Lue keskustelun säännöt.
Mies petti ja jätti. Lapsi vihainen
07.12.2015 |
Mies petti ja jätti minut. Itse olen kolmen vuode Aikana työstänyt ajatuksia ja päässyt tasolle, jossa välit exän kanssa ovat hyvinkin asialliset. Ei riidellä mutta ei olla juuri muutenkaan tekemisissä kuin oakolliset.
Ero oli aikoinaan tosi yllättävä ja hajotti kyllä palasiksi niin minut kuin alakouluikäiset lapset. Isä lähti ja muutti toisen perheen luo.
Nyt teini-ikäinen haluaa olla kokoajan vähemmän ja vähemmän tekemisissä isänsä kanssa. On sanonut isälleen, että vihainen siitä, mitä teki. Isä sanoo lapselle, että tämä on vain hänen ja äidin välinen asia, eikä kosketa lapsia. Lapsi on sitä mieltä, että myös häntä on loukattu. Onko mitään tehtävissä, että isän ja kapsen välit korjaantuisivat? Onko pakko korjata, jos isän asenne on tuo? Mitä ajatuksia herättää? Onko kokemusta?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelee ne aikuisetkin lapset, vielä pahemmin ja julmemmin.
Lähinnä ihmettelen miksi aikuiset haluavat sotkea lapsensa eroriitoihinsa. Lasten pitäisi heidän mielestää asettua jomman kumman puolelle.
Vanhempien eroriidat eivät kuulu minkään ikäisille lapsille ei edes aikuisille sellaisille. Lapset eivät ole vanhempiensa eroterapeutteja.Miksi mielestäsi lapsen pitää olla se joka sopeutuu ja joustaa? Kun toinen vanhempi hylkää perheen, lapsella on täysi oikeus olla menemättä petturin luo.
Mitä ihmeen sopeutumista ja joustamista se on, ettei tarvitse toimia akuisen terapeuttina? Aikuisen kannattaa hakeutua terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana keskustelu! Onneksi löysin tämän vaikka vanha ketju onkin. Toivottavasti olisi uusia näkökulmia.
Olen itse siis pitkälti AP:n tilanteessa, erosta vain hieman vähemmän aikaa. Meillä exä ilmoitti itse lapselle eron syyn samaan aikaan kun minäkin sain tietää. Kaikki tapahtui päivässä ja sitten olikin jo ihan avoimesti perhettä uuden naisen ja hänen lasten kanssa.
Olen erosta saakka pyrkinyt tekemään kaiken juuri näin kun täälläkin on moni neuvonut. Olen sanoittanut murkulle omia tunteitani siltä osin kun ne ovat väistämättä olleet näkyvissä, kertonut riidoista faktapohjasesti (isäsi on tätä mieltä, minä tätä mieltä) ja koko ajan painottanut, että iskä rakastaa sinua ja haluaa pitää sinut elämässä. Isä ei kuitenkaan käyttäydy näin yhtään ja jatkuvia ongelmia ollut heillä. Isä syyllistää lasta ja rankaisee, kun hän ei suostu hyväksymään uutta naista (itse en muuten anna lapsen haukkua uutta naista, painotan että kaikkia ihmisiä on kohdeltava kunnioittavasti ja hän on ihan varmasti muutakin, kun se mitä me hänen käytöksestään ja ajatusmaailmastaan tiedämme). Nyt myös me olemme siinä tilanteessa, että lapsi ei halua enää tavata isäänsä. Muutaman kerran pakotin ja se oli kyllä aivan virheliike. Lapsi raivosi minulle, että minäkin haluan vain hänestä eroon. Ei auttanut selittelyt. Tämän jälkeen on saanut tulla kotiin isältään jos on halunnut ja näin on myös pääsääntöisesti tehnyt kesken muutenkin lyhyiden tapaamisten, jos on ollenkaan mennyt. Puoli vuotta siis jo takkuillut. Kaikki tämä exän mielestä tietty minun manipulaation tulosta.
Ero oli ja on lapselle muutenkin todella raskas ja paljon on ollut ongelmia. Masennusta ja itsetuhoisuutta. En vain kertakaikkisesti tiedä miten pitäisi toimia, vaikka kuinka yrittäisin tukea suhdetta, se ei auta ja ainoa mitä jää käteen on exän silmitön viha minun päälle. Psykologi sanoo että ei saa pakottaa, perheneuvola että lapsi ei saa tästä vastuuta kantaa.
Ja tietty niinkuin vanhempana aina, on vaikeassa tilanteessa vain toimittava jotenkin ja toivittava että tekee oikein. Mielelläni kuulisin kuitenkin lisää näkökantoja tilanteesee.
Miksi sinä exääsi puolistelet ja kaunistelet käytöstä lapsellesi? Kyllä lapsi tuntuu tietävän realiteetit paremmin kuin sinä. Sinun kuuluisi olla lapsesi tukena eikä selitellä paskan isän käytöstä lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Munkin isä lähti kun olin 11v. Koko teini-iän olin katkera ja oireilin, äiti syyllisti isää: katkaisin tämän vuoksi völit isään. Nyt 23-vuotiaana sain tietää että isä lähti koska äiti petti isää lukuisia kertoja.
Eli tässäkin tapauksessa vanhempien olisi kannattanut olla rehellisiä eron syistä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?
Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.
Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.
Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?
Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan.
Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!
Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin.
Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.
Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.
Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelee ne aikuisetkin lapset, vielä pahemmin ja julmemmin.
Lähinnä ihmettelen miksi aikuiset haluavat sotkea lapsensa eroriitoihinsa. Lasten pitäisi heidän mielestää asettua jomman kumman puolelle.
Vanhempien eroriidat eivät kuulu minkään ikäisille lapsille ei edes aikuisille sellaisille. Lapset eivät ole vanhempiensa eroterapeutteja.Miksi mielestäsi lapsen pitää olla se joka sopeutuu ja joustaa? Kun toinen vanhempi hylkää perheen, lapsella on täysi oikeus olla menemättä petturin luo.
Mitä ihmeen sopeutumista ja joustamista se on, ettei tarvitse toimia akuisen terapeuttina? Aikuisen kannattaa hakeutua terapiaan.
Sitä että tämä pettäjä ja jättäjä voi raahata lasta kuin pakettia lapsen omasta kodista pois. Sietämään ventovierasta ämmää kakaroineen jne. Kyllä minun mielestäni lapsen etu on näissä tapauksissa ,että pettäjä häipyy takavasemmalle eikä ryhdy pullikoimaan. Itsehän hän on tiensä valinnut ja lapsi on syytön siihen, eikä lasta ole oikeus pistää kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelee ne aikuisetkin lapset, vielä pahemmin ja julmemmin.
Lähinnä ihmettelen miksi aikuiset haluavat sotkea lapsensa eroriitoihinsa. Lasten pitäisi heidän mielestää asettua jomman kumman puolelle.
Vanhempien eroriidat eivät kuulu minkään ikäisille lapsille ei edes aikuisille sellaisille. Lapset eivät ole vanhempiensa eroterapeutteja.
Mä olen joutunut äidin terapeutiksi tahtomattani jo ennen äidin ja isän eroa. Minusta se on vastenmielistä. En mä jaksa kuunnella sitä että äiti kertoo taas isä teki sitä tätä ja tuota. Isän ja äidin kanssa haluan keskustella ihan jostakin muusta kuin heidän parisuhteesta. Isän kanssa välit on nykyää jopa läheisemmät tuon takia kuin äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?
Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.
Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.
Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?
Eiköhän tuon ikäinen "lapsi" osaa ihan itsekin päätellä mitä tapahtunut jos isä muuttanut suoraan jonkun toisen naisen luo jossa sitten pitäisi vierailla.
Ap:n tapauksessa lapset olivat eron sattuessa alakouluikäisiä! Voin vain kuvitella kuinka siellä on äiti kerännyt säälipisteitä kertomalla lapsille kuinka paha isi on ja mitenkä kurjaa nyt on ja lapset toimineet äidin lohduttajana. Näitä on nähty niin paljon. Voi lapsi parkoja joilla ei ole vahvaa äitiä.
Miksi aina lapset jäävät äidille jos mies löytää uuden?Minä ainakin olisin ne työntänyt miehelle ja ottanut vain sovitusti.Siinäpä olisin minäkin päässyt uutta hakemaan.
Ilmeisesti Hankamäen roskateoksen ansiosta tänne palstalle on pesiytynyt entistä rohkeammin avoimen naisvihamielisiä kommentoijia. Surullista jo itsessään mutta vielä enemmän ärsyttää rasittava ja putkinäköinen kommentointi. Pelkkää jankkaamista ilman mitään sisältöä. Pilaatte ketjut typeryydellänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on oikeassa. Isä petti ja hylkäsi hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?
Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.
Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.
Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?
Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan.
Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!
Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin.
Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.
Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.
Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.
Mitä ihmettä oikein selität. Erosta on yksin vastuussa se, joka päättää pettää ja jättää. Sitä ei tarvitse hyssytellä . Erota kyllä saa, mutta se on tehtävä yhteisymmärryksessä sen kumppanin kanssa ja siinä tapauksessa on jonkinmoinen oikeus tiettyyn diskreettisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei voi sietää sitä, että pidin isästäni. Äitini on pian jo 80 v. ja jatkaa edelleen katkerimmat muistoni jorinoita puhelimessa. Äiti ei itsekään ollut mikään ihanne puoliso tai äiti, lopetan yleensä puhelut lyhyeen kun muistelot alkavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelee ne aikuisetkin lapset, vielä pahemmin ja julmemmin.
Lähinnä ihmettelen miksi aikuiset haluavat sotkea lapsensa eroriitoihinsa. Lasten pitäisi heidän mielestää asettua jomman kumman puolelle.
Vanhempien eroriidat eivät kuulu minkään ikäisille lapsille ei edes aikuisille sellaisille. Lapset eivät ole vanhempiensa eroterapeutteja.Miksi mielestäsi lapsen pitää olla se joka sopeutuu ja joustaa? Kun toinen vanhempi hylkää perheen, lapsella on täysi oikeus olla menemättä petturin luo.
Mitä ihmeen sopeutumista ja joustamista se on, ettei tarvitse toimia akuisen terapeuttina? Aikuisen kannattaa hakeutua terapiaan.
Sitä että tämä pettäjä ja jättäjä voi raahata lasta kuin pakettia lapsen omasta kodista pois. Sietämään ventovierasta ämmää kakaroineen jne. Kyllä minun mielestäni lapsen etu on näissä tapauksissa ,että pettäjä häipyy takavasemmalle eikä ryhdy pullikoimaan. Itsehän hän on tiensä valinnut ja lapsi on syytön siihen, eikä lasta ole oikeus pistää kärsimään.
Nimen omaan kysymys on LAPSESTA, ei petetyn loukatuista tunteista.
Jokaisen tulisi oikeasti miettiä perin pohjin miten se oma elämä voi mennä. Luuleeko joku oikeasti ettei häntä voi kukaan pettää tai jättää, ja että esim. juuri hänen lapsensa /miehensä/äitinsä ei voi vaikkapa kuolla tai vammautua?
Se että menet jonkun kanssa yhteen, ja teet viattomia lapsia vielä siihen täysin omasta halustasi ei tarkoita sitä että kukaan heistä on sinulle mitään velkaa, tai että sinulle ei voi käydä huonosti. Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset tämä jos mitään muuta ette ymmärrä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini arvioi ihmisiä jo ihan itsenäisesti. Itsekäs vanhempi ehtii käyttäytyä myös teiniä kohtaan itsekkäästi. Ilkeä aikuinen on ehtinyt lipsauttaa todellisen luontonsa jo siihen mennessä, vaikka kuinka esittäisi yleensä herttaista lasten ja sivullisten nähden.
En sekaantuisi tuohon. Itse pyrin olemaan neutraali, en mustamaalaa. En kuitenkaan myöskään valehtele lapselle, jos isä peruu luvatun menon kun ei ole ajokunnossa, ei siitä enää melkein aikuiselle pidä valehdella että isoäiti sairastunut tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?
Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.
Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.
Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?
Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan.
Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!
Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin.
Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.
Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.
Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.
Mitä ihmettä oikein selität. Erosta on yksin vastuussa se, joka päättää pettää ja jättää. Sitä ei tarvitse hyssytellä . Erota kyllä saa, mutta se on tehtävä yhteisymmärryksessä sen kumppanin kanssa ja siinä tapauksessa on jonkinmoinen oikeus tiettyyn diskreettisyyteen.
Itse selittelet aiheen vierestä. Otin kantaa siihen että lapsille ei kerrota tuollaisia asioita jotka eivät lasten koeville kuulu. Suomen lain mukaan mennään, ja täällä todellakin saa erota, eikä lasten kiusaamistakaan eron puimisella ole kielletty laissa. Ero ei vaadi yhteisymmärrystä, vaan ymmärrystä vaatii se mitä parisuhteeseen lähteminen voi tuoda tullessaan. Sen riskin jos ottaa, sen riskin ITSE kantaa, ei lapset eikä se entinen kumppani. Suomessa ei voi omistaa toista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron syyt ei mielestäni missään vaiheessa saisi kuulua lapsille.
Josta lapsi vetää sen johtopäätöksen, että eron syy on hänessä. Aina. Kun niin käy, vaikka kuinka selkeästi lapsille sanottaisiin, että "ei ole teidän vika, ei vaan enää tykätä toisistamme"...
Ja tällä verukkeella annat paukkua suoraan vaan eron syyt etkä tee mitään sen eteen että edes lapsilla säilyisi välit sekä isään että äitiin. Käy niin sääliksi lapsia jotka ovat tuollaisen äidin vallan alla.
Miksi avoimuudesta aina luullaan ettei ihmiset osaa puhua "lasten tasolla"? En todellakaan usko että AP on lapsille "antanut paukkua" että iskä meni p*nee toista muijaa ja jättää meidät. Asiallisesti voi kertoa, että isä on rakastunut nyt tuohon uuteen naiseen ja muuttaa hänen luo eikä siksi enää asu täällä. Lapsi ymmärtää totuuden, koska PAHINTA mitä voi lapselle tehdä on jättää kokonaan kertomatta.
Minulle kerrottiin 9-vuotiaana, että isin ja äidin on parempi nyt asua erillään ja olla kavereita, mutta että molemmat rakastavat meitä lapsia aina. Ajattelin, että kiva juttu, ehkä ne vielä muuttaa yhteen myöhemmin kun eivät riitele edes! Iskällä oli jo uusi nainen (jolla oli minua kolme vuotta vanhempi lapsi samassa koulussa) tässä vaiheessa, mutta en osannut yhdistää pisteitä. Pienissä koulupiireissä kuitekin sen vanhemman lapsen kaverit alkoivat nopeasti naljailemaan, että miltä tuntuu kun oma iskä rikkoo kaksi perhettä. Olisin mieluummin halunnut sen totuuden ihan vanhemmiltani. Monta vuotta esitin tietämätöntä, kunnes sitten 14-vuotiaana voin tuosta piilottelusta niin pahoin, että kapinoin oikein kunnolla. En myöskään suostunut tapaamaan isääni pariin vuoteen. Äitiäni syytin siitä, että hän antoi minun luottaa isään nuo vuodet, vaikka tiesi totuuden. Se hiersi kovasti välejämme ja tuntui pahimmassa teinimyllerryksessä siltä, ettei yhteenkään aikuiseen voi luottaa.
Nykyään olen väleissä molempien vanhempieni kanssa. Ymmärrän että he tekivät parhaansa ja yrittivät suojella, mutta tulen aina olemaan sitä mieltä, että oikein ja ajatuksella kerrottu totuus on lapselle aina parempi kuin tunteiden säästäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelee ne aikuisetkin lapset, vielä pahemmin ja julmemmin.
Lähinnä ihmettelen miksi aikuiset haluavat sotkea lapsensa eroriitoihinsa. Lasten pitäisi heidän mielestää asettua jomman kumman puolelle.
Vanhempien eroriidat eivät kuulu minkään ikäisille lapsille ei edes aikuisille sellaisille. Lapset eivät ole vanhempiensa eroterapeutteja.Miksi mielestäsi lapsen pitää olla se joka sopeutuu ja joustaa? Kun toinen vanhempi hylkää perheen, lapsella on täysi oikeus olla menemättä petturin luo.
Mitä ihmeen sopeutumista ja joustamista se on, ettei tarvitse toimia akuisen terapeuttina? Aikuisen kannattaa hakeutua terapiaan.
Sitä että tämä pettäjä ja jättäjä voi raahata lasta kuin pakettia lapsen omasta kodista pois. Sietämään ventovierasta ämmää kakaroineen jne. Kyllä minun mielestäni lapsen etu on näissä tapauksissa ,että pettäjä häipyy takavasemmalle eikä ryhdy pullikoimaan. Itsehän hän on tiensä valinnut ja lapsi on syytön siihen, eikä lasta ole oikeus pistää kärsimään.
Nimen omaan kysymys on LAPSESTA, ei petetyn loukatuista tunteista.
Jokaisen tulisi oikeasti miettiä perin pohjin miten se oma elämä voi mennä. Luuleeko joku oikeasti ettei häntä voi kukaan pettää tai jättää, ja että esim. juuri hänen lapsensa /miehensä/äitinsä ei voi vaikkapa kuolla tai vammautua?
Se että menet jonkun kanssa yhteen, ja teet viattomia lapsia vielä siihen täysin omasta halustasi ei tarkoita sitä että kukaan heistä on sinulle mitään velkaa, tai että sinulle ei voi käydä huonosti. Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset tämä jos mitään muuta ette ymmärrä!!!
Nimenomaan LAPSEN etu on ettei joudu tekemisiin perheensä pettäneen isän kanssa. Mutta eihän nämä ukot LAPSEN etua ajattele vaan lapset ovat oman egon jatke , joka halutaan pakottaa hyväksymään petturin teot ja käytös. Plussaa on vielä sekin, että saa haitata ja kontrolloida entisen perheensä elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei voi sietää sitä, että pidin isästäni. Äitini on pian jo 80 v. ja jatkaa edelleen katkerimmat muistoni jorinoita puhelimessa. Äiti ei itsekään ollut mikään ihanne puoliso tai äiti, lopetan yleensä puhelut lyhyeen kun muistelot alkavat.
Mieheni lasten äiti ei voi sietää että lapset haluavat olla täällä meillä, eli isänsä ja minun luonani. Kun lapset sovitusti tulee, niin äiti saattaa soittaa jommalle kummalle lapsista illalla että Musti joudutaan varmaan lopettamaan huomenna, tai ehkä jo yöllä kun on niin huonossa kunnossa. Vaikka Mustilla ei ole mitään hätää. On myös tullut puheluita joissa perutaan lasten odottamia juttuja, ja aina illalla, että lapset olisivat meillä pahoilla mielin. Toivottavasti sinä typerä äiti luet tämän viestin ja tunnistat itsesi. Lapsesi kärsii katkeruutesi ja kostonhimosi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuota, ei ne lapset kyllä välttämättä "tajua syytä" ihan itse.
Meillä kävi niin että lasten äiti oli pettänyt isää ja ero tuli siksi vireille. Lapsille päätettiin kertoa vasta joulun jälkeen (tyhmää ehkä). Tänä aikana isä oli tavannut uuden naisen jonka luo sitten muutti kun erosta kerrottiin lapsille, koska äiti jäi lasten kanssa yhteiseen kotiin.
Osa lapsista uskoo yhä että isä petti, koska lapsille ei todellakaan ole soveliasta mennä revittelemään että ei ei ei kun äiti se pani kahta työkaveriaan mutta se oli kuulkaas lapset vain seksiä niin ette tavanneet näitä setiä koskaan.
Totuus ei pala tulessakaan ja yleensä se (totuus) tulee jossain vaiheessa kuitenkin ilmi. Huoleton keskustelu, löytyy kirje, tekstari, joku ulkopuolinen kertoo...
Minusta eron syy on sellainen asia jota ei pidä pimittää lapsilta. Ei sitä tarvitse yksityiskohtaisesti kuvailla, mutta tuossa esimerkin tapauksessa olisi voinut sanoa äidin rakastuneen toiseen mieheen ja siksi vanhemmat eroavat.
Niinpä. Kyllä se kunnia täytyy antaa sinne minne se kuuluu.