Lue keskustelun säännöt.
Ihan käsittämätön ikävä kesämökille saaristoon!
27.11.2015 |
Juuri tällaisena myrskyiltana mulle tuli ensimmäisen kerran tänä syksynä ihan mahdoton ikävä mökille! Siellä se seisoo yksin, pimeänä ja märkien mustien kallioiden välissä ja tuuli puhaltaa suoraan lounaasta talolle!
Haluaisin niin olla siellä nyt; uunit lämmitettynä, saunakin päällä, lyhdyissä tulet ja ruuat tehtynä.
Mutta vene on jo nostettu, talo laitettu talviteloille. Minä haluaisin joskus viettää siellä vaikka joulun. Mies väittää että liikaa hommaa, mutta silti...
Voittaisi tämän erittäin tylsän kaupunkiperjantain täysin. Tv:stä yritin jotain sinkkulaivaa kattoa mutten pysty. Illan leffana tarjolla mm joku Poliisiopisto osa 82..
Kommentit (9)
Otan osaa. Minäkin on olen täällä myrskyssä. Juuri lopettelin ruuan ja kohta jälkiruuan aika. Tuli kohisee uunissa tuulenpuuskien mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhah! Nyt tiedät miltä meictä köyhictä cityjunteicta tuntuu lukea kecsäisin (ja cyksyicin) teidän kecämökkipäiwitycsiä
Ahh, kunpa pääsisinkin mökille rentoutumaan! Ja kyllä tuommoinen myrsky on siellä meren rannalla aina paljon kiinostavampi kuin täällä kaupungissa. Se meren kohina ja puiden humina...
Olen kyllä niin pimeän pelkoinen että yksin en pystyisi siellä yöpymään, pitää saada mies mukaan.
Mutta nauttikaa te, joilla on talo meren rannalla, siellä on varmasti hieno tunnelma!
Onko vesi kovin ylhäällä? Ainakin tuossa Aurajoessa näyttää vain nousevan.
Voi että, meidän mökki myytiin. Tosin se oli täällä sisäsuomessa, mutta kuinka kaipaan sitä mökkiä.
Kun mökki oli vielä, muistan sen syksyisen haikeuden: ulkokalusteet nostettiin tupaan talveksi, tyhjennettiin ruokakaapit. Usein tuuli ja oli kylmä, kädet kohmeessa, kun vielä tyhjensin ja kuivasin saunan muuripadan. Ja ennen autoon nousemista sanoin vielä: hei hei mökki!
Haluaisin niin vielä katsella omalta kuistilta järvelle.
Tämä suru ja haikeus ei lähde koskaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että, meidän mökki myytiin. Tosin se oli täällä sisäsuomessa, mutta kuinka kaipaan sitä mökkiä.
Kun mökki oli vielä, muistan sen syksyisen haikeuden: ulkokalusteet nostettiin tupaan talveksi, tyhjennettiin ruokakaapit. Usein tuuli ja oli kylmä, kädet kohmeessa, kun vielä tyhjensin ja kuivasin saunan muuripadan. Ja ennen autoon nousemista sanoin vielä: hei hei mökki!
Haluaisin niin vielä katsella omalta kuistilta järvelle.
Tämä suru ja haikeus ei lähde koskaan pois.
Ymmärrän täysin! Miksi jo myitte? Ettekö enää jaksaneet pitää kunnossa, sehän se on yleensä syy ja ihan hyvä syy onkin. Parempi siirtää rakas paikka toisiin hyviin käsiin kuin antaa sen metsittyä ihan umpeen ja hylättynä.
Meillä on mökillä nostettu kauniit, valkoiset huonekalut lampolaan talvehtimaan. Kaikki lyhdytkin nostin pois, ettei tuuli niitä rikkoisi ja nythän ne olisivatkin pitkin pihaa kun noin tuulee.
Rakkaudella on mökkiä pidetty ja nytkin se on mielessä. Siellä se myrskyä pitelee ja talven meitä odottelee. Kyllä mennään vielä ennen joulua käymään, lämmitetään vain tupa ja makuukamari muutamaksi yöksi. Pitää nähdä että kaikki on kunnossa.
Mä ymmärrän täysin.Mäkin haluaisin mökin saaristosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi talo saaristossa joten voisitteko kertoa että millaiset vuodenajat siellä on verrattuna sisämaahan?
Entä kuinka paha punkkitilanne on sielläpäin? Se hieman huolestuttaa..
Ymmärrän. Me asumme saaristossa ja täällä on nyt melkoinen myrsky. Saunoimme ösken ja nyt istumme sisällä takka päällä ja punkkua lasissa. Kelpaa viettää perjantai-iltaa työviikon jälkeen.