45-50v naiset

Olen naimisissa, lapseton, työelämästä ollut poissa jo muutaman vuoden, asun maalla, lämmitän vanhaa hirsitaloa puilla..

Iloitsen metsästä jossa saan joka päivä käydä koirien kanssa lenkillä, kauniista postimerkkimaisemista silloin kun lunta hetken oli, hiljaisuudesta  ja luonnon rauhasta, kummilapsistani, naapurin lehmistä, hyvistä kirjoista, kynttilänvalosta, pihasaunasta..

Huolettaa tällä hetkellä eniten koko maailmanpoliittinen tilanne. Maailma tuntuu todella olevan suurten mullistusten kourissa ja kukaan ei taida osata arvata mihin kaikki johtaa. Kestohuoli on ollut luonnonvarojen väärinkäyttö, eläinten kaltoinkohtelu ja ihmisoikeuksien -etenkin naisten ja lasten- räikeä rikkominen.

1 jatkaa: juuri nyt iloitsen siitäkin että muistin laittaneeni punaviinipullon viilenemään kuistille, kohta nautiskelen lasillisen tai kaksi ja siirryn av:lta Areenaan katsomaan jotain mielenkiintoista ohjelmaa, todennäköisesti murhamysteeria ;)

Olen 46 vuotias maatilan emäntä. Terveys on mennyt raskaan työn takia ja nyt on edessä uuden ammatin opettelu.. Elämä on uutta ja yllätyksiä täynnä.

Olen tavannut uuden miehen, jonka kanssa elämme kaukosuhteessa, mutta hyvässä sellaisessa. Lapset kasvavat ja saavat tuulta siipiensä alle..

Oikeastaan asiat ovat hyvällä mallilla..kaikesta huolimatta.

Olen onnellinen ja lapsetkin kasvavat.. elämässä on haasteita, mutta ei liian suuria. 

Olen vähän yli viidenkymmenen, mutta vastaan minäkin. Olen naimissa ja 14 vuotiaan teinipojan äiti. Taloudellinen tilanne on hyvä ja mahdollista itsellene osa-aikatyön. Olen siis töissä kolme päivää viikossa ja kaksi päivää käytän kodin- ja pihan hoitoon, harrastuksiin, pojan kanssa oleiluun ym. Tällä hetkellä haaveilemme kakkosasunnosta, vaatimukset täyttävää tonttia ei ole vielä löytynyt. Toisaalta kakkosasunto jossain lämpimässä myös houkuttaa. Sinne voisi sitten eläkkeellä muuttaa pidemmiksikin ajoiksi.

Nautin siitä, että minulla on aikaa ja rahaa pitää itsestäni ja perheestäni hyvää huolta. Kuntoilen ja tykkään pukeutua muodikkaasti ja kauniisti. Tapaan usein ystäviäni ja heidän kanssaan käyn elokuvissa, keikoilla ja pienillä matkoilla. Tykkään järjestää kutsuja ja myös viihdyn muiden juhlissa. Tunnen olevani tällä hetkellä hyvässä fyysisessä kunnossa ja ulkonäkökin on vielä ihan vetävä, mutta mielessä on myös se, ettei näin tule enää olemaan kymmeniä vuosia.

Huolenaiheena on tällä hetkellä Suomen tilanne ja omat vanhat vanhemmat, jotka onneksi vielä pärjäävät omillaan.

Erosin pitkästä avioliitosta jonkin aikaa sitten ja valmistauduin liki 50-vuotiaana hylkytavarana viettämään loppuelämäni yksin. Eikös mitä: taloyhtiömme remontin työmaamesu pyysi treffeille. Ja koska kyseessä on harvinaisen charmantti mies, minähän lähdin. Onneksi - en ole tainnut ikinä olla niin onnellinen kuin sen jälkeen, vaikka avioliittoni olikin ihan hyvä.

Mulla neljä lasta,vanhin 21v, pari teiniä ja nuorin 5v. Iloitsen ehdottomasti eniten perheestäni, mieskin kun sattuu olemaan huippu.

Iso talo isolla tontilla isosti velkaakin, jota maksetaan eläkeikään asti. Huolta kannan toki lapsistani, löytävätkö paikkansa maailmasta ja esim. saanko pitää työpaikkani vai miten tulevaisuudessa tulee käymään sen suhteen. Mutta sitähän elämä on.

Olen todella onnellinen ja terve. Naimisissa yli 20 v, lapset fiksuja ja kivoja tyyppejä, mies ihana, olemme terveitä ja nuorekkaita, ikäistämme nuoremman näköisiä, taloudellinen tilanne huipou, voimme tehdä mitä haluamme ja teemmekin. Mitään ei puutu. Kuulostaa ihan höpöphöpöltä, mutta kaikki on täyttä totta!

Eronnut (nuoremman takia jätetty), kouluikäiset lapset vuoroasuu. Teen vaativaa työtä, mm. paljon ulkomaan työmatkoja. Kumppania en ole löytänyt, jotain onnettomia lyhyitä yritelmiä ollut. Olen tainnut vähän luovuttaa siinä. Useita hyviä ystäviä, joiden kanssa harrastetaan kulttuuria, ulkoilua yms. En ole onnellinen mutten onnetonkaan.

Kiitos mielenkiintoisista tarinoista, monenlaista elämäntilannetta löytyy.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos mielenkiintoisista tarinoista, monenlaista elämäntilannetta löytyy.

T. Ap

Olisi ap kiva kuulla oma kertomuksesi :)

Olen 45v , kuopus täytti juuri 3 vuotta, isommat lapset ovat 7 v ja 9v. Todella erilaisia elämäntilanteita eletään.

Vierailija kirjoitti:

Eronnut (nuoremman takia jätetty), kouluikäiset lapset vuoroasuu. Teen vaativaa työtä, mm. paljon ulkomaan työmatkoja. Kumppania en ole löytänyt, jotain onnettomia lyhyitä yritelmiä ollut. Olen tainnut vähän luovuttaa siinä. Useita hyviä ystäviä, joiden kanssa harrastetaan kulttuuria, ulkoilua yms. En ole onnellinen mutten onnetonkaan.

Samoin.

Olen 46 v ja tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. Ei aiemmissakaan elämänvaiheissa mitään vikaa ole ollut, mutta nyt jotenkin tunnen oikein todella eläväni ja nauttivani elämästä. Meillä on ihana talo, teini-ikäiset fiksut lapset ja velat alkaa olla kohta maksettu. Miehellä on hyvä vakityö ja itselläni yritys, joka menestyy lamasta huolimatta ihan kivasti, tykkään työstäni todella paljon ja koko ajan on uusia ideoita sen kehittämiseksi. Plussaa sekin, että voin itse säädellä työaikojani melko pitkälle, työni on luovaa ja tienaan mukavasti, vaikka teen 4-päiväistä viikkoa, tosin ideointiin ja suunnitteluun käytän myös vapaa-aikaani, mutta se ei edes tunnu työnteolta kun on niin kivaa ja mielenkiintoista.

Parisuhde täyttää kohta 30 v ja on nyt onnellisempi kuin koskaan. Olemme miehen kanssa parhaita ystäviä ja samalla intohimoisia rakastajia, voisiko paremmin ollakaan? Seksi on niin ihanaa, että en olisi aiemmin voinut kuvitellakaan millaista se voi parhaimmillaan olla.

Onneksi olen terve ja hyväkuntoinen, harrastan säännöllisesti liikuntaa ja käyn erilaisissa vaihtoehtohoidoissa ja hemmotteluissa. Olen vihdoin myös löytänyt tyylini ja ennen vastahakoinen vaatteiden ostaminenkin on muuttunut hauskaksi. Olen mielestäni oikein hehkeä ja hyvännäköinen, mutta on myös sanottava, että ulkonäöllä on mulle aina vain vähemmän ja vähemmän merkitystä, sen sijaan henkinen kehitys ja kasvu on tärkeää ja kiinnostavaa.

Nautin perheen seurasta ja kodin lämmöstä, sisustamisesta, puutarhanhoidosta, ulkoilusta, käsitöistä, lukemisesta, elokuvista, ystävien seurasta, kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa, välillä yksinolostakin ja työnteosta.

Minua huolettaa lasteni osalta miten he löytävät aikanaan työtä jolla elää ja joka on mielekästä. Hieman huolettaa myös, että löytävätkö he hyvän puolison ja osaavatko rakentaa onnellisen avioliiton ja tasapainoisen perhe-elämän. Suomen puolesta huolettaa miten selviämme kasvavista kuluista ja vähenevistä tuloista. Koko maailman tilanne tuntuu nyt olevan todella epävakaa kaikinpuolin ja kyllä se joskus jopa hirvittää. Olen huolissani myös luonnon saastumisesta, merien ja juomaveden pilaantumisesta, globalisaation aiheuttamista kasvavista ongelmista ja miten sopeudumme ilmastonmuutokseen.

Juuri nyt huolta ja ylimääräistä työtä aiheuttaa iäkäs, muistisairas äitini, jonka hoidosta olen pitkälti vastuussa. En tiedä miten jaksan häntä hoitaa kun hänen kuntonsa menee oikein huonoksi ja mistä otan sen ajan. Ja jos hän tarvitsee laitoshoitoa, saako hän paikan?

Kokonaisuudessaan olen hyvinkin onnellinen, enkä pelkää vanhuutta.

Olettepa ihanan seesteistä ja tyytyväistä porukkaa. 

Itse pitäisi tehdä asioille jotain, mutta tuntuu että aika juoksee ja loppuu! 

Olen 45 vuotias. Lapset on mun onneni ja ystävät. Mies on, mutta elelee omissa maailmoissaan. Hänen mielestään kaikki on hyvin ja ilmoitukseni siitä, että haluan erota käänsi hormonien syyksi. PItäisi saada aikaiseksi yksin laittaa ero vireille, niin saisi asiat etenemään. Olen huomannut, että olen onnellisempi lasten kanssa ihan keskenämme, kun mies on pidemmillä komennuksilla. 

Tykkään kodistamme, jota ei kummankaan ei ole vara yksin pitää. Sekin on pitkittänyt eroamista. 

 

Näitä olisi miekenkiintoista lukea lisää!

Hieno ketju!

Vierailija kirjoitti:

Näitä olisi miekenkiintoista lukea lisää!

Niin olisi. Vaikka itselläni onkin kaikki mennyt pieleen, kiva lukea, että monet ovat onnellisia ja onnistuneet. Vähän kuvittelin jo mielessäni, millaisessa talossa asuvat ja millainen perhe :).

Vierailija kirjoitti:

Olen todella onnellinen ja terve. Naimisissa yli 20 v, lapset fiksuja ja kivoja tyyppejä, mies ihana, olemme terveitä ja nuorekkaita, ikäistämme nuoremman näköisiä, taloudellinen tilanne huipou, voimme tehdä mitä haluamme ja teemmekin. Mitään ei puutu. Kuulostaa ihan höpöphöpöltä, mutta kaikki on täyttä totta!

En ole tämän kirjoittaja, mutta ihmettelen miksi positiivisiin juttuihin kuten tämä, tulee alapeukkuja?!

Piirun verran nuorempi, mutta +40. Perheessä on taapero ja mies. Olen kotiäiti, mies töissä ja taloudellinen tilanne keskimääräistä parempi. Takanani on pitkä työelämäputki ja kuolemaan päättynyt aikaisempi avioliitto. Huonolta näytti, mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Terveyttäkin rittää ihan ikäni mukaan. Naamassa on rantuja, mutta niistä ei väliä. 

Mä jäin valitettavasti lapsettomaksi eikä tällä hetkellä ole miestäkään. Olen silti onnellinen. Kiva koti maalla, mukava työpaikka ja taloudellisesti tulen ihan hyvin toimeen. Olen saanut olla terve. Pari antoisaa harrastusta, käyn kaupunkilomilla muutaman kerran vuodessa. Hyviä ystäviä on muutamia, monta kummilasta. Vanhempani ovat vielä suht hyväkuntoisia. Naama roikkuu, mutta se on pientä. Eipä tässä ihmeempiä, mukavaa elämää.