Lue keskustelun säännöt.
väärä psykiatrinen diagnoosi
28.11.2015 |
Mitä tehdä, jos on saanut värään psykiatrisen diagnoosin? Asia on hyvin vaikea, koska jos lääkäri ja hoitaja pitävät kiinni diagnoosista, niin eipä sitä potilas pysty muuttamaan, koska ajatellaan, että hän ei tunnista omaa ongelmaansa yms. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. En siis näe mitään harhoja mitä muut eivät, tälläisestä ei ole kyse. Taitaa sitten olla mahdotonta korjata hätäisesti tehty diagnoosi? En nimittäin tunnista itseäni ollenkaan ko. diagnoosista ja selvennän vielä ,että ko. diagnoosi ei ole mikään mikä vaikuttaa todellisuudentajuun.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on saanut sellaisen diagnoosin, että lähipiirikään ei tunnista henkilä siitä? Esim jos on saanut vaikka jonkun persoonallisuushäiriö dg:n mikä ja lähipiiri ei näy henkilössä ollenlaan tälläisiä piirteitä?
Mietiikää nyt oikeasti jos henkilö jolla ei ole yhtään pakko-oireita saisi dg:n siitä? Ja lähipiirikin pystyisi tämän todistamaan?
So? Ko. diagnoosin voi saada, jos on pakkoajatuksia.
Mutta jos ei ole niitäkään ja saa silti dg:n?
Pystyykö sen joku lähipiiristä todistamaan? Esim. ajatustenlukulaitteella?
miten sitten psykiatri sen pystyy toteamaan sen paremmin? Jos potilas ei kerro, että että hänellä on tälläisiä ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot jankannu vähän liian pitkään jotain siellä. Niinku tässäkin ketjussa alkaa olla hieman merkkejä siitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niin, että lääkkeiden sivuoireista voidaan tehdä uusi sairaus, esim persoonallisuushäiriö.
Nyt kyllä kiinnostaa tämä, että mitä lääkkeiden sivuvaikutuksia voidaan diagnosoida persoonallisuushäiriöksi? En nyt ihan purematta tätä niele.
Esimerkiksi pelokkuus, aggressiivisuus. Jos on esim koko aikusikänsä syönyt mielialalääkkeitä, niin tottakai ne voivat vaikuttaa jollakin tavalla persoonaan. Itse söin pitkään erästä lääkettä ja olin koko ajan ärtynyt. Vuosien ajan se ärtyneisyys oli osana persoonaani, ainakin niin luultiin. Lopetin lääkkeet ja ärtyneisyys turha ärtyneisyys hävisi. Olen kuin eri ihminen. Mielialalääkkeillä ei todellakaan ole pelkkiä positiivisia puolia, päinvastoin. Saatika sitten muilla, vähän raskaammilla lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Oot jankannu vähän liian pitkään jotain siellä. Niinku tässäkin ketjussa alkaa olla hieman merkkejä siitä...
Kyllä psyykkisesti sairaskin saa hakea oikaisua asiaansa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niin, että lääkkeiden sivuoireista voidaan tehdä uusi sairaus, esim persoonallisuushäiriö.
Nyt kyllä kiinnostaa tämä, että mitä lääkkeiden sivuvaikutuksia voidaan diagnosoida persoonallisuushäiriöksi? En nyt ihan purematta tätä niele.
Esimerkiksi pelokkuus, aggressiivisuus. Jos on esim koko aikusikänsä syönyt mielialalääkkeitä, niin tottakai ne voivat vaikuttaa jollakin tavalla persoonaan. Itse söin pitkään erästä lääkettä ja olin koko ajan ärtynyt. Vuosien ajan se ärtyneisyys oli osana persoonaani, ainakin niin luultiin. Lopetin lääkkeet ja ärtyneisyys turha ärtyneisyys hävisi. Olen kuin eri ihminen. Mielialalääkkeillä ei todellakaan ole pelkkiä positiivisia puolia, päinvastoin. Saatika sitten muilla, vähän raskaammilla lääkkeillä.
Täähän on aika yleistäkin. Masennuslääkkeet tosiaan vaikuttavat monella lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko väärän diagnoosin saada mitenkään ns. purettua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä diagnoosilla lopulta merkitystä JOS saa oikeaa hoitoa? Terapiaa ja sopivan lääkityksen. Minusta ei ole, niin kauan kun ulkopuolisilla kuten työnantajilla ei ole pääsyä sairaustietoihin. Lääkäritkin ovat ihmisiä, ja tekevät virheitä. Myös lääkäreillä itsellään voi olla mielenterveysongelmia. Terveisin potilas, jonka ainoa tavoite on päästä terapiaan, aivan sama mikä dg (=mitä juuri tämä lääkäri nyt sattuu ajattelemaan). Psykiatriahan ei ole eksaktia tiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä diagnoosilla lopulta merkitystä JOS saa oikeaa hoitoa? Terapiaa ja sopivan lääkityksen. Minusta ei ole, niin kauan kun ulkopuolisilla kuten työnantajilla ei ole pääsyä sairaustietoihin. Lääkäritkin ovat ihmisiä, ja tekevät virheitä. Myös lääkäreillä itsellään voi olla mielenterveysongelmia. Terveisin potilas, jonka ainoa tavoite on päästä terapiaan, aivan sama mikä dg (=mitä juuri tämä lääkäri nyt sattuu ajattelemaan). Psykiatriahan ei ole eksaktia tiedettä.
Lähinnä mietityttää, miten nuo dg:t mahdollisesti vaikuttaa vakuutuksiin, lainan saantiin ym. tulevaisuudessa..
Onko tietoa, jos oireet poistuvat ja parantuu, niin voiko sillä tavoin saada dg:n purettua potilastiedoista? Jos siis kysymykesessä sellaiset sairaudet/oireet, joista mahdollista tervehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut keskustelua, mutta itselläni oli suhteellisen pitkään diagnoosina tarkemmin määrittelemätön psykoosi (psykoosinestolääkitys siihen, joten oli ns. hallinnassa), myös skitsofreniaa epäiltiin jossain vaiheessa. "Avointa harhaisuutta" (mitä lie tarkoittanut) ei koskaan todettu. Myöhemmin diagnosoitu lieväasteinen epävakaa persoonallisuushäiriö ja ahdistuneisuushäiriö, joihin olen saanut hyvää ja tarpeenmukaista hoitoa. :) Ei lääkitystä, koska ei ole tarvetta sellaiselle enkä ole hyötynyt psyykenlääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on valtava järkytys kun tajuaa omakohtaisesti että psykiatria on aivan lapsenkengissä. Kuitenkin heillä on valta potilaan koko elämään.
Ap vaikuttaa aivan järkevältä ihmiseltä ja asenne psykiatriassa on todellakin potilasvastainen, koska potilaat syystäkin käyvät tyytymättömiksi ajan mittaan. Muutosta tarvitaan ja tie siihen on potilaan kuunteleminen ja ymmärtäminen. Sairaudentunnottomaksi leimaaminen estää tehokkaimmin hoidon kehittymisen.
Minulle sanottiin nuorena tyttönä, että olen masokisti ja teen kaikkeni että minua kiusattaisiin mahdollisimman paljon. Kiitos vaan helvetisti sillekin ammattilaiselle pääni sekoittamisesta vuosikymmeniksi.
Tuskinpa diagnoosia saa pois/muutettu. Siellä se on ja toistuu aina joka lääkärin epikriisissä jos käy lääkärissä (ihan somaattisellakin puolella). Mulle on lätkäisty kaksisuuntainen mielialahäiriö-diagnoosi yli 10 vuotta sitten. En syö lääkkeitä eikä ole minkäänlaista hoitosuhdetta liittyen tähän tautiin mutta silti lääkärit näkee aina tarpeelliseksi poimia se diagnoosi jokaiseen epikriisiin vaikka kävisinkin vaan flunssan tai vaikka pissatulehduksen takia lääkärissä
Eräs tk-lääkäri yritti saada minulle aikaan masennusdiagnoosin sillä yhdellä ainoalla käynnillä. En todellakaan ollut masentunut tai ihmeen hyvin toiminnallisuus on pysnyt normaalina masennuksessani enkä toivo kuolemaa tai ole toivoton.
Kyllä voi ainakin oman kokemuksen mukaan saada väärän diagnoosin pois. Sain päädiagnoosiksi kaksisuuntaisen jonka sinänsä tunnistin, hyväksyminen vei vain jonkun aikaa. Sain myös rajatyyppitilan (tunne-elämän epävakaus) vaikka en tunnistanut siitä lainkaan itseäni. Minut oli jo siirretty mielialapolille, mutta muutamien painavien pyyntöjen jälkeen sain tapaamisen akuutissa antaneen lääkärin kanssa. Kävi ilmi, että hoitaja oli perustanut arvion yhden ihmissuhteeni varaan jossa olin ollut omastakin mielestäni epävakaa, mutta siihen oli hyvin selkeä syy kun kerroin miten toinen oli kohdellut. Nykyisessä ei ole mitään samankaltaisuutta. Lääkäri otti diagnoosin pois ja asia oli selvä. Mielialapolilla sain tasaavaa lääkkettä, josta sivuoireena levottomuus, rauhattomuus ja tunne siitä ettei aika kulu, sain parkinsonin tautiin määrättyä lääkettä lisäksi. Lopetin esimmäisen selitettyäni lääkärille että oli selvästi sivuoire, en ole sairastunut parkinsonin tautiin ja oireet loppui väärän lääkityksen lopetettua. Näin niitä virheitä sattuu.
Mitä haittaa diagnoosista on sinulle? Jos sinulla jo aiemmastaan on joku rankempi diagnoosi niin mitä väliä on oikeasti. Pipi pää on pipi pää olipa mikä psyykkinen sairaus tahanansa.
fyysiset sairaudet ovat helpoimmin diagnosoitavissa ja monesti ihan silmillä nähtäviä asioita. Psyyken puolen juttuja ei välttämättä näy päällepäin, toki usein näkyy että tuo vetää jotain nappeja tai käytös on niin kummallista, ilmeet ja eleet poikkeavia että sairaus näkyy ulospäinkin.
ENTÄ, jos huomaa kanta.fi tiedoissaan, että on saanut "pyytämättä ja yllätyksenä" diagnoosin koskaan tätä diagnoosin merkinnyttä lääkäriä näkemättä ja tuntematta???!!
Ei voi oikeasti olla totta, että diagnoosin voi antaa potilasta koskaan näkemättä!
Virheen korjaus ei kuulemma onnistu ilman kantelua AVI:lle.
Nyt kyllä kiinnostaa tämä, että mitä lääkkeiden sivuvaikutuksia voidaan diagnosoida persoonallisuushäiriöksi? En nyt ihan purematta tätä niele.