Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Pah ja pyh. Nykyään äidit eivät osaa edes hoitaa kahta lasta samaan aikaan. PIeni taapero laitetaan päiväkotiin, kun uusi vauva syntyy. Mukamas lapsen etu. Miten pihalla joku voi olla, joka väittää tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaadita. Äidit saa halutessaan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Pah ja pyh. Nykyään äidit eivät osaa edes hoitaa kahta lasta samaan aikaan. PIeni taapero laitetaan päiväkotiin, kun uusi vauva syntyy. Mukamas lapsen etu. Miten pihalla joku voi olla, joka väittää tällaista?
Opin täältä eräästä keskustelusta että lasten tulisi olla täysiä päiviä päiväkodissa, koska muuten lapsista tulee epäsosiaalisia, eivät osaa ottaa ohjausta vastaan, eivät saa kavereita, eivät osaa toimia ryhmässä.
Toisaalta jos joku kokee ettei osaa tällaisia arkipäiväisiä asioita lapsen kanssa opettaa/kokea/hoitaa niin ehkä parempikin että sellaisen vanhemman lapsi on hoidossa.
Minulla on yksi lapsi, vein hänet hoitoon noin 12 kk iässä ja sen jälkeen menin töihin ihan rahasyistä, kun mies ei ole hyvätuloinen. Lapsella oli pahat ruoka-allergiat vauvana, joten jouduin kaikki soseet tekemään itse, ei käynyt maito jne. mutta kahden vuoden jälkeen helpotti ja sen jälkeen syönyt kaikkea.Eineksiä olen käyttänyt, siivoan kun jaksan ja ei todellakaan väkerretä mitään monimutkaisia aterioita vaan kotiruokaa. Marketti/Lindex osaston vaatteilla on menty. Lapsella menee lukio nyt hyvin, on kavereita ja harrastaa musiikkiopistossa. Ei ole siis kovin väärin kasvatettu. Ei kannata verrata omaa elämää muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pah ja pyh. Nykyään äidit eivät osaa edes hoitaa kahta lasta samaan aikaan. PIeni taapero laitetaan päiväkotiin, kun uusi vauva syntyy. Mukamas lapsen etu. Miten pihalla joku voi olla, joka väittää tällaista?
En minä tuomitse tällaista. Kerrostaloluukussa voi seinät kaatua päälle, jos lapsella ei ole kavereita ja äiti on kiinni vauvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pah ja pyh. Nykyään äidit eivät osaa edes hoitaa kahta lasta samaan aikaan. PIeni taapero laitetaan päiväkotiin, kun uusi vauva syntyy. Mukamas lapsen etu. Miten pihalla joku voi olla, joka väittää tällaista?
Opin täältä eräästä keskustelusta että lasten tulisi olla täysiä päiviä päiväkodissa, koska muuten lapsista tulee epäsosiaalisia, eivät osaa ottaa ohjausta vastaan, eivät saa kavereita, eivät osaa toimia ryhmässä.
Toisaalta jos joku kokee ettei osaa tällaisia arkipäiväisiä asioita lapsen kanssa opettaa/kokea/hoitaa niin ehkä parempikin että sellaisen vanhemman lapsi on hoidossa.
Siis ei VIITSI opettaa. Kuten ei lapsia ylipäänsä viitsitä enää kasvattaa kotona. Näkyy sitten muun muassa siellä varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Ja tietty lasten pahoinvointina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lastenpsykiatri (äiti itsekin) oli laskenut, ihan äskettäin luin artikkelin, että..
Hän kirjoitti vielä, että auttamaan tarkoitettu systeemi voi pahimmillaan ajaa lapsiperheitä huonompaan suuntaan. Pitäisi noudattaa sanontaa "Primum non nocere": Tärkeintä; älä tee pahemmaksi. [/quote]
Juuri tämä! Se alkaa viimeistään päiväkodista: huomaat jonkun työntekijän kyselevät ja katselevan vinoon, tekevän erikoisia päätelmiä, jopa leimaavan suoraan huonoksi vanhemmaksi, nostavan esiin koulussa opittujen "tuntomerkkien" perusteella kehittämänsä "ongelman" ja haalineensa siihen kaikki mahdolliset työryhmät ja ammattilaiset asiaa selvittämään.
Hyvinvoivat vanhemmat ja lapsi voivat siinä hetkessä romahtaa, stressaantua ja muuttua epävaemoikei, ahdistuneisuus, masentuneiksi. Tästä voi syntyä vuosien kierre, joka voi lopulta johtaa jopa lasuun onnellisten tähtien alla syntyneiden kun perheessä. Vaikkei johtaisikaan, ei elämä kuitenkaan mennyt kuten olisi voinut mennä, hyvältä pohjalta ponnistaen. Päiväkodin, terveyskeskuksen, neuvolan tms. "ammattilainen" maailmanparannussokeudessaan voi tuhota paljon.
Kyllä nykyaikanakin naisten pitäisi keskittyä ensi sijassa olemaan hyvä vaimo miehelleen eikä äiti lapsilleen, koska se oma mies kuuluu olla naiselle tärkeintä elämässä eikä ne kakarat, koska se mies on isompi kuin lapset ja oli naisen elämässä ennen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaisin otsikkoa siihen muotoon että äiti vaatii itseltään liikaa. Mitä jos elelisi vaan ihan normaalisti ja unohtaisi kulissit ja massapsykoosit siksi aikaa kun lapsi on pieni? Neuvolassa tulisi painottaa suuresti että karsikaa, älkää lisätkö. Tietenkin osa käyttää sitten aikansa marittamiseen.
Kyllä ne ulkopuolelta tulee paljonkin ne vaatimukset. Esimerkiksi että kaupassa mulkoillaan, jos lapsi ei käyttäydy kuin vahanukke.
Yksi lastenpsykiatri (äiti itsekin) oli laskenut, ihan äskettäin luin artikkelin, että jos kaikki lapsiperheelle asetetut vaatimukset täytettäisiin, niin vuorokaudessa ei riitä tunnit. Siis tämän laski ammattilainen joka varmasti tietää mistä puhuu. Vaatimuksia on hirveästi. Niistä on pakko karsia. Mutta mistä päästä? Tätä se ammattilainen kyseenalaisti, että mistä tavallinen vanhempi tietää, mikä on tosi tärkeää ja mitä voi karsia?
Hän kirjoitti vielä, että auttamaan tarkoitettu systeemi voi pahimmillaan ajaa lapsiperheitä huonompaan suuntaan. Pitäisi noudattaa sanontaa "Primum non nocere": Tärkeintä; älä tee pahemmaksi.
Eli ihan puppua että äidit itse vaativat itsensä väsyksiin. Sekin väite on sellaista dissaamista, äidit muka ovat itse luoneet tämän ongelmansa.
Se ei ole totta.
Se on jokaisen oma valinta miten reagoi muiden ihmisten mulkoiluun. Elämän kaikilla aloilla on suosituksia vaikka kuinka paljon, aivan kuten lastenkin kanssa. Jos aivottomasti seuraa ja yrittää toimia kaikkien näkökulmasta oikein ei aika riitä. Todella, todella moni käyttää aikansa ja energiansa näiden suositusten ylianalysoimiseen ja uupuukaiken sen alla. Pitäisikö sen vanhemman tunnistaa ensin ne omat voimavarat, ne ei ole samoja kuin sillä äidillämillainen haluisi olla. Järki käteen ja realiteettien mukaan toteuttaa ne asiat joihin pystyy ilman että kaikki perheessä kärsii. Kun priorisoidaan esim ruoka ykköseksi ja kaikkipitää valmistaa itse sesonkien mukaan, niin se aika on jostain toisesta pois, kuinka vaikeaa on tajuta ettei ihminen kykene tekemään ja saamaan kaikkea?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi, vein hänet hoitoon noin 12 kk iässä ja sen jälkeen menin töihin ihan rahasyistä, kun mies ei ole hyvätuloinen. Lapsella oli pahat ruoka-allergiat vauvana, joten jouduin kaikki soseet tekemään itse, ei käynyt maito jne. mutta kahden vuoden jälkeen helpotti ja sen jälkeen syönyt kaikkea.Eineksiä olen käyttänyt, siivoan kun jaksan ja ei todellakaan väkerretä mitään monimutkaisia aterioita vaan kotiruokaa. Marketti/Lindex osaston vaatteilla on menty. Lapsella menee lukio nyt hyvin, on kavereita ja harrastaa musiikkiopistossa. Ei ole siis kovin väärin kasvatettu. Ei kannata verrata omaa elämää muihin.
Hienoa, että menee koulu hyvin, on kavereita ja harrastaa musiikkiopistossa. Nuo eivät kuitenkaan ole mittareita, joilla voidaan mitata. Pienenä hoitoon viety voi tai kotona huolestuttavia asioita kokenut voi menestyä, mutta esim. kiusata joitakuita, tai olla hyvä ihminen mutta masentua ja romahtaa joskus keski-iässä, kun elämä potkii menetysten, sairauksien ym. muodossa. Voi myös olla, että mitään kummempaa ei tule esiin.
Mutta nostin esiin mittarit, joilla moni määrittää miten joku on onnistunut hyvinvoiva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä! Itse järkytyin, kun kotonahoidettu lapsi meni eskariin ja pääsimme "oikean" varhaiskasvatuksen piiriin. Lapsi oli erittäin hyvin käyttäytyvä, älykäs, luova, lahjakas ja kavereiden kanssa hyvin toimeentuleva. Koko varhaiskasvatusnäytelmä keskittyi ongelmien hakemiseen ja tarvittaessa niiden keksimiseen. Lapsella ei ollut yhtäkään ongelmaa, mutta kovasti annettiin ymmärtää, että niitä saadaan kyllä tehtyä.
Lopulta päätettiin, että lapsi on varautunut ja arka ja sille on tehtävä jotain. Lapsi on luonteeltaan introvertti, joten aika mielenkiintoinen tavoite. Jälkeenpäin vanhempana lapsi on kertonut eskariohjaajien käyttäytymisestä asioita, joista olisin räjähtänyt jos olisin saanut tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi, vein hänet hoitoon noin 12 kk iässä ja sen jälkeen menin töihin ihan rahasyistä, kun mies ei ole hyvätuloinen. Lapsella oli pahat ruoka-allergiat vauvana, joten jouduin kaikki soseet tekemään itse, ei käynyt maito jne. mutta kahden vuoden jälkeen helpotti ja sen jälkeen syönyt kaikkea.Eineksiä olen käyttänyt, siivoan kun jaksan ja ei todellakaan väkerretä mitään monimutkaisia aterioita vaan kotiruokaa. Marketti/Lindex osaston vaatteilla on menty. Lapsella menee lukio nyt hyvin, on kavereita ja harrastaa musiikkiopistossa. Ei ole siis kovin väärin kasvatettu. Ei kannata verrata omaa elämää muihin.
Hienoa, että menee koulu hyvin, on kavereita ja harrastaa musiikkiopistossa. Nuo eivät kuitenkaan ole mittareita, joilla voidaan mitata. Pienenä hoitoon viety voi tai kotona huolestuttavia asioita kokenut voi menestyä, mutta esim. kiusata joitakuita, tai olla hyvä ihminen mutta masentua ja romahtaa joskus keski-iässä, kun elämä potkii menetysten, sairauksien ym. muodossa. Voi myös olla, että mitään kummempaa ei tule esiin.
Mutta nostin esiin mittarit, joilla moni määrittää miten joku on onnistunut hyvinvoiva ihminen.
Voi voi ja hänestä voi tulla ankeuttaja joka syyttää kaikesta muita ja opettaa lapsilleen sitä samaa. Ottakaa nyt ihmeessä vastuu itsestänne ja sitten lapsistanne. Mitä helkkarin merkitystä tasapainoiselle ihmiselle on millä mittareilla naapurin Margit häntä mittailee? Ja se lapsi on aikuistuttuaan vastuussa itsestään oli lähtökohdat mitkä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valideja pointteja.
Paitsi että naiset ovat kyllä AINA halunneet olla kauniita ja seksikkäitä. Ehkä ei aivan yhtä neuroottisesti kuin nykyään, mutta kuitenkin.
Plus mitä tulee naisen seksuaalisuuteen niin ei se mistään tyhjästä ole ilmestynyt. Aina on hässitty ja joku intressi siihen on naisillakin ollut.
Itse asiassa, paine näyttää asianmukaiselta oli ennen tuhat kertaa isompi kuin nykyään. Katsokaapa 50- ja 60-lukujen naistenlehtiä ja valokuvia, ja verratkaa sitten nykyaikaan. Menneinä aikoina naisilla oli sukat kesälläkin, jos oltiin kaupungissa, siis nailonit, jotka oli kiinni ihanassa sukkanauhavyössä -ai että oli viileää- tai paksummilla jonkinlaisessa korsetissa. Kaikilla oli samanlainen kampaajan tekemä kampaus, hiukset käytiin jopa pesettämässä kampaajalla jos rahaa oli.
Joka ikinen vaate oli mittojen mukaan tehty elastaanittomasta kankaasta (koska ei ollut a) valmisvaateteollisuutta ja b) elastaania). Tämä asetti hienoisia paineita painonhallintaan, ja iso osa vaatteista muuten tehtiin ihan itse.
Vrt. nykyajan pöhöttyneet mammat kouvolatukkineen ja mukavine tunikoineen.
Ennen vanhaan oli myös aikamoinen standardi siinä, että valkoiset paidat oli tosiaankin valkoisia ja silitettyjä. Miesten paidoista käännettiin kauluksia ja kalvosimia kun alkoivat hiutua, kuvitelkaa mikä homma on pitää paita valkoisena jos se on niin vanha!
Kolmen ruokalajin aterioita ei ehkä ollut, mutta sen sijaan ainakin maalla oli kaikenlaisia kymmenkahveita ja päiväkahveja, joille leivottiin nisu itse. Ei raskasta työtä jaksanut sen ajan puuropainotteisella ravinnolla, jos ei syönyt tämän tästä. Ja jälkiruokaa kyllä syötiin ainakin keittoruokien kanssa joka päivä, jos ei muuta niin puuroa ja mehukeittoa.
Väittäisin, että vaatimustaso ei ole siis noussut, pikemminkin päinvastoin todella monessa asiassa. Nykyään vaan telkkari ja some vie niin paljon aikaa, että se tuntuu koko ajan loppuvan kesken.
P.S. Kolmen ruokalajin ateria on oikeasti ihan simppeli ja nopea juttu. Ei ole kovinkaan vaikeaa tehdä esim. sosekeittoa alkuun, pihvi+salaatti pääruoaksi ja vaikka jäätelöä jälkiruoaksi. Jos tuo tuntuu liian kovalta vaatimustasolta, vika on resursseissa, ei vaatimuksissa.
Oikeastaan mikään 50-luvun kommentti ei pitänyt aloituksessa paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pah ja pyh. Nykyään äidit eivät osaa edes hoitaa kahta lasta samaan aikaan. PIeni taapero laitetaan päiväkotiin, kun uusi vauva syntyy. Mukamas lapsen etu. Miten pihalla joku voi olla, joka väittää tällaista?
Opin täältä eräästä keskustelusta että lasten tulisi olla täysiä päiviä päiväkodissa, koska muuten lapsista tulee epäsosiaalisia, eivät osaa ottaa ohjausta vastaan, eivät saa kavereita, eivät osaa toimia ryhmässä.
Toisaalta jos joku kokee ettei osaa tällaisia arkipäiväisiä asioita lapsen kanssa opettaa/kokea/hoitaa niin ehkä parempikin että sellaisen vanhemman lapsi on hoidossa.
Juu tosiaan. Jopa alle 3-vuotiaiden pitää olla 9-tuntisia päiviä hoidossa vaikka jompi kumpi vanhemmista olisi kotona. Se on lapsen oikeus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valideja pointteja.
Paitsi että naiset ovat kyllä AINA halunneet olla kauniita ja seksikkäitä. Ehkä ei aivan yhtä neuroottisesti kuin nykyään, mutta kuitenkin.
Plus mitä tulee naisen seksuaalisuuteen niin ei se mistään tyhjästä ole ilmestynyt. Aina on hässitty ja joku intressi siihen on naisillakin ollut.Itse asiassa, paine näyttää asianmukaiselta oli ennen tuhat kertaa isompi kuin nykyään. Katsokaapa 50- ja 60-lukujen naistenlehtiä ja valokuvia, ja verratkaa sitten nykyaikaan. Menneinä aikoina naisilla oli sukat kesälläkin, jos oltiin kaupungissa, siis nailonit, jotka oli kiinni ihanassa sukkanauhavyössä -ai että oli viileää- tai paksummilla jonkinlaisessa korsetissa. Kaikilla oli samanlainen kampaajan tekemä kampaus, hiukset käytiin jopa pesettämässä kampaajalla jos rahaa oli.
Joka ikinen vaate oli mittojen mukaan tehty elastaanittomasta kankaasta (koska ei ollut a) valmisvaateteollisuutta ja b) elastaania). Tämä asetti hienoisia paineita painonhallintaan, ja iso osa vaatteista muuten tehtiin ihan itse.
Vrt. nykyajan pöhöttyneet mammat kouvolatukkineen ja mukavine tunikoineen.
Ennen vanhaan oli myös aikamoinen standardi siinä, että valkoiset paidat oli tosiaankin valkoisia ja silitettyjä. Miesten paidoista käännettiin kauluksia ja kalvosimia kun alkoivat hiutua, kuvitelkaa mikä homma on pitää paita valkoisena jos se on niin vanha!
Kolmen ruokalajin aterioita ei ehkä ollut, mutta sen sijaan ainakin maalla oli kaikenlaisia kymmenkahveita ja päiväkahveja, joille leivottiin nisu itse. Ei raskasta työtä jaksanut sen ajan puuropainotteisella ravinnolla, jos ei syönyt tämän tästä. Ja jälkiruokaa kyllä syötiin ainakin keittoruokien kanssa joka päivä, jos ei muuta niin puuroa ja mehukeittoa.
Väittäisin, että vaatimustaso ei ole siis noussut, pikemminkin päinvastoin todella monessa asiassa. Nykyään vaan telkkari ja some vie niin paljon aikaa, että se tuntuu koko ajan loppuvan kesken.
P.S. Kolmen ruokalajin ateria on oikeasti ihan simppeli ja nopea juttu. Ei ole kovinkaan vaikeaa tehdä esim. sosekeittoa alkuun, pihvi+salaatti pääruoaksi ja vaikka jäätelöä jälkiruoaksi. Jos tuo tuntuu liian kovalta vaatimustasolta, vika on resursseissa, ei vaatimuksissa.
Kolmen ruokalajin tekemiseen kuluu aikaa. Se aika on jostakin pois. Ennen se oli pois lasten perään katsomisesta ja syntyi paljon onnettomuuksia ja läheisyyttä vaille jääneitä lapsia, mutta emäntä saattoi kokea kokkaamisn ja leipomisen rentouttavana ja tärkeänä sisältönään. Se oli väylä sosiaalisiin tilanteisiin, tapahtumiin ja arvostukseen. Nykyään rentoutumis- ja sosiaalistamisväylinä toimii muunlaiset keinot, kuten vaikka somettaminen.
Kyllä naisen seksuaalisuus on tunnettu ihan ihmiskunnan alkuajoista lähtien. Ei ne naisten orgasmit mikään moderni keksintö ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valideja pointteja.
Paitsi että naiset ovat kyllä AINA halunneet olla kauniita ja seksikkäitä. Ehkä ei aivan yhtä neuroottisesti kuin nykyään, mutta kuitenkin.
Plus mitä tulee naisen seksuaalisuuteen niin ei se mistään tyhjästä ole ilmestynyt. Aina on hässitty ja joku intressi siihen on naisillakin ollut.Itse asiassa, paine näyttää asianmukaiselta oli ennen tuhat kertaa isompi kuin nykyään. Katsokaapa 50- ja 60-lukujen naistenlehtiä ja valokuvia, ja verratkaa sitten nykyaikaan. Menneinä aikoina naisilla oli sukat kesälläkin, jos oltiin kaupungissa, siis nailonit, jotka oli kiinni ihanassa sukkanauhavyössä -ai että oli viileää- tai paksummilla jonkinlaisessa korsetissa. Kaikilla oli samanlainen kampaajan tekemä kampaus, hiukset käytiin jopa pesettämässä kampaajalla jos rahaa oli.
Joka ikinen vaate oli mittojen mukaan tehty elastaanittomasta kankaasta (koska ei ollut a) valmisvaateteollisuutta ja b) elastaania). Tämä asetti hienoisia paineita painonhallintaan, ja iso osa vaatteista muuten tehtiin ihan itse.
Vrt. nykyajan pöhöttyneet mammat kouvolatukkineen ja mukavine tunikoineen.
Ennen vanhaan oli myös aikamoinen standardi siinä, että valkoiset paidat oli tosiaankin valkoisia ja silitettyjä. Miesten paidoista käännettiin kauluksia ja kalvosimia kun alkoivat hiutua, kuvitelkaa mikä homma on pitää paita valkoisena jos se on niin vanha!
Kolmen ruokalajin aterioita ei ehkä ollut, mutta sen sijaan ainakin maalla oli kaikenlaisia kymmenkahveita ja päiväkahveja, joille leivottiin nisu itse. Ei raskasta työtä jaksanut sen ajan puuropainotteisella ravinnolla, jos ei syönyt tämän tästä. Ja jälkiruokaa kyllä syötiin ainakin keittoruokien kanssa joka päivä, jos ei muuta niin puuroa ja mehukeittoa.
Väittäisin, että vaatimustaso ei ole siis noussut, pikemminkin päinvastoin todella monessa asiassa. Nykyään vaan telkkari ja some vie niin paljon aikaa, että se tuntuu koko ajan loppuvan kesken.
P.S. Kolmen ruokalajin ateria on oikeasti ihan simppeli ja nopea juttu. Ei ole kovinkaan vaikeaa tehdä esim. sosekeittoa alkuun, pihvi+salaatti pääruoaksi ja vaikka jäätelöä jälkiruoaksi. Jos tuo tuntuu liian kovalta vaatimustasolta, vika on resursseissa, ei vaatimuksissa.
Kolmen ruokalajin tekemiseen kuluu aikaa. Se aika on jostakin pois. Ennen se oli pois lasten perään katsomisesta ja syntyi paljon onnettomuuksia ja läheisyyttä vaille jääneitä lapsia, mutta emäntä saattoi kokea kokkaamisn ja leipomisen rentouttavana ja tärkeänä sisältönään. Se oli väylä sosiaalisiin tilanteisiin, tapahtumiin ja arvostukseen. Nykyään rentoutumis- ja sosiaalistamisväylinä toimii muunlaiset keinot, kuten vaikka somettaminen.
Sieltä se tuli. Aika on esimerkiksi somesta pois ja ARVOSTUKSESTA. Mistä lähtien maailma on mennyt siihen ettei edes omia lapsia kyetä hoitamaan ilman että siitä saadaan ulkopuolelta jotain ihme arvostusta? Miksi te äidit ette jaa sitä arvostusta toisillene ja mene puistoon, kahviille, kävelylle sosialisoimaan?
Lapset ovat jo aikuisia, enkä ole kokenut elämässäni paineita naisena ja äitinä.
En ole luonut uraa, kun ei kiinnostanut. Olen vain halunnut tehdä töitä, jotta voin maksaa elantoni. Työ ei ole merkinnyt minulle muuta. Lapsia teimme, koska halusimme ja en tainnut äitiyttäkään suorittaa. Elettiin vain arkea.
Johtunee ehkä siitä, että netti tuli taloon vasta, kun nuorin olin 6 vuotias. Ei ehtinyt roikkua netissä lukemassa, kuinka minulla pitäisi olla paineita naisena ja äitinä.