väärä psykiatrinen diagnoosi

Mene toiselle lääkärille tarkistuttamaan diagnoosi. Minä kyllä väittäisin, että ulkopuolinen henkilö näkee sinussa asioita, joita et itse tunnista. Tietty jos olet näitä "en ole vakavasti masentunut/skitsofreeninen/mitälie vaan erityisherkkä", niin kannattaa unohtaa koko juttu...

Pyydä lisätutkimuksia. Mulla korjattiin näin hätäisesti laitettu "työdiagnoosi" ja sain oikean. Jos tähän ei suostuta niin sulla on oikeus toiseen mielipiteeseen, esim yksityisen puolen psykiatri. Mulla korjaus persoonallisuushäiriöstä traumaperäiseen häiriöön. Osa diagnooseista vain on vähemmän tunnettuja ja tarvitaan laajempia tutkimuksia että tulevat ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Mene toiselle lääkärille tarkistuttamaan diagnoosi. Minä kyllä väittäisin, että ulkopuolinen henkilö näkee sinussa asioita, joita et itse tunnista. Tietty jos olet näitä "en ole vakavasti masentunut/skitsofreeninen/mitälie vaan erityisherkkä", niin kannattaa unohtaa koko juttu...

Niin tämän takia juurikin diagnoosin vaihtaminen ovat vaikeita asioita, koska aina voidaan vedota siihen, ettei potilas näe omaa sairauttaan. Itse olen kuitenkin hyvin itsetietoinen ja minulla jo diagnoosi vaikeasta psyykkisestä sairaudesta ja tästä diagnoosista olen täysin samaa mieltä. Kuitenkin tämä toinen diagnoosi on tehty aika heppoisin perustein eikä kuvaa omaa tilannettani. En siis vastusta diagnoosia sen takia että en haluaisi diagnoosia, kuten sanoin, minulla on jo raskaammasta sairaudesta diagnoosi, mutta haluan vain, että diagnoosit oikeasti ovat sairauksiani kuvaavia. ap

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lisätutkimuksia. Mulla korjattiin näin hätäisesti laitettu "työdiagnoosi" ja sain oikean. Jos tähän ei suostuta niin sulla on oikeus toiseen mielipiteeseen, esim yksityisen puolen psykiatri. Mulla korjaus persoonallisuushäiriöstä traumaperäiseen häiriöön. Osa diagnooseista vain on vähemmän tunnettuja ja tarvitaan laajempia tutkimuksia että tulevat ilmi.

Joo, sanoinkin ,että ei tämä diagnoosi oikein ole välttämättä hyvä, muta tunsin ,että asiaa vähäteltiin ja tuskin tullaan korjaamaan asiaan ollenkaan. Tässä on nyt vähän ikävä tilanne, että papereissa on väärä diagnoosi ja hoitava taho voi aina vedota siihen, että potilas ei hyväksy tilannettaan (jota ei edes ole), kuten jos vastaaja 2. teki. ap

Psykiatriassa on myös tosi paljon vallankäyttöä. Jos et ole samaa mieltä hoitajan kanssa, niin saatetaan lyödä jokin persoonallisuushäiriö diagnoosi. Hoitohenkilökunta saa vittuilla suoraankin, mutta jos potilas yrittää puolustautua, niin hän on vain "sairas".

nosto

Tunne-elmältään epävakaa persoonallisuushäiriö?

Potilas ei ole lääkäri joten kannattaa jättää diagnoosin teko ammattilaiselle. Jos haluaa toisen mielipiteen voi käydä toisen tai kolmannen lääkärin luona. Psykiatrisissa sairauksissa tosin diagnoosi harvoin löytyy yhden käyntikerran perusteella. 

Virheitä voi jokainen tehdä ja silloin asiasta pitää keskustella hoitavien tahojen kanssa. Valituksen voi tehdä hoitopaikkaan tai aluehallintovirastoon jos epäilee hoidon laatua. Lääkäri toimivat virkavastuulla joten mitä tahansa ei voi potilaspapereihin kirjoittaa vaikka kuinka haluaisi tai potilas haluaisi tietoja muutettavan.

Joskus voi käydä niin että vuosien mittaan epävarmaksi jäänyt diagnoosi muuttuu toiseksi. Esimerkiksi masennuksen sijaan voi kyseessä olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Potilas ei ole lääkäri joten kannattaa jättää diagnoosin teko ammattilaiselle. Jos haluaa toisen mielipiteen voi käydä toisen tai kolmannen lääkärin luona. Psykiatrisissa sairauksissa tosin diagnoosi harvoin löytyy yhden käyntikerran perusteella. 

Virheitä voi jokainen tehdä ja silloin asiasta pitää keskustella hoitavien tahojen kanssa. Valituksen voi tehdä hoitopaikkaan tai aluehallintovirastoon jos epäilee hoidon laatua. Lääkäri toimivat virkavastuulla joten mitä tahansa ei voi potilaspapereihin kirjoittaa vaikka kuinka haluaisi tai potilas haluaisi tietoja muutettavan.

Joskus voi käydä niin että vuosien mittaan epävarmaksi jäänyt diagnoosi muuttuu toiseksi. Esimerkiksi masennuksen sijaan voi kyseessä olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 

Mutta mitä jos on diagnosoitu ihan vääränlainen sairaus? Esim jollekin todella lihavalle on diagnosoitu anoereksia ja sitten vaan väitetään, että "kyllä lääkäri näkee paremmin". ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilas ei ole lääkäri joten kannattaa jättää diagnoosin teko ammattilaiselle. Jos haluaa toisen mielipiteen voi käydä toisen tai kolmannen lääkärin luona. Psykiatrisissa sairauksissa tosin diagnoosi harvoin löytyy yhden käyntikerran perusteella. 

Virheitä voi jokainen tehdä ja silloin asiasta pitää keskustella hoitavien tahojen kanssa. Valituksen voi tehdä hoitopaikkaan tai aluehallintovirastoon jos epäilee hoidon laatua. Lääkäri toimivat virkavastuulla joten mitä tahansa ei voi potilaspapereihin kirjoittaa vaikka kuinka haluaisi tai potilas haluaisi tietoja muutettavan.

Joskus voi käydä niin että vuosien mittaan epävarmaksi jäänyt diagnoosi muuttuu toiseksi. Esimerkiksi masennuksen sijaan voi kyseessä olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 

Mutta mitä jos on diagnosoitu ihan vääränlainen sairaus? Esim jollekin todella lihavalle on diagnosoitu anoereksia ja sitten vaan väitetään, että "kyllä lääkäri näkee paremmin". ap

Siis ihanko tosissaan täällä ollaan sitä mieltä, että psykiatri on aina oikeassa? Myös silloin kun ko. henkilöllä ei ole sellaisia oireita jotka vastaavat sairautta? ap

Kyllä mulle on lätkäisty psykiatrisia diagnooseja yhden käynnin perusteella, ja myös resepti. En määrättyä lääkettä aloittanut, koska omasta mielestä mun kannattaa niiden kanssa olla tarkkana kun on mm. ollut pari minipsykoosia joiden vuoksi en ole ollut hoidossa. Tämän vuoksi lääkäri taisi antaa musta lausunnossaan vähän hankalan ihmisen kuvan. Oletan, että jos jokin menee vikaan, potilasta voi syyttää, kun ei ole suositeltuja lääkkeitä huolinut.

Onhan se aika kornia, potilas juoksee psykiatrilta toiselle saadakseen oikean ja ilmeisesti mieluisan diagnoosin. Potilas on minusta silloin ymmärtänyt psykiatrian väärin. Ei jotenkin mene minun päähäni, että diagnoosi on neuvoteltavissa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika kornia, potilas juoksee psykiatrilta toiselle saadakseen oikean ja ilmeisesti mieluisan diagnoosin. Potilas on minusta silloin ymmärtänyt psykiatrian väärin. Ei jotenkin mene minun päähäni, että diagnoosi on neuvoteltavissa.

Samaa mieltä. Tokihan sitä voi surffailla lääkäriltä toiselle oikean diagnoosin perässä. Toivottavasti tämä tapahtuu kuitenkin yksityisin varoin.

Ap voisi vähän avata diagnoosejaan. Tässäkin keskustelussa seikkailee ap kommentoimassa omia juttujaan ristiin rastiin.

Kyllä niitä vääriä diagnooseja annetaan sekä psyykkisistä että fyysistä sairauksista. Se vain on, että psyykkisistä diagnooseista on vaikeampi saada korjausta, koska usein asia selitetään juurikin niin, että potilas ei itse näe että on sairas. Kuitenkin monien diagnoosien kohdalla voi olla myös lääkärin omasta näkemyksestä, eikä niinkään lääketieteellisistä faktoista. Olisi hauska nähdä millainen tämä ketju olisi fyysistä sairauksista. Esim jos lääkäri väittäisi että potilaalla on ärtynyt suoli ja potilas sanoo, ettei hänellä ole minkäänlaisia suolisto-ongelmia, niin olisiko silloinkin niin, että lääkäri tietää paremmin? Tai jos lääkäri sanoo, että potilaalla flunssa, mutta potilaasta ei siltä tunnu, niin onko hänellä silti flunssa?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika kornia, potilas juoksee psykiatrilta toiselle saadakseen oikean ja ilmeisesti mieluisan diagnoosin. Potilas on minusta silloin ymmärtänyt psykiatrian väärin. Ei jotenkin mene minun päähäni, että diagnoosi on neuvoteltavissa.

En juokse lääkäriltä toiselle saadakseni mieluisan diagnoosin :D Ei mua haittaa se, että jos dg ei ole mieluisa, vaan se, että jos dg on väärä eikä kuvaa ollenkaan tilannettani. Eli juurikin se tilanne, että jos lihavasta kirjoitetaan että on anorektinen. Ja kyseinen dg kyllä tehtiin hyvin äkkiä, ilman perusteellisia tutkimuksia. Se ei kuvaa oireitani. Miten voi olla vaikeaa ymmärtää, että psykiatritkin ovat ihmisiä ja tekevät virhediagnooseja kuten muutkin lääkärit? Eihän ihminen saa edes kunnolla apuakaan, jos dg on väärä. ap

Sitä vaan mietin, että mikähän on psykiatrien diagnoosi? Millainen ihminen rupeaa psykiatriksi, ja millä mandaatilla jakelee "absoluuttisia tuomioita" toisista ihmisistä?

Mulle diagnosoitu anoreksia (F50.0) vaikka oikeasti mulla on bulimia. Painoindeksi kuitenkin 13 ja anoreksian muut diagnostiset kriteerit täyttyy. Ei ne lääkärit kaikkea tiedä varsinkin jos potilas valehtelee

Psyykkisten sairauksien hoidossa on uskomattoman paljon vallankäyttöä ja suoranaista vittuilua ja ala-arvoista kohtelua hoitohenkilökunnalta. Valitettavasti kokemusta on.

Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle ja lähdin saman tien lätkimään kaikista hoitomuodoista, koska ne vain heikensivät vointiani radikaalisti. Siis niin radikaalisti, että olisin lopulta päätynyt todennäköisesti itsemurhaan. Minulle ei suostuttu antamaan sellaista hoitoa, joka olisi auttanut minua oikeasti. Perästä tuli lääkärin vihainen viesti, että olen ollut pelkästään tukien perässä. Suututtaa vieläkin, vaikka tästä on jo kauan aikaa.

Valitettavasti potilasta ei kuunnella eikä kunnioiteta psyk. puolella lainkaan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä vääriä diagnooseja annetaan sekä psyykkisistä että fyysistä sairauksista. Se vain on, että psyykkisistä diagnooseista on vaikeampi saada korjausta, koska usein asia selitetään juurikin niin, että potilas ei itse näe että on sairas. Kuitenkin monien diagnoosien kohdalla voi olla myös lääkärin omasta näkemyksestä, eikä niinkään lääketieteellisistä faktoista. Olisi hauska nähdä millainen tämä ketju olisi fyysistä sairauksista. Esim jos lääkäri väittäisi että potilaalla on ärtynyt suoli ja potilas sanoo, ettei hänellä ole minkäänlaisia suolisto-ongelmia, niin olisiko silloinkin niin, että lääkäri tietää paremmin? Tai jos lääkäri sanoo, että potilaalla flunssa, mutta potilaasta ei siltä tunnu, niin onko hänellä silti flunssa?

Ongelma on se, että psykiatrisissa sairauksissa esiintyy sairaudentunnottomuuttta. Eikä somaattisissakaan sairauksissa potilaan kokemus vastaa aina diagnoosia. Mullakin toettiin jalassa murtuma, vaikka itse pidin sitä vain venähdyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Psyykkisten sairauksien hoidossa on uskomattoman paljon vallankäyttöä ja suoranaista vittuilua ja ala-arvoista kohtelua hoitohenkilökunnalta. Valitettavasti kokemusta on.

Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle ja lähdin saman tien lätkimään kaikista hoitomuodoista, koska ne vain heikensivät vointiani radikaalisti. Siis niin radikaalisti, että olisin lopulta päätynyt todennäköisesti itsemurhaan. Minulle ei suostuttu antamaan sellaista hoitoa, joka olisi auttanut minua oikeasti. Perästä tuli lääkärin vihainen viesti, että olen ollut pelkästään tukien perässä. Suututtaa vieläkin, vaikka tästä on jo kauan aikaa.

Valitettavasti potilasta ei kuunnella eikä kunnioiteta psyk. puolella lainkaan tarpeeksi.

Näin se menee :(  Olo vaan huononee kun käy kuuntelemassa arvostelua siitä, miksei tee sitä ja miksei tee tätä. Tuntuu, että julkisella puolella ei todella tajuta sitä, että ne psyykkiset sairaudet on ihan oikeasti sairauksia, ei mitään "tänään päätän olla vähän maaninen, mutta jos huomenna päätän etten ole, niin en ole".