Lue keskustelun säännöt.
väärä psykiatrinen diagnoosi
28.11.2015 |
Mitä tehdä, jos on saanut värään psykiatrisen diagnoosin? Asia on hyvin vaikea, koska jos lääkäri ja hoitaja pitävät kiinni diagnoosista, niin eipä sitä potilas pysty muuttamaan, koska ajatellaan, että hän ei tunnista omaa ongelmaansa yms. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. En siis näe mitään harhoja mitä muut eivät, tälläisestä ei ole kyse. Taitaa sitten olla mahdotonta korjata hätäisesti tehty diagnoosi? En nimittäin tunnista itseäni ollenkaan ko. diagnoosista ja selvennän vielä ,että ko. diagnoosi ei ole mikään mikä vaikuttaa todellisuudentajuun.
Kommentit (108)
Jos on saanut mielestään väärän diagnoosin niin täytyy pyytää diagnoosin kirjoittanutta lääkäriä korjaamaan diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN KOMMENTOI MUITA KIRJOITTAJIA. TOTEAN OMASTA PUOLESTANI KOKEMUKSESTA, KUN TÄMMÖISEN PSYYKE DIAGNOOSIN KERRAN SAA SITÄ TUSKIN IKINÄ PURETAAN VAIKKA OLISI TÄYSIN VÄÄRÄ, EPÄPÄTEVÄSTI JA LUULON POHJALTA TEHTY(TÄYTTÄ HEVON PASKAA.) LAINAUS SINUHE EGYPTILÄINEN; TARVITAAN KOLME LÄÄKÄRIÄ TAPPAMAAN POTILAS; SIIS MITEN LÄÄKÄREIDEN ON MAHDODONTA MYÖNTÄÄ OLLEENSA VÄÄRÄSSÄ SIIS TEHNEENSÄ VÄÄRÄN DIAGNOOSIN; ENSIMMÄINEN LÄÄKÄRI TEKEE VÄÄRÄN DIAGNOOSIN KAKSI MUUTA POTILASTA HOITANUTTA LÄÄKÄRIÄ HUOMAA TÄMÄN MUTTEI KUMOA ENSIMMÄISEN TEKEMÄÄ VIRHETTÄ,; SIIS TARVITAAN KOLME LÄÄKÄRIÄ TAPPAMAAN YKSI POTILAS,.-+NÄIN ON.
Noissa jutuissa on aina kyse vallankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa diagnoosista on sinulle? Jos sinulla jo aiemmastaan on joku rankempi diagnoosi niin mitä väliä on oikeasti. Pipi pää on pipi pää olipa mikä psyykkinen sairaus tahanansa.
fyysiset sairaudet ovat helpoimmin diagnosoitavissa ja monesti ihan silmillä nähtäviä asioita. Psyyken puolen juttuja ei välttämättä näy päällepäin, toki usein näkyy että tuo vetää jotain nappeja tai käytös on niin kummallista, ilmeet ja eleet poikkeavia että sairaus näkyy ulospäinkin.
Vanha ketju, mutta kuitenkin; ei se niin yksioikoista välttämättä ole fyysistenkään sairauksien kohdalla. Nimim. Kokemusta on
elokuu kirjoitti:
Jos on saanut mielestään väärän diagnoosin niin täytyy pyytää diagnoosin kirjoittanutta lääkäriä korjaamaan diagnoosin.
Lääkärit vaihtuvat yhtenään. Voiko eri toimipaikkaan siirtynyt lääkäri vaikuttaa vanhaan diagnoosiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit eivät edes erota migreenin auroja skitsofreenisistä harhoista. Lähdin lätkimään ja sain oikean hoidon neurologian polilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ihmetyttää tässä ketjussa lietsottu viha terveydenhuoltoa kohtaan.
Niin katsos kun aikansa joutuu olemaan siinä kohtelussa niin voi jotain jäädä hampaan koloonkin :) Ne hoitajat kun siellä mielenterveystoimistoissa ei aina ole niin kultaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä vääriä diagnooseja annetaan sekä psyykkisistä että fyysistä sairauksista. Se vain on, että psyykkisistä diagnooseista on vaikeampi saada korjausta, koska usein asia selitetään juurikin niin, että potilas ei itse näe että on sairas. Kuitenkin monien diagnoosien kohdalla voi olla myös lääkärin omasta näkemyksestä, eikä niinkään lääketieteellisistä faktoista. Olisi hauska nähdä millainen tämä ketju olisi fyysistä sairauksista. Esim jos lääkäri väittäisi että potilaalla on ärtynyt suoli ja potilas sanoo, ettei hänellä ole minkäänlaisia suolisto-ongelmia, niin olisiko silloinkin niin, että lääkäri tietää paremmin? Tai jos lääkäri sanoo, että potilaalla flunssa, mutta potilaasta ei siltä tunnu, niin onko hänellä silti flunssa?
Ongelma on se, että psykiatrisissa sairauksissa esiintyy sairaudentunnottomuuttta. Eikä somaattisissakaan sairauksissa potilaan kokemus vastaa aina diagnoosia. Mullakin toettiin jalassa murtuma, vaikka itse pidin sitä vain venähdyksenä.
Itseasiassa siellä on narsisteja töissä jotka eivät viitsi tehdä diagnooseja kunnolla koska luulet olevansa niin loistavia työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osastolla tehdään diagnooseja kiireessä. Ja tunnetusti traumat vähän ymmärrretty osa. Ja traumat pitää ite tuoda esille, niitä ei julkisella oma-aloitteisesti tutkita!
Helpoiten saa yksityisellä korjattua tai sitten tosiaan... Olemalla oireeton ja vähentällä lääkkeitä->oireeton edelleen parin vuoden ajan jolloin tutkitaan uusiksi. Lähi-omainen sai näin muutettua oman diagnoosin traumapohjaiseksi. Rankka prosessi, mutta on mahdollista ja sen arvoista
Vanha ketju nostettu, mutta kirjoittelen silti
Aika paljon on esimerkkejä ollut Suomessa ja maailmalla siitä, että persoonallisuushäiriön diagnoosi ja traumapohjainen stressihäiriödiagnoosi menevät sekaisin, koska oirekuvasto voi olla ja yleensä onkin samantyyppistä tietyissä tilanteissa
Resurssit ei useinkaan riitä antamaan esim traumojen aiheuttamalle dissosiaatiohäiriöille diagnoosia, koska kyseiset tutkimukset on kalliit ja pitkät, joten todella moni joutuu pärjäämään ptsd-diagnoosilla. Tämä usein vaikuttaa hoitoon kielteisesti, koska ptsd-diagnoosi ei ole monesti riittävä tarvittavaan hoitoon
Olen myös itse huomannut, että sain psykiatrian puolella paljon parempaa hoitoa kuin moni tuttavani (joihin ystävystyin traumaryhmissä). En tiedä oikeasti että miksi. Luulen että persoonani oli jotenkin psykiatrien mieleen. Sain aivan huippuhyvää hoitoa Suomessa traumoilleni, sain vaikuttaa omaan hoitooni ja psykiatrit jopa valehtelivat Kelalle puolestani, jotta sain kaiken tarvitsemani
Itse myös sain diagnoosit OCD, masennus ja syömishäiriö pelkästään sillä, että kuvailin oireeni psykiatrille. Siis yhdellä käynnillä kirjattiin nämä kun olin 18. Olivat toki ihan oikein osuneita diagnooseja, mutta aika varuillaan oikeasti kannattaa olla, että mitä sanoo ääneen. Ei mikään pieni juttu yrittää purkaa vaikkapa jotain OCD-diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju nostettu, mutta kirjoittelen silti
Aika paljon on esimerkkejä ollut Suomessa ja maailmalla siitä, että persoonallisuushäiriön diagnoosi ja traumapohjainen stressihäiriödiagnoosi menevät sekaisin, koska oirekuvasto voi olla ja yleensä onkin samantyyppistä tietyissä tilanteissa
Resurssit ei useinkaan riitä antamaan esim traumojen aiheuttamalle dissosiaatiohäiriöille diagnoosia, koska kyseiset tutkimukset on kalliit ja pitkät, joten todella moni joutuu pärjäämään ptsd-diagnoosilla. Tämä usein vaikuttaa hoitoon kielteisesti, koska ptsd-diagnoosi ei ole monesti riittävä tarvittavaan hoitoon
Olen myös itse huomannut, että sain psykiatrian puolella paljon parempaa hoitoa kuin moni tuttavani (joihin ystävystyin traumaryhmissä). En tiedä oikeasti että miksi. Luulen että persoonani oli jotenkin psykiatrien mieleen. Sain aivan huippuhyvää hoitoa Suomessa traumoilleni, sain vaikuttaa omaan hoitooni ja psykiatrit jopa val
Nimenomaan. Psykiatrin persoona vaikuttaa. Oma tuttavani sai skitsofrenian nimenomaan PTSD muutettua, julkisella jopa. Kesti tosin pari vuotta ja oli niin oireeton terapian jälkeen että se toki auttoi
Itselläni on ollut vuoden aikana yhteensä viisi eri diagnoosia samasta mielenterveyden vaivasta.
Jos diagnoosi tuntuu väärältä niin asiasta kannattaa puhua hoitavan lääkärin kanssa tai hakea ns toinen mielipide esim yksityiseltä. Kuitenkin diagnosoinnissa kannattaa luottaa ammattilaisen näkemykseen enemmän kuin nettilähteisiin ja omiin mutuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vuoden aikana yhteensä viisi eri diagnoosia samasta mielenterveyden vaivasta.
Jos diagnoosi tuntuu väärältä niin asiasta kannattaa puhua hoitavan lääkärin kanssa tai hakea ns toinen mielipide esim yksityiseltä. Kuitenkin diagnosoinnissa kannattaa luottaa ammattilaisen näkemykseen enemmän kuin nettilähteisiin ja omiin mutuihin.
Tottakai. Mutta vaihtaminen on hidas prosessi. Mekin tehtiin prosessin aloitus siinä vaiheessa kun oireeton oli vaikka 90% lääkkeistä lopetettiin. Oli aika selkeä tapaus siinä vaiheessa ettei kaikki ollut niinkuin piti. Etenkin kun toimintakyky kasvoi terapiassa eikä toisinpäin.
Ja joo, vaatii se kyllä vaivaa ja omaisiltakin työtä todisteita kasata (mm. traumahistoria)
Jos haluaa yksityiseltä toisen diagnoosin, niin kannattaako puhua aikaisemmasta mitään eli ns. puhtaalta pöydältä, vai nimenomaan sanoa haluavansa korjauksen aiempaan?
Onko kyse vaativasta persoonallisuushäiriöstä? Joillekin se voi tulla yllätyksenä. Kannattaa hakeutua yksityiselle testeihin, jos haluat kumota diagnoosin
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa yksityiseltä toisen diagnoosin, niin kannattaako puhua aikaisemmasta mitään eli ns. puhtaalta pöydältä, vai nimenomaan sanoa haluavansa korjauksen aiempaan?
Omakannassa näkyy kaikki, ellet ole laittanut rukseja noiden käyntien kohdalle. Diagnoosit näkyvät kai aina. Kannattaa kertoa rehellisesti kaikki niin saa oikean diagnoosin
Mikset hyväksy -hullu mikä hullu.
Nykyään kaikilla on muka masennus. Jopa lapsia yritetään saada diagnosoitua ihan järjetöntä touhua.