Tuntuiko 80-luku siltä kultaiselta vuosikymmeneltä jo silloin sitä elettäessä

Jenkeissä velka pyörähti kunnolla kasvuun Reaganin aikana ja jatkui Bush vanhemman kaudella. Demari Clinton sitten taittoi velan kasvun, mutta siinä vaiheessa sitä oli jo niin paljon ettei pieni notkahdus paljoa auttanut.

http://images.huffingtonpost.com/2008-10-06-Changesindebtbyadmin.jpg

Vierailija kirjoitti:

Hallitus ja eduskunta tappelivat lähinnä siitä, miten budjetin ylijäämä jaetaan ja valtiolla ei ollut velkaa käytännössä ollenkaan. Rakennukset eivät olleet vielä homeessa. Jotain töitä riitti jokaiselle työhaluiselle. Terveyskeskuslääkärille pääsi ilmaiseksi milloin halusi eikä puhelimessa tarvinnut kertoa syytä käynnille. Ainakaan Keski-Suomessa ei ollut vielä yhtään mamuja. Olihan se hyvää aikaa.

Lahdessa oli 80-luvulla sudanilainen lääkäri Hassan Osman. Hän oli SMP:n ehdokkaana kunnallisvaaleissa ja jonkun suoli24-ketjun mukaan vielä persujenkin ehdokkaana 2000-luvulla.  :D

Hänen lisäkseen oli Mecca-niminen rihkamakauppa, jossa oli pari jordanialaista äijää myymässä koruja teineille, niitä Japanin sotalippu-korviksia (muovisia) jollaisia oli Neumannilla ym. 

90-luvulla sitten tuli kebabin tekijöitä lisää. Tosin esim. Zanzibar-kebabia taisi pyörittää venäläinen mies.

Oli 80-luvulla mahtavaa. Tosin muistan silloin ajatelleeni, että 50-luvulla (no okei, jenkeissä) vasta mahtavaa olikin (kaikki ne makeet jenkkiraudat, siistit keittiöt, perheidyllit, naisten look hameineen, elokuvat ja tietty simppeliys elämässä.)

Mutta jos nyt katsoo taakseen, niin 80-luku oli meidän sukupolven jenkki-50-luku ilman muuta. Olin onnellinen silloin, sittemmin henkilökohtainen elämäni on ollut alamäkeä, vaikka on oma perhekin alkaen 2000-luvun ekan vuosikymmenen lopulta ja oon 43v.

En pysty milloinkaan katsomaan omia lapsiani saman elintason pyörteissä ilman jatketta jostain laitteesta ystävien ympäröimänä. Hirvittää ja harmittaa.

Jokainen varmasti koki 80-luvun tavallaan. Minä pääsin ylioppilaaksi 1980 ja tuo vuosikymmen oli mulle nuoruuden, huolettomuuden, juhlimisen,  toivon ja mahdollisuuksien vuosikymmen. Elettiin aikaa, jolloin opiskelemalla ammatin sai varmasti myös töitä. Ja töitä sai, vaikkei ollut ammattiakaan. Discot ja yökerhot valtasivat Helsingin ja niissä juhlittiin ja tanssittiin valomerkkiin asti. 80-luvulla tuli nähtyä niin Lontoo, Nizza, Cannes, Pariisi, Rooma kuin Monte Carlokin. Ja tietysti reissuilla ostettiin vaatteita ja asusteita, jollaisia ei vielä Suomesta saanut. Telkkarista kuolattiin Miami Vicen Don Johnsonia, Dingon Autiotaloa hoilotettiin opiskelijabileissä. Ihan hyvät muistot 80-luvusta. 

Naiset saivat silloin olla vaan naisia tai ihan mitä vaan. Se ehkä parasta.

Ei ollut pakkotimmiyttä, nainen tai tyttö ei ollut oikeastaan koskaan mikään tissiperseteline niinkuin nyt mediassa niin usein. Sai olla muotoja, mielellään!. Sai olla miesmäinenkin. Sai olla lyhyt ja villi tukka. Tai iso pörrö tai mitä vaan. Nainen ja tyttö sai olla mitä on, ei ollut tiukkaa muottia.

Nyt näkee tosi harvoin vahvoja rock tyttöjä tai aitoja luonnonlapsia. Melkein kaikki nuoret naiset näyttävät samalta ja he tuijottavat kännykkää eikä näe maailmaa. Jos vain tajuaisivat kuinka heidän viehätysvoimansa lisääntyisi huomattavasti, jos uskaltaisivat olla mitä vaan. Mitä oikeasti ovat.

N50

No onpa moderointia. Kommenttini Stingin biisistä ei tullut läpi, koska siinä käytin sanaa r y s s ä. Tai oletan, että siksi ei tullut.

Yksi päivä ei tullut kommentti läpi, jossa oli sana h u o r a.

Hmm, kasarisuomi. Kaupat meni kiinni lauantaina kolmelta ja sunnuntaina kaikki oli kiinni. Ravintoloiden aukiolojen säännöstely oli jostain 70-luvulta. Tai sieltä se on vieläkin vaikka nykyisin nuo voivat olla hieman kauemmin auki. 

Passi mukaan kun matkailit euroopassa. Neuvostoliitossa voi käydä ostamassa valuuttakaupoista halpaa vodkaa ja tupakkaa ja muutakin.

Telkkarissa oli kaksi kanavaa, myöhemmin kolme. Jossain vaiheessa joku päätti että voidaan myöntää paikallisradiolupia.

Melkoinen sisäänpäinkääntynyt ummehtunut matolaatikko siis. Ei kiitos tuota takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Naiset saivat silloin olla vaan naisia tai ihan mitä vaan. Se ehkä parasta.

Ei ollut pakkotimmiyttä, nainen tai tyttö ei ollut oikeastaan koskaan mikään tissiperseteline niinkuin nyt mediassa niin usein. Sai olla muotoja, mielellään!. Sai olla miesmäinenkin. Sai olla lyhyt ja villi tukka. Tai iso pörrö tai mitä vaan. Nainen ja tyttö sai olla mitä on, ei ollut tiukkaa muottia.

Nyt näkee tosi harvoin vahvoja rock tyttöjä tai aitoja luonnonlapsia. Melkein kaikki nuoret naiset näyttävät samalta ja he tuijottavat kännykkää eikä näe maailmaa. Jos vain tajuaisivat kuinka heidän viehätysvoimansa lisääntyisi huomattavasti, jos uskaltaisivat olla mitä vaan. Mitä oikeasti ovat.

N50

80-luvulla oli tiukkoja farkkuja, joissa muodot erottui hyvin, joskus jopa kamelinvarvasta myöten. Erittäin sexyä! Mutta se on totta, että perseen koossa ei ollut niin tarkkaa rajaa kuin nykyään. Pienistä pepuista melkein ihan kunnon hehtaarihaitariin kaikille oli fanikuntansa, ja sama jannu saattoi fanittaa useita eri peppulajikkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla kylläkin katsottiin Gremlinsiä, sitä ekaa, jossa tapahtumat jouluna. Eikä mitään ysärifilmiä..

ap En puhu siitä mitä kasarilla katsottiin, vaan siitä miten ihailevasti siihen suhtaudutaan nykyään. Monet nuorethan esimerkiksi ihailevat nykyään yli kaiken Reagania ja Thatcheria.

No miksi kirjoitit avaukseesi sitten ihan eri vuosikymmenen esimerkkejä? Tottakai virheesi korjataan ja siihen keskitytään.

Kulttuurinen vuosikymmen ei muutu hetkessä. Yksin kotona on kuvattu helmikuussa 90, joten käytännössä kaikki siinä esiintyvä on täyttä kasaria. MM-95 juhlissa Suomessa näkyi vielä Amerikan rautoja, golidzeja ja takatukkia, voisi väittää että täällä oli nähtävissä kasaria vielä monta vuotta tuon vuosikymmenen päättymisen jälkeenkin.

Ja takatukkia näyttää olevan edelleenkin ☺! Hidasta on muutos!

Vierailija kirjoitti:

Pankit tyrkytti rahaa ovista ja ikkunoista. Pienilläkin paikalliskonttoreilla oli julisteet ikunassa että tulkaa tänne, täältä saa. Tottakai silloin törsätään enemmän kuin tilanteessa, jossa lainahanat on tiukalla. Kunnon alkkiksetkin täydenteli sossutukiaan takaamalla toisilleen isoja lainoja.

Totta! Minäkin ostin pankkilainalla uuden auton, tai siis Ladan, kun jäin työttömäksi. Mahdoton yhtälö varmaan tänä päivänä. Ja 1980-luvulla sai lainaa ilman takaajia ja ainoa kysymys pankissa lainaa nostaessani oli "riittääkö tämä nyt varmasti".

1990-luvulla tulikin romahdus, ja silloin ne maaseutupostin vasta katosivat lopullisesti, ja koko Postipankki maailmankartalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset saivat silloin olla vaan naisia tai ihan mitä vaan. Se ehkä parasta.

Ei ollut pakkotimmiyttä, nainen tai tyttö ei ollut oikeastaan koskaan mikään tissiperseteline niinkuin nyt mediassa niin usein. Sai olla muotoja, mielellään!. Sai olla miesmäinenkin. Sai olla lyhyt ja villi tukka. Tai iso pörrö tai mitä vaan. Nainen ja tyttö sai olla mitä on, ei ollut tiukkaa muottia.

Nyt näkee tosi harvoin vahvoja rock tyttöjä tai aitoja luonnonlapsia. Melkein kaikki nuoret naiset näyttävät samalta ja he tuijottavat kännykkää eikä näe maailmaa. Jos vain tajuaisivat kuinka heidän viehätysvoimansa lisääntyisi huomattavasti, jos uskaltaisivat olla mitä vaan. Mitä oikeasti ovat.

N50

80-luvulla oli tiukkoja farkkuja, joissa muodot erottui hyvin, joskus jopa kamelinvarvasta myöten. Erittäin sexyä! Mutta se on totta, että perseen koossa ei ollut niin tarkkaa rajaa kuin nykyään. Pienistä pepuista melkein ihan kunnon hehtaarihaitariin kaikille oli fanikuntansa, ja sama jannu saattoi fanittaa useita eri peppulajikkeita.

Ei pidä paikkaansa. Kasarilla ihannevartalo oli treenattu aerobiccaaja, jolla oli leveät hartiat, pienet timmit tai silikonitissit ja erittäin kapea lantio, myöskään pakaroita ei saanut olla. Sellainen Jamie Lee Curtis kroppa. Isot pakarat ja/tai lantio tarkoitti kasarilla yhtä kuin läski.