Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Aloituksesta: "lapset temmelsivät omissa oloissaan ja tapaturmakuolleisuus oli valtava"
-niinpä. Tämän olen itse nähnyt yhtenä rasittavimpana asiana vanhemmuudessa nykyään. Jatkuva valvomisen pakko. Toisaalta toki ymmärrettävä vaatimus, mutta kun se valvonta tehdään yksin, niin se on oikeasti ihan jatkuvaa. Ei ole mummuja tai isotätejä lähistöllä, tai naapureita joka voisi auttaa.
Vilkkaiden lasten kanssa sitä vain odotti joskus iltaa että saa hetken taukoa.
Nythän ne ovat jo kouluikäisiä ja minä olen vapaapäivällä, ennen kuin joku älähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaisin otsikkoa siihen muotoon että äiti vaatii itseltään liikaa. Mitä jos elelisi vaan ihan normaalisti ja unohtaisi kulissit ja massapsykoosit siksi aikaa kun lapsi on pieni? Neuvolassa tulisi painottaa suuresti että karsikaa, älkää lisätkö. Tietenkin osa käyttää sitten aikansa marittamiseen.
Armollisuus itseämme ja toisiamme kohtaan. Tehkää tai olkaa tekemättä rohkeasti ja ylpeästi perheessänne juuri niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu.
Aloituksessa pieni aikajanavirhe. Kahdeksankymppinen on syntynyt 1942. Hän hädintuskin on 50- luvulla synnyttänyt.
Tietenkin noin 80 voi olla vaikka jo 88 ettei nyt silleen saivarrella.
Ei silti, muistelen minäkin 50- lukua vaikka olin lapsi koko kymmenluvun vielä. 1961 kävin rippikoulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää teksti ei ihan kolahtanu. Kuka noita odottaa? Mitenniin on pakko olla jotain? Moni tekee nykyisin istumatyötä, sen rinnalla on hyväkin liikkua. Terveyssyistä. Ei siksi, että on äiti. Liikunta myös virkistää. Ei ole vauvankaan kanssa pakko olla 24/7 kotona, vaan jopa kannustetaan käymään jumpassa ym. Miten joku saa tästä paineita?
Ja lapset temmeltää nytkin ulkona. Meillä kouluikäisinä viimeistään reviiri laajenee kotipihalta ympäristöön. Esim leikkikentälle/koulunpihalle. Lapsikuolleisuus oli ennen suurta munkin kuin "keskenään olemisen" takia. Mm. Terveydenhuolto, kulkutaudit ja tietämättömyys oli syynä. Nykyisin ei enää synnytellä pihasaunassa ja suurimmalla osalla on rokotukset virustauteja vastaan.
Mä kyllä juon saunaoluen. Ja juhlassa lasin skumppaa. Vaikka imetän. Ei sitä kukaan paheksu. Raskaana ei tietenkään saa alkoholia ottaa, mutta muuten kohtuudella otettu alkoholi on kyllä ihan hyväksyttyä. Mutta myönnän: paheksun heitä ketkä esim laivan risteilyllä vetää perseet lastensa nähden. Sellainen juominen ei kuulukaan olla hyväksyttävää.
Ei kukaan oleta kenenkään "hankkivan uraa" tai opiskelevan akateemikoksi. Moni mun tuntema äiti on ihan vaan lähihoitaja kahden vuoden opiskelulla. On myös opettajia, fysioterapeutteja, kirjanpitäjiä. Ja muutama yrittäjä. Jotkut palaa töihin äkkiä jo vauva-aikana. Toiset on vuosia kotona. Kumpikin tapa on täysin hyväksytty ja voi valita.
Ja kolmen ruokalajin päivällinen viikonloppuna?? Pikkulapsiaikana meillä saattoi ollaa noutopizzaa ta kaurapuuroa päivälliseksi. Nyt, kun kotona on teinejä, niin joskus kokataan yhdessä mitä ovat köksäntunnilla oppineet ja katetaan niinkuin kirjassa on neuvottu. Mut ei kai se mitään pakkopullaa ole? Isompien lasten kanssa vain helpompi toteuttaa ja ruokakin maistuu paremmin kuin nirsojen pikkulasten kanssa. Jos vieraita tulee kylään, niin kahvi ja jaffa keksit on ihan ok tarjottava. Melkein aina vierailla on omat kahviherkut mukana. Kukaan ei oleta, että vastasyntyneen äiti passaa vieraslaumaa siivotussa kodissa (niinkuin kai ennen?), vaan voi imettää yökkärit päällä ja se on ihan normaalia. Kuten sekin, että nukkuu vauvan kanssa eikä heräile yötä päivää neljän tunnin välein keittämään korvikejauhomaitoa.Tämä varmasti jakaa porukkaa. Osa on rennompia ja heille riittää vaikkapa lähihoitajan koulutus, eikä omalla tai kodin ulkonäölläkään ole niin väliä. Toiset taas ovat kunnianhimoisempia ja tavoittelevat menestystä, joka tulee vain kovalla vaivannäöllä. Ja kumpikin on ihan ok. Me ollaan kaikki niin erilaisia.
Uupuminen ja perään valittaminen omista valinnoista on typerää. Vielä typerämpää on kääntää asia muotoon että ikään kuin joku pakotti tekemään kaikki nuo valinnat. Vastuu siitä omasta elämästä on itsellä ja jos on tehnyt vääriä valintoja, sitten vähän nöyryyttä ja korjaavat toimenpiteet. Moni suunnittelee arkensa liian täyteen ja syyttää siitä sitä puolisoa, sitten erotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ressaa yhdestä viinilasillisesta tai einesten syömisestä, mutta meinaan musertua sen vaatimuksen alle että koko ajan pitäisi olla läsnä ja osallistua mitä puuduttavimpiin leikkeihin. Syyllisyys raastaa joka sekunti vaikka kuinka yrittäisin järkeillä että ei kukaan aikuinen jaksaisi leikkiä kaikkea ei-töissä-vietettyä hereilläoloaikaa. Milloin äiti lepää??? Isiä vaatimus ei vaikuta samalla lailla koskevan.
Kyllä nämä vaatimukset on itse asetettu itselle, ja sama on ollut mahdollista jo 1950- luvulla, ja sitä aiemminkin. Ota vaikka nippu Kotiliesiä käteesi, ja katso mitä tekee sen ajan hyvä perheenemäntä/ kotiäiti..
Kyllä on vaatimuksia myös kauneudenhoitoon, voimisteluun, kapeaan vyötäröön ja siloiseen ihoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin tunnistan nuo kaikki paineet, mutta onneksi äitini (!) oli sen verran hyvä kasvattaja jo ysärillä että sain terveen itsetunnon ja pystyn viittaamaan kintaalla useimmille paineille. Moni muu ei ole niin onnekas, tuttavapiirissä suurimman osan lapsuudessa on jotain nykymittapuulla täysin sopimatonta kasvatusta joka aiheuttaa ongelmia nyt aikuisena ja omien lasten kanssa. Hylkäämiskokemuksia, välttelevää vanhemmuutta, epätervettä suhtautumista alkoholiin, liian autoritääristä kasvatusta, toisaalta välinpitämättömyyttä jne.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ressaa yhdestä viinilasillisesta tai einesten syömisestä, mutta meinaan musertua sen vaatimuksen alle että koko ajan pitäisi olla läsnä ja osallistua mitä puuduttavimpiin leikkeihin. Syyllisyys raastaa joka sekunti vaikka kuinka yrittäisin järkeillä että ei kukaan aikuinen jaksaisi leikkiä kaikkea ei-töissä-vietettyä hereilläoloaikaa. Milloin äiti lepää??? Isiä vaatimus ei vaikuta samalla lailla koskevan.
Joo tämä. Olen ihmisenä sellainen että tarvitsen aikaa olla yksin, väsyn siihen jatkuvaan läsnäoloon ja lasten intensiivisyyteen. Liian helposti tulee paettua nettiin, sen myönnän, mutta jos ei olisi nettiä niin tuskin olisin sen enempää läsnä. Sitten tekisin vaan jotain muuta. Tai olisin pahalla tuulella ja kärttyinen. Kyse ei ole siitä ettenkö rakastaisi lapsiani ja haluaisi olla heidän kanssaan, mutta tokihan olen jonkun mielestä aivan p*ska mutsi kun en vaan jaksa koko aikaa antaa itsestäni 100% muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluutta, että vanhemmat leikkivät lasten kanssa. Leikki on lasten työtä. Tulee itsekeskeisiä aikuisia, jos äiti keskeyttää aikuisten työt leikkiäkseen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hulluutta, että vanhemmat leikkivät lasten kanssa. Leikki on lasten työtä. Tulee itsekeskeisiä aikuisia, jos äiti keskeyttää aikuisten työt leikkiäkseen lapsen kanssa.
Noniin tässä taas yksi syyllistäjä. Jos sitten oletkin läsnä lapsillesi ja joskus leikit heidän kanssaan niin heti menee lapset pilalle siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjaisin otsikkoa siihen muotoon että äiti vaatii itseltään liikaa. Mitä jos elelisi vaan ihan normaalisti ja unohtaisi kulissit ja massapsykoosit siksi aikaa kun lapsi on pieni? Neuvolassa tulisi painottaa suuresti että karsikaa, älkää lisätkö. Tietenkin osa käyttää sitten aikansa marittamiseen.
Kyllä ne ulkopuolelta tulee paljonkin ne vaatimukset. Esimerkiksi että kaupassa mulkoillaan, jos lapsi ei käyttäydy kuin vahanukke.
Yksi lastenpsykiatri (äiti itsekin) oli laskenut, ihan äskettäin luin artikkelin, että jos kaikki lapsiperheelle asetetut vaatimukset täytettäisiin, niin vuorokaudessa ei riitä tunnit. Siis tämän laski ammattilainen joka varmasti tietää mistä puhuu. Vaatimuksia on hirveästi. Niistä on pakko karsia. Mutta mistä päästä? Tätä se ammattilainen kyseenalaisti, että mistä tavallinen vanhempi tietää, mikä on tosi tärkeää ja mitä voi karsia?
Hän kirjoitti vielä, että auttamaan tarkoitettu systeemi voi pahimmillaan ajaa lapsiperheitä huonompaan suuntaan. Pitäisi noudattaa sanontaa "Primum non nocere": Tärkeintä; älä tee pahemmaksi.
Eli ihan puppua että äidit itse vaativat itsensä väsyksiin. Sekin väite on sellaista dissaamista, äidit muka ovat itse luoneet tämän ongelmansa.
Se ei ole totta.
Tässä se artikkeli; Duodecim, kirjoittaja Jaana Wessman.
"Lapsiperheille kohdistetut suositukset - riittävätkö hereilläolotunnit?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä oikeasti melkoista, ristiriitaisuuksien sävyttämää aikaa.
Äidin pitää huolehtia itsestään, jos päästää itsensä lihomaan tai edes laihaläskiksi (!!!!111), ei rakasta lapsiaan ja tahtoo aiheuttaa lapsille kauhean taakan, kun äiti pitää haudata jo keski-iässä. Toisaalta kuntosalille ei saa mennä, jos isä hoitaa lasta sen 3 h/vko salitreenien ajan niin johan se on lastensuojeluilmoituksen paikka, äidin on elettävä lapsilleen.
Terveellisesti pitäisi syödä, jos aamupalaksi tarjoaa gefilus-jogurtin niin se on lastensuojeluilmoituksen paikka, onhan siinä sokeria. Toisaalta Hitleristä seuraavia ovat ne, jotka kehtaavat puuttua siihen, että päiväkodissa joka toisella välipalalla on kiisseliä ja joka toisella sokeroitua hedelmärahkaa.
Perheelle pitää pystyä tarjoamaan hyvä elintaso, säästössä pitää olla aina ja poikkeuksetta kolmen kuukauden bruttopalkka ja lapsia ei saa tehdä ollenkaan, jos ei pystyisi maksamaan todellisia päivähoidon kustannuksia. Toisaalta ylitöitä ei saa tehdä (pois lapselta), ei saa opiskella lasten ollessa pieniä (pois lapsilta) ja kotonakin pitäisi olla vähintään siihen saakka että nuorin täyttää kolme (kiintymyssuhdeteoria, kyllähän te sen tiedätte).
Pitää suosia suomalaista, kuluttaa rahaa jotta ei ruokittaisi lamaa, ostaa pienyrittäjiltä ja mieluiten paikallisilta sellaisilta. Kympillä kuussa enemmän suomalaista, kertakaikkisen säälittävää jos lapset jakavat krääsäjoulukalenterin ja sääliksi käy lestadiolaisperheiden lapsia, kun eivät saa kuin yhden tai kaksi pakettia jouluna. Toisaalta maailma hukkuu roskaan, pitää boikotoida palmuöljyä, Nestleä, veroparatiisifirmoja, halpavaatefirmoja ja niin edelleen. Ilmasto lämpenee ja miljardi ihmistä joutuu kodittomaksi.
Kannattaa heti poistaa puhelimesta sellaisen äidin numero, joka antaa lapsensa kulkea päiväkodissa puserossa, jonka rinnuksessa on pieni tahra. Lastenvaatteet kuuluu pestä vähintään yhdeksässäkympissä (muuten saattaa se yksi C-tyypin kolibakteeri jäädä henkiin, todennäköisyys että niitä kantaisi vaatteissa on yhden prosentin luokkaa ja haitallinen se on ainoastaan syöpää sairastaville CP-vammaisille keskosille), kuivattaa kuivausrummussa/narulla/kuivausrummussa/narulla, ei nyt kiistellä siitä, silittää ja laskostaa väreittäin kaappiin. Vain huono äiti ostaa sellaisen toppahaalarin, jossa on vähemmän kuin 15 000 vesipilaria, onpa kiva sitten kun lapsi ei voi olla lapsi. Toisaalta mikään ei ole säälittävämpää kuin nainen, joka käyttää lastenvaatteisiin aikaa ja rahaa, merkkivaatteilla koreilijat ovat tehneet lapsensa vain mallinukeikseen, jota on kiva vaatettaa.
Vttttu mitä dramatisointia, ja tietysti lestadiolaislasten sääliminenkin saatu ujutettua tähän dramaattiseen plöräykseen.
A) mitä siitä, jos joku saa 1-2 lahjaa? Eikö se ole järkevää?
B) mistä ihmeestä teit tuollaisen oletuksen, että lestadiolaislapset saisivat 1-2 lahjaa (en tiedä ketään lestadiolaista jolla olisi noin, vaikka järkevää olisi jos annettaisiin vähemmän!)?
Itse revitte stressinne tyhjästä ja lähette kasvattelemaan sitä isoissa päissänne, eikö olisi elämässä parempaakin mietittävää ja mukavampia asioita mihin keskittyä?
Vierailija kirjoitti:
Todellakin tunnistan nuo kaikki paineet, mutta onneksi äitini (!) oli sen verran hyvä kasvattaja jo ysärillä että sain terveen itsetunnon ja pystyn viittaamaan kintaalla useimmille paineille. Moni muu ei ole niin onnekas, tuttavapiirissä suurimman osan lapsuudessa on jotain nykymittapuulla täysin sopimatonta kasvatusta joka aiheuttaa ongelmia nyt aikuisena ja omien lasten kanssa. Hylkäämiskokemuksia, välttelevää vanhemmuutta, epätervettä suhtautumista alkoholiin, liian autoritääristä kasvatusta, toisaalta välinpitämättömyyttä jne.
Joo itselläkin pitää varmaan antaa kiitosta äidin ja isoäitien suuntaan, koska en tunnista mitään tällaista ihme stressaamista ja paineita tällaisista asioista.
Kuulostaa todella ankealta monen elämä täällä, ja minkä takia? Heidän oman, tylsän mielensä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ressaa yhdestä viinilasillisesta tai einesten syömisestä, mutta meinaan musertua sen vaatimuksen alle että koko ajan pitäisi olla läsnä ja osallistua mitä puuduttavimpiin leikkeihin. Syyllisyys raastaa joka sekunti vaikka kuinka yrittäisin järkeillä että ei kukaan aikuinen jaksaisi leikkiä kaikkea ei-töissä-vietettyä hereilläoloaikaa. Milloin äiti lepää??? Isiä vaatimus ei vaikuta samalla lailla koskevan.
Eli et siis itsekkyydestäsi johtuen halua viettää aikaa lasten kanssa, vaan mieluummin sometat aivottomana.
Vähän jäi epäselväksi, että kuka äitejä syyllistää? Media nyt kirjoittelee mitä vaan, ja varsinkin otsikot "tiesitkö että olet aina tehnyt tämän väärin" tai väitetään jonkun marginaalissa olevan tavan olevan villitys jota kaikki tiedostavat vanhemmat noudattavat.
Vai siis syyllistävätkö oikeat ihmiset livenä äitejä, sanovat että sinun pitäisi olla seksikkäämpi, ja tekemässäsi ruuassa on tänään liikaa ei-luomua? Netissä ihmiset nyt houruaa mitä vain jossain aggressioissaan. Ja millaisia todellisuudesta vieraantuneita yksilöitä nämä syyllistäjät ovat, jos ihan oikeasti vaativat kaikilta tietynlaisen muotin täyttämistä? Itse en ole kohdannut arvostelevaa vihjailua kuin tasan yhden ihmisen suunnalta, mutta hän on sellainen ylemmyydentuntoinen luonne, että arvostelee jatkuvasti ihan kaikkea. Harvan mielestä miellyttävää seuraa, ja vaikea ymmärtää miksi sellaisen ihmisen mieliksi pitäisi jotain omassa toimivassa elämässään muuttaa.
Tunnen monenlaisia ihmisiä, vanhempia, työttömistä tohtoreihin ja kerrostalokaksioista uusissa omakotitaloissa asuviin, yksinhuoltajia, ydinperheitä ja uusperheitä. Kaikki kyllä hoitavat asiansa parhaansa mukaan, ja lapsista pidetään huolta rakastavasti, vaikka elämäntyyleissä on laajaa vaihtelua.
Terveisin monen aloituksessa mainitun vaatimuksen täyttävä, mutta sellainen joka ei katso muita nenänvartta pitkin. Enkä koe paineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ressaa yhdestä viinilasillisesta tai einesten syömisestä, mutta meinaan musertua sen vaatimuksen alle että koko ajan pitäisi olla läsnä ja osallistua mitä puuduttavimpiin leikkeihin. Syyllisyys raastaa joka sekunti vaikka kuinka yrittäisin järkeillä että ei kukaan aikuinen jaksaisi leikkiä kaikkea ei-töissä-vietettyä hereilläoloaikaa. Milloin äiti lepää??? Isiä vaatimus ei vaikuta samalla lailla koskevan.
Eli et siis itsekkyydestäsi johtuen halua viettää aikaa lasten kanssa, vaan mieluummin sometat aivottomana.
Jep. Äiti on huono ja itsekäs jos haluaa joskus tehdä muutakin kuin elää täysin lapsille. Teit selväksi kirjoittajan pointin aivan täydellisesti. Ja sitten ihmetellään miksi äidit uupuu?
hirveää kamalaa viime viikolla teini äidillä oli ohjelmassa suurin ongelma kun tiineys aikana ei voinut ottaa tatuointeja ja imetyksen jälkeen menee 5kk ennen kuin silareita asennetaan.
Tämä varmasti jakaa porukkaa. Osa on rennompia ja heille riittää vaikkapa lähihoitajan koulutus, eikä omalla tai kodin ulkonäölläkään ole niin väliä. Toiset taas ovat kunnianhimoisempia ja tavoittelevat menestystä, joka tulee vain kovalla vaivannäöllä. Ja kumpikin on ihan ok. Me ollaan kaikki niin erilaisia.