Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Minä vain päätin että ei kiinnosta muiden mielipiteet ja se oli siinä. Nyt on lapsia ja muiden mielipiteet kiinnostavat vain vähän, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän on perheen pää joten miksette laita miestä hoitamaan näitä ongelmia. Onhan tämä myös omaa vikaanne koska itse haluatte sinne nyrkin ja hellan väliin ja ilmaisette miehille että he ovat perheen johtajia. Miksi ne perheen johtajat eivät tee noita asioita?
AP tuntuu ottavan aivan liikaa paineita itselleen jostain sellaisesta mitä ei ole olemassakaan. En minä ainakaan ole naiselta vaatimassa mitään (jos nyt ylipäätään löytäisin puoliskon itselleni). Luulenpa, että suurimmat paineet naisille asettaa naiset itse. Tosin voin puhua vain oman mutu-tuntuman perusteella.
Neuvoisin jokaista naista hölläämään ja puolittamaan suoritustavoitteet arkisessa elämässä. Loput voi sitten jakaa ja delegoida eteenpäin sen puolison (jos löytyy) kanssa.
Ja lopuksi kaikille naisille yhteisesti ja erikseen: Te ootte ihania, teitä ilman minä en jaksais maailmaa. Minä puolestani koetan tehdä kaikkeni että teillä olis helpompaa, Jaksuhalit!!
Nykyäideillä tuntuu olevan se että ne kuvittelevat että voivat lapsen syntymän jälkeen jatkaa samanlaista elämää kuin ennen lasta. Tämä korostuu etenkin Helsingissä. Vauvan kanssa lähdetään lounastreffeille toisen samanlaisen kanssa ja juodaan lounaalla sitä viiniä. Ollaan rantaravintolassa vauvan kanssa yömyöhään terassilla. Mennään sinne lounaspaikkoihin päästetään lapset vapaana juoksemaan ja juodaan sitä viiniä. Imetetään tätä vauvaa tässä hölinässä koska ei halua olla tästä poissa. Ja jos joku jotakin huomauttaa niin somesta kuuluu.
Elämä muuttuu lapsien myötä niin paljon että sitä on vaikea käsittää. Olen kasvanut ihmisenä hurjasti. Minä saan hyvää mieltä siitä että minulla on vastuuta, ja tiedän siitä selviävänie. On mahtaavaa kun tietää mitä itse tahtoo elämältään ja mitkä ovat ne omat voimavarat. Ennen näin ei ollut ja olin epävarma, enkä jaksanut juuri mitään. Puskin väkisin läpi pahimpien aikojen pitäen jotenkin huolen omasta jaksamisestani. Nyt on helppoa kun osaa mitottaa ja rytmittää arkea niin että asiat luistavat. En tarkoita että se on aina helppoa, ei, tekemistä on paljon ja vielä enemmän haluaisin tehdä, mutta asioita on pakko lähestyä kysymällä itseltään: Mikä riittää minulle ja jaksanko? Enempää en tee, se on riittänyt aina muillekkin. Täydellisyyden tavoittelu jossain asiassa on jostain muusta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.
Jos av-palstasta tekee johtopäätöksiä - miksi ei tekisi, kun se on Suomen suosituin äitien keskustelupalsta - niin aivan älyttömät ja ristiriitaiset paineethan äiteihin kohdistuu.
Eikä kukaan ole niin julma äitiä kohtaan kuin toinen nainen (vela tai äiti). Ei mitään henkistä tukea. Nettiaika vielä houkuttaa ihmiset kirjoittaman hyvin ilkeästi, varsinkin kun voi kommentoida nimettömänä.
Pitää olla umpisokea jos joku väittää, että äiteihin ei kohdistu vaatimuksia kaikkialta.
Kyllä se on internetin keskusteluryhmät ylipäätään, ei pelkästään av-palsta, joka noita paineita asettaa. En todellakaan haluaisi palata 50-luvulla, mutta eihän se nyt välttämättä ole hyväksi äidillekään istua somessa tuntitolkulla ahdistumassa jostain yhdentekevästä, tyyliin voiko lapsi syödä soseita.
Somen merkitystä näihin ihmisten hyvinvointiin ei voi ylikorostaa. Asiasta on myös tutkittuakin tietoa, missä ja näissä todetaan että ahkerasti somea kuluttavat ovat todennäköisesti tyytymättömämpiä omaan elämäänsä. Olisi mielenkiintoista saada tilasto äitien hyvinvoinnista verrattuna siihen kuinka aktiivisesti he käyttävät sosiaalista mediaa, keskustelupalstoja ym. Tämäkin palsta on kieltämättä melko negatiivinen. Osa antaa esimerkkejä miten on selviytynyt ja sen jälkeen yrittämättä joku masentunut kaikkitietävä teilaa jollain lapsellisella yksityiskohtiin takertumisella. Selvää on sekin, jos kehotus sisältää internetin käytön vähentämistä, se aiheuttaa jopa suoranaista vihaa, niin kuin myös pullon vieminen alkoholistilta. Mitä jos on liian raskasta niin yrittäisi vaikka vähentää somen kulutusta? Ei se ainakaan pahaa tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteeko täällä joku ihmistä joka syyttää muita omista ongelmistaan?
Naiset on lampaita. Ostavat samoja kuteita kuin muut naiset. Somettavat koska muut naiset.
Kukaan ei pakota menemään korkeakouluun.
Kukaan ei pakota mihinkään.
Suomessa on tuhansia miehiä jotka haluaisi edelleenkin perinteisen vaimon.
Eli vaimon jonka ei tarttisi paljon töitäkään tehdä. Kunhan pitäisi lapsista ja miehestään huolta. Mies tekisi likaiset työt.
Suoraan sanottuna ap edustaa juuri perinteistä naista jota kannattaa miehenä välttää nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset on lampaita. Ostavat samoja kuteita kuin muut naiset. Somettavat koska muut naiset.
Kukaan ei pakota menemään korkeakouluun.
Kukaan ei pakota mihinkään.Suomessa on tuhansia miehiä jotka haluaisi edelleenkin perinteisen vaimon.
Eli vaimon jonka ei tarttisi paljon töitäkään tehdä. Kunhan pitäisi lapsista ja miehestään huolta. Mies tekisi likaiset työt.Suoraan sanottuna ap edustaa juuri perinteistä naista jota kannattaa miehenä välttää nykypäivänä.
Naulankantaan! Ei koskaan enää paluuta tohon. Olisinpa tajunnut tuon aikaisemmin. Uskon että vielä tapaan naisen, joka osaa olla onnellinen eikä syyttele onnettomuudestaan minua, vanhempiaan, päiväkotia, koulua, kaupan eineksiä, läskiä, työnantajaa, nykyaikaa, tasa-arvoa, vastoinkäymisiä, epäonnea, eikä yhteiskuntaa. Siitähän tässä ketjussakin on pohjimmiltaan kyse?
Kuka vaatii?Lapsiko?
Mikä taho tai instanssi vaatii?
Naistenlehtien naiskirjoittajat,somenaiset vai muut äidit?
Tuskin työnantajat vaativat olemaan parempi äiti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää teksti ei ihan kolahtanu. Kuka noita odottaa? Mitenniin on pakko olla jotain? Moni tekee nykyisin istumatyötä, sen rinnalla on hyväkin liikkua. Terveyssyistä. Ei siksi, että on äiti. Liikunta myös virkistää. Ei ole vauvankaan kanssa pakko olla 24/7 kotona, vaan jopa kannustetaan käymään jumpassa ym. Miten joku saa tästä paineita?
Ja lapset temmeltää nytkin ulkona. Meillä kouluikäisinä viimeistään reviiri laajenee kotipihalta ympäristöön. Esim leikkikentälle/koulunpihalle. Lapsikuolleisuus oli ennen suurta munkin kuin "keskenään olemisen" takia. Mm. Terveydenhuolto, kulkutaudit ja tietämättömyys oli syynä. Nykyisin ei enää synnytellä pihasaunassa ja suurimmalla osalla on rokotukset virustauteja vastaan.
Mä kyllä juon saunaoluen. Ja juhlassa lasin skumppaa. Vaikka imetän. Ei sitä kukaan paheksu. Raskaana ei tietenkään saa alkoholia ottaa, mutta muuten kohtuudella otettu alkoholi on kyllä ihan hyväksyttyä. Mutta myönnän: paheksun heitä ketkä esim laivan risteilyllä vetää perseet lastensa nähden. Sellainen juominen ei kuulukaan olla hyväksyttävää.
Ei kukaan oleta kenenkään "hankkivan uraa" tai opiskelevan akateemikoksi. Moni mun tuntema äiti on ihan vaan lähihoitaja kahden vuoden opiskelulla. On myös opettajia, fysioterapeutteja, kirjanpitäjiä. Ja muutama yrittäjä. Jotkut palaa töihin äkkiä jo vauva-aikana. Toiset on vuosia kotona. Kumpikin tapa on täysin hyväksytty ja voi valita.
Ja kolmen ruokalajin päivällinen viikonloppuna?? Pikkulapsiaikana meillä saattoi ollaa noutopizzaa ta kaurapuuroa päivälliseksi. Nyt, kun kotona on teinejä, niin joskus kokataan yhdessä mitä ovat köksäntunnilla oppineet ja katetaan niinkuin kirjassa on neuvottu. Mut ei kai se mitään pakkopullaa ole? Isompien lasten kanssa vain helpompi toteuttaa ja ruokakin maistuu paremmin kuin nirsojen pikkulasten kanssa. Jos vieraita tulee kylään, niin kahvi ja jaffa keksit on ihan ok tarjottava. Melkein aina vierailla on omat kahviherkut mukana. Kukaan ei oleta, että vastasyntyneen äiti passaa vieraslaumaa siivotussa kodissa (niinkuin kai ennen?), vaan voi imettää yökkärit päällä ja se on ihan normaalia. Kuten sekin, että nukkuu vauvan kanssa eikä heräile yötä päivää neljän tunnin välein keittämään korvikejauhomaitoa.
Hyvä hyvä! Eiköhän tää ollu taas tässä ennen kun uusi alkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mamakysyysupermamavastaa kirjoitti:
Kuka vaatii?Lapsiko?
Mikä taho tai instanssi vaatii?
Naistenlehtien naiskirjoittajat,somenaiset vai muut äidit?
Tuskin työnantajat vaativat olemaan parempi äiti..
Kun lapsi oli pieni vaatimukset sukulaisilta ja joiltakin muilta äideiltä.
Kun lapset kasvaa niin huomaa, että rankan pikkulapsi vaiheen jälkeen arvostelijoita ei enää tule niinkään toisten vanhempien taholta. Siis heidän jotka ovat itse lapsensa hoitaneet.
Arvosteluja tulee oman elämänsä sössineiltä miehiltä jotka eivät ole omia lapsiaan hoitaneet. Miehet jotka ovat itse osallistuneet kunnolla lastensa hoitamiseen eivät ole niin kärkkäitä arvostelemaan.
Kirjoituksessa yhdistyi hienosti 50-luku ja nykypäivä ap:n agendaan sopivalla tavalla.
Tulee mieleen fantasiajutut joiden mukaan ennen mies elätti perheen ja naisen piti vain istua peilin edessä kaunistautumassa. Koska on kohtuutonta vaatia että työnteon lisäksi pitäisi pysyä normaalipainoisena. Tällaista elämä oli 50-luvun köyhässä Suomessa, uskokaa pois.
Lapset vain naapurin 10-vuotiaan vahdittavaksi ja 50-luvun teatteriin 185cm tumman ja komean hampaat hohtaen hymyilevän toimarimiehen kanssa katsomaan 50-luvun Citysinkut kolmosta. Sitten paikalliseen yökerhoon viinilasilliselle.
Ruoka oli halpaa ja helposti saatavilla. Ja tokihan naisen oli ok ostaa kolme levyä Maraboun sinistä kun kivan kevyt työ projektisihteerinä ja tietysti liukuvalla 4 tunnin työajalla piti kunnossa eikä tarvinnut lähteä kylmässä lenkille pronaatiotuetuilla kunnon kengillä joihin tietysti oli varaa.
Mitään seksikkyysvaatimuksia ei naisille ollut, miehet toki vain olivat kaikki Tapiorautavaaroja.
Kauppakin oli lähellä ja sinne pääsi Toyota Avensiksella, ei ollut ketään valittamassa että pitäisi kävellä 500 metriä supermarkettiin ekologisuuden nimissä.
Ei tarvinnut olla Facebookissa eikä Instassa, kännykällä sai yhteyden lähimpiin naapureihin muutaman kilometrin päässä.
Kyllä nykyään vaaditaan kohtuuttomia. Siis naisilta. Miehethän saavat olla millaisia tahansa ja silti pääsevät parisuhteeseen.
Niin vaaditaan kaikilta muiltakin, miehiltä (todellakin!) lapsilta, vanhuksilta, kaikilta. Mut kukaan ei ole niin kova marttyroimaan ja uhriutumaan ku nykyajan äiti. Minäminäminä valivalivali.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Ennen ei roikuttu pyjamassa netissä vollottamassa.
On vissiin liikaa kaikkia mahdollisia tukiaisia ja pesutorneja, kun aikaa riittää luetella tuulesta tempaistuja "paineita" ja keksiä oikeutusta omalle laiskuudelle.
Ei tarvitse kuin lähikaupalle ajella, niin matkan varrella roikkuu vaunuihin nojaten näitä vinkujia älypuhelinta plaraten rööki suussa, kersat rääkyy huomiota vieressä. Osa kakaroista päiväkodissa, kun on oikeudet...
Voi että tätä paatoksen tuskaa, kun kaikki on liian hyvin ja rupi jo kasvaa perseessä..
Ja mä olen vanha ja kokemusta omaava ämmä, jolla on vapaapäivä töistä. Lapset on kasvatettu (hyvin pärjäävät), koti hoidettu ilman turhia härpäkkeitä, itsetehtyä ruokaa keitelty ja töissä käyty. Ei ole paineita otettu, vaan terveellä järjellä menty.
Taidat pyöriä joissain wt-lähiöissä syrjäytyneiden ja muiden sosiaalitapausten keskellä, jos tämä on näkymäsi nykypäivään. Kannattaa varmaan käydä joskus muuallakin kuin siellä asuinalueesi lähikaupassa, niin sinulle avartuu aivan uudenlainen maailma. Haluaisin myös nähdä ilmeesi, kun tutustut linkkarin ihmeelliseen maailmaan...
Lapseni ovat jo isoja ja en tekis enää lapsia tähän maailmaan,jos saisin valita. Lapsillani on monimuotoisia vaikeuksia elämissään:(
Kiitos ap hyvästä puheenvuorosta. Muistetaan, että täällä vauvapalstalla on tietynlaisten ihmisten kokoontumisajot eli en odottaisi liikoja asian ymmärryksen suhteen. Se on helppoa tulla tänne lässyttämään ja purkamaan pahaa oloa, kun ei ole mitään muuta paikkaa ihmisellä. Surullisia tapauksia ja harmi, ettei heillä ole muuta paikkaa, jossa jakaa katkeria ajatuksiaan.
Minua on myös kehuttu kuinka parempi äiti olen kuin moni muu.
Kehuja on mukavampi kuulla.
Eli kyllä sitä juoruillaan ja vertaillaan.