väärä psykiatrinen diagnoosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä vääriä diagnooseja annetaan sekä psyykkisistä että fyysistä sairauksista. Se vain on, että psyykkisistä diagnooseista on vaikeampi saada korjausta, koska usein asia selitetään juurikin niin, että potilas ei itse näe että on sairas. Kuitenkin monien diagnoosien kohdalla voi olla myös lääkärin omasta näkemyksestä, eikä niinkään lääketieteellisistä faktoista. Olisi hauska nähdä millainen tämä ketju olisi fyysistä sairauksista. Esim jos lääkäri väittäisi että potilaalla on ärtynyt suoli ja potilas sanoo, ettei hänellä ole minkäänlaisia suolisto-ongelmia, niin olisiko silloinkin niin, että lääkäri tietää paremmin? Tai jos lääkäri sanoo, että potilaalla flunssa, mutta potilaasta ei siltä tunnu, niin onko hänellä silti flunssa?

Ongelma on se, että psykiatrisissa sairauksissa esiintyy sairaudentunnottomuuttta. Eikä somaattisissakaan sairauksissa potilaan kokemus vastaa aina diagnoosia. Mullakin toettiin jalassa murtuma, vaikka itse pidin sitä vain venähdyksenä.

Joo, ymmärrän toki tämän, ja juuri se on myös yksi syy, miksi on vaikea saada oikaisua väärään diagnoosiin. Kuitenkaan tuo samaani dg ei kuvaa tilannettani ollenkaan eikä minulla ole sairaudentunnottomuutta, päinvastoin, joskus tuntuu ettei ymmärretä kuinka sairas todella olen. Siltikin väärän dg:n antaminen ei auta asiaan vaan pahentaa vaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä vääriä diagnooseja annetaan sekä psyykkisistä että fyysistä sairauksista. Se vain on, että psyykkisistä diagnooseista on vaikeampi saada korjausta, koska usein asia selitetään juurikin niin, että potilas ei itse näe että on sairas. Kuitenkin monien diagnoosien kohdalla voi olla myös lääkärin omasta näkemyksestä, eikä niinkään lääketieteellisistä faktoista. Olisi hauska nähdä millainen tämä ketju olisi fyysistä sairauksista. Esim jos lääkäri väittäisi että potilaalla on ärtynyt suoli ja potilas sanoo, ettei hänellä ole minkäänlaisia suolisto-ongelmia, niin olisiko silloinkin niin, että lääkäri tietää paremmin? Tai jos lääkäri sanoo, että potilaalla flunssa, mutta potilaasta ei siltä tunnu, niin onko hänellä silti flunssa?

Ongelma on se, että psykiatrisissa sairauksissa esiintyy sairaudentunnottomuuttta. Eikä somaattisissakaan sairauksissa potilaan kokemus vastaa aina diagnoosia. Mullakin toettiin jalassa murtuma, vaikka itse pidin sitä vain venähdyksenä.

Onko ihminen silloin tosiasiallisesti sairas jos ei itse koe olevansa sairas? Muutko sen määrittää, vaikka väkisin?

Tuo sairaudentunnottomuus-ongelma psyk. sairauksissa ei saisi kuitenkaan missään tilanteessa johtaa siihen, että potilasta ei LAINKAAN kuunnella eikä oteta tosissaan. Näin kuitenkin aina käy.

Eli lopputulema on siis se, että jos psyykkisesti sairas kokee saaneensa väärän dg:n niin hän on väärässä? :D Aina? Esim jos masenutunut saa dg:n skitsofreniasta vaikkei hänellä ole ollenkaan skitsofrenian oireita, tai lihava saa dg:n anoreksiasta jos henkilö sanoo, että hän ei ole tyytyväinen saamaansa hoitoon hän on automaattisesti epävakaa? Ovatko psykiatrit aina oikeassa? Entäs jos potilaan lähipiiri ei tunnista potilaan käyttäytymistä ollenkaan annetusta diagnoosista? ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo sairaudentunnottomuus-ongelma psyk. sairauksissa ei saisi kuitenkaan missään tilanteessa johtaa siihen, että potilasta ei LAINKAAN kuunnella eikä oteta tosissaan. Näin kuitenkin aina käy.

Joo, itselleni on käynyt osittain näin. En tule kuulluksi, kun ongelmat johtuvat toisesta dg:sta vaikka kaikki ongelmat johtuvat siitä, että päädiagnoosia ei ole hoidettu... ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä vääriä diagnooseja annetaan sekä psyykkisistä että fyysistä sairauksista. Se vain on, että psyykkisistä diagnooseista on vaikeampi saada korjausta, koska usein asia selitetään juurikin niin, että potilas ei itse näe että on sairas. Kuitenkin monien diagnoosien kohdalla voi olla myös lääkärin omasta näkemyksestä, eikä niinkään lääketieteellisistä faktoista. Olisi hauska nähdä millainen tämä ketju olisi fyysistä sairauksista. Esim jos lääkäri väittäisi että potilaalla on ärtynyt suoli ja potilas sanoo, ettei hänellä ole minkäänlaisia suolisto-ongelmia, niin olisiko silloinkin niin, että lääkäri tietää paremmin? Tai jos lääkäri sanoo, että potilaalla flunssa, mutta potilaasta ei siltä tunnu, niin onko hänellä silti flunssa?

Ongelma on se, että psykiatrisissa sairauksissa esiintyy sairaudentunnottomuuttta. Eikä somaattisissakaan sairauksissa potilaan kokemus vastaa aina diagnoosia. Mullakin toettiin jalassa murtuma, vaikka itse pidin sitä vain venähdyksenä.

Onko ihminen silloin tosiasiallisesti sairas jos ei itse koe olevansa sairas? Muutko sen määrittää, vaikka väkisin?

No, kyllä näin voi olla. Skitsofrenia on tästä hyvä esimerkki. Tai ihminen voi kieltää olevansa kuolemansairas.

Maaninen voi kokea olevansa elämänsä kunnossa, tai anorektikko törkeän lihava.

Kyllä varmasti psykiatreillekin voi sattu virhediagnooseja, mutta  tuo sairaudentunnottomuus on psyykkisissä sairauksissa melko yleistä.  Siksi näillä antamillasi tiedoilla (hyvin vähän) todennäköisempää on, että diagnoosi on oikea ja sairauteesi kuuluu sellainen oire, ettet näe itseäsi realistisesti.

Näin se menee :(  Olo vaan huononee kun käy kuuntelemassa arvostelua siitä, miksei tee sitä ja miksei tee tätä. Tuntuu, että julkisella puolella ei todella tajuta sitä, että ne psyykkiset sairaudet on ihan oikeasti sairauksia, ei mitään "tänään päätän olla vähän maaninen, mutta jos huomenna päätän etten ole, niin en ole

Tarkoitatko julkisella puolella terveyskeskusta?? Koska psykiatria on julkisella puolella(kin) erikoissairaanhoitoa, niin kait siellä tiedetään et psyykkiset sairaudet on sairauksia samalla tavalla kuin kuume ja syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Eli lopputulema on siis se, että jos psyykkisesti sairas kokee saaneensa väärän dg:n niin hän on väärässä? :D Aina? Esim jos masenutunut saa dg:n skitsofreniasta vaikkei hänellä ole ollenkaan skitsofrenian oireita, tai lihava saa dg:n anoreksiasta jos henkilö sanoo, että hän ei ole tyytyväinen saamaansa hoitoon hän on automaattisesti epävakaa? Ovatko psykiatrit aina oikeassa? Entäs jos potilaan lähipiiri ei tunnista potilaan käyttäytymistä ollenkaan annetusta diagnoosista? ap

Arvasin että epävakaa se siellä

Kummasti juuri psykiatriset potilaat aina valittavat saamastaan hoidosta. ;)

Kaikkea pidetään vallankäyttönä ja sairaudentunnottomana kieltäydytään hyväksymästä diagnooseja ja hoitoa. En tajua miksi lääkäreitä tai hoitajia pidetään lähtökohtaisesti jotenkin pahoina ja potilaan vihollisina? Miksi hakeudutte hoitoon jos se ei kuitenkaan kelpaa?

Minuakin ihmetyttää tässä ketjussa lietsottu viha terveydenhuoltoa kohtaan.

Ystävälleni diagnotisoitiin "laiskuus" paikallisessa työpaikkalääkärissä.

Myöhemmin selvisi, että oli syöpä.

Itselle lääkäri määräsi ummetuslääkkeitä, kun oli tyrä, joka myöhemmin sitten leikattiin.

-Samalla luokalla oli poika, jolle oli myös ummetuslääkettä määrätty. Liikuntatunnilta lähti sitten kerran kotiin kovien vatsakipujen takia ja leikattiin heti kun pääsi sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti juuri psykiatriset potilaat aina valittavat saamastaan hoidosta. ;)

Kaikkea pidetään vallankäyttönä ja sairaudentunnottomana kieltäydytään hyväksymästä diagnooseja ja hoitoa. En tajua miksi lääkäreitä tai hoitajia pidetään lähtökohtaisesti jotenkin pahoina ja potilaan vihollisina? Miksi hakeudutte hoitoon jos se ei kuitenkaan kelpaa?

Kyllä psykiatritkin voivat erehtyä.

En tiedä ketjun aloittajan tilanteesta, mutta ainakin keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöisille (adhd) on joskus vahingossa annettu vääriä psykiatrisia diagnooseja. Kyse on siis siitä, että adhd (neurologinen häiriö) ja esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö muistuttavat oireiltaan toisiaan. Jos psykiatrilla ei ole kokemusta adhd-oireisista, saattaa potilas jäädä vaille oikeaa diagnoosia ja lääkitystä... ja tämä ei käsittääkseni ole mitenkään harvinaista!

Vierailija kirjoitti:

Ystävälleni diagnotisoitiin "laiskuus" paikallisessa työpaikkalääkärissä.

Myöhemmin selvisi, että oli syöpä.

 

Itselle lääkäri määräsi ummetuslääkkeitä, kun oli tyrä, joka myöhemmin sitten leikattiin.

-Samalla luokalla oli poika, jolle oli myös ummetuslääkettä määrätty. Liikuntatunnilta lähti sitten kerran kotiin kovien vatsakipujen takia ja leikattiin heti kun pääsi sairaalaan.

-umpisuoli leikattiin.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälleni diagnotisoitiin "laiskuus" paikallisessa työpaikkalääkärissä.

Myöhemmin selvisi, että oli syöpä.

 

Itselle lääkäri määräsi ummetuslääkkeitä, kun oli tyrä, joka myöhemmin sitten leikattiin.

-Samalla luokalla oli poika, jolle oli myös ummetuslääkettä määrätty. Liikuntatunnilta lähti sitten kerran kotiin kovien vatsakipujen takia ja leikattiin heti kun pääsi sairaalaan.

Lääkärit ovat ihmisiä, eivät kaikentietäjiä. Heillekin sattuu virheitä, valitettavasti. Joskus oireet eivät ole selkeät tai oireet ovat poikkeuksellisia ja diagnosointi ei ole helppoa. Toki huonojakin lääkäreitä on, maanantaikappaleita on kaikissa ammateissa.

Mene toiselle lääkärille tarkistuttamaan diagnoosi. Minä kyllä väittäisin, että ulkopuolinen henkilö näkee sinussa asioita, joita et itse tunnista. Tietty jos olet näitä "en ole vakavasti masentunut/skitsofreeninen/mitälie vaan erityisherkkä", niin kannattaa unohtaa koko juttu...

No. Minä olen erityisherkkä, mutta en skitso.

Kaikki herkät eivät ole skitsoja, eikä kaikki skitsot herkkiä.

Mutta loukatahan sä vaan halusitkin.

No. Et onnistunut.

Kaikkea se katkeruus, kun on työnnetty ulos elämästä huonon käytöksen takia, niin aiheuttaakin.

Lisää huonoa käytöstä..

Ja vielä sä mietit, miksi ei yhteyttä oteta? :D

Lääkäritkin ovat ihmisiä ja erehtyväisiä, vaikka tarkoitusperät kuinka hyviä olisivatkin. Psyk.diagnoosia voi olla jopa mahdoton tehdä yhden tapaamisen perusteella mutta käytännössä usein pakko. Joku kirjoitti että niitä voidaan vuosien mittaan tarkentaa. Mutta jos koet että sinulla on täysin väärä diagnoosi niin mikset ota yhteyttä ja varaa aikaa diagnoosin tehneelle lääkärille? Jos hän ei kuuntele sinua, niin hän on huono ammatissaan. Voi olla, että saamasi diagnoosi onkin oikea ja sinun hoitosi kannalta hyödyllinen. Mutta siinäkin tapauksessa kyllä sinun pitäisi saada tietää millä perusteilla olet diagnoosin saanut. Mitä oireita lääkäri sinussa näkee, joita et itse ehkä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee :(  Olo vaan huononee kun käy kuuntelemassa arvostelua siitä, miksei tee sitä ja miksei tee tätä. Tuntuu, että julkisella puolella ei todella tajuta sitä, että ne psyykkiset sairaudet on ihan oikeasti sairauksia, ei mitään "tänään päätän olla vähän maaninen, mutta jos huomenna päätän etten ole, niin en ole

Tarkoitatko julkisella puolella terveyskeskusta?? Koska psykiatria on julkisella puolella(kin) erikoissairaanhoitoa, niin kait siellä tiedetään et psyykkiset sairaudet on sairauksia samalla tavalla kuin kuume ja syöpä.

En vaan ihan mielenterveystoimistao. Siellä ei todellakaan saa mitään asiantuntevaa hoitoa. Lääkäriä näkee muutaman kerran vuodessa, muuten on ihan hoitajien armoille, joilta sitten saa kaikenmaailman latteuksia kuulla. Itsehoidon pitäisi heidän mukaansa toimia ja jos ei toimi, niin vihjataan että vika on itsessä. Monella tulee ihan yllätyksenä minkälaista hoitoa psyykkisesti sairaat julkisella puolella saavat.

Vierailija kirjoitti:

Maaninen voi kokea olevansa elämänsä kunnossa, tai anorektikko törkeän lihava.

Kyllä varmasti psykiatreillekin voi sattu virhediagnooseja, mutta  tuo sairaudentunnottomuus on psyykkisissä sairauksissa melko yleistä.  Siksi näillä antamillasi tiedoilla (hyvin vähän) todennäköisempää on, että diagnoosi on oikea ja sairauteesi kuuluu sellainen oire, ettet näe itseäsi realistisesti.

näin ei kuitenkaan kohdallani ole :D eipä sillä väliä, että täälläkään ei uskota, psykiatrihan on lääkäreistä se joka on lähes aina oikeassa, vaikke sairaus ja dg eivät vastaisikaan toisiaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Kummasti juuri psykiatriset potilaat aina valittavat saamastaan hoidosta. ;)

Kaikkea pidetään vallankäyttönä ja sairaudentunnottomana kieltäydytään hyväksymästä diagnooseja ja hoitoa. En tajua miksi lääkäreitä tai hoitajia pidetään lähtökohtaisesti jotenkin pahoina ja potilaan vihollisina? Miksi hakeudutte hoitoon jos se ei kuitenkaan kelpaa?

Itse valitan sen takia, että oikeaa hoitoa ei tahdo saada. "Hoito" voi nimittäin olla sitä, että näkee lääkäriä pari kolme kertaa vuodessa ja sitten hoitajaa noin kerran pari kuussa. Itse hakeuduin hoitoon, jotta olisin todella saanut sitä hoitoa. Julkisella puolella jää haaveeksi. Ja kyllä, vallankäyttöä on myös jonkun verran. Jos potilas ei parane ilman asianmukaista hoitoa, niin siitäkin saatetaan esim syyllistää. En näe lääkäriä tai hoitajia lähtökohtaisesti pahoina. Kuitenkin kun saa kuulla sitä syyllistämistä ja käynnin jälkeen on pahempi olo kuin ennen käyntiä, niin kyllä silloin voi jo vähän kritisoidakin.