Mies petti ja jätti. Lapsi vihainen

äideillä on tapana syöttää nämä ajatukset lasten päähän. Luuletteko ettei sitä vihaa huomaa?

Sääli

Miksi sitäpaitsi täällä parjataan sitä että miten äiti on asian kertonut? Yhtä hyvin tässä on voinut käydä niin, että isä kertoi eron syyn lapsille ihan itse.

Vastuulliset vanhemmat kertovat yhdessä ja lapselle sopivalla tavalla miksi eroavat. Sen jälkeen jälkipyykki pestään aikuisten kesken.

Itse varmasti laittaisin petturin kertomaan itse lapsille, jotta voisi itse nähdä tekonsa seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

äideillä on tapana syöttää nämä ajatukset lasten päähän. Luuletteko ettei sitä vihaa huomaa?

Sääli

Mitä vähemmän aikaa se äidin viha isää kohtaan kestää tai päinvastoin sitä parempi. Sen vuoksi tunteet toki pitää pystyä aikuisen käsittelemään mutta ei lapsen kanssa. Mitä vähemmän vanhemmilla on käsittelemättömiä tunteita joista ei vanhempi pääse yli, sitä huonommin vanhempi pystyy auttamaan lasta käsittelemään niitä tunteita joita lapsessa herää.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Jos isä muutti toisen naisen luokse perustaen "uuden perheen". Lapsi on varmaan osannut viimeistään murrosiässä yhdistää eron syyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitäpaitsi täällä parjataan sitä että miten äiti on asian kertonut? Yhtä hyvin tässä on voinut käydä niin, että isä kertoi eron syyn lapsille ihan itse.

Vastuulliset vanhemmat kertovat yhdessä ja lapselle sopivalla tavalla miksi eroavat. Sen jälkeen jälkipyykki pestään aikuisten kesken.

Itse varmasti laittaisin petturin kertomaan itse lapsille, jotta voisi itse nähdä tekonsa seuraukset.

Siihen ei voi eikä kannata vaikuttaa miten toinen erosta kertoo. Paras on että molemmat sen tekevät jos eivät pysty kertomaan yhdessä niin sitten erikseen. Parasta lapselle on tietysti nähdä se että vanhemmat ovat puheväleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Kannatat siis sitä että lapsille valehdellaan?

Odotinkin tätä. Ei se ole valehtelua. Jätetään vaan asioita kertomatta ja sillä suojellaan lapsen mieltä.

OK. Mitäs sitten vastaan kysymykseen, jonka 15 vuotias esittää: miksi erositte?

Olin 6 kun vanhempani erosivat. Syytä ei kerrottu tai ei ainakaan muista, mutta kyllä minäkin jo sen ikäisenä ymmärsin, että jotain outoa on kun iskä muutti toisen naisen luo, jota sitten iskä kutsui Jenni-kaveriksi. En tuon ikäisenä osannut sanoa mikä kuviossa mätti, mutta kyllä minäkin tajusin että nyt ei kaikki ole oikein, miksi iskä muutti meidän luota Jenni-kaverin luo ja pussailee nyt häntä eikä äitiä. Äiti ei koskaan puhunut isästä tai Jenni-kaverista pahaa.

Sain vasta aikuisena tietää isäni kuoleman jälkeen, että hän ei suostunut maksamaan kovasta palkastaan huolimatta äidilleni elatusmaksuja penniäkään ennen käräjöintiä, sillä "koki avioehdon koskevan myös lapsia". Näin käräjäoikeuden papereista luettuna. Koskaan ei äitini valittanut, iskällä oli hulppeita taloja ja ulkomaanreissuja, äidin kanssa asuttiin kaupungin kaksiossa niin, että minä sain makkarin ja äiti nukkui vuodesohvalla olohuoneessa. Silti jaksoi aina tsempata, että kiva kun pääset iskän luo viikonloppuna kokemaan kaikkea hauskaa! Iskän luona olin pitkälti omissa oloissani, Jenni-kaveri vaihtui aika nopeasti uuteen ja niitä naisia pyöritellessä ei minulle kauheasti aikaa jäänyt. Kyllä sitä teininä tajusi kuka oikeasti rakasti minua pyytteettömästi ja halusi minun parastani.

Täytyy myöntää, että jälkikäteen harmitti miten paljon aikaa hukkasin siihen ukkoon nyt kun tiedän miten vähän hän minusta oikeasti välitti. Jos olisin saanut tietää käräjöinnistä ja pettämisestä ja muusta aikaisemmin, olisi todennäköisesti katkaissut välit ja käyttänyt mieluummin nuo isän viikonloput äitini kanssa. Katkera fiilis jäi kun ei voi isältä enää edes näistä kysyä.

N 20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän mielestä se toinen perhe oli parempi. En minäkään tuhlaisi aikaani yhteyden pitoon itselleni epämiellyttävän henkilön kanssa ja antaisin mielihyvin isän keskittyä uuteen onneensa.

Asiat voi kertoa asioina. Seksistä tosin en puhuisi lapselle. Se mitä tunteita äidillä on isää kohtaa ei kuulu lapselle. Sitä äiti ei voi edes tietää mitä isä tuntee toista naista tai perhettä kohtaan. Onko toinen perhe isästä parempi tai huonompi tai jotain muuta.

Jos kysyy mitä tunteita isän uusi perhe äidissä herättää, siitä voi tietysti puhua. Harvemmin lapsi kuitenkaan sellaista kysyy tai haluaa tietää.

Sinun mielestäsi isän suhtautumista ei voi päätellä hänen valinnastaan ja käytöksestään? Moniko isä jättää vaimonsa ja lapsensa ja lähtee panemaanvierasta ämmää, mikäli ei mlkku voimakkaammin kutsu sinnepäin? Entisistä siteistä ja vastuista välittämättä. Rumaltahan se kuullostaa, mutta itse on valinnut noin käyttäytyä. Turha siinä on vastuuta muille vierittää tai koittaa sievistellä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan. 

Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!

Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin. 

Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.

Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.

Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.

Mitä ihmettä oikein selität. Erosta on yksin vastuussa se, joka päättää pettää ja jättää. Sitä ei tarvitse hyssytellä . Erota kyllä saa, mutta se on tehtävä yhteisymmärryksessä sen kumppanin kanssa ja siinä tapauksessa on jonkinmoinen oikeus tiettyyn diskreettisyyteen.

Itse selittelet aiheen vierestä. Otin kantaa siihen että lapsille ei kerrota tuollaisia asioita jotka eivät lasten koeville kuulu. Suomen lain mukaan mennään, ja täällä todellakin saa erota, eikä lasten kiusaamistakaan eron puimisella ole kielletty laissa. Ero ei vaadi yhteisymmärrystä, vaan ymmärrystä vaatii se mitä parisuhteeseen lähteminen voi tuoda tullessaan. Sen riskin jos ottaa, sen riskin ITSE kantaa, ei lapset eikä se entinen kumppani. Suomessa ei voi omistaa toista ihmistä.

Ketään ei tosiaan voi omistaa, mutta kyllä rehellisyys kannattaa aina. Jos toinen pettää ja lähtee vieraan mukaan sen saa myös lapsille kuin muillekin kertoa. Miksi petturin käytöstä pitäisi miekestäsi siloitella?

Jos ihminen yhtään välittää perheestään niin perhettä ei vaihdeta läpsystä vaan ensin erotaan. Annetaan lasten tottua asian tilaan ja sitten vasta siirrytään uuteen suhteeseen.

No kuule ihan lastensuojelullisista syistä... Huoh...

Miten valehteleminen mielestäsi suojelee lasta? Täälläkin on monta kirjoittajaa, joita valehtelu ero tilanteessa on haavoittanut. Tietämättömyys ei onnea tuo, sillä totuuden on tapana paljastua tavalla tai toisella ja se voi olla tuhoisaa ja pilata ihmisen luottamuksen toisiin.

Näistä viesteistä saa nyt jotenkin sellaisen kuvan, että hylätyllä olisi jokin suuri velvollisuus kaiken lisäksi kantaa päävastuu toisen vanhemman tekosista ja selitellä ne lapselle mustasta valkoiseksi. Aika kovat arvot on joillakin. Ja vielä joillakin "tiedäthän, että isi ja äiti rakastaa sinua hölmö lapsi" latteuksilla. Eihän ne vanhempien välit lapsille tietenkään lähtökohtaisesti kuulu, mutta jos lapsi tekee omat totuuden mukaiset johtopäätöksensä, se on kyllä ihan sen hylkääjän omalla vastuullasn luoda suhdettaan omana lapseensa ja selitellä käytöstään, ei sen toisen vanhemman! Haukkumana ei tietenkään pidä lähteä, mutta sekin nyt on ollut vain muiden spekulaatiota.

Naisten päälle näemmä halutaan edelleen kaataa ikuista hyysääjän roolia tilanteessa, kuin tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei voi sietää sitä, että pidin isästäni. Äitini on pian jo 80 v. ja jatkaa edelleen katkerimmat muistoni jorinoita puhelimessa. Äiti ei itsekään ollut mikään ihanne puoliso tai äiti, lopetan yleensä puhelut lyhyeen kun muistelot alkavat.

Mieheni lasten äiti ei voi sietää että lapset haluavat olla täällä meillä, eli isänsä ja minun luonani. Kun lapset sovitusti tulee, niin äiti saattaa soittaa jommalle kummalle lapsista illalla että Musti joudutaan varmaan lopettamaan huomenna, tai ehkä jo yöllä kun on niin huonossa kunnossa. Vaikka Mustilla ei ole mitään hätää. On myös tullut puheluita joissa perutaan lasten odottamia juttuja, ja aina illalla, että lapset olisivat meillä pahoilla mielin. Toivottavasti sinä typerä äiti luet tämän viestin ja tunnistat itsesi. Lapsesi kärsii katkeruutesi ja kostonhimosi vuoksi.

Sinun kannattaisi olla puuttumatta lasten, jotka ei kuulu mitenkään sinulle, asioihin. Senkin lut&ka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Kannatat siis sitä että lapsille valehdellaan?

Odotinkin tätä. Ei se ole valehtelua. Jätetään vaan asioita kertomatta ja sillä suojellaan lapsen mieltä.

OK. Mitäs sitten vastaan kysymykseen, jonka 15 vuotias esittää: miksi erositte?

Ihmiset eroavat eri syistä. Lapselle pitää kertoa oma näkemys asiasta kiertelemättä ja kaartelematta.

Kyllä tässä on äidillä peiliin katsomisen paikka.

Miksi eron todellinen syy on kerrottu lapsille? Miksi lapset on sitä kautta väkisin ja tahtomattaan viety mukaan aikuisten maailmaan ja perusturvallisuus murennettu?

Ei pettämisistä kuulu lapsille kertoa, siitä on vain haittaa eikä yhtään hyötyä. Toki sillä tavalla voi vierittää syyn erosta toisen harteille ja esittää lapsilleen uhria.

Tämän voi ihan tarkistaa jokaiselta psykologilta.

Mutta jostain syystä lapset vedetään liian usein eroriitoihin mukaan ja juuri se traumatisoi lapset.

Sekä aiheuttaa ongelmia vielä aikuisiälläkin lasten parisuhteisiin.

”Isi ei voi nyt tulla ylioppilasjuhliisi kun isi on väsynyt nussittuaan sinua nuorempaa tyttöystäväänsä koko yön viagran voimalla.”

Vierailija kirjoitti:

Olin 6 kun vanhempani erosivat. Syytä ei kerrottu tai ei ainakaan muista, mutta kyllä minäkin jo sen ikäisenä ymmärsin, että jotain outoa on kun iskä muutti toisen naisen luo, jota sitten iskä kutsui Jenni-kaveriksi. En tuon ikäisenä osannut sanoa mikä kuviossa mätti, mutta kyllä minäkin tajusin että nyt ei kaikki ole oikein, miksi iskä muutti meidän luota Jenni-kaverin luo ja pussailee nyt häntä eikä äitiä. Äiti ei koskaan puhunut isästä tai Jenni-kaverista pahaa.

Sain vasta aikuisena tietää isäni kuoleman jälkeen, että hän ei suostunut maksamaan kovasta palkastaan huolimatta äidilleni elatusmaksuja penniäkään ennen käräjöintiä, sillä "koki avioehdon koskevan myös lapsia". Näin käräjäoikeuden papereista luettuna. Koskaan ei äitini valittanut, iskällä oli hulppeita taloja ja ulkomaanreissuja, äidin kanssa asuttiin kaupungin kaksiossa niin, että minä sain makkarin ja äiti nukkui vuodesohvalla olohuoneessa. Silti jaksoi aina tsempata, että kiva kun pääset iskän luo viikonloppuna kokemaan kaikkea hauskaa! Iskän luona olin pitkälti omissa oloissani, Jenni-kaveri vaihtui aika nopeasti uuteen ja niitä naisia pyöritellessä ei minulle kauheasti aikaa jäänyt. Kyllä sitä teininä tajusi kuka oikeasti rakasti minua pyytteettömästi ja halusi minun parastani.

Täytyy myöntää, että jälkikäteen harmitti miten paljon aikaa hukkasin siihen ukkoon nyt kun tiedän miten vähän hän minusta oikeasti välitti. Jos olisin saanut tietää käräjöinnistä ja pettämisestä ja muusta aikaisemmin, olisi todennäköisesti katkaissut välit ja käyttänyt mieluummin nuo isän viikonloput äitini kanssa. Katkera fiilis jäi kun ei voi isältä enää edes näistä kysyä.

N 20

Jälkeenpäin on helpompi arvioida, miten olisi kannattanut toimia, mutta ei se aina siinä tilanteessa ole vanhemmalle kovin helppoa. Omat tunteet ovat päällä, ja sitä sitten helposti luottaa asiantuntijoiden mielipiteisiin, joiden mukaan eron syitä ei saisi kaataa lasten päälle eikä mustamaalata toista vanhempaa. Joitain asioita on myös tosi vaikea ylipäätään selittää lapsille. Erosin lasten ollessa pieniä pääasiassa sen takia, että heidän isänsä käyttäytyi uhkaavasti eikä asiaan tullut terapialla muutosta. Fyysisessä mielessä tilanne oli aika lievää vielä ainakin siinä vaiheessa, enkä esim. ehtinyt saada turpaani. Mies lähinnä muistutteli puheissaan väkivallan mahdollisuudesta, jos asiat eivät mene hänen tahtomallaan tavalla. Olen lasten kysyessä yrittänyt selittää jotain ympäripyöreätä, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, mikä olisi oikea tapa. Minähän olen tietysti virallisesti syyllinen tähän eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Tuota, ei ne lapset kyllä välttämättä "tajua syytä" ihan itse. 

 

Meillä kävi niin että lasten äiti oli pettänyt isää ja ero tuli siksi vireille. Lapsille päätettiin kertoa vasta joulun jälkeen (tyhmää ehkä). Tänä aikana isä oli tavannut uuden naisen jonka luo sitten muutti kun erosta kerrottiin lapsille, koska äiti jäi lasten kanssa yhteiseen kotiin. 

 

Osa lapsista uskoo yhä että isä petti, koska lapsille ei todellakaan ole soveliasta mennä revittelemään että ei ei ei kun äiti se pani kahta työkaveriaan mutta se oli kuulkaas lapset vain seksiä niin ette tavanneet näitä setiä koskaan.

Mitäs jos tässäkin tapauksessa vihdoinkin joku kertoisi lapsille koko totuuden.

Ilman tunnekuohuja ja paisutteluita.

Se olisi kaikkien reiluinta.

Tekemisistään pitää kantaa vastuu niin isän kuin äidinkin.

Erityisen ääliöitä ovat vanhemmat, jotka lähinnä vihaavat puolisooaan ja tuovat sen mieluusti myös esille. Tämän jälkeen toteavat lapselleen olet kuin isäs/äitis... kun lapsi on eri mieltä jostain asiasta vanhempansa kanssa.

Sitten ihmetellään etäisiä välejä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Kannatat siis sitä että lapsille valehdellaan?

Odotinkin tätä. Ei se ole valehtelua. Jätetään vaan asioita kertomatta ja sillä suojellaan lapsen mieltä.

OK. Mitäs sitten vastaan kysymykseen, jonka 15 vuotias esittää: miksi erositte?

Ihmiset eroavat eri syistä. Lapselle pitää kertoa oma näkemys asiasta kiertelemättä ja kaartelematta.

Jostain kumman syystä oma näkemys voi olla kovin erilainen kuin sen toisen näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron syyt ei mielestäni missään vaiheessa saisi kuulua lapsille.

 Josta lapsi vetää sen johtopäätöksen, että eron syy on hänessä. Aina. Kun niin käy, vaikka kuinka selkeästi lapsille sanottaisiin, että "ei ole teidän vika, ei vaan enää tykätä toisistamme"...

Ja tällä verukkeella annat paukkua suoraan vaan eron syyt etkä tee mitään sen eteen että edes lapsilla säilyisi välit sekä isään että äitiin. Käy niin sääliksi lapsia jotka ovat tuollaisen äidin vallan alla.

Miksi avoimuudesta aina luullaan ettei ihmiset osaa puhua "lasten tasolla"? En todellakaan usko että AP on lapsille "antanut paukkua" että iskä meni p*nee toista muijaa ja jättää meidät. Asiallisesti voi kertoa, että isä on rakastunut nyt tuohon uuteen naiseen ja muuttaa hänen luo eikä siksi enää asu täällä. Lapsi ymmärtää totuuden, koska PAHINTA mitä voi lapselle tehdä on jättää kokonaan kertomatta.

Minulle kerrottiin 9-vuotiaana, että isin ja äidin on parempi nyt asua erillään ja olla kavereita, mutta että molemmat rakastavat meitä lapsia aina. Ajattelin, että kiva juttu, ehkä ne vielä muuttaa yhteen myöhemmin kun eivät riitele edes! Iskällä oli jo uusi nainen (jolla oli minua kolme vuotta vanhempi lapsi samassa koulussa) tässä vaiheessa, mutta en osannut yhdistää pisteitä. Pienissä koulupiireissä kuitekin sen vanhemman lapsen kaverit alkoivat nopeasti naljailemaan, että miltä tuntuu kun oma iskä rikkoo kaksi perhettä. Olisin mieluummin halunnut sen totuuden ihan vanhemmiltani. Monta vuotta esitin tietämätöntä, kunnes sitten 14-vuotiaana voin tuosta piilottelusta niin pahoin, että kapinoin oikein kunnolla. En myöskään suostunut tapaamaan isääni pariin vuoteen. Äitiäni syytin siitä, että hän antoi minun luottaa isään nuo vuodet, vaikka tiesi totuuden. Se hiersi kovasti välejämme ja tuntui pahimmassa teinimyllerryksessä siltä, ettei yhteenkään aikuiseen voi luottaa.

Nykyään olen väleissä molempien vanhempieni kanssa. Ymmärrän että he tekivät parhaansa ja yrittivät suojella, mutta tulen aina olemaan sitä mieltä, että oikein ja ajatuksella kerrottu totuus on lapselle aina parempi kuin tunteiden säästäminen.

Ei TODELLAKAAN VOI kertoa alakouluikäisille lapsille että isä on rakastunut toiseen ja muuttaa nyt hänen luokseen. Tuosta seuraa aivan varmasti, ja kuten ap sen viestillään todistaa oikeaksi, sellainen trauma lapselle jota ei hetkessä käydäkään läpi. Taidanpa pyytää poistoa tältä ketjulta koska tässä yllytetään raakuuteen lapsia kohtaan.!!

Miksei muka voi kun se kerran on totuus? Tässä tapauksrssa johon vastasit ongelmia aiheutti se, ettei rehellisesti kerrottu iskän lähtevän toisen perheen iskäksi eikä se, että äiti ja isä ei enää rakasta toisiaan. Ongelma olu se että eron todellinen syy salattiin lapsen tunteiden säästämiseksi.

Ei vaan ap:n lapsen ongelma on se että lapsille on kerrottu isän pettäneen ja jättäneen HEIDÄT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Kannatat siis sitä että lapsille valehdellaan?

Odotinkin tätä. Ei se ole valehtelua. Jätetään vaan asioita kertomatta ja sillä suojellaan lapsen mieltä.

OK. Mitäs sitten vastaan kysymykseen, jonka 15 vuotias esittää: miksi erositte?

Ihmiset eroavat eri syistä. Lapselle pitää kertoa oma näkemys asiasta kiertelemättä ja kaartelematta.

Jostain kumman syystä oma näkemys voi olla kovin erilainen kuin sen toisen näkemys.

Jep. Mutta ainahan isästä saa kertoa "oman näkemyksen", mutta äidistä ei. Äiti on voinut olla millainen hullllu tahansa, mutta isä suojelee lapsiaan ettei kerro tätä "omaa näkemystään" lapsille, Äiti on omille lapsilleen susi, sen kyllä tästä ketjusta huomaa.