Mies petti ja jätti. Lapsi vihainen

Vierailija kirjoitti:

Teini arvioi ihmisiä jo ihan itsenäisesti. Itsekäs vanhempi ehtii käyttäytyä myös teiniä kohtaan itsekkäästi. Ilkeä aikuinen on ehtinyt lipsauttaa todellisen luontonsa jo siihen mennessä, vaikka kuinka esittäisi yleensä herttaista lasten ja sivullisten nähden.

En sekaantuisi tuohon. Itse pyrin olemaan neutraali, en mustamaalaa. En kuitenkaan myöskään valehtele lapselle, jos isä peruu luvatun menon kun ei ole ajokunnossa, ei siitä enää melkein aikuiselle pidä valehdella että isoäiti sairastunut tai jotain.

Teini onkin eri asia kuin ap joka on itkenyt alakouluikäisille lapsilleen että isä on heidät pettänyt ja jättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan. 

Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!

Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin. 

Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.

Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.

Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.

Mitä ihmettä oikein selität. Erosta on yksin vastuussa se, joka päättää pettää ja jättää. Sitä ei tarvitse hyssytellä . Erota kyllä saa, mutta se on tehtävä yhteisymmärryksessä sen kumppanin kanssa ja siinä tapauksessa on jonkinmoinen oikeus tiettyyn diskreettisyyteen.

Itse selittelet aiheen vierestä. Otin kantaa siihen että lapsille ei kerrota tuollaisia asioita jotka eivät lasten koeville kuulu. Suomen lain mukaan mennään, ja täällä todellakin saa erota, eikä lasten kiusaamistakaan eron puimisella ole kielletty laissa. Ero ei vaadi yhteisymmärrystä, vaan ymmärrystä vaatii se mitä parisuhteeseen lähteminen voi tuoda tullessaan. Sen riskin jos ottaa, sen riskin ITSE kantaa, ei lapset eikä se entinen kumppani. Suomessa ei voi omistaa toista ihmistä.

Ketään ei tosiaan voi omistaa, mutta kyllä rehellisyys kannattaa aina. Jos toinen pettää ja lähtee vieraan mukaan sen saa myös lapsille kuin muillekin kertoa. Miksi petturin käytöstä pitäisi miekestäsi siloitella?

Jos ihminen yhtään välittää perheestään niin perhettä ei vaihdeta läpsystä vaan ensin erotaan. Annetaan lasten tottua asian tilaan ja sitten vasta siirrytään uuteen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Isä voisi myötää lapselle, että lapsi on joutunut kokemaan hänen tahtomattaankin syrjäytetyksi tulemista, mutta että aikuiset saavat itse valita, että kenen kanssa ovat suhteessa ja harrastavat seksiä. Tässä lapsen isä äitipuolen kanssa. Isä voisi yrittää olla enemmän murrosikäisen kanssa. Isä voisi kertoa lapselle, että arvostaa lapsen äitiä ihmisenä, vaikka ei enää yhdessä olekaan.

Joo, aikuinen saa itse valita kenen kanssa harrastaa seksiä ja on suhteessa. Tämä valinta tehdään ennen lasten hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron syyt ei mielestäni missään vaiheessa saisi kuulua lapsille.

 Josta lapsi vetää sen johtopäätöksen, että eron syy on hänessä. Aina. Kun niin käy, vaikka kuinka selkeästi lapsille sanottaisiin, että "ei ole teidän vika, ei vaan enää tykätä toisistamme"...

Ja tällä verukkeella annat paukkua suoraan vaan eron syyt etkä tee mitään sen eteen että edes lapsilla säilyisi välit sekä isään että äitiin. Käy niin sääliksi lapsia jotka ovat tuollaisen äidin vallan alla.

Miksi avoimuudesta aina luullaan ettei ihmiset osaa puhua "lasten tasolla"? En todellakaan usko että AP on lapsille "antanut paukkua" että iskä meni p*nee toista muijaa ja jättää meidät. Asiallisesti voi kertoa, että isä on rakastunut nyt tuohon uuteen naiseen ja muuttaa hänen luo eikä siksi enää asu täällä. Lapsi ymmärtää totuuden, koska PAHINTA mitä voi lapselle tehdä on jättää kokonaan kertomatta.

Minulle kerrottiin 9-vuotiaana, että isin ja äidin on parempi nyt asua erillään ja olla kavereita, mutta että molemmat rakastavat meitä lapsia aina. Ajattelin, että kiva juttu, ehkä ne vielä muuttaa yhteen myöhemmin kun eivät riitele edes! Iskällä oli jo uusi nainen (jolla oli minua kolme vuotta vanhempi lapsi samassa koulussa) tässä vaiheessa, mutta en osannut yhdistää pisteitä. Pienissä koulupiireissä kuitekin sen vanhemman lapsen kaverit alkoivat nopeasti naljailemaan, että miltä tuntuu kun oma iskä rikkoo kaksi perhettä. Olisin mieluummin halunnut sen totuuden ihan vanhemmiltani. Monta vuotta esitin tietämätöntä, kunnes sitten 14-vuotiaana voin tuosta piilottelusta niin pahoin, että kapinoin oikein kunnolla. En myöskään suostunut tapaamaan isääni pariin vuoteen. Äitiäni syytin siitä, että hän antoi minun luottaa isään nuo vuodet, vaikka tiesi totuuden. Se hiersi kovasti välejämme ja tuntui pahimmassa teinimyllerryksessä siltä, ettei yhteenkään aikuiseen voi luottaa.

Nykyään olen väleissä molempien vanhempieni kanssa. Ymmärrän että he tekivät parhaansa ja yrittivät suojella, mutta tulen aina olemaan sitä mieltä, että oikein ja ajatuksella kerrottu totuus on lapselle aina parempi kuin tunteiden säästäminen.

Ei TODELLAKAAN VOI kertoa alakouluikäisille lapsille että isä on rakastunut toiseen ja muuttaa nyt hänen luokseen. Tuosta seuraa aivan varmasti, ja kuten ap sen viestillään todistaa oikeaksi, sellainen trauma lapselle jota ei hetkessä käydäkään läpi. Taidanpa pyytää poistoa tältä ketjulta koska tässä yllytetään raakuuteen lapsia kohtaan.!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan. 

Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!

Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin. 

Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.

Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.

Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.

Mitä ihmettä oikein selität. Erosta on yksin vastuussa se, joka päättää pettää ja jättää. Sitä ei tarvitse hyssytellä . Erota kyllä saa, mutta se on tehtävä yhteisymmärryksessä sen kumppanin kanssa ja siinä tapauksessa on jonkinmoinen oikeus tiettyyn diskreettisyyteen.

Itse selittelet aiheen vierestä. Otin kantaa siihen että lapsille ei kerrota tuollaisia asioita jotka eivät lasten koeville kuulu. Suomen lain mukaan mennään, ja täällä todellakin saa erota, eikä lasten kiusaamistakaan eron puimisella ole kielletty laissa. Ero ei vaadi yhteisymmärrystä, vaan ymmärrystä vaatii se mitä parisuhteeseen lähteminen voi tuoda tullessaan. Sen riskin jos ottaa, sen riskin ITSE kantaa, ei lapset eikä se entinen kumppani. Suomessa ei voi omistaa toista ihmistä.

Ketään ei tosiaan voi omistaa, mutta kyllä rehellisyys kannattaa aina. Jos toinen pettää ja lähtee vieraan mukaan sen saa myös lapsille kuin muillekin kertoa. Miksi petturin käytöstä pitäisi miekestäsi siloitella?

Jos ihminen yhtään välittää perheestään niin perhettä ei vaihdeta läpsystä vaan ensin erotaan. Annetaan lasten tottua asian tilaan ja sitten vasta siirrytään uuteen suhteeseen.

No kuule ihan lastensuojelullisista syistä... Huoh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Eiköhän tuon ikäinen "lapsi" osaa ihan itsekin päätellä mitä tapahtunut jos isä muuttanut suoraan jonkun toisen naisen luo jossa sitten pitäisi vierailla.

Ap:n tapauksessa lapset olivat eron sattuessa alakouluikäisiä! Voin vain kuvitella kuinka siellä on äiti kerännyt säälipisteitä kertomalla lapsille kuinka paha isi on ja mitenkä kurjaa nyt on ja lapset toimineet äidin lohduttajana. Näitä on nähty niin paljon. Voi lapsi parkoja joilla ei ole vahvaa äitiä.

Lapsen on hyvä saada tietää ihan rehellisesti mikä paska se isukki on. Sillä suojellaan lasta parhaiten. Siittiönluovuttajaa tarvitaan se pari sekunttia, muuta arvoa sillä ei ole.

Suojelet lastasi parhaiten valitsemalla sellaisen isukin, joka ei ole paska ja on muussakin roolissa kuin siittiönluovuttajana. Äidin/isä hyvä itsetunto suojelee lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan. 

Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!

Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin. 

Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.

Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.

Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.

Mitä ihmettä oikein selität. Erosta on yksin vastuussa se, joka päättää pettää ja jättää. Sitä ei tarvitse hyssytellä . Erota kyllä saa, mutta se on tehtävä yhteisymmärryksessä sen kumppanin kanssa ja siinä tapauksessa on jonkinmoinen oikeus tiettyyn diskreettisyyteen.

Itse selittelet aiheen vierestä. Otin kantaa siihen että lapsille ei kerrota tuollaisia asioita jotka eivät lasten koeville kuulu. Suomen lain mukaan mennään, ja täällä todellakin saa erota, eikä lasten kiusaamistakaan eron puimisella ole kielletty laissa. Ero ei vaadi yhteisymmärrystä, vaan ymmärrystä vaatii se mitä parisuhteeseen lähteminen voi tuoda tullessaan. Sen riskin jos ottaa, sen riskin ITSE kantaa, ei lapset eikä se entinen kumppani. Suomessa ei voi omistaa toista ihmistä.

Ketään ei tosiaan voi omistaa, mutta kyllä rehellisyys kannattaa aina. Jos toinen pettää ja lähtee vieraan mukaan sen saa myös lapsille kuin muillekin kertoa. Miksi petturin käytöstä pitäisi miekestäsi siloitella?

Jos ihminen yhtään välittää perheestään niin perhettä ei vaihdeta läpsystä vaan ensin erotaan. Annetaan lasten tottua asian tilaan ja sitten vasta siirrytään uuteen suhteeseen.

Ystäville, terapeutille, miehelle voit ihan vapaasti purkaa oloasi mutta ei sitä kannata tehdä lapselle. Pieni lapsi ei pysty olemaan vanhempien erotuomari, jo vanhempi lapsi ei edes aikuisena halua sitä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron syyt ei mielestäni missään vaiheessa saisi kuulua lapsille.

 Josta lapsi vetää sen johtopäätöksen, että eron syy on hänessä. Aina. Kun niin käy, vaikka kuinka selkeästi lapsille sanottaisiin, että "ei ole teidän vika, ei vaan enää tykätä toisistamme"...

Ja tällä verukkeella annat paukkua suoraan vaan eron syyt etkä tee mitään sen eteen että edes lapsilla säilyisi välit sekä isään että äitiin. Käy niin sääliksi lapsia jotka ovat tuollaisen äidin vallan alla.

Miksi avoimuudesta aina luullaan ettei ihmiset osaa puhua "lasten tasolla"? En todellakaan usko että AP on lapsille "antanut paukkua" että iskä meni p*nee toista muijaa ja jättää meidät. Asiallisesti voi kertoa, että isä on rakastunut nyt tuohon uuteen naiseen ja muuttaa hänen luo eikä siksi enää asu täällä. Lapsi ymmärtää totuuden, koska PAHINTA mitä voi lapselle tehdä on jättää kokonaan kertomatta.

Minulle kerrottiin 9-vuotiaana, että isin ja äidin on parempi nyt asua erillään ja olla kavereita, mutta että molemmat rakastavat meitä lapsia aina. Ajattelin, että kiva juttu, ehkä ne vielä muuttaa yhteen myöhemmin kun eivät riitele edes! Iskällä oli jo uusi nainen (jolla oli minua kolme vuotta vanhempi lapsi samassa koulussa) tässä vaiheessa, mutta en osannut yhdistää pisteitä. Pienissä koulupiireissä kuitekin sen vanhemman lapsen kaverit alkoivat nopeasti naljailemaan, että miltä tuntuu kun oma iskä rikkoo kaksi perhettä. Olisin mieluummin halunnut sen totuuden ihan vanhemmiltani. Monta vuotta esitin tietämätöntä, kunnes sitten 14-vuotiaana voin tuosta piilottelusta niin pahoin, että kapinoin oikein kunnolla. En myöskään suostunut tapaamaan isääni pariin vuoteen. Äitiäni syytin siitä, että hän antoi minun luottaa isään nuo vuodet, vaikka tiesi totuuden. Se hiersi kovasti välejämme ja tuntui pahimmassa teinimyllerryksessä siltä, ettei yhteenkään aikuiseen voi luottaa.

Nykyään olen väleissä molempien vanhempieni kanssa. Ymmärrän että he tekivät parhaansa ja yrittivät suojella, mutta tulen aina olemaan sitä mieltä, että oikein ja ajatuksella kerrottu totuus on lapselle aina parempi kuin tunteiden säästäminen.

Ei TODELLAKAAN VOI kertoa alakouluikäisille lapsille että isä on rakastunut toiseen ja muuttaa nyt hänen luokseen. Tuosta seuraa aivan varmasti, ja kuten ap sen viestillään todistaa oikeaksi, sellainen trauma lapselle jota ei hetkessä käydäkään läpi. Taidanpa pyytää poistoa tältä ketjulta koska tässä yllytetään raakuuteen lapsia kohtaan.!!

Miksei muka voi kun se kerran on totuus? Tässä tapauksrssa johon vastasit ongelmia aiheutti se, ettei rehellisesti kerrottu iskän lähtevän toisen perheen iskäksi eikä se, että äiti ja isä ei enää rakasta toisiaan. Ongelma olu se että eron todellinen syy salattiin lapsen tunteiden säästämiseksi.

Lapset kasvavat, hahmottavat aikusten tekojen seuraukset ja pystyvät arvioimaan niihin johtaneita syitä itse omista lähtökohdistaan. On aivan oikein ja ymmärrettävää, ettei lapsi halua olla tekemisissä vanhemman kanssa, joka vaihtoi perheensä toiseen. Ja miksi haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan. 

Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!

Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin. 

Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.

Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.

Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.

Mitä ihmettä oikein selität. Erosta on yksin vastuussa se, joka päättää pettää ja jättää. Sitä ei tarvitse hyssytellä . Erota kyllä saa, mutta se on tehtävä yhteisymmärryksessä sen kumppanin kanssa ja siinä tapauksessa on jonkinmoinen oikeus tiettyyn diskreettisyyteen.

Itse selittelet aiheen vierestä. Otin kantaa siihen että lapsille ei kerrota tuollaisia asioita jotka eivät lasten koeville kuulu. Suomen lain mukaan mennään, ja täällä todellakin saa erota, eikä lasten kiusaamistakaan eron puimisella ole kielletty laissa. Ero ei vaadi yhteisymmärrystä, vaan ymmärrystä vaatii se mitä parisuhteeseen lähteminen voi tuoda tullessaan. Sen riskin jos ottaa, sen riskin ITSE kantaa, ei lapset eikä se entinen kumppani. Suomessa ei voi omistaa toista ihmistä.

Ketään ei tosiaan voi omistaa, mutta kyllä rehellisyys kannattaa aina. Jos toinen pettää ja lähtee vieraan mukaan sen saa myös lapsille kuin muillekin kertoa. Miksi petturin käytöstä pitäisi miekestäsi siloitella?

Jos ihminen yhtään välittää perheestään niin perhettä ei vaihdeta läpsystä vaan ensin erotaan. Annetaan lasten tottua asian tilaan ja sitten vasta siirrytään uuteen suhteeseen.

Ystäville, terapeutille, miehelle voit ihan vapaasti purkaa oloasi mutta ei sitä kannata tehdä lapselle. Pieni lapsi ei pysty olemaan vanhempien erotuomari, jo vanhempi lapsi ei edes aikuisena halua sitä olla.

Eihän lapsen mikään erotuomari tarvitse olla. Hän vaan saa kuulla ,millainen pettäjä se toinen vanhempi on. TÄmähän on aivan selkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron syyt ei mielestäni missään vaiheessa saisi kuulua lapsille.

 Josta lapsi vetää sen johtopäätöksen, että eron syy on hänessä. Aina. Kun niin käy, vaikka kuinka selkeästi lapsille sanottaisiin, että "ei ole teidän vika, ei vaan enää tykätä toisistamme"...

Ja tällä verukkeella annat paukkua suoraan vaan eron syyt etkä tee mitään sen eteen että edes lapsilla säilyisi välit sekä isään että äitiin. Käy niin sääliksi lapsia jotka ovat tuollaisen äidin vallan alla.

Miksi avoimuudesta aina luullaan ettei ihmiset osaa puhua "lasten tasolla"? En todellakaan usko että AP on lapsille "antanut paukkua" että iskä meni p*nee toista muijaa ja jättää meidät. Asiallisesti voi kertoa, että isä on rakastunut nyt tuohon uuteen naiseen ja muuttaa hänen luo eikä siksi enää asu täällä. Lapsi ymmärtää totuuden, koska PAHINTA mitä voi lapselle tehdä on jättää kokonaan kertomatta.

Minulle kerrottiin 9-vuotiaana, että isin ja äidin on parempi nyt asua erillään ja olla kavereita, mutta että molemmat rakastavat meitä lapsia aina. Ajattelin, että kiva juttu, ehkä ne vielä muuttaa yhteen myöhemmin kun eivät riitele edes! Iskällä oli jo uusi nainen (jolla oli minua kolme vuotta vanhempi lapsi samassa koulussa) tässä vaiheessa, mutta en osannut yhdistää pisteitä. Pienissä koulupiireissä kuitekin sen vanhemman lapsen kaverit alkoivat nopeasti naljailemaan, että miltä tuntuu kun oma iskä rikkoo kaksi perhettä. Olisin mieluummin halunnut sen totuuden ihan vanhemmiltani. Monta vuotta esitin tietämätöntä, kunnes sitten 14-vuotiaana voin tuosta piilottelusta niin pahoin, että kapinoin oikein kunnolla. En myöskään suostunut tapaamaan isääni pariin vuoteen. Äitiäni syytin siitä, että hän antoi minun luottaa isään nuo vuodet, vaikka tiesi totuuden. Se hiersi kovasti välejämme ja tuntui pahimmassa teinimyllerryksessä siltä, ettei yhteenkään aikuiseen voi luottaa.

Nykyään olen väleissä molempien vanhempieni kanssa. Ymmärrän että he tekivät parhaansa ja yrittivät suojella, mutta tulen aina olemaan sitä mieltä, että oikein ja ajatuksella kerrottu totuus on lapselle aina parempi kuin tunteiden säästäminen.

Ei TODELLAKAAN VOI kertoa alakouluikäisille lapsille että isä on rakastunut toiseen ja muuttaa nyt hänen luokseen. Tuosta seuraa aivan varmasti, ja kuten ap sen viestillään todistaa oikeaksi, sellainen trauma lapselle jota ei hetkessä käydäkään läpi. Taidanpa pyytää poistoa tältä ketjulta koska tässä yllytetään raakuuteen lapsia kohtaan.!!

Miksei muka voi kun se kerran on totuus? Tässä tapauksrssa johon vastasit ongelmia aiheutti se, ettei rehellisesti kerrottu iskän lähtevän toisen perheen iskäksi eikä se, että äiti ja isä ei enää rakasta toisiaan. Ongelma olu se että eron todellinen syy salattiin lapsen tunteiden säästämiseksi.

Totuus parisuhteesta voi olla kovin erilainen riippuen siitä kuka sen kertoo.

Sen tietävät kaikki, joiden ystävät eroavat ja pariskunnan molemmat osapuolet haluavst avautua tilanteesta samalle henkilölle.

Isän mielestä se toinen perhe oli parempi. En minäkään tuhlaisi aikaani yhteyden pitoon itselleni epämiellyttävän henkilön kanssa ja antaisin mielihyvin isän keskittyä uuteen onneensa.

Isi halusi nussia sitä toisen perheen äitiä. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa kertoa lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni heräsi sellainen kysymys että minkä takia eron oikea syy on lapsien tiedossa?

Kun erottiin lasten isän kanssa (syyt:mies petti ja oli väkivaltainen minua kohtaan, tätä lapset eivät koskaan nähneet koska olivat hoidossa kun mies joi) niin kerrottiin vain että isän ja äidin on parempi elää erillään, emme ole onnellisia toistemme kanssa.

Exäni on ollut aina hyvä isä ja on sitä edelleen. Lapset menevät isälleen mielellään. Eivät varmasti menisi jos tietäisivät totuuden mutta sitä heidän ei tarvitse koskaan tietää. Se vain rikkoisi heidän tunteensa isäänsä kohtaan eikä ainakaan auttaisi tai parantaisi mitään.

Eli minkä takia lapsille on karusti kerrottu eron syy?

Tässä on todellakin aivan validi pointti. Aikuinen voi joutua kestämään elämässään sitä sun tätä, mutta vain huono vanhempi kaataa sen lastensa niskaan. 

Lapselle ei kuitenkaan kerrota esim petetyn manipulatiivisuudesta, henkisestä väkivallasta jota pettäjä on saattanut joutua sietämään, vaan ainoastaan sanotaan että "minä olin täydellinen äiti ja vaimo, ja mies oli huono isä ja mies ja petti ja jätti ilman mitään syytä"!

Jos et halua puida omaa osuuttasi eroon ja pettämiseen ALAKOULUIKÄISTEN lastesi kanssa, niin et myöskään hauku ja mollaa isän valintoja. Teithän omat valinnat itsekin. 

Tämä on juuri sitä vieraannuttamista ja lasten vetämistä sotataistelussa omalle puolelle kostoksi.

Sitä et pysty ap peittämään näennäisellä halullasi korjata isän ja lasten välit, vaan koko tekstistä paistaa manipulaattoriutesi jonka uhriksi OMAT lapsesi ovat joutuneet.

Jos oikeasti haluaisit isälle ja lapsille hyvät välit, niin istuisit lastesi kanssa alas, ja sanoisit että he eivät tiedä teidän päättyneestä parisuhteestanne tarpeeksi, jotta voisivat ottaa noin jyrkän kannan isäänsä kohtaan, että ero ja siihen johtaneet syyt ovat olleet teidän välisiänne, eikä siinä kukaan ole puhtain jauhoin ollut. Tuo että edelleen sysäät isälle kaiken vastuun osoittaa että näennäisestä marttyyriudestasi huolimatta olet kyllä melko juonikas biaats.

Mitä ihmettä oikein selität. Erosta on yksin vastuussa se, joka päättää pettää ja jättää. Sitä ei tarvitse hyssytellä . Erota kyllä saa, mutta se on tehtävä yhteisymmärryksessä sen kumppanin kanssa ja siinä tapauksessa on jonkinmoinen oikeus tiettyyn diskreettisyyteen.

Itse selittelet aiheen vierestä. Otin kantaa siihen että lapsille ei kerrota tuollaisia asioita jotka eivät lasten koeville kuulu. Suomen lain mukaan mennään, ja täällä todellakin saa erota, eikä lasten kiusaamistakaan eron puimisella ole kielletty laissa. Ero ei vaadi yhteisymmärrystä, vaan ymmärrystä vaatii se mitä parisuhteeseen lähteminen voi tuoda tullessaan. Sen riskin jos ottaa, sen riskin ITSE kantaa, ei lapset eikä se entinen kumppani. Suomessa ei voi omistaa toista ihmistä.

Ketään ei tosiaan voi omistaa, mutta kyllä rehellisyys kannattaa aina. Jos toinen pettää ja lähtee vieraan mukaan sen saa myös lapsille kuin muillekin kertoa. Miksi petturin käytöstä pitäisi miekestäsi siloitella?

Jos ihminen yhtään välittää perheestään niin perhettä ei vaihdeta läpsystä vaan ensin erotaan. Annetaan lasten tottua asian tilaan ja sitten vasta siirrytään uuteen suhteeseen.

Ystäville, terapeutille, miehelle voit ihan vapaasti purkaa oloasi mutta ei sitä kannata tehdä lapselle. Pieni lapsi ei pysty olemaan vanhempien erotuomari, jo vanhempi lapsi ei edes aikuisena halua sitä olla.

Eihän lapsen mikään erotuomari tarvitse olla. Hän vaan saa kuulla ,millainen pettäjä se toinen vanhempi on. TÄmähän on aivan selkeää.

Jos sä todella pystyt kertomaan lapselle vain sen että isä petti joten me erosimme, ok. Mun äiti ei tuohon pystynyt joten jouduin terapeutiksi ja erotuomariksi.

Lapsen on hyvä oppia mahdollisimman varhain, ettei pettäjiin kannata tuhlata energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelee ne aikuisetkin lapset, vielä pahemmin ja julmemmin.

Lähinnä ihmettelen miksi aikuiset haluavat sotkea lapsensa eroriitoihinsa. Lasten pitäisi heidän mielestää asettua jomman kumman puolelle.

Vanhempien eroriidat eivät kuulu minkään ikäisille lapsille ei edes aikuisille sellaisille. Lapset eivät ole vanhempiensa eroterapeutteja.

Mä olen joutunut äidin terapeutiksi tahtomattani jo ennen äidin ja isän eroa. Minusta se on vastenmielistä. En mä jaksa kuunnella sitä että äiti kertoo taas isä teki sitä tätä ja tuota. Isän ja äidin kanssa haluan keskustella ihan jostakin muusta kuin heidän parisuhteesta. Isän kanssa välit on nykyää jopa läheisemmät tuon takia kuin äidin.

Riidat ei kuulu lapsille ja terapeuttina lasta ei saa koskaan käyttää. Silti pitää pystyä kertoa totuuden erosta, lasten sanoin. Jälkipuinti on se, mikä ei lapselle kuulu.

Isä teki päätöksensä ja on toivottavasti niihin tyytyväinen. Ei ole lapsen asia leikkiä kiinnostunutta aikuista kohtaan, joka ei ole kiinnostunut hänestä.

Isin kulli on se joka määrää isin maailmassa. Sen vaikutusvalta ei onneksi ulotu lapsiin.

EX-MIEHEN pitää pyytää ANTEEKSI lapsilta perheen hajottamista, että hänen päätöstensä takia lapset eivät saa kasvaa eheässä ydinperheessä.   Kuitenkin jos on hyvä isä, niin isä kertoo lapsilleen, että rakastaa heitä ja haluaa olla näiden elämässä aina.

Liki kaikki ihmiset ovat mitä ovat, itsekkäitä ja vain omiin tarpeisiinsa tuijottavia - tästä voi avoimesti puhua etenkin isompien lapsien kanssa.  Ja että anteeksianto ja rakkaus auttaa moniin haavoihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Isän mielestä se toinen perhe oli parempi. En minäkään tuhlaisi aikaani yhteyden pitoon itselleni epämiellyttävän henkilön kanssa ja antaisin mielihyvin isän keskittyä uuteen onneensa.

Asiat voi kertoa asioina. Seksistä tosin en puhuisi lapselle. Se mitä tunteita äidillä on isää kohtaa ei kuulu lapselle. Sitä äiti ei voi edes tietää mitä isä tuntee toista naista tai perhettä kohtaan. Onko toinen perhe isästä parempi tai huonompi tai jotain muuta.

Jos kysyy mitä tunteita isän uusi perhe äidissä herättää, siitä voi tietysti puhua. Harvemmin lapsi kuitenkaan sellaista kysyy tai haluaa tietää.