kasarikoulussa. Osasta lapsia ei pidetty huolta, ja asiat sai mennä aika pahaksi, ennenkuin kukaan ilmoitti vaikka poliisille tai sossuun. Oltiin aika köyhiä, monille ulkomaanmatkat oli kaukaista haavetta vaan. Ruoka oli mautonta peruskamaa, eikä ollut tapana herkutella siten kuin nykyään. Kaiken piti olla jotenkin vaatimatonta ja muunlaisia pyrkimyksiä pidettiin helposti itsensä tehostamisena tai ylpeytenä. Juppikausi 90-l taitetta kohti muutti tän ja siitä sitten moni putosikin korkealta kun lama vyöryi päälle 90-luvun alussa. Voi aikoja. 

Nim. 42 nyt

 

Kaikki oli vaatimattomampaa ja kaikkea oli vähemmän. Meidän luokalta oli ehkä 1 tai 2 olleet Kanarialla. Muodista ei ollut tietoakaan lapsilla. Kaikilla oli korkeavyötäröiset löysät farkut tai collegepuku. Köyhien perheiden lapset saattoivat haista pahalle (koska sisällä tupakoitiin) ja joillain oli mustat hampaat. Varakkaammilla saattoi olla uima-allas kellarissa. Monet kävivät rauhanmarsseilla. Lasten "must" jutut olivat aika vaatimattomia, jotain ponitarroja kerättiin ponitarravihkoon. Ei todellakaan paineita mistään satojen eurojen älypuhelmista tai merkkikengistä. Jos luokalla oli se 1 tai 2 joilla oli aina uudet lenkkarit niin siitä ei pidetty meteliä eikä puhettakaan että muiden (köyhempien) olisi pitänyt saada samanlaisia.

Samaa paskaa se oli sillonkin mitä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen luullut, että ydinsotaa pelättiin tuolloin yleisesti ympäri Eurooppaa. Sting julkaisi laulun Russians "I hope the Russians love their Children tio" ja Frankie Goes to Hollywood lauloi When two tribes go to war.

Nuo ei olleet pelonsekaisia lauluja, vaan lähinnä vetoomuksia että ottakaa järki käteen. Neuvostoliittoa pidettiin kyllä "pahan valtakuntana", mutta sen katsottiin olevan kuitenkin samalla pelilaudalla lännen kanssa. Sen kanssa saattoi tehdä sopimuksia ja kompromisseja, liennyttää. Aivan eri tilanne kuin nyt jos Iran tai Isis saisi ydinaseen. Niille pääasia olisi päästä tappamaan. Venäläiset sen sijaan kilistelivät maljoja jenkkien kanssa Salt-sopimusten allekirjoittamistilaisuuksissa. Reaganin aikana Valkoisessa talossa pidettiin jopa slaavilainen ilta, jossa Raisa ja Mihail olivat eturivissä kuuntelemassa venäläisiä lauluja. Eipä taitaisi Trump järjestää Isisille jihadistista iltaa Washingtoniin, jossa kuunneltaisiin minareettijoikuja. Vain totaalinen mistään tietämätön lukiolibertaari ayn rand -fani voisi luulla että Gorbatšov oli millään tavalla pelottava henkilö. Jopa Putinin Venäjä on arvaamattomampi kuin 80-luvun Neuvostoliitto.

Stingin "Russians"-biisissä sanotaan "I think the Russians love their children too", ja ollaan eri mieltä Reaganin kanssa asioista. Siksi vasemmistolaiset diggaili sitä biisiä isosti Suomessakin. Se ei ole mikään pelottelubiisi, vaan toiveikas ja tulevaisuuteen uskova. Päämelodia on venäläisestä sävellyksestä, olikohan muistaakseni Rahmaninovilta.

Minäkin olen miettinyt tätä ja 90-luvulla syntyneenä harmittaa kun en koskaan päässyt kokemaan sitä maagista kasaria :D Onkohan 2080 sama? ;) Mutta sen on kyllä kumma juttu että sillä vuosikymmenellä tosiaan tehtiin tosi hyvää musiikkia ja elokuvia/tv:tä. Mun isä (synt. 60-luvun lopulla) varsinkin jaksaa aina hehkuttaa 80-luvun musiikkia ja kasaria yleensäkkin :)

Oli mielestäni huoletonta aikaa, tosin olin lapsi silloin. Oih niitä värikkäitä vaatteita, kerroksittain leikattuja hiuksia ja sitä Amerikan ihannointia! :)

Olen itse käynyt syömässä Clockissa ja Carrolsissa, mutta ne olivat jotenkin erityisiä tapahtumia.

Telkkarista tuli katsottua ainakin Ritari Ässää, Mac Gyveriä ja V-sarjaa. Näitä aina odotettiin viikon kohokohtina!

Oih! Tosin aikaa aina kultaa muistot!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luullut, että ydinsotaa pelättiin tuolloin yleisesti ympäri Eurooppaa. Sting julkaisi laulun Russians "I hope the Russians love their Children tio" ja Frankie Goes to Hollywood lauloi When two tribes go to war.

Nuo ei olleet pelonsekaisia lauluja, vaan lähinnä vetoomuksia että ottakaa järki käteen. Neuvostoliittoa pidettiin kyllä "pahan valtakuntana", mutta sen katsottiin olevan kuitenkin samalla pelilaudalla lännen kanssa. Sen kanssa saattoi tehdä sopimuksia ja kompromisseja, liennyttää. Aivan eri tilanne kuin nyt jos Iran tai Isis saisi ydinaseen. Niille pääasia olisi päästä tappamaan. Venäläiset sen sijaan kilistelivät maljoja jenkkien kanssa Salt-sopimusten allekirjoittamistilaisuuksissa. Reaganin aikana Valkoisessa talossa pidettiin jopa slaavilainen ilta, jossa Raisa ja Mihail olivat eturivissä kuuntelemassa venäläisiä lauluja. Eipä taitaisi Trump järjestää Isisille jihadistista iltaa Washingtoniin, jossa kuunneltaisiin minareettijoikuja. Vain totaalinen mistään tietämätön lukiolibertaari ayn rand -fani voisi luulla että Gorbatšov oli millään tavalla pelottava henkilö. Jopa Putinin Venäjä on arvaamattomampi kuin 80-luvun Neuvostoliitto.

80-luvulla opiskelijana aika tuntui tasa-arvoiselta. Haluttiin vaikuttaa moniin asioihin, ympäristöön ja maailman rauhaan. Puolueiden valta väheni, tilalle tuli kansalaistoimintaa, uuden aallon musiikkia angstisine lyriikkoineen, Koijärviä, Hattuvaaroja ja Altoja. Lähes kaikki opiskelivat lainoilla joiden takasisinmaksusta ei oltu huolissaan vaikka korkoprosentti huiteli kymmenessä. Akateemiset työllistyivät, varmaan kaikki muutkin ja elintaso nousi kohisten lapsuuden kotioloihin nähden.