Lue keskustelun säännöt.
Mies petti ja jätti. Lapsi vihainen
07.12.2015 |
Mies petti ja jätti minut. Itse olen kolmen vuode Aikana työstänyt ajatuksia ja päässyt tasolle, jossa välit exän kanssa ovat hyvinkin asialliset. Ei riidellä mutta ei olla juuri muutenkaan tekemisissä kuin oakolliset.
Ero oli aikoinaan tosi yllättävä ja hajotti kyllä palasiksi niin minut kuin alakouluikäiset lapset. Isä lähti ja muutti toisen perheen luo.
Nyt teini-ikäinen haluaa olla kokoajan vähemmän ja vähemmän tekemisissä isänsä kanssa. On sanonut isälleen, että vihainen siitä, mitä teki. Isä sanoo lapselle, että tämä on vain hänen ja äidin välinen asia, eikä kosketa lapsia. Lapsi on sitä mieltä, että myös häntä on loukattu. Onko mitään tehtävissä, että isän ja kapsen välit korjaantuisivat? Onko pakko korjata, jos isän asenne on tuo? Mitä ajatuksia herättää? Onko kokemusta?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vetäisi mutkia noin suoraksi. Että vanhemman olisi pakko asua epäterveessä suhteessa lasten vuoksi?
No silloinhan se ero ei johdu toisesta perheestä, vaan siitä epäterveestä suhteesta jos näin on. Siitä sitten kantaa vastuun se, joka epäterveyden aiheuttaa.
Vastuun kanto näyttää olevan sitä, että lapsi on saatava vihaamaan toista vanhempaansa. Mitähän tällainen lapsen käyttö pelinappulana tekee lapselle?
Kaikista ihmistä ei ole äideiksi/isiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Isi ei voi nyt tulla ylioppilasjuhliisi kun isi on väsynyt nussittuaan sinua nuorempaa tyttöystäväänsä koko yön viagran voimalla.”
Suom. huom. "Isi ei voi tulla, koska äiti ei halua häntä juhliisi."
Eikä isi koskaan tullut tapaamisiin koska äiti "vahingossa" kertoi väärän ajan ja paikan aina. Tästäkin käytiin oikeutta mutta siitä kun ei voi seurata sanktioita niin mitä väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vetäisi mutkia noin suoraksi. Että vanhemman olisi pakko asua epäterveessä suhteessa lasten vuoksi?
No silloinhan se ero ei johdu toisesta perheestä, vaan siitä epäterveestä suhteesta jos näin on. Siitä sitten kantaa vastuun se, joka epäterveyden aiheuttaa.
Vastuun kanto näyttää olevan sitä, että lapsi on saatava vihaamaan toista vanhempaansa. Mitähän tällainen lapsen käyttö pelinappulana tekee lapselle?
Kaikista ihmistä ei ole äideiksi/isiksi.No ei, mutta totuus yleensä on, että lapsiakin kiinnostaa nuo syyt vaikka se vanhempia näyttääkin harmittavan. Samalla tavalla sosiaalisina olentoina lapsia kiinnostaa mitä heidän läheisissä ihmissuhtaissaan yhtäkkiä tapahtuu, kun ne muuttuvat noin radikaalisti. Minusta sillä muutaman viestin takaisella lapsella oli todella hyvä pointti, kun kysyi isältään miksä tämä saa valhdelle, kun muut eivät saa.
Miksi lapselle pitäisi valehdella? Tai puhua asioita isän hyväksi lapselle? Näinhän opetetaan se, että iskä saa tehdä mitä vaan ja muiden pitää muuttaa musta valkoiseksi (eli sinä käytös hyväksyttäväksi), koska iskä haluaa nyt jotain muuta.
Oikeesti, aikuiset ihmiset? Mikä ihme nykyihmisen on mennyt kun omasta historiasta tehdään julkisuuden kestävää saduilla ja tarjolla sekä tällaisista teoista pitäisi valehdella lapselle?? Miettikääpä itseänne samaan tilanteeseen. Ihminen kestää ikäviä asioita erittäin hyvin, mutta p****a ei kukaan kestä tai halua elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapselle pitäisi valehdella? Tai puhua asioita isän hyväksi lapselle? Näinhän opetetaan se, että iskä saa tehdä mitä vaan ja muiden pitää muuttaa musta valkoiseksi (eli sinä käytös hyväksyttäväksi), koska iskä haluaa nyt jotain muuta.
Oikeesti, aikuiset ihmiset? Mikä ihme nykyihmisen on mennyt kun omasta historiasta tehdään julkisuuden kestävää saduilla ja tarjolla sekä tällaisista teoista pitäisi valehdella lapselle?? Miettikääpä itseänne samaan tilanteeseen. Ihminen kestää ikäviä asioita erittäin hyvin, mutta p****a ei kukaan kestä tai halua elämäänsä.
Niinpä. Lapsillensa aikuiset kyllä veistelevät, että omista tekemisistään on kannettava vastuunsa, mutta sitten se ei pädekään tilanteessa kun itse perseilee niin, että siitä on lapsillensa yleensä surullisiakin seurauksia. Riski siitä, että lapsen käsitys vanhemmasta voisi muuttua on ilmeisesti on liian kova pala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron syyt ei mielestäni missään vaiheessa saisi kuulua lapsille.
Josta lapsi vetää sen johtopäätöksen, että eron syy on hänessä. Aina. Kun niin käy, vaikka kuinka selkeästi lapsille sanottaisiin, että "ei ole teidän vika, ei vaan enää tykätä toisistamme"...
Ja tällä verukkeella annat paukkua suoraan vaan eron syyt etkä tee mitään sen eteen että edes lapsilla säilyisi välit sekä isään että äitiin. Käy niin sääliksi lapsia jotka ovat tuollaisen äidin vallan alla.
Miksi avoimuudesta aina luullaan ettei ihmiset osaa puhua "lasten tasolla"? En todellakaan usko että AP on lapsille "antanut paukkua" että iskä meni p*nee toista muijaa ja jättää meidät. Asiallisesti voi kertoa, että isä on rakastunut nyt tuohon uuteen naiseen ja muuttaa hänen luo eikä siksi enää asu täällä. Lapsi ymmärtää totuuden, koska PAHINTA mitä voi lapselle tehdä on jättää kokonaan kertomatta.
Minulle kerrottiin 9-vuotiaana, että isin ja äidin on parempi nyt asua erillään ja olla kavereita, mutta että molemmat rakastavat meitä lapsia aina. Ajattelin, että kiva juttu, ehkä ne vielä muuttaa yhteen myöhemmin kun eivät riitele edes! Iskällä oli jo uusi nainen (jolla oli minua kolme vuotta vanhempi lapsi samassa koulussa) tässä vaiheessa, mutta en osannut yhdistää pisteitä. Pienissä koulupiireissä kuitekin sen vanhemman lapsen kaverit alkoivat nopeasti naljailemaan, että miltä tuntuu kun oma iskä rikkoo kaksi perhettä. Olisin mieluummin halunnut sen totuuden ihan vanhemmiltani. Monta vuotta esitin tietämätöntä, kunnes sitten 14-vuotiaana voin tuosta piilottelusta niin pahoin, että kapinoin oikein kunnolla. En myöskään suostunut tapaamaan isääni pariin vuoteen. Äitiäni syytin siitä, että hän antoi minun luottaa isään nuo vuodet, vaikka tiesi totuuden. Se hiersi kovasti välejämme ja tuntui pahimmassa teinimyllerryksessä siltä, ettei yhteenkään aikuiseen voi luottaa.
Nykyään olen väleissä molempien vanhempieni kanssa. Ymmärrän että he tekivät parhaansa ja yrittivät suojella, mutta tulen aina olemaan sitä mieltä, että oikein ja ajatuksella kerrottu totuus on lapselle aina parempi kuin tunteiden säästäminen.
Ei TODELLAKAAN VOI kertoa alakouluikäisille lapsille että isä on rakastunut toiseen ja muuttaa nyt hänen luokseen. Tuosta seuraa aivan varmasti, ja kuten ap sen viestillään todistaa oikeaksi, sellainen trauma lapselle jota ei hetkessä käydäkään läpi. Taidanpa pyytää poistoa tältä ketjulta koska tässä yllytetään raakuuteen lapsia kohtaan.!!
Miksei muka voi kun se kerran on totuus? Tässä tapauksrssa johon vastasit ongelmia aiheutti se, ettei rehellisesti kerrottu iskän lähtevän toisen perheen iskäksi eikä se, että äiti ja isä ei enää rakasta toisiaan. Ongelma olu se että eron todellinen syy salattiin lapsen tunteiden säästämiseksi.
Ei vaan ap:n lapsen ongelma on se että lapsille on kerrottu isän pettäneen ja jättäneen HEIDÄT.
Niinhän hän on lapsen näkökulmasta tehnyt. Samaa mieltä olin itse kun isäni jäi kiinni pettämisestä (sain hänet itse rysän päältä kiinni 12-vuotiaana ja hän vielä kehtasi pyytää ettei kerrota äidille). Kyllä minä jo sen ikäisenä olin sitä mieltä, että iskä päätti nyt jättää minun perheeni ja aloittaa uuden jonkun toisen kanssa. Hän petti luottamukseni ja rikkoi turvallisuudentunteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vetäisi mutkia noin suoraksi. Että vanhemman olisi pakko asua epäterveessä suhteessa lasten vuoksi?
No silloinhan se ero ei johdu toisesta perheestä, vaan siitä epäterveestä suhteesta jos näin on. Siitä sitten kantaa vastuun se, joka epäterveyden aiheuttaa.
Vastuun kanto näyttää olevan sitä, että lapsi on saatava vihaamaan toista vanhempaansa. Mitähän tällainen lapsen käyttö pelinappulana tekee lapselle?
Kaikista ihmistä ei ole äideiksi/isiksi.Miksi totuuden kertominen automaattisesti tarkoittaisi, että yritetään mustamaalata ja saada lasta vihaamaan toista vanhempaa? Joa toinen vanhempi on käyttäytynyt rumasti ja valehdellut, miksi hänen käytöstään pitäisi siloitella ja selitellä hänen puolestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron syyt ei mielestäni missään vaiheessa saisi kuulua lapsille.
Josta lapsi vetää sen johtopäätöksen, että eron syy on hänessä. Aina. Kun niin käy, vaikka kuinka selkeästi lapsille sanottaisiin, että "ei ole teidän vika, ei vaan enää tykätä toisistamme"...
Ja tällä verukkeella annat paukkua suoraan vaan eron syyt etkä tee mitään sen eteen että edes lapsilla säilyisi välit sekä isään että äitiin. Käy niin sääliksi lapsia jotka ovat tuollaisen äidin vallan alla.
Miksi avoimuudesta aina luullaan ettei ihmiset osaa puhua "lasten tasolla"? En todellakaan usko että AP on lapsille "antanut paukkua" että iskä meni p*nee toista muijaa ja jättää meidät. Asiallisesti voi kertoa, että isä on rakastunut nyt tuohon uuteen naiseen ja muuttaa hänen luo eikä siksi enää asu täällä. Lapsi ymmärtää totuuden, koska PAHINTA mitä voi lapselle tehdä on jättää kokonaan kertomatta.
Minulle kerrottiin 9-vuotiaana, että isin ja äidin on parempi nyt asua erillään ja olla kavereita, mutta että molemmat rakastavat meitä lapsia aina. Ajattelin, että kiva juttu, ehkä ne vielä muuttaa yhteen myöhemmin kun eivät riitele edes! Iskällä oli jo uusi nainen (jolla oli minua kolme vuotta vanhempi lapsi samassa koulussa) tässä vaiheessa, mutta en osannut yhdistää pisteitä. Pienissä koulupiireissä kuitekin sen vanhemman lapsen kaverit alkoivat nopeasti naljailemaan, että miltä tuntuu kun oma iskä rikkoo kaksi perhettä. Olisin mieluummin halunnut sen totuuden ihan vanhemmiltani. Monta vuotta esitin tietämätöntä, kunnes sitten 14-vuotiaana voin tuosta piilottelusta niin pahoin, että kapinoin oikein kunnolla. En myöskään suostunut tapaamaan isääni pariin vuoteen. Äitiäni syytin siitä, että hän antoi minun luottaa isään nuo vuodet, vaikka tiesi totuuden. Se hiersi kovasti välejämme ja tuntui pahimmassa teinimyllerryksessä siltä, ettei yhteenkään aikuiseen voi luottaa.
Nykyään olen väleissä molempien vanhempieni kanssa. Ymmärrän että he tekivät parhaansa ja yrittivät suojella, mutta tulen aina olemaan sitä mieltä, että oikein ja ajatuksella kerrottu totuus on lapselle aina parempi kuin tunteiden säästäminen.
Ei TODELLAKAAN VOI kertoa alakouluikäisille lapsille että isä on rakastunut toiseen ja muuttaa nyt hänen luokseen. Tuosta seuraa aivan varmasti, ja kuten ap sen viestillään todistaa oikeaksi, sellainen trauma lapselle jota ei hetkessä käydäkään läpi. Taidanpa pyytää poistoa tältä ketjulta koska tässä yllytetään raakuuteen lapsia kohtaan.!!
Miksei muka voi kun se kerran on totuus? Tässä tapauksrssa johon vastasit ongelmia aiheutti se, ettei rehellisesti kerrottu iskän lähtevän toisen perheen iskäksi eikä se, että äiti ja isä ei enää rakasta toisiaan. Ongelma olu se että eron todellinen syy salattiin lapsen tunteiden säästämiseksi.
Ei vaan ap:n lapsen ongelma on se että lapsille on kerrottu isän pettäneen ja jättäneen HEIDÄT.
Niinhän hän on lapsen näkökulmasta tehnyt. Samaa mieltä olin itse kun isäni jäi kiinni pettämisestä (sain hänet itse rysän päältä kiinni 12-vuotiaana ja hän vielä kehtasi pyytää ettei kerrota äidille). Kyllä minä jo sen ikäisenä olin sitä mieltä, että iskä päätti nyt jättää minun perheeni ja aloittaa uuden jonkun toisen kanssa. Hän petti luottamukseni ja rikkoi turvallisuudentunteeni.
Tämä on hyvä pointti. Parisuhteessa on vain kaksi ihmistä, mutta perheeseen kuuluu myös lapset. Jos pettäjä rikkoo perheen, hän pettää myös sillä tavalla lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron syyt ei mielestäni missään vaiheessa saisi kuulua lapsille.
Josta lapsi vetää sen johtopäätöksen, että eron syy on hänessä. Aina. Kun niin käy, vaikka kuinka selkeästi lapsille sanottaisiin, että "ei ole teidän vika, ei vaan enää tykätä toisistamme"...
Ja tällä verukkeella annat paukkua suoraan vaan eron syyt etkä tee mitään sen eteen että edes lapsilla säilyisi välit sekä isään että äitiin. Käy niin sääliksi lapsia jotka ovat tuollaisen äidin vallan alla.
Miksi avoimuudesta aina luullaan ettei ihmiset osaa puhua "lasten tasolla"? En todellakaan usko että AP on lapsille "antanut paukkua" että iskä meni p*nee toista muijaa ja jättää meidät. Asiallisesti voi kertoa, että isä on rakastunut nyt tuohon uuteen naiseen ja muuttaa hänen luo eikä siksi enää asu täällä. Lapsi ymmärtää totuuden, koska PAHINTA mitä voi lapselle tehdä on jättää kokonaan kertomatta.
Minulle kerrottiin 9-vuotiaana, että isin ja äidin on parempi nyt asua erillään ja olla kavereita, mutta että molemmat rakastavat meitä lapsia aina. Ajattelin, että kiva juttu, ehkä ne vielä muuttaa yhteen myöhemmin kun eivät riitele edes! Iskällä oli jo uusi nainen (jolla oli minua kolme vuotta vanhempi lapsi samassa koulussa) tässä vaiheessa, mutta en osannut yhdistää pisteitä. Pienissä koulupiireissä kuitekin sen vanhemman lapsen kaverit alkoivat nopeasti naljailemaan, että miltä tuntuu kun oma iskä rikkoo kaksi perhettä. Olisin mieluummin halunnut sen totuuden ihan vanhemmiltani. Monta vuotta esitin tietämätöntä, kunnes sitten 14-vuotiaana voin tuosta piilottelusta niin pahoin, että kapinoin oikein kunnolla. En myöskään suostunut tapaamaan isääni pariin vuoteen. Äitiäni syytin siitä, että hän antoi minun luottaa isään nuo vuodet, vaikka tiesi totuuden. Se hiersi kovasti välejämme ja tuntui pahimmassa teinimyllerryksessä siltä, ettei yhteenkään aikuiseen voi luottaa.
Nykyään olen väleissä molempien vanhempieni kanssa. Ymmärrän että he tekivät parhaansa ja yrittivät suojella, mutta tulen aina olemaan sitä mieltä, että oikein ja ajatuksella kerrottu totuus on lapselle aina parempi kuin tunteiden säästäminen.
Ei TODELLAKAAN VOI kertoa alakouluikäisille lapsille että isä on rakastunut toiseen ja muuttaa nyt hänen luokseen. Tuosta seuraa aivan varmasti, ja kuten ap sen viestillään todistaa oikeaksi, sellainen trauma lapselle jota ei hetkessä käydäkään läpi. Taidanpa pyytää poistoa tältä ketjulta koska tässä yllytetään raakuuteen lapsia kohtaan.!!
Miksei muka voi kun se kerran on totuus? Tässä tapauksrssa johon vastasit ongelmia aiheutti se, ettei rehellisesti kerrottu iskän lähtevän toisen perheen iskäksi eikä se, että äiti ja isä ei enää rakasta toisiaan. Ongelma olu se että eron todellinen syy salattiin lapsen tunteiden säästämiseksi.
Ei vaan ap:n lapsen ongelma on se että lapsille on kerrottu isän pettäneen ja jättäneen HEIDÄT.
Niinhän hän on lapsen näkökulmasta tehnyt. Samaa mieltä olin itse kun isäni jäi kiinni pettämisestä (sain hänet itse rysän päältä kiinni 12-vuotiaana ja hän vielä kehtasi pyytää ettei kerrota äidille). Kyllä minä jo sen ikäisenä olin sitä mieltä, että iskä päätti nyt jättää minun perheeni ja aloittaa uuden jonkun toisen kanssa. Hän petti luottamukseni ja rikkoi turvallisuudentunteeni.
Tämä on hyvä pointti. Parisuhteessa on vain kaksi ihmistä, mutta perheeseen kuuluu myös lapset. Jos pettäjä rikkoo perheen, hän pettää myös sillä tavalla lapsia.
Tässä pitää nyt sitten kriminalisoida samalla tavalla kaikki perheenrikkojat, jos se on oleellista, että on ehjä ydinperhe. Fakta nyt vaan on se, että osalla se ydinperhe päättyy tavalla tai toisella ja oleellista olisi, että lapsella olisi kaksi vanhempaa myös tuon tapahtuman jälkeen. Toki vihaan ja katkeruuteenkin voi jäädä roikkumaan, en vaan usko sen lisäävän kenenkään elämänlaatua.
Oma vanhempani katosi erossa, mutta en halua sitä raskautta elämääni, minkä häneen suunnatut negatiiviset ajatukset itselleni loisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta. Toinen vanhempani petti toista vuosien ajan. Suhteen selviäminen rikkoi koko perheen. Pettäjät päätyivät keskenään naimisiin, petetty vanhempani sairastui vakavasti todennäköisesti pettämisen aiheuttamam stressin vuoksi ja lopulta menehtyi. Emme ole veljeni kanssa antaneet tätä asiaa anteeksi, emmekä halua olla enää ko. ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Hirveää kaksinaismoralismia ja shittiä pitäisi selitellä lapselle, jolla omat aivot ja ymmärrys siitä mitä pettäjä teki. Aika tekee tehtävänsä, valheet ja teot eivät muutu hyväksyttäviksi silti.
Kyllä pettäjän pitää ymmärtää ketä kaikkia pettää, ei vain puolisoaan vain kaikkia perheeseen kuuluvia kuten lapsia jne.
Vaikka asiaa kuinka selittää, se ei muuksi muutu. Yhden tälläisen pettäjän tunteneena ihmettelin miksi asiaa kaunisteltiin ja seliteltiin paremmaksi. P***a ihminen oli eikä hänen kanssaan tarvitse olla tekemisissä lasten tai muiden, kuten ei muidenkaan ikävien & vahingollisten ihmisten. En voisi ikinä vaatia lapseni olevan tekemisissä vahingollisen ihmisen kanssa sillä perusteella, että ovat sukua. Järkyttävä ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vastaisitte teinille tällaisissa tilanteissa:
-Iskä sanoi että sä olet vaan kiukuspäissäs valehdellut, että se iskän uus tiesi että sillä on perhe ja että se ei oikeesti tiennyt (kyseessä 100% varma tieto että tiesi kyllä, mieskin tämän myöntänyt, myöhemmin muuttanut mielensä).
- Koska mä meen iskälle ja tuun kotiin? (isä on juuri ilmoittanut heittäytyen hankalaksi, että hakee seuraavana aamuyönä ja palauttaa taas parin päivän päästä aamuyöllä)
- Se iskän uus on ihan karmeen näkönen ja *uo*a
- (Isä ei suostu maksaa elareita, vaan haluaa ostaa lapselle kaikkea). Teini: mä en halua puhua iskän kanssa mistään lenkkaritarpeista tai muustakaan.
Tässä vain alkuun muutama kiperä tilanne joihin mielellään kuulisin vastausehdotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastaisitte teinille tällaisissa tilanteissa:
1. - Iskä sanoi että sä olet vaan kiukuspäissäs valehdellut, että se iskän uus tiesi että sillä on perhe ja että se ei oikeesti tiennyt (kyseessä 100% varma tieto että tiesi kyllä, mieskin tämän myöntänyt, myöhemmin muuttanut mielensä).
2 - Koska mä meen iskälle ja tuun kotiin? (isä on juuri ilmoittanut heittäytyen hankalaksi, että hakee seuraavana aamuyönä ja palauttaa taas parin päivän päästä aamuyöllä)
3 - Se iskän uus on ihan karmeen näkönen ja *uo*a
4 - (Isä ei suostu maksaa elareita, vaan haluaa ostaa lapselle kaikkea). Teini: mä en halua puhua iskän kanssa mistään lenkkaritarpeista tai muustakaan.
1. Mitä sillä on väliä tiesikö uusi? Iskä taisi kuitenkin tietää olevansa varattu.
2. En tiedä. Sovitaan me oma elämä omien aikataulujen mukaan ja katsotaan sopiiko iskän luona kyläily meidän aikatauluun, koska ei ole ilmoittanut mitään. 21-08 välillä meillä ei ole henkilöliikennettä ulos.
3. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
4. Ei tarvitse, mutta koska isäsi ei osallistu elatukseesi (selitä mitä tarkoittaa jos muuten ei ymmärrä, vai tarvitsetko tähänkin vastauksen?), saat ne haluamasi lenkkarit/housut/takin/laukun vain jos isäsi ostaa ne. Voittehan tilata ne vaikka netistä kotiosoitteeseen, niin ei tarvitse iskän kanssa käydä ostoksilla.
Miten muuten pärjäät elämässä? Ei pahalla, vaan oikeasti hyvällä
Teinisi vaikuttaa fiksulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni sanoo että lapsille ei pidä kertoa eron syytä. Todellakin pitää, oli se mikä tahansa. Vaietut asiat perheessä painavat kaikkein eniten lasten sydäntä. Lähivanhemman pitää olla todella vahva ihminen ja kertoa asia niin, että ei laita mukaan mitään syytöksiä, ja yrittää selittää lapsille, että ihmisissä voi olla hyvää ja pahaa ja selittää tilanteen lapsen ikätason mukaisesti, jos syynä eroon on toisen vanhemman jokin tosi paha teko. Lapsella täytyy olla oikeaa tietoa, jonka pohjalta hän voi rakentaa maailmankuvansa ja suhteensa vanhempiin. Lapsen maailma särkyy joka tapauksessa erossa joten on vain reilua että tätäkin asiaa käsitellään. On rankka, mutta välttämätön läksy jo lapsena saada tietää että maailma ei ole täydellinen ja rakkaat ihmiset eivät ole aina hyviä ja ydinperheiden lapset voivat olla tässä asiassa pumpulissa pidempään. Ero jo pilasi kaiken, selitys ei tilannetta pahenna, päin vastoin.
Lapsella on oikeus tunteisiin ja mielipiteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastaisitte teinille tällaisissa tilanteissa:
1. - Iskä sanoi että sä olet vaan kiukuspäissäs valehdellut, että se iskän uus tiesi että sillä on perhe ja että se ei oikeesti tiennyt (kyseessä 100% varma tieto että tiesi kyllä, mieskin tämän myöntänyt, myöhemmin muuttanut mielensä).
2 - Koska mä meen iskälle ja tuun kotiin? (isä on juuri ilmoittanut heittäytyen hankalaksi, että hakee seuraavana aamuyönä ja palauttaa taas parin päivän päästä aamuyöllä)
3 - Se iskän uus on ihan karmeen näkönen ja *uo*a
4 - (Isä ei suostu maksaa elareita, vaan haluaa ostaa lapselle kaikkea). Teini: mä en halua puhua iskän kanssa mistään lenkkaritarpeista tai muustakaan.1. Mitä sillä on väliä tiesikö uusi? Iskä taisi kuitenkin tietää olevansa varattu.
2. En tiedä. Sovitaan me oma elämä omien aikataulujen mukaan ja katsotaan sopiiko iskän luona kyläily meidän aikatauluun, koska ei ole ilmoittanut mitään. 21-08 välillä meillä ei ole henkilöliikennettä ulos.
3. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
4. Ei tarvitse, mutta koska isäsi ei osallistu elatukseesi (selitä mitä tarkoittaa jos muuten ei ymmärrä, vai tarvitsetko tähänkin vastauksen?), saat ne haluamasi lenkkarit/housut/takin/laukun vain jos isäsi ostaa ne. Voittehan tilata ne vaikka netistä kotiosoitteeseen, niin ei tarvitse iskän kanssa käydä ostoksilla.Miten muuten pärjäät elämässä? Ei pahalla, vaan oikeasti hyvällä <3
Teinisi vaikuttaa fiksulta.
Lapsen kannalta ykköskohdalla on väliä, sillä hänen oletetaan luovan suhde tähän henkilöön.
Iskän luona kyläilyyn on tuettava ja kyseinen vastaus on helposti sitä, että ei tue tapaamisia. Lapsi ärsyyntyy myös tuollaisesta ennakoimattomuudesta ja taas vihainen isälleen ja ahdistunut.
Jos elatusasioita alkaa puimaan ehdottamallasi tavalla, niin eikö se taas ole mustamaalaamista ja negatiivista vaikuttamista lapsen mielipiteeseen?
Tilanne siis ei ole oikeasti helppo. Kuten tästäkin ketjusta huomaa, on mielipiteitä ja perusteltujakin molempiin suuntiin. Ihan yhtä ristiriitaisia ovat asiantuntijoiden neuvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastaisitte teinille tällaisissa tilanteissa:
1. - Iskä sanoi että sä olet vaan kiukuspäissäs valehdellut, että se iskän uus tiesi että sillä on perhe ja että se ei oikeesti tiennyt (kyseessä 100% varma tieto että tiesi kyllä, mieskin tämän myöntänyt, myöhemmin muuttanut mielensä).
2 - Koska mä meen iskälle ja tuun kotiin? (isä on juuri ilmoittanut heittäytyen hankalaksi, että hakee seuraavana aamuyönä ja palauttaa taas parin päivän päästä aamuyöllä)
3 - Se iskän uus on ihan karmeen näkönen ja *uo*a
4 - (Isä ei suostu maksaa elareita, vaan haluaa ostaa lapselle kaikkea). Teini: mä en halua puhua iskän kanssa mistään lenkkaritarpeista tai muustakaan.1. Mitä sillä on väliä tiesikö uusi? Iskä taisi kuitenkin tietää olevansa varattu.
2. En tiedä. Sovitaan me oma elämä omien aikataulujen mukaan ja katsotaan sopiiko iskän luona kyläily meidän aikatauluun, koska ei ole ilmoittanut mitään. 21-08 välillä meillä ei ole henkilöliikennettä ulos.
3. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
4. Ei tarvitse, mutta koska isäsi ei osallistu elatukseesi (selitä mitä tarkoittaa jos muuten ei ymmärrä, vai tarvitsetko tähänkin vastauksen?), saat ne haluamasi lenkkarit/housut/takin/laukun vain jos isäsi ostaa ne. Voittehan tilata ne vaikka netistä kotiosoitteeseen, niin ei tarvitse iskän kanssa käydä ostoksilla.Miten muuten pärjäät elämässä? Ei pahalla, vaan oikeasti hyvällä <3
Teinisi vaikuttaa fiksulta.
Lapsen kannalta ykköskohdalla on väliä, sillä hänen oletetaan luovan suhde tähän henkilöön.
Iskän luona kyläilyyn on tuettava ja kyseinen vastaus on helposti sitä, että ei tue tapaamisia. Lapsi ärsyyntyy myös tuollaisesta ennakoimattomuudesta ja taas vihainen isälleen ja ahdistunut.
Jos elatusasioita alkaa puimaan ehdottamallasi tavalla, niin eikö se taas ole mustamaalaamista ja negatiivista vaikuttamista lapsen mielipiteeseen?
Tilanne siis ei ole oikeasti helppo. Kuten tästäkin ketjusta huomaa, on mielipiteitä ja perusteltujakin molempiin suuntiin. Ihan yhtä ristiriitaisia ovat asiantuntijoiden neuvot.
Olet ilmeisesti joku sosiaaliohjaaja, joka luulee että kirjoista luettu menee elävän elämän edelle ja kauniisti puhumalla kaikki selviää ja elää onnellista elämää? Ainakaan et eroperheiden elämästä tiedä kirjoituksen perusteella mitään.
Jos lapsi on petetty isänsä puolesta, kuten ehkä jotenkin ymmärrät, miksi ihmeessä lapsen pitäisi luoda suhde isän ”rikoskumppaniin” jos ei halua? Ja tässä ei kysytty asiaa suhteen luomisen näkökohdista. Et voi vaatia aikuista ihmistäkin luomaan suhteita pettäviin ihmisiin? Joten ei kovin hyvä vaatia sellaista teiniltä. Kysymys oli irrallinen tiesikö vaiko eikö? Ja todennäköisyys valehtelulle on yli 50%, joten asialla ei ole merkitystä.
Vaikea kai tilanteessa on tukea teinin halua tavata isäänsä jos isän aikataulut eivät sovi. Ei eroperheissä ole mahdollista käyttää kaikea aikaa ja suunnitella kaikkia menoja sen perusteella, että jos isä haluaakin nähdä. Aikuinen mies ilmoittaa ajoissa ja pitää kiinni asioista, kuten mahdollisesti tekee myös työelämässä eikä ilmoittele epämääräisiä aikoja ja peru niitä.
Mitä väärää on, että teinille kertoo taloudellisesta tilanteesta? Eikä se ole mustamaalaamista jos yrittää ratkaista tilanteen siten, että teini saisi haluamansa vaatteet tms isän maksamana. Vai miten ajattelit isän osuuden hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastaisitte teinille tällaisissa tilanteissa:
1. - Iskä sanoi että sä olet vaan kiukuspäissäs valehdellut, että se iskän uus tiesi että sillä on perhe ja että se ei oikeesti tiennyt (kyseessä 100% varma tieto että tiesi kyllä, mieskin tämän myöntänyt, myöhemmin muuttanut mielensä).
2 - Koska mä meen iskälle ja tuun kotiin? (isä on juuri ilmoittanut heittäytyen hankalaksi, että hakee seuraavana aamuyönä ja palauttaa taas parin päivän päästä aamuyöllä)
3 - Se iskän uus on ihan karmeen näkönen ja *uo*a
4 - (Isä ei suostu maksaa elareita, vaan haluaa ostaa lapselle kaikkea). Teini: mä en halua puhua iskän kanssa mistään lenkkaritarpeista tai muustakaan.1. Mitä sillä on väliä tiesikö uusi? Iskä taisi kuitenkin tietää olevansa varattu.
2. En tiedä. Sovitaan me oma elämä omien aikataulujen mukaan ja katsotaan sopiiko iskän luona kyläily meidän aikatauluun, koska ei ole ilmoittanut mitään. 21-08 välillä meillä ei ole henkilöliikennettä ulos.
3. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
4. Ei tarvitse, mutta koska isäsi ei osallistu elatukseesi (selitä mitä tarkoittaa jos muuten ei ymmärrä, vai tarvitsetko tähänkin vastauksen?), saat ne haluamasi lenkkarit/housut/takin/laukun vain jos isäsi ostaa ne. Voittehan tilata ne vaikka netistä kotiosoitteeseen, niin ei tarvitse iskän kanssa käydä ostoksilla.Miten muuten pärjäät elämässä? Ei pahalla, vaan oikeasti hyvällä <3
Teinisi vaikuttaa fiksulta.
Lapsen kannalta ykköskohdalla on väliä, sillä hänen oletetaan luovan suhde tähän henkilöön.
Iskän luona kyläilyyn on tuettava ja kyseinen vastaus on helposti sitä, että ei tue tapaamisia. Lapsi ärsyyntyy myös tuollaisesta ennakoimattomuudesta ja taas vihainen isälleen ja ahdistunut.
Jos elatusasioita alkaa puimaan ehdottamallasi tavalla, niin eikö se taas ole mustamaalaamista ja negatiivista vaikuttamista lapsen mielipiteeseen?
Tilanne siis ei ole oikeasti helppo. Kuten tästäkin ketjusta huomaa, on mielipiteitä ja perusteltujakin molempiin suuntiin. Ihan yhtä ristiriitaisia ovat asiantuntijoiden neuvot.
Olet ilmeisesti joku sosiaaliohjaaja, joka luulee että kirjoista luettu menee elävän elämän edelle ja kauniisti puhumalla kaikki selviää ja elää onnellista elämää? Ainakaan et eroperheiden elämästä tiedä kirjoituksen perusteella mitään.
Jos lapsi on petetty isänsä puolesta, kuten ehkä jotenkin ymmärrät, miksi ihmeessä lapsen pitäisi luoda suhde isän ”rikoskumppaniin” jos ei halua? Ja tässä ei kysytty asiaa suhteen luomisen näkökohdista. Et voi vaatia aikuista ihmistäkin luomaan suhteita pettäviin ihmisiin? Joten ei kovin hyvä vaatia sellaista teiniltä. Kysymys oli irrallinen tiesikö vaiko eikö? Ja todennäköisyys valehtelulle on yli 50%, joten asialla ei ole merkitystä.
Vaikea kai tilanteessa on tukea teinin halua tavata isäänsä jos isän aikataulut eivät sovi. Ei eroperheissä ole mahdollista käyttää kaikea aikaa ja suunnitella kaikkia menoja sen perusteella, että jos isä haluaakin nähdä. Aikuinen mies ilmoittaa ajoissa ja pitää kiinni asioista, kuten mahdollisesti tekee myös työelämässä eikä ilmoittele epämääräisiä aikoja ja peru niitä.
Mitä väärää on, että teinille kertoo taloudellisesta tilanteesta? Eikä se ole mustamaalaamista jos yrittää ratkaista tilanteen siten, että teini saisi haluamansa vaatteet tms isän maksamana. Vai miten ajattelit isän osuuden hoitaa?
En ole sosiaalitantta, vaan juurikin se petetty ja jätetty teinin äiti joka näitä tilanteita koittaa selvittää oikeassa elämässä aina oikein, rehellisesti, lasten ja isän suhdetta samalla kunnioittaen ja jatkuvien manipulaatiosyytösten kohteena olevana.
Ihan kaikki yllä mainitut tilanteet on tosielämässä jo hoidettu ja olen omassa tilanteessani varma siitä, että olen asiat parhaalla mahdollisella tavalla ratkaissut. Osan pitkälti juuri kuten vastausehdotuksessa. Koska asia kuitenkin selkeästi herättää täysin vastakkaisia näkökulmia, halusin laajentaa omaa perspektiiviäni muilla mielipiteillä.
Ny täytyy rehellisesti oikeasti ihmetellä miten huonosti voit tulkita tuota viestiä. Pointtihan on nimenomaan se ettei sitä lapsen huomaamaa huonoa käytöstä pitäisi selitellä hyväksi, eikä tietysti toisinkaan päin. Yleensä tuossa kaunistelussa on nimenomaan kyse siitä, että äiti/isä yrittää valheellisin keinoin saada lastaan tuntemaan niitä eri tunteita (positiivinen) kun itsellä ne ovat muita (negatiivinen).