Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Ei nykyään ehditä lisääntyä tai kasvattaa, kun töissä ollaan klo 6-20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
No niinpä, sitä suuremmalla syyllä ihmettelen mistä se ajatus kumpuaa, että hankinpa lapsen?
Eka katsoo muiden rääkyviä räkänokkia ja kurjuutta ja Jee nyt mäkin hommaan tuollaisen! Älytöntä.
Olen eri vastaaja. Rääkyvä räkänokka-aika on kyllä enemmän ärsyttävää ja kuluttavaa kuin antoisaa, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe elämässä ja sen jälkeen oma perhe ja jälkikasvu tuottaa niin suurta merkityksen tunnetta elämälle, ettei mikään muu pysty sitä päihittämään. Saan myös jotain kummallisia kiksejä siitä, miten äitiys on moukaroinut minusta epäitsekkäämmän, nöyremmän ja kiitollisemman ihmisen.
Niin ja sit just tää, että sitten hyviksi puoliksi nostetaan asioita, jotka ovat suurimmalle osalle oikeasti huonoja puolia. Esim. Epäitsekkyys ja nöyryys?! Kenelle nuo on hyväksi? Jollekin p u t i n ille joo, mutta suurin osa hyötyisi siitä, jos suomalaiset olisivat terveen itsekkäitä ja ei niin nöyriä. Vanhan kansan opit, epäitsekkyys ja nöyryys ajaa katkeroitumiseen, mielenterveysongelmiin ja väkivaltaan. Jee sitä lisää!
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
No niinpä, sitä suuremmalla syyllä ihmettelen mistä se ajatus kumpuaa, että hankinpa lapsen?
Eka katsoo muiden rääkyviä räkänokkia ja kurjuutta ja Jee nyt mäkin hommaan tuollaisen! Älytöntä.
Olen eri vastaaja. Rääkyvä räkänokka-aika on kyllä enemmän ärsyttävää ja kuluttavaa kuin antoisaa, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe elämässä ja sen jälkeen oma perhe ja jälkikasvu tuottaa niin suurta merkityksen tunnetta elämälle, ettei mikään muu pysty sitä päihittämään. Saan myös jotain kummallisia kiksejä siitä, miten äitiys on moukaroinut minusta epäitsekkäämmän, nöyremmän ja kiitollisemman ihmisen.
OLen samaa mieltä mutta tahdon vielä lisätä, kuinka lapsi on minua kasvattanut, hänen myötään vasta opin mitä rakkaus todella on. Olen saanut häneltä niin paljon, enkä pysty sanoin ilmaisemaan kiitollisuuttani.
Ei ole pakko tehdä lapsia, abortin saantia helpotettiin. Siitä vaan tehkää kuten parhaaksi näette, parempi ehkä niin kuin lapsia inhoten saattaa lapsia tänne kärsimään.
Ei se viiskyt luku kovin kummoista ole varmasti ollut. Itse vertaan nykyajan lapsuutta ja koulunkäyntiä omaani 90 luvulla. Moni asia pitäisi saada sieltä takaisin. Kuri, pulpetit, karttakeppi ja liitutaulu. Propäivät pois. Sen sijaan juhlat silloin kun on jokin syy juhlia. Vaikkapa koulun pikkujoulupäivä johon voi tuoda karkkia. Niin ettei näitä olisi lähes joka viikko. Retkiä jos on koulusta, niin koulun kautta eväät. Ei kotoa niin kuin nyt. Minun on pitänyt palata jopa makkara lapselle mukaan kouluun.
Mielestäni on todella huono juttu, että nykyään vanhemmat joutuvat vahtia lasten koulunkäyntiä. Ennen lapset huolehtivat itse. Minä en jotenkin ymmärrä, miksi minun pitää kuunnella kun kolmosluokkalainen lukee ääneen uskonnonläksyä. Ja vielä allekirjoittaa luetuksi. Miksi lapsi ei voi lukea sitä itsekseen? Läksyjä en yleensä tarkista. Autan jos kysyy. Jotain itsenäisyyttä pitää lapsella sentään olla. Avuttomia kasvaa lapsista, mutta en minä voi asiaa yksin muuttaa.
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
No niinpä, sitä suuremmalla syyllä ihmettelen mistä se ajatus kumpuaa, että hankinpa lapsen?
Eka katsoo muiden rääkyviä räkänokkia ja kurjuutta ja Jee nyt mäkin hommaan tuollaisen! Älytöntä.
Olen eri vastaaja. Rääkyvä räkänokka-aika on kyllä enemmän ärsyttävää ja kuluttavaa kuin antoisaa, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe elämässä ja sen jälkeen oma perhe ja jälkikasvu tuottaa niin suurta merkityksen tunnetta elämälle, ettei mikään muu pysty sitä päihittämään. Saan myös jotain kummallisia kiksejä siitä, miten äitiys on moukaroinut minusta epäitsekkäämmän, nöyremmän ja kiitollisemman ihmisen.
Niin ja sit just tää, että sitten hyviksi puoliksi nostetaan asioita, jotka ovat suurimmalle osalle oikeasti huonoja puolia. Esim. Epäitsekkyys ja nöyryys?! Kenelle nuo on hyväksi? Jollekin p u t i n ille joo, mutta suurin osa hyötyisi siitä, jos suomalaiset olisivat terveen itsekkäitä ja ei niin nöyriä. Vanhan kansan opit, epäitsekkyys ja nöyryys ajaa katkeroitumiseen, mielenterveysongelmiin ja väkivaltaan. Jee sitä lisää!
Juuri tämä, tulee näitä savonlinnan kurvailijoita, jotka omat traumansa vievät liikenteeseen, kun muualla ovat nöyrtyneet. Eivät sitä toki ikinä myönnä tai ymmärrä. Suomessa on kateuden ja junttiuden maailma ja se tulee olemaan jatkossa suuri ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
No niinpä, sitä suuremmalla syyllä ihmettelen mistä se ajatus kumpuaa, että hankinpa lapsen?
Eka katsoo muiden rääkyviä räkänokkia ja kurjuutta ja Jee nyt mäkin hommaan tuollaisen! Älytöntä.
Olen eri vastaaja. Rääkyvä räkänokka-aika on kyllä enemmän ärsyttävää ja kuluttavaa kuin antoisaa, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe elämässä ja sen jälkeen oma perhe ja jälkikasvu tuottaa niin suurta merkityksen tunnetta elämälle, ettei mikään muu pysty sitä päihittämään. Saan myös jotain kummallisia kiksejä siitä, miten äitiys on moukaroinut minusta epäitsekkäämmän, nöyremmän ja kiitollisemman ihmisen.
Minusta on kyllä tullut äitiyden myötä erittäin itsekäs ja omaa ja oman perheen etua ajava leijonaemo. Ennen olin kiltti ja nöyrä. Sitten huomasin, että siitä ei ole mitään hyötyä. Nykyään en tee enää mitään hyvää hyvyyttäni ja pyyteettä. Minusta on tullut taistelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
No niinpä, sitä suuremmalla syyllä ihmettelen mistä se ajatus kumpuaa, että hankinpa lapsen?
Eka katsoo muiden rääkyviä räkänokkia ja kurjuutta ja Jee nyt mäkin hommaan tuollaisen! Älytöntä.
Olen eri vastaaja. Rääkyvä räkänokka-aika on kyllä enemmän ärsyttävää ja kuluttavaa kuin antoisaa, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe elämässä ja sen jälkeen oma perhe ja jälkikasvu tuottaa niin suurta merkityksen tunnetta elämälle, ettei mikään muu pysty sitä päihittämään. Saan myös jotain kummallisia kiksejä siitä, miten äitiys on moukaroinut minusta epäitsekkäämmän, nöyremmän ja kiitollisemman ihmisen.
Minusta on kyllä tullut äitiyden myötä erittäin itsekäs ja omaa ja oman perheen etua ajava leijonaemo. Ennen olin kiltti ja nöyrä. Sitten huomasin, että siitä ei ole mitään hyötyä. Nykyään en tee enää mitään hyvää hyvyyttäni ja pyyteettä. Minusta on tullut taistelija.
Maailmassa ei epäitsekkyydellä tee yhtään mitään, kusipäitä nykyään maailma täynnä, sarasieppimäisiä tubettajia jne. Kunhan ottaa muutaman läheisen ihmisen huomioon, ennen kuin tappaja-asteroidi vie sairaan ihmiskunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Ihmisen biologia se on. Toisilla on lisääntymisvietti joka ajaa sen vauvan hankkimaan. Ei sitä ymmärrä siinä vaiheessa, mitä kaikkea edessä on. Ja kyllä minä enimmäkseen tykkään lapsistani. Oman työelämän ja lasten kasvatuksen yhteensovittaminen on se hankala asia. Siihen vielä vaatimukset koulun puolelta. Niitä en oikein enää jaksaisi. Lasten pitäisi voida itse hoitaa koulunkäyntinsä ilman että aikuisia velvoitetaan osallistumaan. Ei minunkaan koulunkäyntiin tarvinnut vanhempien puuttua.
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
No niinpä, sitä suuremmalla syyllä ihmettelen mistä se ajatus kumpuaa, että hankinpa lapsen?
Eka katsoo muiden rääkyviä räkänokkia ja kurjuutta ja Jee nyt mäkin hommaan tuollaisen! Älytöntä.
Olen eri vastaaja. Rääkyvä räkänokka-aika on kyllä enemmän ärsyttävää ja kuluttavaa kuin antoisaa, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe elämässä ja sen jälkeen oma perhe ja jälkikasvu tuottaa niin suurta merkityksen tunnetta elämälle, ettei mikään muu pysty sitä päihittämään. Saan myös jotain kummallisia kiksejä siitä, miten äitiys on moukaroinut minusta epäitsekkäämmän, nöyremmän ja kiitollisemman ihmisen.
Niin ja sit just tää, että sitten hyviksi puoliksi nostetaan asioita, jotka ovat suurimmalle osalle oikeasti huonoja puolia. Esim. Epäitsekkyys ja nöyryys?! Kenelle nuo on hyväksi? Jollekin p u t i n ille joo, mutta suurin osa hyötyisi siitä, jos suomalaiset olisivat terveen itsekkäitä ja ei niin nöyriä. Vanhan kansan opit, epäitsekkyys ja nöyryys ajaa katkeroitumiseen, mielenterveysongelmiin ja väkivaltaan. Jee sitä lisää!
Putin epäitsekäs ja nöyrä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät olleet lapseni rääkyviä räkänokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
No niinpä, sitä suuremmalla syyllä ihmettelen mistä se ajatus kumpuaa, että hankinpa lapsen?
Eka katsoo muiden rääkyviä räkänokkia ja kurjuutta ja Jee nyt mäkin hommaan tuollaisen! Älytöntä.
Olen eri vastaaja. Rääkyvä räkänokka-aika on kyllä enemmän ärsyttävää ja kuluttavaa kuin antoisaa, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe elämässä ja sen jälkeen oma perhe ja jälkikasvu tuottaa niin suurta merkityksen tunnetta elämälle, ettei mikään muu pysty sitä päihittämään. Saan myös jotain kummallisia kiksejä siitä, miten äitiys on moukaroinut minusta epäitsekkäämmän, nöyremmän ja kiitollisemman ihmisen.
Minusta on kyllä tullut äitiyden myötä erittäin itsekäs ja omaa ja oman perheen etua ajava leijonaemo. Ennen olin kiltti ja nöyrä. Sitten huomasin, että siitä ei ole mitään hyötyä. Nykyään en tee enää mitään hyvää hyvyyttäni ja pyyteettä. Minusta on tullut taistelija.
Maailmassa ei epäitsekkyydellä tee yhtään mitään, kusipäitä nykyään maailma täynnä, sarasieppimäisiä tubettajia jne. Kunhan ottaa muutaman läheisen ihmisen huomioon, ennen kuin tappaja-asteroidi vie sairaan ihmiskunnan.
Sun maailmasi taitaa lähinnä olla tämä palsta ja sen trollukkaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuormitusta ei tule ulkopuolisesta some-maailmasta tai ulkopuolelta. Meillä paineet luo mies, jolla ei ole mitään käsitystä mitä perhe-elämä oikeasti on.
Käyn töissä ja hoidan kodin ja lapset yksin. Mies käy vain töissä ja harrastaa 10 krt viikossa. Harrastukset on hänelle tärkeitä, koska työ on niin vaativaa.Vaativia on myös hänen kriteerit perhe-elämälle jotka minun on toteutettava. Yksin. Hänen osa on arvioida kuinka hyvin olen suoriutunut.
Lapsillille ei saa tarjota eineksiä. Yhtään. Itsetehtyä ruokaa ainoastaan. Ja sekin on oltava terveellistä. Muuten lapset kuulemma kärsii ja ei "kehity" oikein. Hän itse ei valmista ruokaa. Ainoastaan arvostelee ruuan terveellisyyden ja maun ja onko se tarjoiltu oikeaan aikaan suhteessa lasten urheiluharrastuksiin.
Lapsilla pitää olla siistit ja laadukkaat vaatteet oikean kokoisina ja säänmukaisina. Hän ei itse osallistu vaatteiden hankintaan tai huoltoon, mutta arvioi kuinka olen onnistunut siinä kärkkäästä.
Lasten koulunkäynnistä on huolehdittava, wilmaviestit. Uinnin, urheiluvarusteet, retket yms. Itse hän ei tiedä lasten luokkatunnusta tai opettajan nimeä.
Koti on oltava aina siisti ja valmis yllätysvierailuille, joista mies ei ole muistanut ilmoittaa. Aamulla töihin lähtiessäni siisti koti on voinut "räjähtää" työpäivän aikana kun myöhemmin töihin lähtenyt mies on etsinyt "piilotettuja" vaatteita ja aamiaistarvikeita.
Koti on heti siistittävä kotiin palatessa.Lasten harrastukset (yleeensä vähintään 1krt pvä) on huolehdittava. Ilmoittautumiset, maksut, varusteiden hankinta, aikataulujen muutokset, retket, leirit. Talkoomyynnit. Kuljetukset, kimppakyydit. Jos yksikin kerta jää välistä tulee huomautus, että etkö tätäkään viitsinyt tehdä. Mies itse ei osallistu.
Sosiaaliset suhteet. Pidän yhteyttä ja sovin sopivin ajoin kivoja vierailuja ja kekkereitä meille. Mies ilmoittaa ajankohdan ja vieraat ja hoidan loput avaimet käteen periaatteella. Mies saapu itse juhliin yleensä myöhässä. Itse en pidä juhlien järjestämisestä ja vieraat ovat miehen puolelta. Jos kieltäydyn järjestämästä olen sosiaalinen erakko ja hylkiö.
Mitäs muuta? Aika paljon on nykyäidillä työn jälkeen paljon hommaa, ei meinaa aika riittää!
Mikään parisuhde tuo ei ole. Jos ymmärrät häipyä tuosta mädästä suhteesta niin tulen vaikka henkilökohtaisesti sut hakemaan sieltä pois.
Vaikeneminen ei ole kultaa.
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Ihmisen biologia se on. Toisilla on lisääntymisvietti joka ajaa sen vauvan hankkimaan. Ei sitä ymmärrä siinä vaiheessa, mitä kaikkea edessä on. Ja kyllä minä enimmäkseen tykkään lapsistani. Oman työelämän ja lasten kasvatuksen yhteensovittaminen on se hankala asia. Siihen vielä vaatimukset koulun puolelta. Niitä en oikein enää jaksaisi. Lasten pitäisi voida itse hoitaa koulunkäyntinsä ilman että aikuisia velvoitetaan osallistumaan. Ei minunkaan koulunkäyntiin tarvinnut vanhempien puuttua.
Milloin lapset on lopulta syytä opettaa itsenäisiksi kun vielä yläkoululaisiakin pitää jatkuvasti paapoa, jopa lääkärintarkastuksissa ja edelleen vanhempainvarteissa? Eikö riitä henkilökohtainen palaute nuorelle herättämään vastuun omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä? Nuoret ovat äärettömän lapsellisia peruskoulun jälkeen ja vielä aloittaessaan työelämääkin. Ei jaksa herätä, motivaatio hukassa, jne. Ja näitä ymmärretään ja lässytetään kun pitäisi jo vaatia kantamaan vastuuta.
Olen eri vastaaja. Rääkyvä räkänokka-aika on kyllä enemmän ärsyttävää ja kuluttavaa kuin antoisaa, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe elämässä ja sen jälkeen oma perhe ja jälkikasvu tuottaa niin suurta merkityksen tunnetta elämälle, ettei mikään muu pysty sitä päihittämään. Saan myös jotain kummallisia kiksejä siitä, miten äitiys on moukaroinut minusta epäitsekkäämmän, nöyremmän ja kiitollisemman ihmisen.